Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (17677)
Meillä vuorot ei kierrä. Tai en minä siellä enää ole töissä kun lähdin juuri pois. Kyllästyin olemaan aina viimeisenä töissä.
Vakan pomot ja tiukat vo kiitäjät varmaan kuvaa, taltioi ja analysoi oman sukupuolielämänsäkin ja päättelee kootusta materiaalista, itsearvioinnista ja kumppanin kokemushaastattelusta, jotain tunnetaitojen tasoa ja kuinka kehittää itseään tai partneriaan sekä sitä oppimisympäristöään seuraavaa kertaa varten, matkalla kohti yhä parempaa suoritusta ja opittujen taitojen kehittämistä.
Vierailija kirjoitti:
Olen muodollisesti pätevä ja kokenut varhaiskasvatuksen opettaja. Mieli tekisi siirtyä lastenhoitajan tehtäviin, että saisi keskittyä pieniin lapsiin ja heidän kanssaan leikkimiseen rauhassa. Minulle sopisi vallan mainiosti, että ryhmään palkattu opettaja liehuisi milloin missäkin palaverissa tai läppäreineen poissa lapsiryhmästä, suunnittelemassa ja kirjoittamassa.
Itse haluaisin vain keskeytymättömän työrauhan lasten kanssa. Piirrettäisiin, maalattaisiin, leikittäisiin pikkueläimillä, autoilla, nukeilla, palikoilla, rakentelusarjoilla, tehtäisiin muovailuvahaa ja pullataikinaa, lähdettäisiin eväsretkelle, maatilalle, nukketeatteriin, juna-ajelulle, laulettaisiin ja tanssittaisiin, syötäisiin, nukuttaisiin, lukisin lapsille satuja, kävisimme kirjastossa, katselisimme tarkkaan hyönteisiä ja säätiloja, kadun ihmisiä ja liikennemerkkejä, hassuttelisimme ja sylittelisimme, vessassa saisi istua rauhassa ja kylpemistä ja vedellä lotraamista
Minä olen siirtynyt opesta hoitajaksi. Ei sitä pitkää leikkirauhaa kauheasti ole, kun se keskeytyy ruokailujen ja päiväunien ja muun rytmityksen takia.
Vierailija kirjoitti:
Olen muodollisesti pätevä ja kokenut varhaiskasvatuksen opettaja. Mieli tekisi siirtyä lastenhoitajan tehtäviin,
että saisi keskittyä pieniin lapsiin ja heidän kanssaan leikkimiseen rauhassa. Minulle sopisi vallan mainiosti, että ryhmään palkattu opettaja liehuisi milloin missäkin palaverissa tai läppäreineen poissa lapsiryhmästä, suunnittelemassa ja kirjoittamassa.
Itse haluaisin vain keskeytymättömän työrauhan lasten kanssa. Piirrettäisiin, maalattaisiin, leikittäisiin pikkueläimillä, autoilla, nukeilla, palikoilla, rakentelusarjoilla, tehtäisiin muovailuvahaa ja pullataikinaa, lähdettäisiin eväsretkelle, maatilalle, nukketeatteriin, juna-ajelulle, laulettaisiin ja tanssittaisiin, syötäisiin, nukuttaisiin, lukisin lapsille satuja, kävisimme kirjastossa, katselisimme tarkkaan hyönteisiä ja säätiloja, kadun ihmisiä ja liikennemerkkejä, hassuttelisimme ja sylittelisimme, vessassa saisi istua rauhassa ja kylpemistä ja vedellä lotraamista...
Tuota kuvaamaasi arkea kaikki halusivat ja kuvittelivat mielessään ennalta saavansa toteuttaa. Että saisi keskittyä lasten kanssa toimimiseen rauhassa ja turvallisissa olosuhteissa ja työympäristössä.
Nyky-todellisuus ylisuurissa lapsiryhmissä jotka muistuttavat broilerikasvattamoa minimiresurssein ilman erityisavustajia esim yhlivilkkaille erityislapsille, on kuitenkin usein kaaottinen ja täysin toista, mitä ennen kiireetön ja lasten ehdoilla toimiva päiväkotitoiminta on ollut
Siksi ihmiset uupuvat. Siksi ammattitaitoista ja motivoitunutta työvoimaa alkaa olla jo vaikea saada sitoutumaan alalle.
