Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19734)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hoitoalan ongelmia ei saada korjattua ikinä?!? Levitellään vaan käsiä ,että ei voi mitään kun ei ole työntekijöitä/rahaa/osaamista/halua...
Sama asia kuin tehtaassa vain katsottaisiin kun laitteet hajoaa ja leviteltäis käsiä.
Asiat olisi hoidettavissa jos halua löytyy.
Esim. Virike lasten päivät voisi ihan hyvin puolittaa ja muidenkin lasten hoitopäivät voisi mennä huoltajien työvuorolistan mukaan koska ei vaan ole resursseja parempaan.Virikelapsi on yhdyssana.
Se että se aika käytetään sitten kunkin vanhemman olosuhteiden kyttäämiseen ja lasten hoitoaikojen loputtomaan rukkaamiseen ei ratkaise sitä ongelmaa, että nyt kaikki aika menee papereiden pyörittämiseen. Se vain lisää ongelmaa.
Pitäisi palata päivähoitoon. Siis siihen että lapsia hoidetaan siellä päivän aikana. Pois tästä neropattien kyyläyskehästä, jossa lapsi ja hänen hoitamisensa unohtuu kokonaan.
Viskareissa ja eskareissa sitten alettaisiin panostaa kouluvalmiuksiin, ryhmätaitoihin jne.
Se virikelapsi on siellä päiväkodissa, koska hänellä ei välttämättä ole ainuttakaan lapsikontaktia muuten ja on kohtuutonta riistää lapselta ikätovereiden seura. Hän on siellä esim. puheen tai kielen oppimisen vuoksi. Sen vanhemman asioiden urkkiminen on puhtaasti epäammatillista ja tarpeetonta. lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen oli siitä hoitaja mitä mieltä tahansa.
Niitä lapsikontakteja olisi, jos palattaisiin systeemiin, että vanhempia kannustettaisiin vanhemmuuteen ja sanottaisiin heille, että "hyvin sä vedät".
Sen sijaan että koko ajan haukutaan, syyllistetään, kaikesta marmatetaan ja kaikkea kytätään.
Ja koko ajan pauhattaisiin sen varhaiskasvatuksen autuudesta.
Omalla kuopuksellani oli kielen kehityksen viivettä, koska hän on adoptiolapsi. Se hoitui ihan sillä, että kävin puheterapeutin konsultaatiossa, jossa sain suunlihasten harjoittamiseen hyvät ohjeet, tein kotona sitä jumppaa ja puheterapiaa, luin paljon, käytin jatkuvasti kirjastossa ja lapsi kävi kahdessa harrastuksessa viikottain plus kolmesti viikossa kirkon kerhossa.
Nykyään vanhemmilta viedään koko itseluottamus siitä vanhemmuudesta. En ymmärrä milloin tämä tällaiseksi on mennyt.
Varhaiskasvattajana usein törmään lasten vanhempien kasvatuskäytäntöihin. Ja ne ovat monesti tosiaan mallia se, että kun lapsi kipuilee tunnetaitojensa kanssa niin vanhempi reagoi tähän nimittämällä lasta tuhmaksi ja laittamalla lapsen jäähylle.
Ja te sanoitatte vai? Siihenkö tarvitsee sen hienon koulutuksen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hoitoalan ongelmia ei saada korjattua ikinä?!? Levitellään vaan käsiä ,että ei voi mitään kun ei ole työntekijöitä/rahaa/osaamista/halua...
Sama asia kuin tehtaassa vain katsottaisiin kun laitteet hajoaa ja leviteltäis käsiä.
Asiat olisi hoidettavissa jos halua löytyy.
Esim. Virike lasten päivät voisi ihan hyvin puolittaa ja muidenkin lasten hoitopäivät voisi mennä huoltajien työvuorolistan mukaan koska ei vaan ole resursseja parempaan.Virikelapsi on yhdyssana.
Se että se aika käytetään sitten kunkin vanhemman olosuhteiden kyttäämiseen ja lasten hoitoaikojen loputtomaan rukkaamiseen ei ratkaise sitä ongelmaa, että nyt kaikki aika menee papereiden pyörittämiseen. Se vain lisää ongelmaa.
Pitäisi palata päivähoitoon. Siis siihen että lapsia hoidetaan siellä päivän aikana. Pois tästä neropattien kyyläyskehästä, jossa lapsi ja hänen hoitamisensa unohtuu kokonaan.
Viskareissa ja eskareissa sitten alettaisiin panostaa kouluvalmiuksiin, ryhmätaitoihin jne.
Se virikelapsi on siellä päiväkodissa, koska hänellä ei välttämättä ole ainuttakaan lapsikontaktia muuten ja on kohtuutonta riistää lapselta ikätovereiden seura. Hän on siellä esim. puheen tai kielen oppimisen vuoksi. Sen vanhemman asioiden urkkiminen on puhtaasti epäammatillista ja tarpeetonta. lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen oli siitä hoitaja mitä mieltä tahansa.
Niitä lapsikontakteja olisi, jos palattaisiin systeemiin, että vanhempia kannustettaisiin vanhemmuuteen ja sanottaisiin heille, että "hyvin sä vedät".
Sen sijaan että koko ajan haukutaan, syyllistetään, kaikesta marmatetaan ja kaikkea kytätään.
Ja koko ajan pauhattaisiin sen varhaiskasvatuksen autuudesta.
