Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19761)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhemmat menevät lapset haettuaan päiväkodin sisällä ryhmätiloihin touhuamaan omiaan? Miksi he eivät lähde kotiin? Järjestelevät lokeroita, antavat lastensa juosta jo suljetuissa tiloissa (valot sammutettu, ovet laitettu kiinni).
Tajuttiin tässä juuri, että syy sille, miksi joidenkin lasten lokeroista on kadonnut tavaroita ja mennyt sekaisin muiden kanssa johtuu siitä, että muutaman perheen lapset saavat riehua käytävillä ja jopa ryhmätiloissa sen jälkeen, kun heitä on jo tultu hakemaan. Samaan aikaan vanhemmat ripustelevat kuivumaan kurahousuja yms Kiire ei ole heillä kotiin edes sulkemisaikana. Ääritapauksena äiti, joka usein jää lapsensa kanssa leikkimään sen jälkeen, kun on tullut häntä hakemaan.
Yleinen ohje kautta aikojen on ollut se, että lapsi haetaan päiväkodista ja lähdetään pois asap. Nyt näitä vitkuttelijoita on siunaantunut ihmeen paljon. Syynä on ollut mm se, että lapsi ei kuulemma halua lähteä..
Tämän ilmiön takia on tullut oltua jo useasti ylitöissä, kun edes sulkemisaika ei näitä vanhempia saa lähtemään. Pelkään, että itsehillintä vielä pettää, kun pitkän ja usein aika raskaan työpäivän jälkeen joutuu jäämään odottelemaan, että porukka suvaitsisi lähteä kotiinsa.
Niinpä!!! Sekä vanhemmat että lapset täysin rajattomia. Vanhemmat eivät osaa huomioida lainkaan muita ihmisiä, miten lapset voisivat edes oppia? Kyllä noille pitäis sanoa paljon tiukemmin ja laittaa rajat sekä lapsille että vanhemmille!
No on se vähän uuvuttavaa alkaa vanhempia kasvattamaan. Kaiken muun työn päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nämä 1-2 v. pitkät hoitopäivät hämmästyttävät: yhä useampi lapsi on 9-10 h hoidossa joka ikinen päivä.
Miettikää nyt vanhemmat, että 1 v. tekee 50 h viikkoa! Aivan järjetöntä touhua.
Jep, ja kyseessä tavalliset keskiluokkaiset kahden vanhemman perheet. Monesti äiti saattaa vielä olla kotona vauvan kanssa. Ylimääräisiä lomiakaan näillä lapsilla ei juurikaan ole, ehkä juuri sen ajan kun päiväkoti on kiinni (joulun välipäivät ja heinäkuu).
Asenne on se, että koska kunta tarjoaa tällaista palvelua, niin tottakai sitä on oikeus käyttää ja samalla helpottaa omaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhemmat menevät lapset haettuaan päiväkodin sisällä ryhmätiloihin touhuamaan omiaan? Miksi he eivät lähde kotiin? Järjestelevät lokeroita, antavat lastensa juosta jo suljetuissa tiloissa (valot sammutettu, ovet laitettu kiinni).
Tajuttiin tässä juuri, että syy sille, miksi joidenkin lasten lokeroista on kadonnut tavaroita ja mennyt sekaisin muiden kanssa johtuu siitä, että muutaman perheen lapset saavat riehua käytävillä ja jopa ryhmätiloissa sen jälkeen, kun heitä on jo tultu hakemaan. Samaan aikaan vanhemmat ripustelevat kuivumaan kurahousuja yms Kiire ei ole heillä kotiin edes sulkemisaikana. Ääritapauksena äiti, joka usein jää lapsensa kanssa leikkimään sen jälkeen, kun on tullut häntä hakemaan.
Yleinen ohje kautta aikojen on ollut se, että lapsi haetaan päiväkodista ja lähdetään pois asap. Nyt näitä vitkuttelijoita on siunaantunut ihmeen paljon. Syynä on ollut mm se, että lapsi ei kuulemma halua lähteä..
Tämän ilmiön takia on tullut oltua jo useasti ylitöissä, kun edes sulkemisaika ei näitä vanhempia saa lähtemään. Pelkään, että itsehillintä vielä pettää, kun pitkän ja usein aika raskaan työpäivän jälkeen joutuu jäämään odottelemaan, että porukka suvaitsisi lähteä kotiinsa.
