Lue keskustelun säännöt.
Väkisin vikojen etsiminen lapsesta pk:ssa
05.10.2013 |
Olin lapsen kasvatuskeskustelussa päiväkodissa. Lapseni on hyvin kehíttynyt taidoissaan, monessa paikassa kehuttu paljon. Sitten kun piti kertoa asioita joissa pitää kehittyä, niin käsittämättömän stoorin täti sai aikaiseksi. Ja tämä johtui vain yhdestä tapahtumasta päiväkodissa, jossapa vielä itse tädit olivat mokanneet, mutta omaa mokaansa peittäen laittoivat lapsen syntipukiksi.
Tuli todellakin olo että yhdestä pienestä tapahtumasta vedettiin johtopäätökset ja yleistettiin asioita. Ihan kuin hän olisi halunnut vääntämällää vääntää lapselle jotain ongelmaa.
En pidä omaa lastani täydellisenä jos sitä luulette. Mutta aikaisemmin palaute oli ollut positiivista, ihan yhdestä pikkuasiasta vain oli moneen kertaan huomautettu. Mutta nyt tämä tapaus josta johtopäätökset vedettiin oli tapahtunut vähän ennen tätä keskustelua niin siitä sitten kyllä tehtiin kamala numero.
Tai sitten vaan on niin että lapseni on ollut helppo, kun on kiltti ja osaa toimia ryhmässä ja osaa kaikkea. Oli jäänyt vähän vieraaksi tädille ja sitten halusi jotain sanoa ja väänsi tästä asiasta.
Sitten tämä täti puhui vielä ihan sekavia, ensin kertoi jotain jonka seuraavassa lauseessa kumosi. Tyyliin lapsi on hiljainen mutta puhelias :) Sitten ihan sekavia puhui muutenkin. Ihan kuin häntä ei olisi yhtään kiinnostanut koko keskustelu eikä hän keskittynyt koko asiaan ollenkaan.
Mitä mieltä olette?
Kommentit (54)
Toisia vanhempia ei kiinnosta ollenkaa mitä lapsi päiväkodissa tekee..aika kamalaa luettavaa. Jospa ei sielläkään ketään kiinnosta lapsesi, mitäs siihen sanoisit.
Päiväkotien henkilökunta on vaan ihmisiä, hyviä, huonoja ja siltä väliltä. Hei haloo, he tekee sitä vaan elääkseen niinkuin me muutkin työtämme, ei se sen kummempaa. Ei se mikään kutsumustyö ole, otetaan työ mikä saadaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.10.2013 klo 19:39"]
Ystäväni on lto ja hän on kertonut, että kasvatuskeskustelut ovat ahdistavimpia hetkiä koko työvuodessa. Osa vanhemmista on todella hankalia - ja yleensä hankalimpia kuulemma ovat kasvatusalan ammattilaiset. :)
Päiväkodissa saatetaan nähdä ilmiselvästi jonkun lapsen ongelma ja otetaan se vanhempien kanssa esille niin hienovaraisesti kuin mahdollista. Mutta lapsi jää apua vaille, koska opettaja/lastentarhanopettaja/kasvatustieteen tohtori -äiti järjestelmällisesti kieltäytyy ottamasta apua vastaan. Näiden "munlapsessaeiolemitäänvikaa"-mammojen asenteen hedelmät näkyvät lapsissa sitten 5, 10 tai 20 vuoden kuluttua, valitettavasti.
[/quote]
Ei vaan lapsessa näkyy se päiväkodin henkilöstön mielipiteestä syntynyt diagnoosi, jonka perusteella lapsi luokitellaan epäkelvoksi. Vanhemmilla on iso työ tukea lastaan, jonka LTO on päättänyt olevan imbesilli ja sellaisena kohtelee.
Rehellisesti? Olen sitä mieltä, että jos joku ihan oikeasti tekee aloituksen siitä kun tarhantäti on omasta kultamussukasta sanonut kaiken mahtavan ja positiivisen lisäksi myös jostain EI niin positiivista, niin ongelma tässä on AP:n omassa päässä. Luuletko oikeasti, että joku lapsi on KAIKESSA täydellinen? Ja vaikka lapsesi olisi omasta mielestäsi sitä, niin ei kuitenkaan muiden aikuisten mielestä. Päiväkodin henkilökunnan on varmaankin käsketty sanomaan jotain positiivista ja jotain negatiivista ja hän on tehnyt työtä käskettyä.
