Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19761)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teidän mielestä pitäisi tehdä 4-vuotiaalle, joka alkaa huutaa nukkarissa ja yrittää pois sieltä eikä halua levätä? Veo käski pitää kiinni tyttöä, mutta hän on niin vahva ettei me jakseta pitää kainalossa. Yrittää myös purra/raapia. Ja pitää muita hereillä huutamalla. . Miten tällaisen kanssa tulee toimia? Tarrataulut on kokeiltu jne..Ei auta.
Eri lapsilla toimineita keinoja:
- tablettiin kiva timer, jota lapsi saa omassa rauhassaan tuijottaa
- aistipullo/fidget spinner
- kuulosuojaimet lapselle, joka häiriintyi muiden lasten itkusta ja unimusiikista
- muutama kirja, joita lapsi saa itsekseen selata
- kaappisängyn oveen lapselle mieluinen juliste
- äidin tuoksuinen huivi unikaverina
- pieni yövalo lapsen sängyn päätyyn
- painokoira
- maja, jossa lapsi sai pötkötellä
- lasta ei edes laitettu makuulleen, vaan hän sai istua satua lukevan aikuisen sylissä/vieressä sohvalla
Riippuen ihan siitä, minkä vuoksi lapsi ei halua nukkariin mennä; onko syynä pelko, koti-ikävä, tylsistyminen, vai mikä. Myös sillä voi olla vaikutusta, missä vaiheessa lapsi menee nukkariin. Toisilla auttaa, kun menee rauhoittumaan ensimmäisenä ja jollain toisella auttaa, kun sinne menee viimeisenä, kun muut ovat jo rauhoittuneet sänkyihinsä. Toisilla auttaa sosiaalinen tarina/kuvitettu nukkarihetki ja timer, joista lapsen on helpompi seurata sitä, missä vaiheessa nukkarista pääsee pois. Toki myös nukkarit ovat erilaisia, osa on pilkkopimeitä ja toisia ei saa pimeäksi tekemälläkään, on hyvin äänieristettyjä tiloja ja toisaalta tiloja, joissa seinän takana pauhaa tiskikone. Oman kokemukseni perusteella kuitenkin kaikista eniten on merkitystä sillä, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. Tuon ikäisen lapsen kanssa voisi jo yrittää keskustella siitä, mikä nukkarissa ahdistaa ja mitä lapsi itse ehdottaisi ratkaisuksi siihen.
Tässä vaiheessa on ihan sama, kun unohdettaisiin koko nukkari kokonaan, vaikka toki etenkin tabletin tuijottaminen varmasti rauhoittaa jokaisen lapsen, jos ammattitaitaitoinen varhaiskasvattaja oikeasti alentuu sitä konstia käyttämään. Ei aikaakaan kun siellä nukkarissa ei yksikään lapsi "osaa rauhoittua" ilman leluja tai tabletteja, kuulosuojaimia ja nenätulppia.
Varhaiskasvatuksen arvopohja perustuu positiivisen kasvatuksen käyttöön, joten et sinä voi kurittamaankaan niitä lapsia ruveta.
Lapsen käytökseen on aina joku syy, ja lapsikohtaisesti katsotaan mitä tukitoimia tarvitaan, jotta lapsi oppii sellaisen tavan ilmaista tunteitaan joka mahdollistaa muille lapsille leporauhan.
Vakasosionomi
Kiitos tästä kommentista, valaa uskoa, että siellä päiväkodissa on asiallisia ja ammattitaitoisia työntekijöitä. Useimmat tässä ketjussa eivät siinä vakuuta.
Harmi ettei ne ammattitaitoiset saa lapsia tekemään asioita mitä lasten pitäis tehdä vaikkei huvittaiskaan :D Mutta onneksi moni ammattitaidoton on jo lähtenyt ja haluaa lähteä pois alalta, niin jää nämä ammattitaitoiset lasten lahjojat luomaan tulevaa narsistista ja ylimielistä sukupolvea joka ei kunnioita mitään muuta kuin itseään.
Yritätkö sinä todellakin siellä solkata, että 4 -vuotias, joka ei kykene asettumaan lepoon silloin kuin käsketään, tekee sen ylimielisyyttään ja ilkeyttään?
Poimit yhden asian kaiken sekasotkun keskeltä. Se mielestäni kannustaa lapsia ilkeilyyn, ettei heiltä vaadita mitään, että voi kun Irma-Petteri ei nyt jaksa istua ruokapöydässä paikoillaan, no haetaan tabletti tai lelu tai joku kiva kuva että jaksaa istua ja jos ei sittenkään jaksa, niin älköön istuko. Eikö lapsi jaksa makoilla hiljaa kuuntelemassa satua? No voi raukkaa, pistetään tabletti, annetaan lelu tai viedään nukkariin missä saa kiipeillä puolapuilla levähtämisen sijaan, kun ei Irma-Petteri luonnostaan osaa rauhoittua heti vauvasta alkaen.
Toisinsanoen eihän tuo posiitivuus koske vain nukkaria, vaan se koskee ihan kaikkea muutakin, oli sitten kyse syömisestä, levähtämisestä, tuokiolla kuuntelusta, pukemisesta, riisumisesta, vessassa käymisestä, lelujen keräämisestä. Tänä päivänä kaikki nämä on 5-7 vuotiaille lapsillekkin täysin utopistisia tilanteita, mitä ei voi tehdä ilman että luvassa jokin palkinto tai joku supermukava kannustin, oli se sitten timer-animaatio tai joku kiekuva ja hihittävä tarhantäti joka kehuu 6 vuotiasta kimittäen ja tuulattaen kun tämä sai puettua pipon päähänsä (kun ensin pomppi vartin ajan sohvalla ja juoksi pitkin käytäviä).
Varhaiskasvatus on mennyt aivan pelle touhuksi monen kasvattajan osalta, mitään muuta ei enää osata kuin kehua ja olla yltiöposiitivisia tajuamatta, että se sama Pekka ja Susi-ilmiö koskee muutakin kuin turhaa avun huutamista. Jos oikeasti ihmistä kehuu ihan naurettavista asioista ja myös silloin kun siihen ei olisi edes aihetta (siinä ei ole mitään hienoa, että 6 vuotias saa vartin pelleilyn jälkeen pipon laitettua päähänsä) niin eihän ne kehut lopulta tunnu enää missään, ne on pelkkää sanahelinää ja älykkäät lapset tajuaa että stressaantuneet aikuiset vain feikkaa iloista vaikka oikeasti heitä ärsyttää lapsen touhut ja sekös vasta onkin hauskaa kun saa vedättää aikuista ihmistä kehumaan ja kimittämään vieläkin enemmän.
Ei taida sinulla paljoa olla osaamista lasten kehityksestä tai psykologiasta.
Kyllä lapsia pitää voida muidenkin kasvattaa kuin psykiatrien ja psykologien tai kasvatustieteen tohtoreiden. On totta että olen vain lastenhoitaja, eikä minulle ole kuin 13 vuoden kokemus erilaisten lasten hoitamisesta ja kasvattamisesta ihan siellä konkreettisella "ruohonjuuritasolla", olen nähnyt sen kehityksen omin silmin mihin tämä tilanne on johtanut enkä näe että se olisi lapsille millään lailla hyväksi.
"Kun curling-vanhemmuus saapui varhaiskasvatukseen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teidän mielestä pitäisi tehdä 4-vuotiaalle, joka alkaa huutaa nukkarissa ja yrittää pois sieltä eikä halua levätä? Veo käski pitää kiinni tyttöä, mutta hän on niin vahva ettei me jakseta pitää kainalossa. Yrittää myös purra/raapia. Ja pitää muita hereillä huutamalla. . Miten tällaisen kanssa tulee toimia? Tarrataulut on kokeiltu jne..Ei auta.
Eri lapsilla toimineita keinoja:
- tablettiin kiva timer, jota lapsi saa omassa rauhassaan tuijottaa
- aistipullo/fidget spinner
- kuulosuojaimet lapselle, joka häiriintyi muiden lasten itkusta ja unimusiikista
- muutama kirja, joita lapsi saa itsekseen selata
- kaappisängyn oveen lapselle mieluinen juliste
- äidin tuoksuinen huivi unikaverina
- pieni yövalo lapsen sängyn päätyyn
- painokoira
- maja, jossa lapsi sai pötkötellä
- lasta ei edes laitettu makuulleen, vaan hän sai istua satua lukevan aikuisen sylissä/vieressä sohvalla
Riippuen ihan siitä, minkä vuoksi lapsi ei halua nukkariin mennä; onko syynä pelko, koti-ikävä, tylsistyminen, vai mikä. Myös sillä voi olla vaikutusta, missä vaiheessa lapsi menee nukkariin. Toisilla auttaa, kun menee rauhoittumaan ensimmäisenä ja jollain toisella auttaa, kun sinne menee viimeisenä, kun muut ovat jo rauhoittuneet sänkyihinsä. Toisilla auttaa sosiaalinen tarina/kuvitettu nukkarihetki ja timer, joista lapsen on helpompi seurata sitä, missä vaiheessa nukkarista pääsee pois. Toki myös nukkarit ovat erilaisia, osa on pilkkopimeitä ja toisia ei saa pimeäksi tekemälläkään, on hyvin äänieristettyjä tiloja ja toisaalta tiloja, joissa seinän takana pauhaa tiskikone. Oman kokemukseni perusteella kuitenkin kaikista eniten on merkitystä sillä, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. Tuon ikäisen lapsen kanssa voisi jo yrittää keskustella siitä, mikä nukkarissa ahdistaa ja mitä lapsi itse ehdottaisi ratkaisuksi siihen.
Tässä vaiheessa on ihan sama, kun unohdettaisiin koko nukkari kokonaan, vaikka toki etenkin tabletin tuijottaminen varmasti rauhoittaa jokaisen lapsen, jos ammattitaitaitoinen varhaiskasvattaja oikeasti alentuu sitä konstia käyttämään. Ei aikaakaan kun siellä nukkarissa ei yksikään lapsi "osaa rauhoittua" ilman leluja tai tabletteja, kuulosuojaimia ja nenätulppia.
Varhaiskasvatuksen arvopohja perustuu positiivisen kasvatuksen käyttöön, joten et sinä voi kurittamaankaan niitä lapsia ruveta.
Lapsen käytökseen on aina joku syy, ja lapsikohtaisesti katsotaan mitä tukitoimia tarvitaan, jotta lapsi oppii sellaisen tavan ilmaista tunteitaan joka mahdollistaa muille lapsille leporauhan.
Vakasosionomi
Kiitos tästä kommentista, valaa uskoa, että siellä päiväkodissa on asiallisia ja ammattitaitoisia työntekijöitä. Useimmat tässä ketjussa eivät siinä vakuuta.
Harmi ettei ne ammattitaitoiset saa lapsia tekemään asioita mitä lasten pitäis tehdä vaikkei huvittaiskaan :D Mutta onneksi moni ammattitaidoton on jo lähtenyt ja haluaa lähteä pois alalta, niin jää nämä ammattitaitoiset lasten lahjojat luomaan tulevaa narsistista ja ylimielistä sukupolvea joka ei kunnioita mitään muuta kuin itseään.
Yritätkö sinä todellakin siellä solkata, että 4 -vuotias, joka ei kykene asettumaan lepoon silloin kuin käsketään, tekee sen ylimielisyyttään ja ilkeyttään?
Poimit yhden asian kaiken sekasotkun keskeltä. Se mielestäni kannustaa lapsia ilkeilyyn, ettei heiltä vaadita mitään, että voi kun Irma-Petteri ei nyt jaksa istua ruokapöydässä paikoillaan, no haetaan tabletti tai lelu tai joku kiva kuva että jaksaa istua ja jos ei sittenkään jaksa, niin älköön istuko. Eikö lapsi jaksa makoilla hiljaa kuuntelemassa satua? No voi raukkaa, pistetään tabletti, annetaan lelu tai viedään nukkariin missä saa kiipeillä puolapuilla levähtämisen sijaan, kun ei Irma-Petteri luonnostaan osaa rauhoittua heti vauvasta alkaen.
