Erikoisin paikka jossa sinua on pyydetty treffeille / tai yritetty muutoin pokata?

Lentokoneessa.Vietettiin viime helmikuussa 50 ttä hääpäivää.

Oho

Sartsa85 kirjoitti:

Inssiajon odotustilassa. Sovittiin näkevämme myöhemmin tietyssä paikassa, jos päästään kumpikin läpi. Minä pääsin läpi, hän ei, mutta hän tuli silti :)

Kiva kuulla, että tarinassa oli happy end.

Eläinlääkäri yritti parittaa minua pojalleen. Juu ei tavattu koskaan tätä poikaa, äiti oli niin kamala.

Lähikaupassa (olen asunut n. 10 v samassa paikassa) on ollut joskus kassahenkilökunnan kanssa juttua siitä että olen yrittäjä, kun käyn niin outoina aikoina arkisin kaupassa.

 Yksi kassaneiti jonka kanssa tuli välillä heitettyä hellää flirttiä, sitten pyysi josko saisi mun IG:n jotta voisi käydä katsomassa mitä valmistan.

Annoin käyntikorttini, ja hän punastellen pisti sen taskuun. 

En ajatellut asiaa sen kummemmin, kunnes kilahti viestiä samana iltana, jossa selkeää flirttiä. 

Ikävä kyllä se ei johtanut mihinkään, hän oli eronnut poikaystävästään niin lyhyen aikaa sitten, ettei sitten ollutkaan itse valmis tapailemaan, vaikka aloittenottaja tavallaan olikin yhteydenpitoon.

Olen ollut risteilyaluksilla töissä kansimiehenä, minua on pokattu paloharjoituksissa savusukeltajan rensselit päällä kesken paloharjoituksen, maalatessa, pestessä asiakkaiden oksennuksia, herätettyäni sammuneita ulkokansilta, näyttäessäni laivaa lastatessa autot paikalleen. 

Eräälle upean leidiseurueen kuskille jätin ikkunaan pyyhkimen alle lapun matkan aikana, jossa oli yhteystietoni, kun kemiaa oli jopa sen lyhyen tapaamisen aikana.

Oltiin kyllä sähköpostitse yhteydessä pidempään, mutta välimatka kotipaikkakuntiemme välillä oli liian suuri millekään vakavalle.

Minua on myös lähestytty salilla jossa olin ollut vastaanotossa töissä, sen jälkeen kun siirryin vain riviasiakkaaksi.

Eräs ihana neito jonka kanssa juteltu tiskillä monta kertaa, tuli viereeni ja kysyi olenko kasvissyöjä.

Oletin siinä tilanteessa että tästä oli joskus ehkä juteltu, joten vastasin vain että olenhan minä pääosin, mutten fanaatikko.

Siihen hän vain tokaisi, että varmisti, kun aikoo tehdä minulle illallista, etät käykö kasvislasagne.

Katsoimme MM-jääkiekkomatsin yhdessä syöden LOISTAVAA lasagnea

Vuosi vierähti hänen kanssaan, ennen kuin hän muutti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. 

Minut on kutsunut treffeille myös katsastuskonttorin leidi, oli katsonut nimeni perusteella (himena erikoisempi nimi, helppo löytää) FB:n, ja pisti pahoitellen viestiä, kun ei tiennyt onko sopivaa tehdä niin.

Treffeille ei päädytty loppuviimeksi hänen kanssa kutsusta huolimatta, mutta matchattiin pari-kolme vuotta sen jälkeen Tinderissä ja käytiin useammalla treffillä.

