Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa ja amk:ssa opetetaan/painotetaan eri asioita. Tämän tietää jos on käynyt molempia. Yliopistossa painottuu eri tavalla tiede ja tutkimus.

Varhaiskasvatuksessa ei kuitenkaan tehdä tutkimustyötä, vaan nimenomaan sitä asiakastyötä. Ja se on sosionomin vahvuus. Amk:ssa opetetaan aivan riittävällä tasolla asiantuntija- ja tutkimustietoa; sitä varhaiskasvatustyön työnkuvaa ajatellen. 

 

Ja 210 op nyt on enemmän kuin 180 op. Eikä ne kandiopinnot yliopistossa nyt kovin paljon korkealentosempia ole kuin amk-tason sosionomikoulutuksessa; joka on ihan vaativa koulutus sekin. 

 

Mielestäni vakaopen ja vakasosionomin pitäisi saada vähintään saman verran palkkaa ja arvostus pitäisi lähteä samalta viivalta. 

Tottakai pitäisi olla sama palkka, kuten ennen vakapelleilyä olikin!

Tai sitten sosionomeille amk / yamk korkeakoulutuksen sisällön ja laajuuden perusteella, sekä työnkuvan vaativuuden ja erityisosaamisen perusteella korkeampi. 

Sosionomi-koulutustaustaiset ovat vaikuttaneet olleen laaja-alaisia ja suuria kokonaisuuksia parhaoten hallitsevia päiväkodin johtajia ja muuttuvissa varhaiskasvatuksen johtotehtävissä, erityisesti budjettiosaamisessa, tiimityön johtamisessa ja pitkäjänteisessä projektinhallinnassa. Onnistunut ja kestävä muutosjohtaminen olisi nimenomaan tarvinnut tällaista pääomaa, mutta vakalaki kirjauksilla poistettiin koko sosionomiosaajien resurssi johtotehtävistä!

Miksi ihmeessä? Vaikka heillä on alan paras ja kattavin koulutus juuri ryhmänhallintaan ja työyhteisöjen johtamiseen. Onko älyttömämpää "strategiaa" päättäjiltä kuultu.

Valtava kansantaloudellinen moka. Poistaa yhteiskunnan kalliilla korkeakouluttamilta ihmisiltä pätevyys niihin tehtäviin, joita he ovat ennen lakimuutosta tehneet täysin pätevinä vuosikymmeniä. Nyt heidän pitäisi jäädä työttömiksi tai kouluttautua joko uudelle alalle tai jostain järjettömästä syystä muuntokouluttautua samaan tehtävään kuin ovat ikänsä tehneet, mutta uudella nimikkeellä.

Anna mun kaikki kestää... Ei ihme, että Suomi velkaantuu ja on surkeassa jamassa. Hömöläisten hommaa.

Onko kellään mitään positiivista sanottavaa työstään? Mitään hyvää? Itse mietin lastenhoitajan työtä. 

Stressin hallinta, alimitoitus, deadlinet, työkaveri sairaslomalla, liian suuret vaatimukset työhön ja työaikaan nähden... Nämä kaikki on tuttua ennestään työelämästä. 

Joten mietin onko päiväkotimaailma nyt oikeesti jotenkin erityisen poikkeavaa? Ihan oikeasti siis mietin, oppisopimuspaikan kautta. 

Kiitos jos joku jaksaa vastata. 

Vierailija kirjoitti:

Lastenvahtimisesta tehdään nyt jotain ihme ydinfysiikkaa. Lapsenlikkana olemista se vain on.

No joka alalla nykyään ei riitä että sä vain teet ja teet hyvin vaan on kaiken maailman sääntöjä, paperisotaa yms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa ja amk:ssa opetetaan/painotetaan eri asioita. Tämän tietää jos on käynyt molempia. Yliopistossa painottuu eri tavalla tiede ja tutkimus.

Varhaiskasvatuksessa ei kuitenkaan tehdä tutkimustyötä, vaan nimenomaan sitä asiakastyötä. Ja se on sosionomin vahvuus. Amk:ssa opetetaan aivan riittävällä tasolla asiantuntija- ja tutkimustietoa; sitä varhaiskasvatustyön työnkuvaa ajatellen. 

 

Ja 210 op nyt on enemmän kuin 180 op. Eikä ne kandiopinnot yliopistossa nyt kovin paljon korkealentosempia ole kuin amk-tason sosionomikoulutuksessa; joka on ihan vaativa koulutus sekin. 

