Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Miten ihmeessä kukaan voi olla päiväkodissa töissä kainalosauvoilla liikkuen?!?!

Meillä joulun päivystys oli täysi katastrofi ja jo valmiiksi väsynyt työyhteisö on nyt oikeasti uupunut. Osa hoitajista itkee nukkarissa ja osa on porukasta nahistelee ja kuittailee, joillakin on vähän sellainen hälläväliä tunnelma. 

Johtaja on kuin ei huomaisikaan ja juoksee milloin missäkin asioilla, että olisi talossa mahdollisimman vähän.

Löytyykö oikeasti hyviä päiväkoteja mistään? Sellaisia, joissa työyhteisö voi hyvin ja sen kautta lapset olisivat myös hyvinvoivia?

Jos ette oo vielä huomanneet, niin kansalaisten etuhan ei ole nykyisenlaisen yhteiskunnan etu. Kummankin yhtäaikainen tavoittelu ei nykymallille ole mahdollista, joten yhteiskunnallista etua ajetaan, viis kansalaisista. Tämä ala on epäinhimillinen, mutta niin on kokonaisuudessaan aika pitkälti muutkin. Jotenkin tulee mieleen se, että kun lasten kanssa oleilu on lähtökohtaisesti ylevöittävää, niin siks siitä on tehty tarkoituksella sietämätöntä hullunmyllyä; ettei vahingossakaan vois saada liikaa positiivista irti.

Ja lasten kannalta tietenkin olennaista traumatisoida ja rikkoa mahdollisimman varhain, että niistä kasvaa hukassa olevia ja sitä kautta sopivia orjakansalaisia. Karkeita ilmaisuja, mutta karkeita on maailman toimintamekanismitkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei saa saikkua jos lyönti ei aiheuta vammaa, joka estää työnteon. Päänsärky ei estä työntekoa t. Työterveys 

 

väkivaltaa ei ota kukaan vakavasti, kun kyseessä on lapsi. 

 

Päänsärky ja migreeni estävät työnteon päiväkodissa. Lyönnit myös asettavat mielenterveyden vaaraan; pelot & traumat. Jokainen pahoinpidelty tarvitsee sairauslomaa myös kasvattajat. 

Ehkä voisit kertoa kuinka uupunut olet ja jos mainitset, että haluat tehdä lapsille jotain, mitä ehkä kadut myöhemin ja että tunnet lapsia kohtaan agressiivisia tunteita. Saikkua napsahtanee!

"Työtehtävästä toiseen siirto" tulee, että rapsahtaa. Työsopimuksissa lukee, että jokainen on velvollinen oman nimetyn tehtävänsä lisäksi  "tekemään muutakin työnantajan määräämää työtä". Ne tehtävät, mihin siirretään, eivät ole mitään "ylennyksiä".

Myös sairaana ja sairaslomalla olet velvoitettu tekemään sellaisia työtehtäviä, joihin esihenkilö katsoo sinun olevan kykenevä. Ihan juu siellä omassa kodissasi (tai missä oletkaan) suunnittelet, valmistelet, kirjaat ja kokoustat, ei kuume tai levontarve sitä estä. Työkaverille sanottiin, että hakee ensin työpaikalta työläppärinsä ja menee vasta sitten kotiin parantumaan (angiina). Toisella oli leikkausta vaatinut hermosairaus, 3 kk sairasloma ja morfiinipumppu, siinä kondiksessa pitäisi ihan hyvin tehdä "korvaavia työtehtäviä kotonaan/sairaalassa" ja kirjata niitä lasten vasuja + vanhempien keskustelut voi ihan hyvin pitää teamsissa etänä.

Ei tehnyt. Sanoi, että haluaa kyseisen työmääräyksen kirjallisesti toimitettavaksi lakimiehelleen ja EU ihmisoikeusasiamiehelle. Ei sitten saanut mitään vastausta siltä esityypiltä.

