Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

26 vuotta 60 eri paikassa? Siis käytännössä 5 kuukautta per paikka? Miksi moinen vaihtuvuus?

Eiköhän tuossa ole oltu kiertävänä sijaisena osittain.

Vierailija kirjoitti:

Kun suunnitteluajasta karsitaan niin siinä rikotaan työaikalakia.

Meillä koetaan että tärkein pointti on olla lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomenna alkavalla työviikolla meiltä puuttuu ryhmästä kasvattaja eikä ainakaan perjantaina kukaan ollut ilmoittautunut keikkaa ottamaan, on siis hyvin epätodennäköistä, että sijaista ryhmäämme saadaan. Ja kyseessä 21 lapsen ryhmä.

Tervetuloa siis uusi työviikko jonka loppuessa perjantaina on hyvin katkipoikkinaatti.

Ai teillä on siellä vain viisipäiväinen työviikko? Kelpais kyllä.

Äääh, älä viitsi.

Vierailija kirjoitti:

kaikkialla on akateemisia tekemässä yksinkertaisia konttorihommia, postittelemassa, kopioimassa, arkistoimassa tai pyyhkimässä pyllyjä. Tällaisessa toiminnassa ei ole järkeä.

Kuka kertoisi Suomen päättäjille, että ihmisiä ei kannata ylikouluttaa?

Ennen oli 16 tuntia päivässä töitä ja yksi vapaa päivä viikossa .....miehet kalasti naiset leipoi . Ei nyt viitsi valittaa sentään . Osa niistä hoidettavissa kuuluu laitoshoitoon ja osa etityis opetukseen . Osa huostaanottoon ja siksi teillä on liikaa niitä. Sitten on niitä jotka hoitaa itse kotona eivät ole edes työssä niille sopii muutama tunti viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun suunnitteluajasta karsitaan niin siinä rikotaan työaikalakia.

Meillä koetaan että tärkein pointti on olla lasten kanssa.

Eipä tuossa ole siitä kysymys, että mikä on se tärkein pointti, katsos kun tuon suunnittelu eli ns sak-ajan tulee näkyä ihan työvuorolistassa joka taas on päiväkodin johtajan lähetettävä aina muutaman vkon välein eteenpäin.

ent. lastenhoitaja kirjoitti:

10 vuotta jaksoin. Sit lähdin.

Syitä:

-lastenhoitajana sain aina ns. huonoimmat vuorot, eli äärivuorot, ja tietenkin iltapainotteisesti.

- hoitajana joutuu olemaan paljon lapsiryhmässä yksin. Siinä voi oikeasti pyyhkiä pedagogiikalla pyllyä, kun tilanne vaihtuu taisteluun pitää kaikki vaan tallessa, ehjänä ja hengissä.

- vaatimukset noudattaa vasuja, pedagogista työotetta, luotsata omaa pienryhmää eivät ollees suhteessa siihen kuinka paljon meille hoitajille annettiin asioihin omaa perehtymis- tai suunnitteluaikaa (0 min viikossa).

- hoitajan siirtäminen ryhmästä ja jopa yksiköstä (talosta) toiseen kesken työpäivää, joskus jopa monta kertaa päivässä. Ei motivoi toimimaan oman ryhmän lasten kanssa parhaalla mahdollisella tavalla, saatikka niiden muiden puolivieraiden lasten kanssa, kun olet vaan joku heittosäkki ryhmien välillä. Tuntuu aika p*rseeltä se että olet se aikuinen joka on ryhmässä lähtökohtaisesti 8h/pvä, mut heti kun naapuriryhmästä puuttuu joku niin sinut viskataan siitä tutusta ryhmästä ulos ja ope saa jäädä omien kanssa. Aina.

