Naisella neljä tutkintoa, ei saa töitä – ”tavallinen haaste”

Vierailija kirjoitti:

Yli viisikymppinen ja ei juuri työkokemusta - ei oo tarvetta. Jos haluaa palkata kokematyoman voi palkata nuorien innokkaan

Miksi nuori innokas parempi kuin 50 v innokas?

Mieheni ei päässyt vartijaksi (vaikka osasi siis sen homman ja oli hyvässä fyysisessä kunnossa), koska opiskeli yliopistolla. Työnantaja totesi, että "et sä kuitenkaan tähän hommaan jää", mikä kyllä oli ihan tottakin. Taskurahoja olisi kerännyt elämistä ja opiskelua varten. 

Vierailija kirjoitti:

Joko hanttihommiin (vaikka myyntityö tai päivittäinen asiakaspalvelu) tai johonkin tosi spesifiseen hommaan (=vaikea löytää hakijoita) voisi päästä. Hanttihommista voi sitten edetä firman sisäisissä hauissa, jos henkilö osoittautuu päteväksi työssään.

Myyntityö ei ole hanttihommaa, vaan oikein tehtynä suht vaativaa asiantuntijaduunia. Riippuu tietysti siitä myytkö jäätelöä vai jäänmurtajia.

Minullakin 4 tutkintoa, kolme perustutkintoa ja yksi yliopistotutkinto. Töissä olen, mutta alan vaihto kiinnostaisi. Ei opiskelua enää.

Ei se työn perässä muuttaminenkaan aina mitään herkkua ole. Kaveri muutti Saloon kun sai akkutehtaalta töitä. No ei mennyt kuin puoli vuotta ja joutui lomautetuksi. Odotteli löysässä hirressä jonkin aikaa ja palasi vanhalle paikkakunnalleen. Ei ole Salon tehtaasta paljon kirjoiteltu viime aikoina uutisissa...

Mitä ne tutkinnot ovat? Jos joku sukupuolentutkimuksen maisteri, niin missä sellaista muka tarvitsee?

Minusta työtä on vaikea saada sen takia, koska työpaikkoja ei ole riittävästi kaikilla aloilla.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olisi kannattanut keskittyä enemmän yhteen ammattiin eikä opiskella liukuhihnalta tutkintoja jotka eivät yksinään tarkoita että osaisi paljon mitään.

Niin, mutta kun jos ei heti työllisty, alkaa syyttely, miksei ihminen kouluttaudu toiselle alalle.

Vierailija kirjoitti:

Asiantuntemus ei riitä koulutusta vastaaviin tehtäviin ja matalamman tason tehtävissä arvellaan, että henkilön motivaatio joko loppuu tai hän lähtee samantien kävelemään eli työpaikka on vain keinulauta seuraavaan. Rekrytoiminen ja perehdyttäminen maksaa.

Miksei työpaikka saa olla keinulauta seuraavaan? Täällähän jatkuvasti väitetään, että kun vaan ottaa minkä tahansa hanttihomman, niin kohta saa ylennyksen parempaan. Eikä sekään taida olla työnhaussa valttia, jos kertoo olevansa täysin kunnianhimoton ja haluavansa pysytellä alimmalla portaalla koko loppuelämänsä. 

Nuorille sallitaan työpaikkojen vaihtaminen, mutta 40+ ikäinen ei sitä saisi jostain syytä haluta. 

Nämä on taas näitä juttuja, että kaikki mitä työtön tekee tai sanoo on väärin tai hänelle laitetaan sanoja suuhun. Minullekin on haastatteluissa jankutettu suorastaan, että enhän minä oikeasti voi haluta kyseiseen työhön. Mitä järkeä edes haastatella, jos asenne on valmiiksi tuo?

Vierailija kirjoitti:

Ei se työn perässä muuttaminenkaan aina mitään herkkua ole. Kaveri muutti Saloon kun sai akkutehtaalta töitä. No ei mennyt kuin puoli vuotta ja joutui lomautetuksi. Odotteli löysässä hirressä jonkin aikaa ja palasi vanhalle paikkakunnalleen. Ei ole Salon tehtaasta paljon kirjoiteltu viime aikoina uutisissa...

Saloon muutti paljon perheitä Nokia-kuplan paisuessa.

Vierailija kirjoitti:

Varsinaisesta työhakemuksesta kannattaa jättää pois ne vanhimmat ja työn kannalta epäolennaisimmat koulutukset. Joku vanhentunut tutkinto 1990-luvulta ei välttämättä edistä asiaa mitenkään, ellei se liity aivan suoraan siihen haettuun työhön tai alaan. Toisaalta vanhan ajan (ennen AMK:ta) opistotasoista merkonomi- ja insinööritutkintoa arvostetaan tiettävästi edelleen.

Laittaa hakemukseen vain sen, mikä edistää pätevyyttä haetun työn kannalta. CV toki ne paljastaa, mutta jotain kannattaa vähän himmailla, jos koulutuksia on esim. 4 kpl.

Olen periaatteessa samaa mieltä, mutta olen myös nähnyt työpaikkailmoituksia, joissa lukee suoraan, että edellyttävät "katkeamatonta ansioluetteloa". Siihen on sitten laitettava kaikki pätkät ja työttömyydetkin, vaikkei haluaisi. Tosin itse olen jättänyt hakematta tuollaisiin paikkoihin. En siksi, ettenkö voisi laittaa kaikkea, vaan koska tuo kuulostaa kontrollifriikkeydeltä, eikä minua kiinnosta työskennellä hullujen alaisuudessa. 