Päiväkodin johtajilta on joiltakin hämärtynyt todellisuustaju yhä hurjemmin ja käsitys itsestään ylivaltiaana, jonka mielivallan alaisia kaikki ne ihmiset siellä töissä muka olisivat näkyy juuri tuollaisissa absurdeissa vallan väärinkäytöksissä. Ihan kunnallisella puolella näkee joskus menettelyjä, joissa se pikkuvirkamies palkkaa yksikköönsä kummallisen sisäpiirin haaremin, jopa omia sukulaisiaan ja perheenjäseniään laittamatta paikkoja avoimeen hakuun, ja jota sitten  pyörittää vääristyneen maailmankuvansa mukaisesti. Lainsäädäntö ei jotenkin koske sellaista systeemiä enää ollenkaan. Siitä tulee sulkeutunut pieni pesä, joka kuristuu koko ajan hirveämmäksi, eikä sellaiseen helposti puututa, koska lahkolaisuuden vuoksi tieto sairaudesta paljastuu vasta kerralla ja rytinällä, kun on jo paljon pahaa ehtinyt tapahtua. 

Olen kiittänyt onneani monta kertaa, että omat lapseni ovat jo lähes aikuisia.

Lasteni ollessa pieniä, olin kotona useamman vuoden ja päiväkoti-elämä alkoi vasta kun olivat 4-ja 5-vuotiaita. Ja tuolloinkin olivat päiväkodissa vain silloin kun molemmat vanhemmat olivat töissä. 

Mieheni on vuorotöissä ja kun oli vapaalla, olivat lapsetkin.

Eikä tämä ollut mitenkään erikoista, vaan täysin normaali tapa elää perhe-elämää ja arkea.

Silloin myös todella pidin työstäni päiväkodissa, roolini oli selvä, olin hoitaja ja työni oli hoitaa lapsia vanhempien työpäivän ajan. Perusarkea ja elämää opeteltiin, syötiin, nukuttiin, ulkoiltiin ja tavoitteet olivat selkeitä. Oikeasti kaikilla oli yleensä kivaa ja se näkyi.

Lapsillakin oli selvät kuviot elämässä, hoitoon tultiin ja hoitoa sai, ja omat vanhemmat olivat vanhempia. Läsnäolevia, huolehtivia, je rakensivat perusturvallisuuden ja elämän raamit lapsilleen. 

Reilussa kymmenessä vuodessa kaikki on muuttunut. 

Hyviä uutisia: lasten määrä on vähentynyt niin paljon että parin vuoden päästä alkaa olla ylitarjontaa työvoimasta. Koskee kouluja ja päiväkoteja. Monella alueella Helsingissä on tähän jo varauduttu ja pienet  päiväkodit ja koulut  lakkautetaan. 

Ja tuo romahdus lasten määrässä on aika iso kun katsoo tilastoja. Syntyvyys on romahtanut jolla on isot vaikutukset vakan ja koulujen työpaikkoihin. 

Vierailija kirjoitti:

Olen kiittänyt onneani monta kertaa, että omat lapseni ovat jo lähes aikuisia.

Lasteni ollessa pieniä, olin kotona useamman vuoden ja päiväkoti-elämä alkoi vasta kun olivat 4-ja 5-vuotiaita. Ja tuolloinkin olivat päiväkodissa vain silloin kun molemmat vanhemmat olivat töissä. 

Mieheni on vuorotöissä ja kun oli vapaalla, olivat lapsetkin.

Eikä tämä ollut mitenkään erikoista, vaan täysin normaali tapa elää perhe-elämää ja arkea.

Silloin myös todella pidin työstäni päiväkodissa, roolini oli selvä, olin hoitaja ja työni oli hoitaa lapsia vanhempien työpäivän ajan. Perusarkea ja elämää opeteltiin, syötiin, nukuttiin, ulkoiltiin ja tavoitteet olivat selkeitä. Oikeasti kaikilla oli yleensä kivaa ja se näkyi.

Lapsillakin oli selvät kuviot elämässä, hoitoon tultiin ja hoitoa sai, ja omat vanhemmat olivat vanhempia. Läsnäolevia, huolehtivia, je rakensivat perusturvallisuuden ja elämän raam

No todellakin on muuttunut!

Juuri noin kuin kuvasit muistan itsekin vuosituhannen vaihteen päiväkotityön. Oltiin työkavereita tiimissä, opettajat ja hoitajat, kuka minkäkin suuntauksen kautta, mutta kaikki muodollisesti päteviä sen ajan lakien mukaan. Ja nimenomaan oli yleensä kaikilla kiva olla, yhteinen porukka ja eläydyttiin leikkeihin, satuihin, näytelmiin ja vuodenaikojen mukana kulkeviin perinteisiin. 

