Lue keskustelun säännöt.
Naisella neljä tutkintoa, ei saa töitä – ”tavallinen haaste”
10.10.2021 |
Työnhaun asiantuntija kertoo Helsingin Uutisille, että hyvä työhakemus ja laaja asiantuntijuus eivät aina riitä työnhaussa. Lehden haastattelema 54-vuotias Marja (nimi muutettu) kertoo jääneensä yli 200 työhakemuksen lähettämisen jälkeen vaille töitä.
HU:n haastattelema henkilöstöpalveluyritys Baronan rekrytointipäällikkö Kristiina Vormala kertoo, että Marjan CV on erinomainen. Syytä sille, miksi yli 200 työhakemuksen jälkeen töitä ei ole tullut, hän ei osaa sanoa.
https://www.verkkouutiset.fi/hu-naisella-nelja-tutkintoa-ei-saa-toita-t…
Kommentit (177)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkinnot eivät merkitse yhtään mitään. Tutkinto on portti työelämään, ja työkokemus lopulta sitten tuo sen aidon osaamisen. Opiskelu ei siis ole itsetarkoitus paitsi siinä vaiheessa, kun ehkä olet jo vakiinnuttanut asemasi ja haluat kehittää itseäsi.
En ole koskaan ymmärtänyt näitä jatkuvasti opiskelevia. Ihan kuin ei edes haluttaisi mennä sinne oikeaan maailmaan tekemään jotain hyödyllistä niillä taidoilla.
Minä voisin tarkentaa sun kommenttia sen verran, että jatkuva opiskelu, kouluttautuminen ja itsensä ajantasalla pitäminen on tämän hetken työelämässä tarpeen, mutta niin, että se tehdään samalla kun ollaan siellä töissä.
Monella on lapsia eli työpäivän jälkeen 2 koneellista pyykkiä, ruoan laittoa jne.
Mulla on täysipäiväinen työ, neljä lasta harrastuskuskauksineen, pyykkiä se pari koneellista päivässä (aiankin), ruoanlaittoa, kaupassakäyntiä, oma yritys perusteilla, koira ja oamkotitalon puutarha. Silti opiskelen jatkuvasti jotain uutta ja tällä hetkellä viimeistelen gradua. Elämä on vain suunniteltava niin, että asiat luonnistuvat. t. se, joka ehdotti tuota samanaikaista opiskelua :)
Tiedän kamalia äitejä jotka laittaa jo ala-asteikäiset yksin pesemään pyykkiä. Pyykkikonetta ei saa jättää yksin joten ehkä sinulla mies sitten sitä vahtii.
Mikä sun tekosyy ja ongelma on? Mä pesen pyykkiä esimerkiksi pitkin päivää, kun teen töitä kotona. Pyykit koneeseen ja siitä rumpuun kuivumaan, kahvipaussilla viikkaus. Vanhemmat lapset pesevät pyykkinsä itse. Lounastunnilla kaupassakäynti, lounas sitten samalla kun tekee töitä. On minulla toki mieskin, mutta meillä on onneksi pyykkikone, jonka vieressä ei tarvitse seisoa. Pimputtaa, kun on valmis. Tuolla myöhemmin oli kommentti, jossa epäiltiin asuntolainan menevän lasten edelle. Asuntolaina on maksettava - kyllä. Mutta ei hätää, lasten kanssa ehdimme kyllä olla, retkeillään, käydään kävelyllä korien kanssa ja pelataan lautapelejä, joka melkein joka ilta, ajatella. Viikonloput vietetään monesti yhdessä mökillä, kuten lomat. Vanhemmat lapset eivät välttämättä enää lähde mukaan joka kerta, vaan jäävät kotiin ja ovat siellä kavereittensa kanssa. Tai sitten matkaillaan, kiva, että se alkaa taas olla mahdollista. Gradua voi viimeistellä ihan hyvin lapsen harrastuksen aikana autossa tai pukuhuoneessa. Tai voin käydä omassa harrastuksessa tai lenkillä sillä välin. Vieraillaan mummoloissa, meillä käy vieraita. Kokkaillaan porukalla, järjestetään juhlia. Joskus vaan ollaan tekemättä mitään. Joskus lapset ovat mummolassa yökylässä, jos on tiiviimpää opiskelua tiedossa- Eli oliko sulla joku ongelma nyt mistä vielä haluat keskustella?