(nämä eivät ole kronologisessa järjestyksessä, kunhan tulivat tässä järjestyksessä mieleen)

M41

Töissä joskus torimyyjänä eräs ihan ok oloinen mies pyysi numeroani. Annoin numeron ja jotakin viestiteltiin. Tavattiin eräänä viikonloppuna anniskeluravintolassa vahingossa. Vaikutti ihan kivalta mutta jossain vaiheessa iltaa kysyi haluanko kokeilla hänen treenattua hauista. Isoiso turn off itselle. Vähin äänin pois paikalta. Lähdettiin baarista ja johonkin pitseriaan mahdollisimman kauas tästä baarista, pitsat kainaloon ja taksitolpalle. No eiköhän tää tyyppi sit tullu vastaan ja ihan järkyttävän suuttuneena kun en hänen luokseen lähtenykkään. Koitti sen jälkeen viestitellä viä aiheeseen liittyvää mut jätin vastaamatta :D

Pari kertaa harrastuksen kautta (siellä saa nimen helposti tietoon) huomattavasti vanhemmat miehet kaivanu mun fb tai numeron jostain numerotiedustelusta ja alkanut viestittelemään törkeyksiä. Ei kiitos.

7- luokan kevätjuhlassa. Olin viimeinen joka istui penkkiin ja viereen tuli rinnakkaisluokka. Viereeni tullut poika kysyi että alanko. Olin myös ihastunut kyseiseen poikaan ja olin tästä todella otettu. Ja uskokaa tai älkää- kyseinen poika on nykyään mieheni :)

odottelen edelleen sitä päivää että joku yrittää pokata edes normaalissa paikassa. 

Poljin pyörällä töihin ja viereeni pyörällä polki mies, joka ehdotti, että lähdetään terassille. No, en ehtinyt enkä halunnut. Kenellehän kaikille nämä tyypit ehdottelevat, mitä tahansa?

Erikoisin sattui juuri viime viikolla, kun masennuksen myötä yleistyneet itkukohtaukset iskivät kesken lenkin, jolloin menin istumaan kirkon edustan penkille. Itkeskelin siinä hiljaa yksin, kun joku nuori mies hidasti kohdallani, näki että olen itkenyt, tuli luokseni ja kysyi, miksi itken. Juttelimme siinä hetken aikaa ja hän kysyi nimeäni. Hölmönä sen kerroin ja koska nimeni ei ole kovin yleinen, hän löysi myöhemmin profiilini Instagramista ja etsi numeroni nimeni perusteella laittaakseen viestiä WhatsAppissa.

Hän oli tilanteessa oikein asiallinen, jutteli ja rauhoitteli, mutta olisin arvostanut tuota elettä enemmän, jos hän olisi jättänyt kiinnostuksen osoittamisen pelkkään "tuletko syömään kanssani"-kutsuun. Myöhemmin hän tosiaan laittoi minulle seuraajapyyntöä ja viestiä, että voisimmeko nähdä ja mitä puuhailen jne.

Savonlinnan oopperajuhlilla joskus vuonna 1975 tai 76, olin n. 14-vuotiaana vanhempieni kanssa katsomassa Viimeiset kiusaukset -oopperaa.  Yhtenä katsojana tuhatpäisen yleisön keskellä! lähes takarivistä katseeni kohtasi - oopperaesityksen aikana - useaan otteeseen näyttämöllä laulaneen viehättävän nuoren esiintyjän (oopperakuorolaisen) kanssa.

Oopperan loputtua esiintyjien tehdessä kiitoskumarruksia katsoimme yhä toisiamme intensiivisesti ja heilutin kättäni hänelle... ja hän heilutti takaisin useaan otteeseen.

Harmikseni perheelläni oli esityksen jälkeen matka hotellille ja edelleen kotimatkalle, joten minulla ei ollut käytännön mahdollisuuuksia jäädä paikalle odottamaan oopperan purkautumista tuoreeltaan tai etsiä häntä seuraavanakaan päivänä. Kännyköitä ei ollut olemassa ja kotini oli 500 km päässä Savonlinnasta, joten treffeille ei koskaan päästy.

- jos sen ajan oopperakuorolaisena luet tämän, niin ehkä muistat tämän minulle ainutlaatuisen 'kohtaamisemme' kesken esityksen.

