Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Naiset kiusaa toisiaan. Yhden virheen teet ja loppupäivän ajan sulle ei puhuta mitään. Tosi kiva paikka... Ja virhe tyyliä tuoli oli väärässä paikassa.

Joo, juorutaan vielä enemmän kuin sosiaalialalla.

Vierailija kirjoitti:

Alan todellisuutta ei tajuta kun me työntekijät olemme niin solidaarisia työnantajalle.

Esimerkki, olen itse Vaka ihminen ja oma lapsenlapsi on päiväkodissa josta haen hänet usein. Vastaanotto on aina sydämellinen, ope tulee itse kertomaan kuulumiset ja toiminnan. Koskaan ei ole mitään negatiivista vaikka kuinka kyselen, olen aina juhlissa ja isovanhempien päivässä käymme, ei mitään.

Tämä on se fasadi jonka taakse me piiloudumme. Itsekin teen sitä, myönnän

Miten suuri yleisö saisi tietää todellisuuden kun siitä pitää vaieta?

Luuletko, että missään työpaikassa asiakkaille voi kertoa, että täällä on btw p erseestä??

Vierailija kirjoitti:

Alan todellisuutta ei tajuta kun me työntekijät olemme niin solidaarisia työnantajalle.

Esimerkki, olen itse Vaka ihminen ja oma lapsenlapsi on päiväkodissa josta haen hänet usein. Vastaanotto on aina sydämellinen, ope tulee itse kertomaan kuulumiset ja toiminnan. Koskaan ei ole mitään negatiivista vaikka kuinka kyselen, olen aina juhlissa ja isovanhempien päivässä käymme, ei mitään.

Tämä on se fasadi jonka taakse me piiloudumme. Itsekin teen sitä, myönnän

Miten suuri yleisö saisi tietää todellisuuden kun siitä pitää vaieta?"

Vanhempianillat näin kauden alkaessa on monissa päiväkofdeissa suurta teatteria parhaimmillaan kun johtajat tiesmistähaalittuine "opettajineen" maiskuttelevat laadukkaalla pedagogiikallaan ja tasokkaalla vaka-opetuksellaan ympäröityinä hiljaisina kuuntelevan viittä vaille burnoutissa olevan henkilökunnan kiemurrellessa nolona.

Hmh olisko sitten parempi ettei heitä olisi lainkaan? Onko helpompi olla ilman kuin sijaisen kanssa? Minä ainakin tykkään kun joku tulee ryhmään, lapsetkin tykkää ja kiinnostuu aina uudesta ihmisestä

Jossei voi saada täydellistä niin eikö ole hyvä että saa edes jonkun joka auttaa?[/quote]

Välillä (onneksi harvoin) on sellaisia sijaisia, että paremmin pärjättäisiin ilman.

Jotkut sijaiset järjestävät vaaratilanteita.

Hei, onko missään kunnassa edes ok tilanne? Vantaa tosiaan nosti palkkoja, mutta silti kai tilanne on paha. Entä Järvenpää? Tuusula? Porvoo? Kirkkonummi?

Voi jeesus mitä valittajia. Lomat, vapaapäivät+ tuplasti enemmän saikkua, kun yksityisellä.

Itse työskentelen alalla, missä seurataan jatkuvasti tuottavuutta, muuten potkut.

Olen myös työskennellyt äöiväkodissa sivarina ja sairaalassa apulaisena.

Se valittaminen ja saikuttanut oli kamalaa - sori siiitä.

Mitä tehdä kun päiväkodin metsäretkien jälkeen lapsi on syönyt saastuneita keskusta alueen marjoja ja ihossa punkkeja? Ettekö kanna vastuuta ollenkaan siellä päiväkodissa?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin nuo kokeilijat ovat alan herkkua! Tullaan aluksi tiesmistä tiesminkä motivaation takia ja sitten--- emmäjaksakkaan, ei oo mun juttu ja --- ei vaan sitten ilmestytä yllättäin enää työvuoroon. Jotkut ilmoittaa etten tule, jotkut ei vaan ilmesty työpaikalle, joistain ei kuulu ei näy pihaustakaan enää koskaan...

Tämähän on ala jossa nykyään sitoutumisesta ei edes rekryssä (jos  hahhhah sellaista edes on, saati asiallista perehdyttämistä) kysytä.

Koska voit aloittaa?

Tämä.

Ja vielä kirsikkana kakussa saavat samaa palkkaa kuin vakituinen henkilökunta, poislukien kokemuslisät.

Ja eivät kuitenkaan (välttämättä) tee ihan samoja töitä kuin vakituinen henkilökunta.

Hmh olisko sitten parempi ettei heitä olisi lainkaan? Onko helpompi olla ilman kuin sijaisen kanssa? Minä ainakin tykkään kun joku tulee ryhmään, lapsetkin tykkää ja kiinnostuu aina uudesta ihmisestä

Jossei voi saada täydellistä niin eikö ole hyvä että saa edes jonkun joka auttaa?

Tässä ei kukaan mitään täydellisyyttäö ole vaatinutkaan, mutta ihan kiva olisi jos osaisi edes muutaman sanan suomea ennen kuin hyppää hoitajan vastuuseen auttamaan isoon lapsiryhmään.

