Naisella neljä tutkintoa, ei saa töitä – ”tavallinen haaste”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkintojen tehtailu ei takaa työpaikkaa, jos työkokemusta ei ole, tai sitä on tuossa iässä hyvin vähän. Yksi tutkinto, jonka jälkeen töihin. Työn ohella voi opiskella lisää, jos puhtia riittää. Mutta ei niin, että jättää uusien opintojen takia aina koko työelämän taakseen. Töitä opitaan työtä tekemällä, ei tutkinnoilla.

Mutta jos se eka tutkinto EI TYÖLLISTÄ?

Silloin pitääkin olla TARKKA sen toisen tutkinnon suhteen, että on työllistävämpi ala.

No mutta kun työelämä ei pysy samana vaikka kuinka työllistäisi juuri silloin kun lähdet opiskelemaan. Viiden vuoden päästä tulee myllerrys ja pyyhkii tämän toisenkin alan pois, tai ainakin ala muuttuu niin että on suoritettava täydennystutkinto päälle. Oppilaitokset eivät myöskään mainosta että alamme ei ole erityisten työllistävä, tai moni työssä olevakaan jolta kysyt ei sitä myönnä.

Tarkka, tarkka. Voi luoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lehdessä oli, että kaupan alalta loppuu 25000 työpaikkaa 9 vuoden sisällä.

Lisäksi loppuu palvelualalta työpaikkoja. 1,6 miljoonaa eläkeläistä käy parturissa, mutta heillä on jo ikää. Moni työtön leikkaa hiukset itse.

Suomella on melkoiset ongelmat edessä, kun rahat on eläkeläisillä, mutta heillä on jo ikää.

Tulee iso asuntojen iso hintaromahdus ja yrityksiltä loppuu maksavat asiakkaat.

Toivotaan, että ei ole noilla aloilla asuntovelkoja, kun noille tulee vielä perintöasunnotkin riesaksi.

Eläkeläiset vie autoja merkkihuoltoon, nuoremmat ei, tulee työttömyyttä monelle alalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkinnot eivät merkitse yhtään mitään. Tutkinto on portti työelämään, ja työkokemus lopulta sitten tuo sen aidon osaamisen. Opiskelu ei siis ole itsetarkoitus paitsi siinä vaiheessa, kun ehkä olet jo vakiinnuttanut asemasi ja haluat kehittää itseäsi.

En ole koskaan ymmärtänyt näitä jatkuvasti opiskelevia. Ihan kuin ei edes haluttaisi mennä sinne oikeaan maailmaan tekemään jotain hyödyllistä niillä taidoilla.

Minä voisin tarkentaa sun kommenttia sen verran, että jatkuva opiskelu, kouluttautuminen ja itsensä ajantasalla pitäminen on tämän hetken työelämässä tarpeen, mutta niin, että se tehdään samalla kun ollaan siellä töissä. 

Monella on lapsia eli työpäivän jälkeen 2 koneellista pyykkiä, ruoan laittoa jne.

Mulla on täysipäiväinen työ, neljä lasta harrastuskuskauksineen, pyykkiä se pari koneellista päivässä (aiankin), ruoanlaittoa, kaupassakäyntiä, oma yritys perusteilla, koira ja oamkotitalon puutarha. Silti opiskelen jatkuvasti jotain uutta ja tällä hetkellä viimeistelen gradua. Elämä on vain suunniteltava niin, että asiat luonnistuvat. t. se, joka ehdotti tuota samanaikaista opiskelua :)

Mulla on itsellä pelkkä ylioppilastutkinto mutta töitä on ollut aina, olen tälläkin hetkellä jatkossa kun hain vieläkin vaativampaan tehtävään kuin mitä nyt teen. It-alalla olen ja hyvin olen päässyt uralla eteenpäin vaikka papereita ei ole. Asenne ratkaisee monesti

Onhan näitä ikuisuusopiskelijoita. Meidän ammattikoulussa oli keski-ikäinen nainen joka oli ainakin kolme eri linjaa suorittanut. Valmistui joltain linjalta niin syksyllä aloitti heti uuden. Ei hänellä kai ollut tarkoitus töihin mennäkään mutta ilmeisesti viihtyi koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkinnot eivät merkitse yhtään mitään. Tutkinto on portti työelämään, ja työkokemus lopulta sitten tuo sen aidon osaamisen. Opiskelu ei siis ole itsetarkoitus paitsi siinä vaiheessa, kun ehkä olet jo vakiinnuttanut asemasi ja haluat kehittää itseäsi.