Lapsiryhmä oli silloinkin 21 lasta, mutta yleensä pienten lasten ryhmiä, niitä 2 ja 3 vuotiaita oli päiväkodissa vain yksi 12 lapsen ryhmä jos sitäkään. Nykyään jo 3-vuotiaat, varmaan 2-vuotiaatkin jossain, lasketaan "isoiksi". Ryhmässä oli ennen vakihenkilöstö, jotka saattoi tehdä yhdessä töitä jopa vuosikymmeniä. Jos joku lopetti/jäi eläkkeelle tai muutti pois, niin se oli aina iso juttu, vietettiin läksiäisiä ja valmisteltiin lapsia lähtöön, tehtiin siitä turvallinen vaikkakin haikea tapahtuma. Lähtijä tuli usein vielä vuosien ajan välillä tervehtimään, istui kahville, leikkimään tai tuli esim. joulujuhliin ja kevätjuhliin ja oli aina tervetullut.

Omat keittiöt, hurjan hyvät keittäjät, toimivan arjen kannalta tärkeääkin tärkeämmät päiväkotiapulaiset ja topakat, temperamenttiset siivoojat olivat koko homman suola. Silloin jo tiedettiin, että ilman heitä ei homma toimisi. He ol8vat kokouksissa mukana, suunnittelemassa ja kertomassa sen, mitä opettajat ja hoitajat eivät nähneet. Monille lapsille juuri se päiväkotiapulainen oli oikeasti se mieleen painunein aikuinen, se joka auttoi, kun nopeimmat muut jo menivät edellä, retkillä, vessassa, ruokailussa, pukemisessa, riisumisessa, autoleikissä, kukkien katselussa.

Nykysysteemi on vastenmielinen irvikuva verrattuna siihen. 

Edellisessä viestissä kuvailtiin tosi hyvin aikaa ennen vakaa, kun oli vielä päivähoito.

Just tuo oli niin tärkeää, että oli avustajia ja siivoajia ja keittäjiä. Oli kesällä kesähessuja. 

Nyt on vain ope ja hoitajat ja jos hyvin käy yksi avustaja. 

Kaikki joutuvat siivoamaan ja pyörittämään ruokahuoltoa ja pyykkäämäänkin. 

Olen lopen väsynyt ja kyllästynyt siihen, kuinka paljon aikaa tuohon kaikkeen menee. Arvostan talomme avustajaa todella paljon, mutta hänkin on ylityöllistetty, eikä todellakaan ehdi kaikkea. 

Isoissa nykykasvattamoissa (150-300 lasta/ talo) ei kasvattajat tiedä edes toistensa nimiä, saati sitten paljon kiinnosta tuleeko joku uutena / sijaisena / opiskelijana / tutustujana /määräaikaisena / vakkarina / vanhempana / laitosapulaisena / palvelupäällikkönä vai minä tyyppinä vastaan käytävillä. Ei siellä tiedetä, kuka lopettaa tai aloittaa. Joskus ei edes johtaja / varajohtaja tiedä, kuka se hänen vastuullaan olevassa päiväkodissa kulkeva aikuinen on.

Miten ne lapset tietäisi? Ne kutsuu kaikkia "aikuinen".

Tai sitten ei kutsu enää mitenkään, katsoo ohi. 

Vierailija kirjoitti:

Oon aina välillä seuraillut sivusta tätä ketjua, ja tällä kertaa tuli mieleen yks kuuntelemani podcastjakson tapainen hyvän mielen jutustelutuokio youtubesta, ja sen suositteleminen. Jaksossa jututetaan henkilöä, joka on tehnyt väitöskirjan lasten huumorintajusta. Löytyy youtubesta kun hakee juttutuulella jakso 30 Tuula Stenius

Uppaan tätä, mutta vain tämän kerran. Huumorintaju vaan on sen verran hyvänmielen aihe, ja sitä kautta voi tutkailla myös ihmisyyttä

Tuo haastateltava kertoi lasten oppimisesta ja ryhmäkoosta; luontevimmillaan se näytti olevan seitsemän lapsen + aikuisen pienissä ryhmissä. Niissä keskustelunaiheiden pienet, väkisintulevat, rönsyilyt oli mahdollisia ja hallittavissa, ja hiljaisempienkin ääni pääsi kuuluviin. Kahdenkymmenen henkilön kokoisen ryhmän hallintaa taas pidettiin tavallaan mahdottomana, ja myös yksilöiden kannalta epäedullisena.

