Miehellä toinen nainen mielessä. Neuvoja?

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:17"]

Mies on kovasti tutustunutkin tähän naiseen; työpaikalla, viestien kautta, kahdenkeskinen tapaaminen... Kyllähän siinä jo kuukausien saatossa jonkin verran tutustuu... T. Ap

[/quote]

Niin, siihen puoleen naisesta, kun pitää miestäsi ystävänä.

Mies ei ole nähnyt naisesta mitään muita puolia kuin työpaikan julkisivun, kaveripuolen tapaamisissa ja viestitellessä. Toki ihmisillä on eri käsitykset rakkaudesta, mutta jos ei ole kokenut ihmisen kanssa intiimissä suhteessa esim. vastoinkäymisiä, pahoja päiviä tai jakanut omia haaveita, toiveita ja elämäänsä syvällisellä tasolla ei minusta ole kyseessä vielä rakkaus vaan ihastuminen, joka juurikin perustuu enemmän siihen kuvaan mikä ihmisestä on: ulkonäkö ja oletettu persoona. Ihastuminen oni sitä, kun näkee ihmisen vielä kokonaisuudessaan niin ihanana...rakastunut ymmärtää jo, että meissä jokaisessa on jotain häiritsevää ja huonoja puolia.

Ja siitä naisesta vielä: meillä jokaisella on oma uniikki historia ja emotionaaliset tarpeet. Osa olisi ahdistunut silmittömästi tuossa tilanteessa ja naisen saappaissa vaihtanut jo työpaikkaa, toiset taas tuntevat olonsa viattomasti vain imarrelluiksi huomion takia, osa taas ihastuisi itse lopulta. Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää mitkä motiivit naisella on tilanteessa.

Parhainta ap:n on keskittyä itseensä ja mieluiten muuttaa mahdollisimman pian pois osoittaakseen miehelle toden teolla miten paljon itseään kunnioittaa.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 10:46"]

Mieheni on juuri tällainen "kunnollinen perheenisä", jolle ei koskaan pitänyt sattua näin. Eihän siinä sitten tarvinnut kun yksi pirtsakka parikymppinen, niin jo oli jalat alta ja pää pilvissä. No, näitä sattuu... Minä menen eteenpäin tästä. Nyt asuntoa menossa katsomaan taas ja tuntuu että kohta palaset loksahtaa paikalleen ja aurinko paistaa myös risukasaan.

Minäkin olen miettinyt sitä, että varmaankin kun mieheni tarpeeksi suitsuttaa töissa (ja vapaa-ajalla) naiselle hänen erinoimaisuuttaan ja ihanuuttaan, niin eiköhän tuo jossakin vaiheessa lämpene. Hyvin mahdollista, sillä uskon että sieltä suunnasta on jonkinlaista kiinnostusta jo valmiiksi. Pakko olla, sillä en minä puolta vanhempaa ukkoa ainakaan menisi tapaamaan ja vastailisi viesteihin jos mitään ei olisi...

Mutta joo, elämä hymyilee vielä. Askel kerrallaan. Uskon, että olen se joka viimeksi nauraa. T. Ap

[/quote]

Kyllä hymyilee! Se, joka tässä menettää on miehesi. Tsemppiä ap! Käy aina välillä kertomassa meille kuulumisia.

Apua, ei kai ap:n nimi ala L:llä?

Vaikka ei välttämättä juuri nyt siltä tunnu, niin sanon, että olet vahva nainen. Voimia ja onnea tulevaisuuteen. Ehkä se mies siitä vielä havahtuu hereille (vaikka se siinä vaiheessa onkin liian myöhäistä). Muista kysyä tällöin, että oliko se kaikki perheen menettämisen arvoista.

T: 196

Onko sinulla luotettavaa ystävää jonka kanssa voit puhua, jolle voit uskoutua? Se auttaa sinua löytämään miten sinä itse voit jatkaa ja kestää tilanteessa eteenpäin. Olen tämän kokenut ja selvittänyt, ollut myös uskottuna.

M54

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 19:49"]

ap, mitä kuuluu?

