Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19692)
13681/19692
|
29.09.2023 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette päiväkodeissa työskentelevistä ryhmäavustajista? Haluaisin tietää kokemuksia hyvät/huonot puolet?
Kuuluuko lapsista vastuu työtehtäviin?Vaka-avustaja ei ole kasvatusvastuullinen, mutta voi olla yksin lasten kanssa.
Avustaja voi olla yksin huoneessa lasten kanssa jos toisessa huoneessa on kasvattaja. Koko ryhmässä yksin ei voi olla.
Ei siihen ole mitään syytä miksei voisi olla yksin lasten kanssa joko sisällä tai ulkona. On aivan tavallista, että esimerkiksi henkilökohtainen avustaja on yksin sisällä hoidokkinsa kanssa tai ryhmäavustaja vaikka lähtee yksin leikkipuistoon tai pulkkamäkeen pienemmän lapsijoukon kanssa.
Henk-kohtainen/erityisavustaja voi ja saa tottakai olla kahdestaan avustettavansa kanssa ja onkin esimerkiksi opettelemassa monia asioita, mutta yksikään yhmäavustaja ei todellakaan suostu lähtemään vastuullisena aikuisena pienryhmän kanssa pulkkamäkeen tai retkelle, vaan siinä on oltava se vastuulliseksi nimetty hoitaja.
Vaikka se vastuullinen hoitaja olisi ihan ekaa päivää keliitaidottomana töissä ja se ryhmäavustaja olisi kokenut, niin kasvatusvastuulliseksi katsotaan aina se hoitaja, eli työnimike määrittelee sen vastuualudeen mihin kukakin on suostunut työsopimusta allekirjoittaesaan. Jos olet suostunut hoitajaksi, vastuu ja ryhmän ohjaavatyö kuuluu sinulle. Joskus joku vetelä hoitaja toki yrittää lykkää röyhkeästi omia töitään avustajalle mutta sellaisen paikan avustajat kiertää lopulta kaukaa. Hyvissä paikoissa ne vakkariavustajat viihtyy.
Ryhmäavustaja saa lähteä ja myös käytännössä lähtevät. Olen itsekin tehnyt tuota kun olin ryhmäavustajana, enkä todellakaan ollut ainoa joka teki/tekee niin. Ei ole mitään syytä miksei voisi lähteä, koska yksi aikuinen pärjää aivan hyvin vaikkapa 5 lapsen kanssa.
Kasvatusvastuulla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa, koska vastuu lasten ehjänä pysymisestä on eri asia kuin kasvatusvastuu. Kasvatusvastuu tarkoittaa sitä, että on vastuussa kasvatustavoitteista ja suunnitelusta.
En ole ollut töissä yhdessäkään päiväkodissa, jossa avustaja olisi saanut jäädä yksin lasten kanssa tai lähteä jonnekin lasten kanssa. Avustajaa ei edes lasketa vastuulliseksi. Ei näy esim. ryhmän prosenteissa, koska ei ole vastuussa lapsista.
Avustaja on vastuullinen vaikka ei ole suhdeluvuissa mukana.
Avustaja- nimikkeellä työskentelevä ei ole kasvatusvastuullinen eikä saa olla yksin lasten kanssa.
Avustaja on vastuullinen vaikka ei olekaan kasvatusvastuullinen.
Ei ole eikä saa olla yksin lasten kanssa."
Kirjoitatko tähän sen vakalain , pykälän ja toimenkuvan mihin tuo perustuu ettei saa.
Loppuu turha epämääräisyys vaustajien ympäriltä kun lyöt tietämäsi faktan pöytään lailla. Vai tiedätkö itsekään?
Varhaiskasvatuslaista löytyy vastuussa olevat henkilöt päiväkodissa. Avustajaa ei lasketa mukaan henkilöstöön vaan on ylimääräinen apu. Ei vastuuta eikä saa jäädä lasten kanssa yksin.
Kasvatusvastuu on edelleenkin eri asia kuin se, että saako jäädä lasten kanssa yksin. Varsinkin henkilökohtaisen avustajan työtä olisi hyvin vaikea tehdä jos ei saisi olla yksin lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa (toivon että eivät kaikki!), iso osa vaka-henkilöstöstä on itsekin sokeutunut sille, että tehdään muka niin arvokasta ja taidokasta ja salaperäistä pedagogiikkaa, ettei sitä voi kukaan vanhemmista osata. Ihan on pukemisen opettaminen, vaatekappaleiden nimeäminen, kehonosien opettaminen, motoriikan opettaminen, omien rajojen tai tunnetaitojen opettaminen (tai mitä ikinä tarkoitettiinkaan sillä, että vaipanvaihto on pedagoginen tilanne) ihan sen vanhemmankin taitojen ulottuvilla. Suurin osa vanhemmista toimii arjessa pienten kanssa ihan kuten vakahenkilöstökin. Sanoittaa, opettaa, kasvattaa, tukee, rajaa, kuuntelee, havainnoi.
Tosi iso osa vanhemmista ei kylläkään sanoita, puhumattakaan että tehostaisivat sanoitusta esimerkiksi tunnekorttien avulla. Vakassakin sanoitus on melko tuore asia, ja moni varsinkin vanhemman polven kasvattaja sanoittaa ainoastaan pitkin hampain ja mieluummin esim. jäähyttäisi lasta jos saisi itse valita.
Varhaiskasvatuksen keskeinen etu perhekasvatukseen nähden on se, että tutkittu tieto tulee paljon nopeammin ja tehokkaammin käyttöön, ja näin saadaan luotua optimaalisempi kasvatusympäristö.
Mitenköhän ennen lapset pärjäsi ilman tunnekortteja? 🤔
Sitä voi miettiä, kun katsoo näitä meidän lukuisia sukupolvia, jotka eivät osaa puhua tunteistaan. Negatiiviset tunteet tukahdutetaan päihteillä ja fyysisellä tai psyykkisellä väkivallalla, eikä positiivisiakaan tunteita osata sanoa ääneen ("kerran sanoin, että rakastan ja ilmoitan kyllä, jos tilanne muuttuu"). Kehuja ei osata ottaa vastaan ("tää nyt on vaan tämmönen").
Näinhän tunnekasvattajat haluavat meidän uskovan. Todellisuus on sitten enemmän se, että tunnekasvatettu nykynuoriso on väkivaltaisempaa kuin koskaan ja esim. huumekokeilujen määrä on kaksinkertaistunut verrattuna 90-lukuun.
Kuinkakohan tunnekasvatettua tämä väkivaltainen nykynuoriso sitten on? Epäilen, että valtaosa niistä roadmaneista ei ole ollut ainakaan suomalaisen varhaiskasvatuksen piirissä lapsina...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, kun tuotte aivastelevat, räkivät, vihreä keltaista jojoa nenästä suuhun valuttavat ja selkeästi puolikuntoiset pentunne varhaiskasvatukseen! Kiitos, kun arvostatte ryhmän muiden lasten, ja kasvattajien, terveyttä niin paljon. Kiitos helvetisti!!
T. Olen nyt toista kierrosta tälle syksylle kunnon flunssassa ja tällä kertaa se on mennyt myös poskiin/korviin/otsaan/keuhkoihin.
Viimeksi sentään "vain" poskiin.Ja se on täysin varma, että seur kerran kun joku teistä vanhemmista kritisoi minulle sitä kuinka ryhmän omat aikuiset ovat poissa ja/tai on sijaisia (olisitte helvetti tyytyväisiä, JOS sellainen edes ryhmään saadaan) niin minä annan palaa, sanon aivan suoraan ja kaunistelematta, että "hra/rva on hyvä ja katsoo peiliin" asian suhteen, me teemme lähikontaktityötä niiden pentujenne kanssa emmekä ole koneita ja koska eri pöpöjä, viruksia ja bakteereja on satoja ja tuhansia niin kyllä, ne tarttuvat myös meihin aikuisiin.
Nyt ottamaan hevoskuuristani antibiootteja aamuannos. Ja ei, minä en tule yhtään puolikuntoisensa töihin niiden puolikuntoistenne sekaan saamaan vielä helpommin uutta pöpöä, koska puolikuntoinen, ei, minä parantelen itseni kunnolla, se kestää vähintään 1vkon ja sen jälkeen lääkärille, jos tarvis ja parantelen vielä lisää. Ja evvvk onko lastasi hoitamassa lain määräämä 3 kasvattajaa eli sijainen saatu (ellei sitten vieläkin kusisempi tilanne ja kasvattajista muitakin sairastunut joka hyvin todennäköistä ja toistuva asia viikottain) vaiko ei, sitä saatte mitä tilaatte!