Toisinsanoen eihän tuo posiitivuus koske vain nukkaria, vaan se koskee ihan kaikkea muutakin, oli sitten kyse syömisestä, levähtämisestä, tuokiolla kuuntelusta, pukemisesta, riisumisesta, vessassa käymisestä, lelujen keräämisestä. Tänä päivänä kaikki nämä on 5-7 vuotiaille lapsillekkin täysin utopistisia tilanteita, mitä ei voi tehdä ilman että luvassa jokin palkinto tai joku supermukava kannustin, oli se sitten timer-animaatio tai joku kiekuva ja hihittävä tarhantäti joka kehuu 6 vuotiasta kimittäen ja tuulattaen kun tämä sai puettua pipon päähänsä (kun ensin pomppi vartin ajan sohvalla ja juoksi pitkin käytäviä).
Varhaiskasvatus on mennyt aivan pelle touhuksi monen kasvattajan osalta, mitään muuta ei enää osata kuin kehua ja olla yltiöposiitivisia tajuamatta, että se sama Pekka ja Susi-ilmiö koskee muutakin kuin turhaa avun huutamista. Jos oikeasti ihmistä kehuu ihan naurettavista asioista ja myös silloin kun siihen ei olisi edes aihetta (siinä ei ole mitään hienoa, että 6 vuotias saa vartin pelleilyn jälkeen pipon laitettua päähänsä) niin eihän ne kehut lopulta tunnu enää missään, ne on pelkkää sanahelinää ja älykkäät lapset tajuaa että stressaantuneet aikuiset vain feikkaa iloista vaikka oikeasti heitä ärsyttää lapsen touhut ja sekös vasta onkin hauskaa kun saa vedättää aikuista ihmistä kehumaan ja kimittämään vieläkin enemmän.
Ei taida sinulla paljoa olla osaamista lasten kehityksestä tai psykologiasta.
Kyllä lapsia pitää voida muidenkin kasvattaa kuin psykiatrien ja psykologien tai kasvatustieteen tohtoreiden. On totta että olen vain lastenhoitaja, eikä minulle ole kuin 13 vuoden kokemus erilaisten lasten hoitamisesta ja kasvattamisesta ihan siellä konkreettisella "ruohonjuuritasolla", olen nähnyt sen kehityksen omin silmin mihin tämä tilanne on johtanut enkä näe että se olisi lapsille millään lailla hyväksi.
"Kun curling-vanhemmuus saapui varhaiskasvatukseen".
Tietenkin pitää voida kasvattaa, mutta kyllä se lastepsykiatri ja psykologi osaa sinulle kertoa miten niitä kasvatetaan. Et sinä heitä fiksumpi ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teidän mielestä pitäisi tehdä 4-vuotiaalle, joka alkaa huutaa nukkarissa ja yrittää pois sieltä eikä halua levätä? Veo käski pitää kiinni tyttöä, mutta hän on niin vahva ettei me jakseta pitää kainalossa. Yrittää myös purra/raapia. Ja pitää muita hereillä huutamalla. . Miten tällaisen kanssa tulee toimia? Tarrataulut on kokeiltu jne..Ei auta.
Eri lapsilla toimineita keinoja:
- tablettiin kiva timer, jota lapsi saa omassa rauhassaan tuijottaa
- aistipullo/fidget spinner
- kuulosuojaimet lapselle, joka häiriintyi muiden lasten itkusta ja unimusiikista
- muutama kirja, joita lapsi saa itsekseen selata
- kaappisängyn oveen lapselle mieluinen juliste
- äidin tuoksuinen huivi unikaverina
- pieni yövalo lapsen sängyn päätyyn
- painokoira
- maja, jossa lapsi sai pötkötellä
- lasta ei edes laitettu makuulleen, vaan hän sai istua satua lukevan aikuisen sylissä/vieressä sohvalla
Riippuen ihan siitä, minkä vuoksi lapsi ei halua nukkariin mennä; onko syynä pelko, koti-ikävä, tylsistyminen, vai mikä. Myös sillä voi olla vaikutusta, missä vaiheessa lapsi menee nukkariin. Toisilla auttaa, kun menee rauhoittumaan ensimmäisenä ja jollain toisella auttaa, kun sinne menee viimeisenä, kun muut ovat jo rauhoittuneet sänkyihinsä. Toisilla auttaa sosiaalinen tarina/kuvitettu nukkarihetki ja timer, joista lapsen on helpompi seurata sitä, missä vaiheessa nukkarista pääsee pois. Toki myös nukkarit ovat erilaisia, osa on pilkkopimeitä ja toisia ei saa pimeäksi tekemälläkään, on hyvin äänieristettyjä tiloja ja toisaalta tiloja, joissa seinän takana pauhaa tiskikone. Oman kokemukseni perusteella kuitenkin kaikista eniten on merkitystä sillä, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. Tuon ikäisen lapsen kanssa voisi jo yrittää keskustella siitä, mikä nukkarissa ahdistaa ja mitä lapsi itse ehdottaisi ratkaisuksi siihen.
Tässä vaiheessa on ihan sama, kun unohdettaisiin koko nukkari kokonaan, vaikka toki etenkin tabletin tuijottaminen varmasti rauhoittaa jokaisen lapsen, jos ammattitaitaitoinen varhaiskasvattaja oikeasti alentuu sitä konstia käyttämään. Ei aikaakaan kun siellä nukkarissa ei yksikään lapsi "osaa rauhoittua" ilman leluja tai tabletteja, kuulosuojaimia ja nenätulppia.
Varhaiskasvatuksen arvopohja perustuu positiivisen kasvatuksen käyttöön, joten et sinä voi kurittamaankaan niitä lapsia ruveta.
Lapsen käytökseen on aina joku syy, ja lapsikohtaisesti katsotaan mitä tukitoimia tarvitaan, jotta lapsi oppii sellaisen tavan ilmaista tunteitaan joka mahdollistaa muille lapsille leporauhan.
Vakasosionomi
Kiitos tästä kommentista, valaa uskoa, että siellä päiväkodissa on asiallisia ja ammattitaitoisia työntekijöitä. Useimmat tässä ketjussa eivät siinä vakuuta.
Harmi ettei ne ammattitaitoiset saa lapsia tekemään asioita mitä lasten pitäis tehdä vaikkei huvittaiskaan :D Mutta onneksi moni ammattitaidoton on jo lähtenyt ja haluaa lähteä pois alalta, niin jää nämä ammattitaitoiset lasten lahjojat luomaan tulevaa narsistista ja ylimielistä sukupolvea joka ei kunnioita mitään muuta kuin itseään.
Yritätkö sinä todellakin siellä solkata, että 4 -vuotias, joka ei kykene asettumaan lepoon silloin kuin käsketään, tekee sen ylimielisyyttään ja ilkeyttään?
Poimit yhden asian kaiken sekasotkun keskeltä. Se mielestäni kannustaa lapsia ilkeilyyn, ettei heiltä vaadita mitään, että voi kun Irma-Petteri ei nyt jaksa istua ruokapöydässä paikoillaan, no haetaan tabletti tai lelu tai joku kiva kuva että jaksaa istua ja jos ei sittenkään jaksa, niin älköön istuko. Eikö lapsi jaksa makoilla hiljaa kuuntelemassa satua? No voi raukkaa, pistetään tabletti, annetaan lelu tai viedään nukkariin missä saa kiipeillä puolapuilla levähtämisen sijaan, kun ei Irma-Petteri luonnostaan osaa rauhoittua heti vauvasta alkaen.
Toisinsanoen eihän tuo posiitivuus koske vain nukkaria, vaan se koskee ihan kaikkea muutakin, oli sitten kyse syömisestä, levähtämisestä, tuokiolla kuuntelusta, pukemisesta, riisumisesta, vessassa käymisestä, lelujen keräämisestä. Tänä päivänä kaikki nämä on 5-7 vuotiaille lapsillekkin täysin utopistisia tilanteita, mitä ei voi tehdä ilman että luvassa jokin palkinto tai joku supermukava kannustin, oli se sitten timer-animaatio tai joku kiekuva ja hihittävä tarhantäti joka kehuu 6 vuotiasta kimittäen ja tuulattaen kun tämä sai puettua pipon päähänsä (kun ensin pomppi vartin ajan sohvalla ja juoksi pitkin käytäviä).
Varhaiskasvatus on mennyt aivan pelle touhuksi monen kasvattajan osalta, mitään muuta ei enää osata kuin kehua ja olla yltiöposiitivisia tajuamatta, että se sama Pekka ja Susi-ilmiö koskee muutakin kuin turhaa avun huutamista. Jos oikeasti ihmistä kehuu ihan naurettavista asioista ja myös silloin kun siihen ei olisi edes aihetta (siinä ei ole mitään hienoa, että 6 vuotias saa vartin pelleilyn jälkeen pipon laitettua päähänsä) niin eihän ne kehut lopulta tunnu enää missään, ne on pelkkää sanahelinää ja älykkäät lapset tajuaa että stressaantuneet aikuiset vain feikkaa iloista vaikka oikeasti heitä ärsyttää lapsen touhut ja sekös vasta onkin hauskaa kun saa vedättää aikuista ihmistä kehumaan ja kimittämään vieläkin enemmän.
Ei taida sinulla paljoa olla osaamista lasten kehityksestä tai psykologiasta.
Kyllä lapsia pitää voida muidenkin kasvattaa kuin psykiatrien ja psykologien tai kasvatustieteen tohtoreiden. On totta että olen vain lastenhoitaja, eikä minulle ole kuin 13 vuoden kokemus erilaisten lasten hoitamisesta ja kasvattamisesta ihan siellä konkreettisella "ruohonjuuritasolla", olen nähnyt sen kehityksen omin silmin mihin tämä tilanne on johtanut enkä näe että se olisi lapsille millään lailla hyväksi.
"Kun curling-vanhemmuus saapui varhaiskasvatukseen".
Tietenkin pitää voida kasvattaa, mutta kyllä se lastepsykiatri ja psykologi osaa sinulle kertoa miten niitä kasvatetaan. Et sinä heitä fiksumpi ole.
Yliopistojen kasvatustieteellisiin tiedekuntiin mahtuu vain yksi aate kerrallaan. Tällä hetkellä siellä uskotaan positiiviseen tunnekasvatukseen, mikä tarkoittaa sitä, että kaikki jotka eivät usko siihen leimataan tietämättömiksi ja osaamattomiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teidän mielestä pitäisi tehdä 4-vuotiaalle, joka alkaa huutaa nukkarissa ja yrittää pois sieltä eikä halua levätä? Veo käski pitää kiinni tyttöä, mutta hän on niin vahva ettei me jakseta pitää kainalossa. Yrittää myös purra/raapia. Ja pitää muita hereillä huutamalla. . Miten tällaisen kanssa tulee toimia? Tarrataulut on kokeiltu jne..Ei auta.
