Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19748)
Vierailija kirjoitti:
Opiskelkaapas hoitajat opettajiksi, kun heidän hommansa on niin mukavaa ja helppoa ja lopettakaa se ainainen räkytys.
Lapset on kivoja, mutta työkaverit ihan perseestä. Sen takia kukaan ei halua jäädä alalle.
- No onneksi ei ole päinvastoin?
Huojentavaa kuulla että muillakin opeilla on samanlaisia kokemuksia, koska monesti menee usko itseen kun alkaa helposti syyttämään itseään että on vääränlainen tai jotakin kun saa kokoajan sellaista ikävää tiuskimista lastenhoitajilta tai sitten kuulla että selän takana on arvosteltu.
Toisaalta taas, ei ole niin huojentavaa kuulla, koska se tarkoittaa sitä, että tää ongelma on päiväkodeissa jotenkin sisäänrakennettuna, että mihin tahansa menee niin saattaa tulla kohtaamaan tätä käytöstä vaikka miten päin tekisi ja olisi.
Miten tästä päästäisiin? Minkälainen open tulisi olla, jotta tiimin vuorovaikutus toimisi parhaiten? Minkälaiset työnkuvat opeilla ja hoitajilla tulisi olla, jotta jokainen tekisi riittävästi mutta ei kuitenkaan kukaan joutuisi tekemään oman jaksamisensa yli?
Itse vakalastenhoitajana mietin, että jos ryhmän opettajan täytyy erikseen itselleen muistuttaa että hoitajat ovat tasavertaisia ,niin silloin asia ei ole oikeasti noin. Se pitäisi olla itsestään selvää.. Lisäksi miettisin, että olenko ryhmässä oikeasti miten paljon. Sak- ajan lisäksi on palaverejä, tarpeellisia tai tarpeettomia, koulutuksia, ehkä opiskelijan ohjausta, vasukeskusteluja jne. Voi yllättyä, että lasten kanssa ei jää paljon aikaa.
Oman ryhmäni opettaja kysyy minulta jatkuvasti mitä kukin lapsi osaa, mitkä ovat kiinnostuksen kohteet tai tuen tarpeet. Eihän tämän näin pitäisi mennä.
Kyllähän tässä nykytouhussa menee lapsi pesuveden mukana. Opettajien työtaakkaa on lisätty aivan kohtuuttomasti. Esim. vasukeskusteluja käytäessä olisi ensisijaisen tärkeää että opettaja tuntee lapsen. Mutta ei riitä aikaa siihen tutustumiseen. On niin paljon tyhjänpäiväistä suunnitteluaikaa, palavereja, työryhmiä yms yms.
Kyllä on mennyt varhaiskasvatuksen uudistus pahasti vihkoon.
Vierailija kirjoitti:
Huojentavaa kuulla että muillakin opeilla on samanlaisia kokemuksia, koska monesti menee usko itseen kun alkaa helposti syyttämään itseään että on vääränlainen tai jotakin kun saa kokoajan sellaista ikävää tiuskimista lastenhoitajilta tai sitten kuulla että selän takana on arvosteltu.
Toisaalta taas, ei ole niin huojentavaa kuulla, koska se tarkoittaa sitä, että tää ongelma on päiväkodeissa jotenkin sisäänrakennettuna, että mihin tahansa menee niin saattaa tulla kohtaamaan tätä käytöstä vaikka miten päin tekisi ja olisi.
Miten tästä päästäisiin? Minkälainen open tulisi olla, jotta tiimin vuorovaikutus toimisi parhaiten? Minkälaiset työnkuvat opeilla ja hoitajilla tulisi olla, jotta jokainen tekisi riittävästi mutta ei kuitenkaan kukaan joutuisi tekemään oman jaksamisensa yli?
Juuri sellaiset työnkuvat, ettei kukaan joutuisi tekemään oman jaksamisensa yli. Yksin jättämisen kulttuuria tulisi välttää, se syö tiimin keskinäistä luottamusta. Auttamisen kulttuuri sen sijaan lisää sitä.
Nykyisillä resursseilla 5h/vko sak-aika on lähinnä ylimitoitettu toive, olkoon kuinka "lakisääteinen" tahansa. Näiden kanssa opet sitten tasapainoilevat. Itselleni tärkeintä on, ettei lastenhoitajaa tai ketään muutakaan tiimissä uuvuteta, eikä lapsia jätetä oman onnensa nojaan. Mieluummin rikon sak-säädöstä kuin riskeeraan tiimin työssäjaksamisen tai lasten turvallisuuden.
