Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on tuomittu, vanhemman ja ei alalla olevan näppikseltä, tablettien käyttö varhaiskasvatuksessa.

Koettakaa nyt päättää stana mitä keinoja "sallitte" ja mitä ette siellä käytettävän!!!??

Kyllä tablettia, kuten muitakin palkitsevia asioita voidaan käyttää täysin väärin. Esim. lapsen pitäisi mennä syömään ja hän kieltäytyy ja alkaa kiukutella --> kaivetaan tabletti esiin ja esitetään siitä jotain hauskaa ja opettavaista. Lapsen näkökulmasta tilanne on sellainen, että koska hän alkaa kiukutella hänet palkitaan tabletilla.

Toinen on se, että käytetäänkö tablettia kaikilla vai vain niillä jotka heittäytyy hankaliksi? Tajuaako hankalaksi heittäytyvä lapsi, että hän saa tabletti-palvelua siksi että on onnistunut heittäytymään niin hankalaksi? Jos lapsi on tarpeeksi fiksu tajutakseen tämän, tabletti-metodi toimii aivan päinvastaisella tavalla, kuin mitä kasvattajat haluaisi.

Jos tabletti ja siitä esitettävä hauska asia on käytössä kaikkien kohdalla säännöllisesti ja tabletti kaivetaan esiin jo ennenkuin lapsi kiukuttelee ja esim. laitetaan pois jos kiukuttelua tai temppuilua ilmenee, niin silloin tabletti-kasvatus voi olla toimivaa. Kuitenkin tämän pitää olla suunniteltua, tablettia ei tulisi käyttää liikaa koska ruutu on  nykylapsille ihan äärettömän palkitseva ja koukuttavakin kokemus, mielestäni lasten täytyy kyetä toimivaan ilman, että ruutu on jatkuvasti joka asiassa läsnä ja myös niissä haastavissa tilanteissa täytyisi lopulta päätyä siihen lopputulokseen, ettei tablettia enää tarvita.

Ilman suunnittelua ja järjen mukanaoloa kaikki palkitsemiset ja ohjaukset johtaa katastrofaaliseen tilanteeseen, missä lapsia opetetaan käyttäytymään huonosti, saa kivoja asioita jos temppuilee ja on "haastava". Ikävää että ne lapset, jotka toimii oikein ja mutkattomasti jäävät paitsi monista kivoista asioista vain siksi, että käyttäytyvät liian hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä teidän mielestä pitäisi tehdä 4-vuotiaalle, joka alkaa huutaa nukkarissa ja yrittää pois sieltä eikä halua levätä? Veo käski pitää kiinni tyttöä, mutta hän on niin vahva ettei me jakseta pitää kainalossa. Yrittää myös purra/raapia. Ja pitää muita hereillä huutamalla. . Miten tällaisen kanssa tulee toimia? Tarrataulut on kokeiltu jne..Ei auta.

Eri lapsilla toimineita keinoja:

- tablettiin kiva timer, jota lapsi saa omassa rauhassaan tuijottaa

- aistipullo/fidget spinner

- kuulosuojaimet lapselle, joka häiriintyi muiden lasten itkusta ja unimusiikista

- muutama kirja, joita lapsi saa itsekseen selata

- kaappisängyn oveen lapselle mieluinen juliste

- äidin tuoksuinen huivi unikaverina

- pieni yövalo lapsen sängyn päätyyn

- painokoira

- maja, jossa lapsi sai pötkötellä

- lasta ei edes laitettu makuulleen, vaan hän sai istua satua lukevan aikuisen sylissä/vieressä sohvalla

