Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19697)
Vierailija kirjoitti:
Kierretäänkö muualla Suomessa lakia kuin Helsingissä tuota 3 kasvattajaa/21 lasta ryhmässä? Täällä on ihan normi että on 2 kasvattajaa /14 lasta ja 2 ryhmää samoissa tiloissa joten 28 lasta käytännössä yhdessä ryhmässä. Ja ihmiset puhuu vain vanhemmista, lapsista, käytännöistä muttei koskaan tästä. Tämähän rikkoo räikeästi lakia
Tämä lainrikkomus kierretään selittämällä, että tässä on kyseessä "solu". Selitys menee läpi, vaikka usein käytännössä kyseessä on kuitenkin yksi ylisuuri ryhmä. Ja jos lapsia on vähänkään pois, saatetaan yksi työntekijä lähettää toiseen ryhmään, josta puuttuu kasvattaja tai peräti toiseen päiväkotiin. Tämä tekee työstä todella inhottavaa, kun ei tiedä, minne joutuu lähtemään.
Hankalaa on myös toiminnan suunnittelu tällaisessa ryhmässä, joka on välillä kaksi erillistä pienempää ryhmää ja sitten taas välillä yksi ylisuuri ryhmä. Ei kiinnosta päättäjiä, ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi niiden kaikkien lasten pitää tulla huomenna hoitoon? Miksi sen 1-vuotiaan, jonka vanhempi vapaalla? Tai sen 2-vuotiaan, jonka äiti vauvan kanssa kotona? Voisiko joku olla yllättäen pois? Joskus? En siis toivo, että kukaan olisi sairaana, koska todennäköisesti tuodaan kuitenkin hoitoon silloinkin. Mutta miksei nämä vapaapäivä/lomalaiset koskaan halua tehdä mitään arkisin omien pienten lastensa kanssa, jos heillä on siihen mahdollisuus? Ei koskaan?
Vierailija kirjoitti:
Miksi niiden kaikkien lasten pitää tulla huomenna hoitoon? Miksi sen 1-vuotiaan, jonka vanhempi vapaalla? Tai sen 2-vuotiaan, jonka äiti vauvan kanssa kotona? Voisiko joku olla yllättäen pois? Joskus? En siis toivo, että kukaan olisi sairaana, koska todennäköisesti tuodaan kuitenkin hoitoon silloinkin. Mutta miksei nämä vapaapäivä/lomalaiset koskaan halua tehdä mitään arkisin omien pienten lastensa kanssa, jos heillä on siihen mahdollisuus? Ei koskaan?
Mulla oli aikoinaan sellainen työ, jossa joutui tekemään välillä ylitöitä ja sitten vastaavasti sai pitää arkivapaita, joskus lyhyelläkin varoitusajalla. Sitten vaan ilmoitettiin päiväkotiin aamulla, että lapset pitääkin kotipäivän tänään, kun äidin (tai isän) ei tarvikaan mennä töihin. Nuo päivät oli ihan parhaita kun sai vaan ottaa rennosti, syödä aamupalaa rauhassa, ulkoilla ja leikkiä ja olla yhdessä. Sama jos itse oli saikulla, niin saatoin ilmoittaa että lapsi ei tule hoitoon. Ihan oikeasti mietin sitä, ettei lapsi sitten tartuta muita, kun useimmiten sama tauti on sitten kaikilla. Eihän kukaan varmaan tällaista enää edes mieti! En edes tajunnut silloin olevani joku poikkeusyksilö. Muistan vaan, kun ilmoitimme hoitoajat klo 8-15 ja lastenhoitaja kommentoi että ihanan lyhyet päivät lapsilla ja mietin mielessäni että eihän tuo mikään lyhyt päivä ole pienelle lapselle 7h
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse varhaiskasvatuksessa työskentelevät eivät kyllä juurikaan vie lapsiaan virikehoitoon tai pistä lapsiaan muutenkaan hoitoon 1-vuotiaana. Mistäköhän johtuu?
Koska tiedämme realiteetit. Vanhemmilta pimitetään (lue: pakotetaan pimittämään) arjen todellisuus jonka vain itse Vaka systeemissä työskentelevä tietää. Aamuisin vakuutamme vanhemmille hymysuin että tänään on ihana päivä tulossa (vaikka tiedämme että helvetti on valloillaan) ja illalla sanomme että tosiaan oli ihana päivä teidän lapsella (kuka lie) 28 lapsen ryhmässä
Mä en ole ikinä valehdellut vanhemmille, en ikinä! Enkä tule sitä myöskään tekemään jatkossa. Otan vaikka potkut (toki ne olisi laittomat) mutta niin alas en todellakaan vajoa, ettenkö kertoisi totuutta
Joo, kerrot vanhemmille että tässä on oikeasti laittomasti 2 ryhmää yhdessä vaikkei saisi olla. Kerrotko? Kerrot että olet oikeasti yksin vaikka pitäisi olla sijainen siinä, kerrotko? Kerrot että teidän ei pitäisi tuoda lasta hoitoon kun olette vapaalla, kerrotko? Kerrot että teidän lapsi itkee aamusta iltaan kun ei ole tarpeeksi aikuisia kerrotko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kieltämättä vituttaa noi virikelapset päiväkodissa. On eri asia, jos muutaman päivän viikossa tai pienillä tunneilla, mutta monet on joka päivä 8-9h.