"Minkälainen open tulisi olla, jotta tiimin vuorovaikutus toimisi parhaiten?"
Vastaisin, että kuunteleva. Pedagoginen johtajuus tulee näkyä siellä lattiatasolla, arjen toimivina rakenteina, eikä toimistosta käsin mestarointina.
Hyvin kirjoitettu.. Myös haluaisin nostaa keskusteluun pedagogisen johtajuuden sisältöä ja sitä mitä se ei ole.
Hoitajat kyllä ymmärtävät opttajien valtavan työmäärän, vastuun ja paineet. Kuitenkin ongelmia tiimeissä lisää se, että moni opettaja käyttää valtaansa väärin ja ei arvosta hoitajan työpanosta. Opettaja ei ole hoitajan pomo vaan työkaveri. Ja kyllä-opettajalla on PEDAGOGINEN johtajuus ryhmässä, ei johtajuutta hoitajaan itseensä.
Muistuttaisin hyvästä tiimi työskentelystä molempia ammattiryhmiä. Lasten etu ei voi toteutua huonossa ilmapiirissä. Mielestäni Me -henki tulee palauttaa vakaan.
Tuntuu, että opettajat nääntyy työtaakan alle ja se heijastuu kaikkiin. Eikö olisi jo aika olla OAJ:hin ja muihin opettajien liittoihin yhteyttä. Samoin päättäjiin jne. Vaka -uudistuksen jälkeen työstä on tullut vain selviämistä kaikilla ammattiryhmillä.
Kysynkin nyt suoraan:Tätäkö OAJ ja vakaopet ajoi, menikö omaan napaan tuijottelu liian pitkälle ja sutta tuli?
Itse sosionomina en tule lähellekään vakaa. Koiran virkaan ei kukaan halua ja lapset on kaikessa unohdettu.
Nyt tuli viimeinen isku Helsingin kaupungilta meille Vakalaisille. Turha enää yrittää olla lojaali työnantajalle kun kaikki yksityiset tiedotkin varastettiin. Ja lasten tiedot joita olemme varjelleet sydänverellä.
Nyt ei muuta kuin odottamaan puhelua kiristäjältä että mitä maksat etten julkaise sinun kirjoittamaasi dokumenttia tai kerro sinun sairaslomasi syitä tai määrää. Hohhoijaa tämä tästä enää puuttui sen karmean palkkasotkun jälkeen😱
Ja tämä murto koskee myös entisiä työntekijöitä, entisiä oppilaita ja heidän huoltajiaan. Varmaan kolmanteen sukupolveen asti.
Miten kävi kesäloman kanssa, paljonko saat pitää ja milloin, oletko tyytyväinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huojentavaa kuulla että muillakin opeilla on samanlaisia kokemuksia, koska monesti menee usko itseen kun alkaa helposti syyttämään itseään että on vääränlainen tai jotakin kun saa kokoajan sellaista ikävää tiuskimista lastenhoitajilta tai sitten kuulla että selän takana on arvosteltu.
Toisaalta taas, ei ole niin huojentavaa kuulla, koska se tarkoittaa sitä, että tää ongelma on päiväkodeissa jotenkin sisäänrakennettuna, että mihin tahansa menee niin saattaa tulla kohtaamaan tätä käytöstä vaikka miten päin tekisi ja olisi.
Miten tästä päästäisiin? Minkälainen open tulisi olla, jotta tiimin vuorovaikutus toimisi parhaiten? Minkälaiset työnkuvat opeilla ja hoitajilla tulisi olla, jotta jokainen tekisi riittävästi mutta ei kuitenkaan kukaan joutuisi tekemään oman jaksamisensa yli?
Juuri sellaiset työnkuvat, ettei kukaan joutuisi tekemään oman
Yksin ei saisi koskaan jättää oli sitten kyse Sak ajasta tai keskustelusta vanhempien kanssa. Ei koskaan yksin, sen pitäisi mennä yli noitten kaikkien.
Hyvä ope jakaa viikkojärjestyksen hoitajien kanssa palaverissa eikä vaan katoa johonkin. Meillä toimii hyvin että ope vetää aamupiirin aina jossei ole iltavuorossa, sitten myös juhlat yms tilaisuudet.
Ope on osa päiväkotiryhmää ei sen ulkopuolinen jäsen, lastenhoitajien myös omalta osaltaan pitäisi kannatella tätä eikä jättäytyä ulkopuolelle tyyliin "en mä mitään tiedä, kysy opelta "
Vierailija kirjoitti:
Miten kävi kesäloman kanssa, paljonko saat pitää ja milloin, oletko tyytyväinen?