Riippuen ihan siitä, minkä vuoksi lapsi ei halua nukkariin mennä; onko syynä pelko, koti-ikävä, tylsistyminen, vai mikä. Myös sillä voi olla vaikutusta, missä vaiheessa lapsi menee nukkariin. Toisilla auttaa, kun menee rauhoittumaan ensimmäisenä ja jollain toisella auttaa, kun sinne menee viimeisenä, kun muut ovat jo rauhoittuneet sänkyihinsä. Toisilla auttaa sosiaalinen tarina/kuvitettu nukkarihetki ja timer, joista lapsen on helpompi seurata sitä, missä vaiheessa nukkarista pääsee pois. Toki myös nukkarit ovat erilaisia, osa on pilkkopimeitä ja toisia ei saa pimeäksi tekemälläkään, on hyvin äänieristettyjä tiloja ja toisaalta tiloja, joissa seinän takana pauhaa tiskikone. Oman kokemukseni perusteella kuitenkin kaikista eniten on merkitystä sillä, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. Tuon ikäisen lapsen kanssa voisi jo yrittää keskustella siitä, mikä nukkarissa ahdistaa ja mitä lapsi itse ehdottaisi ratkaisuksi siihen.

Tässä vaiheessa on ihan sama, kun unohdettaisiin koko nukkari kokonaan, vaikka toki etenkin tabletin tuijottaminen varmasti rauhoittaa jokaisen lapsen, jos ammattitaitaitoinen varhaiskasvattaja oikeasti alentuu sitä konstia käyttämään. Ei aikaakaan kun siellä nukkarissa ei yksikään lapsi "osaa rauhoittua" ilman leluja tai tabletteja, kuulosuojaimia ja nenätulppia.

Varhaiskasvatuksen arvopohja perustuu positiivisen kasvatuksen käyttöön, joten et sinä voi kurittamaankaan niitä lapsia ruveta.

Lapsen käytökseen on aina joku syy, ja lapsikohtaisesti katsotaan mitä tukitoimia tarvitaan, jotta lapsi oppii sellaisen tavan ilmaista tunteitaan joka mahdollistaa muille lapsille leporauhan.

Vakasosionomi

Kiitos tästä kommentista, valaa uskoa, että siellä päiväkodissa on asiallisia ja ammattitaitoisia työntekijöitä. Useimmat tässä ketjussa eivät siinä vakuuta.

Harmi ettei ne ammattitaitoiset saa lapsia tekemään asioita mitä lasten pitäis tehdä vaikkei huvittaiskaan :D Mutta onneksi moni ammattitaidoton on jo lähtenyt ja haluaa lähteä pois alalta, niin jää nämä ammattitaitoiset lasten lahjojat luomaan tulevaa narsistista ja ylimielistä sukupolvea joka ei kunnioita mitään muuta kuin itseään.

Yritätkö sinä todellakin siellä solkata, että 4 -vuotias, joka ei kykene asettumaan lepoon silloin kuin käsketään, tekee sen ylimielisyyttään ja ilkeyttään?

Poimit yhden asian kaiken sekasotkun keskeltä. Se mielestäni kannustaa lapsia ilkeilyyn, ettei heiltä vaadita mitään, että voi kun Irma-Petteri ei nyt jaksa istua ruokapöydässä paikoillaan, no haetaan tabletti tai lelu tai joku kiva kuva että jaksaa istua ja jos ei sittenkään jaksa, niin älköön istuko. Eikö lapsi jaksa makoilla hiljaa kuuntelemassa satua? No voi raukkaa, pistetään tabletti, annetaan lelu tai viedään nukkariin missä saa kiipeillä puolapuilla levähtämisen sijaan, kun ei Irma-Petteri luonnostaan osaa rauhoittua heti vauvasta alkaen.

Toisinsanoen eihän tuo posiitivuus koske vain nukkaria, vaan se koskee ihan kaikkea muutakin, oli sitten kyse syömisestä, levähtämisestä, tuokiolla kuuntelusta, pukemisesta, riisumisesta, vessassa käymisestä, lelujen keräämisestä. Tänä päivänä kaikki nämä on 5-7 vuotiaille lapsillekkin täysin utopistisia tilanteita, mitä ei voi tehdä ilman että luvassa jokin palkinto tai joku supermukava kannustin, oli se sitten timer-animaatio tai joku kiekuva ja hihittävä tarhantäti joka kehuu 6 vuotiasta kimittäen ja tuulattaen kun tämä sai puettua pipon päähänsä (kun ensin pomppi vartin ajan sohvalla ja juoksi pitkin käytäviä).