Tämä. Ja kun ei KOSKAAN voida hakea vaikka heti päiväunien jälkeen tai lounaan jälkeen, tai muutenkaan yhtään aikaisemmin, vaikka edelleenkään todellista hoidon tarvetta ei lapsella ole. Jos joskus tosi harvoin vanhempi hakee lapsen aikaisemmin, niin se on korkeintaan 15min aikaisemmin, ja tää vanhempi oikeasti luulee, että hakee lapsen aikaisin ja esitetään siinä vielä niin hyvää vanhempaa kun lapsi haetaan ajoissa 🤮
Mutta ikimaailmassa ei haeta esim klo15 tai aiemmin, joka sekin jo pitkä päivä lapsella täysin turhaan, ellei joku lasu-perhe kyseessä.No kun vanhempi ei pärjää yksin kahden lapsen kanssa. Samasta syystä tuodaan puolikuntoisina lapsia hoitoon. Ei voida pitää kahta lasta yhtä aikaa sairaslomalla. Tai puhumattakaan siitå, että vanhempi olisi sairaana ja lapsi samaan aikaan. Ei, ihan selkeästi sairas lapsi tuodaan hoitoon, jotta vanhempi tai jopa vanhemmat saavat rauhassa sairastaa kotona.
Onko kukaan muu huomannut, että äidit ovat enenevissä määrin niitä jotka eivät pärjää tai eivät ota vastuuta lapsen asioista? Isät osallistuvat enemmän ja monissa perheissä isä on se joka ensisijaisesti huolehtii lapsen hoitoon liittyvistä asiosta, viestinnästä, vaatteista, vasukeskusteluista jne. Isät myös tuntuvat olevan enemmän lasten kanssa työnsä ovella. Äidit eivät jostain syystä jaksa, heitä ei kiinnosta ja he eivät hoida, vaikka olisivat vauvan kanssa kotona. Onko vaan sattumalta ollut sellaisia perheitä vai onko yleisempi ilmiö?
Minäkin olen huomannut tämän. Ehkä muutos on tapahtunut tässä n.5v aikana, kun muutenkin enemmäm rummutettu naisten tasa-arvosta. Ja toki pitääkin perheen työtaakkaa (kotitöitä ja lastenhoitoa) jakaa molemmille vanhemmille. MUTTA tosi useissa perheissä tilanne onkin kääntynyt siihen että äidit keskittyy omaan hyvinvointiinsa ja miehet hoitavat perheen asiat. Tämä ei ole edes minun oma havainto työpaikallani, vaan yleisesti olemme tämän havainnon tehneet. Koukuttaako puhelin enemmän naisia? En tiedä mikä syy...
Kyllä! Ja äiti on se, jonka pitää käydä lenkillä työpäivän jälkeen ennen kuin hakee lasta hoidosta. Äidin pitää lähteä lomamatkalle/mökille viikoksi vähän väliä, jotta saa enemmän omaa aikaa. Pääongelmia tuntuu olevan suurimmalla osalla. Mistä tämä johtuu?
Tätä pitäisi kyllä tutkia, vai onko jo tutkittu? Miksi äidit eivät jaksa normaalia elämää enää? Miksi ahdistutaan ihan kaikesta? Pitää saada omaa aikaa joka välissä. Omassa tuttavapiirissä, jopa aivan pienten vauvojen äitien on pitänyt päästä jonnekin etelän lomalle itsekseen lähes suoraan synnäriltä.
Sillä että lapset ovat enemmän hoidossa, ei vaikuta olevan helpottava vaikutus millään lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kieltämättä vituttaa noi virikelapset päiväkodissa. On eri asia, jos muutaman päivän viikossa tai pienillä tunneilla, mutta monet on joka päivä 8-9h.
Tämä. Ja kun ei KOSKAAN voida hakea vaikka heti päiväunien jälkeen tai lounaan jälkeen, tai muutenkaan yhtään aikaisemmin, vaikka edelleenkään todellista hoidon tarvetta ei lapsella ole. Jos joskus tosi harvoin vanhempi hakee lapsen aikaisemmin, niin se on korkeintaan 15min aikaisemmin, ja tää vanhempi oikeasti luulee, että hakee lapsen aikaisin ja esitetään siinä vielä niin hyvää vanhempaa kun lapsi haetaan ajoissa 🤮
Mutta ikimaailmassa ei haeta esim klo15 tai aiemmin, joka sekin jo pitkä päivä lapsella täysin turhaan, ellei joku lasu-perhe kyseessä.No kun vanhempi ei pärjää yksin kahden lapsen kanssa. Samasta syystä tuodaan puolikuntoisina lapsia hoitoon. Ei voida pitää kahta lasta yhtä aikaa sairaslomalla. Tai puhumattakaan siitå, että vanhempi olisi sairaana ja lapsi samaan aikaan. Ei, ihan selkeästi sairas lapsi tuodaan hoitoon, jotta vanhempi tai jopa vanhemmat saavat rauhassa sairastaa kotona.
Onko kukaan muu huomannut, että äidit ovat enenevissä määrin niitä jotka eivät pärjää tai eivät ota vastuuta lapsen asioista? Isät osallistuvat enemmän ja monissa perheissä isä on se joka ensisijaisesti huolehtii lapsen hoitoon liittyvistä asiosta, viestinnästä, vaatteista, vasukeskusteluista jne. Isät myös tuntuvat olevan enemmän lasten kanssa työnsä ovella. Äidit eivät jostain syystä jaksa, heitä ei kiinnosta ja he eivät hoida, vaikka olisivat vauvan kanssa kotona. Onko vaan sattumalta ollut sellaisia perheitä vai onko yleisempi ilmiö?
Minäkin olen huomannut tämän. Ehkä muutos on tapahtunut tässä n.5v aikana, kun muutenkin enemmäm rummutettu naisten tasa-arvosta. Ja toki pitääkin perheen työtaakkaa (kotitöitä ja lastenhoitoa) jakaa molemmille vanhemmille. MUTTA tosi useissa perheissä tilanne onkin kääntynyt siihen että äidit keskittyy omaan hyvinvointiinsa ja miehet hoitavat perheen asiat. Tämä ei ole edes minun oma havainto työpaikallani, vaan yleisesti olemme tämän havainnon tehneet. Koukuttaako puhelin enemmän naisia? En tiedä mikä syy...
Kyllä! Ja äiti on se, jonka pitää käydä lenkillä työpäivän jälkeen ennen kuin hakee lasta hoidosta. Äidin pitää lähteä lomamatkalle/mökille viikoksi vähän väliä, jotta saa enemmän omaa aikaa. Pääongelmia tuntuu olevan suurimmalla osalla. Mistä tämä johtuu?