 

Mielestäni vakaopen ja vakasosionomin pitäisi saada vähintään saman verran palkkaa ja arvostus pitäisi lähteä samalta viivalta. 

Tottakai pitäisi olla sama palkka, kuten

Talentia ja hallitusohjelma ajaa sosionomi yamk:n pätevyysen palauttamista päiväkodin johtajan tehtäviin. Miten pitäisi ollakin. 

 

Varhaiskasvatuksen sosionomilla (YAMK) on erinomaiset valmiudet johtaa päiväkotia. Jo pohjatutkintoon sisältyy paljon johtajuuden, ohjauksen, pedagogiikan, varhaiskasvatuksen didaktiikan ja sosiaalipedagogiikan opintoja. Sosionomi (YAMK) -tutkinto syventää tutkimus- ja kehittämistyön taitoja sekä käytännön johtamis- ja kehittämisosaamista. -Talentia

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään mitään positiivista sanottavaa työstään? Mitään hyvää? Itse mietin lastenhoitajan työtä. 

Stressin hallinta, alimitoitus, deadlinet, työkaveri sairaslomalla, liian suuret vaatimukset työhön ja työaikaan nähden... Nämä kaikki on tuttua ennestään työelämästä. 

Joten mietin onko päiväkotimaailma nyt oikeesti jotenkin erityisen poikkeavaa? Ihan oikeasti siis mietin, oppisopimuspaikan kautta. 

Kiitos jos joku jaksaa vastata. 

 

Maalaisjärjellä sanoisin että työ sopii jos pidät aidosti lapsista ja olet varsinkin psyykkisesti terve ja tasapainossa, olet ulospäinsuuntautunut ja osaat olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Hyvä suhtautuminen kaikkeen elämässä on tärkeää tässäkin työssä. Marisijat sekä negatiiviset ihmiset pilaavat itse oman työnsä.

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään mitään positiivista sanottavaa työstään? Mitään hyvää? Itse mietin lastenhoitajan työtä. 

Stressin hallinta, alimitoitus, deadlinet, työkaveri sairaslomalla, liian suuret vaatimukset työhön ja työaikaan nähden... Nämä kaikki on tuttua ennestään työelämästä. 

Joten mietin onko päiväkotimaailma nyt oikeesti jotenkin erityisen poikkeavaa? Ihan oikeasti siis mietin, oppisopimuspaikan kautta. 

Kiitos jos joku jaksaa vastata. 

 

Onhan ketjussa paljon hyvääkin mainittu. Jos tykkäät olla lasten kanssa, koet perheiden tukemisen tärkeäksi, omaat hyvät tunne- ja ihmissuhdetaidot, tykkäät ulkoilla ja osaat toimia tiimityössä, kestät meteliä, tykkäät rutiineista mutta sopeudut myös muuttuviin tilanteisiin nopeasti, olet kiinnostunut lasten kehityksestä ja siihen liittyvistä haasteista, niin tuossa varmaan niitä päiväkotityön keskeisiä osia jotka on kivoja. Mun mielestä parasta on olla lasten kanssa, kun siihen saa keskittyä kunnolla ja on työrauha. Että olen ehtinyt suunnitella päivän kunnolla ja sitten on mahdollisuus toteuttaa se; esim. askartelut, liikunnat, metsäretket, laulutuokiot, kynätehtävät etc. 

 

Päiväkotimaailma on siitä poikkeava, että sen kiireen ja alimitoituksen alla ollaan koko ajan vastuussa pienten ihmislasten hyvinvoinnista ja hengestä. Huomio ei saisi herpaantua hetkeksikään ja pakka (ison lapsiryhmän hallinta) hajoaa herkästi jos rauhaa työlle ei ole. Siksi tilanteet voi aiheuttaa henkilökunnalle huomattavaa stressiä, jos työn puitteet ei ole kunnossa. 

"Päiväkotityötä" ei ole olemassa, vaan päiväkodeissa on eri ammattitehtäviä. Nykyään ne ovat keskenään erittäin hierarkisoituja ja työpäiviä rasittaa jokaisen nimikkeen omat päällekkäiset työtehtävät, joita toinen ammattinimike ei ymmärrä tai hallitse eikä edes tunnista. Jatkuva kiire ja muuttuvat tilanteet ajavat ihmiset uupumukseen ja työnilon katoamiseen, aletaan suorittaa rutiineja paneutuvan kasvatuksen sijaan. Turhautuminen resurssien puuttumiseen ja lasten liian suureen määrään tiloihin ja henkilöstön määrään nähden saa ihmiset jättämään työnsä päiväkodeissa.

