Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19692)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sekä sosionomi- että vk-opettaja (kasv.kand) tutkinnot.
Vaikka otin AMK:ssa kaikki lasten kehitykseen ja kasvatukseen liittyvät kurssit, jäi teoreettinen tieto tosi ohkaiseksi. Kyllä samaa duunia pelkästään sillä koulutuksella voisin tehdä ja vaikka esimieshommia. Mutta tieto lisää tuskaa. Kun tiedän miten valtava ero noissa opinnoissa on, ymmärrän miten eri tavalla ja eri lasein tätä työtä voi tehdä. Hyvin tai huonosti. En pystyisi yhtä hyvin perustelemaan ratkaisuja työssäni ilman opeopintoja. Tieto ja teoria vaikuttaa meidän näkemyksiin.Olen samaa mieltä, vaikka olenkin hoitaja. Koulusta tullut tietopohja ei riitä minusta mihinkään. Ehkä sille nuorelle 17-vuotiaalle riittää kun kokemusta elämästä ylipäätään on vähemmän, ei osaa silloin vaatiakaan enempää, mutta itse lapset jo kasvattaneena, ja päiväkodin vanhemman silmin nähneenä, huomaa miten paljon voisi koulutukseen lisätä asiaa.
Oman kokemuksen mukaan, sekä vanhempana että työntekijänä, työntekijän laaja-alainen osaaminen korreloi koulutuksen kanssa. Tarkoitan laaja-alaisella sitä, että ymmärtää aidosti kaikenlaisia lapsia ja miten heidän kasvua ja kehitystä parhaiten viedään eteenpäin. Erityisopettajilla on selvästi timanttisin osaaminen.
Ja hoitajankin työn tekemisessä kyllä näkyy se, onko opiskellut itse lisää sen peruskoulutuksen päälle. Kyllä sen huomaa. Ajatusmaailma, ideat, keinot, ymmärrys, lapsen havainnointi.
Eikä tämän nyt ole tarkoituksena dissata ketään. Hattua nostan aina kun joku oikeasti viitsii olla kiinnostunut alastaan ja päivittää osaamistaan (eihän se itsestään tapahdu!), eikä jumita siellä 1990-luvun teeseissä.
Mitä ovat nämä 1990-luvun teesit, joista puhut? Miten lastentarhanopettajat, joiden työsopimuksen tehtävänimike muutettiin muutama vuosi sitten varhaiskasvatuksen opettajaksi, tuolloin oli opetettu ajattelemaan ja toimimaan lapsiryhmän ja lasten kanssa? Jos oli jotain teesejä, mitä ne olivat ja mistä ne tulivat?
Mitkä ovat 2020-luvun varhaiskasvatuksen teesit? Miten ne eroavat 1990-luvun teeseistä?
Entäpä, millaisia ovatkaan 2030-, 2040- tai 2050-luvun teesit, sitten kun nykyiset vastoittain valmistuneet vakaopettajat ovat puolestaan keski-iässään ja oman työuransa puolessa välissä (eläkkeelle ei tuolloin enää päästä alle 72 vuotiaana)?
Jos 2050 robotit hoitaa lasten ja henkilöstön ohjauksen, kuvaavat ja nauhoittavat reaaliajassa työtäsi, antavat välitöntä palautetta, mittaavat, diagnosoivat ja analysoivat toimintaasi. Ehkä yhdistävät kaikkeen dataan, jota olet koko elämäsi aikana milloin minnekin alustalle ladannut ja päivittävät kansalaisprofiiliasi jatkuvalla diagnostiikalla.
Emme voi tietää, millainen maailma on muutaman vuoden päästä. Sen tiedämme, ettei ilmastonmuutosta ja kuivuuden tuhoaman elinkelpoisen maa-alan hurjaa kasvua voi enää pysäyttää. Miljardit ihmiset tulevat etsimään paikkaa, jossa on mahdollista elää. Tiedämme myös, että lajikato kiihtyy entisestään ja ravinnonsaanti vaikeutuu. Myös se on tiedossa, että globaalit pandemiat tulevat lisääntymään, samoin eriarvoisuus eloonjäämisen mahdollisuuksissa.
Näemme jo nyt, että eriarvoisuus ja yhteistyökyvyttömyys aiheuttaa väkivaltaa, instituutiovastaisuutta, anarkiaa ja epäluottamusta. On käsittämätöntä, että vakan kaltaisessa organisaatiossa henkilöstö jaetaan arvottaviin, eri tavoin kohdeltuihin ja palkkadiskriminaatiolla hierarkisoituihin ryhmiin. Eikö juuri pienten lasten kasvuympäristössä tulisi ymmärtää, että hoito ja yhteisöllinen osaaminen ovat kaiken oppimisen a ja o tässä käsillä olevassa, maailmanlaajuisessa kriisissä?
On kestämätöntä, että sen sijaan siellä tappelutetaan ihmisiä keskenään sen mukaan, kenellä on parempi palkka (vaikka kaikilla heistä se on alle suomalaisen keskipalkan). Ja silti he kaikki pukevat ja riisuvat lapsia, syöttävät, vaihtavat vaippoja, pyyhkivät neniä, pitävät sylissä, leikkivät, laulavat, pelaavat ja lukevat kirjoja, aivan kuten kuka tahansa aikuinen tekisi. Yksi kirjaa suunnitelmat koneelle, mutta yhdessä ne suunnitelmat suunnitellaan.
Suomalaiset eivät juuri tee enää lapsia, ja tilalle tulevat ovat jo tottuneet mainitsemiisi asioihin, joten he pärjäävät kyllä. Väkimäärän vähetessä yhteiskunta taantuu taas vuohien paimentamiseen, eikä varhaiskasvatusta enää tarvita.
En tiedä onko tuo ollenkaan inhimillisesti huono ratkaisu että *taannuttaisiin* lähemmäs luontoa. Urbanisoitumisen syveneminen tuntuu olevan keppihevonen kaikelle vieraantuneisuudelle ja suuruudenhulluille utopiolle, missä ihmisyydestä tehdään koneen osa ja jatke. Tottakai arvokriisi ja näköalojen ahdistavuus heijastuu joka tasolle, vaikka kehitysoptimismi on se mikä näkyy päällepäin tavoitteiden asettelussa.
Hyvä vaan jos jätetään edes takaportti toisenlaisille elinympäristöille ja elämänpoluille. Vaikka vaatimattomalla elintasolla. Autonomiaa ei mikään raha korvaa.
Arvokriisistähän tämä ketjukin kertoo. Sitähän tämä nykytilanne kuvastaa. Pienet lapset hoitoon vaan jonnekin epämääräiseen paikkaan ylipitkiksi päiviksi. Ketään ei edes kiinnosta mitä siellä tapahtui päivän aikana. Ei kiinnosta henkilökunnan eikä lasten hyvinvointi.
Ei kyse ole hoidosta vaan varhaiskasvatuksesta. Jokaisella lapsella on oikeus saada kotikasvatuksen lisäksi varhaiskasvatus.
Mutta joka lapsi ei sitä tarvi. Jos vanhempi on kotona, miksi kummassa lapsi laitetaan varhaiskasvatukseen, automaationa. Narratiivi on sellainen, että varhaiskasvatus olisi jotenkin parempi kuin kotikasvatus. Vaikka kotona olisi ihan koulutettu lastenhoitaja tai opettaja, lapsella virikkeitä kerhoista ja vanhemmalla kaikki tieto ja osaaminen, silti suositellaan varhaiskasvatusta. Järjestään, kaikille. (Neuvolasta ym tahoilta).
Tässä kohtaa on menty isosti pieleen. Lapsia laitostetaan, kotiäitiys tai -isyys ei ole minkään arvoista.
Tämä, niin tämä! Ja vielä kun varhaiskasvatuksen henkilökunta paasaa samaa Lapsella pitää olla lauma samanikäisiä kavereita 9 tuntia päivässä, se vertaisryhmä on niiiin tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rajat & rakkautta. sitähän meillä 70 lukulaisilla oli. vaikkei kasvatuksessa täysin onnistunu vanhemmat ei jääny pahoja muistoja. läsnä oli molemmat. sitten kun itse vielä tutkii itseään ja oppii lisää niin avot. miksi muuttamaan hyvää
yhtenäinen perhe kirjoitti:
rajat & rakkautta. sitähän meillä 70 lukulaisilla oli. vaikkei kasvatuksessa täysin onnistunu vanhemmat ei jääny pahoja muistoja. läsnä oli molemmat. sitten kun itse vielä tutkii itseään ja oppii lisää niin avot. miksi muuttamaan hyvää
70-luvulla useimmissa perheissä oli vielä kuri eikä rajat. Samoin kuin lastentarhoissa oli kuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sekä sosionomi- että vk-opettaja (kasv.kand) tutkinnot.