Vanhemmat ei lopeta ennenkuin aletaan sakottaa. Sairas lapsi ei kuulu päivähoitoon IKINÄ.
Tämä.
Mutta toisaalta ymmärrän myös sen, miksi vanhemmat tuovat. Koska heitä puolestaan painostaa työnantaja; jos aamulla soitat ja ilmoitat olevasi pois töistä sairaan lapsesi takia, niin moni saa vastaansa rippisaarnat ja tivaamiset turvaverkoista ja niiden käyttämisistä ja töihin vain saapumisesta. Olen itse henk. koht. kuullut vanhemmilta, että he tuovat räkää valuvan lapsensa hoitoon siksi, että töistä on hyväksyttävämpää olla pois silloin, kun päiväkodista soitetaan vanhemman perään, että hakisitko lapsesi pois, kun hän on kipeä. Tällöin työnantaja ei oikein voi muuta kuin "päästää työntekijänsä menemään".
Sairaan/puolikuntoisena lapsen tuominen hoitoon ei todellakaan ole kenenkään etu. Siinä kärsii ei ainoastaan se lapsi vaan se koko lapsiryhmä aikuisineen. Mikä tartuntakaaviossa vain moninkertaistuu... Vähemmällä päästään kaikki, kun hoidetaan se sairas lapsi kotona kunnolla terveeksi.
Tuovat vakka olisivat kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa (toivon että eivät kaikki!), iso osa vaka-henkilöstöstä on itsekin sokeutunut sille, että tehdään muka niin arvokasta ja taidokasta ja salaperäistä pedagogiikkaa, ettei sitä voi kukaan vanhemmista osata. Ihan on pukemisen opettaminen, vaatekappaleiden nimeäminen, kehonosien opettaminen, motoriikan opettaminen, omien rajojen tai tunnetaitojen opettaminen (tai mitä ikinä tarkoitettiinkaan sillä, että vaipanvaihto on pedagoginen tilanne) ihan sen vanhemmankin taitojen ulottuvilla. Suurin osa vanhemmista toimii arjessa pienten kanssa ihan kuten vakahenkilöstökin. Sanoittaa, opettaa, kasvattaa, tukee, rajaa, kuuntelee, havainnoi.
Tosi iso osa vanhemmista ei kylläkään sanoita, puhumattakaan että tehostaisivat sanoitusta esimerkiksi tunnekorttien avulla. Vakassakin sanoitus on melko tuore asia, ja moni varsinkin vanhemman polven kasvattaja sanoittaa ainoastaan pitkin hampain ja mieluummin esim. jäähyttäisi lasta jos saisi itse valita.
Varhaiskasvatuksen keskeinen etu perhekasvatukseen nähden on se, että tutkittu tieto tulee paljon nopeammin ja tehokkaammin käyttöön, ja näin saadaan luotua optimaalisempi kasvatusympäristö.
Mitenköhän ennen lapset pärjäsi ilman tunnekortteja? 🤔
Sitä voi miettiä, kun katsoo näitä meidän lukuisia sukupolvia, jotka eivät osaa puhua tunteistaan. Negatiiviset tunteet tukahdutetaan päihteillä ja fyysisellä tai psyykkisellä väkivallalla, eikä positiivisiakaan tunteita osata sanoa ääneen ("kerran sanoin, että rakastan ja ilmoitan kyllä, jos tilanne muuttuu"). Kehuja ei osata ottaa vastaan ("tää nyt on vaan tämmönen").
Näinhän tunnekasvattajat haluavat meidän uskovan. Todellisuus on sitten enemmän se, että tunnekasvatettu nykynuoriso on väkivaltaisempaa kuin koskaan ja esim. huumekokeilujen määrä on kaksinkertaistunut verrattuna 90-lukuun.
Se ei ole totta. Ota selvää.
Jos täällä oikeasti keskustelee kasvatuksen ammattilaisia, niin pitäisi olla kiinnostusta ottaa selvää asioista - kuten nuorison tilasta, lasten ja nuorten hyvinvoinnista jne. Liittyy niin lähelle omaan työnkuvaan, pitäisi olla ihan automaattisen selvää päivittää omaa tietämystään alaan liittyen. Sen sijaan huudellaan ihan mutupohjalta.
Sata vuotta sitten Suomen historia oli huomattavasti väkivaltaisempaa. Vielä 50 vuotta sitten oli väkivaltaisempaa. Väkivalta on vähentynyt koko ajan.
Väkivalta on tilastoituna kirjoihin ja kansiin, siitä vain lukemaan. Ei tarvi käyttää mutua.
Jos ei kuivakat tilastot kiinnosta, niin asiaa liippaa mm kirja Hannu Lauermalta, "Pahuuden anatomia".
Huumekokeilut ovat lisääntyneet, se on totta, ja se on paha. Vastaavasti alkoholin kanssa ei nykynuoret sitten taas läträä kuten vaikka omassa nuoruudessa. Nykynuoriso ei automaattisesti ole "huonompaa" kuin aiemmat sukupolvet, aika on vain muuttunut. Ennen sekoitettiin pää ihan yhtälailla, mutta aineena oli alko, ja se usein ajaa väkivaltatilanteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa (toivon että eivät kaikki!), iso osa vaka-henkilöstöstä on itsekin sokeutunut sille, että tehdään muka niin arvokasta ja taidokasta ja salaperäistä pedagogiikkaa, ettei sitä voi kukaan vanhemmista osata. Ihan on pukemisen opettaminen, vaatekappaleiden nimeäminen, kehonosien opettaminen, motoriikan opettaminen, omien rajojen tai tunnetaitojen opettaminen (tai mitä ikinä tarkoitettiinkaan sillä, että vaipanvaihto on pedagoginen tilanne) ihan sen vanhemmankin taitojen ulottuvilla. Suurin osa vanhemmista toimii arjessa pienten kanssa ihan kuten vakahenkilöstökin. Sanoittaa, opettaa, kasvattaa, tukee, rajaa, kuuntelee, havainnoi.
Tosi iso osa vanhemmista ei kylläkään sanoita, puhumattakaan että tehostaisivat sanoitusta esimerkiksi tunnekorttien avulla. Vakassakin sanoitus on melko tuore asia, ja moni varsinkin vanhemman polven kasvattaja sanoittaa ainoastaan pitkin hampain ja mieluummin esim. jäähyttäisi lasta jos saisi itse valita.
Varhaiskasvatuksen keskeinen etu perhekasvatukseen nähden on se, että tutkittu tieto tulee paljon nopeammin ja tehokkaammin käyttöön, ja näin saadaan luotua optimaalisempi kasvatusympäristö.
Mitenköhän ennen lapset pärjäsi ilman tunnekortteja? 🤔
Sitä voi miettiä, kun katsoo näitä meidän lukuisia sukupolvia, jotka eivät osaa puhua tunteistaan. Negatiiviset tunteet tukahdutetaan päihteillä ja fyysisellä tai psyykkisellä väkivallalla, eikä positiivisiakaan tunteita osata sanoa ääneen ("kerran sanoin, että rakastan ja ilmoitan kyllä, jos tilanne muuttuu"). Kehuja ei osata ottaa vastaan ("tää nyt on vaan tämmönen").
Näinhän tunnekasvattajat haluavat meidän uskovan. Todellisuus on sitten enemmän se, että tunnekasvatettu nykynuoriso on väkivaltaisempaa kuin koskaan ja esim. huumekokeilujen määrä on kaksinkertaistunut verrattuna 90-lukuun.
Kuinkakohan tunnekasvatettua tämä väkivaltainen nykynuoriso sitten on? Epäilen, että valtaosa niistä roadmaneista ei ole ollut ainakaan suomalaisen varhaiskasvatuksen piirissä lapsina...
Roadmaneja on ollut aina, erinimisinä toki. Pohjanmaan puukkojunkkareista lähtien. Joka ajalla omansa. Yhteistä niille on se, että ne ovat nuoria miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan kommenttiani alapeukuttaja ei selvästikään ole osannut vastata mihin vakailu perustuu. Täällä aiemmin joku väitti "Koko tämä järjetön kaaos on seurausta yliopistoväen kasvatustiellisen tiedekunnan (ent. Opettajankoulutuslaitos), heidän ammattiliittonsa oaj:n ja oph:n yhteisestä, 1980-luvulta lähteneestä tavoitteesta eliminoida sosiaalialan, sosiologian, kehityspsykologian ja terveysalan tekijät pois päiväkodeista." Varhaiskasvatuksen historia ulottuu jo 1800-luvun loppupuolelle, joten en ei ole millään tavalla mielekästä lähteä pohtimaan varhaiskasvatuksen nykyistä tilannetta 1980-luvulta alkaen. Toisekseen, asia kävi juuri päinvastoin - vielä 1970-luvulla lastentarhojen ryhmissä työskenteli kaksi lastentarhanopettajaa ja päiväkotiapulainen. Varhaiskasvatuksen historiassa Suomessa ja maailmalla lasten instutionaalinen hoito ja kasvatus on perustunut sivistyneiden ja kouluttautuneiden pedagogien työhön, pedagogiikkaan.
