Miehellä toinen nainen mielessä. Neuvoja?

quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 10:09"]Minulla tilanteeni muistuttaa ap:n tilannetta. Miehellä oli työpaikkaromanssi, meillä kaksi pientä lasta ja lopuksi tuli miehen haluama ero.

Nyt olemme asuneet eri asunnoissa kolme viikkoa. Ensimmäinen viikko oli yllättävän helppo mutta nyt on todella vaikeaa. Itken bussissa, kadulla, kaupassa. Paha olo on melkein koko ajan päällä. Mistäköhän sitä saisi uskoa, että joskus vielä menee paremmin. Voin vain todeta, että olen epäonnistunut siinä elämän tärkeimmässä ihmissuhteessa.

On vaikeaa olla erossa omista lapsista kun he ovat isän luona ja on vaikeaa hoitaa yksin kiireistä arkea lasten kanssa.

Helpompaa tästä tuskallisesta elämäntilanteesta ei tee yhtään se, että rahat ei tunnu riittävän mihinkään.

Itsetuntohan tässä on ihan rojuna.
[/quote]

^elämäsi tärkein ihmissuhde on suhde itseesi! Sen pelastit erotessasi tuosta liitosta!
Löydät vielä valoisamman huomisen! Usko siihen vaikka tiedät että nyt se on vaikeaa. Ainakin olet matkalla parempaa sitä et olisi jos olisit jäänny tuoton liittoon. Itke itkusi,huuda ja kilju pahaa olomasi,se on sinulle sallittu. Mutta älä takerru siihen. Surusi ei saa määritellään kuka olet. Niinkun ei myöskään ero. Kaikki mitä nyt vastaan tulee on tullakseen se on uutta ja pelottavaa mutta siellä on myös mahdollisuuksia paljon! Tsemppiä!

Kiitos sinulle.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 12:42"]

quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 10:09"]Minulla tilanteeni muistuttaa ap:n tilannetta. Miehellä oli työpaikkaromanssi, meillä kaksi pientä lasta ja lopuksi tuli miehen haluama ero. Nyt olemme asuneet eri asunnoissa kolme viikkoa. Ensimmäinen viikko oli yllättävän helppo mutta nyt on todella vaikeaa. Itken bussissa, kadulla, kaupassa. Paha olo on melkein koko ajan päällä. Mistäköhän sitä saisi uskoa, että joskus vielä menee paremmin. Voin vain todeta, että olen epäonnistunut siinä elämän tärkeimmässä ihmissuhteessa. On vaikeaa olla erossa omista lapsista kun he ovat isän luona ja on vaikeaa hoitaa yksin kiireistä arkea lasten kanssa. Helpompaa tästä tuskallisesta elämäntilanteesta ei tee yhtään se, että rahat ei tunnu riittävän mihinkään. Itsetuntohan tässä on ihan rojuna. [/quote] ^elämäsi tärkein ihmissuhde on suhde itseesi! Sen pelastit erotessasi tuosta liitosta! Löydät vielä valoisamman huomisen! Usko siihen vaikka tiedät että nyt se on vaikeaa. Ainakin olet matkalla parempaa sitä et olisi jos olisit jäänny tuoton liittoon. Itke itkusi,huuda ja kilju pahaa olomasi,se on sinulle sallittu. Mutta älä takerru siihen. Surusi ei saa määritellään kuka olet. Niinkun ei myöskään ero. Kaikki mitä nyt vastaan tulee on tullakseen se on uutta ja pelottavaa mutta siellä on myös mahdollisuuksia paljon! Tsemppiä!

[/quote]

Vaikeita juttuja.. Itse olen samanlaisessa tilanteessa. Olen vain se ihastuksen kohde ja myönnän myös omat tunteeni.
Tässäkin tapauksessa tuli asumusero. Nyt kaikki lähinnä seisoo paikallaan. Kukaan ei tiedä mihin suuntaan kääntyä. En minä, mies tai vaimo..
Miehen kanssa jäimme kiinni monet kerrat yhteyden pidosta, pitkään vaimo jakso kattoa vierestä kunnes päätyivät asumuseroon.
Olen itsekkin sekaisin tilanteesta enkä tiedä kuinka toimia. Olen yrittänyt pysyä miehen kanssa elossa toisistamme mutta tuloksetta. Ymmärrän siltikään tuskasi vaikka olenkin se kolmas osapuoli.
Kuinka miehesi reaktio tällä hetkellä?