Päiväkotien johtaminen on usein huonoa, sillä johtajien koulutus ja työura ei vastaa moniammatillisten asiantuntijatiimien ja talouden johtamisen vaatimuksia. Päiväkoteja ja koko varhaiskasvatusta johtavat pikkulasten leikkipedagogiikkkaan ja kasvatustieteen perustutkintoon kouluttautuneet ihmiset, joilla on yleensä vielä matalampi tai vanhentunut koulutuspääoma verrattuna johtamaansa henkilöstöön. Johtajat vakan eri tasoilla voivat piiloutua virkamiespositionsa suojiin ja kieltäytyä tunnistamasta tai myöntämästä, että voisivat itse omalla osaamattomuudellaan olla syy henkilöstön irtisanoutumisiin tai toiminnan laadun puutteisiin.

Päiväkodin johtajat eivät myöskään tunne johtamiensa kolmen eri tieteenalan ammattilaisten osaamista vaan katsovat asioita oman koulutustaustansa kautta. Eriarvoistava asenne näkyy räikeänä oman ryhmän suosimisena ja vaikenemisena tai mitätöintinä muiden ammattitaustojen kannanottoihin. Kasvatustieteen maisterin opinnot eivät ole kestävä koulutuspolku päiväkodin henkilöstön, talouden, turvallisuuden ja moniammatillisen toiminnan tai asiakasohjauksen ja perheiden tarvekartoituksen hallintaan ja johtamiseen. 

Päiväkodissa hoidettavien 0-6-vuotiaiden lasten leikin kautta oppimisen ohjaamiseen kasvatustieteen maisterit ovat usein vallan mainioita! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään mitään positiivista sanottavaa työstään? Mitään hyvää? Itse mietin lastenhoitajan työtä. 

Stressin hallinta, alimitoitus, deadlinet, työkaveri sairaslomalla, liian suuret vaatimukset työhön ja työaikaan nähden... Nämä kaikki on tuttua ennestään työelämästä. 

Joten mietin onko päiväkotimaailma nyt oikeesti jotenkin erityisen poikkeavaa? Ihan oikeasti siis mietin, oppisopimuspaikan kautta. 

Kiitos jos joku jaksaa vastata. 

 

Maalaisjärjellä sanoisin että työ sopii jos pidät aidosti lapsista ja olet varsinkin psyykkisesti terve ja tasapainossa, olet ulospäinsuuntautunut ja osaat olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Hyvä suhtautuminen kaikkeen elämässä on tärkeää tässäkin työssä. Marisijat sekä negatiiviset ihmiset pilaavat itse oman työnsä.

Tässä esitetyt seikat sopivat vaikka isosisaruksen ominaisuuksiksi tai satunnaisen kotilastenhoitajan piirteiksi. Moni ryhtyy äidiksi tai isäksi noilla ajatuksilla: pidän lapsista ja olen terve.

Varhaiskasvatus kuten muukin opetustoiminta Suomessa on tarkkaan säädeltyä, normitettua ja ammattinimikkeiltään suojattua asiantuntijatyötä, jota tehdään valtakunnallisten ja paikallisten opetussuunnitelmien ohjaamana. 

Työterveyspalvelu koskee myös varhaiskasvatuksen henkilöstöä kattavasti fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten hoidontarpeiden osalta eikä ihmisyys itsessään ole este päiväkodissa työskentelyyn.

Olen eri, mutta lisään tuohon, että ala on hyvin naisvaltainen. Huono työilmapiiri ja paljon keskinäistä kiusaamista. Koulutus menee hukkaan. Alalta lähtee paljon pois.

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään mitään positiivista sanottavaa työstään? Mitään hyvää? Itse mietin lastenhoitajan työtä. 

Stressin hallinta, alimitoitus, deadlinet, työkaveri sairaslomalla, liian suuret vaatimukset työhön ja työaikaan nähden... Nämä kaikki on tuttua ennestään työelämästä. 

Joten mietin onko päiväkotimaailma nyt oikeesti jotenkin erityisen poikkeavaa? Ihan oikeasti siis mietin, oppisopimuspaikan kautta. 

Kiitos jos joku jaksaa vastata. 