Sain koko kesän kun työsuhde loppui. Ihanaa!
Uskon että on normaaleja opettajia jotka pitää tuon 5h /vko Sak aikaa ja se on ihan ok. Meillä ope ei ulkoile ap (1h) kun lapset ulkona ja 12 - 14 on jossain joka päivä. Siis 3 h joka päivä hän on poissa ryhmästä, viikossa 15 h
Mitä tuohon voi sanoa kun kyseessä ns vanhan kaartin ihminen. Ei hänelle voi puhua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kävi kesäloman kanssa, paljonko saat pitää ja milloin, oletko tyytyväinen?
Sain koko kesän kun työsuhde loppui. Ihanaa!
En minä sentään työttömyydestä riemuitsisi.
Millainen hierarkia muilla päiväkodeissa? Siis ope vs hoitaja. Tällä hetkellä omassa työpaikassani ope vastaa kaikesta toiminnasta. Itse olen hoitaja ja päivisin en tee muuta kuin ulkoile ja ruokaile lasten kanssa. Nyt vieläpä halutaan työvuorot niin, että vain hoitajat tekee iltavuoroja.
Vierailija kirjoitti:
Itse vakalastenhoitajana mietin, että jos ryhmän opettajan täytyy erikseen itselleen muistuttaa että hoitajat ovat tasavertaisia ,niin silloin asia ei ole oikeasti noin. Se pitäisi olla itsestään selvää.. Lisäksi miettisin, että olenko ryhmässä oikeasti miten paljon. Sak- ajan lisäksi on palaverejä, tarpeellisia tai tarpeettomia, koulutuksia, ehkä opiskelijan ohjausta, vasukeskusteluja jne. Voi yllättyä, että lasten kanssa ei jää paljon aikaa.
Oman ryhmäni opettaja kysyy minulta jatkuvasti mitä kukin lapsi osaa, mitkä ovat kiinnostuksen kohteet tai tuen tarpeet. Eihän tämän näin pitäisi mennä.
Itselläni tällä hetkellä sama kokemus. Ope tulee papereiden kanssa kysymään hoitajalta Mitä lapsi osaa ym.
Minua ei lastenhoitajana tunnuta arvostavan. Meille kuuluu kodinhoidollista työtä, mutta opettajat eivät sitä tee, koska ei kuulemma heille kuulu. Meillä opet tasan määrää mikä on heidän tehtävä ja mikä meidän hoitajien
Vierailija kirjoitti:
Meidän ryhmässä opettaja on hyvin autoritäärinen. Me kaksi lastenhoitajaa olemme ikäänkuin hänen alaisiaan, hänellä töissä, hänen ryhmässään.
Hän puhuu juuri näin. Käsitys tiimityöstä ja me-hengestä on hänelle vieras.
Tiimipalavereissa meille hoitajille kerrotaan, mitä tullaan tekemään, miten puhutaan mistäkin asiasta, mistä ei saa puhua jne Saamme ohjeistukset. Kuuntelemme. Jos yritämme sanoa jotain, meidät hiljennetään. Palaveri on opettajan monologi. Olemme kaikki päteviä omalla alallamme, mitään vähättelyn aihetta ei ole.
Henkilökunta, siis lastenhoitajat, on juuri tästä syystä vaihtunut ryhmässämme meitäkin ennen tiheästi. Silti esimies ei ole riittävästi puuttunut asiaan. Minä yritän kestää, koska jään eläkkeelle lähivuosina, enkä enää jaksa ajatella työpaikan vaihtoa. Työpaikka kun on muuten mukava.
Silti mietin, iskenkö vielä nyrkin pöytään ja sanon, että
Minusta tuntuu, että tämä kirjoitus on minun työpaikaltani. Kaikki täsmää!!!
Olen ollut puoli vuotta määräaikaisena lastenhoitajana. Nyt on paljastunut minullekin, miksi hoitajat vaihtuu koko ajan. Kolme opettajaa päättävät kaikesta. Vaikka viisi hoitajaa on eri mieltä, opettajat saa aina tahtonsa läpi. Kaikessa.
Kun lasten päivähoito muuttui varhaiskasvatukseksi, niin kaikki meni reisille. Nykyään paapotaan kaikkea diagnoosiperäistä perseilyä ihan tolkuttomasti. Ryhmässä juoksee erityisosaavia opettajia ja KAMU- opettajia. Rahaa palaa, mutta lopputulos on surkea. Heippa varhaiskasvatus.
On ja eri palkka. Työsopimuskin on eri sosionomilla ja opella. Sosionomi ei tee open töitä.