Niinpä!!! Sekä vanhemmat että lapset täysin rajattomia. Vanhemmat eivät osaa huomioida lainkaan muita ihmisiä, miten lapset voisivat edes oppia? Kyllä noille pitäis sanoa paljon tiukemmin ja laittaa rajat sekä lapsille että vanhemmille!
No on se vähän uuvuttavaa alkaa vanhempia kasvattamaan. Kaiken muun työn päälle.
Joskus kun aloitin pph:na vuosia vuosia sitten niin vanhemmat saattoivat vain painella sisään tekemään mitä milloinkin. Välillä katsomaan jotain leluja tai antamaan vettä lapselle siis mitä vaan. Olin jotenki ihan pöyristynyt ja sanaton, koska tämä oli minun kotini (perhe käynyt jo tutustumassa) ja täällä asui muitakin perheenjäseniäni. Ja ei tämä mikään julkinen tila/laitos ollut. Eräs isä meni kerran jääkaapilleni katsomaan mitä margariinia syödään. Voin sanoa, että olin täysin sanaton sillähetkellä.
Nykyään olen kyllä "tiukka", enkä päästä ketään tänne sisälle kun haetaan (toki käytän ITSE lapsen vessassa jos tarvetta on tms) . Pääsääntöisesti lapset ovat valmiita kun heidät haetaan. Ja nykyään osaan myös suuni avata.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nämä 1-2 v. pitkät hoitopäivät hämmästyttävät: yhä useampi lapsi on 9-10 h hoidossa joka ikinen päivä.
Miettikää nyt vanhemmat, että 1 v. tekee 50 h viikkoa! Aivan järjetöntä touhua.
Onko aiemmin ollut näin? Omat lapset olivat aikoinaan päiväkodissa 6-7 tuntisia päiviä 3-4 päivää viikossa. Joku vuosi meni niin, että yksi lapsista oli 5 päivää viikossa, mutta välillä pidettiin omia vapaita ja oli koulujen lomat, kun isompi sisarus koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nämä 1-2 v. pitkät hoitopäivät hämmästyttävät: yhä useampi lapsi on 9-10 h hoidossa joka ikinen päivä.
Miettikää nyt vanhemmat, että 1 v. tekee 50 h viikkoa! Aivan järjetöntä touhua.
Jep, ja kyseessä tavalliset keskiluokkaiset kahden vanhemman perheet. Monesti äiti saattaa vielä olla kotona vauvan kanssa. Ylimääräisiä lomiakaan näillä lapsilla ei juurikaan ole, ehkä juuri sen ajan kun päiväkoti on kiinni (joulun välipäivät ja heinäkuu).
Asenne on se, että koska kunta tarjoaa tällaista palvelua, niin tottakai sitä on oikeus käyttää ja samalla helpottaa omaa elämää.
Kuukauden kesäloma ja talvilomana ne välipäivät. Se on se normi määrä lomia, mitä työssäkäyvillä nykyisin on. Ei keskiluokalla mitään pekkaspäiviä ole, joita voisi arkena pitää ja pitää lapsen kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhemmat menevät lapset haettuaan päiväkodin sisällä ryhmätiloihin touhuamaan omiaan? Miksi he eivät lähde kotiin? Järjestelevät lokeroita, antavat lastensa juosta jo suljetuissa tiloissa (valot sammutettu, ovet laitettu kiinni).
Tajuttiin tässä juuri, että syy sille, miksi joidenkin lasten lokeroista on kadonnut tavaroita ja mennyt sekaisin muiden kanssa johtuu siitä, että muutaman perheen lapset saavat riehua käytävillä ja jopa ryhmätiloissa sen jälkeen, kun heitä on jo tultu hakemaan. Samaan aikaan vanhemmat ripustelevat kuivumaan kurahousuja yms Kiire ei ole heillä kotiin edes sulkemisaikana. Ääritapauksena äiti, joka usein jää lapsensa kanssa leikkimään sen jälkeen, kun on tullut häntä hakemaan.
Yleinen ohje kautta aikojen on ollut se, että lapsi haetaan päiväkodista ja lähdetään pois asap. Nyt näitä vitkuttelijoita on siunaantunut ihmeen paljon. Syynä on ollut mm se, että lapsi ei kuulemma halua lähteä..
