Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Olen nähnyt muutamissa paikoissa, joissa tehnyt määräaikaisuuksia lastenhoitajana, joidenkin kasvattajien raahaavan huonosti käyttäytyvää lasta sinne kaikkein pienimpien ryhmään ikäänkuin takaisin, kun ei osaa olla kunnolla nukkarissa tai vessassa tai ruokailussa. Lasta tällä tavalla häväistään. Samalla häiritään sen pienten ryhmän toimintaa. 

Kun myöhemmin kouluttauduin alalle sain ihan koulutukseni puolesta vahvistusta sille, että nämä tilanteet eivät ole oikein. Alle 3-vuotiaiden ryhmä ei ole mikään rangaistussiirtola, eikä vanhempaa lasta saa nolata tällä tavalla. Pitää löytyä muita keinoja.

Kerran oli tilanne, kun olin sijaistamassa alle 3-vuotiaiden ryhmässä, että kaksi kasvattajaa raahas kesken nukkarin 4-vuotaan itkevän pojan sinne pienten keskelle lepäämään. Koko pienten ryhmän nukkari häiriintyi.

Kysynkin nyt, miksi teette tällaista? Eikö terve järkikin sano, että tällainen lapsen "kasvatusmetodi" on väärin? Se on väärin ihan pedagogisestikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkotiin ei miehet tule töihin, kun palkka niin huono. 

Itseäni ei saanut alalta lähtemään palkka vaan se, että ehdin valmistumisen jälkeen olla vain kolme kuukautta töissä ennen totaalista loppuun palamista.

Entinen miesope

Taidat olla trolli. 

Miksi olisi?

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävä ketju tarhaikäisen vanhemmasta. Meidän lapsen ryhmässä on 8 lasta, 2 hoitajaa, kivan oloinen rento - ja rauhallinen - meininki lasta viedessä ja hakiessa. Jos tarvitsevat sijaista, käyttävät paria tuttua vakisijaistajaa, tai sitten isompien ryhmästä tulee joku auttelemaam jos siellä on tyhjää.

 

Ainoa mitä ihmettelen on kun on kaikkea ylimääräistä meidän kodin suuntaan, kirjoittavat viikoittaisia sähköposteja kotiin, ylläpitävät jotain netin kuvagalleriaa joka on koristeltu hienoilla pedagogisilla teemasanoilla jne. En tiedä tekevätkö noita meidän aikuisten kannalta turhia juttuja vapaaehtoisesti vai onko pakko. Kerran kvartaalissa tai oikeastaan puolessa vuodessa riittäisi meili mitä ryhmässä on tehty ja aiotaan tehdä, ei joka viikko...

Meiltä taas on pyydetty päivittäistä "viikkokirjettä", kun lapsi ei kotona kerro päivästään kuulemma mitään. Päiväkodissa kyllä kertoo paljonkin kotiasioita, kun hänen kanssaan istahtaa tuumaustauolle. Lapsi tuotiin aina ennen ryhmämme aukeamista ja haettiin aina vasta meidän jo lähdettyä kotiin. Näimme vanhempia vain vasukeskustelussa ja joulujuhlissa.

Meidän ryhmässä (myös 8 lasta/2 hoitajaa) olemme viikkokirjeen kirjoittaneet perjantaisin palaveriajalla tai unihuoneessa lasten nukkuessa. Viikkokirjeessä on lyhyesti kuluneen ja tulevan viikon puuhista ja muistutuksia, päivämääriä, toisinaan yleistä tartuntatietoa niitä perheitä ajatellen joilla on pieni vauva kotona. Aikaa sen kirjoittamiseen ei montaakaan minuuttia mene, kun kaikki on valmiiksi merkattuna ryhmän kalenteriin.

Blogia olisi ollut ihana pitää, mutta johtaja sanoi ettemme saa kun ei muutkaan ryhmät niin tee. Omille lapsille oli aikanaan merkityksellistä, kun katselimme päiväkodista tulleita kuvia yhdessä ja saivat kertoa mitä siinä olikaan tekeillä. Oli ihanaa nähdä se innostus ja ilo rakkaansa koko olemuksessa. Ehkä omien kokemusten kautta sitä haluaa levittää samaa iloa ja onnentunnetta myös asiakasperheilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkotiin ei miehet tule töihin, kun palkka niin huono. 