Vaikka otin AMK:ssa kaikki lasten kehitykseen ja kasvatukseen liittyvät kurssit, jäi teoreettinen tieto tosi ohkaiseksi. Kyllä samaa duunia pelkästään sillä koulutuksella voisin tehdä ja vaikka esimieshommia. Mutta tieto lisää tuskaa. Kun tiedän miten valtava ero noissa opinnoissa on, ymmärrän miten eri tavalla ja eri lasein tätä työtä voi tehdä. Hyvin tai huonosti. En pystyisi yhtä hyvin perustelemaan ratkaisuja työssäni ilman opeopintoja. Tieto ja teoria vaikuttaa meidän näkemyksiin.Olen samaa mieltä, vaikka olenkin hoitaja. Koulusta tullut tietopohja ei riitä minusta mihinkään. Ehkä sille nuorelle 17-vuotiaalle riittää kun kokemusta elämästä ylipäätään on vähemmän, ei osaa silloin vaatiakaan enempää, mutta itse lapset jo kasvattaneena, ja päiväkodin vanhemman silmin nähneenä, huomaa miten paljon voisi koulutukseen lisätä asiaa.
Oman kokemuksen mukaan, sekä vanhempana että työntekijänä, työntekijän laaja-alainen osaaminen korreloi koulutuksen kanssa. Tarkoitan laaja-alaisella sitä, että ymmärtää aidosti kaikenlaisia lapsia ja miten heidän kasvua ja kehitystä parhaiten viedään eteenpäin. Erityisopettajilla on selvästi timanttisin osaaminen.
Ja hoitajankin työn tekemisessä kyllä näkyy se, onko opiskellut itse lisää sen peruskoulutuksen päälle. Kyllä sen huomaa. Ajatusmaailma, ideat, keinot, ymmärrys, lapsen havainnointi.
Eikä tämän nyt ole tarkoituksena dissata ketään. Hattua nostan aina kun joku oikeasti viitsii olla kiinnostunut alastaan ja päivittää osaamistaan (eihän se itsestään tapahdu!), eikä jumita siellä 1990-luvun teeseissä.
Mitä ovat nämä 1990-luvun teesit, joista puhut? Miten lastentarhanopettajat, joiden työsopimuksen tehtävänimike muutettiin muutama vuosi sitten varhaiskasvatuksen opettajaksi, tuolloin oli opetettu ajattelemaan ja toimimaan lapsiryhmän ja lasten kanssa? Jos oli jotain teesejä, mitä ne olivat ja mistä ne tulivat?
Mitkä ovat 2020-luvun varhaiskasvatuksen teesit? Miten ne eroavat 1990-luvun teeseistä?
Entäpä, millaisia ovatkaan 2030-, 2040- tai 2050-luvun teesit,
Se oli kielikuva. Oliko se sinulle vieras termi? Teesit, väittämät, käytänteet, "oikea oppi jota tulee noudattaa". Kyllä varmasti tiedät että ala muuttuu koko ajan, sitä mukaa kuin tietoa lapsen kehityksestä tulee enemmän.
Jos olet alalla, niin tuskin oikeasti tarvitsee kertoa, mikä kaikki on muuttunut?
Tietoa ei tule enemmän vaan aatteet vaihtuvat toisiin, jolloin todellisuutta katsotaan erilaisten lasien läpi.
Olen hieman eri mieltä. Aatteet vaihtuvat juuri siksi, että tietoa tulee lisää. Vai meinaatko, etteivät muuttuneet toimintatavat perustukaan tutkittuun tietoon? Joku vain vetää hihasta, että nyt tehdäänkin näin?
Esim saako jättää jäähylle yksin enää, pakotetaanko syömään lautanen tyhjäksi, opitaan tunnistamaan tunteita, viskareille "matikkaa" opetetaan toiminnallisuuden kautta eikä istuttamalla pöydän ääressä kynä kädessä ... jne
Tietoa on tullut enemmän esim lapsen psyykkisen kehityksen osalta.
Kaikki nuo ovat asioita joiden suhteen on argumentteja sekä puolesta että vastaan. Kasvatusalalla ns. tutkittu tieto ei ylipäätään tarkoita muuta kuin sitä, että henkilö joka on työllistynyt tutkijaksi laatii kirjoituksen jossa tietyillä argumenteilla puolustelee jotain näkemystä. Tutkijoiden keskuudessa taas on omat muotinsa joista kiinni pitämällä pääsee piireihin ja varmistaa urakehityksen.
Nuo jäähy- ja tunneasiat ovat pitkälti sidoksissa tunnekasvatuksen yleistymiseen joka on vastaavanlainen aate kuin vapaa kasvatus ennen. Syömään pakottaminen liittyy siihen, että toisten mielestä on julmaa pakottaa ja toisten mielestä taas on tärkeää että lapsen verensokeri pysyy ylhäällä eikä opeteta heittämään ruokaa pois. Matikan opettaminen taas liittyy myös osaltaan autoritäärisyysnäkemyksen muuttumiseen, missä monet pitävät istuttamista haitallisena eikä välttämättä olisi keinojakaan saada lapsia istumaan (kun ei mm. uhata jäähyllä). Toisaalta esimerkiksi Englannissa ja USA:ssa 5-vuotiaat menevät kouluun ja istuvat siellä pulpetissa kynä kädessä eikä se ole siellä ongelma.
Oliko vapaa kasvatus käytössä myös sen ajan päiväkodeissa, eli 1970-luvulla, jos se on aivan vastaava aate kuin tunnekasvatus vakassa nykyään? Vapaa kasvatus oli tuolloin vain pienen osan vanhempia käyttämä suuntaus, kun taas tunnekasvatusta pidetään nyt kautta linjan ihan joka lapselle sopivana, jopa tarpeellisena.
Tunnekasvatus perustuu psykologiaan, aika hurja heitto sinulta ettei sen alan tutkijalla tarvitse olla mitään tutkimustietoa takanaan, vaan "kirjoittelee vain näkemyksiään".
Samaten tuo matikka ja toiminnallisuus, se ei perustu auktoriteetin välttämiselle vaan siihen että on erilaisia oppijoita. (tekee, katsoo, kuuntelee)
Toiminnallisuus sopii vilkkaille lapsille, eikä tee haittaa tavallisillekaan lapsille, joten helpointa on käyttää sitä tapaa joka sopii useimmille lapsille. Kuuntelijat ja katselijat voivat oppia myös seuraamalla sitä toiminnallista tapaa.
Usan ja Englannin koulu eroaa meikäläisestä varmasti monin tavoin. Mistä vedät päätelmän, ettei siellä olisi ongelmia työrauhan kanssa?
Tunnekasvatus ei perustu psykologiaan sen suuremmassa määrin kuin muutkaan kasvatussuuntaukset. Eri tutkijat eri paikoissa esittävät vaikka minkälaisia tutkimustuloksia ja vielä suurempi on se johtopäätösten määrä mitkä joku voi vetää näistä tutkimuksista.
Usan ja Englannin kouluissa ja päiväkodeissa autoritäärisyyttä ei kavahdeta eikä siellä myöskään ole tunnekasvatusta käytössä, minkä vuoksi luokkaopetus on aivan realistinen vaihtoehto 5-vuotiaille.
Mielenkiintoista. Tosiaan monessa muussa maassa autoritäärisyyttä ei pidetä niin pahana asiana ollenkaan. Onko tämä yksi syy miksi muut maat menevät Suomen ohi esim Pisa-tuloksissa? Suomalaiset lapset ja nuoret voivat pahoin ja vanhemmat ovat väsyneitä, moni ei edes tee enää lapsia. Tehdäänkö Suomessa nyt vähiten maailmassa? Miten Suomessa on menty niin äärimmäisyyksiin tässä tunnekasvatuksessa? Näkeehän sen jo, että se ei äärimmäisyyksiin vedettynä toimi.
Pisa-tulosten huippu saavutettiin vuosituhannen vaihteessa, ja sen jälkeen alamäki on ollut jyrkkä. Ja jos mietitään esim. 90-luvun lopun kouluja ja 90-luvun alun ja 80-luvun lopun päiväkoteja missä nämä huipputulokset saavuttaneet olivat olleet, niin nehän olivat nykynäkökulmasta aivan järkyttäviä laitoksia. Boomereiden pyörittämiä, äärimmäiset autoritäärisiä ja rangaistususkoisia, tunteiden sanoitus oli täysin vieras asia, tietoja päntättiin tylsistä kirjoista, älylaitteita ei ollut ja myös kotikasvatus oli sellaista, että lähes jokaisesta sen ajan perheestä tehtäisiin nykyään lasu.
En muista tuollaista. Olen 80-luvulla syntynyt.