[quote author="Vierailija" time="05.10.2013 klo 19:46"]
[quote author="Vierailija" time="05.10.2013 klo 19:37"]
[quote author="Vierailija" time="05.10.2013 klo 19:25"]
Nyt kuulostaa siltä, että aloittajalle (kuten myös monelle vastaajalle) on vain vaikea myöntää mahdollisia puutteita omassa jälkikasvussa. Siitähän tällainen reaktio nimenomaan kielii. En siis väitä tätien olevan juuri tässä tilanteessa oikeassa - ethän edes kerro mistä on kyse.
Suosittelisin kyllä suhtautumaan jatkossa avoimin mielin pk:n ja koulun työntekijöiden havaintoihin lapsesta. Jos ihan oikeita pulmia on, niin niihin pitää hankkia apua! Ja jos taas kyse on ohimenevistä arjen tilanteista, niin ei niistä tarvitse hernettä nenään vetää. Kai nyt itsekin tiedätte, etteivät lapsenne ole täydellisiä, kuten ette itsekään.
Tällainen höllääminen helpottaa teitä itseänne ja ennen muuta lapsianne. Pahinta lapsen kannalta on se, jos vanhemmat kieltäytyvät uskomasta mihinkään ongelmiin ja jättävät lapsensa vaille hänen tarvitsemaansa apua ja tukea.
t. Kahden "normaalin" ja yhden "erityislapsen" äiti
[/quote]
Minusta vielä pahempi asia on se, että päiväkodissa tai eskarissa löydetään lapsesta vika, jota ei edes ole olemassa, mutta josta päiväkodin väki sinnikkäästi pitää kiinni.
[/quote]
Mikä tässä on pahaa? Eihän tuossa muuta ongelmaa ole kuin tilapäinen rahanmeno lausuntojen hankkimisen yhteydessä. Vai ylpeytesi loukkaamisestako tässä on kyse? Siitä, että elto kehtasi epäillä tuollaista, vaikka oikeasti lapsesi on suorastaan erinomainen?
p.s. Lapsen erinomaisuus (esim. erityislahjakkuus) ja erityisen tuen tarve eivät sulje toisiaan pois. Nimim. kokemusta on :)
24
[/quote]
Tilapäinen rahanmeno todistuksina noin 400 e + matkat noin 300 e + palkaton poissaolo töistä noin 1200 e. Perheemme maksoi lähes 2000 e siitä ilosta, että saimme lapsesta terveen myös päivähoidon silmissä. Minusta kyse ei ollut ihan pikkujutusta, kun kyseessä oli ihan normaali, tavallinen, rauhallinen lapsi, jonka ELTO korkeassa viisaudessaan päätti olevan vakavasti poikkeava. Puhumattakaan kaikista niistä tunneista, joita myöhemmin on lapsen kanssa käytetty keskustelemalla aiheesta "miksi päiväkodissa ei ollut kivaa".
Niin tuttua. Lapsemme lto oli karmea, etsi suurennuslasilla vikoja lapsestamme. Ennusti, että lasta tullaan kiusaamaan koulussa. Tulkitsi kaiken lapsen tekemisen negatiivisesti ja pienistä jutuista, alkoi yleistämään. Tuo lto opiskeli erityislto:ksi ja halusi päteä ja tehdä diagnooseja. Ja ne diagnoosit ihan aiheettomia, mutta aiheuttivat turhaa ahdistusta ja huolta. Meni kunnioius tuota ammattikuntaa kohtaan ja päätelmäni on, että ovat ylikoulutettuja hommaansa ja haluavat siksi päteä "erityisosaamisellaan" ja samalla ottaa luulot pois vanhemmilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no kun varhaiskasvatuksesta yritetään väkisin tehdä fysiikan veroista tiedettä, niin tuohonhan se menee. Tädit eivät ole pelkkiä turvallisia lastenhoitajia, koska se olisi kamalan tylsää ja alentavaa. He tekevät tiedettä, tarkkailevat lapsia "sillä silmällä" ja lausuvat painavan sanansa lasten psyko-fyysisestä kokonaiskehityksestä unohtamatta huomioitaan lapsen sosiaalisesta edistymisestä sosiaalipsykologisesta viitekehyksestä tarkasteltuna...
