Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Ja tämän hallituksen palkkajäädytyksen jälkeen lähtevät loputkin hoitoalan työntekijät, myös ne opettajat, joita vielä alalla on...

https://yle.fi/a/74-20069678

Vientialat sanelee korotusten katon kaikille. Naisvalta-alat eivät nouse normaaliin palkkaan koskaan.

Tippuvat jatkossa yhä lisää.

Incelpolitiikkaa, naisten alistamista kollektiivisesti.

Suomessa 2024 ja eteenpäin. Hyi, Salonen, häpeä! Tässä persujen päiväuni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppujen lopuksi näissä Suomen varhaiskasvatusjärjestelmän, koulutusjärjestelmän, terveydenhuollon yms. julkisen sektorin organisaatioiden heikkenevässä suorituskyvyssä on kysymys organisoinnin ja johtamisen heikkenemisestä. On huonompia ja parempia opettajia, lääkäreitä, lasten- ja sairaanhoitajia, mutta isossa kuvassa organisaatio ja sen johto on vastuussa ison mittakaavan tuloksista.

Ja syy tuohon huonoon organisointiin ja johtamiseen voi olla vain joko johdon ja organisoijien ja näiden asemiinsa asettajien epäpätevyys tai vaihtoehtoisesti suoranainen korruptio, tai näiden jonkinasteinen sekoitus.

Tietynlaista korruptiota tuo vaka-harhakin on. Moni tienaa elantonsa yhdentekevällä humpuukilla. Kyllä tuntevat olonsa tärkeäksi kun taas keksivät erinlaisia arviointeja ja näyttöjä siitä miten saada p a s k a näyttämään kullalta.

Tuo on juuri se ongelma että perustyö lasten kanssa nähdään jotenkin toisarvoisena, vähäpätöisenä. Tärkeintä on näyttää että tehdään korkealuokkaista kasvatusta, arviointeja, lokerointia, projekteja.

Pelkkä leikki, lasten kanssa oleminen, liikkuminen nähdään ammattitaidottomuutena eikä niihin kannata panostaa. Sijainen kuin sijainen hoitaa lapset 7.5 h päivässä, puolituntia sitten arvokasta pedagogista kasvatusta joltakulta joka hallitsee termit ja 'sanoittaa', mitä lapsi tarvitsee. 

Lapsi kumminkin omaksuu ja oppii koko ajan. Kiintyy aikuisiin joiden kanssa viettää koko päivän, kertoo tunteensa ja luottaa tuttuihin aikuisiin. 

Ihan sama tuloksen saisi jos lapsille olisi tarjolla esim ammattiteatteri, musiikki tai liikuntatuokio 1krt/viikko jossain. Muu aika olisi leikkiä, ulkoilua ja kavereita. Ei tarttis kasvattaa kauheaa määrää päiväkodin tiloissa haahuilevia 'ei-ryhmässä' olevia palaveri-ihmisiä joilla on korkeampi palkka kuin sillä joka on kokopäivän lasten seurassa. 

Kun suomenkieliset lastenhoitajat poistuvat alalta, tilalle tulee ei suomenkieliset lastenhoitajat. Tulee olemaan mielenkiintoinen kieli, mitä suomenkieliset lapset sitten oppivat päiväkodissa. 

En ymmärrä, miksi aina näissä keskusteluissa muistellaan jotain 100 vuoden takaisia käytäntöjä ja tapoja, kun perustellaan että "ei ennenkään vanhemmat hoitaneet lapsiaan itse"? Kyllä se aika 1970-2000-luvuilla on ihan yhtä lailla menneisyyttä, eikä tuohon aikaan ollut enää perheissä niin paljon lapsia ja molemmat vanhemmat kävivät kodin ulkopuolella töissä. Silti ei viety isompia lapsia päiväkotiin, kun oltiin vauvan kanssa kotona, eikä se ollut siihen aikaan mahdollistakaan. Silloin ei ollut kotona yläkouluikäisiä sisaruksia tai samassa taloudessa asuvia isovanhempia, jotka olisivat katsoneet lasten perään, kun äiti keskittyi vauvan hoitoon. Kyllä noina vuosikymmeninä oli oletus, että kotona oleva vanhempi saa hoidettua ne 2-3 lastaan itse ilman yhteiskunnan tai sukulaisten apuja.

Korkeakoulutetut tietävät ja tunnistavat varhaiskasvatuksen pedagogisen merkityksen, joka ei ole yksittäinen teatterituokio hienoilla termeillä, vaan laadukas pedagogiikka on työtä ohjaava työväline, joka kulkee käytännössä mukana jokaisessa arjen hetkessä. 