Eri lapsilla toimineita keinoja:
- tablettiin kiva timer, jota lapsi saa omassa rauhassaan tuijottaa
- aistipullo/fidget spinner
- kuulosuojaimet lapselle, joka häiriintyi muiden lasten itkusta ja unimusiikista
- muutama kirja, joita lapsi saa itsekseen selata
- kaappisängyn oveen lapselle mieluinen juliste
- äidin tuoksuinen huivi unikaverina
- pieni yövalo lapsen sängyn päätyyn
- painokoira
- maja, jossa lapsi sai pötkötellä
- lasta ei edes laitettu makuulleen, vaan hän sai istua satua lukevan aikuisen sylissä/vieressä sohvalla
Riippuen ihan siitä, minkä vuoksi lapsi ei halua nukkariin mennä; onko syynä pelko, koti-ikävä, tylsistyminen, vai mikä. Myös sillä voi olla vaikutusta, missä vaiheessa lapsi menee nukkariin. Toisilla auttaa, kun menee rauhoittumaan ensimmäisenä ja jollain toisella auttaa, kun sinne menee viimeisenä, kun muut ovat jo rauhoittuneet sänkyihinsä. Toisilla auttaa sosiaalinen tarina/kuvitettu nukkarihetki ja timer, joista lapsen on helpompi seurata sitä, missä vaiheessa nukkarista pääsee pois. Toki myös nukkarit ovat erilaisia, osa on pilkkopimeitä ja toisia ei saa pimeäksi tekemälläkään, on hyvin äänieristettyjä tiloja ja toisaalta tiloja, joissa seinän takana pauhaa tiskikone. Oman kokemukseni perusteella kuitenkin kaikista eniten on merkitystä sillä, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. Tuon ikäisen lapsen kanssa voisi jo yrittää keskustella siitä, mikä nukkarissa ahdistaa ja mitä lapsi itse ehdottaisi ratkaisuksi siihen.
Tässä vaiheessa on ihan sama, kun unohdettaisiin koko nukkari kokonaan, vaikka toki etenkin tabletin tuijottaminen varmasti rauhoittaa jokaisen lapsen, jos ammattitaitaitoinen varhaiskasvattaja oikeasti alentuu sitä konstia käyttämään. Ei aikaakaan kun siellä nukkarissa ei yksikään lapsi "osaa rauhoittua" ilman leluja tai tabletteja, kuulosuojaimia ja nenätulppia.
Varhaiskasvatuksen arvopohja perustuu positiivisen kasvatuksen käyttöön, joten et sinä voi kurittamaankaan niitä lapsia ruveta.
Lapsen käytökseen on aina joku syy, ja lapsikohtaisesti katsotaan mitä tukitoimia tarvitaan, jotta lapsi oppii sellaisen tavan ilmaista tunteitaan joka mahdollistaa muille lapsille leporauhan.
Vakasosionomi
Kiitos tästä kommentista, valaa uskoa, että siellä päiväkodissa on asiallisia ja ammattitaitoisia työntekijöitä. Useimmat tässä ketjussa eivät siinä vakuuta.
Harmi ettei ne ammattitaitoiset saa lapsia tekemään asioita mitä lasten pitäis tehdä vaikkei huvittaiskaan :D Mutta onneksi moni ammattitaidoton on jo lähtenyt ja haluaa lähteä pois alalta, niin jää nämä ammattitaitoiset lasten lahjojat luomaan tulevaa narsistista ja ylimielistä sukupolvea joka ei kunnioita mitään muuta kuin itseään.
Yritätkö sinä todellakin siellä solkata, että 4 -vuotias, joka ei kykene asettumaan lepoon silloin kuin käsketään, tekee sen ylimielisyyttään ja ilkeyttään?
Poimit yhden asian kaiken sekasotkun keskeltä. Se mielestäni kannustaa lapsia ilkeilyyn, ettei heiltä vaadita mitään, että voi kun Irma-Petteri ei nyt jaksa istua ruokapöydässä paikoillaan, no haetaan tabletti tai lelu tai joku kiva kuva että jaksaa istua ja jos ei sittenkään jaksa, niin älköön istuko. Eikö lapsi jaksa makoilla hiljaa kuuntelemassa satua? No voi raukkaa, pistetään tabletti, annetaan lelu tai viedään nukkariin missä saa kiipeillä puolapuilla levähtämisen sijaan, kun ei Irma-Petteri luonnostaan osaa rauhoittua heti vauvasta alkaen.
Toisinsanoen eihän tuo posiitivuus koske vain nukkaria, vaan se koskee ihan kaikkea muutakin, oli sitten kyse syömisestä, levähtämisestä, tuokiolla kuuntelusta, pukemisesta, riisumisesta, vessassa käymisestä, lelujen keräämisestä. Tänä päivänä kaikki nämä on 5-7 vuotiaille lapsillekkin täysin utopistisia tilanteita, mitä ei voi tehdä ilman että luvassa jokin palkinto tai joku supermukava kannustin, oli se sitten timer-animaatio tai joku kiekuva ja hihittävä tarhantäti joka kehuu 6 vuotiasta kimittäen ja tuulattaen kun tämä sai puettua pipon päähänsä (kun ensin pomppi vartin ajan sohvalla ja juoksi pitkin käytäviä).
Varhaiskasvatus on mennyt aivan pelle touhuksi monen kasvattajan osalta, mitään muuta ei enää osata kuin kehua ja olla yltiöposiitivisia tajuamatta, että se sama Pekka ja Susi-ilmiö koskee muutakin kuin turhaa avun huutamista. Jos oikeasti ihmistä kehuu ihan naurettavista asioista ja myös silloin kun siihen ei olisi edes aihetta (siinä ei ole mitään hienoa, että 6 vuotias saa vartin pelleilyn jälkeen pipon laitettua päähänsä) niin eihän ne kehut lopulta tunnu enää missään, ne on pelkkää sanahelinää ja älykkäät lapset tajuaa että stressaantuneet aikuiset vain feikkaa iloista vaikka oikeasti heitä ärsyttää lapsen touhut ja sekös vasta onkin hauskaa kun saa vedättää aikuista ihmistä kehumaan ja kimittämään vieläkin enemmän.
Ei taida sinulla paljoa olla osaamista lasten kehityksestä tai psykologiasta.
Kyllä lapsia pitää voida muidenkin kasvattaa kuin psykiatrien ja psykologien tai kasvatustieteen tohtoreiden. On totta että olen vain lastenhoitaja, eikä minulle ole kuin 13 vuoden kokemus erilaisten lasten hoitamisesta ja kasvattamisesta ihan siellä konkreettisella "ruohonjuuritasolla", olen nähnyt sen kehityksen omin silmin mihin tämä tilanne on johtanut enkä näe että se olisi lapsille millään lailla hyväksi.
"Kun curling-vanhemmuus saapui varhaiskasvatukseen".
Tietenkin pitää voida kasvattaa, mutta kyllä se lastepsykiatri ja psykologi osaa sinulle kertoa miten niitä kasvatetaan. Et sinä heitä fiksumpi ole.
No sinne vaan päiväkoteihin näyttämään, että miten se homma hoidetaan ;) Eipä näy näitä kirjanoppineita kamalasti kentällä jostain syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teidän mielestä pitäisi tehdä 4-vuotiaalle, joka alkaa huutaa nukkarissa ja yrittää pois sieltä eikä halua levätä? Veo käski pitää kiinni tyttöä, mutta hän on niin vahva ettei me jakseta pitää kainalossa. Yrittää myös purra/raapia. Ja pitää muita hereillä huutamalla. . Miten tällaisen kanssa tulee toimia? Tarrataulut on kokeiltu jne..Ei auta.
Eri lapsilla toimineita keinoja:
- tablettiin kiva timer, jota lapsi saa omassa rauhassaan tuijottaa
- aistipullo/fidget spinner
- kuulosuojaimet lapselle, joka häiriintyi muiden lasten itkusta ja unimusiikista
- muutama kirja, joita lapsi saa itsekseen selata
- kaappisängyn oveen lapselle mieluinen juliste
- äidin tuoksuinen huivi unikaverina
- pieni yövalo lapsen sängyn päätyyn
- painokoira
- maja, jossa lapsi sai pötkötellä
- lasta ei edes laitettu makuulleen, vaan hän sai istua satua lukevan aikuisen sylissä/vieressä sohvalla
Riippuen ihan siitä, minkä vuoksi lapsi ei halua nukkariin mennä; onko syynä pelko, koti-ikävä, tylsistyminen, vai mikä. Myös sillä voi olla vaikutusta, missä vaiheessa lapsi menee nukkariin. Toisilla auttaa, kun menee rauhoittumaan ensimmäisenä ja jollain toisella auttaa, kun sinne menee viimeisenä, kun muut ovat jo rauhoittuneet sänkyihinsä. Toisilla auttaa sosiaalinen tarina/kuvitettu nukkarihetki ja timer, joista lapsen on helpompi seurata sitä, missä vaiheessa nukkarista pääsee pois. Toki myös nukkarit ovat erilaisia, osa on pilkkopimeitä ja toisia ei saa pimeäksi tekemälläkään, on hyvin äänieristettyjä tiloja ja toisaalta tiloja, joissa seinän takana pauhaa tiskikone. Oman kokemukseni perusteella kuitenkin kaikista eniten on merkitystä sillä, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. Tuon ikäisen lapsen kanssa voisi jo yrittää keskustella siitä, mikä nukkarissa ahdistaa ja mitä lapsi itse ehdottaisi ratkaisuksi siihen.
Tässä vaiheessa on ihan sama, kun unohdettaisiin koko nukkari kokonaan, vaikka toki etenkin tabletin tuijottaminen varmasti rauhoittaa jokaisen lapsen, jos ammattitaitaitoinen varhaiskasvattaja oikeasti alentuu sitä konstia käyttämään. Ei aikaakaan kun siellä nukkarissa ei yksikään lapsi "osaa rauhoittua" ilman leluja tai tabletteja, kuulosuojaimia ja nenätulppia.
Varhaiskasvatuksen arvopohja perustuu positiivisen kasvatuksen käyttöön, joten et sinä voi kurittamaankaan niitä lapsia ruveta.
Lapsen käytökseen on aina joku syy, ja lapsikohtaisesti katsotaan mitä tukitoimia tarvitaan, jotta lapsi oppii sellaisen tavan ilmaista tunteitaan joka mahdollistaa muille lapsille leporauhan.
Vakasosionomi
Kiitos tästä kommentista, valaa uskoa, että siellä päiväkodissa on asiallisia ja ammattitaitoisia työntekijöitä. Useimmat tässä ketjussa eivät siinä vakuuta.
Harmi ettei ne ammattitaitoiset saa lapsia tekemään asioita mitä lasten pitäis tehdä vaikkei huvittaiskaan :D Mutta onneksi moni ammattitaidoton on jo lähtenyt ja haluaa lähteä pois alalta, niin jää nämä ammattitaitoiset lasten lahjojat luomaan tulevaa narsistista ja ylimielistä sukupolvea joka ei kunnioita mitään muuta kuin itseään.
Yritätkö sinä todellakin siellä solkata, että 4 -vuotias, joka ei kykene asettumaan lepoon silloin kuin käsketään, tekee sen ylimielisyyttään ja ilkeyttään?
Poimit yhden asian kaiken sekasotkun keskeltä. Se mielestäni kannustaa lapsia ilkeilyyn, ettei heiltä vaadita mitään, että voi kun Irma-Petteri ei nyt jaksa istua ruokapöydässä paikoillaan, no haetaan tabletti tai lelu tai joku kiva kuva että jaksaa istua ja jos ei sittenkään jaksa, niin älköön istuko. Eikö lapsi jaksa makoilla hiljaa kuuntelemassa satua? No voi raukkaa, pistetään tabletti, annetaan lelu tai viedään nukkariin missä saa kiipeillä puolapuilla levähtämisen sijaan, kun ei Irma-Petteri luonnostaan osaa rauhoittua heti vauvasta alkaen.
Toisinsanoen eihän tuo posiitivuus koske vain nukkaria, vaan se koskee ihan kaikkea muutakin, oli sitten kyse syömisestä, levähtämisestä, tuokiolla kuuntelusta, pukemisesta, riisumisesta, vessassa käymisestä, lelujen keräämisestä. Tänä päivänä kaikki nämä on 5-7 vuotiaille lapsillekkin täysin utopistisia tilanteita, mitä ei voi tehdä ilman että luvassa jokin palkinto tai joku supermukava kannustin, oli se sitten timer-animaatio tai joku kiekuva ja hihittävä tarhantäti joka kehuu 6 vuotiasta kimittäen ja tuulattaen kun tämä sai puettua pipon päähänsä (kun ensin pomppi vartin ajan sohvalla ja juoksi pitkin käytäviä).
