Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19696)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse varhaiskasvatuksessa työskentelevät eivät kyllä juurikaan vie lapsiaan virikehoitoon tai pistä lapsiaan muutenkaan hoitoon 1-vuotiaana. Mistäköhän johtuu?
Koska tiedämme realiteetit. Vanhemmilta pimitetään (lue: pakotetaan pimittämään) arjen todellisuus jonka vain itse Vaka systeemissä työskentelevä tietää. Aamuisin vakuutamme vanhemmille hymysuin että tänään on ihana päivä tulossa (vaikka tiedämme että helvetti on valloillaan) ja illalla sanomme että tosiaan oli ihana päivä teidän lapsella (kuka lie) 28 lapsen ryhmässä
Mä en ole ikinä valehdellut vanhemmille, en ikinä! Enkä tule sitä myöskään tekemään jatkossa. Otan vaikka potkut (toki ne olisi laittomat) mutta niin alas en todellakaan vajoa, ettenkö kertoisi totuutta
Joo, kerrot vanhemmille että tässä on oikeasti laittomasti 2 ryhmää yhdessä vaikkei saisi olla. Kerrotko? Kerrot että olet oikeasti yksin vaikka pitäisi olla sijainen siinä, kerrotko? Kerrot että teidän ei pitäisi tuoda lasta hoitoon kun olette vapaalla, kerrotko? Kerrot että teidän lapsi itkee aamusta iltaan kun ei ole tarpeeksi aikuisia kerrotko?
Yksinkertaisesti kerron. Olen monta kertaa sanonut että suunniteltu toiminta ei toteutunut työvoimapulan vuoksi. Itse en suostuisi työskentelemään liian suuressa ryhmässä, eli en sallisi "soluja". Kerron vanhemmille jos lapsella on ollut itkuinen päivä. Kerron vanhemmille lapsen loman tarpeesta, mutta en tietenkään kiellä tuomasta, koska lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen. Kysyn mahdollisuudesta pitää lyhyempää päivää, ja vaihtamaan osa-aikaiseen.
Ookay. Mitä teet sitten kun vastaus noihin kaikkiin sun ehdotuksiin on ei? Toteutuvatko sinun suositukset, ehdotukset, ei soluja koko kaupungin alueella kun et salli niitä? loman tarpeet, hetikö ottavat lomia kun sinä niistä huomautat?
Puhetta on jo kokeiltu mitä seuraavaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niiden kaikkien lasten pitää tulla huomenna hoitoon? Miksi sen 1-vuotiaan, jonka vanhempi vapaalla? Tai sen 2-vuotiaan, jonka äiti vauvan kanssa kotona? Voisiko joku olla yllättäen pois? Joskus? En siis toivo, että kukaan olisi sairaana, koska todennäköisesti tuodaan kuitenkin hoitoon silloinkin. Mutta miksei nämä vapaapäivä/lomalaiset koskaan halua tehdä mitään arkisin omien pienten lastensa kanssa, jos heillä on siihen mahdollisuus? Ei koskaan?
Mulla oli aikoinaan sellainen työ, jossa joutui tekemään välillä ylitöitä ja sitten vastaavasti sai pitää arkivapaita, joskus lyhyelläkin varoitusajalla. Sitten vaan ilmoitettiin päiväkotiin aamulla, että lapset pitääkin kotipäivän tänään, kun äidin (tai isän) ei tarvikaan mennä töihin. Nuo päivät oli ihan parhaita kun sai vaan ottaa rennosti, syödä aamupalaa rauhassa, ulkoilla ja leikkiä ja olla yhdessä. Sama jos itse oli saikulla, niin saatoin ilmoittaa että lapsi ei tule hoitoon. Ihan oikeasti mietin sitä, ettei lapsi sitten tartuta muita, kun useimmiten sama tauti on sitten kaikilla. Eihän kukaan varmaan tällaista enää edes mieti! En edes tajunnut silloin olevani joku poikkeusyksilö. Muistan vaan, kun ilmoitimme hoitoajat klo 8-15 ja lastenhoitaja kommentoi että ihanan lyhyet päivät lapsilla ja mietin mielessäni että eihän tuo mikään lyhyt päivä ole pienelle lapselle 7h
Minä tein vuorotyötä ja lapsi normipäiväkodissa. Aina pidin kotona vapaapäivinä ja milloin vaan mulla tai miehellä oli lomaa tai molemmilla. Minusta oli kiva vapaalla jäädä kotiin ja ottaa rennosti kuskaamisen sijaan. Hoitoajat merkattiin niin että suoraan töistä hakemaan lapsi.
Hänkään ei pannut pahakseen niitä vapaita vaikka tykkäsi mennä hoitoonkin. Ja itse kipeänä en vienyt hoitoon. Paitsi kerran lyhennettyjä päiviä kun olin viikkoja saikulla ja avuton juurikaan touhuamaan ja hoitamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niiden kaikkien lasten pitää tulla huomenna hoitoon? Miksi sen 1-vuotiaan, jonka vanhempi vapaalla? Tai sen 2-vuotiaan, jonka äiti vauvan kanssa kotona? Voisiko joku olla yllättäen pois? Joskus? En siis toivo, että kukaan olisi sairaana, koska todennäköisesti tuodaan kuitenkin hoitoon silloinkin. Mutta miksei nämä vapaapäivä/lomalaiset koskaan halua tehdä mitään arkisin omien pienten lastensa kanssa, jos heillä on siihen mahdollisuus? Ei koskaan?
Mulla oli aikoinaan sellainen työ, jossa joutui tekemään välillä ylitöitä ja sitten vastaavasti sai pitää arkivapaita, joskus lyhyelläkin varoitusajalla. Sitten vaan ilmoitettiin päiväkotiin aamulla, että lapset pitääkin kotipäivän tänään, kun äidin (tai isän) ei tarvikaan mennä töihin. Nuo päivät oli ihan parhaita kun sai vaan ottaa rennosti, syödä aamupalaa rauhassa, ulkoilla ja leikkiä ja olla yhdessä. Sama jos itse oli saikulla, niin saatoin ilmoittaa että lapsi ei tule hoitoon. Ihan oikeasti mietin sitä, ettei lapsi sitten tartuta muita, kun useimmiten sama tauti on sitten kaikilla. Eihän kukaan varmaan tällaista enää edes mieti! En edes tajunnut silloin olevani joku poikkeusyksilö. Muistan vaan, kun ilmoitimme hoitoajat klo 8-15 ja lastenhoitaja kommentoi että ihanan lyhyet päivät lapsilla ja mietin mielessäni että eihän tuo mikään lyhyt päivä ole pienelle lapselle 7h
Minä tein vuorotyötä ja lapsi normipäiväkodissa. Aina pidin kotona vapaapäivinä ja milloin vaan mulla tai miehellä oli lomaa tai molemmilla. Minusta oli kiva vapaalla jäädä kotiin ja ottaa rennosti kuskaamisen sijaan. Hoitoajat merkattiin niin että suoraan töistä hakemaan lapsi.