[/quote]

Huomenta. Ensi viikolla pääsen muuttamaan. Mieheni on jonkinverran ahdistunut nyt selvästi tilanteesta, vaikka sitä ei suoraan myönnä. Puhuimme siitä kuinka olisin toivonut, että mieheni olisi "tullut vastaan" tilanteessa ja osoittanut minulle haluavansa vain minut ja haluavansa jatkaa elämää minun kanssani. Hän ei sitä koskaan tehnyt, vaan toi julki jatkuvasti kuinka ajattelee ja haluaa tämän nuoren ihastuttavan naisen. Mieheni mielestä moni olisi tilanteessa vain nauranut ja ollut kuin ei mitään :(

Itse alan olla hieman pääsemässä jaloilleni ja nämä jutut mieheni suunnasta; että ylireagoisin, tuovat lisää painetta ja tunnetta epävarmuudesta. Pitää vaan nyt uskoa tähän ratkaisuun, sillä tiedän sen olevan oikea. Minä olen ollut itsestäänselvyys ja varma nakki, jonka olisi tämäkin pitänyt vaan kestää...

t. Ap

Juuri näyttämällä oman arvosi (ts. lähtemällä ja ilmaisemalla, että et voi olla miehen kanssa joka ei pidä sua ykkösenä) saat itsellesi arvostusta myös mieheltä. Tekee pirun kipeää, mutta on yleensä edellytys muutokselle parempaan. Joskus ihmiset (viittaan tällä mieheesi) eivät ymmärrä, mitä arvokasta heillä oli ennen menetystä. Ajattele miten tyhjältä koti tulee tuntumaan ilman sua!

Miehen jutut ylireagoimiselta ovat surullisen naurettavia. Eikö hän muista enää mitä kaikkea on sanonut ja sinua siten loukannut?!!

Voimia! Tiedän että sulla tulee olemaan kaikki vielä todella hyvin :)

Oletko t linjoilla

Meillä oli just toi tilanne ja näen että oma käytökseni pidensi sitä. Pyysin miestä jäämään ja lopettamaan yhteydenpidon toiseen naiseen mutta ei lopettanut. Toisaalta en tiedä olisiko meidän avioliitto jatkunut jos olisin muuttanut koska sitten mies olisi vaan vaihtanut mut ja lapset siihen toiseen, suhde oli molemminpuolinen ja myös fyysistä pettämistä oli.
..
Sanoin että lähden katsomaan vuokra-asuntoa mulle ja lapsille mutta mies sanoi ettei ole varaa, pitää ensin myydä omistusasunto ja asua tässä niin kauan että saadaan se myytyä. Ja minä jäin mutta tilanne myös jatkui. En pystynyt laittamaan sitä rajaa.
..
Luin yhden kirjan(kirjastosta Rikki Revitty sydän, uskottomuudesta voi toipua)ja siinä ollaan vähän sitä mieltä ettei pettäminen johdu suoraan tyytymättömyydestä kumppaniin vaikka pettäjästä se voisi siltä näyttää. Ennemminkin se on pettäjän oma kriisi. Ei ole omaan elämäänsä tyytyväinen ja sitten näyttää että syy on kumppanissa ja avioliitossa että on tullut tehtyä väärä valinta. Kun oikeasti pitäisi työstää se oma päänsisäinen kriisi ja toki myös pyrkiä parantamaan parisuhdetta mutta tosiaan tämä pettäminen kumpuaa enemmän siitä omasta tarpeesta myytokseen kun niistä kumppanin"vioista".
..
Meillä on tilanne että nyt kolmas pyörä ei ole kuvioissa enää ja yritämme toipua kriusista, käydä terapiassa jne. Helppoa ei ole tämäkään ja tuntuu epäoikeudenmukaiselta tämä ahdistus ja kärsimys jonka mies on omalla toiminnallaan mulle aiheuttanut. En tiedä kuinka meille käy. Toivon toki että onnistumme mutta mun on tosi vaikea päästä tästä yli ja ne asiat pyörivät takaraivossani koko ajan.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 16:29"]

Paljon voimia edelleen! 

Tuo kertominen etenkin kaikille kauhistelijoille tai niille, joita asia todella koskettaa (eniten lapset) on niin raastavaa välillä. Olisi oikein kun mies joutuisi kertomaan ja seliitämään...

Mikä on sinun fiiliksesi muutoin? Onko muutto konkretisoitunut miehelle vielä mitenkään?

[/quote]

Tilanne ei ole konkretisoitunut miehelleni mitenkään. Juuri viime yönä juteltiin taas kerran tästä. Mieheni mielestä moni muu olisi ohittanut asian vain olankohautuksella, koska kyseessä vain ihastuminen. Mies kuitenkin myönsi olevansa yhtä ihastunut/rakastunut vieläkin. Mikään tunteitten saralla ei ole muuttunut. Tämä nuori nianen on kiehtova ja ihastuttava. Ei kuulemma osaa edes selittää mikä se taika on. Täysin tunteitten vallassa ollut jo puolivuotta... Tuli olo, että ylireagoin. Olisiko moni muu ollut valmis tyytymään ja odottamaan kiltisti kakkosvaihtoehtona? Mies tuntee minua kohtaan "välittämistä" :(

Kohta pääsen pois omaan asuntoon. Yö tuli taas valvottua, eikä edes nukahtamislääke auttanut tilannetta :(

t. Ap

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 02:56"]

Mä en saanut tuossa tilanteessa lähdettyä. Sitä olen katunut.