Omalla kuopuksellani oli kielen kehityksen viivettä, koska hän on adoptiolapsi. Se hoitui ihan sillä, että kävin puheterapeutin konsultaatiossa, jossa sain suunlihasten harjoittamiseen hyvät ohjeet, tein kotona sitä jumppaa ja puheterapiaa, luin paljon, käytin jatkuvasti kirjastossa ja lapsi kävi kahdessa harrastuksessa viikottain plus kolmesti viikossa kirkon kerhossa.
Nykyään vanhemmilta viedään koko itseluottamus siitä vanhemmuudesta. En ymmärrä milloin tämä tällaiseksi on mennyt.
Miten tämä vanhemman itsetunto-ongelma liittyy mitenkään siihen, että kaikilla lapsilla ei ole lapsikontakteja päiväkodin ulkopuolella. Omani esim. on ainoa lapsi. Suvussa ei ole muita pieniä lapsia. Taloyhtiössä on lapsia, mutta tietenkin he ovat päivät päiväkodissa. Sama leikkipuistoissa, ei ole ketään kuka ei olisi päivähoidossa. Se, että käy kerran viikossa muskarissa puoli tuntia ei ole riittävä lapsiseuran määrä millekään lapselle. Oli minulla uskoa omaan vanhemmuuteeni tai ei, ei vaikuta tähän mitenkään.
Se liittyy siten että jos vanhempia rohkaistaisiin vanhemmuuteen, niitä isompia sisaruksia ei vietäisi sinne varhaiskasvstukseen, jolloin kotona hoidettavilla lapsilla olisi kavereita.
Voisi myös palauttaa ne kerhot yms. joissa lapset voisi käydä. Avoimia päiväkoteja, erilaista toimintaa. Puistotätejä, joissa saisi liikuntaa ja kavereita.
Ymmärrätkö lukemaasi? Kaikilla lapsilla ei ole sisaruksia. Kerhoja on, mutta niissä on lähinnä n. 3v lapsia ja niitä on ainakin Helsingissä vain 2x viikossa parin tunnin verran. Puistotädit vastaavat lähinnä kouluikäisten iltapäiväohjelmasta.
Ymmärrätkö sinä? Se ainokainen saisi seuraa niistä muiden perheiden päiväkoti-ikäisistä, jos näitä olisi enemmän kotona.
Ja jos palautettaisiin ne kerhot ja puistotädit, tilanne olisi toinen kuin kuvaamasi.
Puistotäti on eri asia kuin leikkipuiston ohjaaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hoitoalan ongelmia ei saada korjattua ikinä?!? Levitellään vaan käsiä ,että ei voi mitään kun ei ole työntekijöitä/rahaa/osaamista/halua...
Sama asia kuin tehtaassa vain katsottaisiin kun laitteet hajoaa ja leviteltäis käsiä.
Asiat olisi hoidettavissa jos halua löytyy.
Esim. Virike lasten päivät voisi ihan hyvin puolittaa ja muidenkin lasten hoitopäivät voisi mennä huoltajien työvuorolistan mukaan koska ei vaan ole resursseja parempaan.Virikelapsi on yhdyssana.
Se että se aika käytetään sitten kunkin vanhemman olosuhteiden kyttäämiseen ja lasten hoitoaikojen loputtomaan rukkaamiseen ei ratkaise sitä ongelmaa, että nyt kaikki aika menee papereiden pyörittämiseen. Se vain lisää ongelmaa.
Pitäisi palata päivähoitoon. Siis siihen että lapsia hoidetaan siellä päivän aikana. Pois tästä neropattien kyyläyskehästä, jossa lapsi ja hänen hoitamisensa unohtuu kokonaan.
Viskareissa ja eskareissa sitten alettaisiin panostaa kouluvalmiuksiin, ryhmätaitoihin jne.
Se virikelapsi on siellä päiväkodissa, koska hänellä ei välttämättä ole ainuttakaan lapsikontaktia muuten ja on kohtuutonta riistää lapselta ikätovereiden seura. Hän on siellä esim. puheen tai kielen oppimisen vuoksi. Sen vanhemman asioiden urkkiminen on puhtaasti epäammatillista ja tarpeetonta. lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen oli siitä hoitaja mitä mieltä tahansa.
Niitä lapsikontakteja olisi, jos palattaisiin systeemiin, että vanhempia kannustettaisiin vanhemmuuteen ja sanottaisiin heille, että "hyvin sä vedät".
Sen sijaan että koko ajan haukutaan, syyllistetään, kaikesta marmatetaan ja kaikkea kytätään.
Ja koko ajan pauhattaisiin sen varhaiskasvatuksen autuudesta.
Omalla kuopuksellani oli kielen kehityksen viivettä, koska hän on adoptiolapsi. Se hoitui ihan sillä, että kävin puheterapeutin konsultaatiossa, jossa sain suunlihasten harjoittamiseen hyvät ohjeet, tein kotona sitä jumppaa ja puheterapiaa, luin paljon, käytin jatkuvasti kirjastossa ja lapsi kävi kahdessa harrastuksessa viikottain plus kolmesti viikossa kirkon kerhossa.
Nykyään vanhemmilta viedään koko itseluottamus siitä vanhemmuudesta. En ymmärrä milloin tämä tällaiseksi on mennyt.