Siihen aikaan se oli toki ihan normaalia eikä mitenkään ihmeellistä. Mutta jos joku nykyään yrittäisi pyörittää sillä mallilla koulua tai päiväkotia, niin siihen suhtauduttaisiin ylläkuvatulla tavalla.
niin ehkä sillä kaikensallivuudella on myös toinen puolensa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sekä sosionomi- että vk-opettaja (kasv.kand) tutkinnot.
Vaikka otin AMK:ssa kaikki lasten kehitykseen ja kasvatukseen liittyvät kurssit, jäi teoreettinen tieto tosi ohkaiseksi. Kyllä samaa duunia pelkästään sillä koulutuksella voisin tehdä ja vaikka esimieshommia. Mutta tieto lisää tuskaa. Kun tiedän miten valtava ero noissa opinnoissa on, ymmärrän miten eri tavalla ja eri lasein tätä työtä voi tehdä. Hyvin tai huonosti. En pystyisi yhtä hyvin perustelemaan ratkaisuja työssäni ilman opeopintoja. Tieto ja teoria vaikuttaa meidän näkemyksiin.Olen samaa mieltä, vaikka olenkin hoitaja. Koulusta tullut tietopohja ei riitä minusta mihinkään. Ehkä sille nuorelle 17-vuotiaalle riittää kun kokemusta elämästä ylipäätään on vähemmän, ei osaa silloin vaatiakaan enempää, mutta itse lapset jo kasvattaneena, ja päiväkodin vanhemman silmin nähneenä, huomaa miten paljon voisi koulutukseen lisätä asiaa.
Oman kokemuksen mukaan, sekä vanhempana että työntekijänä, työntekijän laaja-alainen osaaminen korreloi koulutuksen kanssa. Tarkoitan laaja-alaisella sitä, että ymmärtää aidosti kaikenlaisia lapsia ja miten heidän kasvua ja kehitystä parhaiten viedään eteenpäin. Erityisopettajilla on selvästi timanttisin osaaminen.
Ja hoitajankin työn tekemisessä kyllä näkyy se, onko opiskellut itse lisää sen peruskoulutuksen päälle. Kyllä sen huomaa. Ajatusmaailma, ideat, keinot, ymmärrys, lapsen havainnointi.
Eikä tämän nyt ole tarkoituksena dissata ketään. Hattua nostan aina kun joku oikeasti viitsii olla kiinnostunut alastaan ja päivittää osaamistaan (eihän se itsestään tapahdu!), eikä jumita siellä 1990-luvun teeseissä.
Mitä ovat nämä 1990-luvun teesit, joista puhut? Miten lastentarhanopettajat, joiden työsopimuksen tehtävänimike muutettiin muutama vuosi sitten varhaiskasvatuksen opettajaksi, tuolloin oli opetettu ajattelemaan ja toimimaan lapsiryhmän ja lasten kanssa? Jos oli jotain teesejä, mitä ne olivat ja mistä ne tulivat?
Mitkä ovat 2020-luvun varhaiskasvatuksen teesit? Miten ne eroavat 1990-luvun teeseistä?
Entäpä, millaisia ovatkaan 2030-, 2040- tai 2050-luvun teesit, sitten kun nykyiset vastoittain valmistuneet vakaopettajat ovat puolestaan keski-iässään ja oman työuransa puolessa välissä (eläkkeelle ei tuolloin enää päästä alle 72 vuotiaana)?
Jos 2050 robotit hoitaa lasten ja henkilöstön ohjauksen, kuvaavat ja nauhoittavat reaaliajassa työtäsi, antavat välitöntä palautetta, mittaavat, diagnosoivat ja analysoivat toimintaasi. Ehkä yhdistävät kaikkeen dataan, jota olet koko elämäsi aikana milloin minnekin alustalle ladannut ja päivittävät kansalaisprofiiliasi jatkuvalla diagnostiikalla.
Emme voi tietää, millainen maailma on muutaman vuoden päästä. Sen tiedämme, ettei ilmastonmuutosta ja kuivuuden tuhoaman elinkelpoisen maa-alan hurjaa kasvua voi enää pysäyttää. Miljardit ihmiset tulevat etsimään paikkaa, jossa on mahdollista elää. Tiedämme myös, että lajikato kiihtyy entisestään ja ravinnonsaanti vaikeutuu. Myös se on tiedossa, että globaalit pandemiat tulevat lisääntymään, samoin eriarvoisuus eloonjäämisen mahdollisuuksissa.
Näemme jo nyt, että eriarvoisuus ja yhteistyökyvyttömyys aiheuttaa väkivaltaa, instituutiovastaisuutta, anarkiaa ja epäluottamusta. On käsittämätöntä, että vakan kaltaisessa organisaatiossa henkilöstö jaetaan arvottaviin, eri tavoin kohdeltuihin ja palkkadiskriminaatiolla hierarkisoituihin ryhmiin. Eikö juuri pienten lasten kasvuympäristössä tulisi ymmärtää, että hoito ja yhteisöllinen osaaminen ovat kaiken oppimisen a ja o tässä käsillä olevassa, maailmanlaajuisessa kriisissä?
On kestämätöntä, että sen sijaan siellä tappelutetaan ihmisiä keskenään sen mukaan, kenellä on parempi palkka (vaikka kaikilla heistä se on alle suomalaisen keskipalkan). Ja silti he kaikki pukevat ja riisuvat lapsia, syöttävät, vaihtavat vaippoja, pyyhkivät neniä, pitävät sylissä, leikkivät, laulavat, pelaavat ja lukevat kirjoja, aivan kuten kuka tahansa aikuinen tekisi. Yksi kirjaa suunnitelmat koneelle, mutta yhdessä ne suunnitelmat suunnitellaan.
Suomalaiset eivät juuri tee enää lapsia, ja tilalle tulevat ovat jo tottuneet mainitsemiisi asioihin, joten he pärjäävät kyllä. Väkimäärän vähetessä yhteiskunta taantuu taas vuohien paimentamiseen, eikä varhaiskasvatusta enää tarvita.
En tiedä onko tuo ollenkaan inhimillisesti huono ratkaisu että *taannuttaisiin* lähemmäs luontoa. Urbanisoitumisen syveneminen tuntuu olevan keppihevonen kaikelle vieraantuneisuudelle ja suuruudenhulluille utopiolle, missä ihmisyydestä tehdään koneen osa ja jatke. Tottakai arvokriisi ja näköalojen ahdistavuus heijastuu joka tasolle, vaikka kehitysoptimismi on se mikä näkyy päällepäin tavoitteiden asettelussa.
Hyvä vaan jos jätetään edes takaportti toisenlaisille elinympäristöille ja elämänpoluille. Vaikka vaatimattomalla elintasolla. Autonomiaa ei mikään raha korvaa.
Arvokriisistähän tämä ketjukin kertoo. Sitähän tämä nykytilanne kuvastaa. Pienet lapset hoitoon vaan jonnekin epämääräiseen paikkaan ylipitkiksi päiviksi. Ketään ei edes kiinnosta mitä siellä tapahtui päivän aikana. Ei kiinnosta henkilökunnan eikä lasten hyvinvointi.
Ei kyse ole hoidosta vaan varhaiskasvatuksesta. Jokaisella lapsella on oikeus saada kotikasvatuksen lisäksi varhaiskasvatus.
Mutta joka lapsi ei sitä tarvi. Jos vanhempi on kotona, miksi kummassa lapsi laitetaan varhaiskasvatukseen, automaationa. Narratiivi on sellainen, että varhaiskasvatus olisi jotenkin parempi kuin kotikasvatus. Vaikka kotona olisi ihan koulutettu lastenhoitaja tai opettaja, lapsella virikkeitä kerhoista ja vanhemmalla kaikki tieto ja osaaminen, silti suositellaan varhaiskasvatusta. Järjestään, kaikille. (Neuvolasta ym tahoilta).
Tässä kohtaa on menty isosti pieleen. Lapsia laitostetaan, kotiäitiys tai -isyys ei ole minkään arvoista.
Miksi neuvolasta muuten niin automaationa suositellaan sitä päiväkotia?
Itse hoidan 4-vuotiasta kotona kahden nuoremman sisaruksen kanssa. Hän käy 3x viikossa aamupäivät kerhossa, ja tapaa muuallakin ikäisiään kavereita useamman kerran viikossa. Jo 3v neuvolassa oltiin kovin huolissaan siitä saako lapsi tarpeeksi virikkeitä kotona ja 4v neuvolassa sitten vasta ihmeteltiinkin sitä miten lapsi tosiaan on vielä kotona.
Ja siis olemme täysin normaali perhe (jos näin voi mistään perheestä sanoa), itselläni sosiaalialan tutkinto, olen itse asiassa jopa työskennellyt päiväkodissa hetken, lapsi hyvin kehittynyt ikäisekseen, jopa edellä monissa asioissa.