Hänkään ei pannut pahakseen niitä vapaita vaikka tykkäsi mennä hoitoonkin. Ja itse kipeänä en vienyt hoitoon. Paitsi kerran lyhennettyjä päiviä kun olin viikkoja saikulla ja avuton juurikaan touhuamaan ja hoitamaan.
Te saittekin alennusta hoitomaksuun niin piditte lapset kotona, ymmärrän tuon. Mutta miten sitten ne jotka maksaa täydet maksut ä, heillähän tilanne on se että voivat maksaa satoja euroja kuukaudessa jos on useampi lapsi ja keskituloinen perhe. Tilanne ei ole aina vertailukelpoinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kieltämättä vituttaa noi virikelapset päiväkodissa. On eri asia, jos muutaman päivän viikossa tai pienillä tunneilla, mutta monet on joka päivä 8-9h.
Tämä. Ja kun ei KOSKAAN voida hakea vaikka heti päiväunien jälkeen tai lounaan jälkeen, tai muutenkaan yhtään aikaisemmin, vaikka edelleenkään todellista hoidon tarvetta ei lapsella ole. Jos joskus tosi harvoin vanhempi hakee lapsen aikaisemmin, niin se on korkeintaan 15min aikaisemmin, ja tää vanhempi oikeasti luulee, että hakee lapsen aikaisin ja esitetään siinä vielä niin hyvää vanhempaa kun lapsi haetaan ajoissa 🤮
Mutta ikimaailmassa ei haeta esim klo15 tai aiemmin, joka sekin jo pitkä päivä lapsella täysin turhaan, ellei joku lasu-perhe kyseessä.No kun vanhempi ei pärjää yksin kahden lapsen kanssa. Samasta syystä tuodaan puolikuntoisina lapsia hoitoon. Ei voida pitää kahta lasta yhtä aikaa sairaslomalla. Tai puhumattakaan siitå, että vanhempi olisi sairaana ja lapsi samaan aikaan. Ei, ihan selkeästi sairas lapsi tuodaan hoitoon, jotta vanhempi tai jopa vanhemmat saavat rauhassa sairastaa kotona.
Onko kukaan muu huomannut, että äidit ovat enenevissä määrin niitä jotka eivät pärjää tai eivät ota vastuuta lapsen asioista? Isät osallistuvat enemmän ja monissa perheissä isä on se joka ensisijaisesti huolehtii lapsen hoitoon liittyvistä asiosta, viestinnästä, vaatteista, vasukeskusteluista jne. Isät myös tuntuvat olevan enemmän lasten kanssa työnsä ovella. Äidit eivät jostain syystä jaksa, heitä ei kiinnosta ja he eivät hoida, vaikka olisivat vauvan kanssa kotona. Onko vaan sattumalta ollut sellaisia perheitä vai onko yleisempi ilmiö?
Minäkin olen huomannut tämän. Ehkä muutos on tapahtunut tässä n.5v aikana, kun muutenkin enemmäm rummutettu naisten tasa-arvosta. Ja toki pitääkin perheen työtaakkaa (kotitöitä ja lastenhoitoa) jakaa molemmille vanhemmille. MUTTA tosi useissa perheissä tilanne onkin kääntynyt siihen että äidit keskittyy omaan hyvinvointiinsa ja miehet hoitavat perheen asiat. Tämä ei ole edes minun oma havainto työpaikallani, vaan yleisesti olemme tämän havainnon tehneet. Koukuttaako puhelin enemmän naisia? En tiedä mikä syy...
Kyllä! Ja äiti on se, jonka pitää käydä lenkillä työpäivän jälkeen ennen kuin hakee lasta hoidosta. Äidin pitää lähteä lomamatkalle/mökille viikoksi vähän väliä, jotta saa enemmän omaa aikaa. Pääongelmia tuntuu olevan suurimmalla osalla. Mistä tämä johtuu?
Tätä pitäisi kyllä tutkia, vai onko jo tutkittu? Miksi äidit eivät jaksa normaalia elämää enää? Miksi ahdistutaan ihan kaikesta? Pitää saada omaa aikaa joka välissä. Omassa tuttavapiirissä, jopa aivan pienten vauvojen äitien on pitänyt päästä jonnekin etelän lomalle itsekseen lähes suoraan synnäriltä.
Sillä että lapset ovat enemmän hoidossa, ei vaikuta olevan helpottava vaikutus millään lailla.Tuota mäkin olen ihmetellyt. Kun vihdoin saadaan niitä lapsia, joita jo yritetty ehkä pitkäänkin, niistä halutaan heti eroon, päivähoitoon tai isovanhemmille. Ja vaikka siis oltaisiin itse terveenä kotona.en ymmärrä ollenkaan. Tällä lailla tulee varmasti moniongelmaisia koululaisia aikanaan, tai psykiatria tarvitsevia aikuisia. Tuntuu että omista lapsista välitetään vähemmän kuin jostain koirasta. Lapset ei edes avioerossa ole se ongelma että kummalle, vaan se koira. Olen aika järkyttynyt, näin kävi lähipiirissäni.
Kyllä, ja tämä tuntuu olevan tosi yleistä. Niin työssä kuin tuttavilla ja sukulaisilla olen huomannut samaa. Monissa perheissä vanhempien, etenkin äidin tärkein tehtävä tuntuu olevan lapsen hoidon järjestäminen ja lapsen hoitoon vieminen. Lapset vaikuttavan olevan vain ja ainoastaan taakka, josta pyritään pääsemään eroon aina kuin suinkin vain on mahdollista. Tärkein tavoiteltavissa oleva tila on se että lapsi/kaikki lapset ovat hoidossa ja on omaa aikaa. Ja vaikka lapset olisivat käytännössä jatkuvasti hoidossa, silti on aina vaan tosi rankkaa, kun joutuu välillä olemaan omien lasten kanssa hetkellisesti. Pienillä lapsilla saattaa olla tosi pitkät päivät päiväkodissa, eikä juurikaan lomia, lisäksi on kaksikin eri mummolaa jos lapset jatkuvasti hoidossa. Eikä kysymys ole edes mistään uraäideistä tms.
Lastensuojelun sossu tässä. Naisten mielenterveysongelmat ovat selvästi näkyvä ongelma, joka korostuu, kun nainen saa lapsia. Sitä äitiyttä ei voi kontrolloida eikä suorittaa, niin se uuvuttaa. Jostain syystä nämä naiset kuitenkin haluavat tehdä lapsia ja heidän miehensä haluavat tehdä lapsia heidän kanssaan. Parempi niillä lapsilla on päiväkodissa kuin sen uupuneen äidin kanssa kotona.
Ja nimenomaan monikossa haluavat lapsia. Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kieltämättä vituttaa noi virikelapset päiväkodissa. On eri asia, jos muutaman päivän viikossa tai pienillä tunneilla, mutta monet on joka päivä 8-9h.