En ole koskaan ymmärtänyt näitä jatkuvasti opiskelevia. Ihan kuin ei edes haluttaisi mennä sinne oikeaan maailmaan tekemään jotain hyödyllistä niillä taidoilla.

Minä voisin tarkentaa sun kommenttia sen verran, että jatkuva opiskelu, kouluttautuminen ja itsensä ajantasalla pitäminen on tämän hetken työelämässä tarpeen, mutta niin, että se tehdään samalla kun ollaan siellä töissä. 

Monella on lapsia eli työpäivän jälkeen 2 koneellista pyykkiä, ruoan laittoa jne.

Ja pahoittelut kirjoitusvirheistä, ei tule puhelimella aina oikoluettua mitä kirjoittaa :)

Mulla on täysipäiväinen työ, neljä lasta harrastuskuskauksineen, pyykkiä se pari koneellista päivässä (aiankin), ruoanlaittoa, kaupassakäyntiä, oma yritys perusteilla, koira ja oamkotitalon puutarha. Silti opiskelen jatkuvasti jotain uutta ja tällä hetkellä viimeistelen gradua. Elämä on vain suunniteltava niin, että asiat luonnistuvat. t. se, joka ehdotti tuota samanaikaista opiskelua :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkinnot eivät merkitse yhtään mitään. Tutkinto on portti työelämään, ja työkokemus lopulta sitten tuo sen aidon osaamisen. Opiskelu ei siis ole itsetarkoitus paitsi siinä vaiheessa, kun ehkä olet jo vakiinnuttanut asemasi ja haluat kehittää itseäsi.

En ole koskaan ymmärtänyt näitä jatkuvasti opiskelevia. Ihan kuin ei edes haluttaisi mennä sinne oikeaan maailmaan tekemään jotain hyödyllistä niillä taidoilla.

Minä voisin tarkentaa sun kommenttia sen verran, että jatkuva opiskelu, kouluttautuminen ja itsensä ajantasalla pitäminen on tämän hetken työelämässä tarpeen, mutta niin, että se tehdään samalla kun ollaan siellä töissä. 

Monella on lapsia eli työpäivän jälkeen 2 koneellista pyykkiä, ruoan laittoa jne.

Mulla on täysipäiväinen työ, neljä lasta harrastuskuskauksineen, pyykkiä se pari koneellista päivässä (aiankin), ruoanlaittoa, kaupassakäyntiä, oma yritys perusteilla, koira ja oamkotitalon puutarha. Silti opiskelen jatkuvasti jotain uutta ja tällä hetkellä viimeistelen gradua. Elämä on vain suunniteltava niin, että asiat luonnistuvat. t. se, joka ehdotti tuota samanaikaista opiskelua :)

Tiedän kamalia äitejä jotka laittaa jo ala-asteikäiset yksin pesemään pyykkiä. Pyykkikonetta ei saa jättää yksin joten ehkä sinulla mies sitten sitä vahtii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkinnot eivät merkitse yhtään mitään. Tutkinto on portti työelämään, ja työkokemus lopulta sitten tuo sen aidon osaamisen. Opiskelu ei siis ole itsetarkoitus paitsi siinä vaiheessa, kun ehkä olet jo vakiinnuttanut asemasi ja haluat kehittää itseäsi.

En ole koskaan ymmärtänyt näitä jatkuvasti opiskelevia. Ihan kuin ei edes haluttaisi mennä sinne oikeaan maailmaan tekemään jotain hyödyllistä niillä taidoilla.