Siksi vaka on syvässä kriisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaikki tekevät kaikkia työvuoroja, opet ja hoitajat. Ei ole mitään pedagogista perustetta sille, että opettaja ei tekisi sulkuvuoroja.
En ole ikinä nähnyt päiväkotia, missä opet eivät tekisi sulkuja ja kaikki aamut olisivat heidän. Olen työskennellyt yli kymmenessä päiväkodissa pääkaupunkiseudulla.
Älkää suostuko kaikkeen sellaiseen, mille ei oikeasti löydy perusteita.
Juu jep. Meillä tämä on syy siihen varmasti miksi joku lähtee koko aika. Meiltä lähtee nytkin 4 hoitajaa pois, mutta opet ei muuta toimintatapaansa siltikään. Vaikka se on suoraa syy, miksi moni ei viihdy!
Ensinnäkään meillä ei opet voisi itse päättää, että tekisivät vain tiettyjä vuoroja, joten vieraalta kuulostaa tuo, että "opet ei muuta toimintatapaansa". Meillä olisi puhuttava esihenkilön kanssa asiasta.
Olen työskennellyt päiväkodissa, jossa opet eivät tehneet aikaisia aamuvuoroja eikä sulkuvuoroja, vaan olivat paikalla silloin kun myös suurin osa lapsista ja siis silloin kun oli varsinaista pienryhmätoimintaa. Näin linjasi ja perusteli pedagogisesti johtaja.
Vierailija kirjoitti:
Mites ne päivähoitajat / lähihoitajat / lastenhoitajat, jotka tekee opettajan sijaisuutta epäpätevänä, onko / oletteko jotenkin eri tavalla töissä kuin yliopistosta viime aikoina valmistuneet kandit / maisterit tai sitten ne ennen vakaa jo pitkään lastentarhanopettajan töitä tehneet ja lastentarhanopettajaopistosta valmistuneet ltot ja sosiaalikasvattajat / sosionomit? Siis suhteessa ryhmässä olemiseen ja sak-juttuihin, oletteko lojaalimpia ryhmän lastenhoitajan suuntaan, kun olette samalla koulutuspohjalla ja perusvakanssilla töissä?
Ennen vakaa valmistui opistotasoisesti lasten ja nuorten kehityksen tukemiseen ja ryhmäopetukseen opiskelleita ammattilaisia sekä sosiaalialan että kasvattamisen/pikkulasten lastentarhoissa opettamisen linjoilta. Kummatkin pätevöitti lastentarhanopettajaksi, eikä mitään halventamisia ja toistensa haukkumista ollut, vaan yhteistyötä ja iloa monenlaisista näkemyksistä samoissa tehtävissä ja samalla palkalla
Itse olen aikoinani sosiaalialan oppilaitoksesta valmistunut lastentarhanopettaja enkä voi todellakaan käsittää, kuinka kukaan opettaja voisi käyttäytyä niin, kuin tässä keskustelussa olen saanut lukea. Tämä on tiimityötä ja tiimissä taakka jaetaan ja työkavereiden hyvinvoinnista välitetään.
Tiimissä olemme kaksi lastenhoitajaa ja minä. Olen pois ryhmässä vain maksimissaan SAK-ajan. Talon palavereissa käydään jokainen tiimiläinen vuorollaan. Ulkona olemme kaikki. Meillä on toiminta pääasiassa pienryhmissä, joten ei kukaan voi vain häipyä jonnekin toimistoon. Jos lapsia on paikalla vähän, me kukin vuorollamme jäämme sisälle hoitamaan omia hommiamme. Itse koen, että työssäni pääasia on lapset, kuinka voisin edes kunnolla tuntea heitä, ellen viettäisi aikaa heidän kanssaan?