- hoitajana menet aina ekana ulos ja vikana sisään kun on lasten ulkoiluttamisesta kysymys

- hoitajana olet myös se joka hoitaa aina nukkarin, jos omaan nukkariin tulee ope niin sit siirryt naapuriryhmän nukkariin

- hoitajana olet se joka usein on eniten yhteistyössä vanhempien kanssa, koska olet aina äärivuorossa (eli kun lapsia tuodaan ja haetaan). Kuitenkaan hoitajana et saanut pitää vasuja/ kasvatuskeskusteluja vanhemman kanssa, vaan ne hoiti aina opettaja (vaikka se ope olisi taas uusi ja tullut ryhmään kuukausi sitten, hän on "pätevämpi" pitämään vasukeskustelun kuin hoitaja joka on tuntenut lapsen ja perheen kolme vuotta.

- sit se jatkuva projektin projekti ja uusi kikkaskeppostelu. Tärkeintä olisi rauha keskittyä ihan siihen PERUSTYÖHÖN joka jo itsessään on vaativa. Eli olla lapsille läsnä, hoitaa ja vastata heidän tarpeisiinsa, opettaa heille tavallisia sosiaalisia taitoja ja tarjota heille mahdollisuuksia tutustua ympäristöön ja ilmiöihin ym ihan tavallisin arkisin keinoin (metsäretket, leipominen, askartelu, ulkoilu, jumppa, lukeminen jne).

- avustavien työntekijöiden puuttuminen. Avustajat, keittiötyöntekijät, laitsarit, talkkarit kuuluu kaikki oleellisesti päiväkodin arkeen. Heistä ei pidä pihistää, mutta heitä näkee päiväkodin arjessa yhä harvemmin.... siellä sit toimit yksin avustajana adhd-lapselle samalla kun olet vastuussa muusta ryhmästä, keität aamupuurot ja lataat tiskit koneeseen, peset kurahousut ja imuroit eteisen ja olet aamulla vastuussa pihan hiekotuksesta ettei kukaan lennä siellä perseelleen ja katkaise koipeaan... me ollaan kyllä melkoisia monitaitureita, mut rajansa kaikella.

PAAAALJON muitakin epäkohtia on, mutta tuossa nyt jotain mitä ekana tulee mieleen.

Anna kun arvaan, olit yksityisellä? Itse en ole julkisella koskaan keittänyt aamupuuroa tai koskenutkaan imuriin. Jos keittäjä tai siivooja on poissa, on palveluntuottajan tehtävä järjestää työlleen tekijä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kaikkialla on akateemisia tekemässä yksinkertaisia konttorihommia, postittelemassa, kopioimassa, arkistoimassa tai pyyhkimässä pyllyjä. Tällaisessa toiminnassa ei ole järkeä.

Kuka kertoisi Suomen päättäjille, että ihmisiä ei kannata ylikouluttaa?

Siitähän ei ole kyse, vaan siitä, että lääkärin tekemä moppaus on törkeän kallista ja pois sairaiden hoitamisesta. Ihan kuten sossun kopiointitalkoot tai vakaopettajan pyllyjen pesu. Siihen ydintyöhön jää vähemmän aikaa kun akateemisella teetetään ammattikoulutasoisen töitä. Samaan aikaan ne ammattikoululaiset makaa työttöminä kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitajat ja opettajat itse vaativat itseltään ihan liikaa. Ei lapsen hoitopäivän tarvitse olla mitään ihmeellistä spektaakkelia. Leikkiä, ulkoilua, vessakäyntejä, ruokailuja. Päiväunet ja satu. Tuossa on jo tekemistä, kun pitää ilmapiirin rauhallisena niin, että kaikilla on mukava ja turvallinen olla. Joskus joku spessu juttu, askartelu tai leikkipuisto.

Eskarit voi jo vähän opiskella.

Olkaa armollisia itsellenne, tahdin ei tarvitse olla hengästyttävä. Eihän se kotonakaan ole.

Maailmassa on suurempiakin ongelmia kuin tavoitteiden toteutuminen varhaiskasvatuksessa. Tavoite voisi olla rauhallinen ryhmä ja lasten hyvä käytös.