Tätä pitäisi kyllä tutkia, vai onko jo tutkittu? Miksi äidit eivät jaksa normaalia elämää enää? Miksi ahdistutaan ihan kaikesta? Pitää saada omaa aikaa joka välissä. Omassa tuttavapiirissä, jopa aivan pienten vauvojen äitien on pitänyt päästä jonnekin etelän lomalle itsekseen lähes suoraan synnäriltä.
Sillä että lapset ovat enemmän hoidossa, ei vaikuta olevan helpottava vaikutus millään lailla.
Tuota mäkin olen ihmetellyt. Kun vihdoin saadaan niitä lapsia, joita jo yritetty ehkä pitkäänkin, niistä halutaan heti eroon, päivähoitoon tai isovanhemmille. Ja vaikka siis oltaisiin itse terveenä kotona.en ymmärrä ollenkaan. Tällä lailla tulee varmasti moniongelmaisia koululaisia aikanaan, tai psykiatria tarvitsevia aikuisia. Tuntuu että omista lapsista välitetään vähemmän kuin jostain koirasta. Lapset ei edes avioerossa ole se ongelma että kummalle, vaan se koira. Olen aika järkyttynyt, näin kävi lähipiirissäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys tiimipalavereista, joihin siis koko tiimi osallistuu kerran viikossa. Läsnä opettaja(t) ja lastenhoitaja(t). Mistä näissä palavereissa pitäisi puhua, ja onko kaikilla tiimin jäsenillä oikeus puheenvuoroihin? Miten koette?
Pitäisi puhua yhteisistä asioista, käytännön järjestelyistä, viikon toiminnasta yms. Totta kai kaikilla pitäisi olla puheenvuoro. Eikö teillä sitten ole?
Pitää arvioida toteutunutta toimintaa ja suunnitella tulevaa. Luotte yhteisiä linjauksia ja toimintatapoja. Tarkistatte, että lasten vasuja toteutetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kieltämättä vituttaa noi virikelapset päiväkodissa. On eri asia, jos muutaman päivän viikossa tai pienillä tunneilla, mutta monet on joka päivä 8-9h.
Tämä. Ja kun ei KOSKAAN voida hakea vaikka heti päiväunien jälkeen tai lounaan jälkeen, tai muutenkaan yhtään aikaisemmin, vaikka edelleenkään todellista hoidon tarvetta ei lapsella ole. Jos joskus tosi harvoin vanhempi hakee lapsen aikaisemmin, niin se on korkeintaan 15min aikaisemmin, ja tää vanhempi oikeasti luulee, että hakee lapsen aikaisin ja esitetään siinä vielä niin hyvää vanhempaa kun lapsi haetaan ajoissa 🤮
Mutta ikimaailmassa ei haeta esim klo15 tai aiemmin, joka sekin jo pitkä päivä lapsella täysin turhaan, ellei joku lasu-perhe kyseessä.No kun vanhempi ei pärjää yksin kahden lapsen kanssa. Samasta syystä tuodaan puolikuntoisina lapsia hoitoon. Ei voida pitää kahta lasta yhtä aikaa sairaslomalla. Tai puhumattakaan siitå, että vanhempi olisi sairaana ja lapsi samaan aikaan. Ei, ihan selkeästi sairas lapsi tuodaan hoitoon, jotta vanhempi tai jopa vanhemmat saavat rauhassa sairastaa kotona.
Onko kukaan muu huomannut, että äidit ovat enenevissä määrin niitä jotka eivät pärjää tai eivät ota vastuuta lapsen asioista? Isät osallistuvat enemmän ja monissa perheissä isä on se joka ensisijaisesti huolehtii lapsen hoitoon liittyvistä asiosta, viestinnästä, vaatteista, vasukeskusteluista jne. Isät myös tuntuvat olevan enemmän lasten kanssa työnsä ovella. Äidit eivät jostain syystä jaksa, heitä ei kiinnosta ja he eivät hoida, vaikka olisivat vauvan kanssa kotona. Onko vaan sattumalta ollut sellaisia perheitä vai onko yleisempi ilmiö?
Minäkin olen huomannut tämän. Ehkä muutos on tapahtunut tässä n.5v aikana, kun muutenkin enemmäm rummutettu naisten tasa-arvosta. Ja toki pitääkin perheen työtaakkaa (kotitöitä ja lastenhoitoa) jakaa molemmille vanhemmille. MUTTA tosi useissa perheissä tilanne onkin kääntynyt siihen että äidit keskittyy omaan hyvinvointiinsa ja miehet hoitavat perheen asiat. Tämä ei ole edes minun oma havainto työpaikallani, vaan yleisesti olemme tämän havainnon tehneet. Koukuttaako puhelin enemmän naisia? En tiedä mikä syy...
Kyllä! Ja äiti on se, jonka pitää käydä lenkillä työpäivän jälkeen ennen kuin hakee lasta hoidosta. Äidin pitää lähteä lomamatkalle/mökille viikoksi vähän väliä, jotta saa enemmän omaa aikaa. Pääongelmia tuntuu olevan suurimmalla osalla. Mistä tämä johtuu?
Tätä pitäisi kyllä tutkia, vai onko jo tutkittu? Miksi äidit eivät jaksa normaalia elämää enää? Miksi ahdistutaan ihan kaikesta? Pitää saada omaa aikaa joka välissä. Omassa tuttavapiirissä, jopa aivan pienten vauvojen äitien on pitänyt päästä jonnekin etelän lomalle itsekseen lähes suoraan synnäriltä.