Minä voisin tarkentaa sun kommenttia sen verran, että jatkuva opiskelu, kouluttautuminen ja itsensä ajantasalla pitäminen on tämän hetken työelämässä tarpeen, mutta niin, että se tehdään samalla kun ollaan siellä töissä. 

Monella on lapsia eli työpäivän jälkeen 2 koneellista pyykkiä, ruoan laittoa jne.

Mulla on täysipäiväinen työ, neljä lasta harrastuskuskauksineen, pyykkiä se pari koneellista päivässä (aiankin), ruoanlaittoa, kaupassakäyntiä, oma yritys perusteilla, koira ja oamkotitalon puutarha. Silti opiskelen jatkuvasti jotain uutta ja tällä hetkellä viimeistelen gradua. Elämä on vain suunniteltava niin, että asiat luonnistuvat. t. se, joka ehdotti tuota samanaikaista opiskelua :)

Tiedän kamalia äitejä jotka laittaa jo ala-asteikäiset yksin pesemään pyykkiä. Pyykkikonetta ei saa jättää yksin joten ehkä sinulla mies sitten sitä vahtii.

Juttelin tarhassa työskentelevän hoitajan kanssa ja hän sanoi, että noita omituisia äitejä riittää, asuntolaina menee lasten edelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkinnot eivät merkitse yhtään mitään. Tutkinto on portti työelämään, ja työkokemus lopulta sitten tuo sen aidon osaamisen. Opiskelu ei siis ole itsetarkoitus paitsi siinä vaiheessa, kun ehkä olet jo vakiinnuttanut asemasi ja haluat kehittää itseäsi.

En ole koskaan ymmärtänyt näitä jatkuvasti opiskelevia. Ihan kuin ei edes haluttaisi mennä sinne oikeaan maailmaan tekemään jotain hyödyllistä niillä taidoilla.

Minä voisin tarkentaa sun kommenttia sen verran, että jatkuva opiskelu, kouluttautuminen ja itsensä ajantasalla pitäminen on tämän hetken työelämässä tarpeen, mutta niin, että se tehdään samalla kun ollaan siellä töissä. 

Monella on lapsia eli työpäivän jälkeen 2 koneellista pyykkiä, ruoan laittoa jne.

Mulla on täysipäiväinen työ, neljä lasta harrastuskuskauksineen, pyykkiä se pari koneellista päivässä (aiankin), ruoanlaittoa, kaupassakäyntiä, oma yritys perusteilla, koira ja oamkotitalon puutarha. Silti opiskelen jatkuvasti jotain uutta ja tällä hetkellä viimeistelen gradua. Elämä on vain suunniteltava niin, että asiat luonnistuvat. t. se, joka ehdotti tuota samanaikaista opiskelua :)

Tiedän kamalia äitejä jotka laittaa jo ala-asteikäiset yksin pesemään pyykkiä. Pyykkikonetta ei saa jättää yksin joten ehkä sinulla mies sitten sitä vahtii.

Juttelin tarhassa työskentelevän hoitajan kanssa ja hän sanoi, että noita omituisia äitejä riittää, asuntolaina menee lasten edelle.

Osa lapsista jää työkyvyttömyyseläkkeelle 18-vuotiaana, hieno asunto mutta perhe elämä täyttä paskaa.

Ja osalla on näitä uusia isäpuolia, kiusaavia uusia sisaria. Miksei voi asua erikseen uuden puolison kanssa?

Lähihoitajaksi sitten vaan, jos muuta ei ole. Itsellänikin taitaa olla tuo pian edessä. Pitkäaikaistyötön tradenomi siis olen ja itse asiassa olen yllättynyt, että TE-toimisto ei ole vielä tuohon koulutukseen pakottanut. En siis edes halua lähihoitajaksi, mutta olen hyväksynyt sen, että varmasti tuo on edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkinnot eivät merkitse yhtään mitään. Tutkinto on portti työelämään, ja työkokemus lopulta sitten tuo sen aidon osaamisen. Opiskelu ei siis ole itsetarkoitus paitsi siinä vaiheessa, kun ehkä olet jo vakiinnuttanut asemasi ja haluat kehittää itseäsi.

