Miehellä toinen nainen mielessä. Neuvoja?

Voih.. Onpa vaikea tilanne, aika näyttää mitä tapahtuu seuraavaksi. Ennen sitä on vaikea tehdä päätöksiä. Voimia sinulle.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 02:22"]

Kiitos vertaistuestanne. Edelliselle voin kertoa, että provoiluun taisit syyllistyä ihan itse. Eipä tätä tietenkään ymmärrä jos ei ole itse ollut tilanteessa. Juttelimme jälleen mieheni kanssa, mutta ilman tulosta. Mieheni on ihastuksen sokaisema, eikä kykene ottamaan edes syliin ilman että ruikutan. Sääliä en kuitenkaan haluaisi.

En ole syönyt viikkoon, en nuku. Perhettä on ja työ. Tämä on helvetti maan päällä. Minun pitäisi vain odottaa että ihastus loppuu. "Jokaisella on oikeus ihastua"sanoi joku viisas. Tämäkö on sen hinta? Viisas mieheni sanoi, että avioliitto on heikoilla kantamilla jos tätä ei kestä. Helppoa se varmaan hänellä onkin...

T. Ap

[/quote]

Anteeksi nyt mutta minä en vain ymmärrä:/ Siis mies kohtelee sinua huonosti, on niin ihastuksensa sokaisema ja ei halua tehdä asialle mitään, ja keskittyä vain teidän väliseen suhteeseen? Minä kyllä pakkaisin tuollaisen miehen laukut ja heittäisin sen ulos, siinäpähän miettisi kummasta naisesta kannattaa pitää "kiinni". Ymmärrän että jokainen voi joskus viattomasti ihastua, tuntea toiseen vetoa mutta ei sille pidä mitään tehdä tai antaa sen viedä huomiota parisuhteelta, minusta se on jo pettämistä jos ihastumisesta tulee tärkeämpää kuin kumppanista. Eikä siitä ihastumisesta kyllä kannattaisi varmaan kertoa. Sen kumppanin pitäisi olla se ykkönen, ei jonkun toisen. Näin minä ajattelen, pahoittelen jos liian jyrkkä mielipide mutta itse en vain kestäisi olla miehelle joku kakkosvaihtoehto, johon ei halua keskittyä. Itse alkaisin etsimään seuraa toisista miehistä ja olisin aika välinpitämätön miestä kohtaan, pian todennäköisesti muuttaisin itse pois. En vaan ymmärrä että miten joku jaksaa katsella jotain miestä tyyliin: "olen ihastunut työpaikan naiseen mutta haluan piehtaroida ihastuksessani enkä jaksa keskittyä sinuun tai meidän parisuhteeseen". Minä en hyväksyisi.

Jos sinulla ap on helvetti maanpäällä miehesi vuoksi, ymmärrät varmasti ettei se ole oikein sinua kohtaan?

Täällä tuntuisi olevan modejen keskustelua seassa, laajempi agenda kuin olettaisi. Saattaisin tuntea yhden IRL, se selittäisi monta asiaa. Pitäisi kai joskus kysyä, näetkö vain IP:t vai myös... se olisi loogista. Mutta joo, taustasi tuntien ei olisi kai ihme, jos sulla olisi täysin erillinen alusta jolla tätä voi ... you know. No offense taken.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 15:21"]En kestäis. Pakota se valitsemaan. 100% sua varten ja ihastuksen numerot ym.poistoon tai sit ihastus ja ero samantien susta. Vaadi. Tiukasti. Kokoo ittes ja ns.nyrkki pöytään. Voimia lähetän sulle! Muutes, ihme vätys sun ukkos jos luulee pystyvänsä pyörittään kahta yhtäaikaa. Mut paljon on nyt nimenomaan susta itestä kiinni, suostutko todella osaasi? Tiedän, voi olla erittäin vaikeita päätöksiä edessä, mut toistan, kokoo ittes *NÄILLÄ VOIMILLA MITÄ TÄSSÄ SULLE VIRTUAALISESTI LÄHETÄN*. Tsempit!!!
[/quote]

OIKEESTIKO ihmiset vaihtaa työpaikkaa, nykyiset työllistymismahdollisuudet huomioon ottaen, koska työpaikalla ihastutaan? Ja mies on ihastunut toiseen niin 'pyörittää kahta naista"? Mistä tiedät että ko nainen on edes kiinnostunut miehestä? Käsittääkseni ei puhuttu mitään suhteesta. Nyt palaa tähän saman universumin todellisuuteen kanssamme jookos?