Varhaiskasvatus on mennyt aivan pelle touhuksi monen kasvattajan osalta, mitään muuta ei enää osata kuin kehua ja olla yltiöposiitivisia tajuamatta, että se sama Pekka ja Susi-ilmiö koskee muutakin kuin turhaa avun huutamista. Jos oikeasti ihmistä kehuu ihan naurettavista asioista ja myös silloin kun siihen ei olisi edes aihetta (siinä ei ole mitään hienoa, että 6 vuotias saa vartin pelleilyn jälkeen pipon laitettua päähänsä) niin eihän  ne kehut lopulta tunnu enää missään, ne on pelkkää sanahelinää ja älykkäät lapset tajuaa että stressaantuneet aikuiset vain feikkaa iloista vaikka oikeasti heitä ärsyttää lapsen touhut ja sekös vasta onkin hauskaa kun saa vedättää aikuista ihmistä kehumaan ja kimittämään vieläkin enemmän.

Ei taida sinulla paljoa olla osaamista lasten kehityksestä tai psykologiasta.

Yksikään lapsen kehityksestä ja psykologiasta oikeasti perillä oleva asiantuntija ei suosittele sellaista kasvatustyyliä, ettei lapsi opi sietämään pettymyksiä ja tekemään sellaisiakin asioita joita ei haluaisi tehdä.

Vaikka psykologisesti jokin asia voisi täydellisessä universumissa ollakkin lapselle hyväksi juuri tietyllä tavalla tehtynä, niin koska lapsi ei elä täydellisessä universumissa, häntä tulee opettaa kestämään epätäydellisyyttä, häntä tulee opastaa miten kohdata tilanteita missä turhautuu, pettyy ja missä joutuu ulos mukavuusalueeltaan.

Koko elämä on nimittäin täynnä tuollaisia tilanteita, on todella häiritsevää, että samaan aikaan puhutaan lasten täydellisestä posiitiivisesta kasvatuksesta, mutta sitten saman instanssin työntekijöitä kohdellaan miten sattuu: Ketään ei kiinnosta miltä siitä varhaiskasvattajasta tuntuu vääntää jokaisen lapsen kanssa joka asiasta, miltä tuntuu saada turpaan lapsilta ja haukkuja vanhemmilta, miltä tuntuu kun esihenkilöitä ei kiinnosta tukea työntekijöiden omaa elämää joustamalla, jos työntekijällä on vaikka pankissa käyntiä tai akupunktio-hoitoon menoa tai mitä tahansa muuta.

Eikö tämä koko asetelma ole ihan äärettömän irvokas? Ja miten nämä esihenkilöt ja vanhemmat kuvittelee että HEIDÄN lapsistaan voisi tulla työntekijöitä, jotka kestävät sitä samaa haukkumista, väkivaltaa ja työnantajien aiheuttamia pettymyksiä ja vitutusta, jos lapsena elämä on pelkkää keinotekoista juhlaa?

Sinä et selvästikään ole ymmärtänyt, mitä positiivisella pedagogiikalla tarkoitetaan. Se ei tarkoita, etteikö lapsen tarvitsisi sietää pettymyksiä tai tehdä asioita, joita ei halua. Positiivinen pedagogiikka ei ole sama asia kuin curling-kasvatus.