Nämä 1970-luvun lastentarhanopettajat eivät kuitenkaan olleet käyneet nykyisen tyyppistä "vakaope-koulutusta" vaan seminaari- tai opistotasoisen vahvasti käytäntöpainotteisen koulun.
https://blogs.helsinki.fi/lto-koulutus120vuotta/lastentarhanopettajakou…
Sattumoisin myös peruskouluissa oppimistulokset lähtivät laskuun siinä vaiheessa, kun viimeiset vanhan liiton koulun käyneet opettajat olivat poistumassa eläkkeelle ja kouluissa ei ollut enää tarpeeksi institutionaalista inertiaa vastustamaan OPH:n ja yliopistoväen ajamia "uudistuksia".
Niin voitko siis kertoa, miten vaka oli ennen parempi? Koulujen oppimistulokset ei kyllä selitä mitään tähän liittyen. Ja mikä pointti tuossa oli, että 70-luvulla oli erilainen koulutus - niin se oli myös sosiaalialan puolella. Kommenttisi sisältämät asiat eivät vastaa yhtään mihinkään. Luuletko, että ennen vaka eli päivähoito on jotenkin elänyt ilman kosketusta politiikkaan tai ideologiaan? Sosiaalipuolelta on muun muassa tulleet näkemys vapaasta kasvatuksesta aikanaan päivähoitoon ja kaikki kyllä tiedämme miten se onnistui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan kommenttiani alapeukuttaja ei selvästikään ole osannut vastata mihin vakailu perustuu. Täällä aiemmin joku väitti "Koko tämä järjetön kaaos on seurausta yliopistoväen kasvatustiellisen tiedekunnan (ent. Opettajankoulutuslaitos), heidän ammattiliittonsa oaj:n ja oph:n yhteisestä, 1980-luvulta lähteneestä tavoitteesta eliminoida sosiaalialan, sosiologian, kehityspsykologian ja terveysalan tekijät pois päiväkodeista." Varhaiskasvatuksen historia ulottuu jo 1800-luvun loppupuolelle, joten en ei ole millään tavalla mielekästä lähteä pohtimaan varhaiskasvatuksen nykyistä tilannetta 1980-luvulta alkaen. Toisekseen, asia kävi juuri päinvastoin - vielä 1970-luvulla lastentarhojen ryhmissä työskenteli kaksi lastentarhanopettajaa ja päiväkotiapulainen. Varhaiskasvatuksen historiassa Suomessa ja maailmalla lasten instutionaalinen hoito ja kasvatus on perustunut sivistyneiden ja kouluttautuneiden pedagogien työhön, pedagogiikkaan. Tämä pedagogiikka Suomessa rappautettiin sosiaalialan työntekijöiden vallatessa alan ja nyt näemme kasvatuksen hedelmät, pahoinvoivat lapset ja nuoret. 2010-luvulla enää vain 18% kaikista varhaiskasvatuksen työntekijöistä oli lastentarhankoulutuksen saaneita. Tällä hetkellä suunta varhaiskasvatuksessa on parempaan päin, varhaiskasvatus on osa koulutusjärjestelmää ja henkilöstörakenne on muuttumassa oikeaan suuntaan. Kunhan sosiaalialan työntekijöiden muutoksia vastaan hankaava ja ammattitaidoton henkilöstö saadaan kentältä pois, niin varhaiskasvatuksella on aidosti mahdollisuus muuttua laadukkaaksi ja lasten tasa-arvoa ajavaksi. Vaikka vauvapalstalla kuinka mutuiltaisiin ja väitettäisiin mitä, niin se ei poista tieteellistä tietoa. Sosiaalialan työntekijät eivät pysty toimimaan koulutuksen kentällä laadukkaasti, heidän ammattitaitonsa ei riitä siihen.
Erinomaista, tästä kuka vain osaa lukea, millaisia uusien tuulien armeijoita alalle koulutetaan.
Kommentoija, toisin kuin voisi toivoa, ei ole "joku ongelmainen", vaan näin nämä uudet vakaopet kommentoivat, ajattelevat ja toimivat. Kuin jonkun scifi sarjan pahisrobotit, jotka ottavat ihmiskunnan haltuunsa valtaamalla lastentarhat. Ohjeilmoivat koko valtakunnan nuorimmat oman dystopiansa toteuttajiksi.
Tietenkin ne pitää ottaa perheistään jo alle 1-vuotiaina näiden cyborgien hyppysiin, etteivät saisi kotona kokemusta rakkaudesta, vaan ainoa totuus olisi tuo kaiken ympärillään kuolettava itsevaltiius. Uusi uljas varhaiskasvatuksen opettaja!!! Eläköön! Eläköön!! Eläköön!!!
Tämä ei ole sarkasmia, vaan, hyvät ihmiset, tunnistakaa jo, miten meni kansallissosialismin aatteen ajaminen läpi - tämä on kuin kopio siitä.
Kuulostaa pelottavalta. Olen itse ollut aivan hämilläni siitä, kun alueellamme on ollut aivan järkyttävä tilanne päiväkodeissa. Ei saada henkilökuntaa, vanhempia pyydetään hakemaan lapsiaan kesken päivän pois toistuvasti, lapset oireilevat, aikuiset oireilevat.. silti kun olen jutellut yhden alueen varhaiskasvatuksen asiantuntijan kanssa, hän on paatoksellisesti puhunut, kuinka varhaiskasvatus on jopa 1-vuotiaan lapsen oikeus. Mietin, että eikö tämä tiedä päiväkotien tilannetta, vaikka eihän se voi olla edes mahdollista. Mutta nyt ymmärrän; he elävät täysin omassa harhassaan ja aivopesevät nuoria, epävarmoja vanhempia uskomaan näitä asioita, kun ovat kerta asiantuntijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, kun tuotte aivastelevat, räkivät, vihreä keltaista jojoa nenästä suuhun valuttavat ja selkeästi puolikuntoiset pentunne varhaiskasvatukseen! Kiitos, kun arvostatte ryhmän muiden lasten, ja kasvattajien, terveyttä niin paljon. Kiitos helvetisti!!
T. Olen nyt toista kierrosta tälle syksylle kunnon flunssassa ja tällä kertaa se on mennyt myös poskiin/korviin/otsaan/keuhkoihin.
Viimeksi sentään "vain" poskiin.Ja se on täysin varma, että seur kerran kun joku teistä vanhemmista kritisoi minulle sitä kuinka ryhmän omat aikuiset ovat poissa ja/tai on sijaisia (olisitte helvetti tyytyväisiä, JOS sellainen edes ryhmään saadaan) niin minä annan palaa, sanon aivan suoraan ja kaunistelematta, että "hra/rva on hyvä ja katsoo peiliin" asian suhteen, me teemme lähikontaktityötä niiden pentujenne kanssa emmekä ole koneita ja koska eri pöpöjä, viruksia ja bakteereja on satoja ja tuhansia niin kyllä, ne tarttuvat myös meihin aikuisiin.
Nyt ottamaan hevoskuuristani antibiootteja aamuannos. Ja ei, minä en tule yhtään puolikuntoisensa töihin niiden puolikuntoistenne sekaan saamaan vielä helpommin uutta pöpöä, koska puolikuntoinen, ei, minä parantelen itseni kunnolla, se kestää vähintään 1vkon ja sen jälkeen lääkärille, jos tarvis ja parantelen vielä lisää. Ja evvvk onko lastasi hoitamassa lain määräämä 3 kasvattajaa eli sijainen saatu (ellei sitten vieläkin kusisempi tilanne ja kasvattajista muitakin sairastunut joka hyvin todennäköistä ja toistuva asia viikottain) vaiko ei, sitä saatte mitä tilaatte!
Vanhemmat ei lopeta ennenkuin aletaan sakottaa. Sairas lapsi ei kuulu päivähoitoon IKINÄ.
Tämä.