Joku kaunis päivä vielä. Sitten ryhdistäydyn. Ehkä. Luuseri musta tuli kun jäin. Kai sen näkee jo kellonajasta, että nukun aika huonosti:(

[/quote]

Minkälainen tilanne sinulla on taustalla? Kuulostaa ikävältä... t. Ap

Olen samaa mieltä kuin edellinen: eropapereiden kanssa ei ole mikään kiire.

Keskity ap nyt vain itseesi ja anna ajan tehdä kaikin puolin tehtävänsä. Olen aika varma, että mies tulee vielä sinua jossain vaiheessa takaisin itkemään. Nyt kuitenkin pitää aika varmaan kulissia yllä; uskottelee itselleen ja ympäristölleen, että asiat ovat hyvin tai jopa paremmin juuri näin. Sinä sen sijaan rakennat nyt ihan oikeasti parempaa ja onnellisempaa elämää itsellesi!! Muista että takapakit ja heikot hetket voivat myös kuulua prosessiin.. älä säikähdä niitä.

Halauksia paljon!

Ap;n rohkeus yllättivät varmaan hänet itsekkin mutta jos IKINÄ olen samassa tilanteessa otan sinuun Ap yhteytta ja saat puhaltaa samaa rohkeutta minuun!
Sinulla on edessä parempi elämä,samaa en voi sanoa kohtalotovereistasi kellä rohkeus ei olekkaan riittänyt!

Ap, mieti ja vastaa itsellesi rehellisesti, odotitko, että miehesi yhtäkkiä tajuaa sinun olevan rakkain, murtuu kun lähtösi konkretisoituu ja juoksee perääsi. Sinä annat kaiken anteeksi kun hän tajuaa sinun olevan Kaikkein Rakkain Tärkein Elämänsä Nainen. Ei se niin mene, ei elämä ole Tuulen Viemää. Pikemminkin Virran Viemää, kaikki vuodet, hetket, sanat, rakkaus huuhtoutuu pois niin kuin niitä ei olisi ollutkaan. Mies ei ole lojaali eletylle elämälle vaan hän on oman Elämänsä Sankari, joka tekee tuulihattuna päätöksiä hetken "suuressa tunnekuohussa" ja porskuttaa vastoinkäymisistä huolimatta eteenpäin. Ontuen mutta eteenpäin ja sinä jumitut paikoilleni. Olen kokenut. Miten ääliöstä tulisi yhtäkkiä vastuullinen aikuinen ja sinulle vertaisesi mies? Ei mitenkään.

Sitten kun sinä vatvot asioita ja valvot yösi pari kolme vuotta niin juuri kun olet puhdistanut nukkaisesta sielustasi viimeisetkin kaipuut niin mies tulee itku silmässä pyytelemään anteeksi ellei ole löytänyt ketään pysyvämpää tapausta rinnalleen. Sellaista, joka pönkittää hänen itsetuntoaan. Koska sinun luonasi hän joutuisi kohtaamaan tekemänsä virheet. Ja ne kohdatakseen miehen tulee olla vahva. Sinä muistutat häntä virheistä. Ja sinun miehesi ei tunnu olevan kovin vahva vaan aika tuuliviiri haihattelija, haaveilija. Joka vielä ääneen lausuu kaikki sammakot. Näitä miehiä on nähty.

Pääset vähemmällä kun itse yrität pysyä rauhallisena ja aina kun tunnistat itsessäsi tunnekuohun niin kauho pinnalle, yritä järkeillä ja olla realisti. Ei tuosta mitään kunnollista suhdetta tule, vaatisi niin ison muuttumisen. Haluatko heikon, ailahtelevan miehen? Onko mennyt niin vahva, että vaihdat itsekunnioituksen ja tulevaisuuden mahdollisuudet eilisen lämmitettyyn soppaan? Ryve itsesäälissä hetki mutta älä sorru säälin. Älä ajattele, että nyt miehellä on huono olo teidän elämän romahdettua ja sinä säntäävät pelastamaan teidän suhteen omalla kustannuksellasi. Ryhdistäydy hyvä nainen niin pian kuin se vain suinkin on mahdollista. Tee oma elämä ilman tuota miestä, onko tuosta loppujen lopuksi sinun vierelläsi kulkemaan. Sinä ansaitset parempaa ja ehkä vahvemman miehenkin.