Vierailija kirjoitti:
Olen muodollisesti pätevä ja kokenut varhaiskasvatuksen opettaja. Mieli tekisi siirtyä lastenhoitajan tehtäviin, että saisi keskittyä pieniin lapsiin ja heidän kanssaan leikkimiseen rauhassa. Minulle sopisi vallan mainiosti, että ryhmään palkattu opettaja liehuisi milloin missäkin palaverissa tai läppäreineen poissa lapsiryhmästä, suunnittelemassa ja kirjoittamassa.
Itse haluaisin vain keskeytymättömän työrauhan lasten kanssa. Piirrettäisiin, maalattaisiin, leikittäisiin pikkueläimillä, autoilla, nukeilla, palikoilla, rakentelusarjoilla, tehtäisiin muovailuvahaa ja pullataikinaa, lähdettäisiin eväsretkelle, maatilalle, nukketeatteriin, juna-ajelulle, laulettaisiin ja tanssittaisiin, syötäisiin, nukuttaisiin, lukisin lapsille satuja, kävisimme kirjastossa, katselisimme tarkkaan hyönteisiä ja säätiloja, kadun ihmisiä ja liikennemerkkejä, hassuttelisimme ja sylittelisimme, vessassa saisi istua rauhassa ja kylpemistä ja vedellä lotraamista
Paljon listasit suunnitelmia ja tekemistä vaikka lastenhoitajana sulta ei kysytä mitä tehdään....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen muodollisesti pätevä ja kokenut varhaiskasvatuksen opettaja. Mieli tekisi siirtyä lastenhoitajan tehtäviin, että saisi keskittyä pieniin lapsiin ja heidän kanssaan leikkimiseen rauhassa. Minulle sopisi vallan mainiosti, että ryhmään palkattu opettaja liehuisi milloin missäkin palaverissa tai läppäreineen poissa lapsiryhmästä, suunnittelemassa ja kirjoittamassa.
Itse haluaisin vain keskeytymättömän työrauhan lasten kanssa. Piirrettäisiin, maalattaisiin, leikittäisiin pikkueläimillä, autoilla, nukeilla, palikoilla, rakentelusarjoilla, tehtäisiin muovailuvahaa ja pullataikinaa, lähdettäisiin eväsretkelle, maatilalle, nukketeatteriin, juna-ajelulle, laulettaisiin ja tanssittaisiin, syötäisiin, nukuttaisiin, lukisin lapsille satuja, kävisimme kirjastossa, katselisimme tarkkaan hyönteisiä ja säätiloja, kadun ihmisiä ja liikennemerkkejä, hassuttelisimme ja sylittelisimme, vessassa saisi i
Jos ei kysytä, kerron itse. Kun osaa perustella kantansa kuntavasun ja lakien määräysten pohjalta, on opettajankin se huomioitava. Suunnittelu ja toteutus on yhteistyötä, kuten arviointikin. Opettaja ei ole koskaan ryhmän esihenkilö tai johtaja, ei vaikka joku niin väittäisi. Päiväkodilla on kuntatasolla viranhaltija johtajana ja se onkin virkavastuussa olevan tehtävänimike. Ei ole muuten heppoinen vastuu, kun käytetään julkisia varoja. Sellaisen ihmisen työskentelyä tarkkaillaan suurennuslasin kanssa, auta armias, jos joutuu syytteeseen virkarikkomuksesta. Ei käy kateeksi, ei.
Opettajat, hoitajat ja avustajat ovat työsuhteessa, eivät virkasuhteessa. Johtajalla on siis suurempi vastuu heitä kohtaan myös riitatilanteissa.
Heh, kohta alkaakin varmaan seuraava vaihe vakakriisiä!
Pätevät vanhat konkariopettajat rupeavat lastenhoitajiksi ja jättävät ne opettajanpestit järjettömine töineen epäpäteville lastenhoitajille hoidettaviksi - tai niille nuorille, vastavalmistuneille idealisteille.
Sitten mistään ei tule mitään, kun lapset kiintyvät siihen osaavaan ja motivoituneeseen vanhaan opettajaan (eli nyt hoitajaan), joka toimii koko ajan ryhmässä lasten kanssa ja heitä ymmärtäen.