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 04:25"]

Täällä tuntuisi olevan modejen keskustelua seassa, laajempi agenda kuin olettaisi. Saattaisin tuntea yhden IRL, se selittäisi monta asiaa. Pitäisi kai joskus kysyä, näetkö vain IP:t vai myös... se olisi loogista. Mutta joo, taustasi tuntien ei olisi kai ihme, jos sulla olisi täysin erillinen alusta jolla tätä voi ... you know. No offense taken.

[/quote]

Hä??

Siis miehelläsi on tavallaan vain ihastus.

sano, että meinaako ruveta sekaantumaan johonkin nuoreen tyttöön ja sekoittaa sillä sen nuoren elämän ja oman vaimonsa ja omien lastensa elämän ja omankin elämänsä.

?

vai aikooko pitää ihastuksena.

se toteuttaminen voi sitä tyttöä imarrella, mutta se saattaa sekoittaa kaiken.

sulla on avoin mies.

kyllä toi loukkaa. Kyllä sun miehen pitää osata laittaa raja.

sao, että et kestä. Että tuo loukkaa tosi paljon ja kysy miltä miehestäsi tuntuisi, jos kiinnostuisit vaikka postinkantajasta.

teillä on perhe! Keskustelun paikka. Sä et ole mikään varajuttu eikä teidän lapset ole mitään heitttopusseja. Sä olet vaimo ja sun mies on mies ja isä!

älä jää alle. Te olette toisenne valinneet. Tämä on nyt haaste. Vaimo ja perhe pitää olla ykkönen. Ilmaise se.

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 23:50"][quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 15:27"]Kunnioitat itseäsi tarpeeksi vaatimalla joko miehen työpaikan vaihtoa tai lähdet itse tilanteesta.[/quote]

Tänä päivänä työpaikan vaihto on helpommin sanottu kuin tehty. Huonolla tuurilla nainen jää molemmissa tapauksissa persaukiseksi ilman elättäjää.
[/quote]

Elättäjää?! Tämä vetää vähän hiljaiseksi.

Elättäjiä kyllä varmasti löytyy, mutta jos puolisoa sattuu rakastamaan tältä luultavasti toivoo ensisijaisesti jotain muuta (kuulostaako käsitteet "rakkaus", "uskollisuus", "kumppanuus" ja "kunnioitus" etäisesti tutuilta?)

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 15:50"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 15:48"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 15:46"]

Alkaako AP:n nimi S-kirjaimella?

[/quote]

Miten niin? Ei ala.

[/quote]

Tilanne kuulosti vaan yhdeltä tutulta, mutta taitaa olla kyse siinä vähän nuoremmista ihmisistä. :)

[/quote]

Jos nimi olisi alkanut S:llä, niin millä miehen nimen olisi pitänyt alkaa?

- S-nainen

P.s. Mulla on aavistus. Miksi et lähesty mua suoraan vaan huutelet tätä kautta?

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 10:29"]

Mun tarina on aika samanlainen kuin monen. Mies ihastui työkaveriin, ja työkaveri siihen. Juttelivat töissä, tekstettelivät ja välillä soittelivat. Eivät tapailleet tai harrastaneet seksiä. 

Ja munkin mies kertoi itse. Olen viime aikoina alkanut kanssa miettiä, että miksi ihmeessä. Mitä hän sillä yritti saavuttaa?

Ihastusta kesti parisen (!) vuotta, ja minulle siis kertoi kun oli menossa ohi. Typerää ja viatonta , kuulemma. Sellaista itsetunnon kohotusta ja mukavamman työssäolon hakua. Tiedä sitten, mikä oli totuus.

