Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Helsingin päiväkodeissa kamala tilanne. Vanhemmat eivät sitä arkitodellisuutta kylläkään nähneet, kun hoitajat ja opettajat hymyilivät vanhemmille lasta tuodessa ja hakiessa ja kertoivat miten mukavasti päivä on sujunut. Lasta käskytettiin ja hänelle puhuttiin ivallisesti, kun vanhemmat olivat poistuneet.

Asiattomuudet lapsia kohtaan olivat päivittäisiä. Ja mitä hankalampi käytös lapsella, sitä huonompi kohtelu ja sitä enemmän vastoin psykologien ohjeita lasta kohdeltiin. Koska kiire ja koska hoitajilla ei riittävää kokemusta ja osaamista lapsen käytökseen - eikä mitään ymmärrystä käytöksen taustoista. Opettajilla osaamista kyllä oli, mutta ei toki kaikilla heistäkään. Päiväkodit ovat kamalia laitoksia.

Nuo sentään ovat alansa ammattilaisia. Mites luulet tavallisten vanhempien pärjäävän hankalien lastensa kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei enää koskaan varhaiskasvatukseen töihin. Ei enää koskaan.

Ja kun oma lapseni saavuttaa sen iän, että vanhempainrahakaudet loppuvat, niin me järjestämme mieheni kanssa lapsen hoidon. Kotona, kotihoidontuella. Siihen saakka, kunnes täyttää 3 vuotta. Se on aikaisin aika, jolloin pienen lapsen uskaltaa päästää päiväkotiin säilöön, vaikkakin myös erittäin surullinen hetki. Päiväkodeissa on paljon asiatonta kohtelua ammattikasvattajilta. Monet kasvattajat, erityisesti lastenhoitajat, olivat todella inhottavia ihmisiä oman urani aikana. He olivat sitä sekä lapsille (tiuskimisen, äksyily, mollaaminen, rauhattoman ja pelokkaan 3-vuotiaan lapsen väkisin paikallaan pitäminen jne.) että kollegoilleen (selän takana pahan puhuminen, haukkuminen, asioiden vääristely, työpaikkakiusaaminen, uusien työntekijöiden sorsiminen jne.).

Normaali jaksavainen vanhempi saa järjestettyä alle 3-vuotiaalle lapselle liikuntaa, taide-elämyksiä, pedagogiikkaa ja sosiaalista elämää ihan riittämiin. Ihan kotona. Uskokaa tai älkää, siihen riittää vanhemman innostus ja kiinnostus kasvatusta kohtaan: piirtely, askartelu, lukeminen, keskusteleminen, jumppaaminen, ulkoileminen, puistoissa tai vanhempi-lapsi-kerhoissa käynti, värien yhdessä opettelu ihan arkitilanteissa jne. Pieni alle 3-vuotias lapsi tarvitsee ensisijaisesti vanhemman aikaa ja yhdessäoloa, ei itsenäistä pärjäämistä liian isossa lapsiryhmässä liian kiireisten ja kiukkuisten vieraiden (ja vaihtuvien) ammattikasvattajien valvonnassa. Tavallinen vanhempi saa valvottua ja kasvatettua pientä lastaan paljon paremmin kotona, jos ja kun ihan peruskasvatus (rajoja ja rakkautta) on hallussa. :) Pikkulqpsi ei tarvitse isoa lapsiryhmää, vaan hänen kehitykselleen on tärkeämpää omien vanhempien/läheisten läsnäolo ja uusien taitojen opettelu kaikessa rauhassa kotona. Niin pienelle lapselle sosiaalisiksi suhteiksi riittää todella mainiosti päivittäiset leikkipuistokohtaamiset muiden lasten ja aikuisten kanssa, oman valvovan vanhemman silmien alla.