Ei lapset mitään hölmöjä ole, päinvastoin! Ei niillä ole mitään syytä kuunnella, uskoa tai kiinnittää mitään huomiota tyyppiin, joka ei edes sitoudu leikkiin, on paljon pois ryhmästä eikä edes perushoitotilanteisiin osallistu, napsii jotain kuvia, arvioi ja väittää leikiksi typeriä opetuspelejä. Lapsille riittää yksi hyvä tyyppi, joka on siellä heitä varten. Sitä he seuraavat ja tottelevat.
Miten se tiimi sitten toimii? Konkari perustelee toimintaansa lapsen edulla ja se kokematon opettaja työnantajan edulla? Juu, näen jo miten auvoisaa tulee olemaan...
Eläkeikää lähestyvänä pitkän linjan lastenhoitajana minua ihmetyttää tässä nykymenossa (monen muun asian lisäksi) oman työnkuvani supistaminen pelkäksi "käsinä olemiseksi" näin vähän kärjistäen sanottuna. Mistään en enää päätä, mihinkään ei oikein ole sanomista, vasut eivät kuulu minulle eivätkä perheiden asiat ym
Opettajien SAK-ajat ovat sitä varten, että niissä päätetään asiat ja ryhmän toiminnat. Niistä infotaan sitten hoitajia.
Meistä on tullut jotenkin aivottomia, vaikka vielä viimeisen viiden vuoden aikana minäkin kävin vasukeskusteluita ja kirjasin niitä.
Oikeastaan se vakasosionomin tehtävä on järkevä. Sosionomin palkka on nyt laskettu matalammaksi kuin opettajan, joten siihen ei kuulu niitä kaaviosulkeisten täyttelyitä ja opetusvastuuta.
Sosiaalipedagogiikka ja kaikenlaiset pienryhmä ym. kohdennetut tunnetaito ja ryhmätaitometodit vaativat tilaa, aikaa ja toiminta rauhaa, tarvittaessa lapsen avustajan mukana oloa. Sosionomi usein käyttää työssään luontoretkiä, taidetta, mielikuvitusleikkejä, musiikkia, vettä, terapiahiekkaa ja eläimiä, kirjastoja, käsinukkeja ja jumppavälineitä apunaan, että lapset voivat harjoitella yhteisötaitoja, suomen kieltä ja oman itsen tuntemista omassa tahdissaan. Sosionomi toimi juurikin kahden kesken tai pienessä ryhmässä suunnitellusti tukeakseen lapsia milloin mitwnkin tarvitaan. Myös yhteistyö perheiden ja yhteiskunnallisten verkostojen kanssa on tärkeä osa sosionomin työtä. Kulttuuriosaaminen ja leikkitaidot ovat oleellista nyt ja tulevaisuudessa etenkin sosionomeille.
Lastenhoitaja huolehtii perushoito-, hoiva- ja terveystyöstä ollen paljon juuri koko ryhmän kanssa ja vastuullisena vessatuksissa, päiväunilla, pukemisessa, riisumisessa, ruokailuissa ja siirtymissä. Hoitajan palkka on matalampi kuin sosionomin ja huomattavasti matampi kuin opettajan, työ on aika toisteista ja raskasta.
Epäselvää jotenkin on, että mitä se opettaja varsinaisesti tekee siellä lapsiryhmässä ja miten. Työmääräysvaltaa muiden ammattinimikkeiden työhön opettajalla ei ole, eihän opettajan koulutuksessa perehdytä sosiaalipedagogiikan tai hoito- ja terveystieteen ammattiin. Päiväkodissa ei myöskään opeteta samalla tavalla kuin koulussa tai eskarissa. Opettajan opettajuus 0-3-vuotiaiden ryhmässä ja toisaalta 4-5-vuotiaiden kanssa on kyllä kinteästi sidoksissa hoito- ja sosiaalipedagogiikan osaajien työhön. On pakko tehdä tiivistä yhteistyötä ja oikeasti kirjata ylös eri ammattilaisten, lasten ja vanhempien näkemykset, ei lasten paras muuten toteudu. Vasukeskustelussa pitää kuulua (ja näkyä!) koko tiimin ääni, ei vain opettajan! Näkemyksissä voi olla myös suuria eroja ja vastakkaisia mielipiteitä. Lapsella on oikeus saada ne kaikki näkyviin omiin dokumentteihinsa.