[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 22:17"]

Vaikeita juttuja.. Itse olen samanlaisessa tilanteessa. Olen vain se ihastuksen kohde ja myönnän myös omat tunteeni. Tässäkin tapauksessa tuli asumusero. Nyt kaikki lähinnä seisoo paikallaan. Kukaan ei tiedä mihin suuntaan kääntyä. En minä, mies tai vaimo.. Miehen kanssa jäimme kiinni monet kerrat yhteyden pidosta, pitkään vaimo jakso kattoa vierestä kunnes päätyivät asumuseroon. Olen itsekkin sekaisin tilanteesta enkä tiedä kuinka toimia. Olen yrittänyt pysyä miehen kanssa elossa toisistamme mutta tuloksetta. Ymmärrän siltikään tuskasi vaikka olenkin se kolmas osapuoli. Kuinka miehesi reaktio tällä hetkellä?

[/quote]

Huomenta. Mieheni on edelleen etäinen, erittäin asiallinen ja kylmä. Ei kaipuuta minua kohtaan, ei mitään. Itselläni kova ikävä ja eilen teinkin sen erehdyksen, että laitoin miehelleni viestiä kuinka häntä vielä rakastan yms... Sinua neuvoisin jääväämään itsesi tilanteesta kokonaan. Jos vaan pystyt. Hyvää sunnuntaita. t. Ap

Mitä miehesi vastasi viestiisi?

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 16:43"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 16:10"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 16:07"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 15:46"]Nainen ei ainakaan miehen mukaan tiedä. Kyseessä erittäin nuori nainen ja keski-ikäinen mies. Niin juuri, kuka sen sanoo meneekö ihastus ohi? Kestämätön tilanne. Tosiaan jutteleminen meillä on vaan sitä, että mies haluaa että jatkamme normiarkea. "Mikään ei ole muuttunut". Piste. t. ap [/quote] Mutta eihän mikään olekaan muuttunut. Sinä olet edelleen miehen elämänsä nainen. Mies tietää ihan hyvin, ettei tuo nuori nainen koskisi häneen pitkällä tikullakaan. Miehelle ihastumisen tunne on virkistävä, hän haluaa nauttia sen tuomasta energiasta. Ja miksiei nauttisi, kun tuo ihastuminen vaikuttaa olevan täysin vaaraton.

[/quote]

Ei se minusta siinä mielessä ole vaaratonta, että minä oikeasti jään paitsi. Kuka ihminen kestää ilman aitoa tunnetta, kosketusta, rakkautta, rakastelua... Siitä kaikesta minä vaimona jään paitsi kun miehen ajatukset muualla.

t. ap

[/quote]

Huhhuh oletpa sinisilmäinen. Miehes ei selkeästi ole kevyesti toiseen ihastunut kun seksi teillä on loppunut vaan niiden kahden tilanne on fyysinen jo.

[/quote]

Ei välttämättä! Mies ei vaan voi oikein antautua olemaan vaimonsa kanssa vapaasti ja hyvällä omallatunnolla, kun tilanne on tuo, että vaimo tietää ja kärsii ja myös vaimon on vaikeampaa antautua luottavaisesti seksiin. Mies tajuaa itsekin, että ajatukset olisi vaikea pitää vaimossa seksin aikana, ja on siinä tuossa tilanteessa ihan oikeassa. Tuossa tilanteessa - jos vaimo tahtoo voittaa tilanteen pariskunnan eduksi - on vaimon pystyttävä vastaamaan seksiin esim siten, että juttelee sekä itse että pyytää miestään puhumaan seksin aikana yhteisistä asioista ja sen hetken tuntemuksista siinä seksitilanteessa, että miehen ajatukset eivät harhaile vieraassa naisessa ja mies itsekin kykenee välttelemään tuohon vieraaseen seksuaalisia toimintojaan projisoimasta. Seksiä ei nyt pitäisi välttää, vaan nimenomaan panostaa sen laatuun, toiselle hyvän tekemiseen ja läheisyyteen sitä kautta! Se on parasta lääkettä sekoittamaan miehen ajatuksia ja tunteita siihen vieraaseen, koska mies joutuu enemmän pohtimaan, mitä menettää, jos lähtee tekoihin tuon vieraan kanssa! Satsaa, ap, nyt mieheesi. Voitat hänet olemalla PARAS VAIMO!