Juuri tuo subjektiivinen oikeus.. Uuh.. Mitään tolkkua.. Äidit kotona vauvojen kanssa ja isommat sisaret hoidossa 7-17..pidempään kuin työssäkäyvien tenavat.. Miks pitää lapsia tehdä ja hoidattaa yhteiskunnalla.. Ehkäisy keksitty, käyttäkää sitä! 

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuo subjektiivinen oikeus.. Uuh.. Mitään tolkkua.. Äidit kotona vauvojen kanssa ja isommat sisaret hoidossa 7-17..pidempään kuin työssäkäyvien tenavat.. Miks pitää lapsia tehdä ja hoidattaa yhteiskunnalla.. Ehkäisy keksitty, käyttäkää sitä! 

Silleen pitkästi ihmiskunnan historiaa miettien lasten kasvatusta ei oo välttämättä koskaan aiemmin pidetty tälleen pelkästään äidin ja isän harteilla. Nykymaailmassa perheet ja ihmiset elää aivan uudella tavalla toisistaan erillään, ilman luontaista laumaa ja yhteisöllisyyttä. Se voi olla liian iso vastuu. En sano, että tuo olis oikein, mutta voin silti ymmärtää sitä miksi sitä tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuo subjektiivinen oikeus.. Uuh.. Mitään tolkkua.. Äidit kotona vauvojen kanssa ja isommat sisaret hoidossa 7-17..pidempään kuin työssäkäyvien tenavat.. Miks pitää lapsia tehdä ja hoidattaa yhteiskunnalla.. Ehkäisy keksitty, käyttäkää sitä! 

Silleen pitkästi ihmiskunnan historiaa miettien lasten kasvatusta ei oo välttämättä koskaan aiemmin pidetty tälleen pelkästään äidin ja isän harteilla. Nykymaailmassa perheet ja ihmiset elää aivan uudella tavalla toisistaan erillään, ilman luontaista laumaa ja yhteisöllisyyttä. Se voi olla liian iso vastuu. En sano, että tuo olis oikein, mutta voin silti ymmärtää sitä miksi sitä tapahtuu.

Okei. No itse en voi ymmärtää sitä että nykyvanhempi ei pärjää yksin kahden OMAN lapsensa kanssa, ennen sentään saattoi olla 7-8 lasta perheessä ja varmasti silloin mummojen ym apu tulikin tarpeeseen, kun hieman enemmän aikaa meni jo pelkästään ruoanlaitossa ja pyykkäyksessä.

Ja miten se voi olla mahdollista että kun lapsen oma äiti tai isä ei pärjää kahden oman lapsensa kanssa, niin vanhempi kuitenkin odottaa että päiväkodissa hoitaja pärjäää samojen lasten kanssa ryhmässä jossa 20 muuta samanlaista lasta? Ja siinä samassa opettaa lapset kuivaksi, leikkaamaan saksilla, luistelemaan jne jne? 

Mikäs yhden persun kiihdytysajo täällä pikkulasten hoitamista käsittelevässä ketjussa on alkanut?

Voitko mennä toisiin, omaa agendaasi käsitteleviin ryhmiin meuhkaamaan? 

https://www.is.fi/perhe/art-2000010115862.html

1 nykylapsissa näkyvä vanhempien toimintamalli. Ja voin sanoa, että asiasta kärsii aika moni, ei vain se lapsi.

Loppujen lopuksi näissä Suomen varhaiskasvatusjärjestelmän, koulutusjärjestelmän, terveydenhuollon yms. julkisen sektorin organisaatioiden heikkenevässä suorituskyvyssä on kysymys organisoinnin ja johtamisen heikkenemisestä. On huonompia ja parempia opettajia, lääkäreitä, lasten- ja sairaanhoitajia, mutta isossa kuvassa organisaatio ja sen johto on vastuussa ison mittakaavan tuloksista.

Ja syy tuohon huonoon organisointiin ja johtamiseen voi olla vain joko johdon ja organisoijien ja näiden asemiinsa asettajien epäpätevyys tai vaihtoehtoisesti suoranainen korruptio, tai näiden jonkinasteinen sekoitus.

Vierailija 

"Työtehtävästä toiseen siirto" tulee, että rapsahtaa. Työsopimuksissa lukee, että jokainen on velvollinen oman nimetyn 

Nyt tytöt ja pojat. Miten olisi italialainen lakko.