Artikkelista: "Ehkä tässä on ollut vähän huonoa onneakin matkassa. Työnsaanti on aina match. Haettavaan tehtävään täytyy sopia."

Ihme sanahelinää taas, samoin kuin työpaikkailmoituksetkin. Minä olen esim. hakenut paikkaa, jossa vaatimuksena oli "asiakaspalvelukokemus, mahdollisuus aloittaa heti ja laskutusohjelma X:n osaaminen". Minä täytin kaikki vaatimukset enkä päässyt edes haastatteluun. Missä kohtaa en ollut sopiva?

Paljon koulutusta mutta ei työkokemusta. Työnantaja pelkää ettei osaa käytännön hommia. 

Ja sitten ihan suoraan. Syynä voi olla ulkonäkö, käytös, hakemuksen kielioppi, jne. tai ihan mikä vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Heittäytyminen: valmis ottamaan riskejä sekä tekemään sitä, mitä vaaditaan, vaikka se poikkeaisi omista ennakko-odotuksista.

Anteeksi, huvitti tämä kommenttisi. Jos haen aamuhyllyttäjäksi kauppaan, niin mitäköhän riskejä minun pitäisi ottaa, mihin heittäytyä ja miksi työ poikkeaisi ennakko-odotuksista?

Riski voi tietysti olla se, että hyllyttämäni tavara putoaa päähäni.

Kauppias ei ehkä tykkää siitä, jos heittäydyn yht'äkkiä kassaneidiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pantavin otetaan töihin.

Tämä suomalainen yhteiskunta omaa paskan arvomaailman.

Olen kärsinyt jo nuorena naisena työnhaussa liiasta opiskelusta. Tai siitä, että opintojen perusteella olen "liian fiksu" joihinkin töihin. Vaikka en ole voinut vielä hakea kunnon töitäkään kun tutkintoa ei ole.

Tämän ei pitäisi olla ongelma. Mutta työelämää kauan seuranneena, nykyään ainakin keskitason johtajiksi palkataan ainoastaan todella tyhmiä ihmisiä. En tiedä, eikö ole parempia vai mistä johtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pantavin otetaan töihin.

Tämä suomalainen yhteiskunta omaa paskan arvomaailman.

Olen kärsinyt jo nuorena naisena työnhaussa liiasta opiskelusta. Tai siitä, että opintojen perusteella olen "liian fiksu" joihinkin töihin. Vaikka en ole voinut vielä hakea kunnon töitäkään kun tutkintoa ei ole.

Tämän ei pitäisi olla ongelma. Mutta työelämää kauan seuranneena, nykyään ainakin keskitason johtajiksi palkataan ainoastaan todella tyhmiä ihmisiä. En tiedä, eikö ole parempia vai mistä johtuu.

Eivät muodosta uhkaa ylemmän tason johdolle. Siksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkintojen tehtailu ei takaa työpaikkaa, jos työkokemusta ei ole, tai sitä on tuossa iässä hyvin vähän. Yksi tutkinto, jonka jälkeen töihin. Työn ohella voi opiskella lisää, jos puhtia riittää. Mutta ei niin, että jättää uusien opintojen takia aina koko työelämän taakseen. Töitä opitaan työtä tekemällä, ei tutkinnoilla.

Mutta jos se eka tutkinto EI TYÖLLISTÄ?

Silloin pitääkin olla TARKKA sen toisen tutkinnon suhteen, että on työllistävämpi ala.

No mutta kun työelämä ei pysy samana vaikka kuinka työllistäisi juuri silloin kun lähdet opiskelemaan. Viiden vuoden päästä tulee myllerrys ja pyyhkii tämän toisenkin alan pois, tai ainakin ala muuttuu niin että on suoritettava täydennystutkinto päälle. Oppilaitokset eivät myöskään mainosta että alamme ei ole erityisten työllistävä, tai moni työssä olevakaan jolta kysyt ei sitä myönnä.

Tarkka, tarkka. Voi luoja.

Aivan. Voit olla satavarma että työllistyt mikäli kouluttaudut tekniikan- tai hoitoalalle ja olet valmis muuttamaan työn perässä. Tai lähdet työnantajan tarjoamaan koulutukseen. Esim. TVO ja Boliden kouluttaa koko ajan tarvitsemiaan ammattilaisia.

Ei päse välttämättä noihinkaan. Joskus voi olla myös joku ala, johon pää ei kykene (tekniikka) tai fysiikka ei kestä (hoitoala). Silti jää monta muuta alaa, jota voisi tehdä, jolle on kouluttautunut, mutta ei vaan pääse töihin.

Normaaliälyinen ihminen kykenee tekniikan alalle, mikäli kiinnostusta ja motivaatiota riittää. Ei siellä koulutuksessa oleteta, että osaa rakettitiedettä valmiiksi. Kaikkea voi oppia kun ei etukäteen rajoita mahdollisuuksiaan.

Motivaatio ei ole mielestäni sellainen asia, että sitä voi pakottaa alaan kuin alaan, ellei sitten puhuta pelkästä palkkamotivaatiosta. Tuskin sinäkään kehittäisit motivaatiota harpun soittoon tai pitsinnypläykseen, vaikka jostain syystä niistä tulisikin 100 % työllistävä ala.