Koin suhtautumisen jotenkin outona, vaikka lapsella ei siis tosiaan ole mitään hätää, päinvastoin. Hän viihtyy kotona, ei koskaan puhu että haluaisi päiväkotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
yhtenäinen perhe kirjoitti:
rajat & rakkautta. sitähän meillä 70 lukulaisilla oli. vaikkei kasvatuksessa täysin onnistunu vanhemmat ei jääny pahoja muistoja. läsnä oli molemmat. sitten kun itse vielä tutkii itseään ja oppii lisää niin avot. miksi muuttamaan hyvää
70-luvulla useimmissa perheissä oli vielä kuri eikä rajat. Samoin kuin lastentarhoissa oli kuri.
no kurin voi käsittää negatiiviseksikin mutta kaikkeen liittyy myös vanhempien kunnioitus. rajat rakkaudella niin eikös se ole just ok
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sekä sosionomi- että vk-opettaja (kasv.kand) tutkinnot.
Vaikka otin AMK:ssa kaikki lasten kehitykseen ja kasvatukseen liittyvät kurssit, jäi teoreettinen tieto tosi ohkaiseksi. Kyllä samaa duunia pelkästään sillä koulutuksella voisin tehdä ja vaikka esimieshommia. Mutta tieto lisää tuskaa. Kun tiedän miten valtava ero noissa opinnoissa on, ymmärrän miten eri tavalla ja eri lasein tätä työtä voi tehdä. Hyvin tai huonosti. En pystyisi yhtä hyvin perustelemaan ratkaisuja työssäni ilman opeopintoja. Tieto ja teoria vaikuttaa meidän näkemyksiin.Olen samaa mieltä, vaikka olenkin hoitaja. Koulusta tullut tietopohja ei riitä minusta mihinkään. Ehkä sille nuorelle 17-vuotiaalle riittää kun kokemusta elämästä ylipäätään on vähemmän, ei osaa silloin vaatiakaan enempää, mutta itse lapset jo kasvattaneena, ja päiväkodin vanhemman silmin nähneenä, huomaa miten paljon voisi koulutukseen lisätä asiaa.
Oman kokemuksen mukaan, sekä vanhempana että työntekijänä, työntekijän laaja-alainen osaaminen korreloi koulutuksen kanssa. Tarkoitan laaja-alaisella sitä, että ymmärtää aidosti kaikenlaisia lapsia ja miten heidän kasvua ja kehitystä parhaiten viedään eteenpäin. Erityisopettajilla on selvästi timanttisin osaaminen.
Ja hoitajankin työn tekemisessä kyllä näkyy se, onko opiskellut itse lisää sen peruskoulutuksen päälle. Kyllä sen huomaa. Ajatusmaailma, ideat, keinot, ymmärrys, lapsen havainnointi.
Eikä tämän nyt ole tarkoituksena dissata ketään. Hattua nostan aina kun joku oikeasti viitsii olla kiinnostunut alastaan ja päivittää osaamistaan (eihän se itsestään tapahdu!), eikä jumita siellä 1990-luvun teeseissä.
Mitä ovat nämä 1990-luvun teesit, joista puhut? Miten lastentarhanopettajat, joiden työsopimuksen tehtävänimike muutettiin muutama vuosi sitten varhaiskasvatuksen opettajaksi, tuolloin oli opetettu ajattelemaan ja toimimaan lapsiryhmän ja lasten kanssa? Jos oli jotain teesejä, mitä ne olivat ja mistä ne tulivat?
Mitkä ovat 2020-luvun varhaiskasvatuksen teesit? Miten ne eroavat 1990-luvun teeseistä?
Entäpä, millaisia ovatkaan 2030-, 2040- tai 2050-luvun teesit, sitten kun nykyiset vastoittain valmistuneet vakaopettajat ovat puolestaan keski-iässään ja oman työuransa puolessa välissä (eläkkeelle ei tuolloin enää päästä alle 72 vuotiaana)?
Jos 2050 robotit hoitaa lasten ja henkilöstön ohjauksen, kuvaavat ja nauhoittavat reaaliajassa työtäsi, antavat välitöntä palautetta, mittaavat, diagnosoivat ja analysoivat toimintaasi. Ehkä yhdistävät kaikkeen dataan, jota olet koko elämäsi aikana milloin minnekin alustalle ladannut ja päivittävät kansalaisprofiiliasi jatkuvalla diagnostiikalla.
Emme voi tietää, millainen maailma on muutaman vuoden päästä. Sen tiedämme, ettei ilmastonmuutosta ja kuivuuden tuhoaman elinkelpoisen maa-alan hurjaa kasvua voi enää pysäyttää. Miljardit ihmiset tulevat etsimään paikkaa, jossa on mahdollista elää. Tiedämme myös, että lajikato kiihtyy entisestään ja ravinnonsaanti vaikeutuu. Myös se on tiedossa, että globaalit pandemiat tulevat lisääntymään, samoin eriarvoisuus eloonjäämisen mahdollisuuksissa.
Näemme jo nyt, että eriarvoisuus ja yhteistyökyvyttömyys aiheuttaa väkivaltaa, instituutiovastaisuutta, anarkiaa ja epäluottamusta. On käsittämätöntä, että vakan kaltaisessa organisaatiossa henkilöstö jaetaan arvottaviin, eri tavoin kohdeltuihin ja palkkadiskriminaatiolla hierarkisoituihin ryhmiin. Eikö juuri pienten lasten kasvuympäristössä tulisi ymmärtää, että hoito ja yhteisöllinen osaaminen ovat kaiken oppimisen a ja o tässä käsillä olevassa, maailmanlaajuisessa kriisissä?
On kestämätöntä, että sen sijaan siellä tappelutetaan ihmisiä keskenään sen mukaan, kenellä on parempi palkka (vaikka kaikilla heistä se on alle suomalaisen keskipalkan). Ja silti he kaikki pukevat ja riisuvat lapsia, syöttävät, vaihtavat vaippoja, pyyhkivät neniä, pitävät sylissä, leikkivät, laulavat, pelaavat ja lukevat kirjoja, aivan kuten kuka tahansa aikuinen tekisi. Yksi kirjaa suunnitelmat koneelle, mutta yhdessä ne suunnitelmat suunnitellaan.
Suomalaiset eivät juuri tee enää lapsia, ja tilalle tulevat ovat jo tottuneet mainitsemiisi asioihin, joten he pärjäävät kyllä. Väkimäärän vähetessä yhteiskunta taantuu taas vuohien paimentamiseen, eikä varhaiskasvatusta enää tarvita.
En tiedä onko tuo ollenkaan inhimillisesti huono ratkaisu että *taannuttaisiin* lähemmäs luontoa. Urbanisoitumisen syveneminen tuntuu olevan keppihevonen kaikelle vieraantuneisuudelle ja suuruudenhulluille utopiolle, missä ihmisyydestä tehdään koneen osa ja jatke. Tottakai arvokriisi ja näköalojen ahdistavuus heijastuu joka tasolle, vaikka kehitysoptimismi on se mikä näkyy päällepäin tavoitteiden asettelussa.
Hyvä vaan jos jätetään edes takaportti toisenlaisille elinympäristöille ja elämänpoluille. Vaikka vaatimattomalla elintasolla. Autonomiaa ei mikään raha korvaa.
Arvokriisistähän tämä ketjukin kertoo. Sitähän tämä nykytilanne kuvastaa. Pienet lapset hoitoon vaan jonnekin epämääräiseen paikkaan ylipitkiksi päiviksi. Ketään ei edes kiinnosta mitä siellä tapahtui päivän aikana. Ei kiinnosta henkilökunnan eikä lasten hyvinvointi.
Ei kyse ole hoidosta vaan varhaiskasvatuksesta. Jokaisella lapsella on oikeus saada kotikasvatuksen lisäksi varhaiskasvatus.
Pienet lapset varhaiskasvatukseen jonnekin epämääräiseen paikkaan ylipitkiksi päiväksi.
Ja kaikki muuttui ilmeisesti paremmaksi.
Se on se taikasana, varhaiskasvatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä istuttamisesta on kyllä tehty yksi iso mörkö. Oli hetken aikaa töissä päiväkodissa jossa lapsia ei saanut istuttaa. Siellä oli luovuttu kaikista yhteisistä aamupiireistä, koska ne ovat vanhanaikaisia.
Kummasti ne lapset jaksoivat istua 20 vuotta sitten. Aina mukaan on mahtunut riehujia, mutta silloin lapset jaksoivat kuunnella kokonaisen kirjan. Nykyään eivät jaksa keskittyä edes lyhyeen satuun, koska se on tylsää.
ja kyllä tiedän, että lapset oppivat leikin kautta. Siinä istumisessa ja sadun kuuntelussa ei silti mielestäni ole mitään pahaa ja ainaki ennen oltiin sitä mieltä, että lapsille tulee lukea ääneen. Tukee lapsen kielenkehitystä ja lukemaan oppimista. En tiedä onko tämäkin muuttunut, kun enää alalla ole.