Tämä näyttää hämärtyvän joidenkin opettajien, varsinkin epäpätevien sellaisten, ajatuksissa:
* väittävät, että vessatus, ulkoilut, ruuan jakaminen eivät kuulu opettajan tehtäviin (missään ei ole tällaista virallista ohjeistusta)
* käyttäytyvät kuin olisivat lastenhoitajien esihenkilöitä. Tästä on ihan räikeä esimerkki mulla niiltä ajoilta, kun keikkailin. Opettajaksi korotettu lastenhoitaja sanoi minulle, kun olimme eri mieltä jostain: "Sinä noudatat minun ohjeitani! Minä olen suhteessa sinuun samalla tavalla kuin päiväkodin johtaja on suhteessa minuun." No, sijaisenkin esihenkilö on päiväkodin johtaja, vaikka työnantaja olisi Seure.
Silloin, kun tällaisia törmäyksiä tulee, ne kannattaa viedä heti johtajalle tiedoksi. Joistain räikeimmistä tilanteista kerroin Seuren virkailijalle, joka oli sitten yhteydessä kyseisen päiväkodin esihenkilöön.
Vierailija kirjoitti:
Olen muodollisesti pätevä ja kokenut varhaiskasvatuksen opettaja. Mieli tekisi siirtyä lastenhoitajan tehtäviin, että saisi keskittyä pieniin lapsiin ja heidän kanssaan leikkimiseen rauhassa. Minulle sopisi vallan mainiosti, että ryhmään palkattu opettaja liehuisi milloin missäkin palaverissa tai läppäreineen poissa lapsiryhmästä, suunnittelemassa ja kirjoittamassa.
Itse haluaisin vain keskeytymättömän työrauhan lasten kanssa. Piirrettäisiin, maalattaisiin, leikittäisiin pikkueläimillä, autoilla, nukeilla, palikoilla, rakentelusarjoilla, tehtäisiin muovailuvahaa ja pullataikinaa, lähdettäisiin eväsretkelle, maatilalle, nukketeatteriin, juna-ajelulle, laulettaisiin ja tanssittaisiin, syötäisiin, nukuttaisiin, lukisin lapsille satuja, kävisimme kirjastossa, katselisimme tarkkaan hyönteisiä ja säätiloja, kadun ihmisiä ja liikennemerkkejä, hassuttelisimme ja sylittelisimme, vessassa saisi istua rauhassa ja kylpemistä ja vedellä lotraamista
Mikset räätälöi opettajan toimenkuvaasi painottaen läsnäoloa lapsiryhmässä? Kaikkeen ei aika riitä kuitenkaan. Tärkeät asiat ensin, ei niin tärkeät viimeiseksi. Ei meillä ainakaan johtaja ole vahtimassa, että onko opettajat varmasti riittävästi toimistossa ja poissa ryhmästä.
Jätän säännöllisesti roikkumaan turhimmat työtehtävät (esim. työvuorolistojen käsin täyttämiset jälkikäteen, etukäteen suunniteltuine sak-aikoineen). Työvuorolista on olemassa (jopa puoli vuotta eteenpäin), se riittäköön, muutoksia voi tulla eikä niitä jokaista ole aikaa käydä merkkaamassa, että nyt olikin sak-aikaa tunti tiistaina. Tai jos on, se on pois jostakin muusta, jostakin tärkeämmästä.