En ole koskaan ymmärtänyt näitä jatkuvasti opiskelevia. Ihan kuin ei edes haluttaisi mennä sinne oikeaan maailmaan tekemään jotain hyödyllistä niillä taidoilla.

Minä voisin tarkentaa sun kommenttia sen verran, että jatkuva opiskelu, kouluttautuminen ja itsensä ajantasalla pitäminen on tämän hetken työelämässä tarpeen, mutta niin, että se tehdään samalla kun ollaan siellä töissä. 

Monella on lapsia eli työpäivän jälkeen 2 koneellista pyykkiä, ruoan laittoa jne.

Mulla on täysipäiväinen työ, neljä lasta harrastuskuskauksineen, pyykkiä se pari koneellista päivässä (aiankin), ruoanlaittoa, kaupassakäyntiä, oma yritys perusteilla, koira ja oamkotitalon puutarha. Silti opiskelen jatkuvasti jotain uutta ja tällä hetkellä viimeistelen gradua. Elämä on vain suunniteltava niin, että asiat luonnistuvat. t. se, joka ehdotti tuota samanaikaista opiskelua :)

Tiedän kamalia äitejä jotka laittaa jo ala-asteikäiset yksin pesemään pyykkiä. Pyykkikonetta ei saa jättää yksin joten ehkä sinulla mies sitten sitä vahtii.

Juttelin tarhassa työskentelevän hoitajan kanssa ja hän sanoi, että noita omituisia äitejä riittää, asuntolaina menee lasten edelle.

Osa lapsista jää työkyvyttömyyseläkkeelle 18-vuotiaana, hieno asunto mutta perhe elämä täyttä paskaa.

Ja osalla on näitä uusia isäpuolia, kiusaavia uusia sisaria. Miksei voi asua erikseen uuden puolison kanssa?

Yksi työnantaja sanoi, ettei noita nuoria voi mihinkään laittaa töihin, saavat niin pahoja paniikkikohtauksia, ei auta lääkkeet.

Vierailija kirjoitti:

Lähihoitajaksi sitten vaan, jos muuta ei ole. Itsellänikin taitaa olla tuo pian edessä. Pitkäaikaistyötön tradenomi siis olen ja itse asiassa olen yllättynyt, että TE-toimisto ei ole vielä tuohon koulutukseen pakottanut. En siis edes halua lähihoitajaksi, mutta olen hyväksynyt sen, että varmasti tuo on edessä.

Nykyään ei pääse työkyvyttömyyseläkkeelle samoista terveysjutuista mitä ennen pääsi joten osa ei voi terveyden puolesta tuolle alalle mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkinnot eivät merkitse yhtään mitään. Tutkinto on portti työelämään, ja työkokemus lopulta sitten tuo sen aidon osaamisen. Opiskelu ei siis ole itsetarkoitus paitsi siinä vaiheessa, kun ehkä olet jo vakiinnuttanut asemasi ja haluat kehittää itseäsi.

En ole koskaan ymmärtänyt näitä jatkuvasti opiskelevia. Ihan kuin ei edes haluttaisi mennä sinne oikeaan maailmaan tekemään jotain hyödyllistä niillä taidoilla.

Minä voisin tarkentaa sun kommenttia sen verran, että jatkuva opiskelu, kouluttautuminen ja itsensä ajantasalla pitäminen on tämän hetken työelämässä tarpeen, mutta niin, että se tehdään samalla kun ollaan siellä töissä. 

Monella on lapsia eli työpäivän jälkeen 2 koneellista pyykkiä, ruoan laittoa jne.

Mulla on täysipäiväinen työ, neljä lasta harrastuskuskauksineen, pyykkiä se pari koneellista päivässä (aiankin), ruoanlaittoa, kaupassakäyntiä, oma yritys perusteilla, koira ja oamkotitalon puutarha. Silti opiskelen jatkuvasti jotain uutta ja tällä hetkellä viimeistelen gradua. Elämä on vain suunniteltava niin, että asiat luonnistuvat. t. se, joka ehdotti tuota samanaikaista opiskelua :)

Tiedän kamalia äitejä jotka laittaa jo ala-asteikäiset yksin pesemään pyykkiä. Pyykkikonetta ei saa jättää yksin joten ehkä sinulla mies sitten sitä vahtii.