Minä olen ymmärtänyt sen ihan oikein, mutta suurin osa ymmärtänyt sen täysin väärin ja se että suurin osa on ymmärtänyt sen väärin tarkoittaa, että asia on esitetty huonosti, monet ihmisistä ovat niin yksinkertaisia etteivät osaa lukea rivien välistä tai ymmärrä, että jokin asia on olemassa vaikkei siitä puhuttaisi ääneen, tämä väärinymmärrys täytyisi huomioida ja opettaa asiaa niin, että korostetaan sitä että kuriakin täytyy silti pitää ja että ennenkuin voi olla positiivinen täytyy olla kuri lapsella ja että turhaan kehuminen ei ole mitään muuta kuin turhaan kehumista, vaatimukset ja kehut tulee tulla lapsen taso huomioiden, eskaria ei voi kehua samoista asioista kuin yksivuotiasta vaan voi ihan reilusti olettaa, että hän jo osaa jotakin ilman että siinä on mitään ihmeellistä kehuttavaa.

.....

^ Pisteet sulle, olit näköjään unohtanut ne jonnekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on tuomittu, vanhemman ja ei alalla olevan näppikseltä, tablettien käyttö varhaiskasvatuksessa.

Koettakaa nyt päättää stana mitä keinoja "sallitte" ja mitä ette siellä käytettävän!!!??

Kyllä tablettia, kuten muitakin palkitsevia asioita voidaan käyttää täysin väärin. Esim. lapsen pitäisi mennä syömään ja hän kieltäytyy ja alkaa kiukutella --> kaivetaan tabletti esiin ja esitetään siitä jotain hauskaa ja opettavaista. Lapsen näkökulmasta tilanne on sellainen, että koska hän alkaa kiukutella hänet palkitaan tabletilla.

Toinen on se, että käytetäänkö tablettia kaikilla vai vain niillä jotka heittäytyy hankaliksi? Tajuaako hankalaksi heittäytyvä lapsi, että hän saa tabletti-palvelua siksi että on onnistunut heittäytymään niin hankalaksi? Jos lapsi on tarpeeksi fiksu tajutakseen tämän, tabletti-metodi toimii aivan päinvastaisella tavalla, kuin mitä kasvattajat haluaisi.

Jos tabletti ja siitä esitettävä hauska asia on käytössä kaikkien kohdalla säännöllisesti ja tabletti kaivetaan esiin jo ennenkuin lapsi kiukuttelee ja esim. laitetaan pois jos kiukuttelua tai temppuilua ilmenee, niin silloin tabletti-kasvatus voi olla toimivaa. Kuitenkin tämän pitää olla suunniteltua, tablettia ei tulisi käyttää liikaa koska ruutu on  nykylapsille ihan äärettömän palkitseva ja koukuttavakin kokemus, mielestäni lasten täytyy kyetä toimivaan ilman, että ruutu on jatkuvasti joka asiassa läsnä ja myös niissä haastavissa tilanteissa täytyisi lopulta päätyä siihen lopputulokseen, ettei tablettia enää tarvita.

Ilman suunnittelua ja järjen mukanaoloa kaikki palkitsemiset ja ohjaukset johtaa katastrofaaliseen tilanteeseen, missä lapsia opetetaan käyttäytymään huonosti, saa kivoja asioita jos temppuilee ja on "haastava". Ikävää että ne lapset, jotka toimii oikein ja mutkattomasti jäävät paitsi monista kivoista asioista vain siksi, että käyttäytyvät liian hyvin.

Itse olen ollut sijaisena useammassa talossa ja aika usein työntekijät ohjeistaa ihan lapsen kuullen että "Joo pukeminen on Pentille niin vaikeaa, niin hae se tabletti ja pistä musiikkia/youtube-video pyörimään, niin sitten Pentti pukee oikein hyvin. Lapsi kuuntelee vieressä ylpeästi hymyillen.

Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta. Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on tuomittu, vanhemman ja ei alalla olevan näppikseltä, tablettien käyttö varhaiskasvatuksessa.

Koettakaa nyt päättää stana mitä keinoja "sallitte" ja mitä ette siellä käytettävän!!!??

Kyllä tablettia, kuten muitakin palkitsevia asioita voidaan käyttää täysin väärin. Esim. lapsen pitäisi mennä syömään ja hän kieltäytyy ja alkaa kiukutella --> kaivetaan tabletti esiin ja esitetään siitä jotain hauskaa ja opettavaista. Lapsen näkökulmasta tilanne on sellainen, että koska hän alkaa kiukutella hänet palkitaan tabletilla.