Vierailija kirjoitti:

Korkeakoulutetut tietävät ja tunnistavat varhaiskasvatuksen pedagogisen merkityksen, joka ei ole yksittäinen teatterituokio hienoilla termeillä, vaan laadukas pedagogiikka on työtä ohjaava työväline, joka kulkee käytännössä mukana jokaisessa arjen hetkessä. 

Toivottavasti näin.

Käytännössä tosin se toimistotyö ja aikuisseura vievät usein voiton.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen melko hyvässä päiväkodissa nyt, vaatii että esihenkilönä on ihminen joka välittää alaisistaan ja uskaltaa joustaa, vaikka ylhäältäpäin sanottais mitä ja että työkaverit antaa piupaut nykyvaatimuksille ja tekee oman järjen mukaan keskittyen lastenhoitoon eikä oheistoimintaan.

Mutta aika monen palikan tässä pitää tietenkin napsahtaa kohdalleen, mutta kun napsahtaa niin tuntuu työ taas mielekkäältä eikä useimmiten liian kiireiseltä saati stressaavalta, kun ei ole mitään pakollisia raameja mitä pitäisi väkisin noudattaa vaikka kaikki näkee miten järjetöntä se on.

Tuntuu siltä, että hyvää lastenhoitoa pystyy vaka-aikana tarjoamaan vain ikään kuin salaa. Se vaatii osaavan esihenkilön ja työntekijät, jotka osaavat erottaa metsän puilta ja uskaltavat "antaa piut paut" niille turhimmille nykyvaatimuksille.

Näitä päiväkoteja lienee vähemmistö?

Vierailija kirjoitti:

Korkeakoulutetut tietävät ja tunnistavat varhaiskasvatuksen pedagogisen merkityksen, joka ei ole yksittäinen teatterituokio hienoilla termeillä, vaan laadukas pedagogiikka on työtä ohjaava työväline, joka kulkee käytännössä mukana jokaisessa arjen hetkessä. 

Siksihän opet ovat ihan loppu, pitäisi olla ryhmässä toteuttamassa kokopäiväpedagogiikkaa ja mukana pienryhmätoiminnassa. Ihan jokainen ulkoilu, ruokailu, vessatus, kaikki tilaisuudet leikkiä ovat oppimistilanteita ja mahdollisuuksia harjoitella monia taitoja. Vuorovaikutus ei lopu koskaan. Ja samaan aikaan pitäisi tehdä paperityöt, istua palaverissa ja ties mitä muuta sälää.

Olen laittanut lapsiryhmässä toimimisen kaiken muun edelle. Tämä on myös pakon sanelemaa; ryhmän toiminta on suunniteltu kolmelle työntekijälle, joista yksi luonnollisesti on ope. Ja tämä on vain se suunniteltu normaali. Milloin ikinä suunniteltu normaali toteutuu? 

Tunnen myös valtavaa vastuuta, vanhemmat ovat luottaneet pienet ja avuttomat 0-3-vuotiaat minun ja tiimin hoitoon koko päiväksi. Näille pienille päivän ajan me kolme (tai kaksi) olemme ne ihmiset, jotka huolehtivat kaikista tarpeista. Ne tarpeet eivät täyty sillä, että täyttelen blanketteja, puhun puhelimessa, istun jälleen palaverissa. Ehkä edesautan joidenkin täyttymistä, ehkä todistan tai väitän niiden toteutuvan, ehkä kuvailen niiden täyttymistä (mutta siinä tapauksessa minun täytyy olla varma, että olen oikeasti toiminut niin). Mutta eihän 2-vuotias tätä tiedä, eikä tarvitse. Hänelle riittää, että aikuiset, joiden kuuluu olla paikalla ovat paikalla ja että hän voi luottaa aikuisen vastaavan tarpeisiinsa juuri sillä hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korkeakoulutetut tietävät ja tunnistavat varhaiskasvatuksen pedagogisen merkityksen, joka ei ole yksittäinen teatterituokio hienoilla termeillä, vaan laadukas pedagogiikka on työtä ohjaava työväline, joka kulkee käytännössä mukana jokaisessa arjen hetkessä. 