Voi olla, että kirjoitin liian suoraan ja tämä vuodatus ei auta sinua juuri nyt. Mutta ajattele, että ehkä kirjoittaisit itsellesi näin parin vuoden päästä. Minä olin tuollaisessa tilanteessa, ajattelin että sääli on sairautta, päätin olla nainen enkä hiiri. Ei se ollut pahakaan rasti sitten loppujen lopuksi. Ja löysin sen vahvan, huomattavasti rakkaamman miehenkin. Kyllä, olen onnellinen ja kiitollinen, myös itselleni. Että järkeilin itseni pois huonosta tilanteesta ja raivasin itselleni tilaa olla, hengittää, rakastaa ja elää. Anna palaa hyvä nainen.

Pitkällä kokemuksella hän tuntee sinut ja käyttää sitä sua vastaan ikävä kyllä.. onko tietoa mikä on miehesi tilanne nyt? Onko ihastus lämmennyt?

Tällä hetkellä tilanne on, että asumme erillämme ja lapset ovat molemmilla yhtä paljon. Minun oloni on vaihteleva; välillä tuntuu että kuolen pois kun ikävöin ja rakastan miestäni niin paljon. Olen myös kertonut sen hänelle, kuten olen täällä jo aiemmin kertonut. Luulen, että jos hän olisi halukas rakastamaan minua ja kohtelemaan minua kuin vaimoa kuuluu; palaisin takaisin. MUTTA, välillä olo on kuin vapaalla taivaanlinnulla kuusen latvassa. Pirteä ja iloinen itsenäisyydestä.

Oloa pahentaa sekin, että mieheni ei ota minua edelleenkään tosissaan. Hän vähättelee ratkaisuani ja vaikuttaa siltä, kuin tilanne ei hetkauttaisi häntä mihinkään suuntaan... Mieheni antaa ymmärtää, että tämä oli minun (turha) haluni, eikä sitä olisi tarvinnut tehdä. Kysyin häneltä, että olisiko hän todella halunnut elää ihmisen kanssa joka on hänelle vain "tärkeä". Varsinaista vastausta en saanut, mutta myöntänyt mieheni on sen, että tuo uusi nainen on edelleen se ykkönen mielessä... t. Ap

Ap kuinka menee?

Miten menee ap?

Monta lasta teillä on? Minkä ikäisiä he ovat? Miten he ovat suhtautuneet muutoksiin? Entä sinun uuteen asuntoosi? Kaipaavatko he vanhaan kotiin takaisin?

Kyselen siksi, että olen samankaltaisessa tilanteessa ja minulla on myös pieniä lapsia ja olen huolissani heidän puolestaan.

Anteeksi, kun vielä sekoilen sun ketjussa, mutta pakko sanoa vielä tämä, että en siis edes tunne kunnolla koko miestä, enkä todellakaan ole mikään psykiatri, joka voi tehdä diagnooseja kenestäkään. Joskus minulla on myös vaikeuksia erottaa oma näkemys ja todellisuus.

Oikeasti itse tykkään hänestä ihan hirveästi, mutta tunteet ovat täysin yksipuoleisia, koska hän on varattu mies.

Eikä hän ole mitenkään yrittänyt mua lähestyä, en edes tiedä miksi haukuin häntä pervoksi. Hän on ihan tavallinen, kunnon mies. Kiitos ja anteeksi, poistun nyt lopullisesti tästä ketjusta.

-363

Kiitos vertaistuestanne. Edelliselle voin kertoa, että provoiluun taisit syyllistyä ihan itse. Eipä tätä tietenkään ymmärrä jos ei ole itse ollut tilanteessa. Juttelimme jälleen mieheni kanssa, mutta ilman tulosta. Mieheni on ihastuksen sokaisema, eikä kykene ottamaan edes syliin ilman että ruikutan. Sääliä en kuitenkaan haluaisi.

En ole syönyt viikkoon, en nuku. Perhettä on ja työ. Tämä on helvetti maan päällä. Minun pitäisi vain odottaa että ihastus loppuu. "Jokaisella on oikeus ihastua"sanoi joku viisas. Tämäkö on sen hinta? Viisas mieheni sanoi, että avioliitto on heikoilla kantamilla jos tätä ei kestä. Helppoa se varmaan hänellä onkin...

T. Ap