Mutta toisaalta ymmärrän myös sen, miksi vanhemmat tuovat. Koska heitä puolestaan painostaa työnantaja; jos aamulla soitat ja ilmoitat olevasi pois töistä sairaan lapsesi takia, niin moni saa vastaansa rippisaarnat ja tivaamiset turvaverkoista ja niiden käyttämisistä ja töihin vain saapumisesta. Olen itse henk. koht. kuullut vanhemmilta, että he tuovat räkää valuvan lapsensa hoitoon siksi, että töistä on hyväksyttävämpää olla pois silloin, kun päiväkodista soitetaan vanhemman perään, että hakisitko lapsesi pois, kun hän on kipeä. Tällöin työnantaja ei oikein voi muuta kuin "päästää työntekijänsä menemään".
Sairaan/puolikuntoisena lapsen tuominen hoitoon ei todellakaan ole kenenkään etu. Siinä kärsii ei ainoastaan se lapsi vaan se koko lapsiryhmä aikuisineen. Mikä tartuntakaaviossa vain moninkertaistuu... Vähemmällä päästään kaikki, kun hoidetaan se sairas lapsi kotona kunnolla terveeksi.Tuovat vakka olisivat kotona.
Tämä. Ymmärrän vielä jotenkin tämän selityksen, että työnantaja painostaa tulemaan töihin ja itsekin tiedän kuinka ikävää on ilmoittaa pomolle, että lapsi on taas sairaana, mutta sitä en voi mitenkään ymmärtää että lapsi tuodaan sairaana hoitoon, kun vanhempi on itse kotona esim vauvan kanssa! Kun tätäkin tapahtuu jatkuvasti. Sinne tuodaan sairas lapsi tartuttamaan ne työssäkäyvien lapsetkin, ihan hävytöntä! 😡
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, kun tuotte aivastelevat, räkivät, vihreä keltaista jojoa nenästä suuhun valuttavat ja selkeästi puolikuntoiset pentunne varhaiskasvatukseen! Kiitos, kun arvostatte ryhmän muiden lasten, ja kasvattajien, terveyttä niin paljon. Kiitos helvetisti!!
T. Olen nyt toista kierrosta tälle syksylle kunnon flunssassa ja tällä kertaa se on mennyt myös poskiin/korviin/otsaan/keuhkoihin.
Viimeksi sentään "vain" poskiin.Ja se on täysin varma, että seur kerran kun joku teistä vanhemmista kritisoi minulle sitä kuinka ryhmän omat aikuiset ovat poissa ja/tai on sijaisia (olisitte helvetti tyytyväisiä, JOS sellainen edes ryhmään saadaan) niin minä annan palaa, sanon aivan suoraan ja kaunistelematta, että "hra/rva on hyvä ja katsoo peiliin" asian suhteen, me teemme lähikontaktityötä niiden pentujenne kanssa emmekä ole koneita ja koska eri pöpöjä, viruksia ja bakteereja on satoja ja tuhansia niin kyllä, ne tarttuvat myös meihin aikuisiin.
Nyt ottamaan hevoskuuristani antibiootteja aamuannos. Ja ei, minä en tule yhtään puolikuntoisensa töihin niiden puolikuntoistenne sekaan saamaan vielä helpommin uutta pöpöä, koska puolikuntoinen, ei, minä parantelen itseni kunnolla, se kestää vähintään 1vkon ja sen jälkeen lääkärille, jos tarvis ja parantelen vielä lisää. Ja evvvk onko lastasi hoitamassa lain määräämä 3 kasvattajaa eli sijainen saatu (ellei sitten vieläkin kusisempi tilanne ja kasvattajista muitakin sairastunut joka hyvin todennäköistä ja toistuva asia viikottain) vaiko ei, sitä saatte mitä tilaatte!
Vanhemmat ei lopeta ennenkuin aletaan sakottaa. Sairas lapsi ei kuulu päivähoitoon IKINÄ.
Tämä.
Mutta toisaalta ymmärrän myös sen, miksi vanhemmat tuovat. Koska heitä puolestaan painostaa työnantaja; jos aamulla soitat ja ilmoitat olevasi pois töistä sairaan lapsesi takia, niin moni saa vastaansa rippisaarnat ja tivaamiset turvaverkoista ja niiden käyttämisistä ja töihin vain saapumisesta. Olen itse henk. koht. kuullut vanhemmilta, että he tuovat räkää valuvan lapsensa hoitoon siksi, että töistä on hyväksyttävämpää olla pois silloin, kun päiväkodista soitetaan vanhemman perään, että hakisitko lapsesi pois, kun hän on kipeä. Tällöin työnantaja ei oikein voi muuta kuin "päästää työntekijänsä menemään".
Sairaan/puolikuntoisena lapsen tuominen hoitoon ei todellakaan ole kenenkään etu. Siinä kärsii ei ainoastaan se lapsi vaan se koko lapsiryhmä aikuisineen. Mikä tartuntakaaviossa vain moninkertaistuu... Vähemmällä päästään kaikki, kun hoidetaan se sairas lapsi kotona kunnolla terveeksi.Tuovat vakka olisivat kotona.
Tämä. Ymmärrän vielä jotenkin tämän selityksen, että työnantaja painostaa tulemaan töihin ja itsekin tiedän kuinka ikävää on ilmoittaa pomolle, että lapsi on taas sairaana, mutta sitä en voi mitenkään ymmärtää että lapsi tuodaan sairaana hoitoon, kun vanhempi on itse kotona esim vauvan kanssa! Kun tätäkin tapahtuu jatkuvasti. Sinne tuodaan sairas lapsi tartuttamaan ne työssäkäyvien lapsetkin, ihan hävytöntä! 😡
Lapsia ei pidä tehdä jos ei ole valmis olemaan niiden kanssa kotona kun sairastaa tai sitten täytyy olla varaa lastenhoitajaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihmeen vaka-opiskelijoiden dissausketju tästä hyvästä keskustelusta on tullut?? Herranen aika. Kritiikille on toki aina paikkansa, mutta sen tulee olla todenmukaista ja asiallista sentään.
Voin omasta puolestani, yli 40 -vuotiaana vo -opiskelijana sanoa, etten tunnista yhtään mitään näistä jutuista todeksi. Ja olen kaikenlaisissa liemissä keitetty, en ole "kiltti kympin tyttö" (voiko v-mäisempää kiusaajasanontaa ollakaan!), en ole naivi ja työskentelen erityislasten parissa.
Ei meidän vuosikurssilta ole mitään cyborgiarmeijaa tulossa laminoidut tunnemittarit viuhuen ajamaan sosionomeja ulos kylmään ja pimeään syksyyn. Ihmiset keskustelevat meillä hyvinkin kriittisesti, haastavat luennoitsijoita, kyseenalaistavat, kyselevät. Myös moni opettajamme kyseenalaistaa sitä sun tätä "totuutta" ja luennoilla asiat puidaan monesta eri näkökulmasta. Esimerkkinä vaikka tuo opettajakeskeisyys: sitä meillä NIMENOMAAN juuri ihan viime viikon luennolla käsiteltiin kahdesta eri näkökulmasta: kriittisesti ja puolustavasti. Mitään yhtä oikeaa näkemystä ei syntynyt, ei sellaista usein noin vain siististi olekaan, tosielämässä.
Voisin kirjoittaa tästä pidempäänkin, mutta jään nyt kuitenkin mielenkiinnolla seuraamaan tätä. Sillä jotakin siellä takana on oltava, jos se saa näin hurjan reaktion aikaan.
Terkkuja muille HY:n opiskelijoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan kommenttiani alapeukuttaja ei selvästikään ole osannut vastata mihin vakailu perustuu. Täällä aiemmin joku väitti "Koko tämä järjetön kaaos on seurausta yliopistoväen kasvatustiellisen tiedekunnan (ent. Opettajankoulutuslaitos), heidän ammattiliittonsa oaj:n ja oph:n yhteisestä, 1980-luvulta lähteneestä tavoitteesta eliminoida sosiaalialan, sosiologian, kehityspsykologian ja terveysalan tekijät pois päiväkodeista." Varhaiskasvatuksen historia ulottuu jo 1800-luvun loppupuolelle, joten en ei ole millään tavalla mielekästä lähteä pohtimaan varhaiskasvatuksen nykyistä tilannetta 1980-luvulta alkaen. Toisekseen, asia kävi juuri päinvastoin - vielä 1970-luvulla lastentarhojen ryhmissä työskenteli kaksi lastentarhanopettajaa ja päiväkotiapulainen. Varhaiskasvatuksen historiassa Suomessa ja maailmalla lasten instutionaalinen hoito ja kasvatus on perustunut sivistyneiden ja kouluttautuneiden pedagogien työhön, pedagogiikkaan. Tämä pedagogiikka Suomessa rappautettiin sosiaalialan työntekijöiden vallatessa alan ja nyt näemme kasvatuksen hedelmät, pahoinvoivat lapset ja nuoret. 2010-luvulla enää vain 18% kaikista varhaiskasvatuksen työntekijöistä oli lastentarhankoulutuksen saaneita. Tällä hetkellä suunta varhaiskasvatuksessa on parempaan päin, varhaiskasvatus on osa koulutusjärjestelmää ja henkilöstörakenne on muuttumassa oikeaan suuntaan. Kunhan sosiaalialan työntekijöiden muutoksia vastaan hankaava ja ammattitaidoton henkilöstö saadaan kentältä pois, niin varhaiskasvatuksella on aidosti mahdollisuus muuttua laadukkaaksi ja lasten tasa-arvoa ajavaksi. Vaikka vauvapalstalla kuinka mutuiltaisiin ja väitettäisiin mitä, niin se ei poista tieteellistä tietoa. Sosiaalialan työntekijät eivät pysty toimimaan koulutuksen kentällä laadukkaasti, heidän ammattitaitonsa ei riitä siihen.