Luottakaa omiin kasvatustaitoihinne ja antakaa lapsellenne mahdollisuus hyvään lapsuuteen ilman päiväkodissa säilömistä! :)

T. Ex-varhaiskasvatuksen opettaja

Onneksi olkoon varhaiskasvatus uran loppumisen johdosta 🌹

Kirjoituksestasi huokuu tunnelma seesteisyydestä, rauhasta ja oman elämän arvostamisesta. Jokaisella meistä kun on vain se yksi oma elämä, mitä sille toivoisi.

Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.

Kiitos kovasti! Alan kai olla aika toipunut siitä ajasta, pystyn jo itkemättä puhutaan päiväkotiurastani. Toivon, että varhaiskasvatuksen tilanne paranee. Päättäjien pitäisi herätä; kyseessä on lastemme tulevaisuus ja mielenterveys (ja toki kunnolliset hyvät työntekijätkin, joita myös löytyy, ansaitsevat kunnon työolot).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingin päiväkodeissa kamala tilanne. Vanhemmat eivät sitä arkitodellisuutta kylläkään nähneet, kun hoitajat ja opettajat hymyilivät vanhemmille lasta tuodessa ja hakiessa ja kertoivat miten mukavasti päivä on sujunut. Lasta käskytettiin ja hänelle puhuttiin ivallisesti, kun vanhemmat olivat poistuneet.

Asiattomuudet lapsia kohtaan olivat päivittäisiä. Ja mitä hankalampi käytös lapsella, sitä huonompi kohtelu ja sitä enemmän vastoin psykologien ohjeita lasta kohdeltiin. Koska kiire ja koska hoitajilla ei riittävää kokemusta ja osaamista lapsen käytökseen - eikä mitään ymmärrystä käytöksen taustoista. Opettajilla osaamista kyllä oli, mutta ei toki kaikilla heistäkään. Päiväkodit ovat kamalia laitoksia.

Nuo sentään ovat alansa ammattilaisia. Mites luulet tavallisten vanhempien pärjäävän hankalien lastensa kanssa?

Tavallisista lapsista oli tekstissäni kyse. Erityisen haastavien lasten kanssa uupuvat vanhemmat pärjäävät, kun hakevat perheterapiasta/psykologilta tms. apuja arjen keinojen löytämiseen. Ja haastavakäytöksisten lasten vieminen päiväkotiin voi tietysti hyödyttää sekä lasta että vanhempaa, jos vanhempi ei muuten jaksa. siitäkin huolimatta että valvonta ei ole riittävää ja päikyn työntekijät ovat monet hyvin uupuneita ja ryhmäkoot ovat liian suuria myös erityislapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingin päiväkodeissa kamala tilanne. Vanhemmat eivät sitä arkitodellisuutta kylläkään nähneet, kun hoitajat ja opettajat hymyilivät vanhemmille lasta tuodessa ja hakiessa ja kertoivat miten mukavasti päivä on sujunut. Lasta käskytettiin ja hänelle puhuttiin ivallisesti, kun vanhemmat olivat poistuneet.

Asiattomuudet lapsia kohtaan olivat päivittäisiä. Ja mitä hankalampi käytös lapsella, sitä huonompi kohtelu ja sitä enemmän vastoin psykologien ohjeita lasta kohdeltiin. Koska kiire ja koska hoitajilla ei riittävää kokemusta ja osaamista lapsen käytökseen - eikä mitään ymmärrystä käytöksen taustoista. Opettajilla osaamista kyllä oli, mutta ei toki kaikilla heistäkään. Päiväkodit ovat kamalia laitoksia.

Nuo sentään ovat alansa ammattilaisia. Mites luulet tavallisten vanhempien pärjäävän hankalien lastensa kanssa?

Ammattikasvattajilta/neuvolasta tms. kannattaa vanhemman hakea tarvittaessa neuvoja, jos lapsen käytöksen/omien kasvatustaitojen kanssa tarvitsee apuja. Erityislapsikin monesti rauhoittuu, kun arki ei ole jatkuvaa hälyssä ja kiiressä päiväkodissa elämistä, vaan on kotona ne hiotut rutiinit ja riittävästi aikaa asioihin jne.