Juttelin tarhassa työskentelevän hoitajan kanssa ja hän sanoi, että noita omituisia äitejä riittää, asuntolaina menee lasten edelle.

Osa lapsista jää työkyvyttömyyseläkkeelle 18-vuotiaana, hieno asunto mutta perhe elämä täyttä paskaa.

Ja osalla on näitä uusia isäpuolia, kiusaavia uusia sisaria. Miksei voi asua erikseen uuden puolison kanssa?

Yksi työnantaja sanoi, ettei noita nuoria voi mihinkään laittaa töihin, saavat niin pahoja paniikkikohtauksia, ei auta lääkkeet.

Kaikissa töissä ei voi pyörtyillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkinnot eivät merkitse yhtään mitään. Tutkinto on portti työelämään, ja työkokemus lopulta sitten tuo sen aidon osaamisen. Opiskelu ei siis ole itsetarkoitus paitsi siinä vaiheessa, kun ehkä olet jo vakiinnuttanut asemasi ja haluat kehittää itseäsi.

En ole koskaan ymmärtänyt näitä jatkuvasti opiskelevia. Ihan kuin ei edes haluttaisi mennä sinne oikeaan maailmaan tekemään jotain hyödyllistä niillä taidoilla.

Minä voisin tarkentaa sun kommenttia sen verran, että jatkuva opiskelu, kouluttautuminen ja itsensä ajantasalla pitäminen on tämän hetken työelämässä tarpeen, mutta niin, että se tehdään samalla kun ollaan siellä töissä. 

Monella on lapsia eli työpäivän jälkeen 2 koneellista pyykkiä, ruoan laittoa jne.

Mulla on täysipäiväinen työ, neljä lasta harrastuskuskauksineen, pyykkiä se pari koneellista päivässä (aiankin), ruoanlaittoa, kaupassakäyntiä, oma yritys perusteilla, koira ja oamkotitalon puutarha. Silti opiskelen jatkuvasti jotain uutta ja tällä hetkellä viimeistelen gradua. Elämä on vain suunniteltava niin, että asiat luonnistuvat. t. se, joka ehdotti tuota samanaikaista opiskelua :)

Tiedän kamalia äitejä jotka laittaa jo ala-asteikäiset yksin pesemään pyykkiä. Pyykkikonetta ei saa jättää yksin joten ehkä sinulla mies sitten sitä vahtii.

Mikä sun tekosyy ja ongelma on? Mä pesen pyykkiä esimerkiksi pitkin päivää, kun teen töitä kotona. Pyykit koneeseen ja siitä rumpuun kuivumaan, kahvipaussilla viikkaus. Vanhemmat lapset pesevät pyykkinsä itse. Lounastunnilla kaupassakäynti, lounas sitten samalla kun tekee töitä. On minulla toki mieskin, mutta meillä on onneksi pyykkikone, jonka vieressä ei tarvitse seisoa. Pimputtaa, kun on valmis. Tuolla myöhemmin oli kommentti, jossa epäiltiin asuntolainan menevän lasten edelle. Asuntolaina on maksettava - kyllä. Mutta ei hätää, lasten kanssa ehdimme kyllä olla, retkeillään, käydään kävelyllä korien kanssa ja pelataan lautapelejä, joka melkein joka ilta, ajatella.  Viikonloput vietetään monesti yhdessä mökillä, kuten lomat.  Vanhemmat lapset eivät välttämättä enää lähde mukaan joka kerta, vaan jäävät kotiin ja ovat siellä kavereittensa kanssa. Tai sitten matkaillaan, kiva, että se alkaa taas olla mahdollista. Gradua voi viimeistellä ihan hyvin lapsen harrastuksen aikana autossa tai pukuhuoneessa. Tai voin käydä omassa harrastuksessa tai lenkillä sillä välin. Vieraillaan mummoloissa, meillä käy vieraita. Kokkaillaan porukalla, järjestetään juhlia. Joskus vaan ollaan tekemättä mitään. Joskus lapset ovat mummolassa yökylässä, jos on tiiviimpää opiskelua tiedossa- Eli oliko sulla joku ongelma nyt mistä vielä haluat keskustella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkinnot eivät merkitse yhtään mitään. Tutkinto on portti työelämään, ja työkokemus lopulta sitten tuo sen aidon osaamisen. Opiskelu ei siis ole itsetarkoitus paitsi siinä vaiheessa, kun ehkä olet jo vakiinnuttanut asemasi ja haluat kehittää itseäsi.