Eihän tuollaisen takia lähdetä! Eihän? Rikota lapsilta perhettä ja pitkää (ja hyvää) parisuhdetta. 

Niin päätin uskoa. Mutta (lyhennetty versio) mies valehteli muutaman kerran kun kysyin koko kuviosta. Ei montaa, mutta yksikin valhe tuollaisen jälkeen on liikaa kun pitäisi alkaa rakentaa luottamusta. Luottamus ei rakentunut ja kun aikaa on nyt kulunut useampi (apua!) vuosi, niin tajuan, että minusta on tullut jotain, jota minun on vaikea tunnistaa tai hyväksyä. Pelokas, epävarma, heikko. Välillä olen ihan älyttömän avuton. Jalaton ja kädetön.

Siitä "viattomasta ihastuksesta" seurasi siis se, että jokin minussa meni rikki, tai ainakin toi pintaan jotain pinnan alla lymyillyttä epävarmuutta, jonka kanssa olin aiemmin tullut ihan hyvin toimeen. 

Kuinka monta kertaa olenkaan viime aikoina toivonut, että miehelläni olisi ollut "kunnon" suhde tuollaisen ihmeellisen viritelmän sijaan, jonka takia lähteminen tuntui aikoinaan ylireagoimiselta. 

Nyt ajattelen niin, että pettämistä on kaikki ne teot, jotka ylittävät parisuhteen sopimat rajat. Riippumatta siitä, ylitetäänkö ne isosti vai pienesti. Ajatus ei petä, ihastunut olen ollut itsekin, mutta vain hiljaa mielessäni. 

Mielestäni ap teit itsellesi parhaan päätöksen. Päätöksiä voi aina muuttaa, takaisin voi palata, jos suhteella on edellytyksiä elää. Tai kuten minun kohdallani, niin voin minäkin tästä lähteä. Kunhan saan vain aikaiseksi. Nyt jotenkin jumittavan lamaantunut olo.

[/quote]

Tarinasi oli aikalailla samanlainen kuin minullakin. Niin ja varmaan lukemattomilla muillakin... Saatteko te puhuttua? Onko miehesi pahoillaan? Onko saanut sinut tuntemaan, että olet hänelle ainut, ja että hairahdus oli suuri virhe...? Onko edelleen samassa työpaikassa ko. naisen kanssa?

Minusta sinun pitää nyt olla rohkea itsesi takia. Älä uhraudu, sillä sitä eivät lapsesikaan halua. Onnellinen äiti on varmasti myös parempi äiti. Mieti itseäsi nyt. Kyllä minäkin välillä ajattelen, että ylireagoinko ja olisiko pitänyt kestää ja sietää oman mielenterveyden uhalla, mutta uskon että tein oikein kun lähdi. Kilttinä ihmisenä olen sietänyt aina elämässäni liikaa... T. Ap

Mun omallakin eksälläni oli näitä naisihastuksia, joita palvoi minun kuullen. -_- Yksikin olin erään kaupan kassaneiti. Aina kun olimme yhdessä ostoksilla, eksäni ryntäsi aina tämän neidin kassalle. Autossa otti heti puheeksi kuinka kaunis ja mukava se myyjä on. Pyysi myöhemmin Facebook kaverikseen. Minun mukamas tuollaista olisi pitänyt jaksaa katsella? Vielä kun mieheni tekosyy tuolle toiminnalle oli "biologisia" kun esi-isät viidakossa ennen vanhaan niin eksäkin tässä vain harjoittaa luonnon lakeja...  Mutta auta armias jos itse moikkasin naapurin isäntää postinhaku reissulla..... 

Onpa kiva, ap, että jaksat tulla tänne päivittelemään tilannettasi. Se antaa voimia minulle ja varmasti monille muillekin samankaltaisessa tilanteessa olevalle. :) Ihan varmasti ei ole helppoa, sehän tässä itse kutakin pelottaa, mutta toisaalta sinä olet toiminut sillä ainoalla oikealla tavalla tässä tilanteessa. Kuten äskeisen kirjoittajan tarinassa, tällaisen syvän loukkauksen nieleminen ja sen salliminen jäämällä suhteeseen syö lopulta itsekunnioituksen, ja jäljelle jää vain varjo entisestä. Sitä pelkään minäkin.