Erinomaista, tästä kuka vain osaa lukea, millaisia uusien tuulien armeijoita alalle koulutetaan.
Kommentoija, toisin kuin voisi toivoa, ei ole "joku ongelmainen", vaan näin nämä uudet vakaopet kommentoivat, ajattelevat ja toimivat. Kuin jonkun scifi sarjan pahisrobotit, jotka ottavat ihmiskunnan haltuunsa valtaamalla lastentarhat. Ohjeilmoivat koko valtakunnan nuorimmat oman dystopiansa toteuttajiksi.
Tietenkin ne pitää ottaa perheistään jo alle 1-vuotiaina näiden cyborgien hyppysiin, etteivät saisi kotona kokemusta rakkaudesta, vaan ainoa totuus olisi tuo kaiken ympärillään kuolettava itsevaltiius. Uusi uljas varhaiskasvatuksen opettaja!!! Eläköön! Eläköön!! Eläköön!!!
Tämä ei ole sarkasmia, vaan, hyvät ihmiset, tunnistakaa jo, miten meni kansallissosialismin aatteen ajaminen läpi - tämä on kuin kopio siitä.
Vo-opiskelija ja ohikulkija kommentoi vielä. Tämä on juuri se, mitä en nyt yhtään yliopistolta tunnista. Esimerkiksi tuo 1 -vuotiaiden tuominen päiväkotiin on meillä moneen kertaan kritisoitu asia, jota hyvin harva kannattaa nykyolosuhteissa. Tutkimuksiin on tässä perehdytty hyvin ja kattavasti.
Opiskelijat ovat meillä muutenkin hyvin äänekkäästi kritisoimassa sitä sun tätä, ei ole mitään robottiarmeijaa, vaan monien näkemysten kirjo. Luennoilla käy kuhina ja keskustelu, moni opettajan idea kyseenalaistetaan tai jos opettaja sen pystyy hyvin perustelemaan, sitä sulatellaan. Tai sitten ei, kukin tyylillään.
Mistä näitä natsiarmeijoita siis mielestäsi tulee? Onko sinulla kokemusta jostakin Suomen yliopistosta, jossa sellaista aivopesua olisi menossa? Itseänikin tämä kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette päiväkodeissa työskentelevistä ryhmäavustajista? Haluaisin tietää kokemuksia hyvät/huonot puolet?
Kuuluuko lapsista vastuu työtehtäviin?Vaka-avustaja ei ole kasvatusvastuullinen, mutta voi olla yksin lasten kanssa.
Avustaja voi olla yksin huoneessa lasten kanssa jos toisessa huoneessa on kasvattaja. Koko ryhmässä yksin ei voi olla.
Ei siihen ole mitään syytä miksei voisi olla yksin lasten kanssa joko sisällä tai ulkona. On aivan tavallista, että esimerkiksi henkilökohtainen avustaja on yksin sisällä hoidokkinsa kanssa tai ryhmäavustaja vaikka lähtee yksin leikkipuistoon tai pulkkamäkeen pienemmän lapsijoukon kanssa.
Henk-kohtainen/erityisavustaja voi ja saa tottakai olla kahdestaan avustettavansa kanssa ja onkin esimerkiksi opettelemassa monia asioita, mutta yksikään yhmäavustaja ei todellakaan suostu lähtemään vastuullisena aikuisena pienryhmän kanssa pulkkamäkeen tai retkelle, vaan siinä on oltava se vastuulliseksi nimetty hoitaja.
Vaikka se vastuullinen hoitaja olisi ihan ekaa päivää keliitaidottomana töissä ja se ryhmäavustaja olisi kokenut, niin kasvatusvastuulliseksi katsotaan aina se hoitaja, eli työnimike määrittelee sen vastuualudeen mihin kukakin on suostunut työsopimusta allekirjoittaesaan. Jos olet suostunut hoitajaksi, vastuu ja ryhmän ohjaavatyö kuuluu sinulle. Joskus joku vetelä hoitaja toki yrittää lykkää röyhkeästi omia töitään avustajalle mutta sellaisen paikan avustajat kiertää lopulta kaukaa. Hyvissä paikoissa ne vakkariavustajat viihtyy.
Ryhmäavustaja saa lähteä ja myös käytännössä lähtevät. Olen itsekin tehnyt tuota kun olin ryhmäavustajana, enkä todellakaan ollut ainoa joka teki/tekee niin. Ei ole mitään syytä miksei voisi lähteä, koska yksi aikuinen pärjää aivan hyvin vaikkapa 5 lapsen kanssa.
Kasvatusvastuulla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa, koska vastuu lasten ehjänä pysymisestä on eri asia kuin kasvatusvastuu. Kasvatusvastuu tarkoittaa sitä, että on vastuussa kasvatustavoitteista ja suunnitelusta.
En ole ollut töissä yhdessäkään päiväkodissa, jossa avustaja olisi saanut jäädä yksin lasten kanssa tai lähteä jonnekin lasten kanssa. Avustajaa ei edes lasketa vastuulliseksi. Ei näy esim. ryhmän prosenteissa, koska ei ole vastuussa lapsista.
Avustaja on vastuullinen vaikka ei ole suhdeluvuissa mukana.
Avustaja- nimikkeellä työskentelevä ei ole kasvatusvastuullinen eikä saa olla yksin lasten kanssa.
Avustaja on vastuullinen vaikka ei olekaan kasvatusvastuullinen.
Ei ole eikä saa olla yksin lasten kanssa."
Kirjoitatko tähän sen vakalain , pykälän ja toimenkuvan mihin tuo perustuu ettei saa.
Loppuu turha epämääräisyys vaustajien ympäriltä kun lyöt tietämäsi faktan pöytään lailla. Vai tiedätkö itsekään?
Varhaiskasvatuslaista löytyy vastuussa olevat henkilöt päiväkodissa. Avustajaa ei lasketa mukaan henkilöstöön vaan on ylimääräinen apu. Ei vastuuta eikä saa jäädä lasten kanssa yksin.
Kasvatusvastuu on edelleenkin eri asia kuin se, että saako jäädä lasten kanssa yksin. Varsinkin henkilökohtaisen avustajan työtä olisi hyvin vaikea tehdä jos ei saisi olla yksin lapsen kanssa.
Aika monet avustajat ovat Seuren kautta (itsekin olen ollut), ja heillä toimenkuvan kuvauksessa sanotaan, ettei avustaja esim. ulkoile yksin lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen vaka-opiskelijoiden dissausketju tästä hyvästä keskustelusta on tullut?? Herranen aika. Kritiikille on toki aina paikkansa, mutta sen tulee olla todenmukaista ja asiallista sentään.
Voin omasta puolestani, yli 40 -vuotiaana vo -opiskelijana sanoa, etten tunnista yhtään mitään näistä jutuista todeksi. Ja olen kaikenlaisissa liemissä keitetty, en ole "kiltti kympin tyttö" (voiko v-mäisempää kiusaajasanontaa ollakaan!), en ole naivi ja työskentelen erityislasten parissa.
Ei meidän vuosikurssilta ole mitään cyborgiarmeijaa tulossa laminoidut tunnemittarit viuhuen ajamaan sosionomeja ulos kylmään ja pimeään syksyyn. Ihmiset keskustelevat meillä hyvinkin kriittisesti, haastavat luennoitsijoita, kyseenalaistavat, kyselevät. Myös moni opettajamme kyseenalaistaa sitä sun tätä "totuutta" ja luennoilla asiat puidaan monesta eri näkökulmasta. Esimerkkinä vaikka tuo opettajakeskeisyys: sitä meillä NIMENOMAAN juuri ihan viime viikon luennolla käsiteltiin kahdesta eri näkökulmasta: kriittisesti ja puolustavasti. Mitään yhtä oikeaa näkemystä ei syntynyt, ei sellaista usein noin vain siististi olekaan, tosielämässä.