Kaikki ei ole kotona töissä. Itsekkäänä ihmisenä laitat lapsesi pesemään pyykit, kyllä ne aikuisena muistaa, minkälainen oman itsesi ajattelija olet, narsisti äiti, kehu itseäsi vähän lisää.
En varsinaisesti kehu itseäni, vaan yritin luoda uskoa muihin naisihmisiin, että kyllä sitä pystyy jos vain haluaa. Kaikilla on vaihtoehtona ja jossain määrin oikeus jämähtää ja olla tekemättä oman hyvinvointinsa eteen mitään. Kaikilla on myös vaihtoehtona tehdä muita valintoja. Enkä usko, että lapseni menevät rikki siitä, jos josku joutuvat imuroimaan tai pesemään omia vaatteitaan. Joskus joutuvat lisäksi tekemään jopa ruokaa, tyhjentämään tiskikonetta, leikkaamaan nurmikkoa, olemaan pienimmän sisaruksen lapsenvahtina (harvemmin tätä tosin), käymään kaupassa hakemassa täydennysostoksia, viemään kierrätysroskia, pesemään ikkunoita, siivoamaan auton, hakemaan puita sisään. Vastavuoroisesti heillä on kohtuu huoleton elämä, jossa saavat lainata autoa tai ajella mopolla (bensat maksetaan), saavat myös uusimmat puhelimet ja myös muut laitteet on kunnossa, vaatteet ja muut menot maksetaan, matkat, ruoat luonnollisesti, huoneen sisustus, kun jotain uutta haluavat, opiskelirauhaa saavat luonnollisesti silloin kun tarvitsevat. Kukapa heille tätä elämää opettaisi jos emme me? Oman hyvinvoinnin eteen on tehtävä töitä, ei voi vaan olla ja odottaa, että se hyvinvointi tulee sinun luoksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkinnot eivät merkitse yhtään mitään. Tutkinto on portti työelämään, ja työkokemus lopulta sitten tuo sen aidon osaamisen. Opiskelu ei siis ole itsetarkoitus paitsi siinä vaiheessa, kun ehkä olet jo vakiinnuttanut asemasi ja haluat kehittää itseäsi.
En ole koskaan ymmärtänyt näitä jatkuvasti opiskelevia. Ihan kuin ei edes haluttaisi mennä sinne oikeaan maailmaan tekemään jotain hyödyllistä niillä taidoilla.
Minä voisin tarkentaa sun kommenttia sen verran, että jatkuva opiskelu, kouluttautuminen ja itsensä ajantasalla pitäminen on tämän hetken työelämässä tarpeen, mutta niin, että se tehdään samalla kun ollaan siellä töissä.
Aha! Eli työsuhteiden välillä ei saa ylläpitää omaa ammattitaitoaan kun kerrankin olisi aikaa? Saa ylläpitää vain väsyneenä töissä ollessa ylitöiden päälle? Miten näin keskinkertaisella ajattelumallilla voi olla työelämässä?
Älä huoli, tämä on muutenkin tehty mahdottomaksi: mitään laadukkaita, oikeasti ammattitaitoa edistäviä lyhyt- tai täydennyskoulutuksia ei juuri voi työttömänä tehdä, koska niitä ei tarjota yleensä muuta kuin työpaikoille ja ne on hinnoiteltu tyyliin kolme tonnia/viikonloppu, joten omalla rahalla niitä ei voi suorittaa.
No saa sitä tottakai työttömyysjaksolla pyrkiä ammattitaidon ylläpitämiseen jne. Mutta se että aloittaa uusia pitkiä tutkintoja opiskeltavaksi ei ole oikea tapa, ellei kokonaan ole pakko vaihtaa alaa. Kaikenlaista täydennyskoulutusta löytyy jo työkkärinkin tarjonnasta (itsekin aikanaan työttömyysjaksolla päivitin omia digivalmiuksiani mistä olikin paljon hyötyä) ja esim aikuisoppilaitoksissa on työttömille paljonkin ilmaista tarjontaa, missä voi esim täydentää osaamistaan jonkun sopivan tutkinnon osan suorittamalla.