Sillä että lapset ovat enemmän hoidossa, ei vaikuta olevan helpottava vaikutus millään lailla.Tuota mäkin olen ihmetellyt. Kun vihdoin saadaan niitä lapsia, joita jo yritetty ehkä pitkäänkin, niistä halutaan heti eroon, päivähoitoon tai isovanhemmille. Ja vaikka siis oltaisiin itse terveenä kotona.en ymmärrä ollenkaan. Tällä lailla tulee varmasti moniongelmaisia koululaisia aikanaan, tai psykiatria tarvitsevia aikuisia. Tuntuu että omista lapsista välitetään vähemmän kuin jostain koirasta. Lapset ei edes avioerossa ole se ongelma että kummalle, vaan se koira. Olen aika järkyttynyt, näin kävi lähipiirissäni.
Kyllä, ja tämä tuntuu olevan tosi yleistä. Niin työssä kuin tuttavilla ja sukulaisilla olen huomannut samaa. Monissa perheissä vanhempien, etenkin äidin tärkein tehtävä tuntuu olevan lapsen hoidon järjestäminen ja lapsen hoitoon vieminen. Lapset vaikuttavan olevan vain ja ainoastaan taakka, josta pyritään pääsemään eroon aina kuin suinkin vain on mahdollista. Tärkein tavoiteltavissa oleva tila on se että lapsi/kaikki lapset ovat hoidossa ja on omaa aikaa. Ja vaikka lapset olisivat käytännössä jatkuvasti hoidossa, silti on aina vaan tosi rankkaa, kun joutuu välillä olemaan omien lasten kanssa hetkellisesti. Pienillä lapsilla saattaa olla tosi pitkät päivät päiväkodissa, eikä juurikaan lomia, lisäksi on kaksikin eri mummolaa jos lapset jatkuvasti hoidossa. Eikä kysymys ole edes mistään uraäideistä tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse varhaiskasvatuksessa työskentelevät eivät kyllä juurikaan vie lapsiaan virikehoitoon tai pistä lapsiaan muutenkaan hoitoon 1-vuotiaana. Mistäköhän johtuu?
Koska tiedämme realiteetit. Vanhemmilta pimitetään (lue: pakotetaan pimittämään) arjen todellisuus jonka vain itse Vaka systeemissä työskentelevä tietää. Aamuisin vakuutamme vanhemmille hymysuin että tänään on ihana päivä tulossa (vaikka tiedämme että helvetti on valloillaan) ja illalla sanomme että tosiaan oli ihana päivä teidän lapsella (kuka lie) 28 lapsen ryhmässä
Mä en ole ikinä valehdellut vanhemmille, en ikinä! Enkä tule sitä myöskään tekemään jatkossa. Otan vaikka potkut (toki ne olisi laittomat) mutta niin alas en todellakaan vajoa, ettenkö kertoisi totuutta
Joo, kerrot vanhemmille että tässä on oikeasti laittomasti 2 ryhmää yhdessä vaikkei saisi olla. Kerrotko? Kerrot että olet oikeasti yksin vaikka pitäisi olla sijainen siinä, kerrotko? Kerrot että teidän ei pitäisi tuoda lasta hoitoon kun olette vapaalla, kerrotko? Kerrot että teidän lapsi itkee aamusta iltaan kun ei ole tarpeeksi aikuisia kerrotko?
Yksinkertaisesti kerron. Olen monta kertaa sanonut että suunniteltu toiminta ei toteutunut työvoimapulan vuoksi. Itse en suostuisi työskentelemään liian suuressa ryhmässä, eli en sallisi "soluja". Kerron vanhemmille jos lapsella on ollut itkuinen päivä. Kerron vanhemmille lapsen loman tarpeesta, mutta en tietenkään kiellä tuomasta, koska lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen. Kysyn mahdollisuudesta pitää lyhyempää päivää, ja vaihtamaan osa-aikaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse varhaiskasvatuksessa työskentelevät eivät kyllä juurikaan vie lapsiaan virikehoitoon tai pistä lapsiaan muutenkaan hoitoon 1-vuotiaana. Mistäköhän johtuu?
Koska tiedämme realiteetit. Vanhemmilta pimitetään (lue: pakotetaan pimittämään) arjen todellisuus jonka vain itse Vaka systeemissä työskentelevä tietää. Aamuisin vakuutamme vanhemmille hymysuin että tänään on ihana päivä tulossa (vaikka tiedämme että helvetti on valloillaan) ja illalla sanomme että tosiaan oli ihana päivä teidän lapsella (kuka lie) 28 lapsen ryhmässä
Mä en ole ikinä valehdellut vanhemmille, en ikinä! Enkä tule sitä myöskään tekemään jatkossa. Otan vaikka potkut (toki ne olisi laittomat) mutta niin alas en todellakaan vajoa, ettenkö kertoisi totuutta
Joo, kerrot vanhemmille että tässä on oikeasti laittomasti 2 ryhmää yhdessä vaikkei saisi olla. Kerrotko? Kerrot että olet oikeasti yksin vaikka pitäisi olla sijainen siinä, kerrotko? Kerrot että teidän ei pitäisi tuoda lasta hoitoon kun olette vapaalla, kerrotko? Kerrot että teidän lapsi itkee aamusta iltaan kun ei ole tarpeeksi aikuisia kerrotko?
Yksinkertaisesti kerron. Olen monta kertaa sanonut että suunniteltu toiminta ei toteutunut työvoimapulan vuoksi. Itse en suostuisi työskentelemään liian suuressa ryhmässä, eli en sallisi "soluja". Kerron vanhemmille jos lapsella on ollut itkuinen päivä. Kerron vanhemmille lapsen loman tarpeesta, mutta en tietenkään kiellä tuomasta, koska lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen. Kysyn mahdollisuudesta pitää lyhyempää päivää, ja vaihtamaan osa-aikaiseen.
Miten vanhemmat ovat suhtautuneet? Oma kokemus on se, että vanhemmat eivät halua kuulla jos lapsi oireilee hoidossa kun esim perheeseen syntynyt vauva, vaan heille on tosi tärkeää pitää kiinni mielikuvasta että lapsi viihtyy hyvin hoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse varhaiskasvatuksessa työskentelevät eivät kyllä juurikaan vie lapsiaan virikehoitoon tai pistä lapsiaan muutenkaan hoitoon 1-vuotiaana. Mistäköhän johtuu?