Järkyttävää, että pitää ihan miettiä onko satuhetkissä jotain pahaa?!
Sitten ihmetellään kun koulussa, oppilaat eivät jaksa istua ollenkaan, vaan saavat ihan raivareita ja paiskovat pulpetteja, kun painostetaan istumaan hetkeksi alas ja kuuntelemaan opetusta (tietääkseni kouluissa vielä toimitaan näin).
marazia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
yhtenäinen perhe kirjoitti:
rajat & rakkautta. sitähän meillä 70 lukulaisilla oli. vaikkei kasvatuksessa täysin onnistunu vanhemmat ei jääny pahoja muistoja. läsnä oli molemmat. sitten kun itse vielä tutkii itseään ja oppii lisää niin avot. miksi muuttamaan hyvää
70-luvulla useimmissa perheissä oli vielä kuri eikä rajat. Samoin kuin lastentarhoissa oli kuri.
no kurin voi käsittää negatiiviseksikin mutta kaikkeen liittyy myös vanhempien kunnioitus. rajat rakkaudella niin eikös se ole just ok
Jos lapset eivät kunnioita vanhempiaan, silloin on jokin mennyt kasvatuksessa jo pieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
marazia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
yhtenäinen perhe kirjoitti:
rajat & rakkautta. sitähän meillä 70 lukulaisilla oli. vaikkei kasvatuksessa täysin onnistunu vanhemmat ei jääny pahoja muistoja. läsnä oli molemmat. sitten kun itse vielä tutkii itseään ja oppii lisää niin avot. miksi muuttamaan hyvää
70-luvulla useimmissa perheissä oli vielä kuri eikä rajat. Samoin kuin lastentarhoissa oli kuri.
no kurin voi käsittää negatiiviseksikin mutta kaikkeen liittyy myös vanhempien kunnioitus. rajat rakkaudella niin eikös se ole just ok
Jos lapset eivät kunnioita vanhempiaan, silloin on jokin mennyt kasvatuksessa jo pieleen.
Itse asiassa nykyisin se lasketaan kasvatusvirheeksi jos lapselta edellytetään vanhempien kunnioittamista. https://kaksplus.fi/vanhemmuus/kasvatus/taytyyko-lapsen-kunnioittaa-aik…
yhtenäinen perhe kirjoitti:
rajat & rakkautta. sitähän meillä 70 lukulaisilla oli. vaikkei kasvatuksessa täysin onnistunu vanhemmat ei jääny pahoja muistoja. läsnä oli molemmat. sitten kun itse vielä tutkii itseään ja oppii lisää niin avot. miksi muuttamaan hyvää
Minä muistelen, että lapsuudessani 70-80 luvulla vanhemmilla ihmisillä oli tuikitavallinen puheenaihe päivitellä sen ajan "vapaata kasvatusta", mitä kukakin sillä sitten tarkoitti.
Useimmiten kai tarkoitettiin "avainkaulalapsia" eli lapsia joiden äidit kävivät töissä eivätkä ehtineet hoitaa lapsiaan. Sitä en tiedä oliko liikkeellä myös jotain vapaata kasvatusfilosofiaa. Hippejä suomalaisissa vanhemmissa ei ainakaan hirveästi ollut. Dr. Spock taisi olla kasvatusguruna pinnalla seiskytluvulla.
Monissa perheissä kuitenkin oli kotiäiti joka toteutti rajat ja rakkaus kasvatusta suht. perinteisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näittekö tämän ketjun, jossa koetaan, että päiväkotien tehtävä on "antaa miellyttävää 'palautetta' vanhemmille" heidän lapsestaan, kun lapsi haetaan päiväkodista kotiin?
https://www.vauva.fi/keskustelu/5289362/paivakodista-tulee-vain-negatii…
Vaarallinen kehityssuunta, jos nuoret vanhemmat todellakin alkavat nähdä kaiken ensisijassa oman itsensä kautta, miltä heistä tuntuu ja mitä he nyt jaksavat. Että päiväkodeissa kasvattajien tulisi käyttäytyä niin, että vanhemmalle tulee hyvä mieli.
Syntyy kuva, etteivät tuollaiset vanhemmat ole kasvaneet oikein aikuisiksi, ettei henkisesti ole valmis hyväksymään, että lapsi on oma yksilönsä ja päiväkodissa henkilöstö keskittyy vain ja ainoastaan niihin lapsiin, lasten kasvattamiseen, lasten hoitamiseen, lasten oppimisen edistämiseen, lasten käytöksen arviointiin ja ohjaamiseen.
Eihän päivän kuulumisia kerrota "vanhemman mieliksi" vaan siksi, että julkiseen varhaiskasvatuslaitokseen lapsensa kasvatettavaksi ja opetettavaksi tuoneen vanhemman tulee tietää, miten kasvatus sujuu ja miten lapsi toimii tällä hetkellä, mitä taitoja harjoittelee. Jos lapsi ei osaa jotain, mitä iän puolesta ryhmätoiminnassa tulisi jo osata, pitää se tietysti kertoa, että voivat kotona harjoitella sinnikkäästi samaa asiaa.
Lukekaa tuo linkattu keskustelun aloitus.
Ongelmat on ihan allekirjoitettavissa:
- lapsesta kerrotaan negatiivista palautetta vain äidille, ei isälle. (Miksi?)
- palaute kerrotaan lapsen kuullen.
- palaute liittyy aina samoihin, eli lapsi ei suostu syömään, eikä aina nukkumaankaan.
Lapsesta ei koskaan kerrota mitä mukavaa hän on päivän aikana tehnyt, vaan aina nämä kaksi negatiivista palautetta.
Ei ole kyse lapsen kehityksen huolista tai muutenkaan asiallisesta toiminnasta. Samat valituksen aiheet, ja vain äidille, jostain syystä isää kohdellaan nätimmin?
Jokaisen pitäisi ymmärtää, että oma lapsi on herkkä paikka ja huonon palautteen kuuleminen ei ole mukavaa.
Mutta tuossa samanlaisessa palautteessa päivä toisensa jälkeen ei ole enää mitään järkeä. Tulee olo, odottaako päiväkodin henkilökunta että vanhemmat tekee jotain sille, kun lapsi ei päiväkodissa syö tai nuku.
Ja koskaan ei pidä antaa huonoa palautetta lapsen kuullen. Ihan alkeellinen juttu.
Jos on tarkoitus räntätä vanhemmista ja lapsista, ehkä joku muu ketju sopisi siihen paremmin kuin tämä.
Mikä se huono palaute tarkalleen ottaen on tässä? Lapsi ei ole nukkunut, eikä ole syönyt? Ja sitä ei saisi lapsen kuullen sanoa? Pitäiskö lapsen kuullen valehdella että kaikki on mennyt hyvin, lapsi syönyt ja nukkunut vai mitä ihmettä??
Tämäkin oli vain äidin näkemys tilanteesta. Varmaan isällekin on annettu tämä sama (huono??) palaute, mutta on ajatellut että on vaan normi kerrontaa päivästä, ei ole ottanut siitä itseensä ja loukkaantunut.
Miksi tuosta lapsesta ei voi kertoa positiivista palautetta? Ikinä? Onko tuo sinusta siis ok että sama mitäänsanomaton negatiivinen palaute (asia jossa lapsi ei ole onnistunut) joka ikinen päivä?
Rehellisesti, kuulostaa siltä että lapsella on jotain pahemminkin pielessä, mutta äiti ei halua nähdä sitä, hänellä on voimakas kieltoreaktio päällä ja kääntää asian niin että päiväkodin henkilökunta kamalaa, kun antaa negatiivista palautetta lapsesta, hakee sillä myötätuntoa, vaikka henkilökunta ihan tosi vaan kertoi onko syönyt ja nukkunut - ne perusasiat, jotka kaikille muillekin kerrotaan. Tämän äidin lapsi ei tehnyt kumpaakaan, joka kyllä on aika epätavallista tuon ikäiselle. Itse alkaisin heti miettiä jotain autisminkirjon häiriötä tms.
Myös autistiset lapset ansaitsevat muun tiedonvaihdon ohella myönteistä palautetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näittekö tämän ketjun, jossa koetaan, että päiväkotien tehtävä on "antaa miellyttävää 'palautetta' vanhemmille" heidän lapsestaan, kun lapsi haetaan päiväkodista kotiin?
https://www.vauva.fi/keskustelu/5289362/paivakodista-tulee-vain-negatii…
Vaarallinen kehityssuunta, jos nuoret vanhemmat todellakin alkavat nähdä kaiken ensisijassa oman itsensä kautta, miltä heistä tuntuu ja mitä he nyt jaksavat. Että päiväkodeissa kasvattajien tulisi käyttäytyä niin, että vanhemmalle tulee hyvä mieli.