 

Jos jaksat päivästä toiseen olla selän takana puhumisen kohteena, kestät erittäin huonoa työilmapiiriä jne.. niin tervetuloa akkalaumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa ja amk:ssa opetetaan/painotetaan eri asioita. Tämän tietää jos on käynyt molempia. Yliopistossa painottuu eri tavalla tiede ja tutkimus.

Varhaiskasvatuksessa ei kuitenkaan tehdä tutkimustyötä, vaan nimenomaan sitä asiakastyötä. Ja se on sosionomin vahvuus. Amk:ssa opetetaan aivan riittävällä tasolla asiantuntija- ja tutkimustietoa; sitä varhaiskasvatustyön työnkuvaa ajatellen. 

 

Ja 210 op nyt on enemmän kuin 180 op. Eikä ne kandiopinnot yliopistossa nyt kovin paljon korkealentosempia ole kuin amk-tason sosionomikoulutuksessa; joka on ihan vaativa koulutus sekin. 

 

Mielestäni vakaopen ja vakasosionomin pitäisi saada vähintään saman verran palkkaa ja arvostus pitäisi lähteä samalta viivalta. 

Järkevintä olisikin saada korjaus pian aikaiseksi:

Sosionomi yamk johtaa päiväkotia.

KM toimii vakaopena ja mallittaa opetuspedagogiikkaa lapsiryhmässä sekä raportoi ja vastaa johtajalle ryhmänsä pedagogiikan laadusta.

Sosionomi amk toimii vakasosionomina ja mallittaa sosiaalipedagogiikkaa lapsiryhmässä ja vuorovaikutusta työyhteisössä sekä osallistuu asiakasyhteistyöhön ja vasukeskusteluihin perheen tuen näkökulmasta.

Vakalastenhoitaja vastaa ryhmänsä lasten lääkehoidosta ja käytännön hoitotyöstä, leikkeihin osallistumisesta sekä tilojen ja toimintatapojen terveellisyydestä, turvallisuudesta ja kasvua tukevasta ilmapiiristä ja rutiineista. (rajat, rauha, ravinto & rakkaus)

Kk kouluttautuu maisteriksi tai toimii maisterin työparina apuopena ryhmässä, johon on KM, sosionomin ja hoitajan lisäksi palkattu lisäresurssiksi Kk esim. pienryhmätoiminnan onnistumiseksi.

0-2 vuotiaalle ei todellakaan ole mikään pienryhmä ja kasvua tukeva asia jakaa yksi aikuinen kolmen ikätoverinsa kanssa. Jokainen vauvaansa kotona hoitava tietää, että yksi tuon ikäinen tarvitsee vähintään yhden aikuisen koko ajan. Myös bakatyöntekijät saavat käydä vessassa itse juuri silloin kun on tarve, ilman niitä 4 lasta mukana.

Oma lapsi on oma, vieras lapsi ei käyttäydy kuten oma eikä hoitolapsiin muodosteta vanhemman ja lapsen välistä, ja heille kuuluvaa, kiintymyssuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään mitään positiivista sanottavaa työstään? Mitään hyvää? Itse mietin lastenhoitajan työtä. 

Stressin hallinta, alimitoitus, deadlinet, työkaveri sairaslomalla, liian suuret vaatimukset työhön ja työaikaan nähden... Nämä kaikki on tuttua ennestään työelämästä. 

Joten mietin onko päiväkotimaailma nyt oikeesti jotenkin erityisen poikkeavaa? Ihan oikeasti siis mietin, oppisopimuspaikan kautta. 

Kiitos jos joku jaksaa vastata. 

 

Työn hyviä puolia:

Helposti voi syödä ruokaa ilmaiseksi ja viedä sitä kotiin.

Lomat on ihan kivan mittaiset kun on se 15 vuotta täynnä.

Ammatin hyviä puolia onkin sitten hankala löytää. En keksi yhtään.

Hyi kun ahdistaa koko työ. Onneksi nyt 60% työaika. Mistä sitä saisi muuta työtä? 

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään mitään positiivista sanottavaa työstään? Mitään hyvää? Itse mietin lastenhoitajan työtä. 

Stressin hallinta, alimitoitus, deadlinet, työkaveri sairaslomalla, liian suuret vaatimukset työhön ja työaikaan nähden... Nämä kaikki on tuttua ennestään työelämästä. 

Joten mietin onko päiväkotimaailma nyt oikeesti jotenkin erityisen poikkeavaa? Ihan oikeasti siis mietin, oppisopimuspaikan kautta. 

Kiitos jos joku jaksaa vastata. 