Sama se on kun vähän aikaa on äitiysvapailla/kotiäitinä, niin hirveää painetta pukkaa, että imetänkö oikein, olenko vuorovaikutuksessa oikein, onko riittävästi syliaikaa, xylitolipastilleja ja virikkeitä, aloitetaanko soseet jo 4kk vai vasta 6kk, aiheuttaako yö mummolassa traumat jne... loputon suo.
Kaikki tämä kumpuaa jostain käsittämättömästä tarpeesta tehdä elämä monimutkaiseksi, koska tavallinen ja keskiverto on liian tylsää ja ahdistavaa. On liian mitätöntä olla kotiäiti tai tavallinen tarhantäti, on paljon hienompaa olla erityisopettaja, lastenpsykologi tai perheterapeutti yms. hienoa tieteellistä. Erityislastentarhanopettaja näivettyy äitiyslomallaan kun ei saa ollenkaan käyttää aivojaan eikä saa haasteita. Niinpä hän vie 9kk Joni-Jessican hoitoon, jotta pääsee tarhaan x kasvattamaan ja diagnosoimaan toisten lapsia. Joni-Jannica alkaa oireilla pitkiä hoitopäiviään ja äidinikäväänsä ja tätä selvittää äitylin kollega päiväkodissa y, jossa Joni-Jannica käy joka arkipäivä 7-17, jotta oma äityli pääsee käyttämään aivojaan...
ap, älä jää liikaa miettimään kuka sanoi ja mitä. Pääasia, että lapsellasi on asiat mitä ilmeisemmin ihan hyvin...
Minun lapseni ei ole vielä päiväkodissa, mutta tuli mieleen että tuollainen tilanne on esimerkiksi yliopistossa kun joudutaan opponoimaan toisen työtä. Vaikka työ olisi omasta mielestäsi lähes täydellinen, joudut keksimään siitä kritiikkiä/kehittämisen varaa ja sanomaan niin mitättömistä asioista että itselläkin hävettää, esimerkiksi parista kirjoitusvirheestä, tai jostain ongelmallisesta hommasta josta tiedät ette itsekkään voisi paremmin sitä ratkoa ja toinen on oikeastaan tehnyt todella hyvää työtä sen ratkaisemiseksi. Loppujen lopuksi, tilanne usein vääristyy, ja toinen voi käsittää että ne pienet normaalit virheet on jotain aivan ylitsepääsemetäntö, tai mikä pahempaa toinen ajattelee opponentin olevan täys nipo. Kunnes joutuu itse opponoimaan.
Pointtini oli, että tietääkseni noissa keskusteluissa on tietyt kaavat mitä pitää noudattaa, ja hoitajien on ikäänkuin pakko keksiä kritiikin aihetta ja kehitettävää. Vaikka omasta mielestä kehitys on sujunut hyvin, eikä ainakaan moitteelle sijaa olisi. Jotkut tädit varmasti skippaavat tällaisen, mutta jotkut ovat tunnollisia ja keksivät "vängällä" kritiikin aihetta. Siitä kielii sekin että esim täti on kehunut samalla hiljaiseksi mutta puheliaaksi, täti lienee itsekkin hämillään että mitä sitä pitäisi sanoa, kun kaikki tuntuu menneen hyvin.
Niin että antaisin asian olla sinuna, ellei lastasi olisi kritisoitu törkeästi niin että siitä olisi kunnolla aihetta loukkaantua. Ihmisiä ne pk-täditkin on uskoakseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen. Meillä lapsi oli aloittanut uudessa päiväkodissa ja saanut tosi hyvin kavereita, mistä olin ylpeä. Silti kaivettiin ongelmaa sosiaalisista taidoista. Kai sitä on eri viivalla muiden samassa päiväkodissa jo vuosia olleiden lasten kanssa heti uuden hoitosuhteen alussa.
aikoinaan odottelin samaa kunpä pääsis eskariin, kouluun yms. Nyt on yläasteella ja kaikki loistavasti päiväkotien hölinöistä huolimatta, saivat melkoisen sopan aikaan, jonka henkiset ja taloudelliset vaikutukset (mm. asianajapalkkiot, palkaton virkavapaa) näkyivät pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai niitä erikoisesti ajattelevia ja käyttäytyviä mahtuu joka duuniin, miksei päiväkotiinkin...omakohtaista kokemusta tuollaisesta vikojen "keksimisestä" ei varsinaisesti ole, mutta epäolennaisiin takertumisesta muuten kyllä. Ne täytyy vaan yrittää unohtaa, jos ihan todella on sitä mieltä ettei asian tiimoilta kannata vaivata päätään.