Syntyy kuva, etteivät tuollaiset vanhemmat ole kasvaneet oikein aikuisiksi, ettei henkisesti ole valmis hyväksymään, että lapsi on oma yksilönsä ja päiväkodissa henkilöstö keskittyy vain ja ainoastaan niihin lapsiin, lasten kasvattamiseen, lasten hoitamiseen, lasten oppimisen edistämiseen, lasten käytöksen arviointiin ja ohjaamiseen.
Eihän päivän kuulumisia kerrota "vanhemman mieliksi" vaan siksi, että julkiseen varhaiskasvatuslaitokseen lapsensa kasvatettavaksi ja opetettavaksi tuoneen vanhemman tulee tietää, miten kasvatus sujuu ja miten lapsi toimii tällä hetkellä, mitä taitoja harjoittelee. Jos lapsi ei osaa jotain, mitä iän puolesta ryhmätoiminnassa tulisi jo osata, pitää se tietysti kertoa, että voivat kotona harjoitella sinnikkäästi samaa asiaa.
Lukekaa tuo linkattu keskustelun aloitus.
Ongelmat on ihan allekirjoitettavissa:
- lapsesta kerrotaan negatiivista palautetta vain äidille, ei isälle. (Miksi?)
- palaute kerrotaan lapsen kuullen.
- palaute liittyy aina samoihin, eli lapsi ei suostu syömään, eikä aina nukkumaankaan.
Lapsesta ei koskaan kerrota mitä mukavaa hän on päivän aikana tehnyt, vaan aina nämä kaksi negatiivista palautetta.
Ei ole kyse lapsen kehityksen huolista tai muutenkaan asiallisesta toiminnasta. Samat valituksen aiheet, ja vain äidille, jostain syystä isää kohdellaan nätimmin?
Jokaisen pitäisi ymmärtää, että oma lapsi on herkkä paikka ja huonon palautteen kuuleminen ei ole mukavaa.
Mutta tuossa samanlaisessa palautteessa päivä toisensa jälkeen ei ole enää mitään järkeä. Tulee olo, odottaako päiväkodin henkilökunta että vanhemmat tekee jotain sille, kun lapsi ei päiväkodissa syö tai nuku.
Ja koskaan ei pidä antaa huonoa palautetta lapsen kuullen. Ihan alkeellinen juttu.
Jos on tarkoitus räntätä vanhemmista ja lapsista, ehkä joku muu ketju sopisi siihen paremmin kuin tämä.
Mikä se huono palaute tarkalleen ottaen on tässä? Lapsi ei ole nukkunut, eikä ole syönyt? Ja sitä ei saisi lapsen kuullen sanoa? Pitäiskö lapsen kuullen valehdella että kaikki on mennyt hyvin, lapsi syönyt ja nukkunut vai mitä ihmettä??
Tämäkin oli vain äidin näkemys tilanteesta. Varmaan isällekin on annettu tämä sama (huono??) palaute, mutta on ajatellut että on vaan normi kerrontaa päivästä, ei ole ottanut siitä itseensä ja loukkaantunut.
Miksi tuosta lapsesta ei voi kertoa positiivista palautetta? Ikinä? Onko tuo sinusta siis ok että sama mitäänsanomaton negatiivinen palaute (asia jossa lapsi ei ole onnistunut) joka ikinen päivä?
Rehellisesti, kuulostaa siltä että lapsella on jotain pahemminkin pielessä, mutta äiti ei halua nähdä sitä, hänellä on voimakas kieltoreaktio päällä ja kääntää asian niin että päiväkodin henkilökunta kamalaa, kun antaa negatiivista palautetta lapsesta, hakee sillä myötätuntoa, vaikka henkilökunta ihan tosi vaan kertoi onko syönyt ja nukkunut - ne perusasiat, jotka kaikille muillekin kerrotaan. Tämän äidin lapsi ei tehnyt kumpaakaan, joka kyllä on aika epätavallista tuon ikäiselle. Itse alkaisin heti miettiä jotain autisminkirjon häiriötä tms.
Myös autistiset lapset ansaitsevat muun tiedonvaihdon ohella myönteistä palautetta.
Toki, mutta on todella tärkeää ilmaista että kaikki ei ole ok ja kunnossa. Varhaiskasvattaja laiminlyö työtään, jos jättää tämän tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sekä sosionomi- että vk-opettaja (kasv.kand) tutkinnot.
Vaikka otin AMK:ssa kaikki lasten kehitykseen ja kasvatukseen liittyvät kurssit, jäi teoreettinen tieto tosi ohkaiseksi. Kyllä samaa duunia pelkästään sillä koulutuksella voisin tehdä ja vaikka esimieshommia. Mutta tieto lisää tuskaa. Kun tiedän miten valtava ero noissa opinnoissa on, ymmärrän miten eri tavalla ja eri lasein tätä työtä voi tehdä. Hyvin tai huonosti. En pystyisi yhtä hyvin perustelemaan ratkaisuja työssäni ilman opeopintoja. Tieto ja teoria vaikuttaa meidän näkemyksiin.Olen samaa mieltä, vaikka olenkin hoitaja. Koulusta tullut tietopohja ei riitä minusta mihinkään. Ehkä sille nuorelle 17-vuotiaalle riittää kun kokemusta elämästä ylipäätään on vähemmän, ei osaa silloin vaatiakaan enempää, mutta itse lapset jo kasvattaneena, ja päiväkodin vanhemman silmin nähneenä, huomaa miten paljon voisi koulutukseen lisätä asiaa.
Oman kokemuksen mukaan, sekä vanhempana että työntekijänä, työntekijän laaja-alainen osaaminen korreloi koulutuksen kanssa. Tarkoitan laaja-alaisella sitä, että ymmärtää aidosti kaikenlaisia lapsia ja miten heidän kasvua ja kehitystä parhaiten viedään eteenpäin. Erityisopettajilla on selvästi timanttisin osaaminen.
Ja hoitajankin työn tekemisessä kyllä näkyy se, onko opiskellut itse lisää sen peruskoulutuksen päälle. Kyllä sen huomaa. Ajatusmaailma, ideat, keinot, ymmärrys, lapsen havainnointi.
Eikä tämän nyt ole tarkoituksena dissata ketään. Hattua nostan aina kun joku oikeasti viitsii olla kiinnostunut alastaan ja päivittää osaamistaan (eihän se itsestään tapahdu!), eikä jumita siellä 1990-luvun teeseissä.
Mitä ovat nämä 1990-luvun teesit, joista puhut? Miten lastentarhanopettajat, joiden työsopimuksen tehtävänimike muutettiin muutama vuosi sitten varhaiskasvatuksen opettajaksi, tuolloin oli opetettu ajattelemaan ja toimimaan lapsiryhmän ja lasten kanssa? Jos oli jotain teesejä, mitä ne olivat ja mistä ne tulivat?
Mitkä ovat 2020-luvun varhaiskasvatuksen teesit? Miten ne eroavat 1990-luvun teeseistä?
Entäpä, millaisia ovatkaan 2030-, 2040- tai 2050-luvun teesit, sitten kun nykyiset vastoittain valmistuneet vakaopettajat ovat puolestaan keski-iässään ja oman työuransa puolessa välissä (eläkkeelle ei tuolloin enää päästä alle 72 vuotiaana)?
Jos 2050 robotit hoitaa lasten ja henkilöstön ohjauksen, kuvaavat ja nauhoittavat reaaliajassa työtäsi, antavat välitöntä palautetta, mittaavat, diagnosoivat ja analysoivat toimintaasi. Ehkä yhdistävät kaikkeen dataan, jota olet koko elämäsi aikana milloin minnekin alustalle ladannut ja päivittävät kansalaisprofiiliasi jatkuvalla diagnostiikalla.
Emme voi tietää, millainen maailma on muutaman vuoden päästä. Sen tiedämme, ettei ilmastonmuutosta ja kuivuuden tuhoaman elinkelpoisen maa-alan hurjaa kasvua voi enää pysäyttää. Miljardit ihmiset tulevat etsimään paikkaa, jossa on mahdollista elää. Tiedämme myös, että lajikato kiihtyy entisestään ja ravinnonsaanti vaikeutuu. Myös se on tiedossa, että globaalit pandemiat tulevat lisääntymään, samoin eriarvoisuus eloonjäämisen mahdollisuuksissa.
Näemme jo nyt, että eriarvoisuus ja yhteistyökyvyttömyys aiheuttaa väkivaltaa, instituutiovastaisuutta, anarkiaa ja epäluottamusta. On käsittämätöntä, että vakan kaltaisessa organisaatiossa henkilöstö jaetaan arvottaviin, eri tavoin kohdeltuihin ja palkkadiskriminaatiolla hierarkisoituihin ryhmiin. Eikö juuri pienten lasten kasvuympäristössä tulisi ymmärtää, että hoito ja yhteisöllinen osaaminen ovat kaiken oppimisen a ja o tässä käsillä olevassa, maailmanlaajuisessa kriisissä?