Mikä estää ketään esimerkiksi Udemua tai Courseraa tai muita vastaavia hyödyntämästä? Ei omaa ammattitaitoa aina tarvitse ylläpitää uudella tutkinnolla, kuten tuossa edellinen mainitsi. Tätä tarkoitin itsekin sillä kun mainitsin, että nykyinen työelämä vaatii jatkuvaa kouluttautumista ja ammattitaidon ylläpitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkintojen tehtailu ei takaa työpaikkaa, jos työkokemusta ei ole, tai sitä on tuossa iässä hyvin vähän. Yksi tutkinto, jonka jälkeen töihin. Työn ohella voi opiskella lisää, jos puhtia riittää. Mutta ei niin, että jättää uusien opintojen takia aina koko työelämän taakseen. Töitä opitaan työtä tekemällä, ei tutkinnoilla.
Mutta jos se eka tutkinto EI TYÖLLISTÄ?
Silloin pitääkin olla TARKKA sen toisen tutkinnon suhteen, että on työllistävämpi ala.
No mutta kun työelämä ei pysy samana vaikka kuinka työllistäisi juuri silloin kun lähdet opiskelemaan. Viiden vuoden päästä tulee myllerrys ja pyyhkii tämän toisenkin alan pois, tai ainakin ala muuttuu niin että on suoritettava täydennystutkinto päälle. Oppilaitokset eivät myöskään mainosta että alamme ei ole erityisten työllistävä, tai moni työssä olevakaan jolta kysyt ei sitä myönnä.
Tarkka, tarkka. Voi luoja.
Aivan. Voit olla satavarma että työllistyt mikäli kouluttaudut tekniikan- tai hoitoalalle ja olet valmis muuttamaan työn perässä. Tai lähdet työnantajan tarjoamaan koulutukseen. Esim. TVO ja Boliden kouluttaa koko ajan tarvitsemiaan ammattilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää ketään esimerkiksi Udemua tai Courseraa tai muita vastaavia hyödyntämästä? Ei omaa ammattitaitoa aina tarvitse ylläpitää uudella tutkinnolla, kuten tuossa edellinen mainitsi. Tätä tarkoitin itsekin sillä kun mainitsin, että nykyinen työelämä vaatii jatkuvaa kouluttautumista ja ammattitaidon ylläpitoa.
Niin ja jos puhutaan tutkinnosta, joka kestää vähintään kolme vuotta, se on myös kolme varmaa vuotta lisää työttömänä, ja entistä vanhempana sitten työpaikkoja hakemassa, ja kenties vieläpä entry levelin tehtävää.
Minä koen, että kaikesta koulutuksesta on aina hyötyä, jollain tavoin. Edistääkö se työllistymistä, se on tapauskohtaista. Ja merkitystähän on myös sillä koulutuksen johdonmukaisuudella. Jos uudelleenkouluttautuu syystä, että joltain alalta työt kertakaikkiaan loppuneet, ok. Jos uudelleenkouluttautuu terveydellisistä syistä, ok.
Mutta jos se koulutus onkin esimerkiksi filosofian kandidaatti 1990, suurtalouskokki 2003, kalevalainen jäsenkorjaaja 2008, pukuompelija 2014, medianomi 2020 niin aika harvassa on paikat, joissa noita kaikkia kannattaisi hakemukseen listata. Jos ainuttakaan, ellei liity olennaisesti haettavaan tehtävään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tuo asiantuntija kertoo mistä johtuu että Marja ei saa työtä. Työpaikka on aina Match. Hakijan on sovittava tarjolla oleviin tehtäviin.
Vierailija kirjoitti:
Katsokaa bb:tä, siellä melkein 40v muija jolla tutkintoja ym. Opiskellut koko ikänsä, ei kavereita ei mitään ja todella raskas ihminen, tuollaista ei kukaan jaksa katsoa tai hermo kestä.
