Erikoisin paikka jossa sinua on pyydetty treffeille / tai yritetty muutoin pokata?

Hoidokin kotona.

Tein lähihoitajakeikkaa erään aivoinfarktipotilaan kotona. Mies muutaman vuoden mua vanhempi ja heti näin että olin kiinnostava.

Tarvitsin tunteja ja siksi kysyin, haluaisiko hän lähteä leffaan. Itse todellakin vain laskin, että saan tästä 3,5 tuntia extraa. Käytiin. Ostin omat liput ja popparit.

Seuraavalla kerralla kun tulin (pari krt viikossa), hän oli leiponut marjapiirakkaa mulle. Olin vähän ihmeissäni, mutta söin. Puhui vähän levottomia, mutta en ollut kuulevinani. Vammaiset usein höpisevät.

Seuraava kerta: piti lähteä kauppaan taksilla, mutta hoidokki ehdotti syömään lähtemistä. Ravintolaan. Yhdessä. Se on kiellettyä muutenkin.

Silloin vasta tajusin. Hän oli tulkinnut mun leffaehdotuksen pokaamiseksi ja yritti rohkaista mua jatkamaan. No deal!

Mä sanoin et nyt lähdetään kauppaan ja teen sulle ison kattilan jauhelihakeittoa.

Näin tein. Yritti vielä vihjailla, mutta olin muutenkin lopettelemassa extrahommia. Tiesin jo milloin lopetan. Äijä taas ei muistanut mitään päiviä yleensä. Kysyi koska tulen taas. Sanoin etten ole saanut vielä vuorolistaa.

En siis käynyt siellä enää.

Viime kesänä huomasin paikallislehdestä, että oli kuollut.

Hän ei halunnut syödä lääkkeitään, poltti röökiä ja viinaakin teki mieli.

Istui paikoillaan koko päivän, katsoi telkkaria. Ei halunnut mihinkään aktivointeihin mukaan.

Ilmeisesti kyseessä itsari.

Nykyään nämä vierailut ohjaustlassa taitaa olla kielletty mm. kun näistä on lentokoneturmiakin aiheutunut ulkomailla.

Kun olin kävelylenkillä. Olin 16-vuotias ja kysyjä kuusikymppinen, ihan normaalin näköinen mies. Ilmestyi yhtäkkiä vierelleni kävelemään ja pyysi mukaansa. En lähtenyt.

Lentokoneessa pyysi takana istuva neito kymppi kerhoon. Suostuin. M47

Mitään kovin erikoista ei ole sattunut. Kadulla keskellä kirkasta päivää taitaa olla yllättävin. Sitten on uimarannalla, metrossa, kioskissa, kauppakeskuksessa ja tietenkin baareissa koitettu pokailla.

Vierailija kirjoitti:

Keskellä autotietä/ risteystä, kun odotin, että tulee sopiva väli mennä suojatietä pitkin yli. Antoi käyntikorttinsa, mutta en ottanut yhteyttä.

Sama.

Pasilan asemalla kun olin hyvin aikaisten nousemassa kohta paikallisjunaan matkalla töihin.

Auton tuulilasiin oli jätetty pieni kirjelappunen, jossa pyydettiin treffeille :) Otin yhteyttä lähettäjään ja menin treffeille. Tapasimme muutaman kerran.

Tunnen kyllä jotain sympatiaa näitä treffeillepyytäjiä kohtaan. :) Ja puhun nyt siis sellaisista asiallisista tapauksista, joissa pyytäjä ei ole jäänyt mitenkään jankkaamaan vaan on tajunnut kieltävän vastauksen saatuaan vetäytyä. Niinhän se on, että jos kiinnostava tyyppi tulee vastaan, niin silloin kannattaa toimia. Ei varmaan voi määritellä, että missä tilanteissa on luvallista pyytää toista ulos, sillä pariskuntia on syntynyt vaikka missä. Nostan hattua, sillä itse olen niin ujo ja huonoitsetuntoinen, ettei minusta olisi samaan.

Joskus nuorempana naisasiakkaat useinkin kyselivät lähtisinkö ulos / leffaan/ saunomaan /juhliin aveciksi ym ym ...

No en lähteny, koska olin naimisissa + lisää lapsia tulossa aina 3 - 4 vuoden välein juuri siinä kohtaa kun naisväki oli eniten kiinnostunut kuvaajasedästä.

Terv Entinen Valokuvaaja 64 v.