Koska tiedämme realiteetit. Vanhemmilta pimitetään (lue: pakotetaan pimittämään) arjen todellisuus jonka vain itse Vaka systeemissä työskentelevä tietää. Aamuisin vakuutamme vanhemmille hymysuin että tänään on ihana päivä tulossa (vaikka tiedämme että helvetti on valloillaan) ja illalla sanomme että tosiaan oli ihana päivä teidän lapsella (kuka lie) 28 lapsen ryhmässä
Mä en ole ikinä valehdellut vanhemmille, en ikinä! Enkä tule sitä myöskään tekemään jatkossa. Otan vaikka potkut (toki ne olisi laittomat) mutta niin alas en todellakaan vajoa, ettenkö kertoisi totuutta
Joo, kerrot vanhemmille että tässä on oikeasti laittomasti 2 ryhmää yhdessä vaikkei saisi olla. Kerrotko? Kerrot että olet oikeasti yksin vaikka pitäisi olla sijainen siinä, kerrotko? Kerrot että teidän ei pitäisi tuoda lasta hoitoon kun olette vapaalla, kerrotko? Kerrot että teidän lapsi itkee aamusta iltaan kun ei ole tarpeeksi aikuisia kerrotko?
Yksinkertaisesti kerron. Olen monta kertaa sanonut että suunniteltu toiminta ei toteutunut työvoimapulan vuoksi. Itse en suostuisi työskentelemään liian suuressa ryhmässä, eli en sallisi "soluja". Kerron vanhemmille jos lapsella on ollut itkuinen päivä. Kerron vanhemmille lapsen loman tarpeesta, mutta en tietenkään kiellä tuomasta, koska lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen. Kysyn mahdollisuudesta pitää lyhyempää päivää, ja vaihtamaan osa-aikaiseen.
Miten vanhemmat ovat suhtautuneet? Oma kokemus on se, että vanhemmat eivät halua kuulla jos lapsi oireilee hoidossa kun esim perheeseen syntynyt vauva, vaan heille on tosi tärkeää pitää kiinni mielikuvasta että lapsi viihtyy hyvin hoidossa.
Muistan erään äidin, joka naama punaisena alkoi kertomaan kun ei itse jaksa lastaan kun hänellä on sitä ylivilkkautta, samassa keskustelussa kun kerroin erityisopettajasta, kielsi äiti kaikki ongelmat. Isä ei ollut moksiskaan. Äidillä otti tunteisiin.
Toinen tapaus kun kysyin kesälomista, suoraan. "Miten ajattelitte järjestää lapsen loman? Hän ei ole lomaillut nyt vuoteen ollenkaan" Äiti vastasi että viikon loma tulossa, kertoi itse olevansa 2 viikkoa lomalla. Kerroin suoraan kuinka aikuisten työehtosopimus vaatii lomaa aikuisille, mutta harmillisesti varhaiskasvatuslakiin ei sellaista ole kirjattu. Äiti välähti punaiseksi.
Seuraavana päivänä kysyin isältä ovatko keränneet jutella lapsen loma asiasta, ja tyyneen viileästi isä kertoi että kesällä on tulossa pidempi loma.
Jos vanhemmat valittavat lapsen itkuisuutta tai ärtymystä ehdotan ensimmäisenä hoitopäivän lyhentämistä. Osa tarttuu tilaisuuteen osa ei. Kukaan ei ole silti koskaan suoranaisesti suuttunut minulle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse varhaiskasvatuksessa työskentelevät eivät kyllä juurikaan vie lapsiaan virikehoitoon tai pistä lapsiaan muutenkaan hoitoon 1-vuotiaana. Mistäköhän johtuu?
Koska tiedämme realiteetit. Vanhemmilta pimitetään (lue: pakotetaan pimittämään) arjen todellisuus jonka vain itse Vaka systeemissä työskentelevä tietää. Aamuisin vakuutamme vanhemmille hymysuin että tänään on ihana päivä tulossa (vaikka tiedämme että helvetti on valloillaan) ja illalla sanomme että tosiaan oli ihana päivä teidän lapsella (kuka lie) 28 lapsen ryhmässä
Mä en ole ikinä valehdellut vanhemmille, en ikinä! Enkä tule sitä myöskään tekemään jatkossa. Otan vaikka potkut (toki ne olisi laittomat) mutta niin alas en todellakaan vajoa, ettenkö kertoisi totuutta
Joo, kerrot vanhemmille että tässä on oikeasti laittomasti 2 ryhmää yhdessä vaikkei saisi olla. Kerrotko? Kerrot että olet oikeasti yksin vaikka pitäisi olla sijainen siinä, kerrotko? Kerrot että teidän ei pitäisi tuoda lasta hoitoon kun olette vapaalla, kerrotko? Kerrot että teidän lapsi itkee aamusta iltaan kun ei ole tarpeeksi aikuisia kerrotko?
Yksinkertaisesti kerron. Olen monta kertaa sanonut että suunniteltu toiminta ei toteutunut työvoimapulan vuoksi. Itse en suostuisi työskentelemään liian suuressa ryhmässä, eli en sallisi "soluja". Kerron vanhemmille jos lapsella on ollut itkuinen päivä. Kerron vanhemmille lapsen loman tarpeesta, mutta en tietenkään kiellä tuomasta, koska lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen. Kysyn mahdollisuudesta pitää lyhyempää päivää, ja vaihtamaan osa-aikaiseen.
Miten vanhemmat ovat suhtautuneet? Oma kokemus on se, että vanhemmat eivät halua kuulla jos lapsi oireilee hoidossa kun esim perheeseen syntynyt vauva, vaan heille on tosi tärkeää pitää kiinni mielikuvasta että lapsi viihtyy hyvin hoidossa.