[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 06:53"]

Mitä miehesi vastasi viestiisi?

[/quote]

Vuodattelin viestissä kuinka itken hänen vuokseen, ikävöin ja rakastan kovin paljon... Hän vastasi vasta aamulla; Olen loukannut sinua, anteeksi. Siinä kaikki... Nyt tiedän, että olen vain se henkilö joka todellakin on VAIN tärkeä, ei enää rakas. Tunteet miehelläni edelleen toisaalla, ei minussa. Jos välillä olen epäröinyt päätöstäni, niin tunnen nyt että tein oikein... Meistä ei enää olisi voinut tulla mitään. Olen ollut hyvä vaimo. Seksielämämme on ollut käsittääkseni hyvää ja vaihtelevaa. Olen aina ollut hyvin seksuaalinen ja aina huomioinut miestäni siinä suhteessa... Ei se siitä aina johdu niinkuin joku tuossa yritti neuvoa. Kun joku vie jalat alta se on menoa. Niin kävi miehelleni; nuorempi ja ihanampi, hymykuoppaisempi vei hänen sydämensä. Minusta jäi vaan kuori...

Tuo tuntuu pahalta, että olet pettynyt elämään ja itseesi. Onko yhden miehen oikut tarpeeksi määrittelemään miten elämä sinua kohtelee ja miten olet elämässäsi pärjännyt? Tai että heikkona hetkellä kerjäät rakkautta? Onko näiden perusteella tuomio "säälittävä vanha akka"? Minusta näin ei ole.

Elämässä tulee pettymyksiä mutta niistä vaan mennään yli. Ja sinun pettymys oli yksi mies joka ei ollutkaan niin luotettava kuin luulit. Näitä sattuu. Älä kulta rakenna elämääsi yhden miehen varaan äläkä varsinkaan itsetuntoasi. Riskisijoitus sanon minä, erosta oppineena. Kaikki me vanhenemme, rakastumme, eroamme ja opimme elämästä, se kuuluu kasvuun. Elämäsi on ainutlaatuinen ja se on sinun omasi, pidä sinusta hyvää huolta. Älä murehdi liikaa yhtä tyhmää miestä, mieti mitä elämäsi aikana haluat tehdä, kokea ja tuntea. Tee se, askel kerrallaan. Todennäköisesti löydät paremman miehen rinnallesi jos olet noin viisas ja hyvä mitä olen ajatuksiasi lukenut. Kaikkea hyvää!

[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 14:06"]

Tuo tuntuu pahalta, että olet pettynyt elämään ja itseesi. Onko yhden miehen oikut tarpeeksi määrittelemään miten elämä sinua kohtelee ja miten olet elämässäsi pärjännyt? Tai että heikkona hetkellä kerjäät rakkautta? Onko näiden perusteella tuomio "säälittävä vanha akka"? Minusta näin ei ole. Elämässä tulee pettymyksiä mutta niistä vaan mennään yli. Ja sinun pettymys oli yksi mies joka ei ollutkaan niin luotettava kuin luulit. Näitä sattuu. Älä kulta rakenna elämääsi yhden miehen varaan äläkä varsinkaan itsetuntoasi. Riskisijoitus sanon minä, erosta oppineena. Kaikki me vanhenemme, rakastumme, eroamme ja opimme elämästä, se kuuluu kasvuun. Elämäsi on ainutlaatuinen ja se on sinun omasi, pidä sinusta hyvää huolta. Älä murehdi liikaa yhtä tyhmää miestä, mieti mitä elämäsi aikana haluat tehdä, kokea ja tuntea. Tee se, askel kerrallaan. Todennäköisesti löydät paremman miehen rinnallesi jos olet noin viisas ja hyvä mitä olen ajatuksiasi lukenut. Kaikkea hyvää!

[/quote]

Kiitos. Sait kyyneleet silmiini... Kiitos kaikille jotka olette tukena. T. Ap

Joku päivä vielä kyynelehdit onnesta, niin se elämä vaan kantaa. Eroaika on ihan kamalaa mutta nyt 15 vuoden jälkeen olen onnellinen, että niin sitten kuitenkin kävi. Elämällä (ja minullakin siihen vaikuttamalla) oli paremmat suunnitelmat ;) voimahalaus ja tsemppiä!!

Voimia ap, paistaa se aurinko sinne risukasaankin lopulta.