Tämä. Ja kun ei KOSKAAN voida hakea vaikka heti päiväunien jälkeen tai lounaan jälkeen, tai muutenkaan yhtään aikaisemmin, vaikka edelleenkään todellista hoidon tarvetta ei lapsella ole. Jos joskus tosi harvoin vanhempi hakee lapsen aikaisemmin, niin se on korkeintaan 15min aikaisemmin, ja tää vanhempi oikeasti luulee, että hakee lapsen aikaisin ja esitetään siinä vielä niin hyvää vanhempaa kun lapsi haetaan ajoissa 🤮
Mutta ikimaailmassa ei haeta esim klo15 tai aiemmin, joka sekin jo pitkä päivä lapsella täysin turhaan, ellei joku lasu-perhe kyseessä.No kun vanhempi ei pärjää yksin kahden lapsen kanssa. Samasta syystä tuodaan puolikuntoisina lapsia hoitoon. Ei voida pitää kahta lasta yhtä aikaa sairaslomalla. Tai puhumattakaan siitå, että vanhempi olisi sairaana ja lapsi samaan aikaan. Ei, ihan selkeästi sairas lapsi tuodaan hoitoon, jotta vanhempi tai jopa vanhemmat saavat rauhassa sairastaa kotona.
Onko kukaan muu huomannut, että äidit ovat enenevissä määrin niitä jotka eivät pärjää tai eivät ota vastuuta lapsen asioista? Isät osallistuvat enemmän ja monissa perheissä isä on se joka ensisijaisesti huolehtii lapsen hoitoon liittyvistä asiosta, viestinnästä, vaatteista, vasukeskusteluista jne. Isät myös tuntuvat olevan enemmän lasten kanssa työnsä ovella. Äidit eivät jostain syystä jaksa, heitä ei kiinnosta ja he eivät hoida, vaikka olisivat vauvan kanssa kotona. Onko vaan sattumalta ollut sellaisia perheitä vai onko yleisempi ilmiö?
Minäkin olen huomannut tämän. Ehkä muutos on tapahtunut tässä n.5v aikana, kun muutenkin enemmäm rummutettu naisten tasa-arvosta. Ja toki pitääkin perheen työtaakkaa (kotitöitä ja lastenhoitoa) jakaa molemmille vanhemmille. MUTTA tosi useissa perheissä tilanne onkin kääntynyt siihen että äidit keskittyy omaan hyvinvointiinsa ja miehet hoitavat perheen asiat. Tämä ei ole edes minun oma havainto työpaikallani, vaan yleisesti olemme tämän havainnon tehneet. Koukuttaako puhelin enemmän naisia? En tiedä mikä syy...
Kyllä! Ja äiti on se, jonka pitää käydä lenkillä työpäivän jälkeen ennen kuin hakee lasta hoidosta. Äidin pitää lähteä lomamatkalle/mökille viikoksi vähän väliä, jotta saa enemmän omaa aikaa. Pääongelmia tuntuu olevan suurimmalla osalla. Mistä tämä johtuu?
Tätä pitäisi kyllä tutkia, vai onko jo tutkittu? Miksi äidit eivät jaksa normaalia elämää enää? Miksi ahdistutaan ihan kaikesta? Pitää saada omaa aikaa joka välissä. Omassa tuttavapiirissä, jopa aivan pienten vauvojen äitien on pitänyt päästä jonnekin etelän lomalle itsekseen lähes suoraan synnäriltä.
Sillä että lapset ovat enemmän hoidossa, ei vaikuta olevan helpottava vaikutus millään lailla.Tuota mäkin olen ihmetellyt. Kun vihdoin saadaan niitä lapsia, joita jo yritetty ehkä pitkäänkin, niistä halutaan heti eroon, päivähoitoon tai isovanhemmille. Ja vaikka siis oltaisiin itse terveenä kotona.en ymmärrä ollenkaan. Tällä lailla tulee varmasti moniongelmaisia koululaisia aikanaan, tai psykiatria tarvitsevia aikuisia. Tuntuu että omista lapsista välitetään vähemmän kuin jostain koirasta. Lapset ei edes avioerossa ole se ongelma että kummalle, vaan se koira. Olen aika järkyttynyt, näin kävi lähipiirissäni.
Kyllä, ja tämä tuntuu olevan tosi yleistä. Niin työssä kuin tuttavilla ja sukulaisilla olen huomannut samaa. Monissa perheissä vanhempien, etenkin äidin tärkein tehtävä tuntuu olevan lapsen hoidon järjestäminen ja lapsen hoitoon vieminen. Lapset vaikuttavan olevan vain ja ainoastaan taakka, josta pyritään pääsemään eroon aina kuin suinkin vain on mahdollista. Tärkein tavoiteltavissa oleva tila on se että lapsi/kaikki lapset ovat hoidossa ja on omaa aikaa. Ja vaikka lapset olisivat käytännössä jatkuvasti hoidossa, silti on aina vaan tosi rankkaa, kun joutuu välillä olemaan omien lasten kanssa hetkellisesti. Pienillä lapsilla saattaa olla tosi pitkät päivät päiväkodissa, eikä juurikaan lomia, lisäksi on kaksikin eri mummolaa jos lapset jatkuvasti hoidossa. Eikä kysymys ole edes mistään uraäideistä tms.
Lastensuojelun sossu tässä. Naisten mielenterveysongelmat ovat selvästi näkyvä ongelma, joka korostuu, kun nainen saa lapsia. Sitä äitiyttä ei voi kontrolloida eikä suorittaa, niin se uuvuttaa. Jostain syystä nämä naiset kuitenkin haluavat tehdä lapsia ja heidän miehensä haluavat tehdä lapsia heidän kanssaan. Parempi niillä lapsilla on päiväkodissa kuin sen uupuneen äidin kanssa kotona.
Ja nimenomaan monikossa haluavat lapsia. Miksi?
Niin, kaipa se on yksilöllistä. Mies haluaa, käsite perheestä edellyttää useita lapsia, suku painostaa, mikä se nyt kenelläkin on syy. Fakta on, että niitä lapsia syntyy äideille, jotka eivät jaksa niitä kunnolla hoitaa. Ei heitä steriloimaankaan voi etukäteen alkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niiden kaikkien lasten pitää tulla huomenna hoitoon? Miksi sen 1-vuotiaan, jonka vanhempi vapaalla? Tai sen 2-vuotiaan, jonka äiti vauvan kanssa kotona? Voisiko joku olla yllättäen pois? Joskus? En siis toivo, että kukaan olisi sairaana, koska todennäköisesti tuodaan kuitenkin hoitoon silloinkin. Mutta miksei nämä vapaapäivä/lomalaiset koskaan halua tehdä mitään arkisin omien pienten lastensa kanssa, jos heillä on siihen mahdollisuus? Ei koskaan?