Vierailija kirjoitti:

Facebookissa viestillä, että on nähnyt minut usein samassa bussissa. Hämmentävää tässä oli, että tällä naisella ja minulla ei ollut mitään yhdistävää tekijää, mistä olisi voinut tietää kuka olen. Ei yhteisiä tuttuja, ei sama asuinpaikka ä, ei mitään. Ihmettelen myös, miksi en kysynyt asiasta, vaikka viestittely parin viestin asteelle jäikin.

 Ehkä hän on vain etsintäkuuluttanut sut Naistenhuoneella.

Mua pyydettiin treffeille kun istuin kivuissani (umpisuolentulehdus) Tampereen päivystyksessä.

En lähtenyt.

Lontoossa kadunkulmassa. Suostuin.

Olin nukkumassa ku heräsin et puhelin soi, raakuin unisena kuin varis että HALOO!

Joku mies siellä että onpa seksikäs ääni, voitasko tavata.

Väärä numero siis, iskin luurin kiinni.

Lähdin huoltiksen kahvilasta ja tyyppi oli rekkarin perusteella onkinut mun numeron selville. Ei siis puhunut mulle mitään siellä huoltiksella vaan soitteli perään. Puhelu jäi lyhyeksi, koska en ole kiinnostunut miehistä.

Erikoisin paikka ehkä Venäjän ja Suomen rajalla, kun kävin tankkaamassa bensaa, niin tullimies yritti iskeä. Laski minut pitkän jonon ohi autollani. En ensin tajunnut mistä kyse.

Toinen oli tietyömaa kuutostiellä. Olin auto jonossa ekana, ratin takana ja sisko istui vieressäni. Nuori mies rupesi yhtäkkiä pelleilemään siinä stopmerkkinsä kanssa, piilotti kasvonsa siis sen taakse. Nauroin kovin ja hän innostui enemmän. Hassua, miten se muka näki tuulilasin läpi.

Työpaikan pomo antoi lapun käteen, sanoi että lue kotona ja soita heti kun olet lukenut. Lapun luin heti kun autooni pääsin. Siinä luki : haluan sinut! En soittanut. Mies oli puolet minua vanhempi ja perheellinen. Hän soitti, pyysi anteeksi ja sanoi kunnioittavansa minua enemmän. Sai anteeksi ja työt jatkui normaalisti ilman lähentelyjä jatkossa.

Kaupan kassalla yks ja toinen kokeili kaikenlaisia iskurepliikkejä. Eräs onnistui, vaikka sanoi että enhän sinua kuitenkaan saa. No, se oli vain yksi yö kuitenkin.

Nyt 20 v vanhempana noista tapauksista työskentelen hoitajana. Potilaani lapsi, aikuinen komea ylilääkäri yritti iskeä kehumalla hiuksiani ja aina koskettamalla olkapäätä kevyesti tai muuten ryntäsi puhumaan isästään. Annoin pakit koska olen naimisissa.

Joo, myönnän olevani imarreltu😁

Kerran joku musta mies bussista samaan aikasn noustesaamme kysyi et puhunko englantia. Kun sanoin joo niin sanoi et you look beautiful darling.

Sillä oli vielä joku parivuotias lapsi rattaissa 😁

Muitapa ei taida ollakaan 🙁

En tiedä lasketaanko pokailuksi, mutta täällä aina sanotaan, ettei ketään kukaan kotoa hae. No, mua on hakenut ainakin neljä eri ihmistä. 

Erikoisin kokemus on varmaan ollut se, kun poliisit tuli keskellä yötä yleisavaimella sisään opiskelija-asuntooni, etsivät kuulemma ylimääräisiä ihmisiä ja halusivat nähdä vuokrasopimuksen. Papereita katsonut nuori poliisi totesi ennen lähtöään, että "toivottavasti nähdään joskus mukavammissa merkeissä".

Enkä olisi myöskään osannut odottaa, että saisin kypsässä keski-iässä ahdistelijan kimppuuni pikkukaupungin naistenvaateliikkeessä. Mies yritti hieroa kovasti tuttavuutta välttelystäni huolimatta ja pyysi minua sovittamaan pillifarkkuja, kertoi harkitsevansa niitä tyttärelleen ja halusi nähdä ne päälläni, että miltä ne näyttävät. Liukenin liikkeestä vähin äänin.

Koripallo-ottelun jälkeen erotuomari kysyi ujosti, lähtisinkö kahville seuraavana viikonloppuna.

Itse ottelussa tuomari vihelsi minulle aiheettomia virheitä ja tunnekuohussa vastasin tarpeettoman tylysti, että en tosiaan lähde tollaisen kanssa!