Suuret linjat kuntoon (lasten hyvinvointi ja turvallisuus, tiimin toimivuus ja jaksaminen, huoltajayhteistyö). Pikkunäpertelyt vähemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Tämä näyttää hämärtyvän joidenkin opettajien, varsinkin epäpätevien sellaisten, ajatuksissa:
* väittävät, että vessatus, ulkoilut, ruuan jakaminen eivät kuulu opettajan tehtäviin (missään ei ole tällaista virallista ohjeistusta)
* käyttäytyvät kuin olisivat lastenhoitajien esihenkilöitä. Tästä on ihan räikeä esimerkki mulla niiltä ajoilta, kun keikkailin. Opettajaksi korotettu lastenhoitaja sanoi minulle, kun olimme eri mieltä jostain: "Sinä noudatat minun ohjeitani! Minä olen suhteessa sinuun samalla tavalla kuin päiväkodin johtaja on suhteessa minuun." No, sijaisenkin esihenkilö on päiväkodin johtaja, vaikka työnantaja olisi Seure.
Silloin, kun tällaisia törmäyksiä tulee, ne kannattaa viedä heti johtajalle tiedoksi. Joistain räikeimmistä tilanteista kerroin Seuren virkailijalle, joka oli sitten yhteydessä kyseisen päiväkodin esihenkilöön.
Tää oli hyvä kommentti ja tällaisia ongelmia löytyy omastakin työpaikasta. Lopetan työt pian. Meillä ihan oikeasti on totta se, että opet saa määrätä paljon asioita ja saavat tahtonsa läpi. Myös johtaja on ope. Minua koitettiin siirtää toiseen ryhmään uudelle kaudelle. Ryhmän ope puhui minulle kutakuinkin näin "sinä ottaisit vastuun ryhmän pienemmistä lapsista" (ilmeisesti ope ei vaihda esim vaippoja) ja hän puhui, kuinka voi antaa minulle myös vastuuta enemmänkin joissain asioissa... Eli hän suoraan nimitti itsensä jo ryhmän pää"vetäjäksi" ... Äänestin jaloillani
Puutuin paikan epäkohtiin. Tulos : määräaikaista sopimusta ei jatkettu
Vierailija kirjoitti:
Vakan pomot ja tiukat vo kiitäjät varmaan kuvaa, taltioi ja analysoi oman sukupuolielämänsäkin ja päättelee kootusta materiaalista, itsearvioinnista ja kumppanin kokemushaastattelusta, jotain tunnetaitojen tasoa ja kuinka kehittää itseään tai partneriaan sekä sitä oppimisympäristöään seuraavaa kertaa varten, matkalla kohti yhä parempaa suoritusta ja opittujen taitojen kehittämistä.
Ehkä just siksi, että lainattu kommentti on aika korni, se näyttää selvästi, miten absurdia on valokuvata ja raportoida lasten henkilökohtaista arkea ja tunteita päiväkodissa.
Joissakin päiväkodeissa on käytössä sähköinen tai manuaalinen portfolio, jonne liitetään tekstiä ja kuvia lasten toiminnasta varhaiskasvatuksessa ja lisäksi sitä materiaalia jaetaan kaikille ryhmän huoltajille, että voivat katsella - ja vaikka keskustella niistä lastensa kanssa kotona. Lupa siihen pyydetään kirjallisesti huoltajalta kauden alussa.
Ei pienet lapset ole kykeneviä päättämään / ymmärtämään, saako heitä kuvata, milloin, miten ja kenen toimesta ja saako sitä materiaalia jakaa vieraille ihmisille, lisätyillä teksteillä.
Ei tuollainen kuva + sana viestintä kerro lasten näkemyksistä vaan siitä, mitä sen tekijä, eli kuvaaja ja tekstin kirjoittaja, haluaa itse näyttää/sanoa/uskotella/väittää. Mielestäni tällainen toiminta on todella kaukana sensitiivisestä kohtaamisesta, lapsen itsemääräämisoikeudesta, oikeudesta suojeluun ja omien rajojen asettamiseen sekä tietoturvasta ja vakan vastuusta opettaa lapsille digiajan eettisistä vastuista ja medialukutaidon alkeista. Varhaiskasvatuksen johto ja työntekijät, jotka yhä näin toimivat, näyttäytyvät käsittämättömän vastuuttomina ja piittaamattomina kuvan ja sanan voimasta.