Kuitenkin joskus voi olla niinkin, että siellä päiväkodissa nähdään lapsen toimintaa eri kantilta kuin kotona. Jotkut asiat paljastuvat vain siellä isossa ryhmässä, harjaantuneelle ja kokeneelle silmälle. Silloin on harmi, jos havainnoista kerrotaan niin että vanhempi kokee sen vikojen etsimisenä ja torjuu koko asian. Tämä nyt siis ihan yleisesti, ei ap:lle mitenkään erityisesti kun ei tapauksesta sen kummemmin tiedä.
Ehkä ap voisit kuitenkin ajatella, että vaikka ongelmaa ei ole niin voit kuitenkin vähän seurailla lasta siltä kannalta? Ei siksi, että nyt haluaisin mitenkään erityisemmin puolustella sitä hoitajaa kun en tosiaan tapauksesta mitään tiedä ja uskon kyllä että erikoisia tyyppejä hoitajistakin löytyy. Vaan siksi, että minä en kerran kuunnellut enkä uskonut, enkä pitänyt silmiäni auki, ja lapseni maksaa siitä kovaa hintaa vielä nyt vuosien jälkeenkin. En minä itseäni siitä hirveästi moiti, sillä todella kukaan muu ammattilainenkaan ei niitä asioita havainnut silloin. Mutta en silti voi olla miettimättä, kuinka asiat nyt olisivat jos olisin sen yhden hoitajan pienen huomautuksen ottanut vakavammin kuusi vuotta sitten.
Omat lapseni ovat jo päiväkoti-ikänsä läpikahlanneet. Meillä ei ole ikinä ollut mitään sellaista negaa opeilla/hoitajilla sanottavana, mitä emme olisi jo itsekin tienneet ja esille tuoneet. Aina on ollut asiallista keskustelua. Meillä on ilmeisesti ollut hyvä tuuri. Toinen lapsi itse ei ole aina kovin innostunut koulun vanhempainvarteista, täällä on tapana ottaa lapsikin siihen mukaan. Hän kokee vaivaannuttavaksi sen, että häntä kehutaan siellä. Hän on tunnollinen oppilas, jolla on omat pienet puutteensa, mutta hän itsekin tietää ne, ja niistäkin on asiallisesti keskusteltu.
Opiskelen itse nyt "vanhoilla päivillä" yliopistossa varhaiskasvatusta, valmistun siis kasvatustieteiden kandiksi varhaiskasvatus pääaineena, eli sen jälkeen olen lastentarhanopettaja. Toivon, että osaan sitten tulevaisuudessa olla yhtä ihana ja mukava vanhemmille kuin, mitä minulle on oltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.10.2013 klo 11:38"]
Tuo kakkonen se on varmaan kaikkien päiväkodissa työskentelevien ihmisten 'märkä päiväuni'.Hyökkäys on paras puolustus, sanoo vanha sanonta, mutta että noin avoimesti ja heti kättelyssä osoittaa, ettei luota hoitajien ammattitaitoon pätkääkään, kertoo aika paljon kirjoittajasta. Mitä pelkäät? Että lastasi ei kehutakaan maasta taivaaseen, vaan tämä maailman napa osoittautuu aivan tavalliseksi tenavaksi hyvine ja huonoine ominaisuuksineen.
Hyökkäätkö esimiehesi kimppuun samalla tavalla? Vai oletko itse esimiesasemassa ja pidät kehityskeskusteluja? Hyökkäävätkö alaisesi samalla tavalla kimppuusi? Jos näin on, niin olisin aika huolissani omasta ammattitaidostani, vieläkin enmmän kuin päiväkodin henkilökunnan taidoista. Oliko sinun äitisi ja isäsi muuten kasvatustieteen ammattilaisia, ehkä ainakin toinen jopa alasta väitellyt?
En ole päiväkotihenkilökuntaa, mutta mulla nousi karvat totaalisesti pystyyn, kun luin kirjoituksesi. Ihmisiä et ole näköjään oppinut koskaan kunnioittamaan. Opettelepa, suosittelen.