Miten tämä vanhemman itsetunto-ongelma liittyy mitenkään siihen, että kaikilla lapsilla ei ole lapsikontakteja päiväkodin ulkopuolella. Omani esim. on ainoa lapsi. Suvussa ei ole muita pieniä lapsia. Taloyhtiössä on lapsia, mutta tietenkin he ovat päivät päiväkodissa. Sama leikkipuistoissa, ei ole ketään kuka ei olisi päivähoidossa. Se, että käy kerran viikossa muskarissa puoli tuntia ei ole riittävä lapsiseuran määrä millekään lapselle. Oli minulla uskoa omaan vanhemmuuteeni tai ei, ei vaikuta tähän mitenkään.
Se liittyy siten että jos vanhempia rohkaistaisiin vanhemmuuteen, niitä isompia sisaruksia ei vietäisi sinne varhaiskasvstukseen, jolloin kotona hoidettavilla lapsilla olisi kavereita.
Voisi myös palauttaa ne kerhot yms. joissa lapset voisi käydä. Avoimia päiväkoteja, erilaista toimintaa. Puistotätejä, joissa saisi liikuntaa ja kavereita.
Ymmärrätkö lukemaasi? Kaikilla lapsilla ei ole sisaruksia. Kerhoja on, mutta niissä on lähinnä n. 3v lapsia ja niitä on ainakin Helsingissä vain 2x viikossa parin tunnin verran. Puistotädit vastaavat lähinnä kouluikäisten iltapäiväohjelmasta.
Ymmärrätkö sinä? Se ainokainen saisi seuraa niistä muiden perheiden päiväkoti-ikäisistä, jos näitä olisi enemmän kotona.
Ja jos palautettaisiin ne kerhot ja puistotädit, tilanne olisi toinen kuin kuvaamasi.
Puistotäti on eri asia kuin leikkipuiston ohjaaja.
Eli luotaisiin järjestely, jossa leikki-ikäiset säännöllisesti olisivat ohjatusti yhdessä ja heitä ohjaisi kerhotäti ja puistotäti, mutta vanhempi ei voisi mennä töihin siksi aikaa. Eli päiväkoti, joka ei palvelisi yhtään ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hoitoalan ongelmia ei saada korjattua ikinä?!? Levitellään vaan käsiä ,että ei voi mitään kun ei ole työntekijöitä/rahaa/osaamista/halua...
Sama asia kuin tehtaassa vain katsottaisiin kun laitteet hajoaa ja leviteltäis käsiä.
Asiat olisi hoidettavissa jos halua löytyy.
Esim. Virike lasten päivät voisi ihan hyvin puolittaa ja muidenkin lasten hoitopäivät voisi mennä huoltajien työvuorolistan mukaan koska ei vaan ole resursseja parempaan.Virikelapsi on yhdyssana.
Se että se aika käytetään sitten kunkin vanhemman olosuhteiden kyttäämiseen ja lasten hoitoaikojen loputtomaan rukkaamiseen ei ratkaise sitä ongelmaa, että nyt kaikki aika menee papereiden pyörittämiseen. Se vain lisää ongelmaa.
Pitäisi palata päivähoitoon. Siis siihen että lapsia hoidetaan siellä päivän aikana. Pois tästä neropattien kyyläyskehästä, jossa lapsi ja hänen hoitamisensa unohtuu kokonaan.
Viskareissa ja eskareissa sitten alettaisiin panostaa kouluvalmiuksiin, ryhmätaitoihin jne.
Se virikelapsi on siellä päiväkodissa, koska hänellä ei välttämättä ole ainuttakaan lapsikontaktia muuten ja on kohtuutonta riistää lapselta ikätovereiden seura. Hän on siellä esim. puheen tai kielen oppimisen vuoksi. Sen vanhemman asioiden urkkiminen on puhtaasti epäammatillista ja tarpeetonta. lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen oli siitä hoitaja mitä mieltä tahansa.
Niitä lapsikontakteja olisi, jos palattaisiin systeemiin, että vanhempia kannustettaisiin vanhemmuuteen ja sanottaisiin heille, että "hyvin sä vedät".
Sen sijaan että koko ajan haukutaan, syyllistetään, kaikesta marmatetaan ja kaikkea kytätään.
Ja koko ajan pauhattaisiin sen varhaiskasvatuksen autuudesta.
Omalla kuopuksellani oli kielen kehityksen viivettä, koska hän on adoptiolapsi. Se hoitui ihan sillä, että kävin puheterapeutin konsultaatiossa, jossa sain suunlihasten harjoittamiseen hyvät ohjeet, tein kotona sitä jumppaa ja puheterapiaa, luin paljon, käytin jatkuvasti kirjastossa ja lapsi kävi kahdessa harrastuksessa viikottain plus kolmesti viikossa kirkon kerhossa.
Nykyään vanhemmilta viedään koko itseluottamus siitä vanhemmuudesta. En ymmärrä milloin tämä tällaiseksi on mennyt.
Miten tämä vanhemman itsetunto-ongelma liittyy mitenkään siihen, että kaikilla lapsilla ei ole lapsikontakteja päiväkodin ulkopuolella. Omani esim. on ainoa lapsi. Suvussa ei ole muita pieniä lapsia. Taloyhtiössä on lapsia, mutta tietenkin he ovat päivät päiväkodissa. Sama leikkipuistoissa, ei ole ketään kuka ei olisi päivähoidossa. Se, että käy kerran viikossa muskarissa puoli tuntia ei ole riittävä lapsiseuran määrä millekään lapselle. Oli minulla uskoa omaan vanhemmuuteeni tai ei, ei vaikuta tähän mitenkään.