Ennen vanhaan täti olisi itse laulanut lapselle.

Toinen on se, että käytetäänkö tablettia kaikilla vai vain niillä jotka heittäytyy hankaliksi? Tajuaako hankalaksi heittäytyvä lapsi, että hän saa tabletti-palvelua siksi että on onnistunut heittäytymään niin hankalaksi? Jos lapsi on tarpeeksi fiksu tajutakseen tämän, tabletti-metodi toimii aivan päinvastaisella tavalla, kuin mitä kasvattajat haluaisi.

Jos tabletti ja siitä esitettävä hauska asia on käytössä kaikkien kohdalla säännöllisesti ja tabletti kaivetaan esiin jo ennenkuin lapsi kiukuttelee ja esim. laitetaan pois jos kiukuttelua tai temppuilua ilmenee, niin silloin tabletti-kasvatus voi olla toimivaa. Kuitenkin tämän pitää olla suunniteltua, tablettia ei tulisi käyttää liikaa koska ruutu on  nykylapsille ihan äärettömän palkitseva ja koukuttavakin kokemus, mielestäni lasten täytyy kyetä toimivaan ilman, että ruutu on jatkuvasti joka asiassa läsnä ja myös niissä haastavissa tilanteissa täytyisi lopulta päätyä siihen lopputulokseen, ettei tablettia enää tarvita.

Ilman suunnittelua ja järjen mukanaoloa kaikki palkitsemiset ja ohjaukset johtaa katastrofaaliseen tilanteeseen, missä lapsia opetetaan käyttäytymään huonosti, saa kivoja asioita jos temppuilee ja on "haastava". Ikävää että ne lapset, jotka toimii oikein ja mutkattomasti jäävät paitsi monista kivoista asioista vain siksi, että käyttäytyvät liian hyvin.

Itse olen ollut sijaisena useammassa talossa ja aika usein työntekijät ohjeistaa ihan lapsen kuullen että "Joo pukeminen on Pentille niin vaikeaa, niin hae se tabletti ja pistä musiikkia/youtube-video pyörimään, niin sitten Pentti pukee oikein hyvin. Lapsi kuuntelee vieressä ylpeästi hymyillen.

Ennen vanhaan täti olisi itse laulanut lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on tuomittu, vanhemman ja ei alalla olevan näppikseltä, tablettien käyttö varhaiskasvatuksessa.

Koettakaa nyt päättää stana mitä keinoja "sallitte" ja mitä ette siellä käytettävän!!!??

Mitä väliä jos joku ne tuomitsee. Ei sillä ole mitään vaikutusta mihinkään. Opettaja päättää ryhmän toimintakulttuurin ja tabletin käytön perusteet.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan täti olisi itse laulanut lapselle.

Ja lapset olisivat kärsineet hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta. Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan.

Siis kiusaaja ja kiusattu laitettaisiin kahdestaan leikkimään ilman aikuisen ohjausta? En usko, että on kovinkaan yleinen tapa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan täti olisi itse laulanut lapselle.

Ja lapset olisivat kärsineet hiljaa.

Nykyisin lapsilla on oikeus protestoida. Ketään ei saa vaientaa siksi, että hän haluaa ilmaista tunteitaan. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta. Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan.

Siis kiusaaja ja kiusattu laitettaisiin kahdestaan leikkimään ilman aikuisen ohjausta? En usko, että on kovinkaan yleinen tapa.

Ei varmasti olekaan. Valvonnan alla täysin eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

T. Vakahoitaja pian 20v

20 vuotta sitten ei ollut vakahoitajia. Silloin oli lastenhoitajat joiden työnä oli päivähoitaa lapsia.

Etkö muuta keksinyt?

Nyt on nyt, ei 2003. Elän ja työskentelen nyt, en menneessä. Ja sellaista termiä ei ole ollut koskaan kuin "päivähoitaa", ei edes silloin 20v sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

T. Vakahoitaja pian 20v

20 vuotta sitten ei ollut vakahoitajia. Silloin oli lastenhoitajat joiden työnä oli päivähoitaa lapsia.