On kestämätöntä, että sen sijaan siellä tappelutetaan ihmisiä keskenään sen mukaan, kenellä on parempi palkka (vaikka kaikilla heistä se on alle suomalaisen keskipalkan). Ja silti he kaikki pukevat ja riisuvat lapsia, syöttävät, vaihtavat vaippoja, pyyhkivät neniä, pitävät sylissä, leikkivät, laulavat, pelaavat ja lukevat kirjoja, aivan kuten kuka tahansa aikuinen tekisi. Yksi kirjaa suunnitelmat koneelle, mutta yhdessä ne suunnitelmat suunnitellaan.
Suomalaiset eivät juuri tee enää lapsia, ja tilalle tulevat ovat jo tottuneet mainitsemiisi asioihin, joten he pärjäävät kyllä. Väkimäärän vähetessä yhteiskunta taantuu taas vuohien paimentamiseen, eikä varhaiskasvatusta enää tarvita.
En tiedä onko tuo ollenkaan inhimillisesti huono ratkaisu että *taannuttaisiin* lähemmäs luontoa. Urbanisoitumisen syveneminen tuntuu olevan keppihevonen kaikelle vieraantuneisuudelle ja suuruudenhulluille utopiolle, missä ihmisyydestä tehdään koneen osa ja jatke. Tottakai arvokriisi ja näköalojen ahdistavuus heijastuu joka tasolle, vaikka kehitysoptimismi on se mikä näkyy päällepäin tavoitteiden asettelussa.
Hyvä vaan jos jätetään edes takaportti toisenlaisille elinympäristöille ja elämänpoluille. Vaikka vaatimattomalla elintasolla. Autonomiaa ei mikään raha korvaa.
Arvokriisistähän tämä ketjukin kertoo. Sitähän tämä nykytilanne kuvastaa. Pienet lapset hoitoon vaan jonnekin epämääräiseen paikkaan ylipitkiksi päiviksi. Ketään ei edes kiinnosta mitä siellä tapahtui päivän aikana. Ei kiinnosta henkilökunnan eikä lasten hyvinvointi.
Ei kyse ole hoidosta vaan varhaiskasvatuksesta. Jokaisella lapsella on oikeus saada kotikasvatuksen lisäksi varhaiskasvatus.
Mutta joka lapsi ei sitä tarvi. Jos vanhempi on kotona, miksi kummassa lapsi laitetaan varhaiskasvatukseen, automaationa. Narratiivi on sellainen, että varhaiskasvatus olisi jotenkin parempi kuin kotikasvatus. Vaikka kotona olisi ihan koulutettu lastenhoitaja tai opettaja, lapsella virikkeitä kerhoista ja vanhemmalla kaikki tieto ja osaaminen, silti suositellaan varhaiskasvatusta. Järjestään, kaikille. (Neuvolasta ym tahoilta).
Tässä kohtaa on menty isosti pieleen. Lapsia laitostetaan, kotiäitiys tai -isyys ei ole minkään arvoista.
Varhaiskasvattaja on ammattilainen. Iso osa on maistereita tai kandidaatteja. Ammattimainen kasvatus on ihan yhtä tärkeää kuin ammattimainen opetus myöhemmin elämässä.
Mihin se ammattimaisuus katoaa, jos omaa lasta kotona kasvattaa? Sekään ei riitä että vanhempi on ammattilainen, ihan kaikille tunnutaan suosittavan että lapsi laitettaisiin päiväkotiin.
Miksi kotivanhemmuuteen ei kannusteta?
Se on vain muutama vuosi, ei kukaan vielä kokonaan putoa työelämän kelkasta siinä ajassa, jos se on syy (jotkut opiskeleekin muutaman vuoden pidempään kuin toiset, yhtälailla "poissa työelämästä" ja pois eläkettään kerryttämästä)
Sama meno jatkuu tänäkin syksynä 2023 eikä kukaan päättäjistä tee mitään, siellä itkee hoitajat kin väsymystä ja viime aikoina lapsiakin kadonnut eksynyt päivähoidossa. Hoitajat saa syyt ja haukut vaikka parhaansa yrittää, muualla ne päätökset heidän työolosuhteisiin tehdään
Vierailija kirjoitti:
yhtenäinen perhe kirjoitti:
rajat & rakkautta. sitähän meillä 70 lukulaisilla oli. vaikkei kasvatuksessa täysin onnistunu vanhemmat ei jääny pahoja muistoja. läsnä oli molemmat. sitten kun itse vielä tutkii itseään ja oppii lisää niin avot. miksi muuttamaan hyvää
Minä muistelen, että lapsuudessani 70-80 luvulla vanhemmilla ihmisillä oli tuikitavallinen puheenaihe päivitellä sen ajan "vapaata kasvatusta", mitä kukakin sillä sitten tarkoitti.
Useimmiten kai tarkoitettiin "avainkaulalapsia" eli lapsia joiden äidit kävivät töissä eivätkä ehtineet hoitaa lapsiaan. Sitä en tiedä oliko liikkeellä myös jotain vapaata kasvatusfilosofiaa. Hippejä suomalaisissa vanhemmissa ei ainakaan hirveästi ollut. Dr. Spock taisi olla kasvatusguruna pinnalla seiskytluvulla.
Monissa perheissä kuitenkin oli kotiäiti joka toteutti rajat ja rakkaus kasvatusta suht. perinteisesti.
Meidän suvussa yksi perhe kasvatti lapsensa sillä oikealla vapaan kasvatuksen aatteella, silloin 1970-80 luvulla. Varakas perhe, ylempää keskiluokkaa. Lapsia ei siis pakotettu tai patistettu oikeastaan mihinkään. Jos halusivat harrastaa jotain, saivat harrastaa juuri sitä mitä halusivat. Sama jatko-opinnoissa, ei patistettu, jos haluaa voi ryhtyä hanttihommiin, jos ei halua, niin sitten ei. Ja vanhemmilta sai kuukausirahaa joka tapauksessa. Ja aina pyytäessään.
Täysin kuritonta se kasvattaminen ei ollut, muistan kyllä että oli jotkut rajat (ruokailu pöydän ääressä, peruskouluun pitää mennä jne) ja vanhemmat kyllä katsoi missä lapset menevät ym ... mutta periaatteena oli jotenkin, että "lapsi saa valita itse polkunsa elämässä" tms.
Ei ollut siis kyse avainkaulalapsista. Äiti oli paljon kotona. Eivätkä todellakaan olleet hippejä. Mutta noudattivat sitä aatetta, eikä se tarkoita että jätetään kokonaan kasvattamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näittekö tämän ketjun, jossa koetaan, että päiväkotien tehtävä on "antaa miellyttävää 'palautetta' vanhemmille" heidän lapsestaan, kun lapsi haetaan päiväkodista kotiin?
https://www.vauva.fi/keskustelu/5289362/paivakodista-tulee-vain-negatii…
Vaarallinen kehityssuunta, jos nuoret vanhemmat todellakin alkavat nähdä kaiken ensisijassa oman itsensä kautta, miltä heistä tuntuu ja mitä he nyt jaksavat. Että päiväkodeissa kasvattajien tulisi käyttäytyä niin, että vanhemmalle tulee hyvä mieli.
Syntyy kuva, etteivät tuollaiset vanhemmat ole kasvaneet oikein aikuisiksi, ettei henkisesti ole valmis hyväksymään, että lapsi on oma yksilönsä ja päiväkodissa henkilöstö keskittyy vain ja ainoastaan niihin lapsiin, lasten kasvattamiseen, lasten hoitamiseen, lasten oppimisen edistämiseen, lasten käytöksen arviointiin ja ohjaamiseen.
Eihän päivän kuulumisia kerrota "vanhemman mieliksi" vaan siksi, että julkiseen varhaiskasvatuslaitokseen lapsensa kasvatettavaksi ja opetettavaksi tuoneen vanhemman tulee tietää, miten kasvatus sujuu ja miten lapsi toimii tällä hetkellä, mitä taitoja harjoittelee. Jos lapsi ei osaa jotain, mitä iän puolesta ryhmätoiminnassa tulisi jo osata, pitää se tietysti kertoa, että voivat kotona harjoitella sinnikkäästi samaa asiaa.
Lukekaa tuo linkattu keskustelun aloitus.
Ongelmat on ihan allekirjoitettavissa:
- lapsesta kerrotaan negatiivista palautetta vain äidille, ei isälle. (Miksi?)
- palaute kerrotaan lapsen kuullen.
- palaute liittyy aina samoihin, eli lapsi ei suostu syömään, eikä aina nukkumaankaan.
Lapsesta ei koskaan kerrota mitä mukavaa hän on päivän aikana tehnyt, vaan aina nämä kaksi negatiivista palautetta.