Voisin kirjoittaa tästä pidempäänkin, mutta jään nyt kuitenkin mielenkiinnolla seuraamaan tätä. Sillä jotakin siellä takana on oltava, jos se saa näin hurjan reaktion aikaan.
Terkkuja muille HY:n opiskelijoille.
Kuinka moni teillä kyseenalaistaa tunnemittarit tai positiivisen kasvatuksen? Tai vaikka sen, että opettajille sovitetaan ryhmänjohtajan roolia (ikäänkuin hoitajilla ei olisi vuosien koulutusta alalle heilläkin)?
Tai kuinka moni on sitä mieltä, että varhaiskasvatuslain käyttöönotto oli virhe ja ettei päikky todellakaan ole "erottamaton osa lapsen oppimispolkua"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette päiväkodeissa työskentelevistä ryhmäavustajista? Haluaisin tietää kokemuksia hyvät/huonot puolet?
Kuuluuko lapsista vastuu työtehtäviin?Vaka-avustaja ei ole kasvatusvastuullinen, mutta voi olla yksin lasten kanssa.
Avustaja voi olla yksin huoneessa lasten kanssa jos toisessa huoneessa on kasvattaja. Koko ryhmässä yksin ei voi olla.
Ei siihen ole mitään syytä miksei voisi olla yksin lasten kanssa joko sisällä tai ulkona. On aivan tavallista, että esimerkiksi henkilökohtainen avustaja on yksin sisällä hoidokkinsa kanssa tai ryhmäavustaja vaikka lähtee yksin leikkipuistoon tai pulkkamäkeen pienemmän lapsijoukon kanssa.
Henk-kohtainen/erityisavustaja voi ja saa tottakai olla kahdestaan avustettavansa kanssa ja onkin esimerkiksi opettelemassa monia asioita, mutta yksikään yhmäavustaja ei todellakaan suostu lähtemään vastuullisena aikuisena pienryhmän kanssa pulkkamäkeen tai retkelle, vaan siinä on oltava se vastuulliseksi nimetty hoitaja.
Vaikka se vastuullinen hoitaja olisi ihan ekaa päivää keliitaidottomana töissä ja se ryhmäavustaja olisi kokenut, niin kasvatusvastuulliseksi katsotaan aina se hoitaja, eli työnimike määrittelee sen vastuualudeen mihin kukakin on suostunut työsopimusta allekirjoittaesaan. Jos olet suostunut hoitajaksi, vastuu ja ryhmän ohjaavatyö kuuluu sinulle. Joskus joku vetelä hoitaja toki yrittää lykkää röyhkeästi omia töitään avustajalle mutta sellaisen paikan avustajat kiertää lopulta kaukaa. Hyvissä paikoissa ne vakkariavustajat viihtyy.
Ryhmäavustaja saa lähteä ja myös käytännössä lähtevät. Olen itsekin tehnyt tuota kun olin ryhmäavustajana, enkä todellakaan ollut ainoa joka teki/tekee niin. Ei ole mitään syytä miksei voisi lähteä, koska yksi aikuinen pärjää aivan hyvin vaikkapa 5 lapsen kanssa.
Kasvatusvastuulla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa, koska vastuu lasten ehjänä pysymisestä on eri asia kuin kasvatusvastuu. Kasvatusvastuu tarkoittaa sitä, että on vastuussa kasvatustavoitteista ja suunnitelusta.
En ole ollut töissä yhdessäkään päiväkodissa, jossa avustaja olisi saanut jäädä yksin lasten kanssa tai lähteä jonnekin lasten kanssa. Avustajaa ei edes lasketa vastuulliseksi. Ei näy esim. ryhmän prosenteissa, koska ei ole vastuussa lapsista.
Avustaja on vastuullinen vaikka ei ole suhdeluvuissa mukana.
Avustaja- nimikkeellä työskentelevä ei ole kasvatusvastuullinen eikä saa olla yksin lasten kanssa.
Avustaja on vastuullinen vaikka ei olekaan kasvatusvastuullinen.
Ei ole eikä saa olla yksin lasten kanssa."
Kirjoitatko tähän sen vakalain , pykälän ja toimenkuvan mihin tuo perustuu ettei saa.
Loppuu turha epämääräisyys vaustajien ympäriltä kun lyöt tietämäsi faktan pöytään lailla. Vai tiedätkö itsekään?
Varhaiskasvatuslaista löytyy vastuussa olevat henkilöt päiväkodissa. Avustajaa ei lasketa mukaan henkilöstöön vaan on ylimääräinen apu. Ei vastuuta eikä saa jäädä lasten kanssa yksin.
Kasvatusvastuu on edelleenkin eri asia kuin se, että saako jäädä lasten kanssa yksin. Varsinkin henkilökohtaisen avustajan työtä olisi hyvin vaikea tehdä jos ei saisi olla yksin lapsen kanssa.
Aika monet avustajat ovat Seuren kautta (itsekin olen ollut), ja heillä toimenkuvan kuvauksessa sanotaan, ettei avustaja esim. ulkoile yksin lasten kanssa.
Seure on vaan pääkaupunkiseudulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen vaka-opiskelijoiden dissausketju tästä hyvästä keskustelusta on tullut?? Herranen aika. Kritiikille on toki aina paikkansa, mutta sen tulee olla todenmukaista ja asiallista sentään.
Voin omasta puolestani, yli 40 -vuotiaana vo -opiskelijana sanoa, etten tunnista yhtään mitään näistä jutuista todeksi. Ja olen kaikenlaisissa liemissä keitetty, en ole "kiltti kympin tyttö" (voiko v-mäisempää kiusaajasanontaa ollakaan!), en ole naivi ja työskentelen erityislasten parissa.
Ei meidän vuosikurssilta ole mitään cyborgiarmeijaa tulossa laminoidut tunnemittarit viuhuen ajamaan sosionomeja ulos kylmään ja pimeään syksyyn. Ihmiset keskustelevat meillä hyvinkin kriittisesti, haastavat luennoitsijoita, kyseenalaistavat, kyselevät. Myös moni opettajamme kyseenalaistaa sitä sun tätä "totuutta" ja luennoilla asiat puidaan monesta eri näkökulmasta. Esimerkkinä vaikka tuo opettajakeskeisyys: sitä meillä NIMENOMAAN juuri ihan viime viikon luennolla käsiteltiin kahdesta eri näkökulmasta: kriittisesti ja puolustavasti. Mitään yhtä oikeaa näkemystä ei syntynyt, ei sellaista usein noin vain siististi olekaan, tosielämässä.
Voisin kirjoittaa tästä pidempäänkin, mutta jään nyt kuitenkin mielenkiinnolla seuraamaan tätä. Sillä jotakin siellä takana on oltava, jos se saa näin hurjan reaktion aikaan.
Terkkuja muille HY:n opiskelijoille.
Kuinka moni teillä kyseenalaistaa tunnemittarit tai positiivisen kasvatuksen? Tai vaikka sen, että opettajille sovitetaan ryhmänjohtajan roolia (ikäänkuin hoitajilla ei olisi vuosien koulutusta alalle heilläkin)?
Tai kuinka moni on sitä mieltä, että varhaiskasvatuslain käyttöönotto oli virhe ja ettei päikky todellakaan ole "erottamaton osa lapsen oppimispolkua"?
Hyviä kysymyksiä! Omat lapset olleet pitkään kotihoidossa, osa mennyt suoraan eskariin ja aina olleet luokkansa parhaita koulussa Ekaluokalla olivat taidoissa huomattavasti edellä ikäisiään, kyllähän se siitä hieman on tasoittunut sen jälkeen, mutta mietin vaan, kun en itse ole edes alalla, että mitä ihmeellistä siellä päiväkodissa oikein opetellaan ja harjoitellaan, että sinne on pakko kaikkien lasten mennä? Oma kokemus osoittaa tosin, että ei ole. Mietin myös olisivatko lapseni edes pärjänneet niin hyvin koulussa, jos olisivat ihan pienestä pitäen olleet varhaiskasvatuksessa? Sitähän en saa koskaan tietää, mutta hyvin kriittisesti suhtaudun tähän että pieniä lapsia viedään pois turvallisesta kodista, omien vanhempien luota mukamas oppimaan tehokkaammin isossa ryhmässä, pahimmassa tapauksessa jatkuvasti vaihtuvien aikuisten johdolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen vaka-opiskelijoiden dissausketju tästä hyvästä keskustelusta on tullut?? Herranen aika. Kritiikille on toki aina paikkansa, mutta sen tulee olla todenmukaista ja asiallista sentään.