Alalla kuin alalla löytyy työntekijöitä, joilla on positiivisia kokemuksia työstään. Ei ne silloin hakeudu somepalstalle mielipideketjuun, jonka otsikko huutaa apua niiden satojen ihmisten puolesta, jotka uupuvat alan resurssipulaan ja mahdottomuuteen tehdä työnsä niin hyvin kuin ammattiinsa kouluttautuneena tietää että pitäisi.

Ehkä somessa on joku ryhmä niille, joiden mielestä vaka ja päiväkodit toimivat hyvin, työ antaa onnistumisen kokemuksia ja nostaa koettua terveyden ja työhyvinvoinnin kokemusta. Ehkä joku oikeasti tunnistaa, että minä olen tehnyt tuon ja tuon asian hyvin työssäni ja se on huomattu ja sitä arvostetaan, sillä on merkitystä myös jatkossa ja saan siitä oikeudenmukaisen palkan.

Lasten laitoskasvatuksessa näin harvoin on. Noin pienet lapset, mitä nykyään päiväkotiin tuodaan (0-3) oikeasti kärsivät olla erossa perheestään. Koulunsa aloittavien 7-vuotiaiden koulupäivät ovat max 4h, päiväkodissa paljon nuoremmat ovat jopa 8-9 tunnin päiviä, joka päivä. Se on hirveää, eikä mikään tutkimus missään maassa ole osoittanut, että tuollainen tukisi lapsen kasvua. Toisinpäin on todistettu, niistä ei vaan saa puhua.

Kyllä aikuisten maailman BKT pitää saada ylös, lisää aseita ostettua ja maskuliiniset vientialat vetämään. Lapset, kasvit, sairaat, eläimet, vammaiset ja herkät jää talousjyrän alle mennen tullen.

Siinä voi miettiä kukakin, että mitä sillä omalla panoksellaan puolustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään mitään positiivista sanottavaa työstään? Mitään hyvää? Itse mietin lastenhoitajan työtä. 

Stressin hallinta, alimitoitus, deadlinet, työkaveri sairaslomalla, liian suuret vaatimukset työhön ja työaikaan nähden... Nämä kaikki on tuttua ennestään työelämästä. 

Joten mietin onko päiväkotimaailma nyt oikeesti jotenkin erityisen poikkeavaa? Ihan oikeasti siis mietin, oppisopimuspaikan kautta. 

Kiitos jos joku jaksaa vastata. 

 

Työn hyviä puolia:

Helposti voi syödä ruokaa ilmaiseksi ja viedä sitä kotiin.

Lomat on ihan kivan mittaiset kun on se 15 vuotta täynnä.

Ammatin hyviä puolia onkin sitten hankala löytää. En keksi yhtään.

 

Kannattaa vaihtaa alaa.

Johtajien pitäisi puuttua enemmän henkilökunnan harrastamaan juoruiluun ja mustamaalaamiseen. Työpaikkakiusaamista on todella paljon. Herkiltä työntekijöiltä, joilla ei ole tukijoukkoa esim kotona, viedään jaksaminen nollaan. 

Vierailija kirjoitti:

Johtajien pitäisi puuttua enemmän henkilökunnan harrastamaan juoruiluun ja mustamaalaamiseen. Työpaikkakiusaamista on todella paljon. Herkiltä työntekijöiltä, joilla ei ole tukijoukkoa esim kotona, viedään jaksaminen nollaan. 

Se saattaa olla osa johtamiskulttuuria. Pannaan henkilökunta tappelemaan keskenään, niin jättävät johdon ja päiväkodin huonon tilanteen rauhaan. Kiusaaminen on myös hyvä keino ajaa joku lähtemään ja saada hänen paikkansa.

Naisvaltaiset alat ovat pahimpia. 

Vierailija kirjoitti:

Johtajien pitäisi puuttua enemmän henkilökunnan harrastamaan juoruiluun ja mustamaalaamiseen. Työpaikkakiusaamista on todella paljon. Herkiltä työntekijöiltä, joilla ei ole tukijoukkoa esim kotona, viedään jaksaminen nollaan. 

NIinpä.