Etkö muuta keksinyt?

Nyt on nyt, ei 2003. Elän ja työskentelen nyt, en menneessä. Ja sellaista termiä ei ole ollut koskaan kuin "päivähoitaa", ei edes silloin 20v sitten.

Oli päivähoito jossa työskenteli päivähoitajia mutta siellä ei kuitenkaan päivähoidettu lapsia?

Vrt. nykyisin on varhaiskasvatus jossa työskentelee varhaiskasvattajia jotka varhaiskasvattavat lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on tuomittu, vanhemman ja ei alalla olevan näppikseltä, tablettien käyttö varhaiskasvatuksessa.

Koettakaa nyt päättää stana mitä keinoja "sallitte" ja mitä ette siellä käytettävän!!!??

Mitä väliä jos joku ne tuomitsee. Ei sillä ole mitään vaikutusta mihinkään. Opettaja päättää ryhmän toimintakulttuurin ja tabletin käytön perusteet.

Ei päätä, sen päättää loppupeleissä yksikön johtaja ja muuten koko ryhmän tiimi. Ja jos/kun asia ei niin ole niin eipä ole ihme, että alalla voidaan niin totaalipaskasti kuin voidaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on tuomittu, vanhemman ja ei alalla olevan näppikseltä, tablettien käyttö varhaiskasvatuksessa.

Koettakaa nyt päättää stana mitä keinoja "sallitte" ja mitä ette siellä käytettävän!!!??

Mitä väliä jos joku ne tuomitsee. Ei sillä ole mitään vaikutusta mihinkään. Opettaja päättää ryhmän toimintakulttuurin ja tabletin käytön perusteet.

Ei päätä, sen päättää loppupeleissä yksikön johtaja ja muuten koko ryhmän tiimi. Ja jos/kun asia ei niin ole niin eipä ole ihme, että alalla voidaan niin totaalipaskasti kuin voidaan.

Toimintakulttuuria ei kukaan päätä, se muotoutuu yhteisössä sen mukaan, keitä siellä on, milaiset arvot siellä keskustelevat ja miten eri arvoista ja tavoista valikoituu ne, joiden mukaan toimitaan. Josjoukossa on diktaattorimainen henkilö, aivan kuka vain, joka haluaa vallan itselleen piittaamatta muiden mielipiteistä, toiveista, tarpeista tai tiedosta, voi hän joissakin tilanteissa asettua tai hänet asettaa yksinpäättäjän asemaan. Tämä ei silti poista sitä tosiasiaa, että siellä on myös muita yksilöitä ja heidän kulloisistakin ominaisuuksista ja kokemuksista johtuvia mielipiteitä. Esim. Kiina on hyvä esimerkki toimintakulttuurista, jossa valta on keskitetty joillekin, eikä eriäviä mielipiteitä sallita vaan ns. soft-power mekanismeilla alistetaan kaikki "yhteiseen hyvään". Pohjois-Koreasta poiketen, joka on extreme kylmä diktatuuri ja valmis eliminoimaan raa'astikin ei-halutun jäsenen, Kiinassa tiedetään, että siellä on erilaisia vähemmistöjä, kansoja, kieliä, uskontoja, mielipiteitä jne. Näiden edustajat osallistuvat "kansakunnan parhaaksi uhrautuen" esim. ihmiskokeisiin ja muihin hiljaisen kidutuksen toimiin.

Varhaiskasvatuksen perusteissa ja esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa, kuten perusopetuksenkin opetussuunnitelman perusteissa, kaiken kasvatus- ja opetustoiminnan arvomaailma on osallistuva demokratia, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Inkluusio ei ole vapaaehtoinen valinta vaan toiminnan edellytys nykyisten määräävien asiakirjojen mukaan. Inkluusio ei sulje ketään toiminnan suunnittelun, toteutuksen, arvioinnin ja kehittämisen ulkopuolelle. Se osallistaa kaikki, myös ne vanhemmat, joita kuullaan lapsen varhaiskasvatussuunnitelman keskusteluissa sekä vanhempainilloissa.