Se liittyy siten että jos vanhempia rohkaistaisiin vanhemmuuteen, niitä isompia sisaruksia ei vietäisi sinne varhaiskasvstukseen, jolloin kotona hoidettavilla lapsilla olisi kavereita.
Voisi myös palauttaa ne kerhot yms. joissa lapset voisi käydä. Avoimia päiväkoteja, erilaista toimintaa. Puistotätejä, joissa saisi liikuntaa ja kavereita.
Ymmärrätkö lukemaasi? Kaikilla lapsilla ei ole sisaruksia. Kerhoja on, mutta niissä on lähinnä n. 3v lapsia ja niitä on ainakin Helsingissä vain 2x viikossa parin tunnin verran. Puistotädit vastaavat lähinnä kouluikäisten iltapäiväohjelmasta.
Ymmärrätkö sinä? Se ainokainen saisi seuraa niistä muiden perheiden päiväkoti-ikäisistä, jos näitä olisi enemmän kotona.
Ja jos palautettaisiin ne kerhot ja puistotädit, tilanne olisi toinen kuin kuvaamasi.
Puistotäti on eri asia kuin leikkipuiston ohjaaja.
Eli luotaisiin järjestely, jossa leikki-ikäiset säännöllisesti olisivat ohjatusti yhdessä ja heitä ohjaisi kerhotäti ja puistotäti, mutta vanhempi ei voisi mennä töihin siksi aikaa. Eli päiväkoti, joka ei palvelisi yhtään ketään.
Niinhän me nytkin ollaan luotu. Varhaiskasvatuksessa ollaan kymmentuntisia päiviä, vaikka vanhempi olisi kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hoitoalan ongelmia ei saada korjattua ikinä?!? Levitellään vaan käsiä ,että ei voi mitään kun ei ole työntekijöitä/rahaa/osaamista/halua...
Sama asia kuin tehtaassa vain katsottaisiin kun laitteet hajoaa ja leviteltäis käsiä.
Asiat olisi hoidettavissa jos halua löytyy.
Esim. Virike lasten päivät voisi ihan hyvin puolittaa ja muidenkin lasten hoitopäivät voisi mennä huoltajien työvuorolistan mukaan koska ei vaan ole resursseja parempaan.Virikelapsi on yhdyssana.
Se että se aika käytetään sitten kunkin vanhemman olosuhteiden kyttäämiseen ja lasten hoitoaikojen loputtomaan rukkaamiseen ei ratkaise sitä ongelmaa, että nyt kaikki aika menee papereiden pyörittämiseen. Se vain lisää ongelmaa.
Pitäisi palata päivähoitoon. Siis siihen että lapsia hoidetaan siellä päivän aikana. Pois tästä neropattien kyyläyskehästä, jossa lapsi ja hänen hoitamisensa unohtuu kokonaan.
Viskareissa ja eskareissa sitten alettaisiin panostaa kouluvalmiuksiin, ryhmätaitoihin jne.
Se virikelapsi on siellä päiväkodissa, koska hänellä ei välttämättä ole ainuttakaan lapsikontaktia muuten ja on kohtuutonta riistää lapselta ikätovereiden seura. Hän on siellä esim. puheen tai kielen oppimisen vuoksi. Sen vanhemman asioiden urkkiminen on puhtaasti epäammatillista ja tarpeetonta. lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen oli siitä hoitaja mitä mieltä tahansa.
Niitä lapsikontakteja olisi, jos palattaisiin systeemiin, että vanhempia kannustettaisiin vanhemmuuteen ja sanottaisiin heille, että "hyvin sä vedät".
Sen sijaan että koko ajan haukutaan, syyllistetään, kaikesta marmatetaan ja kaikkea kytätään.
Ja koko ajan pauhattaisiin sen varhaiskasvatuksen autuudesta.
Omalla kuopuksellani oli kielen kehityksen viivettä, koska hän on adoptiolapsi. Se hoitui ihan sillä, että kävin puheterapeutin konsultaatiossa, jossa sain suunlihasten harjoittamiseen hyvät ohjeet, tein kotona sitä jumppaa ja puheterapiaa, luin paljon, käytin jatkuvasti kirjastossa ja lapsi kävi kahdessa harrastuksessa viikottain plus kolmesti viikossa kirkon kerhossa.
Nykyään vanhemmilta viedään koko itseluottamus siitä vanhemmuudesta. En ymmärrä milloin tämä tällaiseksi on mennyt.
Miten tämä vanhemman itsetunto-ongelma liittyy mitenkään siihen, että kaikilla lapsilla ei ole lapsikontakteja päiväkodin ulkopuolella. Omani esim. on ainoa lapsi. Suvussa ei ole muita pieniä lapsia. Taloyhtiössä on lapsia, mutta tietenkin he ovat päivät päiväkodissa. Sama leikkipuistoissa, ei ole ketään kuka ei olisi päivähoidossa. Se, että käy kerran viikossa muskarissa puoli tuntia ei ole riittävä lapsiseuran määrä millekään lapselle. Oli minulla uskoa omaan vanhemmuuteeni tai ei, ei vaikuta tähän mitenkään.
Se liittyy siten että jos vanhempia rohkaistaisiin vanhemmuuteen, niitä isompia sisaruksia ei vietäisi sinne varhaiskasvstukseen, jolloin kotona hoidettavilla lapsilla olisi kavereita.
Voisi myös palauttaa ne kerhot yms. joissa lapset voisi käydä. Avoimia päiväkoteja, erilaista toimintaa. Puistotätejä, joissa saisi liikuntaa ja kavereita.