Kyllä on paljon naisia, jotka tyytyisivät. Se ei silti tarkoita sitä, että se olisi fiksua. Miksi tyytyä sellaiseen elämään... Miksi ajatella, ettei ansaitse enemmän. Ja ennen kaikkea, miksi/miten jäädä, kun se sattuu ja kun toisen välinpitämättömyys ja tunteet toista naista kohtaan loukkaavat.

Jos miehen mielestä sinun lähtö on turhaa, se tarkoittaa sitä, että hän haluaa sekä "säästää kakun että syödä siitä" (vai miten se sanonta menikään). Tuntuu, että tuo mies herää siihen, miten upea sä oot, vasta kun olet lähtenyt. Hitto se tulee iskemään sitä vielä joku päivä -viimeistään kun älyää, että sulla saattaa jo olla joku toinen.

Hyvä Ap! Mahtavaa, ihailen ja nostan hattua. Jos tulisit vastaan halaisin! Kuinka syvällä synkissä vesissä uit ja sieltä nousit. Voin tuntea pahan olisi mitä koit kun miehesi käytös oli kylmää ja jäätävää. Kuinka se lyö jo lyötyä.
Kuvailin tunteesi niin että näin pahan olosi. Mutta katso nyt mihin olet päässyt! Tietenki vieläki olosi on varmasti apea mutta voisin uskoa että olet jo voiton puolella.
Olen seurannut kaverini liittoa missä kävi samoin paitsi ihastuminen oli molemmin puolista ja heille kehittyi suhde ja tämä toinen nainen oli miestä yli 20 vuotta nuorempi!! Sitä suhdetta kesti tiedettevästi puoli vuotta. Vaimo muutti pois neljä kuukautta tuota katseltuaan, laittoi eropaperit mutta kun alettiin puhua että mies maksaisi vaimon ulos koska vaimo et kokenut tarvitsevansa omakotitaloa, alkoikin mies jarruttelemaan, ei halunnut enää ottaa lainaa kun juuri oli edelliset maksettu. Raha vei kai voiton ja tähän asti eron kannalla ollut mies pyysikin vaimoa takaisin. Tässä kohtaa JOKAINEN meistä toivoisi että nainen olisi nauranut paskaisesti ja kehottanut miestä menemään pankkiin,eikö? -Ei. Vaimo muutti takaisin miehen luo.
Tuosta ystävistäni on jäljellä varjo, mies romutti lastensa äidin, naisen kenen kanssa oli elänyt 30vuotta itsetunnon niin pahasti ettei luota varmaan omaan varjoonsakaan.
Kuinka toivonkaan että olisin saanut valettua ystävääni samaa tahtoa ja voimaaa mitä Ap osoittaa. Ystäväni kohdalla suhde oli täydellinen petos. Seksiä eivät myöntäneet harrastaneensa, uskokoon ken haluaa, minä en ainakaan. Miehellä oli toinen puhelin ja lukuisat töissä vietetyt illat olivat aivan muuta.
Suren ystäväni puolesta joka tuohon suhteeseen palasi.

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 17:06"]