Toiminnan suunnittelua, toteuttamista ja arviointia tapahtuu koko varhaiskasvatuspäivän ajan. Näitä havaintoja suhteutetaan teoriaan, kun tiimi yhdessä viikottaisessa tiimipalaverissaan suunnittelee seuraavan viikon ja pidemmän ajanjakson toimintaa. Opettajalle on varattu 5h/vk työaikaa kirjoittaa nämä suunnitelmat ylös, konkretisoida ne vanhemmille ja täyttää työssä edellytetyt viralliset dokumentit ja toiminnan näkyväksi tekevät dokumentaatiot. Opettaja käyttää tuota aikaa myös sen valmisteluun, mitä toimintatapoja ja perusteluja niille hän tulee esittämään työtiimilleen seuraavassa viikkopalaverissa, perustuen korkeakoulussa oppimaansa teoreettisen tiedon ja ajantasaisten tutkimustulosten soveltamiseen käytännössä. Muu tiimi arvioi näiden ehdotusten mahdollisuuksia kriittisesti omista lähtökohdistaan ja kokemuksistaan käsin. Tehdään suunnitelmia ja kompromisseja, joihin kaikki voivat sitoutua.

Ja kyllä, jokaisella yhteisön jäsenellä on oikeus (suotavaakin), kysyä varsinkin siltä opettajalta, miksi näin tehtäisiin, kuin hän ehdottaa. Opettajalla on tehtäväänsä ja korkeampaan asiantuntijan palkkaansa perustuva velvollisuus perustella esittämänsä ja toteuttamansa toiminta pätevän ja tiedeyhteisön hyväksymän teorian avulla. Ei todellakaan riitä, että sanoo, koska mä olen ope ja päässyt koulustani läpi, niin mä saan päättää. Myös tutkijatohtoreiden tutkimusten tulokset ovat toisiaan kumoavia ja usein ristiriitaisia. Se on tieteen idea. Löytää aina relevantimpaa ja toimintaa parantavaa uutta tietoa. Niiden lasten parhaaksi.

Varhaiskasvatuksen idea on perustella, mitkä näistä teoreettisista lähestymistavoista, opeista ja näkemyksistä on otettu oman tiimin käyttöön ja miksi. Omaa toimintaa pitää kyetä arvioimaan kriittisesti, jotta sitä voi muuttaa, kun se ei palvele tarkoitustaan.

Ohjaavat asiakirjat eli ops- ja vasu-perusteet kertovat suoraan, mikä se tarkoitus on.

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksen perusteissa ja esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa, kuten perusopetuksenkin opetussuunnitelman perusteissa, kaiken kasvatus- ja opetustoiminnan arvomaailma on osallistuva demokratia, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Inkluusio ei ole vapaaehtoinen valinta vaan toiminnan edellytys nykyisten määräävien asiakirjojen mukaan.

Osallistuva demokratia, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät vaadi inkluusiota.

" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.

Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."

Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.

Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.

Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.

Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.

Koska se on sitä positiivista vahvistamista.

Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.

Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...

Vierailija kirjoitti:

" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.

Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."

Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.

Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.

Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.

Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.

Koska se on sitä positiivista vahvistamista.

Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.

Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...

Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.

Tekeekö kukaan pelkästään keikkaa päiväkodissa ja elää niillä rahoilla? Itse olen vakituinen opettaja, mutta täysin loppu. Mietin ihan tosissani, että kesän jälkeen irtisanoutuisin ja tekisin vuoden ajan pelkkää keikkaa. Samalla pyrkisin polkuopintojen kautta opiskelemaan.

Tampereella keikkaa luulisi riittävän, mutta kipeänä ollessa ei sitten tulisi palkkaa. Lisäksi kaikki vapaat olisivat palkkattomia.