Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Stressaa hirveästi. Tuntuu, että ei saa tukea mistään, kun ryhmässä on väkivaltaisia lapsia. Erityisopettajalta ja johdolta välillä saa neuvoja, mutta konkreettista apua ei tule.

 

Ahdistaa, kun ryhmän muut lapset (ja aikuiset) ovat parin lapsen henkilökohtaisia nyrkkeilysäkkejä. Vaikka parhaani yritän, en pysty kaikkia kokoajan suojelemaan. Päivät on vain selviytymistä ja kivoja hetkiä tuntuu olevan tosi harvoin.

 

Onko muualla tälläistä? On turhautunut ja avuton olo.

Fiilaan täysin... Haluaisi keskittyä tarjoamaan sitä laatua ja läsnäoloa lapsille, mutta joutuu sinkoilemaan tilanteisiin joissa muut ympärillä olevat lapset lyövät, satuttavat toisiaan tai muutoin riehuvat vaarantaen itsensä ja toisensa. Tunnen itseni kieltoautomaatiksi. Olin myös ennen iloinen, lasten asioista aidosti kiinnostunut ja empaattinen aikuinen. Nyt tuntuu että en riitä 21:lle. En kertakaikkiaan.

Myötätunto alkaa olla kulutettu ja kevät on vasta alussa. Lisänä matkassa kaihertaa voimakkaasti oma lapsettomuus. Miten paljon mieluummin hoitaisin omaani ja opettaisi hänelle kaikkea sitä mitä töissä toisten lapsille minun odotetaan tässä kaaoksessa opetettavan. Sitten kun hänet joskus saan, hän ei tule astumaan päiväkotiin ennen eskari-ikää.

 

- - - päiväkodissa olisin tykännyt välillä myös leikkiä lasten kanssa mutta se oli valitettavasti vaarallista koska aina oli liian vähän porukkaa hommissa ja jos keskittyi vaan yhteen lapsiporukkaan niin hulivilit saattoivat alkaa kiipeilemään hyllyillä, toiset lapset kävivät toisten kimppuun ja maahanmuuttajalapsille tuli riita suomea puhuvien kanssa koska ei ollut kieltä ja tietty kulttuuriero näkyi jo pienissä lapsissa, erityisesti poikalapsia selvästi ei kotona komennettu.. 

En viitsi edes aloittaa myös töitä pakenevista silloisista kollegoista.. 

Vaihdoin alaa kun olin ensin polttanut itseni loppuun - - -

Kyllä ne kulttuurierot näkyvät myös kasvattajissa ja erilaisissa tavoissa kohdata lapsi. Jossakin päiväkotiyksikössä saattaa toimia yli 10 kasvattajaa, mutta vain 1-2 sellaista ,joille oman lapsen jättäisi.

Vierailija kirjoitti:

Irtisanouduin tänään, 21.vuosi meneillään. Jatkosta ei tietoa, en vain jaksa enää, en yhtään. Olkoon vaikka 45v lahja itselleni.-

Tuo oli todellinen lahja. Päälle 50-vuotiaana harva enää edes harkitsee lopettamista ellei esim (mielen)terveys mene.

Ala on muuttunut aivan omituiseksi hössöttämiseksi viidessä vuodessa.

 

-- Pitkään sijaisuuksia tehneenä pahimpia päiväkoteja on sellaiset joissa vakihenkilö(t) ryhmässä lusmuilevat vastuuta ja hommia laittamalla sijaisen koko ryhmän kanssa johonkin huoneeseen ja sanovat että nyt mulla on muuta tekemistä, ja ovi kiinni. Tunnin päästä tulevat sanomaan "lähe nyt ulos ja tuu sitte 1.5 h päästä sisälle"

Sijainen korvaa 1 työntekijän, siis vain yhden vai onko tarkoitus että koko ryhmä menee 1/21 tai 1/14 suhteella? Sittenhän sijaista ei edes tarvittaisi koskaan jos edes 1 vakkari olisi paikalla. Kyllä tuttu aikuinen on tärkeä olla paikalla vaikka olisikin pätevä sijainen siinä apuna. Eikä paikallaoloksi lasketa jos suljetun oven takana näpyttää läppäriä. 