Siksihän opet ovat ihan loppu, pitäisi olla ryhmässä toteuttamassa kokopäiväpedagogiikkaa ja mukana pienryhmätoiminnassa. Ihan jokainen ulkoilu, ruokailu, vessatus, kaikki tilaisuudet leikkiä ovat oppimistilanteita ja mahdollisuuksia harjoitella monia taitoja. Vuorovaikutus ei lopu koskaan. Ja samaan aikaan pitäisi tehdä paperityöt, istua palaverissa ja ties mitä muuta sälää.

Olen laittanut lapsiryhmässä toimimisen kaiken muun edelle. Tämä on myös pakon sanelemaa; ryhmän toiminta on suunniteltu kolmelle työntekijälle, joista yksi luonnollisesti on ope. Ja tämä on vain se suunniteltu normaali. Milloin

Ja sen vuoksi ne pätevät vakahoitajat on ihan loppu eivätkä aio v.2030 jälkeen enää työssänsä pahemmin jatkaa, koska toteuttavat sitä kokopäiväpedagogiikkaa ja vetävät pienryhmiä (suunnitteluaikaahan ei ole eli repivät suunnitelmat selästään ja miettivät omalla ajallaan) ja ovat tuen tarpeisten kanssa kaiket päivät jne, ei heillä ole kuin se 10min kahvitauko päivää keventämässä, aina ei sitäkään.

Been there done that & never again, irtisanouduin jouluna.

Eikö pedagoginen vastuu ole kaikilla ryhmän aikuisilla, ei vain opettajalla. Mutta olen sitä mieltä, että laadukas varhaiskasvatus toteutuu vain jos aikuisia olisi enemmän ryhmissä. 

Vetäminen ei tarvitse itse tehtyä suunnitelmaa.

Lastenhoitajana vedän pienryhmille toimintaa jonka opettaja on suunnitellut. 

Jos opettaja haluaa että minä lastenhoitaja näin suunnittelen, tulee hänen antaa minulle suunnittelu aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö pedagoginen vastuu ole kaikilla ryhmän aikuisilla, ei vain opettajalla. Mutta olen sitä mieltä, että laadukas varhaiskasvatus toteutuu vain jos aikuisia olisi enemmän ryhmissä. 

Ei, koska joku fiksu keksi ettei lastenhoitajaa tiedä pedagogiikasta mitään. 

Samalla saatiin työkalu nostaa opettajan rooli tiiminvetäjäksi ja palkka korkeammaksi. 

Aivan törkeää resurssihukkaa pelkästään työvoimapoliittisen taistelun vuoksi!

Suomessa koulutetaan (ja on koulutettu jo vuosia) monipuolisesti osaavia, fiksuja ja motivoituneita lähohoitajia ja sosionomeja kasvatusalan tehtäviin. Kummassakin koulutuspolussa opiskellaan, tentitään ja sovelletaan käytäntöön aivan samoja tutkittuun tieteeseen perustuvia julkaisuja kuin yliopistossakin (missä suurin osa ko. teksteistä on tuotettu). Ero varhaiskasvatuksen opettajan tutkintoon on se, että lähihoitajat tenttivät kasvatustieteen lisäksi mm. terveystieteen ja lääkehoidon opintoja ja sosionomit sosiaalipolitiikan, sosiologian ja yhteisöjohtamisen opintoja. Vaka-opeilla näiden sijaan syventävät opinnot ovat didaktiikkaa ja tutkimuksen tekemisen metodologiaa ja teoriaa.

Kaikissa kolmessa opiskellaan myös käytännön työtapoja kuten leikkien ohjaamista, satujen ja lorujen lukemista, jumpan vetämistä, askartelua, käsitöitä, lasten musiikkia, kielenkehityksen tukemista, ryhmän ohjaamista, luontoretkeilyä, matemaattisten valmiuksien tukemista leikkien ja pelien kautta yms. päiväkodeissa toteutettavaa perusarkea. Kyllä, yliopistoissa kautta maan ja varsinkin ulkomailla kummastellaan, mitä ihmettä nämä vakaopettajaksi valmistuvat tekevät yliopistossa, jonka korkeakoulusäädöksen mukaisesti pitäisi olla ylintä tieteelliseen tutkimukseen valmistavaa opiskelua eikä mikään käytännön ammattiin valmistava koulu. Kasvatustiedettä voi opiskella myös tutkijaksi tähtäävät, vakaopettajakoulutus ei tähtää tutkijaksi vaan käytännön lapsiryhmätyöhön kuten sosionomi- ja lähihoitajakoulutuksetkin.