"Olen myös työskennellyt pöiväkodissa sivarina ja sairaalassa apulaisena.

Se valittaminen ja saikuttanut oli kamalaa - sori siiitä."

Siviilipalvelusmiehen  asiantunteva mielipide päiväkotihenkilöstön saikuttamisesta ja valittamisesta huomioitu. Lepo.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tehdä kun päiväkodin metsäretkien jälkeen lapsi on syönyt saastuneita keskusta alueen marjoja ja ihossa punkkeja? Ettekö kanna vastuuta ollenkaan siellä päiväkodissa?!

Kuinka jumalattoman vieraantuneita nykyvanhemmat, ja lapsensa, ovatkaan luonnosta😱!!?!

.

Mikäs teillä on töissä tautitilanne tällä hetkellä?

Meillä rä'itään, yskitään ja aivastellaan joka suunnasta ja kyseessä 21 lapsen ryhmä, ei toimivaa ilmankiertoa talossa ja näillä säillä tulee oltua normaalia enemmän myös sisällä.

Ei varmasti tarvitse kauaa odottaa, että nappaa pöpön itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Mikäs teillä on töissä tautitilanne tällä hetkellä?

Meillä rä'itään, yskitään ja aivastellaan joka suunnasta ja kyseessä 21 lapsen ryhmä, ei toimivaa ilmankiertoa talossa ja näillä säillä tulee oltua normaalia enemmän myös sisällä.

Ei varmasti tarvitse kauaa odottaa, että nappaa pöpön itselleen.

Sama tautitilanne, mutta ihan normaalisti on kyllä ulkoiltu.

Näillä säillä ollaan enemmän sisällä?? Ei meillä vaan, ulkoillaan ja käydään metsäretkillä säästä riippumatta tietenkin, päiväkodin tilat ei meillä edes mahdollista sitä että kaikki ryhmät jäävät sisälle..

Sää kuin sää, niin ulkoilemaan  vain.

Vierailija kirjoitti:

Maailman tylsin työ. Se iänikuinen seisoskelu ulkona ja ajan tappaminen nukkarissa.

Vartijat ja uimavalvojatkin on näemmä rekrytoitu varhaiskasvatukseen.

Pula ammattilaisista on kova.

Ei enää koskaan varhaiskasvatukseen töihin. Ei enää koskaan.

Ja kun oma lapseni saavuttaa sen iän, että vanhempainrahakaudet loppuvat, niin me järjestämme mieheni kanssa lapsen hoidon. Kotona, kotihoidontuella. Siihen saakka, kunnes täyttää 3 vuotta. Se on aikaisin aika, jolloin pienen lapsen uskaltaa päästää päiväkotiin säilöön, vaikkakin myös erittäin surullinen hetki. Päiväkodeissa on paljon asiatonta kohtelua ammattikasvattajilta. Monet kasvattajat, erityisesti lastenhoitajat, olivat todella inhottavia ihmisiä oman urani aikana. He olivat sitä sekä lapsille (tiuskimisen, äksyily, mollaaminen, rauhattoman ja pelokkaan 3-vuotiaan lapsen väkisin paikallaan pitäminen jne.) että kollegoilleen (selän takana pahan puhuminen, haukkuminen, asioiden vääristely, työpaikkakiusaaminen, uusien työntekijöiden sorsiminen jne.).

Normaali jaksavainen vanhempi saa järjestettyä alle 3-vuotiaalle lapselle liikuntaa, taide-elämyksiä, pedagogiikkaa ja sosiaalista elämää ihan riittämiin. Ihan kotona. Uskokaa tai älkää, siihen riittää vanhemman innostus ja kiinnostus kasvatusta kohtaan: piirtely, askartelu, lukeminen, keskusteleminen, jumppaaminen, ulkoileminen, puistoissa tai vanhempi-lapsi-kerhoissa käynti, värien yhdessä opettelu ihan arkitilanteissa jne. Pieni alle 3-vuotias lapsi tarvitsee ensisijaisesti vanhemman aikaa ja yhdessäoloa, ei itsenäistä pärjäämistä liian isossa lapsiryhmässä liian kiireisten ja kiukkuisten vieraiden (ja vaihtuvien) ammattikasvattajien valvonnassa. Tavallinen vanhempi saa valvottua ja kasvatettua pientä lastaan paljon paremmin kotona, jos ja kun ihan peruskasvatus (rajoja ja rakkautta) on hallussa. :) Pikkulqpsi ei tarvitse isoa lapsiryhmää, vaan hänen kehitykselleen on tärkeämpää omien vanhempien/läheisten läsnäolo ja uusien taitojen opettelu kaikessa rauhassa kotona. Niin pienelle lapselle sosiaalisiksi suhteiksi riittää todella mainiosti päivittäiset leikkipuistokohtaamiset muiden lasten ja aikuisten kanssa, oman valvovan vanhemman silmien alla.