Enkä sano että kaikki vakkarit on tälläisia, vastuuntuntoisiakin löytyy mutta yksikin kokemus on liikaa, sekä lapsille että sijaisille. --

Juttuja on kuulunut että joissakin paikoissa nakitetaan opiskelija surutta töihin, vaikka näin ei saa toimia. Toivottavasti ei pidä paikkaansa,

 

. . . .Stressaa hirveästi. Tuntuu, että ei saa tukea mistään, kun ryhmässä on väkivaltaisia lapsia. Erityisopettajalta ja johdolta välillä saa neuvoja, mutta konkreettista apua ei tule. Ahdistaa, kun ryhmän muut lapset (ja aikuiset) ovat parin lapsen henkilökohtaisia nyrkkeilysäkkejä. Vaikka parhaani yritän, en pysty kaikkia kokoajan suojelemaan. Päivät on vain selviytymistä. . . .

Nuo "taistelupäiväkodit" ovat pahimpia, ne pilaa niin hoitolapset kuin aikuisetkin.Olen ollut joskus töissä tuollaisessa mitä kuvailit ja hyvin äkkiä vaihdoin normaali-päiväkotiin. Ihan hirveitä paikkoja tuollaiset kaikille! Sääliksi käy eniten lapsia tuollaisessa ilmapiirissä missä joutuvat pelkäämään  ja sietämään ennaltya-arvaamattomia, väkivaltaisia purkauksia joka hoitopäivä.

Pitäiskö porukalla laittaa vetämään lakimuutos subjektiivinen varhaiskasvatusoikeuden rajoittamisesta? Tietääkö joku onko tällaista vielä vireillä?

Liikaa naisia töissä, niin meno menee tuollaiseksi.

-

Liikaa naisia töissä, niin meno menee tuollaiseksi.

- Noh. Ei se määrä vaan se laatu. 

Ryhmässä ei tarvi olla kuin yksi helposti kuormittuva traumalapsi ja sitten yksi väkkärähäkkärä, kaikki samassa pienessä ryhmätilassa ja tilanteita vaan tulee.

Huoltajat on tosi kuormittuneita. Se heijastuu lapsiin.

Itsekin kuormitun ja väsyn, päiväkodissa on paljon asioita jotka eivät ole ns. kenenkään tonttia, mutta ne on hoidettava jotta arki sujuu. Koitan huolehtia ryhmän yleisestä siisteydestä että olisi kiva olla töissä, mutta välillä tuntuu vaikealta tulla aamulla esimerkiksi taas sotkuiseen ryhmätilaan kun viimeinen ei ole ohjeistanut lapsia siivoamaan. Se oppimisympäristön sotkuisuus kun näkyy heti lasten levottomuutena. :( Vaikka puhutaan ja puhutaan, mikään ei muutu. En jaksa enää itsekään tehdä 100% jos muutkaan ei välitä. Tänäänkin jouduin jatkamaan päivää, se siitä auringosta

Ja juu, olen itsekin lapsettomuushoidoissa. On tosi vaikea hoitaa omia hoitoja täydellä työajalla, kun puhelinaika on 10-14 ja soittopyyntöön voidaan vastata milloin vain tuossa välissä. Sitten vielä hoidot työajalla, pelko raskaudesta ja ryhmässä kiertävistä infektioista/väkivaltaisesti käyttäytyvistä lapsista raskautuessa. Pelottaa

Päiväkotiin ei miehet tule töihin, kun palkka niin huono. 

Vielä plussana tässä lomatilanne, en voi pitää lomaa ennen kesää ja silloinkin lomapäiviä riittää vain kahdelle viikolle, eli päivystyksen iloa taas tiedossa. Minulla siis uusi vakkarisopimus, entisen määräaikaisen päälle. Lomaa olisi todellakin kaivannut.

Toivon toisaalta, että tulisin raskaaksi äkkiä niin pääsisin ottamaan kunnon tauon varhaiskasvatuksesta. 