(Olen työskennellyt lastensuojelussa ja varhaiskasvatuksessa erityislasten kanssa.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingin päiväkodeissa kamala tilanne. Vanhemmat eivät sitä arkitodellisuutta kylläkään nähneet, kun hoitajat ja opettajat hymyilivät vanhemmille lasta tuodessa ja hakiessa ja kertoivat miten mukavasti päivä on sujunut. Lasta käskytettiin ja hänelle puhuttiin ivallisesti, kun vanhemmat olivat poistuneet.

Asiattomuudet lapsia kohtaan olivat päivittäisiä. Ja mitä hankalampi käytös lapsella, sitä huonompi kohtelu ja sitä enemmän vastoin psykologien ohjeita lasta kohdeltiin. Koska kiire ja koska hoitajilla ei riittävää kokemusta ja osaamista lapsen käytökseen - eikä mitään ymmärrystä käytöksen taustoista. Opettajilla osaamista kyllä oli, mutta ei toki kaikilla heistäkään. Päiväkodit ovat kamalia laitoksia.

Nuo sentään ovat alansa ammattilaisia. Mites luulet tavallisten vanhempien pärjäävän hankalien lastensa kanssa?

Lasta ei saa sanoa hankalaksi, vaan käytös voi olla hankalaa. Sinäkään et ole huono ihminen, vaikka käytös joskus voi olla huonoa.

Ja kyllä apua hakenut kärsivällinen vanhempi tod.näk. paremmin lapsensa kanssa pärjää kotona kuin pieni erityislapsi päiväkodin isossa lapsiryhmässä, jossa ne muut erityistarpeiset lapset itkevät ja huutavat jatkuvasti ympärillä. Kun siellä päiväkodissa on usein aikuisia saatavilla vain 1 kpl yhteensä 7-9 lapselle. Siinä ei koulutus tai kokemus auta, kun sylejä ja käsiä ei päiväkodissa vaan ole riittävästi. Been there.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingin päiväkodeissa kamala tilanne. Vanhemmat eivät sitä arkitodellisuutta kylläkään nähneet, kun hoitajat ja opettajat hymyilivät vanhemmille lasta tuodessa ja hakiessa ja kertoivat miten mukavasti päivä on sujunut. Lasta käskytettiin ja hänelle puhuttiin ivallisesti, kun vanhemmat olivat poistuneet.

Asiattomuudet lapsia kohtaan olivat päivittäisiä. Ja mitä hankalampi käytös lapsella, sitä huonompi kohtelu ja sitä enemmän vastoin psykologien ohjeita lasta kohdeltiin. Koska kiire ja koska hoitajilla ei riittävää kokemusta ja osaamista lapsen käytökseen - eikä mitään ymmärrystä käytöksen taustoista. Opettajilla osaamista kyllä oli, mutta ei toki kaikilla heistäkään. Päiväkodit ovat kamalia laitoksia.

Nuo sentään ovat alansa ammattilaisia. Mites luulet tavallisten vanhempien pärjäävän hankalien lastensa kanssa?

Ammattikasvattajilta/neuvolasta tms. kannattaa vanhemman hakea tarvittaessa neuvoja, jos lapsen käytöksen/omien kasvatustaitojen kanssa tarvitsee apuja. Erityislapsikin monesti rauhoittuu, kun arki ei ole jatkuvaa hälyssä ja kiiressä päiväkodissa elämistä, vaan on kotona ne hiotut rutiinit ja riittävästi aikaa asioihin jne.

(Olen työskennellyt lastensuojelussa ja varhaiskasvatuksessa erityislasten kanssa.)