Hommat tehdään tietysti, mutta hiiiiiitaasti. Kävellään etanavauhtia ja hups, juuri nyt tuli todella kova kakkihätä. Aina perehdytys ja perhdytys, koska et halua tehdä virhettä vaan kaiken oikein.

Ketään ei voi tuomita jos on hitaanpuoleinen, eihän?

Vierailija kirjoitti:

Loppujen lopuksi näissä Suomen varhaiskasvatusjärjestelmän, koulutusjärjestelmän, terveydenhuollon yms. julkisen sektorin organisaatioiden heikkenevässä suorituskyvyssä on kysymys organisoinnin ja johtamisen heikkenemisestä. On huonompia ja parempia opettajia, lääkäreitä, lasten- ja sairaanhoitajia, mutta isossa kuvassa organisaatio ja sen johto on vastuussa ison mittakaavan tuloksista.

Ja syy tuohon huonoon organisointiin ja johtamiseen voi olla vain joko johdon ja organisoijien ja näiden asemiinsa asettajien epäpätevyys tai vaihtoehtoisesti suoranainen korruptio, tai näiden jonkinasteinen sekoitus.

Tietynlaista korruptiota tuo vaka-harhakin on. Moni tienaa elantonsa yhdentekevällä humpuukilla. Kyllä tuntevat olonsa tärkeäksi kun taas keksivät erinlaisia arviointeja ja näyttöjä siitä miten saada p a s k a näyttämään kullalta.

Minä olen melko hyvässä päiväkodissa nyt, vaatii että esihenkilönä on ihminen joka välittää alaisistaan ja uskaltaa joustaa, vaikka ylhäältäpäin sanottais mitä ja että työkaverit antaa piupaut nykyvaatimuksille ja tekee oman järjen mukaan keskittyen lastenhoitoon eikä oheistoimintaan.

Mutta aika monen palikan tässä pitää tietenkin napsahtaa kohdalleen, mutta kun napsahtaa niin tuntuu työ taas mielekkäältä eikä useimmiten liian kiireiseltä saati stressaavalta, kun ei ole mitään pakollisia raameja mitä pitäisi väkisin noudattaa vaikka kaikki näkee miten järjetöntä se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuo subjektiivinen oikeus.. Uuh.. Mitään tolkkua.. Äidit kotona vauvojen kanssa ja isommat sisaret hoidossa 7-17..pidempään kuin työssäkäyvien tenavat.. Miks pitää lapsia tehdä ja hoidattaa yhteiskunnalla.. Ehkäisy keksitty, käyttäkää sitä! 

Silleen pitkästi ihmiskunnan historiaa miettien lasten kasvatusta ei oo välttämättä koskaan aiemmin pidetty tälleen pelkästään äidin ja isän harteilla. Nykymaailmassa perheet ja ihmiset elää aivan uudella tavalla toisistaan erillään, ilman luontaista laumaa ja yhteisöllisyyttä. Se voi olla liian iso vastuu. En sano, että tuo olis oikein, mutta voin silti ymmärtää sitä miksi sitä tapahtuu.

Okei. No itse en voi ymmärtää sitä että nykyvanhempi ei pärjää yksin kahden OMAN lapsensa kanssa, ennen sentään saattoi olla 7-8 lasta perhe

Jos on 7-8 lasta, niin siinä todennäköisesti on vanhemmat lapset jo yläkouluikäisiä ja kykeneviä auttamaan pienempiään. Muutoinkin ennen oli oletettavaa että nainen istuu kotona ja elää miehen rahoilla, ei kerrytä itselleen eläkettä eikä yhtään mitään mikä nykymaailmassa on kyllä haudan kaivamista itselleen. Toisinsanoen nykyään naistenkin on käytävä töissä ja eipä siinä sitten 8 lasta niinvain tehdäkkään, kun niitä tehdessä olis aika pitkään poissa työelämästä äiteilemässä, eli putoais kelkasta kun eipä siitä miehestä taida imettämään olla.

Nykymaailma pyörii täysin rikkaiden yrittäjien ympärillä ja siinä ei ole sitten sijaa pesän perustamiselle, ei vaikka ne naperot kuinka olis niitä tulevia työläisiä rikkaita rikastuttamaan.