Varhaiskasvatus on mennyt aivan pelle touhuksi monen kasvattajan osalta, mitään muuta ei enää osata kuin kehua ja olla yltiöposiitivisia tajuamatta, että se sama Pekka ja Susi-ilmiö koskee muutakin kuin turhaa avun huutamista. Jos oikeasti ihmistä kehuu ihan naurettavista asioista ja myös silloin kun siihen ei olisi edes aihetta (siinä ei ole mitään hienoa, että 6 vuotias saa vartin pelleilyn jälkeen pipon laitettua päähänsä) niin eihän ne kehut lopulta tunnu enää missään, ne on pelkkää sanahelinää ja älykkäät lapset tajuaa että stressaantuneet aikuiset vain feikkaa iloista vaikka oikeasti heitä ärsyttää lapsen touhut ja sekös vasta onkin hauskaa kun saa vedättää aikuista ihmistä kehumaan ja kimittämään vieläkin enemmän.
Ei taida sinulla paljoa olla osaamista lasten kehityksestä tai psykologiasta.
Yksikään lapsen kehityksestä ja psykologiasta oikeasti perillä oleva asiantuntija ei suosittele sellaista kasvatustyyliä, ettei lapsi opi sietämään pettymyksiä ja tekemään sellaisiakin asioita joita ei haluaisi tehdä.
Vaikka psykologisesti jokin asia voisi täydellisessä universumissa ollakkin lapselle hyväksi juuri tietyllä tavalla tehtynä, niin koska lapsi ei elä täydellisessä universumissa, häntä tulee opettaa kestämään epätäydellisyyttä, häntä tulee opastaa miten kohdata tilanteita missä turhautuu, pettyy ja missä joutuu ulos mukavuusalueeltaan.
Koko elämä on nimittäin täynnä tuollaisia tilanteita, on todella häiritsevää, että samaan aikaan puhutaan lasten täydellisestä posiitiivisesta kasvatuksesta, mutta sitten saman instanssin työntekijöitä kohdellaan miten sattuu: Ketään ei kiinnosta miltä siitä varhaiskasvattajasta tuntuu vääntää jokaisen lapsen kanssa joka asiasta, miltä tuntuu saada turpaan lapsilta ja haukkuja vanhemmilta, miltä tuntuu kun esihenkilöitä ei kiinnosta tukea työntekijöiden omaa elämää joustamalla, jos työntekijällä on vaikka pankissa käyntiä tai akupunktio-hoitoon menoa tai mitä tahansa muuta.
Eikö tämä koko asetelma ole ihan äärettömän irvokas? Ja miten nämä esihenkilöt ja vanhemmat kuvittelee että HEIDÄN lapsistaan voisi tulla työntekijöitä, jotka kestävät sitä samaa haukkumista, väkivaltaa ja työnantajien aiheuttamia pettymyksiä ja vitutusta, jos lapsena elämä on pelkkää keinotekoista juhlaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teidän mielestä pitäisi tehdä 4-vuotiaalle, joka alkaa huutaa nukkarissa ja yrittää pois sieltä eikä halua levätä? Veo käski pitää kiinni tyttöä, mutta hän on niin vahva ettei me jakseta pitää kainalossa. Yrittää myös purra/raapia. Ja pitää muita hereillä huutamalla. . Miten tällaisen kanssa tulee toimia? Tarrataulut on kokeiltu jne..Ei auta.
Eri lapsilla toimineita keinoja:
- tablettiin kiva timer, jota lapsi saa omassa rauhassaan tuijottaa
- aistipullo/fidget spinner
- kuulosuojaimet lapselle, joka häiriintyi muiden lasten itkusta ja unimusiikista
- muutama kirja, joita lapsi saa itsekseen selata
- kaappisängyn oveen lapselle mieluinen juliste
- äidin tuoksuinen huivi unikaverina
- pieni yövalo lapsen sängyn päätyyn
- painokoira
- maja, jossa lapsi sai pötkötellä
- lasta ei edes laitettu makuulleen, vaan hän sai istua satua lukevan aikuisen sylissä/vieressä sohvalla
Riippuen ihan siitä, minkä vuoksi lapsi ei halua nukkariin mennä; onko syynä pelko, koti-ikävä, tylsistyminen, vai mikä. Myös sillä voi olla vaikutusta, missä vaiheessa lapsi menee nukkariin. Toisilla auttaa, kun menee rauhoittumaan ensimmäisenä ja jollain toisella auttaa, kun sinne menee viimeisenä, kun muut ovat jo rauhoittuneet sänkyihinsä. Toisilla auttaa sosiaalinen tarina/kuvitettu nukkarihetki ja timer, joista lapsen on helpompi seurata sitä, missä vaiheessa nukkarista pääsee pois. Toki myös nukkarit ovat erilaisia, osa on pilkkopimeitä ja toisia ei saa pimeäksi tekemälläkään, on hyvin äänieristettyjä tiloja ja toisaalta tiloja, joissa seinän takana pauhaa tiskikone. Oman kokemukseni perusteella kuitenkin kaikista eniten on merkitystä sillä, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. Tuon ikäisen lapsen kanssa voisi jo yrittää keskustella siitä, mikä nukkarissa ahdistaa ja mitä lapsi itse ehdottaisi ratkaisuksi siihen.
Tässä vaiheessa on ihan sama, kun unohdettaisiin koko nukkari kokonaan, vaikka toki etenkin tabletin tuijottaminen varmasti rauhoittaa jokaisen lapsen, jos ammattitaitaitoinen varhaiskasvattaja oikeasti alentuu sitä konstia käyttämään. Ei aikaakaan kun siellä nukkarissa ei yksikään lapsi "osaa rauhoittua" ilman leluja tai tabletteja, kuulosuojaimia ja nenätulppia.
Varhaiskasvatuksen arvopohja perustuu positiivisen kasvatuksen käyttöön, joten et sinä voi kurittamaankaan niitä lapsia ruveta.
Lapsen käytökseen on aina joku syy, ja lapsikohtaisesti katsotaan mitä tukitoimia tarvitaan, jotta lapsi oppii sellaisen tavan ilmaista tunteitaan joka mahdollistaa muille lapsille leporauhan.
Vakasosionomi
Kiitos tästä kommentista, valaa uskoa, että siellä päiväkodissa on asiallisia ja ammattitaitoisia työntekijöitä. Useimmat tässä ketjussa eivät siinä vakuuta.
Harmi ettei ne ammattitaitoiset saa lapsia tekemään asioita mitä lasten pitäis tehdä vaikkei huvittaiskaan :D Mutta onneksi moni ammattitaidoton on jo lähtenyt ja haluaa lähteä pois alalta, niin jää nämä ammattitaitoiset lasten lahjojat luomaan tulevaa narsistista ja ylimielistä sukupolvea joka ei kunnioita mitään muuta kuin itseään.
Yritätkö sinä todellakin siellä solkata, että 4 -vuotias, joka ei kykene asettumaan lepoon silloin kuin käsketään, tekee sen ylimielisyyttään ja ilkeyttään?
Poimit yhden asian kaiken sekasotkun keskeltä. Se mielestäni kannustaa lapsia ilkeilyyn, ettei heiltä vaadita mitään, että voi kun Irma-Petteri ei nyt jaksa istua ruokapöydässä paikoillaan, no haetaan tabletti tai lelu tai joku kiva kuva että jaksaa istua ja jos ei sittenkään jaksa, niin älköön istuko. Eikö lapsi jaksa makoilla hiljaa kuuntelemassa satua? No voi raukkaa, pistetään tabletti, annetaan lelu tai viedään nukkariin missä saa kiipeillä puolapuilla levähtämisen sijaan, kun ei Irma-Petteri luonnostaan osaa rauhoittua heti vauvasta alkaen.
Toisinsanoen eihän tuo posiitivuus koske vain nukkaria, vaan se koskee ihan kaikkea muutakin, oli sitten kyse syömisestä, levähtämisestä, tuokiolla kuuntelusta, pukemisesta, riisumisesta, vessassa käymisestä, lelujen keräämisestä. Tänä päivänä kaikki nämä on 5-7 vuotiaille lapsillekkin täysin utopistisia tilanteita, mitä ei voi tehdä ilman että luvassa jokin palkinto tai joku supermukava kannustin, oli se sitten timer-animaatio tai joku kiekuva ja hihittävä tarhantäti joka kehuu 6 vuotiasta kimittäen ja tuulattaen kun tämä sai puettua pipon päähänsä (kun ensin pomppi vartin ajan sohvalla ja juoksi pitkin käytäviä).
Varhaiskasvatus on mennyt aivan pelle touhuksi monen kasvattajan osalta, mitään muuta ei enää osata kuin kehua ja olla yltiöposiitivisia tajuamatta, että se sama Pekka ja Susi-ilmiö koskee muutakin kuin turhaa avun huutamista. Jos oikeasti ihmistä kehuu ihan naurettavista asioista ja myös silloin kun siihen ei olisi edes aihetta (siinä ei ole mitään hienoa, että 6 vuotias saa vartin pelleilyn jälkeen pipon laitettua päähänsä) niin eihän ne kehut lopulta tunnu enää missään, ne on pelkkää sanahelinää ja älykkäät lapset tajuaa että stressaantuneet aikuiset vain feikkaa iloista vaikka oikeasti heitä ärsyttää lapsen touhut ja sekös vasta onkin hauskaa kun saa vedättää aikuista ihmistä kehumaan ja kimittämään vieläkin enemmän.
Ei taida sinulla paljoa olla osaamista lasten kehityksestä tai psykologiasta.
Kyllä lapsia pitää voida muidenkin kasvattaa kuin psykiatrien ja psykologien tai kasvatustieteen tohtoreiden. On totta että olen vain lastenhoitaja, eikä minulle ole kuin 13 vuoden kokemus erilaisten lasten hoitamisesta ja kasvattamisesta ihan siellä konkreettisella "ruohonjuuritasolla", olen nähnyt sen kehityksen omin silmin mihin tämä tilanne on johtanut enkä näe että se olisi lapsille millään lailla hyväksi.
"Kun curling-vanhemmuus saapui varhaiskasvatukseen".
Tietenkin pitää voida kasvattaa, mutta kyllä se lastepsykiatri ja psykologi osaa sinulle kertoa miten niitä kasvatetaan. Et sinä heitä fiksumpi ole.
No sinne vaan päiväkoteihin näyttämään, että miten se homma hoidetaan ;) Eipä näy näitä kirjanoppineita kamalasti kentällä jostain syystä.
Yliopistokoulutetut pakenevat päiväkodeista, kun teoria ei vastaa käytäntöä. Sitten töihin otetaan alemmin koulutettuja tai kouluttamattomia, jotka joutuvat näyttelemään sitä, että teoria olisi totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teidän mielestä pitäisi tehdä 4-vuotiaalle, joka alkaa huutaa nukkarissa ja yrittää pois sieltä eikä halua levätä? Veo käski pitää kiinni tyttöä, mutta hän on niin vahva ettei me jakseta pitää kainalossa. Yrittää myös purra/raapia. Ja pitää muita hereillä huutamalla. . Miten tällaisen kanssa tulee toimia? Tarrataulut on kokeiltu jne..Ei auta.