[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 21:28"]Kiinnostava ja voimaannuttava tarina sinulla. Olen ap:n kaltaisessa tilanteessa ja olo on lohduton. Olen parisuhdeihminen ja vaikka tiedän, että nyt on hyvä olla jonkun aikaa yksin, niin silti en malta olla miettimättä sitä kuinka ihanaa olisi jakaa elämä miehen kanssa, siis jossain vaiheessa. Minua kiinnostaa missä sinä tapasit ihanan uuden miehesi. Entä oliko uudelle miehellesi helppo suhtautua siihen, että sinulla oli jo kolme lasta? Onko miehellä myös omia lapsia? [quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 21:21"] Ap, samassa tilanteessa olleena voin luvata, että sun olo helpottuu kyllä. Ajan kanssa alat nähdä tilanteen ja miehen ihan uudessa valossa.. tiedätkö.. Kyllä se mies tulee vielä katumaan, mutta siinä voi kestää...ja mitä kauemmin kestää, voi se miehen herääminen tulla liian myöhään; tilanteessa, jossa et ikävöi enää häntä tai entistä elämää enää muutenkaan. Nyt joka kerta kun sulle tulee pelokas, ikävöivä ja surkea olo, niin yritä muistaa, että se kuuluu asiaan ja menee ohi. Sulla ei kuitenkaan ole mitään kaduttava. Teit kaikkesi ja lähteminen oli ainoa mahdollinen ratkaisu. Oma ex-mies alkoi itkemään minun ja meidän avioliiton perään vasta kahden vuoden päästä (vasta siinä vaiheessa, kun oli elänyt oman rakkaudenhuumansa ja todennut, ettei se kantanutkaan...). En olisi pois muuttaessani sitä uskonut (niin kovin kiinni miehessä vielä silloin olin), että en miestä enää itse lopulta haluaisi. Kun mies selitti, ettei se toinen nainen sitten lopulta ollutkaan mitään sellaista kuin minä ja meidän liitto, tunsin toki alkuun pientä voiton/vahingoniloa, mutta aika pian mua jo suretti ja säälitti koko mies.. Ja tietty se, että koko avioliitto ja perhe kolmelta lapselta piti jonkun ikäkriisi tai minkälien villityksen takia uhrata.. Totuus oli kuitenkin se, että olin tuossa vaiheessa jo itse rakastumassa ja lujaa ihan uuteen, upeaan mieheen jonka olin juuri jo ehtinyt lapsillekin esitellä... Niin että en minkään säälin tai entisten aikojen vuoksi edes halunnut tai voinut alkaa mitään välejä lämmitellä. [/quote] [/quote] Tapasin miehen uuden naapurini kautta, jonka kanssa meillä on aika samanikäiset lapset. Lapset tutustui varmaan ensin, sitten tosiaan minä naapurin rouvan kanssa ja lopulta minä ja mies, joka tuli naapurin rouvaa (eli siskoaan) ja tämän miestä kesälomallaan auttamaan remontissa. Oli aika sattumusten summa ja jännittävä tapahtumaketju :) Miehellä on minun lapsia jonkin verran vanhempi tytär nuoruuden suhteestaan. Naimisissa hän ei ole aiemmin ollut. Miehelle minun lapset eivät olleet mikään "ongelma".. Ja vaikka en siis oikeastaan ollut edes uskonut, että voisin vielä uudestaan rakastua ja avioitua, olin kyllä ajatellut, että sellaista miestä en huolisi, joka jollain lailla ei ymmärtäisi, että lapset ja minä tullaan aina "pakettina". Enemmän ehkä minua jännitti miehen tyttären tapaaminen.. Tytär kun oli jo vähän isompi ja ajattelin, että ehkä niin tottunut siihen, että isällään ollessaan ovat kahden (mies ei ollut vuosiin seurustellut, tai ainakaan niin että ketään olisi tyttärelle esitelty), että ei minua heti hyväksyisi. Olin varautunut siihen, että alussa kaikki olisi tosi vaikeaa, mutta ei. Tulimme kaikki juttuun heti todella hyvin. Olen ajan kanssa tutustunut myös tytön äitiin, joka on muuten mahtava nainen! Toivon kovasti, että sekä sinä että ap jaksaisitte nyt uskoa, että joku päivä teitä ei enää satu. Jossain vaiheessa huomaatte, että se ei enää ole vain uskon asia vaan ihan oikeasti myös totta! Paljon voimia teille <3

[/quote]