Ymmärrätkö lukemaasi? Kaikilla lapsilla ei ole sisaruksia. Kerhoja on, mutta niissä on lähinnä n. 3v lapsia ja niitä on ainakin Helsingissä vain 2x viikossa parin tunnin verran. Puistotädit vastaavat lähinnä kouluikäisten iltapäiväohjelmasta.
Ymmärrätkö sinä? Se ainokainen saisi seuraa niistä muiden perheiden päiväkoti-ikäisistä, jos näitä olisi enemmän kotona.
Ja jos palautettaisiin ne kerhot ja puistotädit, tilanne olisi toinen kuin kuvaamasi.
Puistotäti on eri asia kuin leikkipuiston ohjaaja.
Eli luotaisiin järjestely, jossa leikki-ikäiset säännöllisesti olisivat ohjatusti yhdessä ja heitä ohjaisi kerhotäti ja puistotäti, mutta vanhempi ei voisi mennä töihin siksi aikaa. Eli päiväkoti, joka ei palvelisi yhtään ketään.
No eihän se vanhempi mene töihin nytkään, vaan lykkää lapsensa päiväkotiin virikehoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hoitoalan ongelmia ei saada korjattua ikinä?!? Levitellään vaan käsiä ,että ei voi mitään kun ei ole työntekijöitä/rahaa/osaamista/halua...
Sama asia kuin tehtaassa vain katsottaisiin kun laitteet hajoaa ja leviteltäis käsiä.
Asiat olisi hoidettavissa jos halua löytyy.
Esim. Virike lasten päivät voisi ihan hyvin puolittaa ja muidenkin lasten hoitopäivät voisi mennä huoltajien työvuorolistan mukaan koska ei vaan ole resursseja parempaan.Virikelapsi on yhdyssana.
Se että se aika käytetään sitten kunkin vanhemman olosuhteiden kyttäämiseen ja lasten hoitoaikojen loputtomaan rukkaamiseen ei ratkaise sitä ongelmaa, että nyt kaikki aika menee papereiden pyörittämiseen. Se vain lisää ongelmaa.
Pitäisi palata päivähoitoon. Siis siihen että lapsia hoidetaan siellä päivän aikana. Pois tästä neropattien kyyläyskehästä, jossa lapsi ja hänen hoitamisensa unohtuu kokonaan.
Viskareissa ja eskareissa sitten alettaisiin panostaa kouluvalmiuksiin, ryhmätaitoihin jne.
Se virikelapsi on siellä päiväkodissa, koska hänellä ei välttämättä ole ainuttakaan lapsikontaktia muuten ja on kohtuutonta riistää lapselta ikätovereiden seura. Hän on siellä esim. puheen tai kielen oppimisen vuoksi. Sen vanhemman asioiden urkkiminen on puhtaasti epäammatillista ja tarpeetonta. lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen oli siitä hoitaja mitä mieltä tahansa.
Niitä lapsikontakteja olisi, jos palattaisiin systeemiin, että vanhempia kannustettaisiin vanhemmuuteen ja sanottaisiin heille, että "hyvin sä vedät".
Sen sijaan että koko ajan haukutaan, syyllistetään, kaikesta marmatetaan ja kaikkea kytätään.
Ja koko ajan pauhattaisiin sen varhaiskasvatuksen autuudesta.
Omalla kuopuksellani oli kielen kehityksen viivettä, koska hän on adoptiolapsi. Se hoitui ihan sillä, että kävin puheterapeutin konsultaatiossa, jossa sain suunlihasten harjoittamiseen hyvät ohjeet, tein kotona sitä jumppaa ja puheterapiaa, luin paljon, käytin jatkuvasti kirjastossa ja lapsi kävi kahdessa harrastuksessa viikottain plus kolmesti viikossa kirkon kerhossa.
Nykyään vanhemmilta viedään koko itseluottamus siitä vanhemmuudesta. En ymmärrä milloin tämä tällaiseksi on mennyt.
Miten tämä vanhemman itsetunto-ongelma liittyy mitenkään siihen, että kaikilla lapsilla ei ole lapsikontakteja päiväkodin ulkopuolella. Omani esim. on ainoa lapsi. Suvussa ei ole muita pieniä lapsia. Taloyhtiössä on lapsia, mutta tietenkin he ovat päivät päiväkodissa. Sama leikkipuistoissa, ei ole ketään kuka ei olisi päivähoidossa. Se, että käy kerran viikossa muskarissa puoli tuntia ei ole riittävä lapsiseuran määrä millekään lapselle. Oli minulla uskoa omaan vanhemmuuteeni tai ei, ei vaikuta tähän mitenkään.
Se liittyy siten että jos vanhempia rohkaistaisiin vanhemmuuteen, niitä isompia sisaruksia ei vietäisi sinne varhaiskasvstukseen, jolloin kotona hoidettavilla lapsilla olisi kavereita.
Voisi myös palauttaa ne kerhot yms. joissa lapset voisi käydä. Avoimia päiväkoteja, erilaista toimintaa. Puistotätejä, joissa saisi liikuntaa ja kavereita.
Ymmärrätkö lukemaasi? Kaikilla lapsilla ei ole sisaruksia. Kerhoja on, mutta niissä on lähinnä n. 3v lapsia ja niitä on ainakin Helsingissä vain 2x viikossa parin tunnin verran. Puistotädit vastaavat lähinnä kouluikäisten iltapäiväohjelmasta.