Eri lapsilla toimineita keinoja:
- tablettiin kiva timer, jota lapsi saa omassa rauhassaan tuijottaa
- aistipullo/fidget spinner
- kuulosuojaimet lapselle, joka häiriintyi muiden lasten itkusta ja unimusiikista
- muutama kirja, joita lapsi saa itsekseen selata
- kaappisängyn oveen lapselle mieluinen juliste
- äidin tuoksuinen huivi unikaverina
- pieni yövalo lapsen sängyn päätyyn
- painokoira
- maja, jossa lapsi sai pötkötellä
- lasta ei edes laitettu makuulleen, vaan hän sai istua satua lukevan aikuisen sylissä/vieressä sohvalla
Riippuen ihan siitä, minkä vuoksi lapsi ei halua nukkariin mennä; onko syynä pelko, koti-ikävä, tylsistyminen, vai mikä. Myös sillä voi olla vaikutusta, missä vaiheessa lapsi menee nukkariin. Toisilla auttaa, kun menee rauhoittumaan ensimmäisenä ja jollain toisella auttaa, kun sinne menee viimeisenä, kun muut ovat jo rauhoittuneet sänkyihinsä. Toisilla auttaa sosiaalinen tarina/kuvitettu nukkarihetki ja timer, joista lapsen on helpompi seurata sitä, missä vaiheessa nukkarista pääsee pois. Toki myös nukkarit ovat erilaisia, osa on pilkkopimeitä ja toisia ei saa pimeäksi tekemälläkään, on hyvin äänieristettyjä tiloja ja toisaalta tiloja, joissa seinän takana pauhaa tiskikone. Oman kokemukseni perusteella kuitenkin kaikista eniten on merkitystä sillä, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. Tuon ikäisen lapsen kanssa voisi jo yrittää keskustella siitä, mikä nukkarissa ahdistaa ja mitä lapsi itse ehdottaisi ratkaisuksi siihen.
Tässä vaiheessa on ihan sama, kun unohdettaisiin koko nukkari kokonaan, vaikka toki etenkin tabletin tuijottaminen varmasti rauhoittaa jokaisen lapsen, jos ammattitaitaitoinen varhaiskasvattaja oikeasti alentuu sitä konstia käyttämään. Ei aikaakaan kun siellä nukkarissa ei yksikään lapsi "osaa rauhoittua" ilman leluja tai tabletteja, kuulosuojaimia ja nenätulppia.
Varhaiskasvatuksen arvopohja perustuu positiivisen kasvatuksen käyttöön, joten et sinä voi kurittamaankaan niitä lapsia ruveta.
Lapsen käytökseen on aina joku syy, ja lapsikohtaisesti katsotaan mitä tukitoimia tarvitaan, jotta lapsi oppii sellaisen tavan ilmaista tunteitaan joka mahdollistaa muille lapsille leporauhan.
Vakasosionomi
Kiitos tästä kommentista, valaa uskoa, että siellä päiväkodissa on asiallisia ja ammattitaitoisia työntekijöitä. Useimmat tässä ketjussa eivät siinä vakuuta.
Harmi ettei ne ammattitaitoiset saa lapsia tekemään asioita mitä lasten pitäis tehdä vaikkei huvittaiskaan :D Mutta onneksi moni ammattitaidoton on jo lähtenyt ja haluaa lähteä pois alalta, niin jää nämä ammattitaitoiset lasten lahjojat luomaan tulevaa narsistista ja ylimielistä sukupolvea joka ei kunnioita mitään muuta kuin itseään.
Yritätkö sinä todellakin siellä solkata, että 4 -vuotias, joka ei kykene asettumaan lepoon silloin kuin käsketään, tekee sen ylimielisyyttään ja ilkeyttään?
Poimit yhden asian kaiken sekasotkun keskeltä. Se mielestäni kannustaa lapsia ilkeilyyn, ettei heiltä vaadita mitään, että voi kun Irma-Petteri ei nyt jaksa istua ruokapöydässä paikoillaan, no haetaan tabletti tai lelu tai joku kiva kuva että jaksaa istua ja jos ei sittenkään jaksa, niin älköön istuko. Eikö lapsi jaksa makoilla hiljaa kuuntelemassa satua? No voi raukkaa, pistetään tabletti, annetaan lelu tai viedään nukkariin missä saa kiipeillä puolapuilla levähtämisen sijaan, kun ei Irma-Petteri luonnostaan osaa rauhoittua heti vauvasta alkaen.
Toisinsanoen eihän tuo posiitivuus koske vain nukkaria, vaan se koskee ihan kaikkea muutakin, oli sitten kyse syömisestä, levähtämisestä, tuokiolla kuuntelusta, pukemisesta, riisumisesta, vessassa käymisestä, lelujen keräämisestä. Tänä päivänä kaikki nämä on 5-7 vuotiaille lapsillekkin täysin utopistisia tilanteita, mitä ei voi tehdä ilman että luvassa jokin palkinto tai joku supermukava kannustin, oli se sitten timer-animaatio tai joku kiekuva ja hihittävä tarhantäti joka kehuu 6 vuotiasta kimittäen ja tuulattaen kun tämä sai puettua pipon päähänsä (kun ensin pomppi vartin ajan sohvalla ja juoksi pitkin käytäviä).
Varhaiskasvatus on mennyt aivan pelle touhuksi monen kasvattajan osalta, mitään muuta ei enää osata kuin kehua ja olla yltiöposiitivisia tajuamatta, että se sama Pekka ja Susi-ilmiö koskee muutakin kuin turhaa avun huutamista. Jos oikeasti ihmistä kehuu ihan naurettavista asioista ja myös silloin kun siihen ei olisi edes aihetta (siinä ei ole mitään hienoa, että 6 vuotias saa vartin pelleilyn jälkeen pipon laitettua päähänsä) niin eihän ne kehut lopulta tunnu enää missään, ne on pelkkää sanahelinää ja älykkäät lapset tajuaa että stressaantuneet aikuiset vain feikkaa iloista vaikka oikeasti heitä ärsyttää lapsen touhut ja sekös vasta onkin hauskaa kun saa vedättää aikuista ihmistä kehumaan ja kimittämään vieläkin enemmän.
Ei taida sinulla paljoa olla osaamista lasten kehityksestä tai psykologiasta.
Kyllä lapsia pitää voida muidenkin kasvattaa kuin psykiatrien ja psykologien tai kasvatustieteen tohtoreiden. On totta että olen vain lastenhoitaja, eikä minulle ole kuin 13 vuoden kokemus erilaisten lasten hoitamisesta ja kasvattamisesta ihan siellä konkreettisella "ruohonjuuritasolla", olen nähnyt sen kehityksen omin silmin mihin tämä tilanne on johtanut enkä näe että se olisi lapsille millään lailla hyväksi.
"Kun curling-vanhemmuus saapui varhaiskasvatukseen".
Tietenkin pitää voida kasvattaa, mutta kyllä se lastepsykiatri ja psykologi osaa sinulle kertoa miten niitä kasvatetaan. Et sinä heitä fiksumpi ole.
No sinne vaan päiväkoteihin näyttämään, että miten se homma hoidetaan ;) Eipä näy näitä kirjanoppineita kamalasti kentällä jostain syystä.
Yliopistokoulutetut pakenevat päiväkodeista, kun teoria ei vastaa käytäntöä. Sitten töihin otetaan alemmin koulutettuja tai kouluttamattomia, jotka joutuvat näyttelemään sitä, että teoria olisi totta.
Yliopistokoulutuksella saa varhaiskasvatuksessa palkkaa millä ei nyky ruuan ym. hinnoilla elä kuin kituuttaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teidän mielestä pitäisi tehdä 4-vuotiaalle, joka alkaa huutaa nukkarissa ja yrittää pois sieltä eikä halua levätä? Veo käski pitää kiinni tyttöä, mutta hän on niin vahva ettei me jakseta pitää kainalossa. Yrittää myös purra/raapia. Ja pitää muita hereillä huutamalla. . Miten tällaisen kanssa tulee toimia? Tarrataulut on kokeiltu jne..Ei auta.
Eri lapsilla toimineita keinoja:
- tablettiin kiva timer, jota lapsi saa omassa rauhassaan tuijottaa
- aistipullo/fidget spinner
- kuulosuojaimet lapselle, joka häiriintyi muiden lasten itkusta ja unimusiikista
- muutama kirja, joita lapsi saa itsekseen selata
- kaappisängyn oveen lapselle mieluinen juliste
- äidin tuoksuinen huivi unikaverina
- pieni yövalo lapsen sängyn päätyyn
- painokoira
- maja, jossa lapsi sai pötkötellä
- lasta ei edes laitettu makuulleen, vaan hän sai istua satua lukevan aikuisen sylissä/vieressä sohvalla
Riippuen ihan siitä, minkä vuoksi lapsi ei halua nukkariin mennä; onko syynä pelko, koti-ikävä, tylsistyminen, vai mikä. Myös sillä voi olla vaikutusta, missä vaiheessa lapsi menee nukkariin. Toisilla auttaa, kun menee rauhoittumaan ensimmäisenä ja jollain toisella auttaa, kun sinne menee viimeisenä, kun muut ovat jo rauhoittuneet sänkyihinsä. Toisilla auttaa sosiaalinen tarina/kuvitettu nukkarihetki ja timer, joista lapsen on helpompi seurata sitä, missä vaiheessa nukkarista pääsee pois. Toki myös nukkarit ovat erilaisia, osa on pilkkopimeitä ja toisia ei saa pimeäksi tekemälläkään, on hyvin äänieristettyjä tiloja ja toisaalta tiloja, joissa seinän takana pauhaa tiskikone. Oman kokemukseni perusteella kuitenkin kaikista eniten on merkitystä sillä, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. Tuon ikäisen lapsen kanssa voisi jo yrittää keskustella siitä, mikä nukkarissa ahdistaa ja mitä lapsi itse ehdottaisi ratkaisuksi siihen.
Tässä vaiheessa on ihan sama, kun unohdettaisiin koko nukkari kokonaan, vaikka toki etenkin tabletin tuijottaminen varmasti rauhoittaa jokaisen lapsen, jos ammattitaitaitoinen varhaiskasvattaja oikeasti alentuu sitä konstia käyttämään. Ei aikaakaan kun siellä nukkarissa ei yksikään lapsi "osaa rauhoittua" ilman leluja tai tabletteja, kuulosuojaimia ja nenätulppia.
Varhaiskasvatuksen arvopohja perustuu positiivisen kasvatuksen käyttöön, joten et sinä voi kurittamaankaan niitä lapsia ruveta.
Lapsen käytökseen on aina joku syy, ja lapsikohtaisesti katsotaan mitä tukitoimia tarvitaan, jotta lapsi oppii sellaisen tavan ilmaista tunteitaan joka mahdollistaa muille lapsille leporauhan.
Vakasosionomi
Kiitos tästä kommentista, valaa uskoa, että siellä päiväkodissa on asiallisia ja ammattitaitoisia työntekijöitä. Useimmat tässä ketjussa eivät siinä vakuuta.
Harmi ettei ne ammattitaitoiset saa lapsia tekemään asioita mitä lasten pitäis tehdä vaikkei huvittaiskaan :D Mutta onneksi moni ammattitaidoton on jo lähtenyt ja haluaa lähteä pois alalta, niin jää nämä ammattitaitoiset lasten lahjojat luomaan tulevaa narsistista ja ylimielistä sukupolvea joka ei kunnioita mitään muuta kuin itseään.
Yritätkö sinä todellakin siellä solkata, että 4 -vuotias, joka ei kykene asettumaan lepoon silloin kuin käsketään, tekee sen ylimielisyyttään ja ilkeyttään?