Hieman mietityttää tämä että lapsen vanhempien tulisi hoitaa lapsensa itse lapsen parhaan takia... Siis käymättä töissä, vai tarkoitatteko alle 3v? Kun kerran päiväkodit on kamalia paikkoja eikä sinne kannata lasta laittaa, niin kaikki vaan kotiin lapsia hoitamaan kunnes oppivelvollisuus alkaa... ja kansantalous nousuun? Vai ehkä sittenkin koitettaisiin tehdä päiväkodeista vähemmän kamalia paikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingin päiväkodeissa kamala tilanne. Vanhemmat eivät sitä arkitodellisuutta kylläkään nähneet, kun hoitajat ja opettajat hymyilivät vanhemmille lasta tuodessa ja hakiessa ja kertoivat miten mukavasti päivä on sujunut. Lasta käskytettiin ja hänelle puhuttiin ivallisesti, kun vanhemmat olivat poistuneet.

Asiattomuudet lapsia kohtaan olivat päivittäisiä. Ja mitä hankalampi käytös lapsella, sitä huonompi kohtelu ja sitä enemmän vastoin psykologien ohjeita lasta kohdeltiin. Koska kiire ja koska hoitajilla ei riittävää kokemusta ja osaamista lapsen käytökseen - eikä mitään ymmärrystä käytöksen taustoista. Opettajilla osaamista kyllä oli, mutta ei toki kaikilla heistäkään. Päiväkodit ovat kamalia laitoksia.

Nuo sentään ovat alansa ammattilaisia. Mites luulet tavallisten vanhempien pärjäävän hankalien lastensa kanssa?

Ammattikasvattajilta/neuvolasta tms. kannattaa vanhemman hakea tarvittaessa neuvoja, jos lapsen käytöksen/omien kasvatustaitojen kanssa tarvitsee apuja. Erityislapsikin monesti rauhoittuu, kun arki ei ole jatkuvaa hälyssä ja kiiressä päiväkodissa elämistä, vaan on kotona ne hiotut rutiinit ja riittävästi aikaa asioihin jne.

(Olen työskennellyt lastensuojelussa ja varhaiskasvatuksessa erityislasten kanssa.)

Hieman mietityttää tämä että lapsen vanhempien tulisi hoitaa lapsensa itse lapsen parhaan takia... Siis käymättä töissä, vai tarkoitatteko alle 3v? Kun kerran päiväkodit on kamalia paikkoja eikä sinne kannata lasta laittaa, niin kaikki vaan kotiin lapsia hoitamaan kunnes oppivelvollisuus alkaa... ja kansantalous nousuun? Vai ehkä sittenkin koitettaisiin tehdä päiväkodeista vähemmän kamalia paikkoja.

Tilanne päiväkodeissa ei tule nopeasti muuttumaan, usko ystäväiseni. Olen työskennellyt monessa päiväkodissa pk-seudulla, samoin samaan aikaan valmistuneet ystäväni. Kaikki alanvaihtajia.

Totta kai tilanteen päiväkodeissa pitäisi muuttua. Mutta siihen saakka kehotan jokaista vanhempaa pohtimaan, mitä omalle lapselleen haluaa ja olisiko lapsen edun mukaista huolehtia hänestä edes 3-vuotiaaksi asti kotona. Niin kauanhan saa kotihoidontuella lasta hoitaa kotona. Jos vaan on säästöjä tai toinen vanhempi käy töissä, niin on järjestettävissä oleva asia.

Jokainen vanhempi toki tekee itse päätöksen siitä, miten toimii ja mikä sydämessä tuntuu oikealta ratkaisulta.

Jotain se kertoo, että tutut lastentarhanopettajat ja erityislastentarhanopettajat eivät laita omia lapsiaan päiväkotiin ennen kuin lapsi on täyttänyt 3 tai 4 vuotta. Kuunneltuani heidän tarinoitaan päiväkotiarjesta, ymmärrän päätöksen. Ja muistan, miksi itselläni ei vielä lapsia ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingin päiväkodeissa kamala tilanne. Vanhemmat eivät sitä arkitodellisuutta kylläkään nähneet, kun hoitajat ja opettajat hymyilivät vanhemmille lasta tuodessa ja hakiessa ja kertoivat miten mukavasti päivä on sujunut. Lasta käskytettiin ja hänelle puhuttiin ivallisesti, kun vanhemmat olivat poistuneet.