Tämän ilmiön takia on tullut oltua jo useasti ylitöissä, kun edes sulkemisaika ei näitä vanhempia saa lähtemään. Pelkään, että itsehillintä vielä pettää, kun pitkän ja usein aika raskaan työpäivän jälkeen joutuu jäämään odottelemaan, että porukka suvaitsisi lähteä kotiinsa.
Niinpä!!! Sekä vanhemmat että lapset täysin rajattomia. Vanhemmat eivät osaa huomioida lainkaan muita ihmisiä, miten lapset voisivat edes oppia? Kyllä noille pitäis sanoa paljon tiukemmin ja laittaa rajat sekä lapsille että vanhemmille!
No on se vähän uuvuttavaa alkaa vanhempia kasvattamaan. Kaiken muun työn päälle.
Joskus kun aloitin pph:na vuosia vuosia sitten niin vanhemmat saattoivat vain painella sisään tekemään mitä milloinkin. Välillä katsomaan jotain leluja tai antamaan vettä lapselle siis mitä vaan. Olin jotenki ihan pöyristynyt ja sanaton, koska tämä oli minun kotini (perhe käynyt jo tutustumassa) ja täällä asui muitakin perheenjäseniäni. Ja ei tämä mikään julkinen tila/laitos ollut. Eräs isä meni kerran jääkaapilleni katsomaan mitä margariinia syödään. Voin sanoa, että olin täysin sanaton sillähetkellä.
Nykyään olen kyllä "tiukka", enkä päästä ketään tänne sisälle kun haetaan (toki käytän ITSE lapsen vessassa jos tarvetta on tms) . Pääsääntöisesti lapset ovat valmiita kun heidät haetaan. Ja nykyään osaan myös suuni avata.
Samanlaisia kokemuksia. Lapsi pyytää vanhempaa katsomaan jotain juttua sisälle, niin vanhempi tulee sinne sitten kurkkimaan kun muu perhe syömässä tms. Jotenkin ei osata ottaa huomioon ollenkaan sitä, että kotona muitakin ihmisiä, joille soisi hieman yksityisyyttä.
Toiset vanhemmat ovat tosi uteliaita ja haluavat tietää kaiken, tyyliin minkälaisia lakanoita lapsi käyttää nukkuessaan.
Yksi vanhempi tuli aina kengät jalassa sisälle ja pokkana asteli vaalean maton päältä katsomaan milloin mitäkin juttua, koska lapsi halusi. Toinen putsasi kurahousut ja kengät sisälle, kunnes ymmärsi että uloskin voi ne hiekat jättää. Tuntuu että tosi monista asioista mitää erikseen sanoa.
Onko sellainen toisen ihmisen huomioiminen on katoamassa oleva asia? Ehkä näille vanhemmille ei ole koskaan opetettu sellaista? Kysyisi edes että onko ok tulla sisälle katsomaan jotain asiaa, mutta ei, painellaan vaan suoraan sisään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nämä 1-2 v. pitkät hoitopäivät hämmästyttävät: yhä useampi lapsi on 9-10 h hoidossa joka ikinen päivä.
Miettikää nyt vanhemmat, että 1 v. tekee 50 h viikkoa! Aivan järjetöntä touhua.
Jep, ja kyseessä tavalliset keskiluokkaiset kahden vanhemman perheet. Monesti äiti saattaa vielä olla kotona vauvan kanssa. Ylimääräisiä lomiakaan näillä lapsilla ei juurikaan ole, ehkä juuri sen ajan kun päiväkoti on kiinni (joulun välipäivät ja heinäkuu).
Asenne on se, että koska kunta tarjoaa tällaista palvelua, niin tottakai sitä on oikeus käyttää ja samalla helpottaa omaa elämää.
Kuukauden kesäloma ja talvilomana ne välipäivät. Se on se normi määrä lomia, mitä työssäkäyvillä nykyisin on. Ei keskiluokalla mitään pekkaspäiviä ole, joita voisi arkena pitää ja pitää lapsen kotona.
Jos on kaksi vanhempaa (useimmilla on), niin lomia voi myös pitää eri aikaan. Mutta monillehan tämä on ihan absurdi ajatus, että yksin olisi omien lasten kanssa, kun ei juuri koskaan ole joutunut olemaan (esikoinen laitettu päiväkotiin jo pienenä kun toinen syntyy). Monilla on myös mummo, joka hoitaa säännöllisesti lapsia, mutta mummoa hyödynnetään sitten päivähoidon lisäksi iltaisin ja viikonloppuisin, jotta vanhemmat saisivat mahdollisimman paljon vapaata.