En ole koskaan ymmärtänyt näitä jatkuvasti opiskelevia. Ihan kuin ei edes haluttaisi mennä sinne oikeaan maailmaan tekemään jotain hyödyllistä niillä taidoilla.

Minä voisin tarkentaa sun kommenttia sen verran, että jatkuva opiskelu, kouluttautuminen ja itsensä ajantasalla pitäminen on tämän hetken työelämässä tarpeen, mutta niin, että se tehdään samalla kun ollaan siellä töissä. 

Monella on lapsia eli työpäivän jälkeen 2 koneellista pyykkiä, ruoan laittoa jne.

Mulla on täysipäiväinen työ, neljä lasta harrastuskuskauksineen, pyykkiä se pari koneellista päivässä (aiankin), ruoanlaittoa, kaupassakäyntiä, oma yritys perusteilla, koira ja oamkotitalon puutarha. Silti opiskelen jatkuvasti jotain uutta ja tällä hetkellä viimeistelen gradua. Elämä on vain suunniteltava niin, että asiat luonnistuvat. t. se, joka ehdotti tuota samanaikaista opiskelua :)

Tiedän kamalia äitejä jotka laittaa jo ala-asteikäiset yksin pesemään pyykkiä. Pyykkikonetta ei saa jättää yksin joten ehkä sinulla mies sitten sitä vahtii.

Mikä sun tekosyy ja ongelma on? Mä pesen pyykkiä esimerkiksi pitkin päivää, kun teen töitä kotona. Pyykit koneeseen ja siitä rumpuun kuivumaan, kahvipaussilla viikkaus. Vanhemmat lapset pesevät pyykkinsä itse. Lounastunnilla kaupassakäynti, lounas sitten samalla kun tekee töitä. On minulla toki mieskin, mutta meillä on onneksi pyykkikone, jonka vieressä ei tarvitse seisoa. Pimputtaa, kun on valmis. Tuolla myöhemmin oli kommentti, jossa epäiltiin asuntolainan menevän lasten edelle. Asuntolaina on maksettava - kyllä. Mutta ei hätää, lasten kanssa ehdimme kyllä olla, retkeillään, käydään kävelyllä korien kanssa ja pelataan lautapelejä, joka melkein joka ilta, ajatella.  Viikonloput vietetään monesti yhdessä mökillä, kuten lomat.  Vanhemmat lapset eivät välttämättä enää lähde mukaan joka kerta, vaan jäävät kotiin ja ovat siellä kavereittensa kanssa. Tai sitten matkaillaan, kiva, että se alkaa taas olla mahdollista. Gradua voi viimeistellä ihan hyvin lapsen harrastuksen aikana autossa tai pukuhuoneessa. Tai voin käydä omassa harrastuksessa tai lenkillä sillä välin. Vieraillaan mummoloissa, meillä käy vieraita. Kokkaillaan porukalla, järjestetään juhlia. Joskus vaan ollaan tekemättä mitään. Joskus lapset ovat mummolassa yökylässä, jos on tiiviimpää opiskelua tiedossa- Eli oliko sulla joku ongelma nyt mistä vielä haluat keskustella?

Kaikki ei ole kotona töissä. Itsekkäänä ihmisenä laitat lapsesi pesemään pyykit, kyllä ne aikuisena muistaa, minkälainen oman itsesi ajattelija olet, narsisti äiti, kehu itseäsi vähän lisää.