Kiitos ja kiitos kun kerroit oman tarinasi.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 21:12"]Hyvä ap, olet saanut asiasi eteenpäin, hitaasti mutta varmasti... Olen seurannut ketjua alusta saakka ja seuraan yhä, ja olen lukenut tarinaasi ja voin todeta että peloistasi ja ikävästäsi huolimatta olet tehnyt oikean valinnan... Ja olet kaiken vaikeuden keskellä joutunut luultavasti kovettamaan itseäsi asioiden eteenpäin viemiseksi, älä luovuta, itsekkin olen kokenut vääryyttä ja pelkoa sekä yksinäisyyttä, mutta se kaikki kasvatti minua niin kovalla kädellä että nyt olen voimakas nainen henkisesti! Se vei aikansa, eikä menneen elämän jättäminen tuntunut helpolta, itsekkin kärsin huonossa parisuhteessa pitkän aikaa. Elämä muuttui kertaheitolla kun pääsin suhteesta eroon enkä ole taakseni haikaillut sen koommin, kunhan alkuajan tunteet saa käsiteltyä. Tarinasi on koskettanut minuakin syvästi ja toivon sinulle kaikkea hyvää, tarinasi lähti perhosentoukasta joka hädissään piiloutui tunteineen ja pelkoineen sekä sekavien ajatusten koteloon, mutta tarinan edetessä olen huomannut kuinka sinusta on alkanut kuoriutumaan kaunis, itsenäinen ja rohkea perhonen joka osaa lentää omilla siivillään.. Kaikkea hyvää elämääsi <3
[/quote]

Itsekkin hiljaa seurannut ketjua ja hämmästynyt kuinka paljon samantapaisia kohtaloita onkaan! on varmasti vaikea irrottautua pitkästä suhteesta etenkin jos itse uskoi siihen. En pysty edes kuvittelemaan miltä tuntuisi asua omillaan etenkin kun syy olisi tuollainen, itsestään riippumaton ja niin julma. Mutta komppaan edellistä, olet kasvanut ja tulet kasvamaan vielä. Älä turhaan piekse itseäsi jos ' sorrut laittamaan miehelle viestiä, olet sallittu helpottamaan pahaa oloasi, mutta muista, olet vahvempi kuin uskotaan. Me 'sivusta' seuraajat seb olemme huomanneet, vielä jonakin päivänä näet itsekkin sen!

Miehesi tietää, että sana vain ja palaat takaisin hänen luokseen. Hän ei ole huolissaan ja pitää lähtöäsi näennäisenä, oikkuna. Miettisin nyt mitä oikeasti haluaisin. Takaisin tuttuun ja turvalliseen, ehkä ei roihuavaan rakkauteen mutta tasapainoiseen, turvalliseen suhteeseen. Ehkä vähän sielua jäytäisi, että en olisi rakkain. Huomaatko, et enää vaadi olevasi rakkain vaan sinua tulisi kohdella kuin vaimoa. Emmit ja se kuuluu asiaan kun pohditaan eroa tai paluuta.

Olisiko ideaa viettää tämä aika jolloin lapset ovat miehelläsi hyvässä hoidossa vain itsellesi? Tee hyvän mielen asioita ja älä pohdi koko ajan eroanne. Pitkästä aikaa voit tehdä oman mielesi mukaan asioita ja sinun ei tarvitse huolehtia kenestäkään. Vaikka palaisitte yhteen niin tuo asumistapa olisi erittäin houkutteleva ;)

Sinun ei tarvitse kuunnella ketään muuta kuin itseäsi päätöksissä. Teet mitä tahansa eronne suhteen niin omassa elämässäsi sinä olet oikeassa ja valinnat ovat omiasi. Minä kuitenkin kävisin teatterissa, uimassa, matkalla, baarissa ystävieni kanssa ja jopa flirttailisin. Keräisin naiseuteni kasaan kun se on hetkeksi romutettu. Miettisin kuten nuorena tyttönä, minä teen mitä haluan ja minä saan kenet tahansa. Huolettomana, ilman vastuuta silloin kun on minun viikkoni tms. Pahoista hetkistä löytyy myös hyviä hetkiä. Älä aina uhraudu, se nuori tyttö joka olit niin hänen toiveensa ja ajatuksensa on sinussa vielä. Hyvää viikonloppua!