Ja tiedän tämän, koska minulla paljon tuttuja kenen elämää seuraan vierestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nämä 1-2 v. pitkät hoitopäivät hämmästyttävät: yhä useampi lapsi on 9-10 h hoidossa joka ikinen päivä.
Miettikää nyt vanhemmat, että 1 v. tekee 50 h viikkoa! Aivan järjetöntä touhua.
Lasten hoitopäivät pitenevät kokoajan. Yli 8 tuntia on ihan normi pientenkin ryhmässä. Myös virikehoidossa oleville lapsille.
Muutama asia, jotka tällä hetkellä saavat minut pohtimaan alan vaihtoa:
- Työtä tehdään ulkona, säällä kuin säällä. Pakkasella, sateella, tuulessa, paahteessa, pimeässä ja silmiä häikäisevässä auringon säteilyssä. On retkiä, on metsää, on kävelyä, jalkapalloa, juoksua, kantamista, sylittelyä, kuraisen hiekkalaatikon reunalla istumista, hiekkakakkujen mutustelua hanskoin, nenien niistämistä ja niiden nenäliinojen kiikuttamista yleensä taskussa, kun et voi poistua pihalta viemään sitä räkäistä nenäliinaa sisällä olevaan roskikseen. Työnantaja ei tarjoa mitään työ- eikä suojavaatteita. Ei edes aurinkorasvaa.
- Työtä tehdään sisälläkin omissa vaatteissa. Pestään ulosteita, kannetaan housuihinsa pissanneita, pidetään sylissä oksentelevaa, pidetään sylissä ja halaillaan myös niitä "ihan vaan nuhaisia" pieniä. Rymytään lattialla, istutaan lattialla, nuohotaan ties missä. Vaatteet kuluvat ja vaativat päivittäistä pesua erinäisten eritteiden johdosta. Työnantaja edellyttää sisäkenkien käyttöä. Huonosti istuvat kumihanskat saadaan talon puolesta.
-Syödään ahtaasti, lasten sormet, aivastukset, yskät, räät, kuolat ja osa ruuistakin omalla lautasella. Ja tästä pitää vielä maksaakin + ruokataukoa ei ole.
- Ja päiväkodin varavaatteet, lelut, välineet jne ovat suurin osa henkilökunnan tuomia. Meidän ryhmämme ei ole saanut ainakaan neljään vuoteen mitään uutta, paljon rikkoutuneita on heitetty pois. (Kauempaa en ole tässä ryhmässä/talossa työskennellyt)
- Ja määräaikaisten työsopimusten ketjutus. Taitaa olla alalla ihan vakio, paikkakunnasta riippumatta? Ei ihmekään, ettei alalla ole pitokykyä, kun arvostusta ei tule mistään suunnasta.
Enemmänkin kirjoitettavaa olisi, päivän ainut, 7min kahvitauko mennä surahti jo. Takaisin töihin ryhmätilaksi muutettuun hlökunnan toimistoksi suunniteltuun huoneeseen, äänet kaikuvat, korvissa humisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huooh ei vaan jaksa. Taas tänään pisimpään oli hoidossa 2v lapsi, jonka äiti on äitiyslomalla. Vauva vaan ei ole syntynyt vielä. Lapsi itkee lohduttomasti kun äiti hakee hänet hoidosta. Mitä äiti tekee? Alkaa tivata ja syyllistää onko lapsella todella mennyt kaikki hyvin hoitopäivän aikana, kun itkee hillittömästi äidin hakiessa tämän. Joo on mennyt, olisko ollut vaan vähän ikävä äitiä. 9h hoidossa on aika pitkä aika pienelle lapselle. Onko vanhemmat jotenkin vajaaälyisiä kun eivät ymmärrä tällaista?