Voin omasta puolestani, yli 40 -vuotiaana vo -opiskelijana sanoa, etten tunnista yhtään mitään näistä jutuista todeksi. Ja olen kaikenlaisissa liemissä keitetty, en ole "kiltti kympin tyttö" (voiko v-mäisempää kiusaajasanontaa ollakaan!), en ole naivi ja työskentelen erityislasten parissa.
Ei meidän vuosikurssilta ole mitään cyborgiarmeijaa tulossa laminoidut tunnemittarit viuhuen ajamaan sosionomeja ulos kylmään ja pimeään syksyyn. Ihmiset keskustelevat meillä hyvinkin kriittisesti, haastavat luennoitsijoita, kyseenalaistavat, kyselevät. Myös moni opettajamme kyseenalaistaa sitä sun tätä "totuutta" ja luennoilla asiat puidaan monesta eri näkökulmasta. Esimerkkinä vaikka tuo opettajakeskeisyys: sitä meillä NIMENOMAAN juuri ihan viime viikon luennolla käsiteltiin kahdesta eri näkökulmasta: kriittisesti ja puolustavasti. Mitään yhtä oikeaa näkemystä ei syntynyt, ei sellaista usein noin vain siististi olekaan, tosielämässä.
Voisin kirjoittaa tästä pidempäänkin, mutta jään nyt kuitenkin mielenkiinnolla seuraamaan tätä. Sillä jotakin siellä takana on oltava, jos se saa näin hurjan reaktion aikaan.
Terkkuja muille HY:n opiskelijoille.
Kuinka moni teillä kyseenalaistaa tunnemittarit tai positiivisen kasvatuksen? Tai vaikka sen, että opettajille sovitetaan ryhmänjohtajan roolia (ikäänkuin hoitajilla ei olisi vuosien koulutusta alalle heilläkin)?
Tai kuinka moni on sitä mieltä, että varhaiskasvatuslain käyttöönotto oli virhe ja ettei päikky todellakaan ole "erottamaton osa lapsen oppimispolkua"?
Meillä ainakin käsitellään ihan kaikkea kriittisesti. Tunnemittari on vain yksi pieni työkalu, jota voi käyttää tai sitten ei käytetä koskaan. Ei ole olennainen asia koulutuksessa. Joku lapsi ehkä siitä voi hyötyä ja joku toinen lapsi vihaa koko mittaria.
Positiivinen kasvatus... jos se tulkitaan löllö-hattarahötöksi, niin kiitos ei. Jos se nähdään myös työkaluna, joka ei peittele vaikeitakaan tunteita tai estä mitenkään kurinpitoa normaaliin tapaan, sitten kiitos kyllä. Puhun nyt vain omasta puolestani ja neljä lasta itse kotona kasvattaneena. Joku muu on varmasti täysin näistä eri mieltä, sillä ei meillä tosiaan ole mitään robottiarmeijaa sieltä yliopistolta tulossa.
Mutta varmasti jokin kokemus tässä on taustalla kirjoittajalla, sitä en epäile. Oma kokemukseni opiskelusta on vain aivan tyystin erilainen siinä mielessä, että opiskelijat olisivat jokin aivoton fasistiarmeija valmiina valloittamaan päiväkodit tunnemittarilla positiivisesti uhkaillen. Meillä on mielipiteitä aivan valtava kirjo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen vaka-opiskelijoiden dissausketju tästä hyvästä keskustelusta on tullut?? Herranen aika. Kritiikille on toki aina paikkansa, mutta sen tulee olla todenmukaista ja asiallista sentään.
Voin omasta puolestani, yli 40 -vuotiaana vo -opiskelijana sanoa, etten tunnista yhtään mitään näistä jutuista todeksi. Ja olen kaikenlaisissa liemissä keitetty, en ole "kiltti kympin tyttö" (voiko v-mäisempää kiusaajasanontaa ollakaan!), en ole naivi ja työskentelen erityislasten parissa.
Ei meidän vuosikurssilta ole mitään cyborgiarmeijaa tulossa laminoidut tunnemittarit viuhuen ajamaan sosionomeja ulos kylmään ja pimeään syksyyn. Ihmiset keskustelevat meillä hyvinkin kriittisesti, haastavat luennoitsijoita, kyseenalaistavat, kyselevät. Myös moni opettajamme kyseenalaistaa sitä sun tätä "totuutta" ja luennoilla asiat puidaan monesta eri näkökulmasta. Esimerkkinä vaikka tuo opettajakeskeisyys: sitä meillä NIMENOMAAN juuri ihan viime viikon luennolla käsiteltiin kahdesta eri näkökulmasta: kriittisesti ja puolustavasti. Mitään yhtä oikeaa näkemystä ei syntynyt, ei sellaista usein noin vain siististi olekaan, tosielämässä.
Voisin kirjoittaa tästä pidempäänkin, mutta jään nyt kuitenkin mielenkiinnolla seuraamaan tätä. Sillä jotakin siellä takana on oltava, jos se saa näin hurjan reaktion aikaan.
Terkkuja muille HY:n opiskelijoille.
Kuinka moni teillä kyseenalaistaa tunnemittarit tai positiivisen kasvatuksen? Tai vaikka sen, että opettajille sovitetaan ryhmänjohtajan roolia (ikäänkuin hoitajilla ei olisi vuosien koulutusta alalle heilläkin)?
Tai kuinka moni on sitä mieltä, että varhaiskasvatuslain käyttöönotto oli virhe ja ettei päikky todellakaan ole "erottamaton osa lapsen oppimispolkua"?
Hyviä kysymyksiä! Omat lapset olleet pitkään kotihoidossa, osa mennyt suoraan eskariin ja aina olleet luokkansa parhaita koulussa Ekaluokalla olivat taidoissa huomattavasti edellä ikäisiään, kyllähän se siitä hieman on tasoittunut sen jälkeen, mutta mietin vaan, kun en itse ole edes alalla, että mitä ihmeellistä siellä päiväkodissa oikein opetellaan ja harjoitellaan, että sinne on pakko kaikkien lasten mennä? Oma kokemus osoittaa tosin, että ei ole. Mietin myös olisivatko lapseni edes pärjänneet niin hyvin koulussa, jos olisivat ihan pienestä pitäen olleet varhaiskasvatuksessa? Sitähän en saa koskaan tietää, mutta hyvin kriittisesti suhtaudun tähän että pieniä lapsia viedään pois turvallisesta kodista, omien vanhempien luota mukamas oppimaan tehokkaammin isossa ryhmässä, pahimmassa tapauksessa jatkuvasti vaihtuvien aikuisten johdolla.
Samaa mieltä. Varhaiskasvatus tasaa ehkä eroja niiden hyväksi, joilla kotiolot TÄYSIN retuperällä. Muutoin se tekee vain hallaa. Kodin rauhassa ja vanhempien sylissä on hyvä kasvaa ja näistä lapsista kasvaakin täyspäisiä ja tasapainoisempia lapsia kuin 0-vuotiaasta asti tilasta ja huomiosta päiväkodissa taistelleista. Pärjäämisestä koulussa ei tarvitse olla huolissaan, sillä muka perustellaan varhaiskasvatuksen tärkeyttä. Pyh.
T.vakaope
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen vaka-opiskelijoiden dissausketju tästä hyvästä keskustelusta on tullut?? Herranen aika. Kritiikille on toki aina paikkansa, mutta sen tulee olla todenmukaista ja asiallista sentään.
Voin omasta puolestani, yli 40 -vuotiaana vo -opiskelijana sanoa, etten tunnista yhtään mitään näistä jutuista todeksi. Ja olen kaikenlaisissa liemissä keitetty, en ole "kiltti kympin tyttö" (voiko v-mäisempää kiusaajasanontaa ollakaan!), en ole naivi ja työskentelen erityislasten parissa.