Nyt et tiedä mistä puhut. Varhaiskasvatussunnitelmaa on toteutettava ja opettaja on vastuussa ryhmän pedagogisen toiminnan suunnittelusta ja toteutumisesta. Jos nämä eivät toteudu niin aika pian tulee varmasti palautetta johtajalta/vanhemmilta. Tuo äsken kuvailemasi voisi olla hyvin tyypillinen päivä esim. perhepäivähoidossa mutta se ei ole sama asia kun varhaiskasvatus. Olen itse kyllä myös samaa mieltä siinä mielessä että alle 3-vuotiailta voitaisiin pedagoginen suunnittelu poistaa kokonaan ja keskittyä siihen perushoitoon.

Opettajat pelkäävät arvostuksen laskevan, jos keskittyvät suunnittelusta ihan vaan hoivaan ja yhdessä oloon lasten kanssa ja spontaaniin tekemiseen lasten kiinnostuksen mukaan? On selvää että lapset voivat huonosti tässä nykyisessä systeemissä, jos aikuiset ovat kireitä ja kiireisiä...

Ne vaatimukset toteuttaa pedagogista toimintaa tulevat ylempää eivätkä varmastikaan opettajien omasta toiveesta. Vasuun on kirjattava nämä pedagogiset tavoitteet jokaisen lapsen kohdalle ja sitten on myös ryhmän yhteinen pedagoginen suunnitelma jota toteutettava. Työ on jatkuvaa arviointia ja suunnittelua ja siihen päälle se perushoito. Ei kukaan opettaja varmasti tällaista toivo ja ajallisesti tuo on ihan mahdoton haaste.

Nimenomaan, ajallisesti mahdoton yhtälö. Mitä tekee vaka ope? Yrittää täyttää ylemmän tahon "toimistopedagogien" jokaisen vaatimuksen, vai priorisoi lapsen ja lapsiryhmän edun mukaisesti?

Voit löytää uusia ja luoviakin tapoja tehdä työtä.

Voi hyvänen aika. Me vaka opet (itse kohta entinen) emme ole mitään itsenäisiä ammatinharjoittajia jotka voimme päättää mitkä työtehtävät haluamme suorittaa ja mitkä enme. Palavereihin ja tapaamisiin on juostava ja kirjaamistöitä on paljon, emme voi jättää näitä tekemättä ja valita että olemme mielummin lapsiryhmässä vaikka se olisikin tärkeämpää. Eikö tämä mene sinne pieneen kaaliin Olemme pitäneet ääntä ongelmasta ja nyt on menossa joukkomarssi pois alalta. Eikö tämä jo kerro siitä että meillä ei ole valinnanvapautta toimia työssä kuten itse haluamme.

Ei aivan. Ellet sitten ole töissä liukuhihnapäiväkodissa, missä et voi työsi sisältöön ollenkaan vaikuttaa.

Ongelma on siinä, että opettajat ulkoistavat itsensä ryhmästä, luullen sen olevan työn ydintä ja jättävät lastenhoitajat selviytymään yksin. Ei kaikki palaverit ole oikeasti tärkeitä.

Jokainen ope priorisoi joka tapauksessa työtehtäviään, koska kaikkiin ei aika riitä. Niiden valintojen hedelmistä sitten nauttii omassa ryhmässään.

Eikö teillä osata suunnitella työvuoroja, jos hoitaja jää aina yksin ryhmään? Ei meillä ainakaan opettajien SAK-aika ole samaan aikaan, vaan kun toinen on suunnittelemassa, toinen on lapsiryhmässä hoitajan kanssa. Osa SAK-ajoista on myös sijoitettu kotona tehtäväksi, eli kukaan ei jää yksin sen takia. Myös palaverit sovitaan kalenteriin työvuorojen mukaan, esim. vasukeskusteluja ei pidetä silloin, kun oltaisiin muutenkin ryhmässä vain kahdestaan ja talon palaveripäivinä ei aamuvuorolaiset lähde ennen palaverin päättymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitajat ja opettajat itse vaativat itseltään ihan liikaa. Ei lapsen hoitopäivän tarvitse olla mitään ihmeellistä spektaakkelia. Leikkiä, ulkoilua, vessakäyntejä, ruokailuja. Päiväunet ja satu. Tuossa on jo tekemistä, kun pitää ilmapiirin rauhallisena niin, että kaikilla on mukava ja turvallinen olla. Joskus joku spessu juttu, askartelu tai leikkipuisto.