[/quote]
Olen itse väitellyt kasvatustieteestä ja tiedän, mitä minulla on oikeus lasteni kasvattajilta vaatia. Kannattaa lukea laki ja asetus päivähoidosta: siellä perhe ei ole päiväkotia varten vaan päinvastoin.
Lastani ei tarvitse kehua maasta taivaaseen, mutta kenekään ei tarvitse kuunnella epäasiallista ja epäammattitaitoista palautetta asioista, joilla ei ole mitään tekemistä lapsen kasvun ja kehityksen kanssa. Jos hoitaja ei muuhun kykene, osaan opastaa häntä ns. johdattelevilla kysymyksillä miettimään, mikä hänen ajattelumaailmassaan on lapselle ja perheelle vahingollista.
Päiväkodin henkilöstön tulee oppia ottamaan vastaan palautetta, myös kehittävää eikä vain kehuvaa. Enkä todellakaan luota hoitajan ammattitaitoon, jos en aamulla tai iltapäivällä häntä tapaa vaan ainoastaan yhteisissä keskusteluissa. Jos ei ole nähnyt lastani arjessa, ei ole oikeutettu kertomaan hänestä toisen käden tietoja omien oletustensa pohjalta.
Edelliselle:kasvatuskeskustelun pitäjä eli lto saattaa tehdä aina välivuoroa eli 8-15 työaikaa. Silloin hän ei näe vanhempia usein, mutta on paikalla aina parhaaseen toiminta-aikaan. Ja kyllä: lto on ryhmästä pedagogisesti vastuussa ja hänen kuuluu tehdä lapsesta ja hänen kehityksestään havaintoja. Ne tulee todellakin ottaa vanhempien kanssa puheeksi (tosin mielellään heti kun jotakin ilmenee, eikä pamauttaa niitä esille vasta keskustelussa). Vai olisiko mielestäsi reilua, että näitä asioita ei otettaisi sinulle puheeksi, vaan kasvatushenk.kunta puhuisi suoraan neuvolalle (vanhemmille kuuluu siis kertoa aina ensin!)?
Lapsesi parasta ajatellaan aina, jos hänellä on tuen tarvetta, niin kannattaa ottaa kaikki tarjottu apu vastaan. Ja päiväkodisa lapsesi saattaa käyttäytyä aivan eri tavoin kuin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.10.2013 klo 18:36"]
Edelliselle:kasvatuskeskustelun pitäjä eli lto saattaa tehdä aina välivuoroa eli 8-15 työaikaa. Silloin hän ei näe vanhempia usein, mutta on paikalla aina parhaaseen toiminta-aikaan. Ja kyllä: lto on ryhmästä pedagogisesti vastuussa ja hänen kuuluu tehdä lapsesta ja hänen kehityksestään havaintoja. Ne tulee todellakin ottaa vanhempien kanssa puheeksi (tosin mielellään heti kun jotakin ilmenee, eikä pamauttaa niitä esille vasta keskustelussa). Vai olisiko mielestäsi reilua, että näitä asioita ei otettaisi sinulle puheeksi, vaan kasvatushenk.kunta puhuisi suoraan neuvolalle (vanhemmille kuuluu siis kertoa aina ensin!)?
Lapsesi parasta ajatellaan aina, jos hänellä on tuen tarvetta, niin kannattaa ottaa kaikki tarjottu apu vastaan. Ja päiväkodisa lapsesi saattaa käyttäytyä aivan eri tavoin kuin kotona.
[/quote]
Jos lapseni menee hoitoon 8.30 ja haetaan hoidosta pääosin 14.30, niin miksi ihmeessä en koskaan kohtaa tuota mystistä välivuoroa tekevää henkilöä ennen kuin kasvatuskeskustelussa? Silloinkin hän kaiken lisäksi puhuu sinnikkäästi Mikostastä, vaikka poikamme nimi on Miikka.
Päiväkodit on siitä hassuja paikkoja, että siellä on väkeä, joka ei käytännössä koskaan kohtaa niitä lapsia, koska heillä on liian kiire suunnitellessa, palaveroidessa ja kehittäessä toimintaa. Kasvatuskeskustelussa heillä on vain toisen käden tietoa eikä välttämättä edes tietoa siitä, miltä näyttää se lapsi, josta ollaan puhumassa.