Metja pihalle tänään.
Ehkäpä vika on sinussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkintojen tehtailu ei takaa työpaikkaa, jos työkokemusta ei ole, tai sitä on tuossa iässä hyvin vähän. Yksi tutkinto, jonka jälkeen töihin. Työn ohella voi opiskella lisää, jos puhtia riittää. Mutta ei niin, että jättää uusien opintojen takia aina koko työelämän taakseen. Töitä opitaan työtä tekemällä, ei tutkinnoilla.
Mutta jos se eka tutkinto EI TYÖLLISTÄ?
Silloin pitääkin olla TARKKA sen toisen tutkinnon suhteen, että on työllistävämpi ala.
No mutta kun työelämä ei pysy samana vaikka kuinka työllistäisi juuri silloin kun lähdet opiskelemaan. Viiden vuoden päästä tulee myllerrys ja pyyhkii tämän toisenkin alan pois, tai ainakin ala muuttuu niin että on suoritettava täydennystutkinto päälle. Oppilaitokset eivät myöskään mainosta että alamme ei ole erityisten työllistävä, tai moni työssä olevakaan jolta kysyt ei sitä myönnä.
Tarkka, tarkka. Voi luoja.
Aivan. Voit olla satavarma että työllistyt mikäli kouluttaudut tekniikan- tai hoitoalalle ja olet valmis muuttamaan työn perässä. Tai lähdet työnantajan tarjoamaan koulutukseen. Esim. TVO ja Boliden kouluttaa koko ajan tarvitsemiaan ammattilaisia.
Ei päse välttämättä noihinkaan. Joskus voi olla myös joku ala, johon pää ei kykene (tekniikka) tai fysiikka ei kestä (hoitoala). Silti jää monta muuta alaa, jota voisi tehdä, jolle on kouluttautunut, mutta ei vaan pääse töihin.
Vierailija kirjoitti:
Itse jonkin verran rekrytointia tekevänä myönnän aina välillä sortuvan siihen, että ajattelen hakijan kyllästyvän työhön nopeasti jos koulutus on vaatimuksiin nähden ylitse. Ongelma on oikeastaan tuo velvoite, jossa työtä on haettava vaikka se ei kiinnostaisikaan. Jos voisi olla varma, että ne jotka hakevat, ovat oikeasti tästä työstä kiinnostuneita, niin ei tulisikaan kiinnitettyä huomiota siihen että maisteri hakee merkonomin tasoisia töitä.
Olen juuri tuo maisteri ja aloitin nyt merkonomiopinnot saadakseni jatkossa töitä. En tiedä miten voisin työhakemuksessani vakuuttaa rekrytoijan, että hakemani työ todella kiinnostaa ja haluaisin sitä tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
800 hakemusta tänä vuonna (laskenut), ja 20 työhaastattelua, vielä ilman töitä. Vime vuonna 40 haastattelua ja töitä irtosi. Ikää 53 vuotta, laaja kokemus. Akateeminen tutkinto, ja paljon muuta koulutusta. Uskon työllistyväni kyllä. Haastattelu ei mitään todellakaan takaa, paitsi että aina hyvä pitää yllä taitoja.
800??!
Tuota noin.... Oletko siis hakenut kaikkia paikkoja kaupankassasta hammaslääkäriksi? Vai oletko hakenut akselilla hanko-utsjoki?
En voi mitenkään uskoa, että joku hakee 800 paikkaa vuodessa. Joo, eihän se ole kuin pari paikkaa päivässä mutta silti. Saako kysyä millä akaateemisella alalla on noin paljon työpaikkoja auki?
Itse olen hakenut vuodessa alle 50 paikkaan ja ollut n. 10 haastattelussa.
Olen eri. Olen maisteri, mutta haen läpi Suomen ja töitä lähes kaikilta aloilta. Eli yli oman alan, mutta en kuitenkaan lääkäriksi tms., joka vaatii eri alan erikoisosaamista. Kriteerit ovat kokoaikatyö ja kesto yli 12 kk. Muutoin ei voi muuttaa. Läheltä olen hakenut tuloksetta myös osa-aikaa.