Miten päiväkotiin pääsee töihin apukäsiksi? Laitoin oman paikkakuntani julkisiin erittäin asiallisia avoimia hakemuksia, mutta sähköposteihini ei edes vastattu mitään. Alan koulutusta ei ole, mutta omat lapseni olen kasvattanut kunnialla, joten kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Siis vieläkö näitä hoitajia on, jotka valittavat opettajista, jotka eivät ole nukkarissa joka päivä (koska sak-aika, kokoukset, moniammatilliset palaverit, vasut jne) tänäänkin yksi aukoi päätä miten osa on aina nukkarissa ja osa ei. Sanoin erilaisista työtehtävistä jne.  Missä muussa työssä joutuu perustelemaan tiimilleen sitä, että tekee lakisääteisiä työtehtäviään. Uskomatonta

Valitettavasti näin on. Olen törmännyt kahdessa työpaikassani tällaisiin lastenhoitajiin. Tuntuu siltä, että heidän missio on kiusata ja vaikeuttaa meidän töitä. Meillä opettajilla on tosiaan velvollisuus suunnitella toimintaa ja sitä varten on sak-aika. Työehtosopimukseen on kirjattu, että sitä pitää olla 5 tuntia viikossa. Harvemmin tuo toteutuu, mikä johtuu suurelta osin lastenhoitajan joustamattomuudesta. Hänellä pitää olla aina toinen meistä opettajista tukena vaikka suhdeluku antaisi mahdollisuuden vetäytyä tekemään konehommia. Muutaman kerran hän on käynyt huomauttamassa kesken sak-ajan, että pitää tulla vahtimaan lapsia. Itse sitten on häipynyt varastohuoneesen. Tällaisia ns vanhan ajan jääriä ja kiusaajia on valitettavasti sattunut kohdalleni. Ensimmäisestä lähdin tämän vuoksi ja todennäköisesti tästä toisestakin. Onneksi on helppo lähteä sillä valinnanvaraa on.

Ope

Ei pääse kun ei tahdota palkata. Se on lisäkulu. Raha sanelee, valitettavasti

Vierailija kirjoitti:

Päiväkotiin ei miehet tule töihin, kun palkka niin huono. 

Opettajan palkat ovat onneksi nousseet reippaasti ja olen nykytasoon melko tyytyväinen. Niin, minä olen mies. Halusin juuri tälle alalle vaikka tiesin alan hankalan tilanteen. Päivääkään en ole katunut uravalintaa.

Ope

Vierailija kirjoitti:

Pitäiskö porukalla laittaa vetämään lakimuutos subjektiivinen varhaiskasvatusoikeuden rajoittamisesta? Tietääkö joku onko tällaista vielä vireillä?

Pitäisi!!! Ja ei ole vireillä.

Hämmentävä ketju tarhaikäisen vanhemmasta. Meidän lapsen ryhmässä on 8 lasta, 2 hoitajaa, kivan oloinen rento - ja rauhallinen - meininki lasta viedessä ja hakiessa. Jos tarvitsevat sijaista, käyttävät paria tuttua vakisijaistajaa, tai sitten isompien ryhmästä tulee joku auttelemaam jos siellä on tyhjää.

Ainoa mitä ihmettelen on kun on kaikkea ylimääräistä meidän kodin suuntaan, kirjoittavat viikoittaisia sähköposteja kotiin, ylläpitävät jotain netin kuvagalleriaa joka on koristeltu hienoilla pedagogisilla teemasanoilla jne. En tiedä tekevätkö noita meidän aikuisten kannalta turhia juttuja vapaaehtoisesti vai onko pakko. Kerran kvartaalissa tai oikeastaan puolessa vuodessa riittäisi meili mitä ryhmässä on tehty ja aiotaan tehdä, ei joka viikko...

Vierailija kirjoitti:

Päiväkotiin ei miehet tule töihin, kun palkka niin huono. 

Itseäni ei saanut alalta lähtemään palkka vaan se, että ehdin valmistumisen jälkeen olla vain kolme kuukautta töissä ennen totaalista loppuun palamista.

Entinen miesope

Joo siis, itse en lähettele viikkokirjeitä, vaan ainoastaan silloin kun on oikeasti tiedotettavaa asiaa esim aikatauluja.

Minä olen lasten kanssa ja lapsia varten siellä. Minä kyllä kerron erittäin laajasti vanhemmille lapsen päivästä päivittäin hakutilanteissa ja vasukeskusteluissa. Mutta minun aikani ei riitä korulauseisiin sähköposteissa ja kuvakollaaseissa. Olen siitä pahoillani mutta ryhmäni tarvitsee minua niinkuin se tarvitsee kaikkia meistä työntekijöistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkotiin ei miehet tule töihin, kun palkka niin huono. 

Itseäni ei saanut alalta lähtemään palkka vaan se, että ehdin valmistumisen jälkeen olla vain kolme kuukautta töissä ennen totaalista loppuun palamista.

Entinen miesope

Taidat olla trolli.