Poimit yhden asian kaiken sekasotkun keskeltä. Se mielestäni kannustaa lapsia ilkeilyyn, ettei heiltä vaadita mitään, että voi kun Irma-Petteri ei nyt jaksa istua ruokapöydässä paikoillaan, no haetaan tabletti tai lelu tai joku kiva kuva että jaksaa istua ja jos ei sittenkään jaksa, niin älköön istuko. Eikö lapsi jaksa makoilla hiljaa kuuntelemassa satua? No voi raukkaa, pistetään tabletti, annetaan lelu tai viedään nukkariin missä saa kiipeillä puolapuilla levähtämisen sijaan, kun ei Irma-Petteri luonnostaan osaa rauhoittua heti vauvasta alkaen.
Toisinsanoen eihän tuo posiitivuus koske vain nukkaria, vaan se koskee ihan kaikkea muutakin, oli sitten kyse syömisestä, levähtämisestä, tuokiolla kuuntelusta, pukemisesta, riisumisesta, vessassa käymisestä, lelujen keräämisestä. Tänä päivänä kaikki nämä on 5-7 vuotiaille lapsillekkin täysin utopistisia tilanteita, mitä ei voi tehdä ilman että luvassa jokin palkinto tai joku supermukava kannustin, oli se sitten timer-animaatio tai joku kiekuva ja hihittävä tarhantäti joka kehuu 6 vuotiasta kimittäen ja tuulattaen kun tämä sai puettua pipon päähänsä (kun ensin pomppi vartin ajan sohvalla ja juoksi pitkin käytäviä).
Varhaiskasvatus on mennyt aivan pelle touhuksi monen kasvattajan osalta, mitään muuta ei enää osata kuin kehua ja olla yltiöposiitivisia tajuamatta, että se sama Pekka ja Susi-ilmiö koskee muutakin kuin turhaa avun huutamista. Jos oikeasti ihmistä kehuu ihan naurettavista asioista ja myös silloin kun siihen ei olisi edes aihetta (siinä ei ole mitään hienoa, että 6 vuotias saa vartin pelleilyn jälkeen pipon laitettua päähänsä) niin eihän ne kehut lopulta tunnu enää missään, ne on pelkkää sanahelinää ja älykkäät lapset tajuaa että stressaantuneet aikuiset vain feikkaa iloista vaikka oikeasti heitä ärsyttää lapsen touhut ja sekös vasta onkin hauskaa kun saa vedättää aikuista ihmistä kehumaan ja kimittämään vieläkin enemmän.
Ei taida sinulla paljoa olla osaamista lasten kehityksestä tai psykologiasta.
Kyllä lapsia pitää voida muidenkin kasvattaa kuin psykiatrien ja psykologien tai kasvatustieteen tohtoreiden. On totta että olen vain lastenhoitaja, eikä minulle ole kuin 13 vuoden kokemus erilaisten lasten hoitamisesta ja kasvattamisesta ihan siellä konkreettisella "ruohonjuuritasolla", olen nähnyt sen kehityksen omin silmin mihin tämä tilanne on johtanut enkä näe että se olisi lapsille millään lailla hyväksi.
"Kun curling-vanhemmuus saapui varhaiskasvatukseen".
Tietenkin pitää voida kasvattaa, mutta kyllä se lastepsykiatri ja psykologi osaa sinulle kertoa miten niitä kasvatetaan. Et sinä heitä fiksumpi ole.
No sinne vaan päiväkoteihin näyttämään, että miten se homma hoidetaan ;) Eipä näy näitä kirjanoppineita kamalasti kentällä jostain syystä.
Yliopistokoulutetut pakenevat päiväkodeista, kun teoria ei vastaa käytäntöä. Sitten töihin otetaan alemmin koulutettuja tai kouluttamattomia, jotka joutuvat näyttelemään sitä, että teoria olisi totta.
Yliopistokoulutuksella saa varhaiskasvatuksessa palkkaa millä ei nyky ruuan ym. hinnoilla elä kuin kituuttaen.
Tarvitseeko yliopistokoulutettu siis isomman palkan elääkseen kuin mitä tavallinen hoitotäti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teidän mielestä pitäisi tehdä 4-vuotiaalle, joka alkaa huutaa nukkarissa ja yrittää pois sieltä eikä halua levätä? Veo käski pitää kiinni tyttöä, mutta hän on niin vahva ettei me jakseta pitää kainalossa. Yrittää myös purra/raapia. Ja pitää muita hereillä huutamalla. . Miten tällaisen kanssa tulee toimia? Tarrataulut on kokeiltu jne..Ei auta.
Eri lapsilla toimineita keinoja:
- tablettiin kiva timer, jota lapsi saa omassa rauhassaan tuijottaa
- aistipullo/fidget spinner
- kuulosuojaimet lapselle, joka häiriintyi muiden lasten itkusta ja unimusiikista
- muutama kirja, joita lapsi saa itsekseen selata
- kaappisängyn oveen lapselle mieluinen juliste
- äidin tuoksuinen huivi unikaverina
- pieni yövalo lapsen sängyn päätyyn
- painokoira
- maja, jossa lapsi sai pötkötellä
- lasta ei edes laitettu makuulleen, vaan hän sai istua satua lukevan aikuisen sylissä/vieressä sohvalla
Riippuen ihan siitä, minkä vuoksi lapsi ei halua nukkariin mennä; onko syynä pelko, koti-ikävä, tylsistyminen, vai mikä. Myös sillä voi olla vaikutusta, missä vaiheessa lapsi menee nukkariin. Toisilla auttaa, kun menee rauhoittumaan ensimmäisenä ja jollain toisella auttaa, kun sinne menee viimeisenä, kun muut ovat jo rauhoittuneet sänkyihinsä. Toisilla auttaa sosiaalinen tarina/kuvitettu nukkarihetki ja timer, joista lapsen on helpompi seurata sitä, missä vaiheessa nukkarista pääsee pois. Toki myös nukkarit ovat erilaisia, osa on pilkkopimeitä ja toisia ei saa pimeäksi tekemälläkään, on hyvin äänieristettyjä tiloja ja toisaalta tiloja, joissa seinän takana pauhaa tiskikone. Oman kokemukseni perusteella kuitenkin kaikista eniten on merkitystä sillä, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. Tuon ikäisen lapsen kanssa voisi jo yrittää keskustella siitä, mikä nukkarissa ahdistaa ja mitä lapsi itse ehdottaisi ratkaisuksi siihen.
Tässä vaiheessa on ihan sama, kun unohdettaisiin koko nukkari kokonaan, vaikka toki etenkin tabletin tuijottaminen varmasti rauhoittaa jokaisen lapsen, jos ammattitaitaitoinen varhaiskasvattaja oikeasti alentuu sitä konstia käyttämään. Ei aikaakaan kun siellä nukkarissa ei yksikään lapsi "osaa rauhoittua" ilman leluja tai tabletteja, kuulosuojaimia ja nenätulppia.
Varhaiskasvatuksen arvopohja perustuu positiivisen kasvatuksen käyttöön, joten et sinä voi kurittamaankaan niitä lapsia ruveta.
Lapsen käytökseen on aina joku syy, ja lapsikohtaisesti katsotaan mitä tukitoimia tarvitaan, jotta lapsi oppii sellaisen tavan ilmaista tunteitaan joka mahdollistaa muille lapsille leporauhan.
Vakasosionomi
Positiivisen kasvatusmallin myötä on tullut paljon tarkkaavuuden ja itsesäätelyn haasteisia lapsia. Kuuluu usein kiukkua "en halua" "mä haluan". Hatun nosto luokan opettajille, jotka viimeistää korjaa nykypäivän varhaiskasvatuksen ja kitikasvatuksen satoa suurilla oppilamäärällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teidän mielestä pitäisi tehdä 4-vuotiaalle, joka alkaa huutaa nukkarissa ja yrittää pois sieltä eikä halua levätä? Veo käski pitää kiinni tyttöä, mutta hän on niin vahva ettei me jakseta pitää kainalossa. Yrittää myös purra/raapia. Ja pitää muita hereillä huutamalla. . Miten tällaisen kanssa tulee toimia? Tarrataulut on kokeiltu jne..Ei auta.
Eri lapsilla toimineita keinoja:
- tablettiin kiva timer, jota lapsi saa omassa rauhassaan tuijottaa
- aistipullo/fidget spinner
- kuulosuojaimet lapselle, joka häiriintyi muiden lasten itkusta ja unimusiikista
- muutama kirja, joita lapsi saa itsekseen selata
- kaappisängyn oveen lapselle mieluinen juliste
- äidin tuoksuinen huivi unikaverina
- pieni yövalo lapsen sängyn päätyyn
- painokoira
- maja, jossa lapsi sai pötkötellä
- lasta ei edes laitettu makuulleen, vaan hän sai istua satua lukevan aikuisen sylissä/vieressä sohvalla
Riippuen ihan siitä, minkä vuoksi lapsi ei halua nukkariin mennä; onko syynä pelko, koti-ikävä, tylsistyminen, vai mikä. Myös sillä voi olla vaikutusta, missä vaiheessa lapsi menee nukkariin. Toisilla auttaa, kun menee rauhoittumaan ensimmäisenä ja jollain toisella auttaa, kun sinne menee viimeisenä, kun muut ovat jo rauhoittuneet sänkyihinsä. Toisilla auttaa sosiaalinen tarina/kuvitettu nukkarihetki ja timer, joista lapsen on helpompi seurata sitä, missä vaiheessa nukkarista pääsee pois. Toki myös nukkarit ovat erilaisia, osa on pilkkopimeitä ja toisia ei saa pimeäksi tekemälläkään, on hyvin äänieristettyjä tiloja ja toisaalta tiloja, joissa seinän takana pauhaa tiskikone. Oman kokemukseni perusteella kuitenkin kaikista eniten on merkitystä sillä, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. Tuon ikäisen lapsen kanssa voisi jo yrittää keskustella siitä, mikä nukkarissa ahdistaa ja mitä lapsi itse ehdottaisi ratkaisuksi siihen.
Tässä vaiheessa on ihan sama, kun unohdettaisiin koko nukkari kokonaan, vaikka toki etenkin tabletin tuijottaminen varmasti rauhoittaa jokaisen lapsen, jos ammattitaitaitoinen varhaiskasvattaja oikeasti alentuu sitä konstia käyttämään. Ei aikaakaan kun siellä nukkarissa ei yksikään lapsi "osaa rauhoittua" ilman leluja tai tabletteja, kuulosuojaimia ja nenätulppia.
Varhaiskasvatuksen arvopohja perustuu positiivisen kasvatuksen käyttöön, joten et sinä voi kurittamaankaan niitä lapsia ruveta.
Lapsen käytökseen on aina joku syy, ja lapsikohtaisesti katsotaan mitä tukitoimia tarvitaan, jotta lapsi oppii sellaisen tavan ilmaista tunteitaan joka mahdollistaa muille lapsille leporauhan.
Vakasosionomi
Kiitos tästä kommentista, valaa uskoa, että siellä päiväkodissa on asiallisia ja ammattitaitoisia työntekijöitä. Useimmat tässä ketjussa eivät siinä vakuuta.
Harmi ettei ne ammattitaitoiset saa lapsia tekemään asioita mitä lasten pitäis tehdä vaikkei huvittaiskaan :D Mutta onneksi moni ammattitaidoton on jo lähtenyt ja haluaa lähteä pois alalta, niin jää nämä ammattitaitoiset lasten lahjojat luomaan tulevaa narsistista ja ylimielistä sukupolvea joka ei kunnioita mitään muuta kuin itseään.
Yritätkö sinä todellakin siellä solkata, että 4 -vuotias, joka ei kykene asettumaan lepoon silloin kuin käsketään, tekee sen ylimielisyyttään ja ilkeyttään?