Mulla oli aikoinaan sellainen työ, jossa joutui tekemään välillä ylitöitä ja sitten vastaavasti sai pitää arkivapaita, joskus lyhyelläkin varoitusajalla. Sitten vaan ilmoitettiin päiväkotiin aamulla, että lapset pitääkin kotipäivän tänään, kun äidin (tai isän) ei tarvikaan mennä töihin. Nuo päivät oli ihan parhaita kun sai vaan ottaa rennosti, syödä aamupalaa rauhassa, ulkoilla ja leikkiä ja olla yhdessä. Sama jos itse oli saikulla, niin saatoin ilmoittaa että lapsi ei tule hoitoon. Ihan oikeasti mietin sitä, ettei lapsi sitten tartuta muita, kun useimmiten sama tauti on sitten kaikilla. Eihän kukaan varmaan tällaista enää edes mieti! En edes tajunnut silloin olevani joku poikkeusyksilö. Muistan vaan, kun ilmoitimme hoitoajat klo 8-15 ja lastenhoitaja kommentoi että ihanan lyhyet päivät lapsilla ja mietin mielessäni että eihän tuo mikään lyhyt päivä ole pienelle lapselle 7h
Minä tein vuorotyötä ja lapsi normipäiväkodissa. Aina pidin kotona vapaapäivinä ja milloin vaan mulla tai miehellä oli lomaa tai molemmilla. Minusta oli kiva vapaalla jäädä kotiin ja ottaa rennosti kuskaamisen sijaan. Hoitoajat merkattiin niin että suoraan töistä hakemaan lapsi.
Hänkään ei pannut pahakseen niitä vapaita vaikka tykkäsi mennä hoitoonkin. Ja itse kipeänä en vienyt hoitoon. Paitsi kerran lyhennettyjä päiviä kun olin viikkoja saikulla ja avuton juurikaan touhuamaan ja hoitamaan.Te saittekin alennusta hoitomaksuun niin piditte lapset kotona, ymmärrän tuon. Mutta miten sitten ne jotka maksaa täydet maksut ä, heillähän tilanne on se että voivat maksaa satoja euroja kuukaudessa jos on useampi lapsi ja keskituloinen perhe. Tilanne ei ole aina vertailukelpoinen
Eihän mitään alennusta saa hoitomaksuista, jos aamulla ilmoittaa että pitääkin vapaapäivän. Katsos kun kaikkea ei voi aina miettiä _pelkästään_ rahassa, vaikka ilmeisesti nykyään ei voi antaa lapsen syödä edes aamupalaa josksu kotona muun perheen kanssa, vaikka siihen olisi mahdollisuus ja perheellä olisi hyvätkin tulot, koska sen joitakin senttejä maksavan puuron saa ilmaiseksi päiväkodissa.
Mutta eihän niistä ylimääräisistä vapaapäivistä sentään mitään sakkoa mennyt, eikä mene tänä päivänäkään. Sama hoitomaksu oli joka kuukausi ja se oli jo budjetoitu menoihin. Ja minä sain viettää ylimääräisen vapaapäivän pienten ihanien lasteni kanssa ja hekin vähän huilia rankasta arjesta.
Rehellisesti en koskaan miettinyt sitä että jotenkin menettäisin siinä rahaa. Hoitomaksu on niin pieni muutenkin, vaikka maksaisi täyden hinnan. Eihän se kata lähellekään kaikkia kuluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kieltämättä vituttaa noi virikelapset päiväkodissa. On eri asia, jos muutaman päivän viikossa tai pienillä tunneilla, mutta monet on joka päivä 8-9h.
Tämä. Ja kun ei KOSKAAN voida hakea vaikka heti päiväunien jälkeen tai lounaan jälkeen, tai muutenkaan yhtään aikaisemmin, vaikka edelleenkään todellista hoidon tarvetta ei lapsella ole. Jos joskus tosi harvoin vanhempi hakee lapsen aikaisemmin, niin se on korkeintaan 15min aikaisemmin, ja tää vanhempi oikeasti luulee, että hakee lapsen aikaisin ja esitetään siinä vielä niin hyvää vanhempaa kun lapsi haetaan ajoissa 🤮
Mutta ikimaailmassa ei haeta esim klo15 tai aiemmin, joka sekin jo pitkä päivä lapsella täysin turhaan, ellei joku lasu-perhe kyseessä.No kun vanhempi ei pärjää yksin kahden lapsen kanssa. Samasta syystä tuodaan puolikuntoisina lapsia hoitoon. Ei voida pitää kahta lasta yhtä aikaa sairaslomalla. Tai puhumattakaan siitå, että vanhempi olisi sairaana ja lapsi samaan aikaan. Ei, ihan selkeästi sairas lapsi tuodaan hoitoon, jotta vanhempi tai jopa vanhemmat saavat rauhassa sairastaa kotona.
Onko kukaan muu huomannut, että äidit ovat enenevissä määrin niitä jotka eivät pärjää tai eivät ota vastuuta lapsen asioista? Isät osallistuvat enemmän ja monissa perheissä isä on se joka ensisijaisesti huolehtii lapsen hoitoon liittyvistä asiosta, viestinnästä, vaatteista, vasukeskusteluista jne. Isät myös tuntuvat olevan enemmän lasten kanssa työnsä ovella. Äidit eivät jostain syystä jaksa, heitä ei kiinnosta ja he eivät hoida, vaikka olisivat vauvan kanssa kotona. Onko vaan sattumalta ollut sellaisia perheitä vai onko yleisempi ilmiö?
Minäkin olen huomannut tämän. Ehkä muutos on tapahtunut tässä n.5v aikana, kun muutenkin enemmäm rummutettu naisten tasa-arvosta. Ja toki pitääkin perheen työtaakkaa (kotitöitä ja lastenhoitoa) jakaa molemmille vanhemmille. MUTTA tosi useissa perheissä tilanne onkin kääntynyt siihen että äidit keskittyy omaan hyvinvointiinsa ja miehet hoitavat perheen asiat. Tämä ei ole edes minun oma havainto työpaikallani, vaan yleisesti olemme tämän havainnon tehneet. Koukuttaako puhelin enemmän naisia? En tiedä mikä syy...
Kyllä! Ja äiti on se, jonka pitää käydä lenkillä työpäivän jälkeen ennen kuin hakee lasta hoidosta. Äidin pitää lähteä lomamatkalle/mökille viikoksi vähän väliä, jotta saa enemmän omaa aikaa. Pääongelmia tuntuu olevan suurimmalla osalla. Mistä tämä johtuu?
Tätä pitäisi kyllä tutkia, vai onko jo tutkittu? Miksi äidit eivät jaksa normaalia elämää enää? Miksi ahdistutaan ihan kaikesta? Pitää saada omaa aikaa joka välissä. Omassa tuttavapiirissä, jopa aivan pienten vauvojen äitien on pitänyt päästä jonnekin etelän lomalle itsekseen lähes suoraan synnäriltä.
Sillä että lapset ovat enemmän hoidossa, ei vaikuta olevan helpottava vaikutus millään lailla.Tuota mäkin olen ihmetellyt. Kun vihdoin saadaan niitä lapsia, joita jo yritetty ehkä pitkäänkin, niistä halutaan heti eroon, päivähoitoon tai isovanhemmille. Ja vaikka siis oltaisiin itse terveenä kotona.en ymmärrä ollenkaan. Tällä lailla tulee varmasti moniongelmaisia koululaisia aikanaan, tai psykiatria tarvitsevia aikuisia. Tuntuu että omista lapsista välitetään vähemmän kuin jostain koirasta. Lapset ei edes avioerossa ole se ongelma että kummalle, vaan se koira. Olen aika järkyttynyt, näin kävi lähipiirissäni.