Asiattomuudet lapsia kohtaan olivat päivittäisiä. Ja mitä hankalampi käytös lapsella, sitä huonompi kohtelu ja sitä enemmän vastoin psykologien ohjeita lasta kohdeltiin. Koska kiire ja koska hoitajilla ei riittävää kokemusta ja osaamista lapsen käytökseen - eikä mitään ymmärrystä käytöksen taustoista. Opettajilla osaamista kyllä oli, mutta ei toki kaikilla heistäkään. Päiväkodit ovat kamalia laitoksia.

Nuo sentään ovat alansa ammattilaisia. Mites luulet tavallisten vanhempien pärjäävän hankalien lastensa kanssa?

Ammattikasvattajilta/neuvolasta tms. kannattaa vanhemman hakea tarvittaessa neuvoja, jos lapsen käytöksen/omien kasvatustaitojen kanssa tarvitsee apuja. Erityislapsikin monesti rauhoittuu, kun arki ei ole jatkuvaa hälyssä ja kiiressä päiväkodissa elämistä, vaan on kotona ne hiotut rutiinit ja riittävästi aikaa asioihin jne.

(Olen työskennellyt lastensuojelussa ja varhaiskasvatuksessa erityislasten kanssa.)

Onko ne neuvot kovin erilaisia, mitä lapsia huonosti kohteleville hoitajille opetetaan koulutuksessa ja työpaikoilla?

Vierailija kirjoitti:

Jotain se kertoo, että tutut lastentarhanopettajat ja erityislastentarhanopettajat eivät laita omia lapsiaan päiväkotiin ennen kuin lapsi on täyttänyt 3 tai 4 vuotta. Kuunneltuani heidän tarinoitaan päiväkotiarjesta, ymmärrän päätöksen. Ja muistan, miksi itselläni ei vielä lapsia ole.

Mun tutut ovat laittaneet aikaisemmin, ja myös pitävät päiväkodissa uuden vauvan saatuaan.

Vierailija kirjoitti:

Näillä säillä ollaan enemmän sisällä?? Ei meillä vaan, ulkoillaan ja käydään metsäretkillä säästä riippumatta tietenkin, päiväkodin tilat ei meillä edes mahdollista sitä että kaikki ryhmät jäävät sisälle..

Niin, kannattaisiko ensin kyseistä mitä tarkoittaa vaikkapa se "näillä säillä" ennenkuin omaa häntäänsä nostaa tai kruunuaan kiillottaa? Tai ylipäätään ajatella, että tilanteita on erilaisia vs se oma tilanne.

Näillä säillä=vettä tullut kuin aisaa, vesiseinämänä suorastaan, päiväkodin piha kutakuinkin tulvinut tai ainakin saanut useamman "pikkujärven" koristeeksi. Lisäksi on ollut huomioitava se, että iltapvällä sinne on ollut silti ns pakko mennä ja vaatteet eivät mitenkään olisi ehtineet kuivua, jos siellä olisi uitu aamupäivät.

Ai miksikö pakko?

No, ihan siksi, koska hlökuntatilanne vaatinut sitä, surprise surprise.

Jokaisessa ryhmässä yhtä lukuunottamatta jäänyt kasvattaja eli iltavuorolainen ns yksin viimeistään klo15.30 joten pihalla on siihen mennessä oltava ja siellä yhteisvastuulla lapset.

Siksi.

Vierailija kirjoitti:

Jotain se kertoo, että tutut lastentarhanopettajat ja erityislastentarhanopettajat eivät laita omia lapsiaan päiväkotiin ennen kuin lapsi on täyttänyt 3 tai 4 vuotta. Kuunneltuani heidän tarinoitaan päiväkotiarjesta, ymmärrän päätöksen. Ja muistan, miksi itselläni ei vielä lapsia ole.

Minun lapseni aloittivat päiväkodin ollessaan 3,5v ja 5v. En nähnyt tarkoitusta siinä, että vieraat hoitaisivat omani minun hoitaessani vieraita.