Ei meidän vuosikurssilta ole mitään cyborgiarmeijaa tulossa laminoidut tunnemittarit viuhuen ajamaan sosionomeja ulos kylmään ja pimeään syksyyn. Ihmiset keskustelevat meillä hyvinkin kriittisesti, haastavat luennoitsijoita, kyseenalaistavat, kyselevät. Myös moni opettajamme kyseenalaistaa sitä sun tätä "totuutta" ja luennoilla asiat puidaan monesta eri näkökulmasta. Esimerkkinä vaikka tuo opettajakeskeisyys: sitä meillä NIMENOMAAN juuri ihan viime viikon luennolla käsiteltiin kahdesta eri näkökulmasta: kriittisesti ja puolustavasti. Mitään yhtä oikeaa näkemystä ei syntynyt, ei sellaista usein noin vain siististi olekaan, tosielämässä.
Voisin kirjoittaa tästä pidempäänkin, mutta jään nyt kuitenkin mielenkiinnolla seuraamaan tätä. Sillä jotakin siellä takana on oltava, jos se saa näin hurjan reaktion aikaan.
Terkkuja muille HY:n opiskelijoille.
Kuinka moni teillä kyseenalaistaa tunnemittarit tai positiivisen kasvatuksen? Tai vaikka sen, että opettajille sovitetaan ryhmänjohtajan roolia (ikäänkuin hoitajilla ei olisi vuosien koulutusta alalle heilläkin)?
Tai kuinka moni on sitä mieltä, että varhaiskasvatuslain käyttöönotto oli virhe ja ettei päikky todellakaan ole "erottamaton osa lapsen oppimispolkua"?
Meillä ainakin käsitellään ihan kaikkea kriittisesti. Tunnemittari on vain yksi pieni työkalu, jota voi käyttää tai sitten ei käytetä koskaan. Ei ole olennainen asia koulutuksessa. Joku lapsi ehkä siitä voi hyötyä ja joku toinen lapsi vihaa koko mittaria.
Positiivinen kasvatus... jos se tulkitaan löllö-hattarahötöksi, niin kiitos ei. Jos se nähdään myös työkaluna, joka ei peittele vaikeitakaan tunteita tai estä mitenkään kurinpitoa normaaliin tapaan, sitten kiitos kyllä. Puhun nyt vain omasta puolestani ja neljä lasta itse kotona kasvattaneena. Joku muu on varmasti täysin näistä eri mieltä, sillä ei meillä tosiaan ole mitään robottiarmeijaa sieltä yliopistolta tulossa.
Mutta varmasti jokin kokemus tässä on taustalla kirjoittajalla, sitä en epäile. Oma kokemukseni opiskelusta on vain aivan tyystin erilainen siinä mielessä, että opiskelijat olisivat jokin aivoton fasistiarmeija valmiina valloittamaan päiväkodit tunnemittarilla positiivisesti uhkaillen. Meillä on mielipiteitä aivan valtava kirjo.
Esim. positiivisen pedagogiikan koulutuksissa kylläkin lähdetään siitä, että positiivinen pedagogiikka on vaihtoehto kurinpidolle. Rangaistuksia ei käytetä ja negatiivista vuorovaikutusta vältetään mahdollisimman pitkälle, ja sen sijaan vahvistetaan lapsen myönteistä käytöstä ja tuetaan positiivisen luottamussuhteen muodostumista lapsen ja aikuisen välille sekä parannetaan lapsen tunnetaitoja.
Kyse on perustavanlaatuisesta ajattelu- ja suhtautumistavan muutoksesta. Vanha behavioristinen kasvatusmalli lähti siitä, että lapsi painostettiin tottelemaan uhkailulla, kiristyksellä ja lahjonnalla. Positiivinen kasvatus taas keskittyy antamaan lapselle työkalut siihen, että lapsi voi omaehtoisesti toimia rakentavalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, kun tuotte aivastelevat, räkivät, vihreä keltaista jojoa nenästä suuhun valuttavat ja selkeästi puolikuntoiset pentunne varhaiskasvatukseen! Kiitos, kun arvostatte ryhmän muiden lasten, ja kasvattajien, terveyttä niin paljon. Kiitos helvetisti!!
T. Olen nyt toista kierrosta tälle syksylle kunnon flunssassa ja tällä kertaa se on mennyt myös poskiin/korviin/otsaan/keuhkoihin.
Viimeksi sentään "vain" poskiin.Ja se on täysin varma, että seur kerran kun joku teistä vanhemmista kritisoi minulle sitä kuinka ryhmän omat aikuiset ovat poissa ja/tai on sijaisia (olisitte helvetti tyytyväisiä, JOS sellainen edes ryhmään saadaan) niin minä annan palaa, sanon aivan suoraan ja kaunistelematta, että "hra/rva on hyvä ja katsoo peiliin" asian suhteen, me teemme lähikontaktityötä niiden pentujenne kanssa emmekä ole koneita ja koska eri pöpöjä, viruksia ja bakteereja on satoja ja tuhansia niin kyllä, ne tarttuvat myös meihin aikuisiin.
Nyt ottamaan hevoskuuristani antibiootteja aamuannos. Ja ei, minä en tule yhtään puolikuntoisensa töihin niiden puolikuntoistenne sekaan saamaan vielä helpommin uutta pöpöä, koska puolikuntoinen, ei, minä parantelen itseni kunnolla, se kestää vähintään 1vkon ja sen jälkeen lääkärille, jos tarvis ja parantelen vielä lisää. Ja evvvk onko lastasi hoitamassa lain määräämä 3 kasvattajaa eli sijainen saatu (ellei sitten vieläkin kusisempi tilanne ja kasvattajista muitakin sairastunut joka hyvin todennäköistä ja toistuva asia viikottain) vaiko ei, sitä saatte mitä tilaatte!
Vanhemmat ei lopeta ennenkuin aletaan sakottaa. Sairas lapsi ei kuulu päivähoitoon IKINÄ.
Tämä.
Mutta toisaalta ymmärrän myös sen, miksi vanhemmat tuovat. Koska heitä puolestaan painostaa työnantaja; jos aamulla soitat ja ilmoitat olevasi pois töistä sairaan lapsesi takia, niin moni saa vastaansa rippisaarnat ja tivaamiset turvaverkoista ja niiden käyttämisistä ja töihin vain saapumisesta. Olen itse henk. koht. kuullut vanhemmilta, että he tuovat räkää valuvan lapsensa hoitoon siksi, että töistä on hyväksyttävämpää olla pois silloin, kun päiväkodista soitetaan vanhemman perään, että hakisitko lapsesi pois, kun hän on kipeä. Tällöin työnantaja ei oikein voi muuta kuin "päästää työntekijänsä menemään".
Sairaan/puolikuntoisena lapsen tuominen hoitoon ei todellakaan ole kenenkään etu. Siinä kärsii ei ainoastaan se lapsi vaan se koko lapsiryhmä aikuisineen. Mikä tartuntakaaviossa vain moninkertaistuu... Vähemmällä päästään kaikki, kun hoidetaan se sairas lapsi kotona kunnolla terveeksi.Tuovat vakka olisivat kotona.
Tämä. Ymmärrän vielä jotenkin tämän selityksen, että työnantaja painostaa tulemaan töihin ja itsekin tiedän kuinka ikävää on ilmoittaa pomolle, että lapsi on taas sairaana, mutta sitä en voi mitenkään ymmärtää että lapsi tuodaan sairaana hoitoon, kun vanhempi on itse kotona esim vauvan kanssa! Kun tätäkin tapahtuu jatkuvasti. Sinne tuodaan sairas lapsi tartuttamaan ne työssäkäyvien lapsetkin, ihan hävytöntä! 😡
Itse en ymmärrä sitäkään, että kun sitten sen sairaan lapsen kanssa joutuu jäämään kotiin, niin muut sisarukset kuitenkin viedään hoitoon! Yleensä on vain ajan kysymys, että ne sisaruksetkin sairastuvat, mutta silti ne on pakko raahata hoitoon tartuttamaan ensin kaikki muut. Miksi ei voi seurata sisarusten vointia kotona, kun siellä kerran joka tapauksessa joutuu olemaan sen ensimmäisenä sairastuneen lapsen kanssa? Joten kuten ymmärrän sen, että ensimmäisenä sairastunut viedään hoitoon sen jälkeen, kun on jo parantunut, vaikka kotona olisi vielä joku muu lapsi sairaana, mutta itse en raaskisi sitäkään. Monihan tuota perustelee sillä, että on niin rankkaa hoitaa useampaa lasta yhtä aikaa kotona, mutta itsehän niitä lapsia on tehty enemmän kuin yksi.
Ylipäänsä en ymmärrä sitä, että nykyään tuntuu asenne perhe-elämään olemaan se, että vanhemmat joutuvat olemaan omien lastensa kanssa. Miksi niitä lapsia pitää silloin edes tehdä ja vieläpä niin monta, ettei jaksa kerralla kaikkia hoitaa?