Kyllä, ja tämä tuntuu olevan tosi yleistä. Niin työssä kuin tuttavilla ja sukulaisilla olen huomannut samaa. Monissa perheissä vanhempien, etenkin äidin tärkein tehtävä tuntuu olevan lapsen hoidon järjestäminen ja lapsen hoitoon vieminen. Lapset vaikuttavan olevan vain ja ainoastaan taakka, josta pyritään pääsemään eroon aina kuin suinkin vain on mahdollista. Tärkein tavoiteltavissa oleva tila on se että lapsi/kaikki lapset ovat hoidossa ja on omaa aikaa. Ja vaikka lapset olisivat käytännössä jatkuvasti hoidossa, silti on aina vaan tosi rankkaa, kun joutuu välillä olemaan omien lasten kanssa hetkellisesti. Pienillä lapsilla saattaa olla tosi pitkät päivät päiväkodissa, eikä juurikaan lomia, lisäksi on kaksikin eri mummolaa jos lapset jatkuvasti hoidossa. Eikä kysymys ole edes mistään uraäideistä tms.
Lastensuojelun sossu tässä. Naisten mielenterveysongelmat ovat selvästi näkyvä ongelma, joka korostuu, kun nainen saa lapsia. Sitä äitiyttä ei voi kontrolloida eikä suorittaa, niin se uuvuttaa. Jostain syystä nämä naiset kuitenkin haluavat tehdä lapsia ja heidän miehensä haluavat tehdä lapsia heidän kanssaan. Parempi niillä lapsilla on päiväkodissa kuin sen uupuneen äidin kanssa kotona.
Ja nimenomaan monikossa haluavat lapsia. Miksi?
Niin, kaipa se on yksilöllistä. Mies haluaa, käsite perheestä edellyttää useita lapsia, suku painostaa, mikä se nyt kenelläkin on syy. Fakta on, että niitä lapsia syntyy äideille, jotka eivät jaksa niitä kunnolla hoitaa. Ei heitä steriloimaankaan voi etukäteen alkaa.
Mutta miksi niin iso osa äideistä tuntuu nykyään olevan tällaisia? Onko heidän omassa kiintymyssuhteessa ollut jotain pahasti pielessä? Nyt näiden pienten lasten äiteinä on 80-90-luvulla syntyneet pääasiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen huomannut sellaisen muutoksen, että nykyään useimmat vanhemmat eivät enää osaa sanoa lapsilleen että nyt lähdetään kun minä sanon niin. Lapset saavat kiukutella rauhassa ja kieltäytyä lähtemästä vanhemman mukaan, koska leikit jää kesken.
Sen sijaan että vanhempi olisi empaattinen ja kertoisi lapselle, että ymmärtää että tätä harmittaa, mutta nyt kuitenkin on lähdettävä, huomenna jatkuu leikit taas, he alkavat neuvottelemaan lapsen kanssa että milloin äiti/isä saa tulla hakemaan, olisiko puoli neljä parempi vai entä jos äiti nyt käy kaupassa ja tulee sitten viideltä uudestaan?
Siis käsittämätöntä lapastelua aikuisilta ihmisiltä. Usein puutun tilanteeseen ja sanon lapselle että ei kun sinä lähdet nyt kun sinua tultiin hakemasn. Minä kirjaan sinut nyt ulos ja me näemme huomenna uudestaan.
Joidenkin kanssa joudun ennakoimaan siten että viisitoista minuutyia ennen ilmoitettua hakuaikaa sanon lapselle että sinulla on nyt 15 minuuttia aikaa leikkiä ennen kuin lähdet, ja kun isä/äiti tulee, sinä lähdet ilman kiukutteluja, ymmärsitkö?Missä yksikössä varhaiskasvattajat puhuvat, että "lapsi kiukuttelee"? En ole ikinä kuullut. "Kiukuttelu" ei ole mikään tunne eikä sitä siksi myöskään sanoiteta.
Onko joku väittänyt sitä tunteeksi? Kiukuttelu on toimintaa ja toiminnan voi kieltää. Vai eikö teidän päykyssä puhutaan muuten kuin sanoitetaan tunteita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse varhaiskasvatuksessa työskentelevät eivät kyllä juurikaan vie lapsiaan virikehoitoon tai pistä lapsiaan muutenkaan hoitoon 1-vuotiaana. Mistäköhän johtuu?
Koska tiedämme realiteetit. Vanhemmilta pimitetään (lue: pakotetaan pimittämään) arjen todellisuus jonka vain itse Vaka systeemissä työskentelevä tietää. Aamuisin vakuutamme vanhemmille hymysuin että tänään on ihana päivä tulossa (vaikka tiedämme että helvetti on valloillaan) ja illalla sanomme että tosiaan oli ihana päivä teidän lapsella (kuka lie) 28 lapsen ryhmässä
Mä en ole ikinä valehdellut vanhemmille, en ikinä! Enkä tule sitä myöskään tekemään jatkossa. Otan vaikka potkut (toki ne olisi laittomat) mutta niin alas en todellakaan vajoa, ettenkö kertoisi totuutta
Joo, kerrot vanhemmille että tässä on oikeasti laittomasti 2 ryhmää yhdessä vaikkei saisi olla. Kerrotko? Kerrot että olet oikeasti yksin vaikka pitäisi olla sijainen siinä, kerrotko? Kerrot että teidän ei pitäisi tuoda lasta hoitoon kun olette vapaalla, kerrotko? Kerrot että teidän lapsi itkee aamusta iltaan kun ei ole tarpeeksi aikuisia kerrotko?
Yksinkertaisesti kerron. Olen monta kertaa sanonut että suunniteltu toiminta ei toteutunut työvoimapulan vuoksi. Itse en suostuisi työskentelemään liian suuressa ryhmässä, eli en sallisi "soluja". Kerron vanhemmille jos lapsella on ollut itkuinen päivä. Kerron vanhemmille lapsen loman tarpeesta, mutta en tietenkään kiellä tuomasta, koska lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen. Kysyn mahdollisuudesta pitää lyhyempää päivää, ja vaihtamaan osa-aikaiseen.
Ookay. Mitä teet sitten kun vastaus noihin kaikkiin sun ehdotuksiin on ei? Toteutuvatko sinun suositukset, ehdotukset, ei soluja koko kaupungin alueella kun et salli niitä? loman tarpeet, hetikö ottavat lomia kun sinä niistä huomautat?
Puhetta on jo kokeiltu mitä seuraavaksi?
En minä mikään Jumala ole!
Jos he vastaavat ei niin sitten vastaavat. En siltikään älä valehtemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta onko päiväkoti ratkaisu kaikkiin perheiden kokemiin haasteisiin? Onko varhaiskasvatuksen työntekijät kykeneväisiä ottamaan vastuulleen kaikenlaiset ongelmat ja tilanteet maan ja taivaan väliltä?
Tuntuu siis, että lastensuojelun ym. ensisijainen tukimuoto on sysätä lapsi aina vaan pidemmäksi aikaa päiväkotiin, aamusta iltaan vuoden ympäri. Silläkö ratkeaa perheiden ongelmat? Vai olisiko syytä jonkinlaiseen muuhunkin tukeen?