Poimit yhden asian kaiken sekasotkun keskeltä. Se mielestäni kannustaa lapsia ilkeilyyn, ettei heiltä vaadita mitään, että voi kun Irma-Petteri ei nyt jaksa istua ruokapöydässä paikoillaan, no haetaan tabletti tai lelu tai joku kiva kuva että jaksaa istua ja jos ei sittenkään jaksa, niin älköön istuko. Eikö lapsi jaksa makoilla hiljaa kuuntelemassa satua? No voi raukkaa, pistetään tabletti, annetaan lelu tai viedään nukkariin missä saa kiipeillä puolapuilla levähtämisen sijaan, kun ei Irma-Petteri luonnostaan osaa rauhoittua heti vauvasta alkaen.
Toisinsanoen eihän tuo posiitivuus koske vain nukkaria, vaan se koskee ihan kaikkea muutakin, oli sitten kyse syömisestä, levähtämisestä, tuokiolla kuuntelusta, pukemisesta, riisumisesta, vessassa käymisestä, lelujen keräämisestä. Tänä päivänä kaikki nämä on 5-7 vuotiaille lapsillekkin täysin utopistisia tilanteita, mitä ei voi tehdä ilman että luvassa jokin palkinto tai joku supermukava kannustin, oli se sitten timer-animaatio tai joku kiekuva ja hihittävä tarhantäti joka kehuu 6 vuotiasta kimittäen ja tuulattaen kun tämä sai puettua pipon päähänsä (kun ensin pomppi vartin ajan sohvalla ja juoksi pitkin käytäviä).
Varhaiskasvatus on mennyt aivan pelle touhuksi monen kasvattajan osalta, mitään muuta ei enää osata kuin kehua ja olla yltiöposiitivisia tajuamatta, että se sama Pekka ja Susi-ilmiö koskee muutakin kuin turhaa avun huutamista. Jos oikeasti ihmistä kehuu ihan naurettavista asioista ja myös silloin kun siihen ei olisi edes aihetta (siinä ei ole mitään hienoa, että 6 vuotias saa vartin pelleilyn jälkeen pipon laitettua päähänsä) niin eihän ne kehut lopulta tunnu enää missään, ne on pelkkää sanahelinää ja älykkäät lapset tajuaa että stressaantuneet aikuiset vain feikkaa iloista vaikka oikeasti heitä ärsyttää lapsen touhut ja sekös vasta onkin hauskaa kun saa vedättää aikuista ihmistä kehumaan ja kimittämään vieläkin enemmän.
Ei taida sinulla paljoa olla osaamista lasten kehityksestä tai psykologiasta.
Kyllä lapsia pitää voida muidenkin kasvattaa kuin psykiatrien ja psykologien tai kasvatustieteen tohtoreiden. On totta että olen vain lastenhoitaja, eikä minulle ole kuin 13 vuoden kokemus erilaisten lasten hoitamisesta ja kasvattamisesta ihan siellä konkreettisella "ruohonjuuritasolla", olen nähnyt sen kehityksen omin silmin mihin tämä tilanne on johtanut enkä näe että se olisi lapsille millään lailla hyväksi.
"Kun curling-vanhemmuus saapui varhaiskasvatukseen".
Tietenkin pitää voida kasvattaa, mutta kyllä se lastepsykiatri ja psykologi osaa sinulle kertoa miten niitä kasvatetaan. Et sinä heitä fiksumpi ole.
No sinne vaan päiväkoteihin näyttämään, että miten se homma hoidetaan ;) Eipä näy näitä kirjanoppineita kamalasti kentällä jostain syystä.
Yliopistokoulutetut pakenevat päiväkodeista, kun teoria ei vastaa käytäntöä. Sitten töihin otetaan alemmin koulutettuja tai kouluttamattomia, jotka joutuvat näyttelemään sitä, että teoria olisi totta.
Yliopistokoulutuksella saa varhaiskasvatuksessa palkkaa millä ei nyky ruuan ym. hinnoilla elä kuin kituuttaen.
Tarvitseeko yliopistokoulutettu siis isomman palkan elääkseen kuin mitä tavallinen hoitotäti?
Jokaisen palkkaa pitäisi korottaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teidän mielestä pitäisi tehdä 4-vuotiaalle, joka alkaa huutaa nukkarissa ja yrittää pois sieltä eikä halua levätä? Veo käski pitää kiinni tyttöä, mutta hän on niin vahva ettei me jakseta pitää kainalossa. Yrittää myös purra/raapia. Ja pitää muita hereillä huutamalla. . Miten tällaisen kanssa tulee toimia? Tarrataulut on kokeiltu jne..Ei auta.
Eri lapsilla toimineita keinoja:
- tablettiin kiva timer, jota lapsi saa omassa rauhassaan tuijottaa
- aistipullo/fidget spinner
- kuulosuojaimet lapselle, joka häiriintyi muiden lasten itkusta ja unimusiikista
- muutama kirja, joita lapsi saa itsekseen selata
- kaappisängyn oveen lapselle mieluinen juliste
- äidin tuoksuinen huivi unikaverina
- pieni yövalo lapsen sängyn päätyyn
- painokoira
- maja, jossa lapsi sai pötkötellä
- lasta ei edes laitettu makuulleen, vaan hän sai istua satua lukevan aikuisen sylissä/vieressä sohvalla
Riippuen ihan siitä, minkä vuoksi lapsi ei halua nukkariin mennä; onko syynä pelko, koti-ikävä, tylsistyminen, vai mikä. Myös sillä voi olla vaikutusta, missä vaiheessa lapsi menee nukkariin. Toisilla auttaa, kun menee rauhoittumaan ensimmäisenä ja jollain toisella auttaa, kun sinne menee viimeisenä, kun muut ovat jo rauhoittuneet sänkyihinsä. Toisilla auttaa sosiaalinen tarina/kuvitettu nukkarihetki ja timer, joista lapsen on helpompi seurata sitä, missä vaiheessa nukkarista pääsee pois. Toki myös nukkarit ovat erilaisia, osa on pilkkopimeitä ja toisia ei saa pimeäksi tekemälläkään, on hyvin äänieristettyjä tiloja ja toisaalta tiloja, joissa seinän takana pauhaa tiskikone. Oman kokemukseni perusteella kuitenkin kaikista eniten on merkitystä sillä, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. Tuon ikäisen lapsen kanssa voisi jo yrittää keskustella siitä, mikä nukkarissa ahdistaa ja mitä lapsi itse ehdottaisi ratkaisuksi siihen.
Tässä vaiheessa on ihan sama, kun unohdettaisiin koko nukkari kokonaan, vaikka toki etenkin tabletin tuijottaminen varmasti rauhoittaa jokaisen lapsen, jos ammattitaitaitoinen varhaiskasvattaja oikeasti alentuu sitä konstia käyttämään. Ei aikaakaan kun siellä nukkarissa ei yksikään lapsi "osaa rauhoittua" ilman leluja tai tabletteja, kuulosuojaimia ja nenätulppia.
Jep. Työntekijöitäkin ja apuvälineitä ryhmässä tietenkin niin paljon, että jokaiselle lapselle riittää yksilöllistä huomiota koko nukkariajan😂. Sitten nämä vanhemmat, jitka vaativat herättämään lapsen. Esiopetus ikäisen jo ymmärtää, mutta alle 5 v, n herättämisen ei. Sitten ihnetellään, kun lapsi on levoton. Olisko ylivirittynyt, kun ei saa päiväunia nukkua ja kokoajan pitäisi olla aktiviteettia. Usein olen lapsen antanut nukkua ja niinä päivinä yöunille meno on sujunut ongelmitta, kun taas herätettyinä päivinä ei mene nukkumaan kotona ongelmitta. Vanhemmat kasvattavat lapsen univelkaa ja haasteita turhaan. Joku vanhempi vielä saattaa valittaa ettei lasta saa klo 19.00 tai 20.00 unille. Lapsi haettu klo 17 tai 17.30 tai jopa 18.00 päiväkodista. Missä on se yhteinen aika vanhempien kanssa? Päiväkodista kotiin syömään, harrastamaan ja unille. Missä se arkinen oleminen jatekeminen/ hellittely?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep. Työntekijöitäkin ja apuvälineitä ryhmässä tietenkin niin paljon, että jokaiselle lapselle riittää yksilöllistä huomiota koko nukkariajan😂. Sitten nämä vanhemmat, jitka vaativat herättämään lapsen. Esiopetus ikäisen jo ymmärtää, mutta alle 5 v, n herättämisen ei.
Lapset pitäisi saada nopeiden ja tehokkaiden rangaistusten tai pakkokeinojen avulla tottelemaan, jotta ei tarvita paljoa henkilökuntaa. Siis ihan perinteinen kurikasvatus.
Vanhemmille taas pitäisi tehdä selväksi, että he eivät päätä mitkä säännöt päiväkodissa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Työntekijöitäkin ja apuvälineitä ryhmässä tietenkin niin paljon, että jokaiselle lapselle riittää yksilöllistä huomiota koko nukkariajan😂. Sitten nämä vanhemmat, jitka vaativat herättämään lapsen. Esiopetus ikäisen jo ymmärtää, mutta alle 5 v, n herättämisen ei.
Lapset pitäisi saada nopeiden ja tehokkaiden rangaistusten tai pakkokeinojen avulla tottelemaan, jotta ei tarvita paljoa henkilökuntaa. Siis ihan perinteinen kurikasvatus.
Vanhemmille taas pitäisi tehdä selväksi, että he eivät päätä mitkä säännöt päiväkodissa on.
Varhaiskasvatus pitäisi tuon sijaan saada vetovoimaiseksi uusille työntekijöille ja lakia ym. muuttaa sille kasvavalle tulevaisuudelle sopivaksi. Ei henkilökunnan koukutus takaa sitä, että henkilökunta näkee ja kasvattaa lasta hänen tarpeiden mukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Työntekijöitäkin ja apuvälineitä ryhmässä tietenkin niin paljon, että jokaiselle lapselle riittää yksilöllistä huomiota koko nukkariajan😂. Sitten nämä vanhemmat, jitka vaativat herättämään lapsen. Esiopetus ikäisen jo ymmärtää, mutta alle 5 v, n herättämisen ei.
Lapset pitäisi saada nopeiden ja tehokkaiden rangaistusten tai pakkokeinojen avulla tottelemaan, jotta ei tarvita paljoa henkilökuntaa. Siis ihan perinteinen kurikasvatus.
Vanhemmille taas pitäisi tehdä selväksi, että he eivät päätä mitkä säännöt päiväkodissa on.
Varhaiskasvatus pitäisi tuon sijaan saada vetovoimaiseksi uusille työntekijöille ja lakia ym. muuttaa sille kasvavalle tulevaisuudelle sopivaksi. Ei henkilökunnan koukutus takaa sitä, että henkilökunta näkee ja kasvattaa lasta hänen tarpeiden mukaisesti.
Koulutus siis. Enemmän inhimillisyyttä ja empatiaa nähdä lapsi yksilönä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Työntekijöitäkin ja apuvälineitä ryhmässä tietenkin niin paljon, että jokaiselle lapselle riittää yksilöllistä huomiota koko nukkariajan😂. Sitten nämä vanhemmat, jitka vaativat herättämään lapsen. Esiopetus ikäisen jo ymmärtää, mutta alle 5 v, n herättämisen ei.
Lapset pitäisi saada nopeiden ja tehokkaiden rangaistusten tai pakkokeinojen avulla tottelemaan, jotta ei tarvita paljoa henkilökuntaa. Siis ihan perinteinen kurikasvatus.
Vanhemmille taas pitäisi tehdä selväksi, että he eivät päätä mitkä säännöt päiväkodissa on.
Varhaiskasvatus pitäisi tuon sijaan saada vetovoimaiseksi uusille työntekijöille ja lakia ym. muuttaa sille kasvavalle tulevaisuudelle sopivaksi. Ei henkilökunnan koukutus takaa sitä, että henkilökunta näkee ja kasvattaa lasta hänen tarpeiden mukaisesti.