Kaikki 3 ovat kestoltaan noin kolme vuotta, sosionomin koulutus 3,5-4. Suurin osa on kirjoittanut ylioppilaaksi ja suorittanut yleissivistävän lukion oppimäärän. Hoitajissa on todella paljon myös alanvaihtajia, korkeakoulutettuja ihmisiä, jotka ovat akateemisen uransa puolivälissä kouluttautuneet hoitajaksi esim. oppisopimuksella, koska kokevat haluavansa tehdä jotakin käytännön työtä, itselleen  merkityksellistä tai varman työpaikan tarjoavaa, joskin pienipalkkaista perustyötä. Hektinen liike-elämä ja asiantuntijatehtävät eivät välttämättä tarjoa sitä kokemusta enää siinä vaiheessa, kun talous on kunnossa, omat lapset aikuisia ja työikää vielä 10-20 vuotta jäljellä.

On täysin absurdia väittää, että olisi millään tavalla järkevää vähätellä tai hierarkisoida noiden ammattilaisten osaamista. Opettajien teennäinen nosto muiden yläpuolelle sekä tehtävärajausten, palkan eriarvoistamisen että tarkoitushakuisen propagandan avulla on julkisten verorahojen väärinkäyttöä. Veroilla maksetaan kaikkien kolmen koulutuspolun kulut. On kestämätöntä, että tuhannet laadukkaasti koulutetut ammattilaiset savustetaan ja pakotetaan ulos päiväkodeista vain siksi, että lakikirjauksilla 2018 nostettiin yksi ryhmä (vakaope) muiden yläpuolelle.

Täysin perusteeton yhden ryhmän etujen ajaminen muiden kustannuksella. Tämä vakalaki epätasa-arvoisine, hoitajia ja sosionomeja halventavine, kirjauksineen on aiheuttanut koko kriisin. Vakalakia ajaneet tahot ovat syypäät ihmisten uupumiseen, irtisanoutumisiin, riitaisiin työyhteisöihin ja tuhansien lasten kärsimykseen. Ahneella on pas***nen loppu, sanotaan. 

Kantaako se opettaja siis vastuun siitä, että pedagogiikka toteutuu huipputasolla joka ikisen lapsen joka ikisessä päivässä juuri sille lapselle sillä hetkellä tarpeellisella tavalla?

Käytännössä, mitä se "vastaa pedagogiikasta" tarkoittaa? Jos uusi laki on sitä mieltä, ettei nykyään enää kukaan muu kuin yliopistosta valmistunut vakaope ole pätevä suunnittelemaan vanhempien kanssa lasten päiväkotikasvatusta tai laatimaan päiväkotipäivän leikkien, askartelujen, jumppien ja luettavien kirjojen tai lorujen sisältöjä, niin miksi helkkarissa ne lähihoitajat ja sosionomit käyvät mitään kouluja? Saako hoitaja edes laulaa lastenlauluja, joita osaa, ilman että se sopii opettajan haluamaan suunnitelmaan melodialtaan, sanoitukseltaan tai esitysajaltaan?

Opiskelijana eläminen tässä maassa on rankkaa ja tulee kalliiksi kirjoineen, tietokoneineen ja työttömyysaikoineen. Kuka hullu haluaisi kouluttautua lasten kasvatuksen ammattilaiseksi, jos työpaikalla hänellä on vähemmän vaikutusmahdollisuuksia yhtään mihinkään kuin niillä 2-vuotiailla lapsilla? 

Juuri tätä pohdin minäkin. Vakahoitajilla ei ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa työhönsä. Piika mikä piika. Sosionomeilla sama homma. Kyllä veto -ja pito voima karisee lujaa nyt.

Vierailija kirjoitti:

Aivan törkeää resurssihukkaa pelkästään työvoimapoliittisen taistelun vuoksi!

Suomessa koulutetaan (ja on koulutettu jo vuosia) monipuolisesti osaavia, fiksuja ja motivoituneita lähohoitajia ja sosionomeja kasvatusalan tehtäviin. Kummassakin koulutuspolussa opiskellaan, tentitään ja sovelletaan käytäntöön aivan samoja tutkittuun tieteeseen perustuvia julkaisuja kuin yliopistossakin (missä suurin osa ko. teksteistä on tuotettu). Ero varhaiskasvatuksen opettajan tutkintoon on se, että lähihoitajat tenttivät kasvatustieteen lisäksi mm. terveystieteen ja lääkehoidon opintoja ja sosionomit sosiaalipolitiikan, sosiologian ja yhteisöjohtamisen opintoja. Vaka-opeilla näiden sijaan syventävät opinnot ovat didaktiikkaa ja tutkimuksen tekemisen metodologiaa ja teoriaa.