Ymmärrätkö sinä? Se ainokainen saisi seuraa niistä muiden perheiden päiväkoti-ikäisistä, jos näitä olisi enemmän kotona.
Ja jos palautettaisiin ne kerhot ja puistotädit, tilanne olisi toinen kuin kuvaamasi.
Puistotäti on eri asia kuin leikkipuiston ohjaaja.
Eli luotaisiin järjestely, jossa leikki-ikäiset säännöllisesti olisivat ohjatusti yhdessä ja heitä ohjaisi kerhotäti ja puistotäti, mutta vanhempi ei voisi mennä töihin siksi aikaa. Eli päiväkoti, joka ei palvelisi yhtään ketään.
Lapset saisivat sitä ryhmässä oloa, irtiottoa kotoa jne mutta 2-3 tuntia kerrallaan. Kotona oleva vanhempi voisi hoitaa asioitaan tai tehdä töitä (kuten minä tein) sillä aikaa.
Sekä lapset että vanhempi tapaisi muita ihmisiä, tutustuisi, saisi myös sovittua leikkitreffejä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hoitoalan ongelmia ei saada korjattua ikinä?!? Levitellään vaan käsiä ,että ei voi mitään kun ei ole työntekijöitä/rahaa/osaamista/halua...
Sama asia kuin tehtaassa vain katsottaisiin kun laitteet hajoaa ja leviteltäis käsiä.
Asiat olisi hoidettavissa jos halua löytyy.
Esim. Virike lasten päivät voisi ihan hyvin puolittaa ja muidenkin lasten hoitopäivät voisi mennä huoltajien työvuorolistan mukaan koska ei vaan ole resursseja parempaan.Virikelapsi on yhdyssana.
Se että se aika käytetään sitten kunkin vanhemman olosuhteiden kyttäämiseen ja lasten hoitoaikojen loputtomaan rukkaamiseen ei ratkaise sitä ongelmaa, että nyt kaikki aika menee papereiden pyörittämiseen. Se vain lisää ongelmaa.
Pitäisi palata päivähoitoon. Siis siihen että lapsia hoidetaan siellä päivän aikana. Pois tästä neropattien kyyläyskehästä, jossa lapsi ja hänen hoitamisensa unohtuu kokonaan.
Viskareissa ja eskareissa sitten alettaisiin panostaa kouluvalmiuksiin, ryhmätaitoihin jne.
Se virikelapsi on siellä päiväkodissa, koska hänellä ei välttämättä ole ainuttakaan lapsikontaktia muuten ja on kohtuutonta riistää lapselta ikätovereiden seura. Hän on siellä esim. puheen tai kielen oppimisen vuoksi. Sen vanhemman asioiden urkkiminen on puhtaasti epäammatillista ja tarpeetonta. lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen oli siitä hoitaja mitä mieltä tahansa.
Niitä lapsikontakteja olisi, jos palattaisiin systeemiin, että vanhempia kannustettaisiin vanhemmuuteen ja sanottaisiin heille, että "hyvin sä vedät".
Sen sijaan että koko ajan haukutaan, syyllistetään, kaikesta marmatetaan ja kaikkea kytätään.
Ja koko ajan pauhattaisiin sen varhaiskasvatuksen autuudesta.
Omalla kuopuksellani oli kielen kehityksen viivettä, koska hän on adoptiolapsi. Se hoitui ihan sillä, että kävin puheterapeutin konsultaatiossa, jossa sain suunlihasten harjoittamiseen hyvät ohjeet, tein kotona sitä jumppaa ja puheterapiaa, luin paljon, käytin jatkuvasti kirjastossa ja lapsi kävi kahdessa harrastuksessa viikottain plus kolmesti viikossa kirkon kerhossa.
Nykyään vanhemmilta viedään koko itseluottamus siitä vanhemmuudesta. En ymmärrä milloin tämä tällaiseksi on mennyt.
Miten tämä vanhemman itsetunto-ongelma liittyy mitenkään siihen, että kaikilla lapsilla ei ole lapsikontakteja päiväkodin ulkopuolella. Omani esim. on ainoa lapsi. Suvussa ei ole muita pieniä lapsia. Taloyhtiössä on lapsia, mutta tietenkin he ovat päivät päiväkodissa. Sama leikkipuistoissa, ei ole ketään kuka ei olisi päivähoidossa. Se, että käy kerran viikossa muskarissa puoli tuntia ei ole riittävä lapsiseuran määrä millekään lapselle. Oli minulla uskoa omaan vanhemmuuteeni tai ei, ei vaikuta tähän mitenkään.
Se liittyy siten että jos vanhempia rohkaistaisiin vanhemmuuteen, niitä isompia sisaruksia ei vietäisi sinne varhaiskasvstukseen, jolloin kotona hoidettavilla lapsilla olisi kavereita.
Voisi myös palauttaa ne kerhot yms. joissa lapset voisi käydä. Avoimia päiväkoteja, erilaista toimintaa. Puistotätejä, joissa saisi liikuntaa ja kavereita.
Ymmärrätkö lukemaasi? Kaikilla lapsilla ei ole sisaruksia. Kerhoja on, mutta niissä on lähinnä n. 3v lapsia ja niitä on ainakin Helsingissä vain 2x viikossa parin tunnin verran. Puistotädit vastaavat lähinnä kouluikäisten iltapäiväohjelmasta.
Ymmärrätkö sinä? Se ainokainen saisi seuraa niistä muiden perheiden päiväkoti-ikäisistä, jos näitä olisi enemmän kotona.