Sen sijaan yhteiskunnassa vallalla oleva vaka-arki ei minun perheen perustamistani ikinä estäisi, eikä estänyt.

T. Ihan "vain" hoitsu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingin päiväkodeissa kamala tilanne. Vanhemmat eivät sitä arkitodellisuutta kylläkään nähneet, kun hoitajat ja opettajat hymyilivät vanhemmille lasta tuodessa ja hakiessa ja kertoivat miten mukavasti päivä on sujunut. Lasta käskytettiin ja hänelle puhuttiin ivallisesti, kun vanhemmat olivat poistuneet.

Asiattomuudet lapsia kohtaan olivat päivittäisiä. Ja mitä hankalampi käytös lapsella, sitä huonompi kohtelu ja sitä enemmän vastoin psykologien ohjeita lasta kohdeltiin. Koska kiire ja koska hoitajilla ei riittävää kokemusta ja osaamista lapsen käytökseen - eikä mitään ymmärrystä käytöksen taustoista. Opettajilla osaamista kyllä oli, mutta ei toki kaikilla heistäkään. Päiväkodit ovat kamalia laitoksia.

Nuo sentään ovat alansa ammattilaisia. Mites luulet tavallisten vanhempien pärjäävän hankalien lastensa kanssa?

Ammattikasvattajilta/neuvolasta tms. kannattaa vanhemman hakea tarvittaessa neuvoja, jos lapsen käytöksen/omien kasvatustaitojen kanssa tarvitsee apuja. Erityislapsikin monesti rauhoittuu, kun arki ei ole jatkuvaa hälyssä ja kiiressä päiväkodissa elämistä, vaan on kotona ne hiotut rutiinit ja riittävästi aikaa asioihin jne.

(Olen työskennellyt lastensuojelussa ja varhaiskasvatuksessa erityislasten kanssa.)

Onko ne neuvot kovin erilaisia, mitä lapsia huonosti kohteleville hoitajille opetetaan koulutuksessa ja työpaikoilla?

Jotenkin tosi nolo kommentti... Kuka vain ihminen reagoi asioihin, työtehtäviinsä, itseensä ja ympäristöönsä aivan eri tavalla voidessaan hyvin kuin silloin, kun on uupunut, kroonisesti stressaantunut, peloissaan, väsynyt ja hädissään.

Ei niillä kaikilla lapsillakaan mitään neuropsykologista poikkeavuutta ole, vaan tietenkin reagoivat impulsiivisesti, aggressiivisesti, metelöiden ja tuhoavasti tai regressoituen, kun ovat päristössä, jossa heidän on mahdotonta kannatella itseään. Puhumattakaan mistään "hyvinvoinnista".

Tämä ketju sisältää tuhansia viestejä, kuinka päiväkodeissa ei ole enää hyvä olla lapsilla eikä työntekijöillä. Tehostustoimet on viety aivan liian pitkälle. Ei sinne palaa kukaan pätevä ja empaattinen ammattilainen töihin ennen kuin lasten ja työntekijöiden olosuhteet korjataan.

Joka päivä tuhoutuu monta mieltä, fyysisten vammojen lisäksi, ja emotionaalisista vaurioista puhumattakaan. Se, että joku sietää kyseistä paikkaa olosuhteidensa pakosta, ei tarkoita, että siellä olosi hyvä olla kenelläkään.

Länsiväylässä oli 26.8. juttua Mervi Kataisesta, jonka prioriteettilistalla ovat päiväkodit.

Harmi kun en osaa linkata juttua tänne, mutta hänen näkemyksensä on tämä:

"Varhaiskasvatuksessa on jatkuva pula pätevästä henkilöstöstä. Sen saamiseen voidaan vaikuttaa asiallisilla työskentelytiloilla ja hyvällä johtamisella."

Mitä mieltä olette asiasta?

Voi kun hänelle voisi linkata tämän meidän keskustelumme.

Täytyy sanoa että itse olen taas tämänkin työviikon jälkeen kuin märkä rätti.