Se on kamalaa kun vanhemmat syyllistävät hoitajia siitä, kun lapset kiukuttelevat tai sanovat etteivät halua tulla hoitoon. Esim yksi lapsi, jonka äiti työttömänä kotona, ja lapsi täydet päivät hoidossa ja illat ja viikonloput usein mummolla. Lapsi haetaan usein viimeisellä minuutilla, usein myös sen jälkeen. Sitten äiti kovaan ääneen ihmettelee, kun aamuisin lapsi puhuu, ettei halua mennä päiväkotiin. Tyyliin että päiväkodissa ei ole varmaankaan tarpeeksi kivaa tekemistä, että pitäisi keksiä jotain vähän houkuttelevampaa. Päällä seisomista ja sirkustemppuja! Ei vitsi miten ottaakin päähän!
Mistä sinä tiedät että äiti on työtön? Tai missä lapsi on viikonloput? Kuulostat aika karsealta tyypiltä itse. Varmaan siksi lapsi itkee kun häntä tuodaan hoitoon. Lapset aistii asioita.
Kyllä vanhemmat ja lapset aika avoimesti kertovat asioita. Näitä on jotka ovat kotona ja hoidattavat muilla. Meille tuotiin sisarukset 6v ja juuri 1v täyttänyt . 6.30-16.30 ja äiti kotona. Päivät pienelle tosi pitkiä ja hakiessa äiti ihmettelee kuinka se 1v on väsynyt ja itkuinen ja usein torkahtaa kärriin iltapäivällä . Pieni tuodaan vaikka isompi olisi kotona sairaana/vapailla. Ja eräs juuri 3 täyttänyt on hoidossa 8-17, äiti kertoo olevansa työtön...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nämä 1-2 v. pitkät hoitopäivät hämmästyttävät: yhä useampi lapsi on 9-10 h hoidossa joka ikinen päivä.
Miettikää nyt vanhemmat, että 1 v. tekee 50 h viikkoa! Aivan järjetöntä touhua.
Jep, ja kyseessä tavalliset keskiluokkaiset kahden vanhemman perheet. Monesti äiti saattaa vielä olla kotona vauvan kanssa. Ylimääräisiä lomiakaan näillä lapsilla ei juurikaan ole, ehkä juuri sen ajan kun päiväkoti on kiinni (joulun välipäivät ja heinäkuu).
Asenne on se, että koska kunta tarjoaa tällaista palvelua, niin tottakai sitä on oikeus käyttää ja samalla helpottaa omaa elämää.
Kuukauden kesäloma ja talvilomana ne välipäivät. Se on se normi määrä lomia, mitä työssäkäyvillä nykyisin on. Ei keskiluokalla mitään pekkaspäiviä ole, joita voisi arkena pitää ja pitää lapsen kotona.
Jos on kaksi vanhempaa (useimmilla on), niin lomia voi myös pitää eri aikaan. Mutta monillehan tämä on ihan absurdi ajatus, että yksin olisi omien lasten kanssa, kun ei juuri koskaan ole joutunut olemaan (esikoinen laitettu päiväkotiin jo pienenä kun toinen syntyy). Monilla on myös mummo, joka hoitaa säännöllisesti lapsia, mutta mummoa hyödynnetään sitten päivähoidon lisäksi iltaisin ja viikonloppuisin, jotta vanhemmat saisivat mahdollisimman paljon vapaata.
Ja tiedän tämän, koska minulla paljon tuttuja kenen elämää seuraan vierestä.
Aika moni keskiluokkainen haluaa lomailla koko perheenä. Silloin matkustellaan, mökkeillään, käydään eri paikoissa, vietetään yhdessä aikaa. Se vaan on kaikille kivempaa kuin himmailla kotona pidempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nämä 1-2 v. pitkät hoitopäivät hämmästyttävät: yhä useampi lapsi on 9-10 h hoidossa joka ikinen päivä.
Miettikää nyt vanhemmat, että 1 v. tekee 50 h viikkoa! Aivan järjetöntä touhua.
Jep, ja kyseessä tavalliset keskiluokkaiset kahden vanhemman perheet. Monesti äiti saattaa vielä olla kotona vauvan kanssa. Ylimääräisiä lomiakaan näillä lapsilla ei juurikaan ole, ehkä juuri sen ajan kun päiväkoti on kiinni (joulun välipäivät ja heinäkuu).
Asenne on se, että koska kunta tarjoaa tällaista palvelua, niin tottakai sitä on oikeus käyttää ja samalla helpottaa omaa elämää.