Hyvä ap, olet saanut asiasi eteenpäin, hitaasti mutta varmasti... Olen seurannut ketjua alusta saakka ja seuraan yhä, ja olen lukenut tarinaasi ja voin todeta että peloistasi ja ikävästäsi huolimatta olet tehnyt oikean valinnan... Ja olet kaiken vaikeuden keskellä joutunut luultavasti kovettamaan itseäsi asioiden eteenpäin viemiseksi, älä luovuta, itsekkin olen kokenut vääryyttä ja pelkoa sekä yksinäisyyttä, mutta se kaikki kasvatti minua niin kovalla kädellä että nyt olen voimakas nainen henkisesti! Se vei aikansa, eikä menneen elämän jättäminen tuntunut helpolta, itsekkin kärsin huonossa parisuhteessa pitkän aikaa. Elämä muuttui kertaheitolla kun pääsin suhteesta eroon enkä ole taakseni haikaillut sen koommin, kunhan alkuajan tunteet saa käsiteltyä. Tarinasi on koskettanut minuakin syvästi ja toivon sinulle kaikkea hyvää, tarinasi lähti perhosentoukasta joka hädissään piiloutui tunteineen ja pelkoineen sekä sekavien ajatusten koteloon, mutta tarinan edetessä olen huomannut kuinka sinusta on alkanut kuoriutumaan kaunis, itsenäinen ja rohkea perhonen joka osaa lentää omilla siivillään.. Kaikkea hyvää elämääsi <3

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 15:56"]En ole ikinä ymmärtänyt tälläisia tilanteita, en myöskään ikinä kokenut. Kaveripiirissä näitä on ja siksi olenkin päätynyt pohtimaan mikä ajaa vaimot aina takaisin miehen luo kun mies on rauhassa ihastuksensa ihastellut tai kokeillut sivusuhdetta ja se on mennyt puihin tai rahkeet ei riitäkään avioeroon? Ihan ku vaimot pisrettäisiin jäähylle, 'odottele siellä kun hoidan keski-iän kriisini'.
Mutta tosiaan en ite ole kokenut, siksi kai mietinkin mitä jos tilanne tulisi omalle kohdalle koska nyt ajattelen mustavalkoisesti että se olisi siinä ja paluuta ei olisi. Sitä nöytyytystä en kestäisi.
Enkä sano tietenkään sitä että Ap toimisi näin, yleisesti vain mietin tätä ketjua lukeneena. Ap:lle hurjasti voimia, vaikutat ihanalta ihmiseltä!
[/quote]

Ei ne kaikki miestensä luokse palaa vaa ottavat eron ja alkavat elää omaa elämää! Kokemusta on

Ap?

Syyllisyyden tunne, sinulla? Eh eheeeei.
Et voi tuntea syyllisyyttä että pelastit itsesi varmalta henkiseltä kuolemalta. Olisiko sinun pitänyt jäädä odottamaan että mies 'normaalisoituu'? Tilanne olisi silti jäänyt takaraivoosi kummittelemaan. Jäämällä olisit hyväksynyt että sinut hyllytetään kun siltä tuntuu.

Kyllä... Tuntuu että pää räjähtää. Ei pelkästään tästä parhaillaan jylläävästä päänsärystä, vaan myös ajatuksistani. Tiedän, että mieheni pitää minun muuttoa "oikkuna". Toisaalta tiedän myös että jos olisin jäänyt, olisin vielä pahemmassa kunnossa henkisesti. Muutto auttoi keräämään isetuntoni rippeet hieman enemmän kasaan. Se vaan on helppo välillä unohtaa...

Ei tästä enää paluuta ole entiseen. Mikään ei jatkuisi enää samana... Parempi se on jatkaa eteenpäin. T.Ap

Itseasiassa, mieheni on jotenkin saanut MINUT tuntemaan tilanteesta huonoa omaatuntoa. "Miksi oikkuilen ja lähdin? Miksi tein asioista vaikeaa? Miksi näin "herkästi" suutuin? Moni olisi vain antanut olla".

Olen niin tiukasti vielä pihdeissä, että on vaikea pyristellä pois ja jättää tämä syyllisyyden tunto taka-alalle. t. Ap

Up

Miten menee ap?

Ehkä miehesikin lukee tätä viestiketjua ja on tyytyväinen kun tietää sinun vielä kaipaavan häntä