Ei voimia mihinkään ylimääräiseen, ja flunssakin on vaivannut jo 2 viikkoa.

Onneksi asun yksin. 🙏

Suhdeluvut paukkuvat iltapäivällä punaisella: 2 aikuista, 17 lasta, jotka iältään 2-5.

Ja vaatimukset vain kasvavat, kun pitäisi yhtä sun toista (ylemmiltä tahoilta tulevaa) hankehimmeliä toteuttaa... 🥵

Kyllä jokaisessa ryhmässä tulisi olla 4 kasvattajaa, ja max. 20 lasta.

Kuka vain ihminen reagoi asioihin, työtehtäviinsä, itseensä ja ympäristöönsä aivan eri tavalla voidessaan hyvin kuin silloin, kun on uupunut, kroonisesti stressaantunut, peloissaan, väsynyt ja hädissään.

Ei niillä kaikilla lapsillakaan mitään neuropsykologista poikkeavuutta ole, vaan tietenkin reagoivat impulsiivisesti, aggressiivisesti, metelöiden ja tuhoavasti tai regressoituen, kun ovat päristössä, jossa heidän on mahdotonta kannatella itseään. Puhumattakaan mistään "hyvinvoinnista".

Tämä ketju sisältää tuhansia viestejä, kuinka päiväkodeissa ei ole enää hyvä olla lapsilla eikä työntekijöillä. Tehostustoimet on viety aivan liian pitkälle. Ei sinne palaa kukaan pätevä ja empaattinen ammattilainen töihin ennen kuin lasten ja työntekijöiden olosuhteet korjataan.

Joka päivä tuhoutuu monta mieltä, fyysisten vammojen lisäksi, ja emotionaalisista vaurioista puhumattakaan. Se, että joku sietää kyseistä paikkaa olosuhteidensa pakosta, ei tarkoita, että siellä olosi hyvä olla kenelläkään.[/quote]

Tämä! 👍

Vierailija kirjoitti:

".. kun et riitä niille 13 vauvalle tai sulla on 15lapsen ryhmässä 2 autistista+2kehitysvammaista jotka kaikki tarttis oman aikuisen kokoajan eikä talossa kellään erityispedagogista koulutusta. Pakko vaan selvitä ja tehdä jotenkin että heidät saa hoidettua. Kolme ei puhu lainkaan, kaksi ei juuri kommunikoi edes ..."

Äsh äläs ny viitti valittaa, sinne vaan kuorman päälle , kyllä ne siellä joukossa menee ilman avustajia ja mitään erityispedakoulutuksia ...

Ootko meidän pomo kenties. Ja lisännyt taas yhden erityistarpeisen tähän porukkaan. Ei tietenkään heitä tarvi kuntouttaa ja hlökunnan mitään erityisasioita osata kunhan pysyvät hengissä ja talon sisäpuolella. Sekään ei ole taattua niiden vikkelien ja ymmärtämättömien 3v kanssa. Saas nähdä koska ryhmän aikuiset saavat tarpeekseen.

Minua vaivaa hirveästi se, että herään ja olen väsynyt. Tämäkin aamu, heräsin hetki sitten ja väsyttää aivan tolkuttomasti vaikka nukuin lähes 9h. Eipä siinä, en ole suunnitellut mitään, taaskaan, viikonlopuksi, voimat riittää vain olemiseen ja välttämättömiin kotihommiin, ja niihin päiväuniin.

Ja huomenna jo ja taas sunnuntai ja sitten taas uuteen tyoviikkoon, valmiiksi väsyneenä.

Vierailija kirjoitti:

Kuka vain ihminen reagoi asioihin, työtehtäviinsä, itseensä ja ympäristöönsä aivan eri tavalla voidessaan hyvin kuin silloin, kun on uupunut, kroonisesti stressaantunut, peloissaan, väsynyt ja hädissään.

Ei niillä kaikilla lapsillakaan mitään neuropsykologista poikkeavuutta ole, vaan tietenkin reagoivat impulsiivisesti, aggressiivisesti, metelöiden ja tuhoavasti tai regressoituen, kun ovat päristössä, jossa heidän on mahdotonta kannatella itseään. Puhumattakaan mistään "hyvinvoinnista".