Onko sinulla ketään tuttua, jolta voisit kysyä suoraan työpaikkaa? Mennä lähikauppaasi ja kysyä myymälänomistajalta suoraan, että mikä on tilanne, tarvittaisiinko työvoimaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähihoitajaksi sitten vaan, jos muuta ei ole. Itsellänikin taitaa olla tuo pian edessä. Pitkäaikaistyötön tradenomi siis olen ja itse asiassa olen yllättynyt, että TE-toimisto ei ole vielä tuohon koulutukseen pakottanut. En siis edes halua lähihoitajaksi, mutta olen hyväksynyt sen, että varmasti tuo on edessä.
Mihin suuntauduit tradenomikoulutuksessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
800 hakemusta tänä vuonna (laskenut), ja 20 työhaastattelua, vielä ilman töitä. Vime vuonna 40 haastattelua ja töitä irtosi. Ikää 53 vuotta, laaja kokemus. Akateeminen tutkinto, ja paljon muuta koulutusta. Uskon työllistyväni kyllä. Haastattelu ei mitään todellakaan takaa, paitsi että aina hyvä pitää yllä taitoja.
800??!
Tuota noin.... Oletko siis hakenut kaikkia paikkoja kaupankassasta hammaslääkäriksi? Vai oletko hakenut akselilla hanko-utsjoki?
En voi mitenkään uskoa, että joku hakee 800 paikkaa vuodessa. Joo, eihän se ole kuin pari paikkaa päivässä mutta silti. Saako kysyä millä akaateemisella alalla on noin paljon työpaikkoja auki?
Itse olen hakenut vuodessa alle 50 paikkaan ja ollut n. 10 haastattelussa.
Olen eri. Olen maisteri, mutta haen läpi Suomen ja töitä lähes kaikilta aloilta. Eli yli oman alan, mutta en kuitenkaan lääkäriksi tms., joka vaatii eri alan erikoisosaamista. Kriteerit ovat kokoaikatyö ja kesto yli 12 kk. Muutoin ei voi muuttaa. Läheltä olen hakenut tuloksetta myös osa-aikaa.
Mä autan sua, millaisista asioista sulla on kokemusta ja millaista työtä siis haluat saada? Mikä maisteri olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä 200 hakemusta oli käsittääkseni usean vuoden ajalta. Eli ei juuri ole yritetty hakea.
Akateemisen ihmisen työnhaku on hidasta, koska jo hakemuksen räätälöimiseen menee paljon aikaa. Jos spämmää jotain geneeristä työhakemusta liukuhihnalta joka paikkaan, mahdollisuus tulla valituksi on pyöreä nolla.
Olen 52-vuotias nainen ja vakituisessa työssä, mutta olen nyt hakemassa uusia töitä, sillä organisaatiomuutoksen myötä sain (saimme) esimiehekseni täysmulkeron, josta pitää päästä eroon jo ihan oman mielenterveyden vuoksi. En ole ainoa, joka hakee muualta töitä, joten ollaan puhuttu viime viikkoina aika paljon työnhausta työkavereiden kanssa.
Töiden hakemisessa on tärkeää, että osaa kertoa selkeästi omasta osaamisestaan eli millaisia taitoja on kertynyt paitsi koulutuksen mutta etenkin työkokemuksen kautta.
Koulutus, omat kiinnostuksen kohteet (ja ominaisuudet), taidot ja työkokemus ovat se "paketti", jota työntekijä tarjoaa työnantajalle. Ei haittaa, vaikka kokemus olisi kertynyt pätkissä sieltä täältä, kunhan osaa sanoittaa mitä itse on oppinut niistä. Hevostenhoitajalle ja Mäkkärin työntekijällekin kertyy perustaitoja, joita voi hyödyntää monessa muussa tehtävässä ja kun osaat kertoa niistä, niin olet jos. Ei se riitä, että kertoo hakevansa koulutusta vastaavaa työtä ja "uusia haasteita", koska Mäkkäri tai hevostalli oli psk homma työvuorojen ja rasvanhajun vuoksi - ei sillä erotu muista hakijoista millään tavalla.