Meidän poika aloitti eskarissa oltuaan pääsääntöisesti siihen asti kotihoidossa. Eskarin kartoituskeskustelussa oltiin kyllä lto:n kanssa ihan samoista kohdista sitä mieltä, että kehitettävää löytyy ja että on ikäistensä tasolla tai jopa edellä.
Olisin ollut tosi yllättynyt, jos he olisivat nähneet jonkun asian toisin kuin me. Esim. poikamme on hidas pukemaan, siirtymään toiminnasta toiseen ja huono huolehtimaan mitään vaatteita tms. päälleen tai mukaan kotiin itsenäisesti.
Normaali hän on leikeissä, toisten huomioon ottamisessa, sosiaalisuudessa, kirjainten ja sanojen hahmottamisessa.
Keskimääräistä parempi hän on numeroiden ja matematiikan kanssa.
Kaikessa nähtiin asiat samalla tavalla, onneksi, toisaalta tuskin olisin asialle ajatellut kahta ajatusta, vaikka olisivat jotain pikkuasiaa muuksi väittäneet!
Noh,
tuo vikojen kaiveleminen ja lasten syynääminen on varmaan enemmän sääntö kuin poikkeus jo tarhoissa. Suomessa varsinkin, missä käsitys normaalista lapsesta on aika käsittämättömän ahdas.
Eipä se tuollaista ollut varmaan 15 vuotta sitten, miten ne lapset onkin muuttuneet niin viallisiksi tässä välissä...
Mutta tajusin sen ison motiivin kaiken takana kun eräs hoitaja lipsautti kerran, viralaiset diagnoosit erityistuen tarpeesta on AINOA keino saada mitään ylimääräistä apua, resursseja ja henkilökuntaa jo muutenkin tiukalle ajetun henkilökunnan lisäksi sinne ryhmiin. Eli muistakaa tämä aina kun lapsianne aletaan syynäämään suurennuslasila, tietenkin ne hakemalla hakee noita 'vikoja' tämänkin vuoksi. Luulisi että ne vanhemmat itsekin olisivat jo aika päivää sitten huolestuneet ja hakeneet apua jos todella on kyseessä hyvin vaativa lapsi jolle selkeästi löytyy diagnoosi. Ja ei tuo päiväkotiympäristö nyt muutenkaan varmaan tuo kenestäkään parhaita puolia esiin, lasten säilytyspaikka suurimmaksi osaksi.
No onneksi on lapset nykyään koululaisia, mutta kyllä sielläkin niitä vikoja haetaan vahvuuksia enemmän aina kun lapsia arvioidaan, riippuu tietty jonkun verran koulusta ja varsinkin opettajasta näkemykseni mukaan.
Sellasia mietteitä mulla.
Tuo opponentti-vertaus oli kyllä todella osuva. Itse olen pph ja teen yksin vasut ja käyn kasvatuskeskustelut vanhempien kanssa. Esimies sanoi, että kaikissa lapsissa on kehitettävää, ainakin yksi tai kaksi asiaa, joissa on varaa kehittyä, pitää löytyä jokaisesta lapsesta. Tuntuu kyllä todella turhauttavalta, jos itse en näe lapsessa mitään "vikaa" ja silti pitäisi jotakin asia tonkia ja kehittää. Olen tehnyt ihan itsenäisen päätöksen, että en rupea kaivamalla kaivamaan mitään, jos lapsi on kaikin puolin ihan pro. Ja niistäkin lapsista, joiden soisi kehittyvän monessakin asiassa, kirjoitan positiivisen vasun ja yritän pehmeästi tuoda esille kehittämistä vaativat osa-alueet. Mun vasut on saaneet paljon kehuja eikä esimieskään ole nähnyt niissä mitään moitittavaa.
Nyt kuulostaa siltä, että aloittajalle (kuten myös monelle vastaajalle) on vain vaikea myöntää mahdollisia puutteita omassa jälkikasvussa. Siitähän tällainen reaktio nimenomaan kielii. En siis väitä tätien olevan juuri tässä tilanteessa oikeassa - ethän edes kerro mistä on kyse.
Suosittelisin kyllä suhtautumaan jatkossa avoimin mielin pk:n ja koulun työntekijöiden havaintoihin lapsesta. Jos ihan oikeita pulmia on, niin niihin pitää hankkia apua! Ja jos taas kyse on ohimenevistä arjen tilanteista, niin ei niistä tarvitse hernettä nenään vetää. Kai nyt itsekin tiedätte, etteivät lapsenne ole täydellisiä, kuten ette itsekään.