Itseäni ei saanut alalta lähtemään palkka vaan se, että ehdin valmistumisen jälkeen olla vain kolme kuukautta töissä ennen totaalista loppuun palamista.

Entinen miesope

3kk??

Aika heikkoa.

Miksi blogi? Eikö ryhmäportfolio ole se virallinen ohje? Tosin se on täysin opettajan tekemä ja näkemä tiedote viikon tapahtumista. Ainakaan meidän ryhmässä lastenhoitajat eivät edes tiedä, mitä siinä on.

Päiväkodeissa on muutenkin paljon porukkaa joka ei sinne kuulu. Minun päiväkodissa tyypillisesti rapajuopot, yh-äidit ja muut vastaavat siirsivät kakaransa sinne jotta saisivat 'vähän omaa aikaa'. Minut luonnollisesti pistettiin tuohon sekaan, koska äidin ja isän piti leikkiä mallikansalaista. 

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt muutamissa paikoissa, joissa tehnyt määräaikaisuuksia lastenhoitajana, joidenkin kasvattajien raahaavan huonosti käyttäytyvää lasta sinne kaikkein pienimpien ryhmään ikäänkuin takaisin, kun ei osaa olla kunnolla nukkarissa tai vessassa tai ruokailussa. Lasta tällä tavalla häväistään. Samalla häiritään sen pienten ryhmän toimintaa. 

Kun myöhemmin kouluttauduin alalle sain ihan koulutukseni puolesta vahvistusta sille, että nämä tilanteet eivät ole oikein. Alle 3-vuotiaiden ryhmä ei ole mikään rangaistussiirtola, eikä vanhempaa lasta saa nolata tällä tavalla. Pitää löytyä muita keinoja.

Kerran oli tilanne, kun olin sijaistamassa alle 3-vuotiaiden ryhmässä, että kaksi kasvattajaa raahas kesken nukkarin 4-vuotaan itkevän pojan sinne pienten keskelle lepäämään. Koko pienten ryhmän nukkari häiriintyi.

Kysynkin nyt, miksi teette tällaista? Eikö terve järkikin sano, että tällainen lapsen "kasva

Tarha ei ole mikään paikka jonne luonnehäiriöiset lapset kuuluvat. Ei Suomessa sata vuotta sitten mitään tarhoja ollut. Nainen on survottu työelämään ja luonnehäiriöisten on annettu lisääntyä.

Vierailija kirjoitti:

Pitäiskö porukalla laittaa vetämään lakimuutos subjektiivinen varhaiskasvatusoikeuden rajoittamisesta? Tietääkö joku onko tällaista vielä vireillä?

Ei kuulu tasa-arvoon. Poliitikot on lisäksi monesti entisiä tarhojen ja koulujen häiriköitä. Sanna Marin käyttäytyy kuin maailman vanhin teini. 

Vierailija kirjoitti:

Liikaa naisia töissä, niin meno menee tuollaiseksi.

Miehellä ei ole sen kummempia laillisia oikeuksia lapsen ruumiilliseen kuritukseen. Nooh, tämähän on sitä tasa-arvoa ja demokratiaa. Minä tosin epäilen ettei Sanna Marinin tai Li Andersonin lapsia kohdella missään tarhassa samalla tavalla kuin rahvasta. Venäjällä sentään ainakin pienemmillä alueilla monesti isoäiti kasvattaa lapset tsaarin ja herran nuhteeseen. Hyvä miten venäläiset pienemmät alueet pääsi neukun romahduksen jälkeen takaisin perinteisiin. Meillä ei tarvita päiväkoteja alle 100 000 asukkaan alueilla.

Naiset keskenään panikoi. Ylikoulutettuja lastenhoitajia. Enemmän miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Ryhmässä ei tarvi olla kuin yksi helposti kuormittuva traumalapsi ja sitten yksi väkkärähäkkärä, kaikki samassa pienessä ryhmätilassa ja tilanteita vaan tulee.

Huoltajat on tosi kuormittuneita. Se heijastuu lapsiin.