Kuukauden kesäloma ja talvilomana ne välipäivät. Se on se normi määrä lomia, mitä työssäkäyvillä nykyisin on. Ei keskiluokalla mitään pekkaspäiviä ole, joita voisi arkena pitää ja pitää lapsen kotona.
Vaikka äiti (äitiys-) lomalla melkein vuoden?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nämä 1-2 v. pitkät hoitopäivät hämmästyttävät: yhä useampi lapsi on 9-10 h hoidossa joka ikinen päivä.
Miettikää nyt vanhemmat, että 1 v. tekee 50 h viikkoa! Aivan järjetöntä touhua.
Jep, ja kyseessä tavalliset keskiluokkaiset kahden vanhemman perheet. Monesti äiti saattaa vielä olla kotona vauvan kanssa. Ylimääräisiä lomiakaan näillä lapsilla ei juurikaan ole, ehkä juuri sen ajan kun päiväkoti on kiinni (joulun välipäivät ja heinäkuu).
Asenne on se, että koska kunta tarjoaa tällaista palvelua, niin tottakai sitä on oikeus käyttää ja samalla helpottaa omaa elämää.
Kuukauden kesäloma ja talvilomana ne välipäivät. Se on se normi määrä lomia, mitä työssäkäyvillä nykyisin on. Ei keskiluokalla mitään pekkaspäiviä ole, joita voisi arkena pitää ja pitää lapsen kotona.
Jos on kaksi vanhempaa (useimmilla on), niin lomia voi myös pitää eri aikaan. Mutta monillehan tämä on ihan absurdi ajatus, että yksin olisi omien lasten kanssa, kun ei juuri koskaan ole joutunut olemaan (esikoinen laitettu päiväkotiin jo pienenä kun toinen syntyy). Monilla on myös mummo, joka hoitaa säännöllisesti lapsia, mutta mummoa hyödynnetään sitten päivähoidon lisäksi iltaisin ja viikonloppuisin, jotta vanhemmat saisivat mahdollisimman paljon vapaata.
Ja tiedän tämän, koska minulla paljon tuttuja kenen elämää seuraan vierestä.
Aika moni keskiluokkainen haluaa lomailla koko perheenä. Silloin matkustellaan, mökkeillään, käydään eri paikoissa, vietetään yhdessä aikaa. Se vaan on kaikille kivempaa kuin himmailla kotona pidempään.
Juu toki vanhempien mielestä on kivempaa. Ja ennen kaikkea helpompaa. Ei pieni mitään kaukolomia kaipaa. Sen sijaan usein iltapäivisin kaipailee ja ikävöi vanhempaansa päiväkodin hälyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huooh ei vaan jaksa. Taas tänään pisimpään oli hoidossa 2v lapsi, jonka äiti on äitiyslomalla. Vauva vaan ei ole syntynyt vielä. Lapsi itkee lohduttomasti kun äiti hakee hänet hoidosta. Mitä äiti tekee? Alkaa tivata ja syyllistää onko lapsella todella mennyt kaikki hyvin hoitopäivän aikana, kun itkee hillittömästi äidin hakiessa tämän. Joo on mennyt, olisko ollut vaan vähän ikävä äitiä. 9h hoidossa on aika pitkä aika pienelle lapselle. Onko vanhemmat jotenkin vajaaälyisiä kun eivät ymmärrä tällaista?
Se on kamalaa kun vanhemmat syyllistävät hoitajia siitä, kun lapset kiukuttelevat tai sanovat etteivät halua tulla hoitoon. Esim yksi lapsi, jonka äiti työttömänä kotona, ja lapsi täydet päivät hoidossa ja illat ja viikonloput usein mummolla. Lapsi haetaan usein viimeisellä minuutilla, usein myös sen jälkeen. Sitten äiti kovaan ääneen ihmettelee, kun aamuisin lapsi puhuu, ettei halua mennä päiväkotiin. Tyyliin että päiväkodissa ei ole varmaankaan tarpeeksi kivaa tekemistä, että pitäisi keksiä jotain vähän houkuttelevampaa. Päällä seisomista ja sirkustemppuja! Ei vitsi miten ottaakin päähän!
Mistä sinä tiedät että äiti on työtön? Tai missä lapsi on viikonloput? Kuulostat aika karsealta tyypiltä itse. Varmaan siksi lapsi itkee kun häntä tuodaan hoitoon. Lapset aistii asioita.