Ja jos palautettaisiin ne kerhot ja puistotädit, tilanne olisi toinen kuin kuvaamasi.
Puistotäti on eri asia kuin leikkipuiston ohjaaja.
Eli luotaisiin järjestely, jossa leikki-ikäiset säännöllisesti olisivat ohjatusti yhdessä ja heitä ohjaisi kerhotäti ja puistotäti, mutta vanhempi ei voisi mennä töihin siksi aikaa. Eli päiväkoti, joka ei palvelisi yhtään ketään.
Lapset saisivat sitä ryhmässä oloa, irtiottoa kotoa jne mutta 2-3 tuntia kerrallaan. Kotona oleva vanhempi voisi hoitaa asioitaan tai tehdä töitä (kuten minä tein) sillä aikaa.
Sekä lapset että vanhempi tapaisi muita ihmisiä, tutustuisi, saisi myös sovittua leikkitreffejä jne.
Ja tätäkö varten ei saisi käyttää päiväkotia, kun sellainen kuitenkin on?
Vierailija kirjoitti:
Mitä nuo ns.paperityöt on?Tiedän, että on vasut, mutta saisko hommaa mitenkään tehokkaammaksi jos paikalla ois yksi tyyppi joka hoitaa puheluihin vastaamiset ja muut suunnittelut yms
Yksi ihminen suunnittelisi toiminnan päiväkodin kaikille ryhmille? 😂😂😂 Anteeksi nyt vaan, mutta suunnittelun lähtökohtana ovat lasten yksilölliset tarpeet ja mielenkiinnonkohteet. Miten joku ryhmän ulkopuolinen suunnittelijahenkilö voisi tuntea koko päiväkodin kaikki lapset. Lapsia havainnoidaan, ja lasten tulee saada osallistua toiminnan suunnitteluun itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hoitoalan ongelmia ei saada korjattua ikinä?!? Levitellään vaan käsiä ,että ei voi mitään kun ei ole työntekijöitä/rahaa/osaamista/halua...
Sama asia kuin tehtaassa vain katsottaisiin kun laitteet hajoaa ja leviteltäis käsiä.
Asiat olisi hoidettavissa jos halua löytyy.
Esim. Virike lasten päivät voisi ihan hyvin puolittaa ja muidenkin lasten hoitopäivät voisi mennä huoltajien työvuorolistan mukaan koska ei vaan ole resursseja parempaan.Virikelapsi on yhdyssana.
Se että se aika käytetään sitten kunkin vanhemman olosuhteiden kyttäämiseen ja lasten hoitoaikojen loputtomaan rukkaamiseen ei ratkaise sitä ongelmaa, että nyt kaikki aika menee papereiden pyörittämiseen. Se vain lisää ongelmaa.
Pitäisi palata päivähoitoon. Siis siihen että lapsia hoidetaan siellä päivän aikana. Pois tästä neropattien kyyläyskehästä, jossa lapsi ja hänen hoitamisensa unohtuu kokonaan.
Viskareissa ja eskareissa sitten alettaisiin panostaa kouluvalmiuksiin, ryhmätaitoihin jne.
Se virikelapsi on siellä päiväkodissa, koska hänellä ei välttämättä ole ainuttakaan lapsikontaktia muuten ja on kohtuutonta riistää lapselta ikätovereiden seura. Hän on siellä esim. puheen tai kielen oppimisen vuoksi. Sen vanhemman asioiden urkkiminen on puhtaasti epäammatillista ja tarpeetonta. lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen oli siitä hoitaja mitä mieltä tahansa.
Niitä lapsikontakteja olisi, jos palattaisiin systeemiin, että vanhempia kannustettaisiin vanhemmuuteen ja sanottaisiin heille, että "hyvin sä vedät".
Sen sijaan että koko ajan haukutaan, syyllistetään, kaikesta marmatetaan ja kaikkea kytätään.
Ja koko ajan pauhattaisiin sen varhaiskasvatuksen autuudesta.
Omalla kuopuksellani oli kielen kehityksen viivettä, koska hän on adoptiolapsi. Se hoitui ihan sillä, että kävin puheterapeutin konsultaatiossa, jossa sain suunlihasten harjoittamiseen hyvät ohjeet, tein kotona sitä jumppaa ja puheterapiaa, luin paljon, käytin jatkuvasti kirjastossa ja lapsi kävi kahdessa harrastuksessa viikottain plus kolmesti viikossa kirkon kerhossa.
Nykyään vanhemmilta viedään koko itseluottamus siitä vanhemmuudesta. En ymmärrä milloin tämä tällaiseksi on mennyt.
Miten tämä vanhemman itsetunto-ongelma liittyy mitenkään siihen, että kaikilla lapsilla ei ole lapsikontakteja päiväkodin ulkopuolella. Omani esim. on ainoa lapsi. Suvussa ei ole muita pieniä lapsia. Taloyhtiössä on lapsia, mutta tietenkin he ovat päivät päiväkodissa. Sama leikkipuistoissa, ei ole ketään kuka ei olisi päivähoidossa. Se, että käy kerran viikossa muskarissa puoli tuntia ei ole riittävä lapsiseuran määrä millekään lapselle. Oli minulla uskoa omaan vanhemmuuteeni tai ei, ei vaikuta tähän mitenkään.
Se liittyy siten että jos vanhempia rohkaistaisiin vanhemmuuteen, niitä isompia sisaruksia ei vietäisi sinne varhaiskasvstukseen, jolloin kotona hoidettavilla lapsilla olisi kavereita.