Ei ole ei. Nyt pitäisi äkkiä keksiä jotain muita keinoja auttaa näitä perheitä, koska nyt kärsii lapset ja sitä satoa niitetään sitten myöhemmin ja voin sanoa että kalliiksi tulee. Lapset ja nuoret voivat tällä hetkellä pahoin ja kyllä vanhempien olisi syytä katsoa peiliin tässä asiassa. Ainiin mutta kun ei vanhempia saa vastuuttaa tai syyttää mistään, koska heillehän voi tulla paha mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kieltämättä vituttaa noi virikelapset päiväkodissa. On eri asia, jos muutaman päivän viikossa tai pienillä tunneilla, mutta monet on joka päivä 8-9h.
Tämä. Ja kun ei KOSKAAN voida hakea vaikka heti päiväunien jälkeen tai lounaan jälkeen, tai muutenkaan yhtään aikaisemmin, vaikka edelleenkään todellista hoidon tarvetta ei lapsella ole. Jos joskus tosi harvoin vanhempi hakee lapsen aikaisemmin, niin se on korkeintaan 15min aikaisemmin, ja tää vanhempi oikeasti luulee, että hakee lapsen aikaisin ja esitetään siinä vielä niin hyvää vanhempaa kun lapsi haetaan ajoissa 🤮
Mutta ikimaailmassa ei haeta esim klo15 tai aiemmin, joka sekin jo pitkä päivä lapsella täysin turhaan, ellei joku lasu-perhe kyseessä.No kun vanhempi ei pärjää yksin kahden lapsen kanssa. Samasta syystä tuodaan puolikuntoisina lapsia hoitoon. Ei voida pitää kahta lasta yhtä aikaa sairaslomalla. Tai puhumattakaan siitå, että vanhempi olisi sairaana ja lapsi samaan aikaan. Ei, ihan selkeästi sairas lapsi tuodaan hoitoon, jotta vanhempi tai jopa vanhemmat saavat rauhassa sairastaa kotona.
Onko kukaan muu huomannut, että äidit ovat enenevissä määrin niitä jotka eivät pärjää tai eivät ota vastuuta lapsen asioista? Isät osallistuvat enemmän ja monissa perheissä isä on se joka ensisijaisesti huolehtii lapsen hoitoon liittyvistä asiosta, viestinnästä, vaatteista, vasukeskusteluista jne. Isät myös tuntuvat olevan enemmän lasten kanssa työnsä ovella. Äidit eivät jostain syystä jaksa, heitä ei kiinnosta ja he eivät hoida, vaikka olisivat vauvan kanssa kotona. Onko vaan sattumalta ollut sellaisia perheitä vai onko yleisempi ilmiö?
Minäkin olen huomannut tämän. Ehkä muutos on tapahtunut tässä n.5v aikana, kun muutenkin enemmäm rummutettu naisten tasa-arvosta. Ja toki pitääkin perheen työtaakkaa (kotitöitä ja lastenhoitoa) jakaa molemmille vanhemmille. MUTTA tosi useissa perheissä tilanne onkin kääntynyt siihen että äidit keskittyy omaan hyvinvointiinsa ja miehet hoitavat perheen asiat. Tämä ei ole edes minun oma havainto työpaikallani, vaan yleisesti olemme tämän havainnon tehneet. Koukuttaako puhelin enemmän naisia? En tiedä mikä syy...
Kyllä! Ja äiti on se, jonka pitää käydä lenkillä työpäivän jälkeen ennen kuin hakee lasta hoidosta. Äidin pitää lähteä lomamatkalle/mökille viikoksi vähän väliä, jotta saa enemmän omaa aikaa. Pääongelmia tuntuu olevan suurimmalla osalla. Mistä tämä johtuu?
Tätä pitäisi kyllä tutkia, vai onko jo tutkittu? Miksi äidit eivät jaksa normaalia elämää enää? Miksi ahdistutaan ihan kaikesta? Pitää saada omaa aikaa joka välissä. Omassa tuttavapiirissä, jopa aivan pienten vauvojen äitien on pitänyt päästä jonnekin etelän lomalle itsekseen lähes suoraan synnäriltä.
Sillä että lapset ovat enemmän hoidossa, ei vaikuta olevan helpottava vaikutus millään lailla.Tuota mäkin olen ihmetellyt. Kun vihdoin saadaan niitä lapsia, joita jo yritetty ehkä pitkäänkin, niistä halutaan heti eroon, päivähoitoon tai isovanhemmille. Ja vaikka siis oltaisiin itse terveenä kotona.en ymmärrä ollenkaan. Tällä lailla tulee varmasti moniongelmaisia koululaisia aikanaan, tai psykiatria tarvitsevia aikuisia. Tuntuu että omista lapsista välitetään vähemmän kuin jostain koirasta. Lapset ei edes avioerossa ole se ongelma että kummalle, vaan se koira. Olen aika järkyttynyt, näin kävi lähipiirissäni.
Kyllä, ja tämä tuntuu olevan tosi yleistä. Niin työssä kuin tuttavilla ja sukulaisilla olen huomannut samaa. Monissa perheissä vanhempien, etenkin äidin tärkein tehtävä tuntuu olevan lapsen hoidon järjestäminen ja lapsen hoitoon vieminen. Lapset vaikuttavan olevan vain ja ainoastaan taakka, josta pyritään pääsemään eroon aina kuin suinkin vain on mahdollista. Tärkein tavoiteltavissa oleva tila on se että lapsi/kaikki lapset ovat hoidossa ja on omaa aikaa. Ja vaikka lapset olisivat käytännössä jatkuvasti hoidossa, silti on aina vaan tosi rankkaa, kun joutuu välillä olemaan omien lasten kanssa hetkellisesti. Pienillä lapsilla saattaa olla tosi pitkät päivät päiväkodissa, eikä juurikaan lomia, lisäksi on kaksikin eri mummolaa jos lapset jatkuvasti hoidossa. Eikä kysymys ole edes mistään uraäideistä tms.
Lastensuojelun sossu tässä. Naisten mielenterveysongelmat ovat selvästi näkyvä ongelma, joka korostuu, kun nainen saa lapsia. Sitä äitiyttä ei voi kontrolloida eikä suorittaa, niin se uuvuttaa. Jostain syystä nämä naiset kuitenkin haluavat tehdä lapsia ja heidän miehensä haluavat tehdä lapsia heidän kanssaan. Parempi niillä lapsilla on päiväkodissa kuin sen uupuneen äidin kanssa kotona.
Milloin sä olet viimeeksi käynyt päiväkodissa? Eikö tämä ketju jo kerro sinulle tilannette? Parempi lapsen olla isossa ryhmässä 3 uupuneen kasvattajan kanssa, kuin kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta onko päiväkoti ratkaisu kaikkiin perheiden kokemiin haasteisiin? Onko varhaiskasvatuksen työntekijät kykeneväisiä ottamaan vastuulleen kaikenlaiset ongelmat ja tilanteet maan ja taivaan väliltä?