Kyllä vanhemmat ja lapset aika avoimesti kertovat asioita. Näitä on jotka ovat kotona ja hoidattavat muilla. Meille tuotiin sisarukset 6v ja juuri 1v täyttänyt . 6.30-16.30 ja äiti kotona. Päivät pienelle tosi pitkiä ja hakiessa äiti ihmettelee kuinka se 1v on väsynyt ja itkuinen ja usein torkahtaa kärriin iltapäivällä . Pieni tuodaan vaikka isompi olisi kotona sairaana/vapailla. Ja eräs juuri 3 täyttänyt on hoidossa 8-17, äiti kertoo olevansa työtön...
Sepä se, kun nykyään kerrotaan vielä usein avoimesti kaikki. Jopa se ettei jakseta sitä omaa lasta kun se tarvii huomiota ja on muutenkin hankala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nämä 1-2 v. pitkät hoitopäivät hämmästyttävät: yhä useampi lapsi on 9-10 h hoidossa joka ikinen päivä.
Miettikää nyt vanhemmat, että 1 v. tekee 50 h viikkoa! Aivan järjetöntä touhua.
Jep, ja kyseessä tavalliset keskiluokkaiset kahden vanhemman perheet. Monesti äiti saattaa vielä olla kotona vauvan kanssa. Ylimääräisiä lomiakaan näillä lapsilla ei juurikaan ole, ehkä juuri sen ajan kun päiväkoti on kiinni (joulun välipäivät ja heinäkuu).
Asenne on se, että koska kunta tarjoaa tällaista palvelua, niin tottakai sitä on oikeus käyttää ja samalla helpottaa omaa elämää.
Kuukauden kesäloma ja talvilomana ne välipäivät. Se on se normi määrä lomia, mitä työssäkäyvillä nykyisin on. Ei keskiluokalla mitään pekkaspäiviä ole, joita voisi arkena pitää ja pitää lapsen kotona.
Jos on kaksi vanhempaa (useimmilla on), niin lomia voi myös pitää eri aikaan. Mutta monillehan tämä on ihan absurdi ajatus, että yksin olisi omien lasten kanssa, kun ei juuri koskaan ole joutunut olemaan (esikoinen laitettu päiväkotiin jo pienenä kun toinen syntyy). Monilla on myös mummo, joka hoitaa säännöllisesti lapsia, mutta mummoa hyödynnetään sitten päivähoidon lisäksi iltaisin ja viikonloppuisin, jotta vanhemmat saisivat mahdollisimman paljon vapaata.
Ja tiedän tämän, koska minulla paljon tuttuja kenen elämää seuraan vierestä.
Aika moni keskiluokkainen haluaa lomailla koko perheenä. Silloin matkustellaan, mökkeillään, käydään eri paikoissa, vietetään yhdessä aikaa. Se vaan on kaikille kivempaa kuin himmailla kotona pidempään.
Juu toki vanhempien mielestä on kivempaa. Ja ennen kaikkea helpompaa. Ei pieni mitään kaukolomia kaipaa. Sen sijaan usein iltapäivisin kaipailee ja ikävöi vanhempaansa päiväkodin hälyssä.
Kyllä se pienikin mummolaan haluaa lähteä vanhempiensa kanssa ja nykypäivän mummolat ovat kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nämä 1-2 v. pitkät hoitopäivät hämmästyttävät: yhä useampi lapsi on 9-10 h hoidossa joka ikinen päivä.
Miettikää nyt vanhemmat, että 1 v. tekee 50 h viikkoa! Aivan järjetöntä touhua.
Lasten hoitopäivät pitenevät kokoajan. Yli 8 tuntia on ihan normi pientenkin ryhmässä. Myös virikehoidossa oleville lapsille.
Miksi näin? Minua kiinnostaisi tietää keskustellaanko vanhempien kanssa aiheesta? Kyseenalaistetaanko hoidon tarvetta?
T. Ei alalla oleva, itse lapsiaan pitkään kotona hoitanut
Feminismin noustua normiksi (jatkuva "tasa-arvon" perään toitottaminen, luonnollisten, elämää rikastavien eroavaisuuksien sivuuttaminen) on lapsista tullut laitostavaraa. Synnytetään laitoksissa, koska olemme unohtaneet ettei synnytys (eikä raskaus) ole sairaus, vaan luonnollinen asia. (Tietenkin on tapauskohtaisia tarpeita sairaalan toimenpiteille, joiden saatavuus on hieno asia. Niiden rutinoituminen on ongelma, ja ne tutkitusti aiheuttavat niin äideille kuin lapsille pitkäaikaisia ongelmakierteitä.)