Muistan erään äidin, joka naama punaisena alkoi kertomaan kun ei itse jaksa lastaan kun hänellä on sitä ylivilkkautta, samassa keskustelussa kun kerroin erityisopettajasta, kielsi äiti kaikki ongelmat. Isä ei ollut moksiskaan. Äidillä otti tunteisiin.
Toinen tapaus kun kysyin kesälomista, suoraan. "Miten ajattelitte järjestää lapsen loman? Hän ei ole lomaillut nyt vuoteen ollenkaan" Äiti vastasi että viikon loma tulossa, kertoi itse olevansa 2 viikkoa lomalla. Kerroin suoraan kuinka aikuisten työehtosopimus vaatii lomaa aikuisille, mutta harmillisesti varhaiskasvatuslakiin ei sellaista ole kirjattu. Äiti välähti punaiseksi.
Seuraavana päivänä kysyin isältä ovatko keränneet jutella lapsen loma asiasta, ja tyyneen viileästi isä kertoi että kesällä on tulossa pidempi loma.Jos vanhemmat valittavat lapsen itkuisuutta tai ärtymystä ehdotan ensimmäisenä hoitopäivän lyhentämistä. Osa tarttuu tilaisuuteen osa ei. Kukaan ei ole silti koskaan suoranaisesti suuttunut minulle
Tosi hyvä asenne sinulla. Kaikkien pitäisi toimia samalla tavalla ja PITÄÄ LAPSEN PUOLIA. Olen myös samassa tilanteessa ehdottanut hoitopäivän lyhentämistä, esim siten että lapsi söisi aamupalan kotona muun perheen kanssa. Mutta se on jännä kun tarina sitten muuttuu kokoajan, ei se lapsi olekaan ollut eritysen itkuinen tai on sitä joka tapauksessa tms tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kierretäänkö muualla Suomessa lakia kuin Helsingissä tuota 3 kasvattajaa/21 lasta ryhmässä? Täällä on ihan normi että on 2 kasvattajaa /14 lasta ja 2 ryhmää samoissa tiloissa joten 28 lasta käytännössä yhdessä ryhmässä. Ja ihmiset puhuu vain vanhemmista, lapsista, käytännöistä muttei koskaan tästä. Tämähän rikkoo räikeästi lakia
Tämä lainrikkomus kierretään selittämällä, että tässä on kyseessä "solu". Selitys menee läpi, vaikka usein käytännössä kyseessä on kuitenkin yksi ylisuuri ryhmä. Ja jos lapsia on vähänkään pois, saatetaan yksi työntekijä lähettää toiseen ryhmään, josta puuttuu kasvattaja tai peräti toiseen päiväkotiin. Tämä tekee työstä todella inhottavaa, kun ei tiedä, minne joutuu lähtemään.
Hankalaa on myös toiminnan suunnittelu tällaisessa ryhmässä, joka on välillä kaksi erillistä pienempää ryhmää ja sitten taas välillä yksi ylisuuri ryhmä. Ei kiinnosta päättäjiä, ei.
Olen tehnyt paljon keikkaa eri päiväkodeissa ja nämä isot päiväkodit ovat olleet omaan makuun ihan liian isoja. Monissa päiväkodeissa on sijoitettu pieniä muihinkin kuin 1.kerrokseen, mikä on tuonut omat haasteensa esim. ulkoiluun. Et voikkaan ns. lähettää pientä ulkona olevalle aikuiselle ihan niin sutjakasti, vaan hissiäkin on jouduttu käyttämään. Isoista myös puuttuu usein tietynlainen kodikkuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kierretäänkö muualla Suomessa lakia kuin Helsingissä tuota 3 kasvattajaa/21 lasta ryhmässä? Täällä on ihan normi että on 2 kasvattajaa /14 lasta ja 2 ryhmää samoissa tiloissa joten 28 lasta käytännössä yhdessä ryhmässä. Ja ihmiset puhuu vain vanhemmista, lapsista, käytännöistä muttei koskaan tästä. Tämähän rikkoo räikeästi lakia
Tämä lainrikkomus kierretään selittämällä, että tässä on kyseessä "solu". Selitys menee läpi, vaikka usein käytännössä kyseessä on kuitenkin yksi ylisuuri ryhmä. Ja jos lapsia on vähänkään pois, saatetaan yksi työntekijä lähettää toiseen ryhmään, josta puuttuu kasvattaja tai peräti toiseen päiväkotiin. Tämä tekee työstä todella inhottavaa, kun ei tiedä, minne joutuu lähtemään.
Hankalaa on myös toiminnan suunnittelu tällaisessa ryhmässä, joka on välillä kaksi erillistä pienempää ryhmää ja sitten taas välillä yksi ylisuuri ryhmä. Ei kiinnosta päättäjiä, ei.
Olen tehnyt paljon keikkaa eri päiväkodeissa ja nämä isot päiväkodit ovat olleet omaan makuun ihan liian isoja. Monissa päiväkodeissa on sijoitettu pieniä muihinkin kuin 1.kerrokseen, mikä on tuonut omat haasteensa esim. ulkoiluun. Et voikkaan ns. lähettää pientä ulkona olevalle aikuiselle ihan niin sutjakasti, vaan hissiäkin on jouduttu käyttämään. Isoista myös puuttuu usein tietynlainen kodikkuus.
Ne on tosi laitosmaisia. En itsekään viihdy sellaisissa paikoissa töissä, joten en lapsianikaan sellaiseen pistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niiden kaikkien lasten pitää tulla huomenna hoitoon? Miksi sen 1-vuotiaan, jonka vanhempi vapaalla? Tai sen 2-vuotiaan, jonka äiti vauvan kanssa kotona? Voisiko joku olla yllättäen pois? Joskus? En siis toivo, että kukaan olisi sairaana, koska todennäköisesti tuodaan kuitenkin hoitoon silloinkin. Mutta miksei nämä vapaapäivä/lomalaiset koskaan halua tehdä mitään arkisin omien pienten lastensa kanssa, jos heillä on siihen mahdollisuus? Ei koskaan?