Eskarit voi jo vähän opiskella.

Olkaa armollisia itsellenne, tahdin ei tarvitse olla hengästyttävä. Eihän se kotonakaan ole.

Maailmassa on suurempiakin ongelmia kuin tavoitteiden toteutuminen varhaiskasvatuksessa. Tavoite voisi olla rauhallinen ryhmä ja lasten hyvä käytös.

Nyt et tiedä mistä puhut. Varhaiskasvatussunnitelmaa on toteutettava ja opettaja on vastuussa ryhmän pedagogisen toiminnan suunnittelusta ja toteutumisesta. Jos nämä eivät toteudu niin aika pian tulee varmasti palautetta johtajalta/vanhemmilta. Tuo äsken kuvailemasi voisi olla hyvin tyypillinen päivä esim. perhepäivähoidossa mutta se ei ole sama asia kun varhaiskasvatus. Olen itse kyllä myös samaa mieltä siinä mielessä että alle 3-vuotiailta voitaisiin pedagoginen suunnittelu poistaa kokonaan ja keskittyä siihen perushoitoon.

Opettajat pelkäävät arvostuksen laskevan, jos keskittyvät suunnittelusta ihan vaan hoivaan ja yhdessä oloon lasten kanssa ja spontaaniin tekemiseen lasten kiinnostuksen mukaan? On selvää että lapset voivat huonosti tässä nykyisessä systeemissä, jos aikuiset ovat kireitä ja kiireisiä...

Ne vaatimukset toteuttaa pedagogista toimintaa tulevat ylempää eivätkä varmastikaan opettajien omasta toiveesta. Vasuun on kirjattava nämä pedagogiset tavoitteet jokaisen lapsen kohdalle ja sitten on myös ryhmän yhteinen pedagoginen suunnitelma jota toteutettava. Työ on jatkuvaa arviointia ja suunnittelua ja siihen päälle se perushoito. Ei kukaan opettaja varmasti tällaista toivo ja ajallisesti tuo on ihan mahdoton haaste.

Nimenomaan, ajallisesti mahdoton yhtälö. Mitä tekee vaka ope? Yrittää täyttää ylemmän tahon "toimistopedagogien" jokaisen vaatimuksen, vai priorisoi lapsen ja lapsiryhmän edun mukaisesti?

Voit löytää uusia ja luoviakin tapoja tehdä työtä.

Voi hyvänen aika. Me vaka opet (itse kohta entinen) emme ole mitään itsenäisiä ammatinharjoittajia jotka voimme päättää mitkä työtehtävät haluamme suorittaa ja mitkä enme. Palavereihin ja tapaamisiin on juostava ja kirjaamistöitä on paljon, emme voi jättää näitä tekemättä ja valita että olemme mielummin lapsiryhmässä vaikka se olisikin tärkeämpää. Eikö tämä mene sinne pieneen kaaliin Olemme pitäneet ääntä ongelmasta ja nyt on menossa joukkomarssi pois alalta. Eikö tämä jo kerro siitä että meillä ei ole valinnanvapautta toimia työssä kuten itse haluamme.

Ei aivan. Ellet sitten ole töissä liukuhihnapäiväkodissa, missä et voi työsi sisältöön ollenkaan vaikuttaa.

Ongelma on siinä, että opettajat ulkoistavat itsensä ryhmästä, luullen sen olevan työn ydintä ja jättävät lastenhoitajat selviytymään yksin. Ei kaikki palaverit ole oikeasti tärkeitä.

Jokainen ope priorisoi joka tapauksessa työtehtäviään, koska kaikkiin ei aika riitä. Niiden valintojen hedelmistä sitten nauttii omassa ryhmässään.

Eikö teillä osata suunnitella työvuoroja, jos hoitaja jää aina yksin ryhmään? Ei meillä ainakaan opettajien SAK-aika ole samaan aikaan, vaan kun toinen on suunnittelemassa, toinen on lapsiryhmässä hoitajan kanssa. Osa SAK-ajoista on myös sijoitettu kotona tehtäväksi, eli kukaan ei jää yksin sen takia. Myös palaverit sovitaan kalenteriin työvuorojen mukaan, esim. vasukeskusteluja ei pidetä silloin, kun oltaisiin muutenkin ryhmässä vain kahdestaan ja talon palaveripäivinä ei aamuvuorolaiset lähde ennen palaverin päättymistä.