Ei ole kyse lapsen kehityksen huolista tai muutenkaan asiallisesta toiminnasta. Samat valituksen aiheet, ja vain äidille, jostain syystä isää kohdellaan nätimmin?
Jokaisen pitäisi ymmärtää, että oma lapsi on herkkä paikka ja huonon palautteen kuuleminen ei ole mukavaa.
Mutta tuossa samanlaisessa palautteessa päivä toisensa jälkeen ei ole enää mitään järkeä. Tulee olo, odottaako päiväkodin henkilökunta että vanhemmat tekee jotain sille, kun lapsi ei päiväkodissa syö tai nuku.
Ja koskaan ei pidä antaa huonoa palautetta lapsen kuullen. Ihan alkeellinen juttu.
Jos on tarkoitus räntätä vanhemmista ja lapsista, ehkä joku muu ketju sopisi siihen paremmin kuin tämä.
Mikä se huono palaute tarkalleen ottaen on tässä? Lapsi ei ole nukkunut, eikä ole syönyt? Ja sitä ei saisi lapsen kuullen sanoa? Pitäiskö lapsen kuullen valehdella että kaikki on mennyt hyvin, lapsi syönyt ja nukkunut vai mitä ihmettä??
Tämäkin oli vain äidin näkemys tilanteesta. Varmaan isällekin on annettu tämä sama (huono??) palaute, mutta on ajatellut että on vaan normi kerrontaa päivästä, ei ole ottanut siitä itseensä ja loukkaantunut.
Miksi tuosta lapsesta ei voi kertoa positiivista palautetta? Ikinä? Onko tuo sinusta siis ok että sama mitäänsanomaton negatiivinen palaute (asia jossa lapsi ei ole onnistunut) joka ikinen päivä?
Rehellisesti, kuulostaa siltä että lapsella on jotain pahemminkin pielessä, mutta äiti ei halua nähdä sitä, hänellä on voimakas kieltoreaktio päällä ja kääntää asian niin että päiväkodin henkilökunta kamalaa, kun antaa negatiivista palautetta lapsesta, hakee sillä myötätuntoa, vaikka henkilökunta ihan tosi vaan kertoi onko syönyt ja nukkunut - ne perusasiat, jotka kaikille muillekin kerrotaan. Tämän äidin lapsi ei tehnyt kumpaakaan, joka kyllä on aika epätavallista tuon ikäiselle. Itse alkaisin heti miettiä jotain autisminkirjon häiriötä tms.
Myös autistiset lapset ansaitsevat muun tiedonvaihdon ohella myönteistä palautetta.
Toki, mutta on todella tärkeää ilmaista että kaikki ei ole ok ja kunnossa. Varhaiskasvattaja laiminlyö työtään, jos jättää tämän tekemättä.
En nyt lukenut sen pidemmälle tuota ketjua, mutta jos on huoli niin varhaiskasvattajan täytyy tehdä muutakin kuin antaa negatiivista palautetta vanhemmalle. Ehdottaa mm erityisopettajan konsultaatiota. Autismi näkyy kyllä muussakin käytöksessä.
Ja tosiaan ihanasti sanottu tuo edellä että autistisetkin lapset ansaitsevat myönteistä palautetta. He ehkä näyttävät siltä ettei ole kuulolla, mutta todennäköisesti kuuntelevat silti. Autisti ei ole vuorovaikutuksessa totutulla tavalla, ei se tarkoita, etteikö kuitenkin ymmärtäisi vallan hyvin, mitä puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää mikä muutos olisi ollut, jos opettajien palkankorotukset olisi laitettu lisä henkilökunnan palkkaamiseen?
Mielummin ottaisin 4 kasvattajan kuin 200€ enemmän bruttopalkkaan
Ei nuo asiat toisiaan pois sulje.
Päinvastoin, nostamalla palkka 3600,-/kk kuten keskipalkat tässä maassa tällä hetkellä ovat, saataisiin ryhmiin todennäköisesti ne kaksi vaadittua pätevää opettajaa ja pätevä hoitaja. Näiden lisäksi ryhmissä tarvitaan hoitoapulainen, joka osaa puhua lapsille kuin ihmisille puhutaan, hoitaa vaate-ja liinavaatehuoltoa, auttaa pukemaan kurikset ja vaihtamaan vaipan, osaa pyyhkiä pepun, voidella näkkärin, pyyhkiä pöydän, työntää ruokakärryä, pelata Afrikan tähteä ja palapelejä, niistää neniä ja silittää unille sekä osaa kuunnella, mitä se ope tai hoitaja lapsille sanoo ja toimia mallittajana lapsille, mitä nyt kuuluu tehdä ja miten. Hoitoapulaisen palkka voi hyvin olla 2100,-/kk. Hoitajien 2800,-/kk ja opettajalle 3600,-. Johtajalle 4500,-.
Homma lähtisi sujumaan.
Purra, Orpo, Essayah, Henriksson & co.
+ jokaisen kunnan kuntapäättäjät!
Voidaanko jo vihdoinkin kokeilla edellä ehdotettua mallia!? Edes 4 vuoden ajan.
Olen melko vakuuttunut, että sillä mallilla pätevä henkilöstö palaisi vakaan töihin ja sijaiskulut tippuisivat lähemmäs 80% nykyisestä.
Tällöin kymmenien tuhansien maamme lasten perusturvallisuus, kasvu ja kehitys alkaisi parantua, eikä huonontua, kuten nykyisellä, jo lähes vuosikymmenen kestäneellä mallilla.
Nämä lapset ovat nuoria aikuisia 15 vuoden kuluttua. Haloo! Suomella ei ole oikeasti varaa pilata enää yhdenkään ihmisen elämää järjettömillä ratkaisuilla.
Joskus raha (tai ennemminkin sen väärinohjaus ja puute) todellakin ratkaisee.
Miksi hallitus ottaa rikkaille, ja saa köyhyyteen ajamansa kansalaiset nousemaan barrikadeille, ennen kuin meillä on vuosi 2033?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää mikä muutos olisi ollut, jos opettajien palkankorotukset olisi laitettu lisä henkilökunnan palkkaamiseen?
Mielummin ottaisin 4 kasvattajan kuin 200€ enemmän bruttopalkkaan
Ei nuo asiat toisiaan pois sulje.
Päinvastoin, nostamalla palkka 3600,-/kk kuten keskipalkat tässä maassa tällä hetkellä ovat, saataisiin ryhmiin todennäköisesti ne kaksi vaadittua pätevää opettajaa ja pätevä hoitaja. Näiden lisäksi ryhmissä tarvitaan hoitoapulainen, joka osaa puhua lapsille kuin ihmisille puhutaan, hoitaa vaate-ja liinavaatehuoltoa, auttaa pukemaan kurikset ja vaihtamaan vaipan, osaa pyyhkiä pepun, voidella näkkärin, pyyhkiä pöydän, työntää ruokakärryä, pelata Afrikan tähteä ja palapelejä, niistää neniä ja silittää unille sekä osaa kuunnella, mitä se ope tai hoitaja lapsille sanoo ja toimia mallittajana lapsille, mitä nyt kuuluu tehdä ja miten. Hoitoapulaisen palkka voi hyvin olla 2100,-/kk. Hoitajien 2800,-/kk ja opettajalle 3600,-. Johtajalle 4500,-.
Homma lähtisi sujumaan.
Purra, Orpo, Essayah, Henriksson & co.
+ jokaisen kunnan kuntapäättäjät!Voidaanko jo vihdoinkin kokeilla edellä ehdotettua mallia!? Edes 4 vuoden ajan.
Olen melko vakuuttunut, että sillä mallilla pätevä henkilöstö palaisi vakaan töihin ja sijaiskulut tippuisivat lähemmäs 80% nykyisestä.
Tällöin kymmenien tuhansien maamme lasten perusturvallisuus, kasvu ja kehitys alkaisi parantua, eikä huonontua, kuten nykyisellä, jo lähes vuosikymmenen kestäneellä mallilla.
Nämä lapset ovat nuoria aikuisia 15 vuoden kuluttua. Haloo! Suomella ei ole oikeasti varaa pilata enää yhdenkään ihmisen elämää järjettömillä ratkaisuilla.
Joskus raha (tai ennemminkin sen väärinohjaus ja puute) todellakin ratkaisee.
Miksi hallitus ottaa rikkaille, ja saa köyhyyteen ajamansa kansalaiset nousemaan barrikadeille, ennen kuin meillä on vuosi 2033?
Minkä takia entisajan tarhatädeistä ei ollut pulaa vaikka palkat olivat paljon alhaisemmat kuin nyt varhaiskasvattajilla?
Varhaiskasvattaja on ammattilainen. Iso osa on maistereita tai kandidaatteja. Ammattimainen kasvatus on ihan yhtä tärkeää kuin ammattimainen opetus myöhemmin elämässä.