Onko niin, että miehesi on ihastunut toiseen, mutta ei siis yhtään sinuun? Itse nimittäin olen suhteemme aikana ihastunut muihin miehiin, yhden kerran yhteen hyvin läheiseen työkaveriin jota näin päivittäin. Mutta vaikka olen ollut ihastunut muihin ihmisiin, ei se ole poistanut ihastusta omaan mieheeni. Päinvastoin oikeastaan, se ihastus johonkin toiseen on ollut kiva, hassu, kummallinenkin tunne joka on piristänyt oloa, mutta samalla olen pitänyt mielessä että oma mies on se kaikkein tärkein, en koskaan voisi kohdella häntä kuin ilmaa. En tiedä, ehkä en sitten ole koskaan ollut tarpeeksi palavasti ihastunut johonkin toiseen?

Koita kestää ap, mies sentään on avoimesti kertonut sinulle asiasta ja ilmeisesti tiedostaa, että hänen ihastuksensa on saavuttamaton. Jos yrittäisi jotain tuon toisen naisen suhteen, niin tuskin olisi asiaa tunnustanut? En heittäytyisi ihan välinpitämättömäksi (sittenhän mies saattaa unohtaa mitä menettää), mutta keskittyisin omaan elämään ja nauttimaan elämästä, tapaisin ystäviä, kävisin tapahtumissa, harrastaisin jotain lapsen kanssa ja ehkä myös pitäisin miestä jotenkin hyvänä. Rankkaa se varmasti on, mutta mulle rakkaus on sitä että pidetään toisesta huolta tilanteessa kuin tilanteessa ja halutaan toiselle parasta. Nyt on sen aika, että sun täytyy olla vahvempi. Toivottavasti miehen ihastus menee ohi ja hän ymmärtää sitten pitää susta parempaa huolta.

Miehesi saa olla ihastunut, ja SINÄ saat valita haluatko olla toiseen ihastuneen miehen vaimo, vai lopettaa vaimona olemisen.

Voit sanoa, että miehesi ilmeisesti hyväksyy sinullekin vastaavan, joten lienee ok, että etsit jostain itsellesi vähän viihdykettä, vaikka netistä. Tai sitten vain kylmästi laitat lusikat jakoon.

Oma mieheni oli jossain vaiheessa ihastunut työkaveriinsa, mutta kielsi täysin tuolloin kaiken. Kieltää edelleen ja on pahoissakin kriiseissä kieltänyt että heillä olisi ollut ikinä mitään muuta kuin hänen ihastumisensa joten kai uskon miehen sanaan. Toisaalta se on minun kannaltani ihan sama mitä silloin tapahtui. Mies kuitenkin käyttäytyi todella törkeästi ja paskamaisesti kotona ja samanaikaisesti minä taistelin jaksamisesta todella rankassa elämäntilanteessa pienten lasten kanssa. Mutta loppui se aikanaan, se ihastus siis, ilmeisesti. Sittemmin mies on ollut välillä myös helvetin mustasukkainen reppana.

Lopputulos on se, että en voi koskaan unohtaa noita aikoja. Olenkin ajatellut jälkeenpäin, että olisipa vain nostanut kytkintä silloin, kun kerran niin ahdisti olla kotona ja toisaalta olin itse liian lopussa tehdäkseni vastaavan päätöksen. Eli suosittelen, että ihastuneelle miehelle potku perseeseen ellei halua itse uhrata omaa elämäänsä kovin kauaa tuollaiseen.

Ihastua voi mutta sen kertominen puolisolle, "keskittyminen" turhaan ihastukseen ja oman vaimon, perheen laiminlyöminen ei ole kypsän aikuisen teko. Joskus saattaa tapahtua yksipuolinen ihastus ja sillä on oma aikansa, turha sillä hehkuttaa kuin itseään. Sitten jos ihastus on molemminpuolinen niin mahdollisuus pettää on aika suuri, ellei harkiten laita jäitä hattuun ja mieti, onko ihastus sen arvoista, että rikkoo luottamuksen.

Minä sanoisin puolisolle, että ymmärräthän, tässä on se riski, että pidän sinusta huomenna vähemmän, arvostan ja luotan sinuun vähemmän kuin eilen. Mennäänkö eteenpäin riskillä, ettemme enää ole me, vieraannumme toisistamme. Niinhän siinä kuitenkin käy jos tilanne jatkuu.