Tuntuu siis, että lastensuojelun ym. ensisijainen tukimuoto on sysätä lapsi aina vaan pidemmäksi aikaa päiväkotiin, aamusta iltaan vuoden ympäri. Silläkö ratkeaa perheiden ongelmat? Vai olisiko syytä jonkinlaiseen muuhunkin tukeen?
Mitä se muu toki voisi olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta onko päiväkoti ratkaisu kaikkiin perheiden kokemiin haasteisiin? Onko varhaiskasvatuksen työntekijät kykeneväisiä ottamaan vastuulleen kaikenlaiset ongelmat ja tilanteet maan ja taivaan väliltä?
Tuntuu siis, että lastensuojelun ym. ensisijainen tukimuoto on sysätä lapsi aina vaan pidemmäksi aikaa päiväkotiin, aamusta iltaan vuoden ympäri. Silläkö ratkeaa perheiden ongelmat? Vai olisiko syytä jonkinlaiseen muuhunkin tukeen?
Mitä se muu toki voisi olla?
Lapsiperheiden kotipalvelu, avoimet päivä kerhot, perhetyöntekijätavoimet kohtaamispaikat...
Onhan noita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta onko päiväkoti ratkaisu kaikkiin perheiden kokemiin haasteisiin? Onko varhaiskasvatuksen työntekijät kykeneväisiä ottamaan vastuulleen kaikenlaiset ongelmat ja tilanteet maan ja taivaan väliltä?
Tuntuu siis, että lastensuojelun ym. ensisijainen tukimuoto on sysätä lapsi aina vaan pidemmäksi aikaa päiväkotiin, aamusta iltaan vuoden ympäri. Silläkö ratkeaa perheiden ongelmat? Vai olisiko syytä jonkinlaiseen muuhunkin tukeen?
Mitä se muu toki voisi olla?
Lapsiperheiden kotipalvelu, avoimet päivä kerhot, perhetyöntekijätavoimet kohtaamispaikat...
Onhan noita
Mutta jos ei haluta/jakseta/viitsitä hoitaa sitä omaa lasta?
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mtv-selvitti-kymmenkuisten-vauvojen…
Miten nämä kävelemättömät vauvat hoituvat siinä muiden ohella, jos niitä on enemmän kuin aikuisia?
Vierailija kirjoitti:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mtv-selvitti-kymmenkuisten-vauvojen…
Miten nämä kävelemättömät vauvat hoituvat siinä muiden ohella, jos niitä on enemmän kuin aikuisia?
Ei niin pienet lapset hyödy vielä siitä ryhmätoiminnasta. No aijaa? Silti otetaan virikehoitoonkin näitä just 1v täyttäneitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niiden kaikkien lasten pitää tulla huomenna hoitoon? Miksi sen 1-vuotiaan, jonka vanhempi vapaalla? Tai sen 2-vuotiaan, jonka äiti vauvan kanssa kotona? Voisiko joku olla yllättäen pois? Joskus? En siis toivo, että kukaan olisi sairaana, koska todennäköisesti tuodaan kuitenkin hoitoon silloinkin. Mutta miksei nämä vapaapäivä/lomalaiset koskaan halua tehdä mitään arkisin omien pienten lastensa kanssa, jos heillä on siihen mahdollisuus? Ei koskaan?
Mulla oli aikoinaan sellainen työ, jossa joutui tekemään välillä ylitöitä ja sitten vastaavasti sai pitää arkivapaita, joskus lyhyelläkin varoitusajalla. Sitten vaan ilmoitettiin päiväkotiin aamulla, että lapset pitääkin kotipäivän tänään, kun äidin (tai isän) ei tarvikaan mennä töihin. Nuo päivät oli ihan parhaita kun sai vaan ottaa rennosti, syödä aamupalaa rauhassa, ulkoilla ja leikkiä ja olla yhdessä. Sama jos itse oli saikulla, niin saatoin ilmoittaa että lapsi ei tule hoitoon. Ihan oikeasti mietin sitä, ettei lapsi sitten tartuta muita, kun useimmiten sama tauti on sitten kaikilla. Eihän kukaan varmaan tällaista enää edes mieti! En edes tajunnut silloin olevani joku poikkeusyksilö. Muistan vaan, kun ilmoitimme hoitoajat klo 8-15 ja lastenhoitaja kommentoi että ihanan lyhyet päivät lapsilla ja mietin mielessäni että eihän tuo mikään lyhyt päivä ole pienelle lapselle 7h
Minä tein vuorotyötä ja lapsi normipäiväkodissa. Aina pidin kotona vapaapäivinä ja milloin vaan mulla tai miehellä oli lomaa tai molemmilla. Minusta oli kiva vapaalla jäädä kotiin ja ottaa rennosti kuskaamisen sijaan. Hoitoajat merkattiin niin että suoraan töistä hakemaan lapsi.
Hänkään ei pannut pahakseen niitä vapaita vaikka tykkäsi mennä hoitoonkin. Ja itse kipeänä en vienyt hoitoon. Paitsi kerran lyhennettyjä päiviä kun olin viikkoja saikulla ja avuton juurikaan touhuamaan ja hoitamaan.Te saittekin alennusta hoitomaksuun niin piditte lapset kotona, ymmärrän tuon. Mutta miten sitten ne jotka maksaa täydet maksut ä, heillähän tilanne on se että voivat maksaa satoja euroja kuukaudessa jos on useampi lapsi ja keskituloinen perhe. Tilanne ei ole aina vertailukelpoinen
Eihän mitään alennusta saa hoitomaksuista, jos aamulla ilmoittaa että pitääkin vapaapäivän. Katsos kun kaikkea ei voi aina miettiä _pelkästään_ rahassa, vaikka ilmeisesti nykyään ei voi antaa lapsen syödä edes aamupalaa josksu kotona muun perheen kanssa, vaikka siihen olisi mahdollisuus ja perheellä olisi hyvätkin tulot, koska sen joitakin senttejä maksavan puuron saa ilmaiseksi päiväkodissa.
Mutta eihän niistä ylimääräisistä vapaapäivistä sentään mitään sakkoa mennyt, eikä mene tänä päivänäkään. Sama hoitomaksu oli joka kuukausi ja se oli jo budjetoitu menoihin. Ja minä sain viettää ylimääräisen vapaapäivän pienten ihanien lasteni kanssa ja hekin vähän huilia rankasta arjesta.
Rehellisesti en koskaan miettinyt sitä että jotenkin menettäisin siinä rahaa. Hoitomaksu on niin pieni muutenkin, vaikka maksaisi täyden hinnan. Eihän se kata lähellekään kaikkia kuluja.
Syödäänkö jossain perheessä yhteistä aamupalaa arkiaamuina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kieltämättä vituttaa noi virikelapset päiväkodissa. On eri asia, jos muutaman päivän viikossa tai pienillä tunneilla, mutta monet on joka päivä 8-9h.