Jos aamuvuorolainen pidentää päiväänsä palaverin vuoksi,niin onhan se tasattava jossain toisessa vuorossa. Kyllähän se niin ln ,että ne ajat kun ryhmässä on vain kaksi työntekijää vsikka lapsia on mitoitettu kolmelle,ovat lisääntyneet ihan hurjasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitajat ja opettajat itse vaativat itseltään ihan liikaa. Ei lapsen hoitopäivän tarvitse olla mitään ihmeellistä spektaakkelia. Leikkiä, ulkoilua, vessakäyntejä, ruokailuja. Päiväunet ja satu. Tuossa on jo tekemistä, kun pitää ilmapiirin rauhallisena niin, että kaikilla on mukava ja turvallinen olla. Joskus joku spessu juttu, askartelu tai leikkipuisto.

Eskarit voi jo vähän opiskella.

Olkaa armollisia itsellenne, tahdin ei tarvitse olla hengästyttävä. Eihän se kotonakaan ole.

Maailmassa on suurempiakin ongelmia kuin tavoitteiden toteutuminen varhaiskasvatuksessa. Tavoite voisi olla rauhallinen ryhmä ja lasten hyvä käytös.

Nyt et tiedä mistä puhut. Varhaiskasvatussunnitelmaa on toteutettava ja opettaja on vastuussa ryhmän pedagogisen toiminnan suunnittelusta ja toteutumisesta. Jos nämä eivät toteudu niin aika pian tulee varmasti palautetta johtajalta/vanhemmilta. Tuo äsken kuvailemasi voisi olla hyvin tyypillinen päivä esim. perhepäivähoidossa mutta se ei ole sama asia kun varhaiskasvatus. Olen itse kyllä myös samaa mieltä siinä mielessä että alle 3-vuotiailta voitaisiin pedagoginen suunnittelu poistaa kokonaan ja keskittyä siihen perushoitoon.

Opettajat pelkäävät arvostuksen laskevan, jos keskittyvät suunnittelusta ihan vaan hoivaan ja yhdessä oloon lasten kanssa ja spontaaniin tekemiseen lasten kiinnostuksen mukaan? On selvää että lapset voivat huonosti tässä nykyisessä systeemissä, jos aikuiset ovat kireitä ja kiireisiä...

Ne vaatimukset toteuttaa pedagogista toimintaa tulevat ylempää eivätkä varmastikaan opettajien omasta toiveesta. Vasuun on kirjattava nämä pedagogiset tavoitteet jokaisen lapsen kohdalle ja sitten on myös ryhmän yhteinen pedagoginen suunnitelma jota toteutettava. Työ on jatkuvaa arviointia ja suunnittelua ja siihen päälle se perushoito. Ei kukaan opettaja varmasti tällaista toivo ja ajallisesti tuo on ihan mahdoton haaste.

Nimenomaan, ajallisesti mahdoton yhtälö. Mitä tekee vaka ope? Yrittää täyttää ylemmän tahon "toimistopedagogien" jokaisen vaatimuksen, vai priorisoi lapsen ja lapsiryhmän edun mukaisesti?

Voit löytää uusia ja luoviakin tapoja tehdä työtä.

Voi hyvänen aika. Me vaka opet (itse kohta entinen) emme ole mitään itsenäisiä ammatinharjoittajia jotka voimme päättää mitkä työtehtävät haluamme suorittaa ja mitkä enme. Palavereihin ja tapaamisiin on juostava ja kirjaamistöitä on paljon, emme voi jättää näitä tekemättä ja valita että olemme mielummin lapsiryhmässä vaikka se olisikin tärkeämpää. Eikö tämä mene sinne pieneen kaaliin Olemme pitäneet ääntä ongelmasta ja nyt on menossa joukkomarssi pois alalta. Eikö tämä jo kerro siitä että meillä ei ole valinnanvapautta toimia työssä kuten itse haluamme.