Miten voidaan toimia päinvastoin kuin pitäisi? Nythän lapset oppivat, että toinen ihminen saa muka (omatessaan mielestään valtaa ja "luvan") kuvata heitä milloin haluaa ja sillä tavalla kuin haluaa, jakaa kuvia ulkopuolisille ja lisäksi kirjoitustaitoisena väittää tekstillään mitä haluaa kuvan tilanteesta, vihjata, johdatella ja manipuloida yleisöä uskomaan sen, mitä näytetään, todeksi - muuta ei ole, koska sitä ei näytetä eikä sanota.
Miten alle kouluikäinen voi puolustautua tuollaista vastaan?? Ei mitenkään. Pahimmassa tapauksessa hän kärsii psyykkisesti, identiteetti vääristyy ja omat rajat hajoavat. Kuvia voidaan myöhemminkin käyttää kiusaamiseen (tai vielä pahempaan), eihän kukaan tarkista, kenelle kuvat lopulta päätyvät.
Jo aivan pienillä lapsilla on ryhmässä omalakinen, keskinäinen arvojärjestelmänsä ja kulttuurinsa, jota aikuisen on hyvin vaikea tunnistaa ja ymmärtää oikein, koska aikuinen ei kuulu siihen. Jaettavilla kuvatulkinnoillaan aikuinen voi tahtomattaankin asettaa lapsia kohtuuttomiin tilanteisiin, häpäistä, nolata ja loukata tai nostaa ja kehua aivan väärässä kohtaa.
Epäselvää on sekin, kenellä on kuvaan copyright oikeus? Kyseessähän on teos. Varhaiskasvatuslaki ei edellytä vakan työntekijöiltä journalistisia tai luovan alan työmetodeja. Julkaistava kuva itsessään on suunnittelun, ajattelutyön ja fyysisen työn tuloksena aikaansaatu dokumentti tai taideteos. Onko työsopimuksessa sovittu, että työntekijä valmistaa tällaisia teoksia, millä perusteella (ja koulutuksella) ja mitä kuvien oikeuksien hallinnasta on sovittu? Oikeudet, vastuut ja velvollisuudet seuraavat toisiaan. Myös tässä asiassa.
Kuvasto.fi auttaa teosoikeuskysymyksissä.
Vierailija kirjoitti:
Olen muodollisesti pätevä ja kokenut varhaiskasvatuksen opettaja. Mieli tekisi siirtyä lastenhoitajan tehtäviin, että saisi keskittyä pieniin lapsiin ja heidän kanssaan leikkimiseen rauhassa. Minulle sopisi vallan mainiosti, että ryhmään palkattu opettaja liehuisi milloin missäkin palaverissa tai läppäreineen poissa lapsiryhmästä, suunnittelemassa ja kirjoittamassa.
Itse haluaisin vain keskeytymättömän työrauhan lasten kanssa. Piirrettäisiin, maalattaisiin, leikittäisiin pikkueläimillä, autoilla, nukeilla, palikoilla, rakentelusarjoilla, tehtäisiin muovailuvahaa ja pullataikinaa, lähdettäisiin eväsretkelle, maatilalle, nukketeatteriin, juna-ajelulle, laulettaisiin ja tanssittaisiin, syötäisiin, nukuttaisiin, lukisin lapsille satuja, kävisimme kirjastossa, katselisimme tarkkaan hyönteisiä ja säätiloja, kadun ihmisiä ja liikennemerkkejä, hassuttelisimme ja sylittelisimme, vessassa saisi istua rauhassa ja kylpemistä ja vedellä lotraamista
Tuo kuulostaa ihanalta, niin ihanalta. Mutta todellisuus on toinen ja se iskee sinua vasten kasvoja heti ekana päivänä.
Haluatko olla yksin 12 pienen lapsen kanssa kun ope lähtee pakolliselle liehumiselle kuten sanoit ? Siinä ei kuule lauleta,tanssita,hassutella tai sylitellä. Siinä selviydytään, se on homman nimi.
Ja nämä tilanteet ovat arkipäivää kun toinen lh tulee iltavuoroon tai lähtee ennen klo 14 kotiin. Herää Ruususen unesta ja palaa maan pinnalle.