Mulla oli aikoinaan sellainen työ, jossa joutui tekemään välillä ylitöitä ja sitten vastaavasti sai pitää arkivapaita, joskus lyhyelläkin varoitusajalla. Sitten vaan ilmoitettiin päiväkotiin aamulla, että lapset pitääkin kotipäivän tänään, kun äidin (tai isän) ei tarvikaan mennä töihin. Nuo päivät oli ihan parhaita kun sai vaan ottaa rennosti, syödä aamupalaa rauhassa, ulkoilla ja leikkiä ja olla yhdessä. Sama jos itse oli saikulla, niin saatoin ilmoittaa että lapsi ei tule hoitoon. Ihan oikeasti mietin sitä, ettei lapsi sitten tartuta muita, kun useimmiten sama tauti on sitten kaikilla. Eihän kukaan varmaan tällaista enää edes mieti! En edes tajunnut silloin olevani joku poikkeusyksilö. Muistan vaan, kun ilmoitimme hoitoajat klo 8-15 ja lastenhoitaja kommentoi että ihanan lyhyet päivät lapsilla ja mietin mielessäni että eihän tuo mikään lyhyt päivä ole pienelle lapselle 7h
Olen ihmetellyt sitä, miten esim kahden etätöissä olevan vanhemman lapsen hoitoaikaa ei saada lyhennettyä yhtään, vaan se saattaa olla ihan hyvin n.9h? Tuollainen 7h ei pitäisi olla mahdotonta järjestää, jos vaan on tahtoa lyhentää sen pienen, jopa 1-vuotiaan (!) lapsen hoitoaikaa. Tämä auttaisi myös huonoon henkilöstötilanteeseen aamuissa ja iltapäivässä.
Mutta suurimmalla osalla vanhemmista ei ole tahtoa joustaa millään tavalla. Se oma mukavuus on asia nro 1. Ei haluta olla yksin lapsen kanssa, toisaalta mukava lounastaa rauhassa pidemmän kaavan mukaan, ehkä viedä koira lenkille työpäivän jälkeen/käydä itse juoksemassa jne. Sitten ihan tosissaan ihmetellään kun se pieni lapsi oireilee.
Olen niin kyllästynyt hoitamaan alle 3 v. ryhmässä näitä kotiäitien lapsia, jotka ovat paikalla aamusta iltaan, päivästä toiseen, ilman minkäänlaisia vapaita tai lomia. Ja äidit ovat kotona, joskus myös isät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kieltämättä vituttaa noi virikelapset päiväkodissa. On eri asia, jos muutaman päivän viikossa tai pienillä tunneilla, mutta monet on joka päivä 8-9h.
Tämä. Ja kun ei KOSKAAN voida hakea vaikka heti päiväunien jälkeen tai lounaan jälkeen, tai muutenkaan yhtään aikaisemmin, vaikka edelleenkään todellista hoidon tarvetta ei lapsella ole. Jos joskus tosi harvoin vanhempi hakee lapsen aikaisemmin, niin se on korkeintaan 15min aikaisemmin, ja tää vanhempi oikeasti luulee, että hakee lapsen aikaisin ja esitetään siinä vielä niin hyvää vanhempaa kun lapsi haetaan ajoissa 🤮
Mutta ikimaailmassa ei haeta esim klo15 tai aiemmin, joka sekin jo pitkä päivä lapsella täysin turhaan, ellei joku lasu-perhe kyseessä.Onko tässä taustalla jotain kiintymyssuhdepulmaa? Mistä se voi johtua että sitä on nykyään niin paljon?
Äidin omaa kiintymyssuhdepulmaa? Minkälainen lapsuus näillä nykyäideillä on ollut?
Nykyäidithän ovat ensimmäinen sukupolvi, joiden aikana on ollut subjektiivinen päivähoito-oikeus ja lapset on voitu ulkoistaa perheen arjesta. Ehkäpä nyt niitetään sitä, mitä alettiin kylvää 90-luvulla, kun sallittiin esikoisten vieminen päiväkotiin vaikka kotona oli äiti vauvan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys tiimipalavereista, joihin siis koko tiimi osallistuu kerran viikossa. Läsnä opettaja(t) ja lastenhoitaja(t). Mistä näissä palavereissa pitäisi puhua, ja onko kaikilla tiimin jäsenillä oikeus puheenvuoroihin? Miten koette?
Meidän talossa todellakin on tiimit 1x/vkossa ihan jokaisella ryhmällä ja siihen osallistuu ryhmän kaikki kasvattajat. Käymme läpi "yleisiä asioita" ryhmän kuulumisista, samalla viikolla olleen talon yhteisen ja pomon vetämän infon asiat, mahdollisten muiden oleellisten kokousten oleelliset asiat, perkaamme kuluvaa viikkoa ryhmän toiminnan kannalta ja suunnittelemme ja sovimme seuraavan viikon/viikkojen asioita. Ja jos on ryhmän lasten, tai jonkun lapsen, asioista jotakin spessumpaa niin niitä, välillä on myös pomon antamaa "tehtävää" liittyen työn toteuttamiseen ja pedagogiikkaan. Ja jonkun verran ihan vain "juttelua" jostain muustakin kuin varsinaisesti työhön liittyvästä, mutta niihin ei montaa minuuttia mene.
Tiimiaika on 1,5h. Ja en ymmärrä tuota kysymystäsi kaikkien tiimin jäsenten puheenvuoro-oikeudesta, ei se tiimi kenenkään yksin pyörittämä business ole eikä kukaan tiimissä ole ylivertainen toisiin nähden eikä todellakaan selviäisi/toteuttaisi toimintaa yksinään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kieltämättä vituttaa noi virikelapset päiväkodissa. On eri asia, jos muutaman päivän viikossa tai pienillä tunneilla, mutta monet on joka päivä 8-9h.