Ei niin missään, luojan kiitos. Tulisi vain kiusaantunut olo.

Työpaikan sähköpostiin tuli treffipyyntö naapurilta jonka olin nähnyt kerran. Se oli kasvanut tietoni netistä nimen perusteella, mikä ei ole harvinainen, plus että olin 'viisaan näköinen'.

No ei sitten treffattu. Se oli vähän liian isokokoinen minun makuuni.

Kadulla kävellessä on tullut useampikin kerta.

Serkun häissä kitaraa soittamassa ollut mieshenkilö. Pyysi tanssimaan useaan otteeseen illan aikana ja loppuillasta (lähestulkoon selvinpäin) tunnusti ihastuneensa korviaan myöten. Vaihdettiin numeroita, mutta välimatkan ja muiden asiioiden takia ei koskaan tullut sen enempää tutustuttua. Vieläkin vilahtelee Facebookissa, kun pyysi kaveriksi (on kylläkin nykyään onnellisesti parisuhteessa oleva mies)...

Matkustin parikymppisenä laivalla yksin,istuin aikani kuluksi ravintolassa. Tarjoilija tuli luokseni ja sanoi samalla komeaa miestä osoittaen että Tuo mies tuolla haluais tarjota sulle jotain.

Hämmennyin totaalisesti,mutta tilasin drinkin. Mies tuli pöytääni ja vietimme illan ja yön yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Metrossa viime keväänä. Ei se muuten tietenkään mikään ihmeellinen paikka ole, mutta minulla oli kuitenkin maski naamallani silloin. Eli pyysi treffeille, vaikkei minua edes kunnolla kokonaan nähnyt.

Eikait siinä mitään ihmeellistä ole? Lähikaupan myyjää olen jo pitkään meinannut kysyä treffeille, jo pelkästään hänen silmänsä ovat niin uskomattoman kauniit että meinaa unohtua kaikki muu (siis maski naamalla koska kaupassa töissä). Ei vaan sopivan rauhallista hetkeä ole tullut, kesken kiireiden ei viitsi häiritä.

Kun olin 16 - vuotias, ja mummoni kanssa hautajaisissa, yksi kotipaikkakuntani johtomiehiin kuuluva mies tuli juttusilleni. Hän oli silloin ainakin 50 - vuotias.

Hän änkesi lähelleni istumaan, kyseli ensin vanhemmistani jotka tunsi... Sitten puhe siirtyi minuun, ja hän imelästi hymyillen vihjaisi voivansa auttaa minua työpaikan saannissa.

Juttu keskeytyi (onneksi) siihen kun mummoni tuli paikalle kuin pelastava enkeli. Hän katsoi minua vokotellutta miestä hyvin paheksuvasti ja sanoi: "Se on minun paikkani!"

Mies poistui hyvin harmistuneen oloisena. Sen jälkeen kiersin hänet kaukaa!

Mulle varmaan mikä vaan olisi erikoinen paikka koska ikinä ei kukaan ole pyytänyt treffeille eikä kyllä muutenkaan pokaillut.

Itse olen ehdottanut treffejä muutaman kerran samassa kaveriporukassa olleelle tutuntutulle (en siis samalle) ja sitten työn kautta tavatulle miehelle.

Pakit on tullut kaikilla kerroilla.

Hississä matkalla ylöspäin samassa portaassa nelosessa asuva perheenäiti n 40 v alkoi selkeästi flirttailla ja mainita vapaista illoistaan. Olin 20 ja jotain, muuttanut pois kotoa mutta kävin tietty joskus. Nainen oli siis lapsuuden kotitaloni asukas jonka tunsin entuudestaan.

Neljänteen kerrokseen on niin lyhyt matka etten ujona ehtinyt saada mitään sanottua ja sinne hän hävisi.

Googlatkaa netistä komekymppinen raquel welsh ja siinä hyvä vertailukohta. Potkin itseäni nivusille kauan mielessäni tuon saamattomuuteni (just) takia.