Itsekin kuormitun ja väsyn, päiväkodissa on paljon asioita jotka eivät ole ns. kenenkään tonttia, mutta ne on hoidettava jotta arki sujuu. Koitan huolehtia ryhmän yleisestä siisteydestä että olisi kiva olla töissä, mutta välillä tuntuu vaikealta tulla aamulla esimerkiksi taas sotkuiseen ryhmätilaan kun viimeinen ei ole ohjeistanut lapsia siivoamaan. Se oppimisympäristön sotkuisuus kun näkyy heti lasten levottomuutena. :( Vaikka puhutaan ja puhutaan, mikään ei muutu. En jaksa enää itsekään tehdä 100% jos muutkaan ei välitä. Tänäänkin jouduin jatkamaan päivää, se siitä auringosta

Ja juu, olen itsekin lapsettomuushoidoissa. On tosi vaikea hoitaa omia hoitoja täydellä työajalla, kun puhelinaika on 1

No tämäpä kumma. Minulla ei ole lapsia, koska olin ilmeisesti tulevien lapsia tehneiden lähiöruusujen mielestä liian tyhmä ja ruma. Monet milleniaalit ovat tottuneet Nokian ansiosta juhlimaan. Lapset ovat yleensä vanhempiensa kaltaisia. Jos äiti tai isä oli kiusaajia, niin sitä on monesti mukulakin.

Toimin vakassa ja peruskoulussa pätevänä opettajana. Ihmettelen mitä oikein vakassa valitetaan? Siellä ollaan kuin herran kukkarossa: ryhmässä 3-4 hoitajaa, joista kaksi opettajaa. Henkilökuntaa on pilvin pimein. Vakaopettajan peruspalkka 2939€ ja luokanopettajan ylemmällä korkeakoulututkinnolla pienempi, 2909€!!! Viikkotyöajan ylitykset saa vakassa pois, luokanopettaja joutuu opetustuntien lisäksi valmistelemaan seuraavaa päivää/ viikkoa, tekemään opetusmateriaaleja, laatimaan tehostetun tai erityisen tuen suunnitelmat, joka päivä kirjaamaan oppilasasioita wilmaan, vastaamaan vanhempien viesteihin, istumaan palavereissa, suunnittelemaan työparin ja erityisopettajan kanssa, käymään jokaisen oppilaan vanhemman kanssa kerran vuodessa oppimiskeskustelun, joihin jo yksistään menee 28 oppilaan luokassa 28h - nämä kaikki ja paljon muuta opetustuntien ulkopuolella, ilman mitään palkkaa tai korvausta! Olen laskenut, että päivittäin luokanopettaja tekee n. 4h opetustuntien ulkopuolista työtä!



Kun joutuu tekemään yksin työtä 28 oppilaan luokassa, jossa n. 10 oppilasta tehostetussa tuessa, niin joka aamu on skarpattava itsensä äärimmilleen ja vakuutettava pelonsekaisin tuntein itselleen, että kyllä, kyllä tulet selviämään tästä päivästä! Koulupäivän jälkeen, kun pääsen kotiin, sydän hakkaa tuhatta ja sataa ja väsymys on suunnaton. Vaikka vakaopettajan lapsiryhmässä oleva työpäivä on opetustunteja pidempi, niin olen voimaantunut ja jaksava aina työpäivän jälkeen. Minusta OAj:n ja itse luokanopettajien tulisi pitää enemmän ääntä valtavasta työn kuormittavuuden, kiireen ja jatkuvan työmäärän lisääntymisestä!!!!! Raja on tullut jo vastaan!

 

..Miten päiväkotiin pääsee töihin apukäsiksi? Laitoin oman paikkakuntani julkisiin erittäin asiallisia avoimia hakemuksia, mutta sähköposteihini ei edes vastattu mitään.

Alan koulutusta ei ole, mutta omat lapseni olen kasvattanut kunnialla, joten kokemusta on.-

 

-- Se, että on omia lapsia "kasvattanut kunnialla" ei välttämättä takaa tippaakaan sitä, että henkilö pärjää vaka-yksikössä missä ei kasvatetakaan niitä omia lapsia, vaan hoitolapsina ovat vieraiden ihmisten lapset joiden kokonaisvaltainen hyvinvointi ja kasvattaminen luotetaan käsiisi jokaisen vanhemman yksilökohtaisten odotusten saattelemana. 

Alalle otetaan mieluiten työntekijöitä, joilla on joko vankka kokemus nuorten ja lasten kasvatustyöstä tai pätevä koulutus alalle, ensisijaisesti ne, joilla on nuo molemmat.