Kaikissa kolmessa opiskellaan myös käytännön työtapoja kuten leikkien ohjaamista, satujen ja lorujen lukemista, jumpan vetämistä, askartelua, käsitöitä, lasten musiikkia,

Kiitos tästä! Loistava teksti, jossa huomioitu kaikkien ammattilaisten näkökulmaa. 

No varsinkin karisee kaikki intressi olla töissä päiväkodissa, kun palkka on naurettava, työolot helvetilliset eikä mitään mahdollisuuksia vaikuttaa mihinkään. Uudessa Vaka-laissa ei ole minkäänlaista suunnitelmaa, että asiat paranisi, päinvastoin, on täysin selvää, että yhä huonommaksi menee (muilla kuin opeilla).

Nyt hallituksen päätös runnoa läpi poliittinen päätös, jolla esitetään pysyvästi hoito- ja opetusalan palkkakehityksen korjaaminen   normaalitasolle - tämä kolahtaa lujaa. Aivan varmasti lähtee yhä useampi alalta pois kokonaan. Käy niin kuin Briteissä Thatcherin politiikan seurauksena: julkinen terveydenhoito, sosiaalitoimi, koulut ja päiväkodit rapautuvat kammottaviksi pahoinvointilaitoksiksi, joihin ei saada töihin kuin vajaa määriä kieltä, lainsäädäntöä ja koko alan substanssia osaamatonta, heikosti motivoitunutta ja heterogeenista, pakosta työskentelevää joukkoa.

Rikkaiden yksityiset koulut ja hoitolat lisääntyvät. Eriarvoisuus kasvaa ja varakkaat joutuvat käyttämään koko ajan enemmän rahaansa ja aikaansa omaisuutensa ja itsensä turvaamiseen rikollisuutta vastaan. Köyhillä ei ole muita mahdollisuuksia kuin ottaa sieltä, mistä pystyy. Poliisilla ei ole mitään keinoja puuttua ennakoivasti, hyvä jos jälkeen päin.

Hei hei hyvinvointivaltio, kesti 50 vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Aivan törkeää resurssihukkaa pelkästään työvoimapoliittisen taistelun vuoksi!

Suomessa koulutetaan (ja on koulutettu jo vuosia) monipuolisesti osaavia, fiksuja ja motivoituneita lähohoitajia ja sosionomeja kasvatusalan tehtäviin. Kummassakin koulutuspolussa opiskellaan, tentitään ja sovelletaan käytäntöön aivan samoja tutkittuun tieteeseen perustuvia julkaisuja kuin yliopistossakin (missä suurin osa ko. teksteistä on tuotettu). Ero varhaiskasvatuksen opettajan tutkintoon on se, että lähihoitajat tenttivät kasvatustieteen lisäksi mm. terveystieteen ja lääkehoidon opintoja ja sosionomit sosiaalipolitiikan, sosiologian ja yhteisöjohtamisen opintoja. Vaka-opeilla näiden sijaan syventävät opinnot ovat didaktiikkaa ja tutkimuksen tekemisen metodologiaa ja teoriaa.

Kaikissa kolmessa opiskellaan myös käytännön työtapoja kuten leikkien ohjaamista, satujen ja lorujen lukemista, jumpan vetämistä, askartelua, käsitöitä, lasten musiikkia,

Joo, Suomessa on varaa kertakäyttökouluttaa ihmiset ja sitten heittää ne parin vuoden päästä ulos. Kouluttaa uudestaan käytännössä samaan tehtävään. Ja taas ulos.

Pidetään kouluttajat leivissä. Koulutus on Suomen myyntivaltti, vientituote numero 1.

Jos eivät muut sitä muuten osta, niin haetaan Afrikasta ihmisiä tänne kouluun ilmaiseksi ja maksetaan niille kaikki. Sitten ne vie sitä osaamista sinne minne haluavat ja Suomi voi olla ylpeä, kun teki niin hyvän työn. 

Nyt veronmaksajat maksakaa enemmän veroja, iloisena, niin saadaan kouluttaa lisää ihmisiä samoihin piirileikkeihin, mitkä ne jo osaa, mutta uudella NIMELLÄ! Tottakai se on eri asia. 

Onko tämä ketju milloin lähetetty eduskuntaan ja kenelle/keille?

Tai Hki/Vantaa/Espoo-alueiden varhaiskasvatuspäälliköille??!