Tämä. Ja kun ei KOSKAAN voida hakea vaikka heti päiväunien jälkeen tai lounaan jälkeen, tai muutenkaan yhtään aikaisemmin, vaikka edelleenkään todellista hoidon tarvetta ei lapsella ole. Jos joskus tosi harvoin vanhempi hakee lapsen aikaisemmin, niin se on korkeintaan 15min aikaisemmin, ja tää vanhempi oikeasti luulee, että hakee lapsen aikaisin ja esitetään siinä vielä niin hyvää vanhempaa kun lapsi haetaan ajoissa 🤮
Mutta ikimaailmassa ei haeta esim klo15 tai aiemmin, joka sekin jo pitkä päivä lapsella täysin turhaan, ellei joku lasu-perhe kyseessä.No kun vanhempi ei pärjää yksin kahden lapsen kanssa. Samasta syystä tuodaan puolikuntoisina lapsia hoitoon. Ei voida pitää kahta lasta yhtä aikaa sairaslomalla. Tai puhumattakaan siitå, että vanhempi olisi sairaana ja lapsi samaan aikaan. Ei, ihan selkeästi sairas lapsi tuodaan hoitoon, jotta vanhempi tai jopa vanhemmat saavat rauhassa sairastaa kotona.
Onko kukaan muu huomannut, että äidit ovat enenevissä määrin niitä jotka eivät pärjää tai eivät ota vastuuta lapsen asioista? Isät osallistuvat enemmän ja monissa perheissä isä on se joka ensisijaisesti huolehtii lapsen hoitoon liittyvistä asiosta, viestinnästä, vaatteista, vasukeskusteluista jne. Isät myös tuntuvat olevan enemmän lasten kanssa työnsä ovella. Äidit eivät jostain syystä jaksa, heitä ei kiinnosta ja he eivät hoida, vaikka olisivat vauvan kanssa kotona. Onko vaan sattumalta ollut sellaisia perheitä vai onko yleisempi ilmiö?
Minäkin olen huomannut tämän. Ehkä muutos on tapahtunut tässä n.5v aikana, kun muutenkin enemmäm rummutettu naisten tasa-arvosta. Ja toki pitääkin perheen työtaakkaa (kotitöitä ja lastenhoitoa) jakaa molemmille vanhemmille. MUTTA tosi useissa perheissä tilanne onkin kääntynyt siihen että äidit keskittyy omaan hyvinvointiinsa ja miehet hoitavat perheen asiat. Tämä ei ole edes minun oma havainto työpaikallani, vaan yleisesti olemme tämän havainnon tehneet. Koukuttaako puhelin enemmän naisia? En tiedä mikä syy...
Kyllä! Ja äiti on se, jonka pitää käydä lenkillä työpäivän jälkeen ennen kuin hakee lasta hoidosta. Äidin pitää lähteä lomamatkalle/mökille viikoksi vähän väliä, jotta saa enemmän omaa aikaa. Pääongelmia tuntuu olevan suurimmalla osalla. Mistä tämä johtuu?
Tätä pitäisi kyllä tutkia, vai onko jo tutkittu? Miksi äidit eivät jaksa normaalia elämää enää? Miksi ahdistutaan ihan kaikesta? Pitää saada omaa aikaa joka välissä. Omassa tuttavapiirissä, jopa aivan pienten vauvojen äitien on pitänyt päästä jonnekin etelän lomalle itsekseen lähes suoraan synnäriltä.
Sillä että lapset ovat enemmän hoidossa, ei vaikuta olevan helpottava vaikutus millään lailla.Tuota mäkin olen ihmetellyt. Kun vihdoin saadaan niitä lapsia, joita jo yritetty ehkä pitkäänkin, niistä halutaan heti eroon, päivähoitoon tai isovanhemmille. Ja vaikka siis oltaisiin itse terveenä kotona.en ymmärrä ollenkaan. Tällä lailla tulee varmasti moniongelmaisia koululaisia aikanaan, tai psykiatria tarvitsevia aikuisia. Tuntuu että omista lapsista välitetään vähemmän kuin jostain koirasta. Lapset ei edes avioerossa ole se ongelma että kummalle, vaan se koira. Olen aika järkyttynyt, näin kävi lähipiirissäni.
Kyllä, ja tämä tuntuu olevan tosi yleistä. Niin työssä kuin tuttavilla ja sukulaisilla olen huomannut samaa. Monissa perheissä vanhempien, etenkin äidin tärkein tehtävä tuntuu olevan lapsen hoidon järjestäminen ja lapsen hoitoon vieminen. Lapset vaikuttavan olevan vain ja ainoastaan taakka, josta pyritään pääsemään eroon aina kuin suinkin vain on mahdollista. Tärkein tavoiteltavissa oleva tila on se että lapsi/kaikki lapset ovat hoidossa ja on omaa aikaa. Ja vaikka lapset olisivat käytännössä jatkuvasti hoidossa, silti on aina vaan tosi rankkaa, kun joutuu välillä olemaan omien lasten kanssa hetkellisesti. Pienillä lapsilla saattaa olla tosi pitkät päivät päiväkodissa, eikä juurikaan lomia, lisäksi on kaksikin eri mummolaa jos lapset jatkuvasti hoidossa. Eikä kysymys ole edes mistään uraäideistä tms.
Lastensuojelun sossu tässä. Naisten mielenterveysongelmat ovat selvästi näkyvä ongelma, joka korostuu, kun nainen saa lapsia. Sitä äitiyttä ei voi kontrolloida eikä suorittaa, niin se uuvuttaa. Jostain syystä nämä naiset kuitenkin haluavat tehdä lapsia ja heidän miehensä haluavat tehdä lapsia heidän kanssaan. Parempi niillä lapsilla on päiväkodissa kuin sen uupuneen äidin kanssa kotona.
Meillä opettaja puhuu. Toinen lastenhoitaja räplää kännykkäänsä nurkassa, toinen hoitaja torkkuu ja minä yritän epätoivoisesti saada myös jotain sanottua, mutta opettaja hermostuu siitä. Olen myös lastenhoitaja.