Ei aivan. Ellet sitten ole töissä liukuhihnapäiväkodissa, missä et voi työsi sisältöön ollenkaan vaikuttaa.

Ongelma on siinä, että opettajat ulkoistavat itsensä ryhmästä, luullen sen olevan työn ydintä ja jättävät lastenhoitajat selviytymään yksin. Ei kaikki palaverit ole oikeasti tärkeitä.

Jokainen ope priorisoi joka tapauksessa työtehtäviään, koska kaikkiin ei aika riitä. Niiden valintojen hedelmistä sitten nauttii omassa ryhmässään.

Eikö teillä osata suunnitella työvuoroja, jos hoitaja jää aina yksin ryhmään? Ei meillä ainakaan opettajien SAK-aika ole samaan aikaan, vaan kun toinen on suunnittelemassa, toinen on lapsiryhmässä hoitajan kanssa. Osa SAK-ajoista on myös sijoitettu kotona tehtäväksi, eli kukaan ei jää yksin sen takia. Myös palaverit sovitaan kalenteriin työvuorojen mukaan, esim. vasukeskusteluja ei pidetä silloin, kun oltaisiin muutenkin ryhmässä vain kahdestaan ja talon palaveripäivinä ei aamuvuorolaiset lähde ennen palaverin päättymistä.

Jos aamuvuorolainen pidentää päiväänsä palaverin vuoksi,niin onhan se tasattava jossain toisessa vuorossa. Kyllähän se niin ln ,että ne ajat kun ryhmässä on vain kaksi työntekijää vsikka lapsia on mitoitettu kolmelle,ovat lisääntyneet ihan hurjasti.

Kyllä, mutta lainaamani kirjoittaja ei puhunut tilanteista, joissa ryhmässä on kaksi työntekijää kolmen sijasta, vaan sanoi, että lastenhoitaja jätetään pärjäämään yksin.

Ja ylitunnit otettava 3vkon sisällä siitä kun ne on tulleet eli ennen uuden jakson alkamista. Aiemmin se oli sentään 4vkon sisällä, mutta nykyisin vain 3vkon. Aiheuttaa sen ettei ylitunteja ehdi aina ottamaan vaan ne vaan jää ottamatta, ikäänkuin lahjaksi työnantajalle.

Ei kai kukaan suostu ilmaiseksi tekemään työnantajalle tunteja? Olen myös päiväkodissa töissä enkä ole kyllä kuullut tuollaisesta, että jos ei ehdi ottaa tunteja takaisin, ne haihtuvat savuna ilmaan! Olin juuri syyslomalla ylityövapaalla ja todennäköisesti joulun aikaan seuraavan kerran.

Vierailija kirjoitti:

Ja ylitunnit otettava 3vkon sisällä siitä kun ne on tulleet eli ennen uuden jakson alkamista. Aiemmin se oli sentään 4vkon sisällä, mutta nykyisin vain 3vkon. Aiheuttaa sen ettei ylitunteja ehdi aina ottamaan vaan ne vaan jää ottamatta, ikäänkuin lahjaksi työnantajalle.

Jos et ehdi ottamaan ylitunteja takaisin, niistä maksetaan sulle. Tietenkin. Joku voi toki kokea, että aika on rahaa arvokkaampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kaikkialla on akateemisia tekemässä yksinkertaisia konttorihommia, postittelemassa, kopioimassa, arkistoimassa tai pyyhkimässä pyllyjä. Tällaisessa toiminnassa ei ole järkeä.

Kuka kertoisi Suomen päättäjille, että ihmisiä ei kannata ylikouluttaa?

Siitähän ei ole kyse, vaan siitä, että lääkärin tekemä moppaus on törkeän kallista ja pois sairaiden hoitamisesta. Ihan kuten sossun kopiointitalkoot tai vakaopettajan pyllyjen pesu. Siihen ydintyöhön jää vähemmän aikaa kun akateemisella teetetään ammattikoulutasoisen töitä. Samaan aikaan ne ammattikoululaiset makaa työttöminä kotona.