Paljonko kertyy eläkettä per suoritettu tutkinto? Tuohan voisi ajankuluksi opiskella vielä muutaman ja jäädä sit eläkkeelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkinnot eivät merkitse yhtään mitään. Tutkinto on portti työelämään, ja työkokemus lopulta sitten tuo sen aidon osaamisen. Opiskelu ei siis ole itsetarkoitus paitsi siinä vaiheessa, kun ehkä olet jo vakiinnuttanut asemasi ja haluat kehittää itseäsi.

En ole koskaan ymmärtänyt näitä jatkuvasti opiskelevia. Ihan kuin ei edes haluttaisi mennä sinne oikeaan maailmaan tekemään jotain hyödyllistä niillä taidoilla.

Minä voisin tarkentaa sun kommenttia sen verran, että jatkuva opiskelu, kouluttautuminen ja itsensä ajantasalla pitäminen on tämän hetken työelämässä tarpeen, mutta niin, että se tehdään samalla kun ollaan siellä töissä. 

Monella on lapsia eli työpäivän jälkeen 2 koneellista pyykkiä, ruoan laittoa jne.

Mulla on täysipäiväinen työ, neljä lasta harrastuskuskauksineen, pyykkiä se pari koneellista päivässä (aiankin), ruoanlaittoa, kaupassakäyntiä, oma yritys perusteilla, koira ja oamkotitalon puutarha. Silti opiskelen jatkuvasti jotain uutta ja tällä hetkellä viimeistelen gradua. Elämä on vain suunniteltava niin, että asiat luonnistuvat. t. se, joka ehdotti tuota samanaikaista opiskelua :)

Tiedän kamalia äitejä jotka laittaa jo ala-asteikäiset yksin pesemään pyykkiä. Pyykkikonetta ei saa jättää yksin joten ehkä sinulla mies sitten sitä vahtii.

Juttelin tarhassa työskentelevän hoitajan kanssa ja hän sanoi, että noita omituisia äitejä riittää, asuntolaina menee lasten edelle.

Osa lapsista jää työkyvyttömyyseläkkeelle 18-vuotiaana, hieno asunto mutta perhe elämä täyttä paskaa.

Ja osalla on näitä uusia isäpuolia, kiusaavia uusia sisaria. Miksei voi asua erikseen uuden puolison kanssa?

Yksi työnantaja sanoi, ettei noita nuoria voi mihinkään laittaa töihin, saavat niin pahoja paniikkikohtauksia, ei auta lääkkeet.

Kaikissa töissä ei voi pyörtyillä.

Jos linja-autokuski pyörtyy kesken ajon, käykö se asiakkaille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkinnot eivät merkitse yhtään mitään. Tutkinto on portti työelämään, ja työkokemus lopulta sitten tuo sen aidon osaamisen. Opiskelu ei siis ole itsetarkoitus paitsi siinä vaiheessa, kun ehkä olet jo vakiinnuttanut asemasi ja haluat kehittää itseäsi.

En ole koskaan ymmärtänyt näitä jatkuvasti opiskelevia. Ihan kuin ei edes haluttaisi mennä sinne oikeaan maailmaan tekemään jotain hyödyllistä niillä taidoilla.

Minä voisin tarkentaa sun kommenttia sen verran, että jatkuva opiskelu, kouluttautuminen ja itsensä ajantasalla pitäminen on tämän hetken työelämässä tarpeen, mutta niin, että se tehdään samalla kun ollaan siellä töissä. 

Monella on lapsia eli työpäivän jälkeen 2 koneellista pyykkiä, ruoan laittoa jne.

Mulla on täysipäiväinen työ, neljä lasta harrastuskuskauksineen, pyykkiä se pari koneellista päivässä (aiankin), ruoanlaittoa, kaupassakäyntiä, oma yritys perusteilla, koira ja oamkotitalon puutarha. Silti opiskelen jatkuvasti jotain uutta ja tällä hetkellä viimeistelen gradua. Elämä on vain suunniteltava niin, että asiat luonnistuvat. t. se, joka ehdotti tuota samanaikaista opiskelua :)

Tiedän kamalia äitejä jotka laittaa jo ala-asteikäiset yksin pesemään pyykkiä. Pyykkikonetta ei saa jättää yksin joten ehkä sinulla mies sitten sitä vahtii.