Koulutus siis. Enemmän inhimillisyyttä ja empatiaa nähdä lapsi yksilönä.
Tuota "inhimillisyyttä ja empatiaa" on kokeiltu viime ajat koko ajan kasvavassa määrin. Nykypäiväkodeissa ei oikein muuta olekaan kuin sitä. Seuraus siitä on se, että lapsia ei saada kuriin, koska resurssit eivät riitä eikä lapsia useinkaan kiinnosta totella hoitajia jotka vastaavat negatiiviseen aina positiivisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teidän mielestä pitäisi tehdä 4-vuotiaalle, joka alkaa huutaa nukkarissa ja yrittää pois sieltä eikä halua levätä? Veo käski pitää kiinni tyttöä, mutta hän on niin vahva ettei me jakseta pitää kainalossa. Yrittää myös purra/raapia. Ja pitää muita hereillä huutamalla. . Miten tällaisen kanssa tulee toimia? Tarrataulut on kokeiltu jne..Ei auta.
Eri lapsilla toimineita keinoja:
- tablettiin kiva timer, jota lapsi saa omassa rauhassaan tuijottaa
- aistipullo/fidget spinner
- kuulosuojaimet lapselle, joka häiriintyi muiden lasten itkusta ja unimusiikista
- muutama kirja, joita lapsi saa itsekseen selata
- kaappisängyn oveen lapselle mieluinen juliste
- äidin tuoksuinen huivi unikaverina
- pieni yövalo lapsen sängyn päätyyn
- painokoira
- maja, jossa lapsi sai pötkötellä
- lasta ei edes laitettu makuulleen, vaan hän sai istua satua lukevan aikuisen sylissä/vieressä sohvalla
Riippuen ihan siitä, minkä vuoksi lapsi ei halua nukkariin mennä; onko syynä pelko, koti-ikävä, tylsistyminen, vai mikä. Myös sillä voi olla vaikutusta, missä vaiheessa lapsi menee nukkariin. Toisilla auttaa, kun menee rauhoittumaan ensimmäisenä ja jollain toisella auttaa, kun sinne menee viimeisenä, kun muut ovat jo rauhoittuneet sänkyihinsä. Toisilla auttaa sosiaalinen tarina/kuvitettu nukkarihetki ja timer, joista lapsen on helpompi seurata sitä, missä vaiheessa nukkarista pääsee pois. Toki myös nukkarit ovat erilaisia, osa on pilkkopimeitä ja toisia ei saa pimeäksi tekemälläkään, on hyvin äänieristettyjä tiloja ja toisaalta tiloja, joissa seinän takana pauhaa tiskikone. Oman kokemukseni perusteella kuitenkin kaikista eniten on merkitystä sillä, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. Tuon ikäisen lapsen kanssa voisi jo yrittää keskustella siitä, mikä nukkarissa ahdistaa ja mitä lapsi itse ehdottaisi ratkaisuksi siihen.
Tässä vaiheessa on ihan sama, kun unohdettaisiin koko nukkari kokonaan, vaikka toki etenkin tabletin tuijottaminen varmasti rauhoittaa jokaisen lapsen, jos ammattitaitaitoinen varhaiskasvattaja oikeasti alentuu sitä konstia käyttämään. Ei aikaakaan kun siellä nukkarissa ei yksikään lapsi "osaa rauhoittua" ilman leluja tai tabletteja, kuulosuojaimia ja nenätulppia.
Kokemukseni perusteella mainitsemani keinot eivät ole häirinneet muiden rauhoittumista nukkarissa, päin vastoin. Ilmeisesti olisi pitänyt myös hoksata mainita, että usein näitä apukeinoja ei tarvita loputtomiin, vaan niitä voidaan lieventää ja monesti jopa luopua siinä vaiheessa, kun lapsi oppii rauhoittumaan nukkariin.
Monessa paikassa sinne nukkariin nyt vain on saatava koko ryhmän lapset yhtä aikaa edes siksi hetkeksi, että työntekijät pääsevät käymään 10 minuutin kahvitauollaan ja ennen kaikkea siksi, että lapsetkin tarvitsevat edes pienen hiljaisen rauhoittumishetken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teidän mielestä pitäisi tehdä 4-vuotiaalle, joka alkaa huutaa nukkarissa ja yrittää pois sieltä eikä halua levätä? Veo käski pitää kiinni tyttöä, mutta hän on niin vahva ettei me jakseta pitää kainalossa. Yrittää myös purra/raapia. Ja pitää muita hereillä huutamalla. . Miten tällaisen kanssa tulee toimia? Tarrataulut on kokeiltu jne..Ei auta.
Eri lapsilla toimineita keinoja:
- tablettiin kiva timer, jota lapsi saa omassa rauhassaan tuijottaa
- aistipullo/fidget spinner
- kuulosuojaimet lapselle, joka häiriintyi muiden lasten itkusta ja unimusiikista
- muutama kirja, joita lapsi saa itsekseen selata
- kaappisängyn oveen lapselle mieluinen juliste
- äidin tuoksuinen huivi unikaverina
- pieni yövalo lapsen sängyn päätyyn
- painokoira
- maja, jossa lapsi sai pötkötellä
- lasta ei edes laitettu makuulleen, vaan hän sai istua satua lukevan aikuisen sylissä/vieressä sohvalla
Riippuen ihan siitä, minkä vuoksi lapsi ei halua nukkariin mennä; onko syynä pelko, koti-ikävä, tylsistyminen, vai mikä. Myös sillä voi olla vaikutusta, missä vaiheessa lapsi menee nukkariin. Toisilla auttaa, kun menee rauhoittumaan ensimmäisenä ja jollain toisella auttaa, kun sinne menee viimeisenä, kun muut ovat jo rauhoittuneet sänkyihinsä. Toisilla auttaa sosiaalinen tarina/kuvitettu nukkarihetki ja timer, joista lapsen on helpompi seurata sitä, missä vaiheessa nukkarista pääsee pois. Toki myös nukkarit ovat erilaisia, osa on pilkkopimeitä ja toisia ei saa pimeäksi tekemälläkään, on hyvin äänieristettyjä tiloja ja toisaalta tiloja, joissa seinän takana pauhaa tiskikone. Oman kokemukseni perusteella kuitenkin kaikista eniten on merkitystä sillä, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. Tuon ikäisen lapsen kanssa voisi jo yrittää keskustella siitä, mikä nukkarissa ahdistaa ja mitä lapsi itse ehdottaisi ratkaisuksi siihen.
Tässä vaiheessa on ihan sama, kun unohdettaisiin koko nukkari kokonaan, vaikka toki etenkin tabletin tuijottaminen varmasti rauhoittaa jokaisen lapsen, jos ammattitaitaitoinen varhaiskasvattaja oikeasti alentuu sitä konstia käyttämään. Ei aikaakaan kun siellä nukkarissa ei yksikään lapsi "osaa rauhoittua" ilman leluja tai tabletteja, kuulosuojaimia ja nenätulppia.
Varhaiskasvatuksen arvopohja perustuu positiivisen kasvatuksen käyttöön, joten et sinä voi kurittamaankaan niitä lapsia ruveta.
Lapsen käytökseen on aina joku syy, ja lapsikohtaisesti katsotaan mitä tukitoimia tarvitaan, jotta lapsi oppii sellaisen tavan ilmaista tunteitaan joka mahdollistaa muille lapsille leporauhan.
Vakasosionomi
No sehän tässä juuri se ongelma onkin, ettei kuria saa enää pitää, vaan pitää vain palkita ja palkita vaikka lapsi käyttäytyisi huonostikkin, niin silti vaan palkitaan. Mitä huonommin käyttäytyy, sitä enemmän saa leluja ja tabletteja ja erikoiskohtelua.
Sen vuoksi, nyt on taas sellainen olo, etten kohta jaksa töissä.
Mikä sinua estää pitämästä kuria? Senkun pidät. Jos se kerran ratkaisee kaikki ongelmat, niin siitä vaan. Jos se ei toimi, niin pääsetpähän pois töistä.
Tutkittu on, että painopeitot häiritsivät pienen lapsen ääreisverenkiertoa eikä niitä ole hyvä käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teidän mielestä pitäisi tehdä 4-vuotiaalle, joka alkaa huutaa nukkarissa ja yrittää pois sieltä eikä halua levätä? Veo käski pitää kiinni tyttöä, mutta hän on niin vahva ettei me jakseta pitää kainalossa. Yrittää myös purra/raapia. Ja pitää muita hereillä huutamalla. . Miten tällaisen kanssa tulee toimia? Tarrataulut on kokeiltu jne..Ei auta.
Eri lapsilla toimineita keinoja:
- tablettiin kiva timer, jota lapsi saa omassa rauhassaan tuijottaa
- aistipullo/fidget spinner
- kuulosuojaimet lapselle, joka häiriintyi muiden lasten itkusta ja unimusiikista
- muutama kirja, joita lapsi saa itsekseen selata
- kaappisängyn oveen lapselle mieluinen juliste
- äidin tuoksuinen huivi unikaverina
- pieni yövalo lapsen sängyn päätyyn
- painokoira
- maja, jossa lapsi sai pötkötellä
- lasta ei edes laitettu makuulleen, vaan hän sai istua satua lukevan aikuisen sylissä/vieressä sohvalla
Riippuen ihan siitä, minkä vuoksi lapsi ei halua nukkariin mennä; onko syynä pelko, koti-ikävä, tylsistyminen, vai mikä. Myös sillä voi olla vaikutusta, missä vaiheessa lapsi menee nukkariin. Toisilla auttaa, kun menee rauhoittumaan ensimmäisenä ja jollain toisella auttaa, kun sinne menee viimeisenä, kun muut ovat jo rauhoittuneet sänkyihinsä. Toisilla auttaa sosiaalinen tarina/kuvitettu nukkarihetki ja timer, joista lapsen on helpompi seurata sitä, missä vaiheessa nukkarista pääsee pois. Toki myös nukkarit ovat erilaisia, osa on pilkkopimeitä ja toisia ei saa pimeäksi tekemälläkään, on hyvin äänieristettyjä tiloja ja toisaalta tiloja, joissa seinän takana pauhaa tiskikone. Oman kokemukseni perusteella kuitenkin kaikista eniten on merkitystä sillä, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. Tuon ikäisen lapsen kanssa voisi jo yrittää keskustella siitä, mikä nukkarissa ahdistaa ja mitä lapsi itse ehdottaisi ratkaisuksi siihen.
Tässä vaiheessa on ihan sama, kun unohdettaisiin koko nukkari kokonaan, vaikka toki etenkin tabletin tuijottaminen varmasti rauhoittaa jokaisen lapsen, jos ammattitaitaitoinen varhaiskasvattaja oikeasti alentuu sitä konstia käyttämään. Ei aikaakaan kun siellä nukkarissa ei yksikään lapsi "osaa rauhoittua" ilman leluja tai tabletteja, kuulosuojaimia ja nenätulppia.
Kokemukseni perusteella mainitsemani keinot eivät ole häirinneet muiden rauhoittumista nukkarissa, päin vastoin. Ilmeisesti olisi pitänyt myös hoksata mainita, että usein näitä apukeinoja ei tarvita loputtomiin, vaan niitä voidaan lieventää ja monesti jopa luopua siinä vaiheessa, kun lapsi oppii rauhoittumaan nukkariin.
Monessa paikassa sinne nukkariin nyt vain on saatava koko ryhmän lapset yhtä aikaa edes siksi hetkeksi, että työntekijät pääsevät käymään 10 minuutin kahvitauollaan ja ennen kaikkea siksi, että lapsetkin tarvitsevat edes pienen hiljaisen rauhoittumishetken.
Muuta taukoa ei olekkaan, jos sitäkään.
Ei taida sinulla paljoa olla osaamista lasten kehityksestä tai psykologiasta.