Joopa joo. Toka viikko päivystystä ja sijaisporukka vain saikuttaa... Hienosti alkoi. Onneks alkaa oma loma parin päivän päästä. Niin, sijaista ei siis oteta jos yksi puuttuu :) ...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaikki tekevät kaikkia työvuoroja, opet ja hoitajat. Ei ole mitään pedagogista perustetta sille, että opettaja ei tekisi sulkuvuoroja.
En ole ikinä nähnyt päiväkotia, missä opet eivät tekisi sulkuja ja kaikki aamut olisivat heidän. Olen työskennellyt yli kymmenessä päiväkodissa pääkaupunkiseudulla.
Älkää suostuko kaikkeen sellaiseen, mille ei oikeasti löydy perusteita.
Juu jep. Meillä tämä on syy siihen varmasti miksi joku lähtee koko aika. Meiltä lähtee nytkin 4 hoitajaa pois, mutta opet ei muuta toimintatapaansa siltikään. Vaikka se on suoraa syy, miksi moni ei viihdy!
Ensinnäkään meillä ei opet voisi itse päättää, että tekisivät vain tiettyjä vuoroja, joten vieraalta kuulostaa tuo, että "opet ei muuta toimintatapaansa". Meillä olisi puh
Monessa päiväkodissa on tosiaan linjattu noin. Se oli mulle hoitajana yksi syy miksi lähdin. Mielestäni se on vain epäreilua työvuorosuunnittelua. Pedagogista toimintaa pitäisi sitä paitsi olla aamun varhaisimmasta tunnista sinne viimeiseen saakka. Jos opettajat osallistuisivat äärivuoroihin, heillä olisi hyvin antaa sitä omaa aikaansa pienemmälle määrälle lapsia, joka olisi myös lasten etu. Lisäksi; välivuoroa tekevä tapaa vanhempia usein kaikkein vähiten, eli olisi täysin perusteltua että se ope tekee myös aikaista vuoroa sekä sulkuvuoroa, että näkisi kaikkia vanhempia, ihan niinkuin hoitajatkin.
Olen muodollisesti pätevä ja kokenut varhaiskasvatuksen opettaja. Mieli tekisi siirtyä lastenhoitajan tehtäviin, että saisi keskittyä pieniin lapsiin ja heidän kanssaan leikkimiseen rauhassa. Minulle sopisi vallan mainiosti, että ryhmään palkattu opettaja liehuisi milloin missäkin palaverissa tai läppäreineen poissa lapsiryhmästä, suunnittelemassa ja kirjoittamassa.
Itse haluaisin vain keskeytymättömän työrauhan lasten kanssa. Piirrettäisiin, maalattaisiin, leikittäisiin pikkueläimillä, autoilla, nukeilla, palikoilla, rakentelusarjoilla, tehtäisiin muovailuvahaa ja pullataikinaa, lähdettäisiin eväsretkelle, maatilalle, nukketeatteriin, juna-ajelulle, laulettaisiin ja tanssittaisiin, syötäisiin, nukuttaisiin, lukisin lapsille satuja, kävisimme kirjastossa, katselisimme tarkkaan hyönteisiä ja säätiloja, kadun ihmisiä ja liikennemerkkejä, hassuttelisimme ja sylittelisimme, vessassa saisi istua rauhassa ja kylpemistä ja vedellä lotraamista voisi tehdä muutenkin kuin "kakkapesun tai pissavahongon" vuoksi, koska vesi on kivaa. Ja hiekka, lumi, kivet, kepit, ruohovihreä, pensaat, sade, räntä, lätäköt, pölykoirat, lehtikasat, sormivärit, kierrätysmateriaalit, roskat ja tunkiot...ne kaikki ovat innostavaa ja kiinnostavaa!
Olisi ihanaa, niin ihanaa, pysähtyä lasten kanssa kaiken kiinnostavan ja mielikuvitusta ruokkivan äärelle. Rauhassa. Eikä dokumentoitaisi siitä yhden ainoaa sähköistä todistusaineistoa, jota esittää niille, joilla on mielestään parempaakin tekemistä kuin osallistua lapsuuteen.