Viedään säilöön laitoksiin pahimmillaan alle vuoden ikäisenä, pidetään siellä viisi päivää viikosta 8-10 tuntia, pahimmillaan myös öitä...
Lapsi tarvitsee ympärilleen perheensä, oli se sitten pelkkä, molemmat vanhemmat, tai isompi perhe. Tutkimusten mukaan lapsi kykenee "sosialisoitumaan" perheen ulkopuolisten ihmisten kanssa noin 4-vuotiaasta eteenpäin. Lapsi ei tarvitse viikon hiihtolomaa laskettelurinteessä, vaan läheisyyttä ja >>yhteyttä<< oman kotinsa, eli äitinsä/isänsä, kanssa. Me ihmiskuntana olemme unohtaneet, mitä elämä on. Elämä on yhteyttä toisten ihmisten kanssa. Eivät hoitajat yksinkertaisesti kykene sitä tarjoamaan. Kunnioitan heidän työtään niin paljon, ja säälin heitä, koska eivät saa keskittyä tärkeimpään työssään - eli lapsiin.
Lapset eivät ole resilienttejä, koska niin vain on. Heillä ei ole muuta vaihtoehtoa, koska ovat aikuisten armoilla. Jos aikuinen päättää repiä lapsen 1-vuotiaana yöuniltaan klo 5:45, niin lapsi tottuu siihen. Se ei tarkoita, ettäkö se olisi normaalia.
Kenties jos emme yhteiskuntana pitäisi kahta autoa, omakotitaloa ja säännöllisiä ulkomaan matkoja tärkeämpinä, kuin lastemme elämän ensiaskelia ja siten koko elämän pohjaa.. Toisin sanoen, jos priorisoisimme lapsemme emmekä elintasoamme, voisimme yhdessä taata rauhallisemman alun monelle elämälle. Ja siten heistä kasvaisi tunteidensa säätelyyn kykeneviä, perusturvan tunnetta tuntevia ihmisiä, jotka kykenevät kohtaamaan toiset ihmiset.
Minä olen uupunut lapsiin, jotka eivät ole saaneet mitään kuria ja kasvatusta kotona. Nämä tulevat narsistit, joita useampi samassa ryhmässä, hyppyyttävät koko muuta ryhmää.
Mitään rauhaa ei ole kellään. Vaihdan alaa
Todella. Sääliksi käy niitä lapsia, ketkä ovat joutuneet "olet täydellinen tuollaisena, sinä riität" jne. jne. hölynpölyn uhreiksi. Jos lapset eivät alusta alkaen saa minkäänlaista käsitystä oikeasta ja väärästä, uskovat olevansa aina oikeutettuja kaikkeen vain koska TUNTUU siltä, niin heidän elämästään tulee hyvin vaikea. Ja heistä valitettavasti ikäviä ihmisiä, joilla on paha olla.
Vanhemmuus on vastuuta ensisijaisesti omista tunteista, ja lapsen tunteiden säätelystä. Ein sanominen on eri asia, kuin lapsen lyttääminen. Nämäkin asiat varmasti monissa kodeissa yhdistyvät, koska onhan meillä aikamoista taakkaa edelliseltä sukupolvelta, joka ei tosiaan osannut kasvattaa meistä emotionaalisesti tasapainoisia ja terveitä, joten usein puramme pahan olomme lapsiimme. Vaikkemme tahtoisi, ja vaikka tuntuisi pahalta. Ja taas kun tuntuu pahalta, puramme sen heihin. Sama kierre, jossa itse kasvoimme, pyörii edelleen. Ja tässä ajassa netin ja ruutujen, älyttömän aikaisin aloitettavan pornon katselemisen jne. kanssa nyt kasvava sukupolvi saa entistä painavamman taakan harteilleen. Traagista monin tavoin.
Kyllä nämä 1-2 v. pitkät hoitopäivät hämmästyttävät: yhä useampi lapsi on 9-10 h hoidossa joka ikinen päivä.
Miettikää nyt vanhemmat, että 1 v. tekee 50 h viikkoa! Aivan järjetöntä touhua.