Salon akkutehdas palkkaa 500 työntekijää heti, alkupalkka 11 €/h. Sinne vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkintojen tehtailu ei takaa työpaikkaa, jos työkokemusta ei ole, tai sitä on tuossa iässä hyvin vähän. Yksi tutkinto, jonka jälkeen töihin. Työn ohella voi opiskella lisää, jos puhtia riittää. Mutta ei niin, että jättää uusien opintojen takia aina koko työelämän taakseen. Töitä opitaan työtä tekemällä, ei tutkinnoilla.
Mutta jos se eka tutkinto EI TYÖLLISTÄ?
Jos valmistut taiteen maisteriksi, mutta se tutkinto ei työllistä, niin oikea ratkaisu ei ole lähteä tekemään rinnalle toista maisterin tutkintoa.
Silloin olet jo saanut aikaan ylemmän korkeakoulututkinnon ja se on tutkijan koulutus. Se ei ole mikään pieni ja mitätön juttu - pidä se, älä aliarvioi sitä ITSE.
Hanki sen rinnalle osaamista jostain aiheesta, josta olet oikeasti kiinnostunut ja jonka parissa viihdyt. Älä keräile yksittäisiä tutkintoja, vaan hanki käytännön osaamista ja kerro siitä, kerää ajantasaista tietoa vaikkapa avoimen yliopiston kautta jotain tai opettelet jonkun ammatin (niitä on muuten paljon muitakin kuin lähihoitaja)
Netti on täynnä ilmaisia kursseja (esim. Elements of AI) tai opettelet jonkin ohjelmointikielen tai teet vapaaehtoistyötä vanhusten parissa tai menet vaikka amikseen lvi-asentajakoulutukseen sen lähihoitajakoulutuksen sijasta.
Koko juttuhan oli huonosti kirjoitettu. Ensinnäkin näkemys olisi pitänyt saada vähintään kahdelta eri rekryalan ammattilaiselta. Tuo haastateltuhan on aika rajoittunut kulma, kun eikö moisten firmojen kautta haettavat työt ole juurikin niitä lomakehaasteita, jotka alkavat syöttämällä syntymäaika, ja sitten joka ainut koulutus todistuksineen alkaen peruskoulu?
Itse olen aika paljon kokenut. 30 vuotta siitä, kun työelämässä aloitin, ja myös pari pidempää työttömyysjaksoa koettuna. Nyt viimeksi osui kohdalle aidosti hyvä työvoimatoimiston virkailija, ja sain myös omavalmentajan. Olen jutun naista nuorempi, mutta silti siinä kun käytiin läpi mistä homma mättää, kaikki olimme yksimielisiä siitä, että kyllä ikä valitettavasti vaikuttaa negatiivisesti työllistymismahdollisuuksiin.
CV voi aina olla paperilla hyvä, mutta onko se hyvä käytännössä? Esimerkiksi ison yrityksen markkinointipäällikkö vuodet 1998-2006 voi olla paperilla hyvä, mutta jos on jäänyt digiloikka väliin, niin eipä juuri mitään hyötyä ole enää esimerkiksi siitä, vaikka kuinka monta tolkuttomasti myynyttä postimyyntikuvastoa ja puikulaa sisältänyttä kampanjaa olisi silloin vetänyt, kun nykyisellään on ihan hukassa jopa asioissa miten mikki päälle teams-palaverissa, tai miten tallentaa omalle koneelle netistä kuva.
120 jatkaa, kun jotain jäi viestissä ennakkomoderoinnin hampaisiin:
Vähän ihmettelen myös tuota 200 hakemusta. Millä aikajaksolla? Ettei vähän turhan leveällä kohdennuksella olisi jo menty?
Ja juttu ei myöskään kerro, ovatko ne ammattitutkinnot toisiaan täydentäviä, vai sitä sun tätä.
Suosittelen hakemaan pilvipalvelukoulutuksiin.
https://opiframe.com/cloud-k2020/