Juttelin tarhassa työskentelevän hoitajan kanssa ja hän sanoi, että noita omituisia äitejä riittää, asuntolaina menee lasten edelle.

Osa lapsista jää työkyvyttömyyseläkkeelle 18-vuotiaana, hieno asunto mutta perhe elämä täyttä paskaa.

Ja osalla on näitä uusia isäpuolia, kiusaavia uusia sisaria. Miksei voi asua erikseen uuden puolison kanssa?

Yksi työnantaja sanoi, ettei noita nuoria voi mihinkään laittaa töihin, saavat niin pahoja paniikkikohtauksia, ei auta lääkkeet.

Kaikissa töissä ei voi pyörtyillä.

Jos linja-autokuski pyörtyy kesken ajon, käykö se asiakkaille?

Suomessa taitaa olla pääasia että kaikki laitetaan töihin, terveysoireista viis. Jos linja-auto kuski pyörtyy kesken ajon pikatiellä niin kenen ongelma se on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkinnot eivät merkitse yhtään mitään. Tutkinto on portti työelämään, ja työkokemus lopulta sitten tuo sen aidon osaamisen. Opiskelu ei siis ole itsetarkoitus paitsi siinä vaiheessa, kun ehkä olet jo vakiinnuttanut asemasi ja haluat kehittää itseäsi.

En ole koskaan ymmärtänyt näitä jatkuvasti opiskelevia. Ihan kuin ei edes haluttaisi mennä sinne oikeaan maailmaan tekemään jotain hyödyllistä niillä taidoilla.

Minä voisin tarkentaa sun kommenttia sen verran, että jatkuva opiskelu, kouluttautuminen ja itsensä ajantasalla pitäminen on tämän hetken työelämässä tarpeen, mutta niin, että se tehdään samalla kun ollaan siellä töissä. 

Monella on lapsia eli työpäivän jälkeen 2 koneellista pyykkiä, ruoan laittoa jne.

Mulla on täysipäiväinen työ, neljä lasta harrastuskuskauksineen, pyykkiä se pari koneellista päivässä (aiankin), ruoanlaittoa, kaupassakäyntiä, oma yritys perusteilla, koira ja oamkotitalon puutarha. Silti opiskelen jatkuvasti jotain uutta ja tällä hetkellä viimeistelen gradua. Elämä on vain suunniteltava niin, että asiat luonnistuvat. t. se, joka ehdotti tuota samanaikaista opiskelua :)

Tiedän kamalia äitejä jotka laittaa jo ala-asteikäiset yksin pesemään pyykkiä. Pyykkikonetta ei saa jättää yksin joten ehkä sinulla mies sitten sitä vahtii.

Juttelin tarhassa työskentelevän hoitajan kanssa ja hän sanoi, että noita omituisia äitejä riittää, asuntolaina menee lasten edelle.

Osa lapsista jää työkyvyttömyyseläkkeelle 18-vuotiaana, hieno asunto mutta perhe elämä täyttä paskaa.

Ja osalla on näitä uusia isäpuolia, kiusaavia uusia sisaria. Miksei voi asua erikseen uuden puolison kanssa?

Yksi työnantaja sanoi, ettei noita nuoria voi mihinkään laittaa töihin, saavat niin pahoja paniikkikohtauksia, ei auta lääkkeet.

Kaikissa töissä ei voi pyörtyillä.

Jos linja-autokuski pyörtyy kesken ajon, käykö se asiakkaille?

Suomessa taitaa olla pääasia että kaikki laitetaan töihin, terveysoireista viis. Jos linja-auto kuski pyörtyy kesken ajon pikatiellä niin kenen ongelma se on?

Suomessa on just tämä, että siitä yhden ongelmasta tulee pian monelle kunnon ongelma.