Usein äärimmäisen vaativiin työskentely-olosuhteisiin, nykypäiväkoteihin,  ei suoraan sanoen kaivata mitään apukäsiä suoraan kotoa hösläämään omine ideoineen kuinka lapset "kasvatetaan kunnialla".

Riittää kuin joskus tulee (onneksi harvoin) opiskelijoita joista kaikki eivät olekaan asiallisia vaan alkavat sekoilla kesken kaiken opiskelu-harjoittelun, usein sen loppuvaiheessa. Ja jälkeen päin motkotetaan v-umikäpaskapaika tonne en mee.

Mikäli siis tosissaan haluat vaka- ammatti-alalle, hanki koulutusta--> sen kautta työkokemusta--> ja tervetuloa osaaviksi apukäsiksi jotka sisäistävät kasvatus alan ammattimme nyky vaatimukset. Ne ovat muuttuneet paljon muutamassa vuodessa.

Ei kassallekaan oteta nykyään työntekijöiksi henkilöitä pelkästään siksi, että ovat kunnialla asioineen 20 vuotta supermarketissa. Miksi sitten lasten pariin työskentelemään pitäisi päästä tuosta nuon vain ilman mitään muita suosituksia alalle kuin tyyliin "olen synnyttänyt 3 lasta" ja ne kaikki on huippu kivoja ja 15vuotiaana olin naapurin Kaisaa vahtimassa puol tuntia.

 

 

Oletkohan väärällä alalla. Leikki on päiväkoti ikäisten lasten tärkein puuha. Leikin varjolla myös opitaan.

Enemmän lastenhoitaja ja avustajia,vähemmän opettajia. Näin palkkakustannukset riittää paremmin.

Lastenhoitajat ovat koulutettuja alaansa ja työkokemus on merkittävä korkeakoulu.

 

-Mitä kuuluu kollegat?

Itse aivan kuitti, ja vasta oli joululoma. Tätäkö tämä elämä oikeasti on, eläkeikään vielä n.30v. Enkä voi irtisanoutua, opiskella muuta tms, koska elämä ja sen realiteetit pakottaa pysymään tässä ja saamaan tätä "suurta" palkkaa.

Voi kunpa olisin alalle opiskellessa tienny mitä tämä arkitodellisuus vakassa on. Tai ei se ehkä silloin vielä ollut, mutta ollut jo 5-10v.

- Hei! Et takuulla ole ainoa. Ala on himputin vaativa työmäärältään ja kokoäiväisestä vastuunotosta ihmisten lapsista. Todella liian moni alalla on uupunut tai lähtenyt tai haluaisi tehdä jotain muuta missä edes joskus kokisi että riittäisi työssään.

Ala on paskottu pilalle noin viidessä vuodessa ihan omituseksi hössöttämiseksi ja siinä sirkuksessa henkilökunnalta vaaditaan (liian) paljon.

Vierailija kirjoitti:

Toimin vakassa ja peruskoulussa pätevänä opettajana. Ihmettelen mitä oikein vakassa valitetaan? Siellä ollaan kuin herran kukkarossa: ryhmässä 3-4 hoitajaa, joista kaksi opettajaa. Henkilökuntaa on pilvin pimein. Vakaopettajan peruspalkka 2939€ ja luokanopettajan ylemmällä korkeakoulututkinnolla pienempi, 2909€!!! Viikkotyöajan ylitykset saa vakassa pois, luokanopettaja joutuu opetustuntien lisäksi valmistelemaan seuraavaa päivää/ viikkoa, tekemään opetusmateriaaleja, laatimaan tehostetun tai erityisen tuen suunnitelmat, joka päivä kirjaamaan oppilasasioita wilmaan, vastaamaan vanhempien viesteihin, istumaan palavereissa, suunnittelemaan työparin ja erityisopettajan kanssa, käymään jokaisen oppilaan vanhemman kanssa kerran vuodessa oppimiskeskustelun, joihin jo yksistään menee 28 oppilaan luokassa 28h - nämä kaikki ja paljon muuta opetustuntien ulkopuolella, ilman mitään palkkaa tai korvausta! Olen laskenut, että päivittäin luokanopettaja tekee n.