Tällainen höllääminen helpottaa teitä itseänne ja ennen muuta lapsianne. Pahinta lapsen kannalta on se, jos vanhemmat kieltäytyvät uskomasta mihinkään ongelmiin ja jättävät lapsensa vaille hänen tarvitsemaansa apua ja tukea.
t. Kahden "normaalin" ja yhden "erityislapsen" äiti
[quote author="Vierailija" time="05.10.2013 klo 19:25"]
Nyt kuulostaa siltä, että aloittajalle (kuten myös monelle vastaajalle) on vain vaikea myöntää mahdollisia puutteita omassa jälkikasvussa. Siitähän tällainen reaktio nimenomaan kielii. En siis väitä tätien olevan juuri tässä tilanteessa oikeassa - ethän edes kerro mistä on kyse.
Suosittelisin kyllä suhtautumaan jatkossa avoimin mielin pk:n ja koulun työntekijöiden havaintoihin lapsesta. Jos ihan oikeita pulmia on, niin niihin pitää hankkia apua! Ja jos taas kyse on ohimenevistä arjen tilanteista, niin ei niistä tarvitse hernettä nenään vetää. Kai nyt itsekin tiedätte, etteivät lapsenne ole täydellisiä, kuten ette itsekään.
Tällainen höllääminen helpottaa teitä itseänne ja ennen muuta lapsianne. Pahinta lapsen kannalta on se, jos vanhemmat kieltäytyvät uskomasta mihinkään ongelmiin ja jättävät lapsensa vaille hänen tarvitsemaansa apua ja tukea.
t. Kahden "normaalin" ja yhden "erityislapsen" äiti
[/quote]
Minusta vielä pahempi asia on se, että päiväkodissa tai eskarissa löydetään lapsesta vika, jota ei edes ole olemassa, mutta josta päiväkodin väki sinnikkäästi pitää kiinni.
Eskarissa aikoinaan ELTO löysi pojastani useita vikoja, jotka tulisivat vaikeuttamaan koulunkäyntiä, joten hän ilmoitti, että poika ei ole koulukypsä. Jouduin hankkimaan omalla kustannuksella psykologin ja neurologin lausunnot, jotka eivät puoltaneet sitä, että lapsi oli "ikäkauttaan jäljessä suuressa osassa motorisia ja kognitiivisia taitoja, eristäytynyt ja kykenemätön ottamaan kontaktia".
Ekalla luokalla opettaja onneksi ymmärsi lasta, antoi tälle ylimääräisiä tehtäviä (kolmannen luokan matematiikkaa, luettavaksi Rehurinne-sarjan jne.), koska hän oivalsi pojan olevan huomattavasti muita edellä monissa erilaisissa taidoissa. Kontaktitkaan eivät olleet ongelma, kavereita löytyi helposti ja ryhmässä toimiminen sujui hyvin.
Myöhemmin tuli hymypoikapatsas, kirjoituskilpailuvoittoja, tukioppilastoimintaa, kerhonvetämistä jne. eli lapsessa ei ollut mitään vikaa. Hän ei vain pitänyt eskarin väestä eikä etenkään ELTOsta, mutta ei kohteliaana poikana sanonut ääneen mielipidettään vaan pyrki heitä välttämään.
Kaikissa ihmissuhteissa on aina 2 puolta. Myös päiväkodissa kannattaa muistaa, että vanhemmille kertoo asioista aikuinen, joka ei välttämättä ole täysin objektiivinen.
Voin kertoa, että en kyllä kaipaa lapsen tarha-aikaa ollenkaan. Lapsesta kaivettiin kaikki mahdollinen negatiivinen asia, mitä vain pystyi löytämään. Se oli erittäin ahdistavaa. Helpotus on nyt suuri, kun lapsi on kolmannella luokalla koulussa.
Opettajatapaamiset ovat olleet aivan toisenlaisia, niiden tarkoitus ei ole ollut kiinnittää huomiota vain huonoihin asioihin. Kiitos vaan Suomen luokanopettajille. Ainakin meillä (tai lähinnä lapsella) on käynyt hyvä tuuri opettajien suhteen.
Jos tämä lannistaminen on päiväkodissa kovin yleistä, tarttiskohan tehdä asialle jotain?