Tavallinen tapa päiväkodeissa on, että osaamaton ja ymmärtämätön johtaja syyttää huonoista työoloista oireilevia työntekijöitä kaiken pilaajiksi. Edes epäkohtia ei saisi tuoda ilmi, pitäisi vain jatkuvasti hymyillä kuin hammastahnamainoksessa ja höpöttää työnantajan tilaamaa positiivisen brändin mantraa, oli todellisuus mitä vaan. Ratkaisuksi kärsivälle esitetään halveksuen: olet huono, muutu tai mene pois. Kommentteja ei perustella millään luotettavalla, vaan mielivaltaisella "maalaisjärjellä". Pomotellaan ja muodostetaan klikkejä, kiusataan.

Siinä henkisen umpion ympäristössä tämän maan lapset kasvavat. Tuli surullinen deja vu, kun luin tämän, näennäisihanan me-hyvät, sinä-huono kommentin:

"Maalaisjärjellä sanoisin että työ sopii jos pidät aidosti lapsista ja olet varsinkin psyykkisesti terve ja tasapainossa, olet ulospäinsuuntautunut ja osaat olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Hyvä suhtautuminen kaikkeen elämässä on tärkeää tässäkin työssä. Marisijat sekä negatiiviset ihmiset pilaavat itse oman työnsä."

Tuoko on "osaamista olla vuorovaikutuksessa" kaikenlaisten, erilaisten ihmisten kanssa? Myös niiden, jotka kärsivät? Ei ole olemassa mitään "positiivisia ihmisiä" vs. "negatiivisia ihmisiä". Myös kaikilla lapsilla on kaikkia tunteita, myös mielenterveyden haurautta, ette saa luokitella ketään hyviin ja huonompiin! Se ei ole "maalaisjärkeä" vaan vallan väärinkäyttöä, kiusaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään mitään positiivista sanottavaa työstään? Mitään hyvää? Itse mietin lastenhoitajan työtä. 

Stressin hallinta, alimitoitus, deadlinet, työkaveri sairaslomalla, liian suuret vaatimukset työhön ja työaikaan nähden... Nämä kaikki on tuttua ennestään työelämästä. 

Joten mietin onko päiväkotimaailma nyt oikeesti jotenkin erityisen poikkeavaa? Ihan oikeasti siis mietin, oppisopimuspaikan kautta. 

Kiitos jos joku jaksaa vastata. 

 

Työn hyviä puolia:

Helposti voi syödä ruokaa ilmaiseksi ja viedä sitä kotiin.

Lomat on ihan kivan mittaiset kun on se 15 vuotta täynnä.

Ammatin hyviä puolia onkin sitten hankala löytää. En keksi yhtään.

20v alalla olleena en ole koskaan työskennellyt paikassa jossa ruokaa saisi viedä mukanaan kotiin. Keittiöllehän annetaan ed päivänä listassa tieto seur päivän lapsimäärästä ryhmässä, erityisruokavalioista, kasvattajien määrästä jotka kys ruoan syövät omien eväittensä sijasta jne. Ei tod mitään ruoan haalimista kotiin, aivan absurdi ajatuskin. Tosin en veisi muutenkaan, sen verran mautonta, jopa suola puuttuu, se useimmiten on, ja en menisi mm lihan ym laadustakaan takuuseen.

Pk-seutu

Ap:lle vastaan, että virallisesti vakasta annetaan hyvä kuva laadukkaana varhaiskasvatuksena. Totuus on muuta, mutta kriittiset pyritään vaientamaan.

Lue tästä ketjusta näitten eri ammattiryhmien keskinäisestä valtataistelusta ja kuvittele, mitä se vaikuttaa yhteistyöhön päiväkodissa.

Moni korkeakoulutettu ajaa lähinnä omaa uraansa ja on huolissaan palkkakehityksestään. Mitään positiivista vaikutusta heillä ei päiväkodin ongelmiin ole.

Jotkut ovat täysin tutkintojensa lumoissa ja maalailevat pilviä hipovia kuvitelmia varhaiskasvatuksesta. Kuinka siellä eri ammattiryhmät hoitavat varhaiskasvatuksen eri osa-alueita.

Totuus on, että lapset ovat kuin valtava karjalauma ja henkilökuntaa on liian vähän. Moni korkeakoulutettu ajaa lähinnä omaa uraansa ja on huolissaan palkkakehityksestään, lasten olot eivät niinkään kiinnosta. Niistä ollaan hiljaa, ettei jouduta itse huonoon valoon johdon silmissä.

Alaa harkitseville pitää antaa rehellinen kuva tilanteesta. On edesvastuutonta houkutella alalle nuoria, jotka asian tilan todettuaan joutuvat lähtemään muualle. Näin kuitenkin tehdään, koska alalta on joukkopako.