No mun palkka on kokemuslisän kanssa vajaat 2800e/kk, yksityisellä se olisi vielä vähemmän. Meillä ei ole myöskään pitkiä lomia kuten teillä opettajilla. Meidän kunnassa koulun opettajat saa erillisiä korvauksia esim. lapset puheeksi -keskusteluista tai oksennuksen siivoamisesta. Samalla tavalla vakaopettajat viestittelee vanhemmille, suunnittelee toimintaa yhdessä ja yksin, istuu palavereissa, pitää vasukeskustelut vanhempien kanssa (2xvuodessa btw), tekee tuen suunnitelmia jne. Tämä kaikki pitäisi ehtiä tehdä 5h/vk, sillä muun ajan olet täysin kiinni lapsiryhmässä. Ja todennäköisesti edes tuo 5h/vk ei toteudu. 

Hyvä jos koet vakaryhmässä työskentelyn itsellesi sopivana. Oletan että olet eskarissa, mikä on aika paljon kevyempää kuin esimerkiksi 2-4v ryhmä, jossa itse tällä hetkellä työskentelen.

Mutta ei pliis aleta kisaamaan siitä onko rankempaa koulun vai varhaiskasvatuksen puolella, koska se vie huomion pois itse ongelmasta. Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa, työ on rankkaa ja työoloihin tulisi todellakin saada parannuksia.

 

.Siis vieläkö näitä hoitajia on, jotka valittavat opettajista, jotka eivät ole nukkarissa joka päivä (koska sak-aika, kokoukset, moniammatilliset palaverit, vasut jne) tänäänkin yksi aukoi päätä miten osa on aina nukkarissa ja osa ei. Sanoin erilaisista työtehtävistä jne.  Missä muussa työssä joutuu perustelemaan tiimilleen sitä, että tekee lakisääteisiä työtehtäviään. Uskomatonta-

-

Vielä on. Uskomatonta myös se, että miksi hemmetissä niitä hoitajia ei voi olla sen vertaa näissä kasvatus-yksiköissä että se valitus loppuisi kerrasta. Jokainen saisi tehdä työnsä kunnolla, rasittumatta tai rasittamatta muita ärsytykseen saakka. Hoitajien surkea palkka ei nyt niin paljoa ole, että siitä hoitajamäärästä pitää kaikkien - ja erityisesti hoitolasten!- hyvinvoinnin kustannuksella kiristää. Tuohan on törkeää.

Työmäärä lisääntyy kaikilla koko ajan, vaaditaan sitä ja tätä ja joustoa ja sijaisia ei sitten saa ottaa -- mutta palkassa työn tehtävien lisääntyminen ei näy eikä kaikkia osapuolia kohtaan reilussa resurssien lisäämisessä. Se tässä on uskomatonta, ei se että ihmiset alkaa kypsymään kun esim jätetään yksin suuren ja levottoman lapsiryhmän lepohetkeä valvomaan.

.Jatkuva kiire ja pula resursseista syö kyllä hymyn kasvoilta. Ja niitä syliin otettavia on kyllä muitakin kuin sinun lapsesi. 

- Mutta on se hyvä että se kuuluisa pedagogiikka teillä(kin)pelaa mikä niissä Vasuissa on kirjattu? 

 

.Huoltajat on tosi kuormittuneita. Se heijastuu lapsiin.

Itsekin kuormitun ja väsyn, päiväkodissa on paljon asioita jotka eivät ole ns. kenenkään tonttia, mutta ne on hoidettava jotta arki sujuu. Koitan huolehtia ryhmän yleisestä siisteydestä että olisi kiva olla töissä, mutta välillä tuntuu vaikealta tulla aamulla esimerkiksi taas sotkuiseen ryhmätilaan kun viimeinen ei ole ohjeistanut lapsia siivoamaan. Se oppimisympäristön sotkuisuus kun näkyy heti lasten levottomuutena. :( Vaikka puhutaan ja puhutaan, mikään ei muutu. En jaksa enää itsekään tehdä 100% jos muutkaan ei välitä..

-

Kirjoitit asiaa. Siisteyskäsitykset vaihtelevat aikuisillakin, ryhmätila saatetaan jättää siivottomaan kuntoon, ei ymmärretä laittaa (lasten kanssa) tavaroita rauhassa paikoilleen ja kun seuraava aloittaa askartelu-tarvikkeet, lelut, liikuntavälineet ovatkin missä sattuu , aikaa tuhlaantuu etsimiseen ja toimintatuokio onkin jo ohi eli kiireellä tehdään jotain. Miten ylivoimaista voi olla että tajuaa tällaisen perusasian kasvatusalan ammattilaisena?