Tämä ketju sisältää tuhansia viestejä, kuinka päiväkodeissa ei ole enää hyvä olla lapsilla eikä työntekijöillä. Tehostustoimet on viety aivan liian pitkälle. Ei sinne palaa kukaan pätevä ja empaattinen ammattilainen töihin ennen kuin lasten ja työntekijöiden olosuhteet korjataan.

Joka päivä tuhoutuu monta mieltä, fyysisten vammojen lisäksi, ja emotionaalisista vaurioista puhumattakaan. Se, että joku sietää kyseistä paikkaa olosuhteidensa pakosta, ei tarkoita, että siellä olosi hyvä olla kenelläkään.

Tämä! 👍

Tämä kun vielä muistettaisiin, ennen kuin koko ikäluokka lapsia lääkitään adhd-lääkkeillä. Ensin ympäristö kuntoon ja ei, en tarkoita lasten kotiympäristöä, mistä nykyään ammattilainen aloittaisi. Vaan tosiaankin päiväkotiympäristö kuntoon. Rauha takaisin vakaan! Itse olin päiväkodissa 90-luvulla ja voi sitä auvoa verrattuna tähän päivään. 20 lapsen joukossa oli 1-2 jotka herättivät huomiota huutamisellaan ja riuhumisellaan. Muut olivat ihan rauhassa. Vielä 2000-luvun alussa oli toinen meininki kun tein harjoittelua. Nyt tuntuu että ryhmät ei ole hyppysissä kellään. Ei se ole lasten vika tai ryhmänhallintataitojen puutetta, vaan se ympäristö yksinkertaisesti on liikaa useimmille.

Vierailija kirjoitti:

Minua vaivaa hirveästi se, että herään ja olen väsynyt. Tämäkin aamu, heräsin hetki sitten ja väsyttää aivan tolkuttomasti vaikka nukuin lähes 9h. Eipä siinä, en ole suunnitellut mitään, taaskaan, viikonlopuksi, voimat riittää vain olemiseen ja välttämättömiin kotihommiin, ja niihin päiväuniin.

Ja huomenna jo ja taas sunnuntai ja sitten taas uuteen tyoviikkoon, valmiiksi väsyneenä.

Sinä et ole työkykyinen, jos kaikki voimat menevät töissä,

.

Vierailija kirjoitti:

Minua vaivaa hirveästi se, että herään ja olen väsynyt. Tämäkin aamu, heräsin hetki sitten ja väsyttää aivan tolkuttomasti vaikka nukuin lähes 9h. Eipä siinä, en ole suunnitellut mitään, taaskaan, viikonlopuksi, voimat riittää vain olemiseen ja välttämättömiin kotihommiin, ja niihin päiväuniin.

Ja huomenna jo ja taas sunnuntai ja sitten taas uuteen tyoviikkoon, valmiiksi väsyneenä.

Sairaslomalle lompsis ja heti. Ihmiset ei tajua, että omaa jaksamista ei saa päästää siihen pisteeseen, että töistä jää pois vasta kun viimeisetkin voimanrippeet on käytetty. Silloin sun toipumisaika tulee olemaan hurjasti pidempi. Jos vapaalla ei jaksa tehdä muuta kuin nukkua ja olla sohvalla ja miettiä pahimmassa tapauksessa vielä työasioita; on uupuminen jo pitkällä.

Me ollaan vakassa monesti a. Liian tunnollisia ja b. Kuvitellaan että ollaan korvaamattomia. Ja joo, vaikeuksia se työpaikalla aiheuttaa aina kun joku jää saikelle, mutta se päiväkoti on pyörinyt siellä ennen sua ja pyörii sun jälkeenkin. Ainakaan se ei ole sun ongelma. Eikä ongelmaa ainakaan korjata loputtomalla joustamisella ja oman terveyden uhraamisella.