Tämä. Ja kun ei KOSKAAN voida hakea vaikka heti päiväunien jälkeen tai lounaan jälkeen, tai muutenkaan yhtään aikaisemmin, vaikka edelleenkään todellista hoidon tarvetta ei lapsella ole. Jos joskus tosi harvoin vanhempi hakee lapsen aikaisemmin, niin se on korkeintaan 15min aikaisemmin, ja tää vanhempi oikeasti luulee, että hakee lapsen aikaisin ja esitetään siinä vielä niin hyvää vanhempaa kun lapsi haetaan ajoissa 🤮
Mutta ikimaailmassa ei haeta esim klo15 tai aiemmin, joka sekin jo pitkä päivä lapsella täysin turhaan, ellei joku lasu-perhe kyseessä.No kun vanhempi ei pärjää yksin kahden lapsen kanssa. Samasta syystä tuodaan puolikuntoisina lapsia hoitoon. Ei voida pitää kahta lasta yhtä aikaa sairaslomalla. Tai puhumattakaan siitå, että vanhempi olisi sairaana ja lapsi samaan aikaan. Ei, ihan selkeästi sairas lapsi tuodaan hoitoon, jotta vanhempi tai jopa vanhemmat saavat rauhassa sairastaa kotona.
Onko kukaan muu huomannut, että äidit ovat enenevissä määrin niitä jotka eivät pärjää tai eivät ota vastuuta lapsen asioista? Isät osallistuvat enemmän ja monissa perheissä isä on se joka ensisijaisesti huolehtii lapsen hoitoon liittyvistä asiosta, viestinnästä, vaatteista, vasukeskusteluista jne. Isät myös tuntuvat olevan enemmän lasten kanssa työnsä ovella. Äidit eivät jostain syystä jaksa, heitä ei kiinnosta ja he eivät hoida, vaikka olisivat vauvan kanssa kotona. Onko vaan sattumalta ollut sellaisia perheitä vai onko yleisempi ilmiö?
Minäkin olen huomannut tämän. Ehkä muutos on tapahtunut tässä n.5v aikana, kun muutenkin enemmäm rummutettu naisten tasa-arvosta. Ja toki pitääkin perheen työtaakkaa (kotitöitä ja lastenhoitoa) jakaa molemmille vanhemmille. MUTTA tosi useissa perheissä tilanne onkin kääntynyt siihen että äidit keskittyy omaan hyvinvointiinsa ja miehet hoitavat perheen asiat. Tämä ei ole edes minun oma havainto työpaikallani, vaan yleisesti olemme tämän havainnon tehneet. Koukuttaako puhelin enemmän naisia? En tiedä mikä syy...
Kyllä! Ja äiti on se, jonka pitää käydä lenkillä työpäivän jälkeen ennen kuin hakee lasta hoidosta. Äidin pitää lähteä lomamatkalle/mökille viikoksi vähän väliä, jotta saa enemmän omaa aikaa. Pääongelmia tuntuu olevan suurimmalla osalla. Mistä tämä johtuu?
Tätä pitäisi kyllä tutkia, vai onko jo tutkittu? Miksi äidit eivät jaksa normaalia elämää enää? Miksi ahdistutaan ihan kaikesta? Pitää saada omaa aikaa joka välissä. Omassa tuttavapiirissä, jopa aivan pienten vauvojen äitien on pitänyt päästä jonnekin etelän lomalle itsekseen lähes suoraan synnäriltä.
Sillä että lapset ovat enemmän hoidossa, ei vaikuta olevan helpottava vaikutus millään lailla.Tuota mäkin olen ihmetellyt. Kun vihdoin saadaan niitä lapsia, joita jo yritetty ehkä pitkäänkin, niistä halutaan heti eroon, päivähoitoon tai isovanhemmille. Ja vaikka siis oltaisiin itse terveenä kotona.en ymmärrä ollenkaan. Tällä lailla tulee varmasti moniongelmaisia koululaisia aikanaan, tai psykiatria tarvitsevia aikuisia. Tuntuu että omista lapsista välitetään vähemmän kuin jostain koirasta. Lapset ei edes avioerossa ole se ongelma että kummalle, vaan se koira. Olen aika järkyttynyt, näin kävi lähipiirissäni.
Kyllä, ja tämä tuntuu olevan tosi yleistä. Niin työssä kuin tuttavilla ja sukulaisilla olen huomannut samaa. Monissa perheissä vanhempien, etenkin äidin tärkein tehtävä tuntuu olevan lapsen hoidon järjestäminen ja lapsen hoitoon vieminen. Lapset vaikuttavan olevan vain ja ainoastaan taakka, josta pyritään pääsemään eroon aina kuin suinkin vain on mahdollista. Tärkein tavoiteltavissa oleva tila on se että lapsi/kaikki lapset ovat hoidossa ja on omaa aikaa. Ja vaikka lapset olisivat käytännössä jatkuvasti hoidossa, silti on aina vaan tosi rankkaa, kun joutuu välillä olemaan omien lasten kanssa hetkellisesti. Pienillä lapsilla saattaa olla tosi pitkät päivät päiväkodissa, eikä juurikaan lomia, lisäksi on kaksikin eri mummolaa jos lapset jatkuvasti hoidossa. Eikä kysymys ole edes mistään uraäideistä tms.
Lastensuojelun sossu tässä. Naisten mielenterveysongelmat ovat selvästi näkyvä ongelma, joka korostuu, kun nainen saa lapsia. Sitä äitiyttä ei voi kontrolloida eikä suorittaa, niin se uuvuttaa. Jostain syystä nämä naiset kuitenkin haluavat tehdä lapsia ja heidän miehensä haluavat tehdä lapsia heidän kanssaan. Parempi niillä lapsilla on päiväkodissa kuin sen uupuneen äidin kanssa kotona.
Milloin sä olet viimeeksi käynyt päiväkodissa? Eikö tämä ketju jo kerro sinulle tilannette? Parempi lapsen olla isossa ryhmässä 3 uupuneen kasvattajan kanssa, kuin kotona?
Todellakin. Teen työkseni kotikäyntejä ja käyn päiväkodeissa. t: se sossu
Vierailija kirjoitti:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mtv-selvitti-kymmenkuisten-vauvojen…
Miten nämä kävelemättömät vauvat hoituvat siinä muiden ohella, jos niitä on enemmän kuin aikuisia?
Siinä onkin miettimistä. Voi olla 14 lasta joista puolet 9kk-1v ja loput ehkä 2v. Ja ne huimat 3 käsiparia hoitamassa. Hoidat täysin avuttomia ja samalla yrität hoitaa ne taapertajat ja isoimmat. Vaihdoin ryhmää, nytkin on täysi ryhmä muttei tarvi revetä vauvojen kesken ja osaavat keskimäärin toimia itse.
Mutta onko päiväkoti ratkaisu kaikkiin perheiden kokemiin haasteisiin? Onko varhaiskasvatuksen työntekijät kykeneväisiä ottamaan vastuulleen kaikenlaiset ongelmat ja tilanteet maan ja taivaan väliltä?
Tuntuu siis, että lastensuojelun ym. ensisijainen tukimuoto on sysätä lapsi aina vaan pidemmäksi aikaa päiväkotiin, aamusta iltaan vuoden ympäri. Silläkö ratkeaa perheiden ongelmat? Vai olisiko syytä jonkinlaiseen muuhunkin tukeen?