Luottakaa omiin kasvatustaitoihinne ja antakaa lapsellenne mahdollisuus hyvään lapsuuteen ilman päiväkodissa säilömistä! :)

T. Ex-varhaiskasvatuksen opettaja

Helsingin päiväkodeissa kamala tilanne. Vanhemmat eivät sitä arkitodellisuutta kylläkään nähneet, kun hoitajat ja opettajat hymyilivät vanhemmille lasta tuodessa ja hakiessa ja kertoivat miten mukavasti päivä on sujunut. Lasta käskytettiin ja hänelle puhuttiin ivallisesti, kun vanhemmat olivat poistuneet.

Asiattomuudet lapsia kohtaan olivat päivittäisiä. Ja mitä hankalampi käytös lapsella, sitä huonompi kohtelu ja sitä enemmän vastoin psykologien ohjeita lasta kohdeltiin. Koska kiire ja koska hoitajilla ei riittävää kokemusta ja osaamista lapsen käytökseen - eikä mitään ymmärrystä käytöksen taustoista. Opettajilla osaamista kyllä oli, mutta ei toki kaikilla heistäkään. Päiväkodit ovat kamalia laitoksia.

Vierailija kirjoitti:

Ei enää koskaan varhaiskasvatukseen töihin. Ei enää koskaan.

Ja kun oma lapseni saavuttaa sen iän, että vanhempainrahakaudet loppuvat, niin me järjestämme mieheni kanssa lapsen hoidon. Kotona, kotihoidontuella. Siihen saakka, kunnes täyttää 3 vuotta. Se on aikaisin aika, jolloin pienen lapsen uskaltaa päästää päiväkotiin säilöön, vaikkakin myös erittäin surullinen hetki. Päiväkodeissa on paljon asiatonta kohtelua ammattikasvattajilta. Monet kasvattajat, erityisesti lastenhoitajat, olivat todella inhottavia ihmisiä oman urani aikana. He olivat sitä sekä lapsille (tiuskimisen, äksyily, mollaaminen, rauhattoman ja pelokkaan 3-vuotiaan lapsen väkisin paikallaan pitäminen jne.) että kollegoilleen (selän takana pahan puhuminen, haukkuminen, asioiden vääristely, työpaikkakiusaaminen, uusien työntekijöiden sorsiminen jne.).

Normaali jaksavainen vanhempi saa järjestettyä alle 3-vuotiaalle lapselle liikuntaa, taide-elämyksiä, pedagogiikkaa ja sosiaalista elämää ihan riittämiin. Ihan kotona. Uskokaa tai älkää, siihen riittää vanhemman innostus ja kiinnostus kasvatusta kohtaan: piirtely, askartelu, lukeminen, keskusteleminen, jumppaaminen, ulkoileminen, puistoissa tai vanhempi-lapsi-kerhoissa käynti, värien yhdessä opettelu ihan arkitilanteissa jne. Pieni alle 3-vuotias lapsi tarvitsee ensisijaisesti vanhemman aikaa ja yhdessäoloa, ei itsenäistä pärjäämistä liian isossa lapsiryhmässä liian kiireisten ja kiukkuisten vieraiden (ja vaihtuvien) ammattikasvattajien valvonnassa. Tavallinen vanhempi saa valvottua ja kasvatettua pientä lastaan paljon paremmin kotona, jos ja kun ihan peruskasvatus (rajoja ja rakkautta) on hallussa. :) Pikkulqpsi ei tarvitse isoa lapsiryhmää, vaan hänen kehitykselleen on tärkeämpää omien vanhempien/läheisten läsnäolo ja uusien taitojen opettelu kaikessa rauhassa kotona. Niin pienelle lapselle sosiaalisiksi suhteiksi riittää todella mainiosti päivittäiset leikkipuistokohtaamiset muiden lasten ja aikuisten kanssa, oman valvovan vanhemman silmien alla.

Luottakaa omiin kasvatustaitoihinne ja antakaa lapsellenne mahdollisuus hyvään lapsuuteen ilman päiväkodissa säilömistä! :)

T. Ex-varhaiskasvatuksen opettaja

Onneksi olkoon varhaiskasvatus uran loppumisen johdosta 🌹

Kirjoituksestasi huokuu tunnelma seesteisyydestä, rauhasta ja oman elämän arvostamisesta. Jokaisella meistä kun on vain se yksi oma elämä, mitä sille toivoisi.

Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat tosiaan huomion suhteen loputtomia kaivoja ja aina pitäisi tukea ryhmän erityislapsia, joita riittää. Näkee sen perheen tilanteen, eikä kykene auttamaan. Lasten energisyys myös aamusta iltaan on hyvin kuluttavaa.

Näihin lisään vielä työpaikkakiusaamisen mitä on päiväkodeissa paljon. Pihalla olo ajat menee aikuisilla juoruiluun.

Hyvin tiivistetty. Pahinta itselleni oli päiväkodissa työskennellessäni nähdä, millaisissa oloissa lapset joutuivat olemaan. Samaan aikaan jouduin henkisesti elämäni huonoimpaan kuntoon raskaan työpaikkakiusaamisen vuoksi. Oli 1 kiusaaja ja hänellä pari hännystelijää.