Mitä se ”ydintyö” on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kaikkialla on akateemisia tekemässä yksinkertaisia konttorihommia, postittelemassa, kopioimassa, arkistoimassa tai pyyhkimässä pyllyjä. Tällaisessa toiminnassa ei ole järkeä.

Kuka kertoisi Suomen päättäjille, että ihmisiä ei kannata ylikouluttaa?

Siitähän ei ole kyse, vaan siitä, että lääkärin tekemä moppaus on törkeän kallista ja pois sairaiden hoitamisesta. Ihan kuten sossun kopiointitalkoot tai vakaopettajan pyllyjen pesu. Siihen ydintyöhön jää vähemmän aikaa kun akateemisella teetetään ammattikoulutasoisen töitä. Samaan aikaan ne ammattikoululaiset makaa työttöminä kotona.

Ammattikoulutasoisen? Jaotteletko ihmisiä eri tasoihin koulutuksen mukaan?

Hölmöä verrata lääkärin lattianmoppaamista vakaopen tekemään lapsen pyllynpesuun. Lääkäri, lääketieteen lisensiaatti. Vakaope, kasvatustieteen kandi. Miten erotat pikkulasten hoidon, kasvatuksen ja opetuksen toisistaan? Eivätkö nämä kaikki ole läsnä kaiken aikaa? Entä hoiva, lämpö, vuorovaikutus? Pedagogiikkaa korostetaan nyt aivan liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kaikkialla on akateemisia tekemässä yksinkertaisia konttorihommia, postittelemassa, kopioimassa, arkistoimassa tai pyyhkimässä pyllyjä. Tällaisessa toiminnassa ei ole järkeä.

Kuka kertoisi Suomen päättäjille, että ihmisiä ei kannata ylikouluttaa?

Siitähän ei ole kyse, vaan siitä, että lääkärin tekemä moppaus on törkeän kallista ja pois sairaiden hoitamisesta. Ihan kuten sossun kopiointitalkoot tai vakaopettajan pyllyjen pesu. Siihen ydintyöhön jää vähemmän aikaa kun akateemisella teetetään ammattikoulutasoisen töitä. Samaan aikaan ne ammattikoululaiset makaa työttöminä kotona.

Mitä se ”ydintyö” on?

Ydintyö on se mitä varten on varsinaisesti palkattu ja koulutettu. Vaka opettajalla se on opettaminen.

Mitä sinä ajattelet, että se vakaopettaja opettaa siellä päiväkodissa? Jotakin sellaista jonka vain hän osaa ja hallitsee? Ehei, ei se eskarituokion pitäminen, n.30min/pvä, mitään ydinfysiikkaa ole, toisin sanoen eskarituokion pystyy aivan ongelmitta pitämään myös vakalh. Eskarissa opetellaan esim. kirjaimia, lukujonoa ja numeroita eli perus yhteen-ja vähennyslaskuja numeroilla 1-10, äänne-erottelua, tavutusta, sosiaalisia taitoja jne ja niiden tuokioiden suunnitteluun/toteuttamiseen ei tarvitse olla vakaope. Toki hyvä jos on, mutta ei se kaadu vakaopen poissaoloon.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinä ajattelet, että se vakaopettaja opettaa siellä päiväkodissa? Jotakin sellaista jonka vain hän osaa ja hallitsee? Ehei, ei se eskarituokion pitäminen, n.30min/pvä, mitään ydinfysiikkaa ole, toisin sanoen eskarituokion pystyy aivan ongelmitta pitämään myös vakalh. Eskarissa opetellaan esim. kirjaimia, lukujonoa ja numeroita eli perus yhteen-ja vähennyslaskuja numeroilla 1-10, äänne-erottelua, tavutusta, sosiaalisia taitoja jne ja niiden tuokioiden suunnitteluun/toteuttamiseen ei tarvitse olla vakaope. Toki hyvä jos on, mutta ei se kaadu vakaopen poissaoloon.

Tärkeintä kuitenkin on, että se vakaope siellä on ja opettaa lapsiamme eikä se amitsutasoinen lh. Eikä se lh tee lapsistamme lausuntoja.