Voisi myös palauttaa ne kerhot yms. joissa lapset voisi käydä. Avoimia päiväkoteja, erilaista toimintaa. Puistotätejä, joissa saisi liikuntaa ja kavereita.
Ymmärrätkö lukemaasi? Kaikilla lapsilla ei ole sisaruksia. Kerhoja on, mutta niissä on lähinnä n. 3v lapsia ja niitä on ainakin Helsingissä vain 2x viikossa parin tunnin verran. Puistotädit vastaavat lähinnä kouluikäisten iltapäiväohjelmasta.
Ymmärrätkö sinä? Se ainokainen saisi seuraa niistä muiden perheiden päiväkoti-ikäisistä, jos näitä olisi enemmän kotona.
Ja jos palautettaisiin ne kerhot ja puistotädit, tilanne olisi toinen kuin kuvaamasi.
Puistotäti on eri asia kuin leikkipuiston ohjaaja.
Eli luotaisiin järjestely, jossa leikki-ikäiset säännöllisesti olisivat ohjatusti yhdessä ja heitä ohjaisi kerhotäti ja puistotäti, mutta vanhempi ei voisi mennä töihin siksi aikaa. Eli päiväkoti, joka ei palvelisi yhtään ketään.
Lapset saisivat sitä ryhmässä oloa, irtiottoa kotoa jne mutta 2-3 tuntia kerrallaan. Kotona oleva vanhempi voisi hoitaa asioitaan tai tehdä töitä (kuten minä tein) sillä aikaa.
Sekä lapset että vanhempi tapaisi muita ihmisiä, tutustuisi, saisi myös sovittua leikkitreffejä jne.
Ja tätäkö varten ei saisi käyttää päiväkotia, kun sellainen kuitenkin on?
Kuka muka pitää päiväkodissa lasta 3 krt viikossa 2-3 tuntia kerralla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nuo ns.paperityöt on?Tiedän, että on vasut, mutta saisko hommaa mitenkään tehokkaammaksi jos paikalla ois yksi tyyppi joka hoitaa puheluihin vastaamiset ja muut suunnittelut yms
Yksi ihminen suunnittelisi toiminnan päiväkodin kaikille ryhmille? 😂😂😂 Anteeksi nyt vaan, mutta suunnittelun lähtökohtana ovat lasten yksilölliset tarpeet ja mielenkiinnonkohteet. Miten joku ryhmän ulkopuolinen suunnittelijahenkilö voisi tuntea koko päiväkodin kaikki lapset. Lapsia havainnoidaan, ja lasten tulee saada osallistua toiminnan suunnitteluun itsekin.
No ei oo ihme että se suunnittelu viekin sitten kaiken ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä on keksitty kaikki tämä jonninjoutava paperinpyöritys ja lasten tarkkailu ja arviointi?
Ihan kuin ne lapset ei enää olisikaan päivähoidossa vaan jossakin lastensuojelun esikartoituksessa, joka kestää vuosikausia.
Millä ihmeen ammattitaidolla siellä näitä lapsia tarkkaillaan, arvioidaan ja diagnosoidaan? Ja miksi?
Päiväkodin työntekijät eivät tee diagnoseja.
Ja miksi, siksi, että näin esim. neuvola ja koulu saavat arvokasta tietoa lapsista ja jos joskus jotain havaitaan niin siihen on paljon helpompi lähteä hakemaan tukea lapselle. Havainnointia tehdään myös siksi, että huomataan esimerkiksi se mikä ryhmässä milläkin hetkellä on tärkeää.
Mikään uusi juttu varhaiskasvatussuunnitelma ei ole, vaikka tässäkin keskustelussa moni niin tuntuu luulevan.
Yrittävät kovasti.
Mitä ihmeen arvokasta tietoa?
Ja miksi lähdetään siitä että VANHEMMAT, neuvola tai koulu tarvitsisi mitään "arvokasta tietoa" sieltä päivähoidosta?
Ja mitä se "arvokas tieto" käytännössä sitten siellä koulussa "auttaa"? Lapsella on leima, muttei mitään muuta tapahdu. Siellä hän on joka tapauksessa perusluokassa heitteillä ihna niinkuin kaikki muutkin.
On ihan tutkittua, että sitä parempia tuloksia saadaan, mitä nopeammin puututaan. Jos on esim. kielenkehityksen häiriöitä, sitä parempia tuloksia saadaan mitä nopeammin asia havaitaan. Koulutettu ihminen osaa myöskin tukea niitä osa-alueita, joissa apua kaivataan ja usein lapsi vähän vieraamman kanssa tekee mieluummin noita harjoituksia kuin perheenjäsenen.
Mutta juuri siksi, että nämäkin asiat toteutuisivat paremmin päiväkodeissa olemassa siitä muusta toiminnasta pois, sitä lisähenkilökuntaa kaivattaisiin.
tehdäänkö ne lapset nykyään laitoksiin yhteiskunnalle?
Ainakin suurin osa vanhemmista ihan mielellään ottaa tukitoimet vastaan lapselleen .
Normaalit vanhemmat haluavat lapselleen mahdollisimman hyvän koulutuksen ja esim. koulunkäyntiä haittaavien asioiden perkaamista jo hyvissä ajoin päiväkodissa, kun niihin voidaan jo siellä hyvin vaikuttaa.
Normaalit vanhemmat tuskin haluavat mitään lapsensa perkaamisia yli-innokkaiden tätien toimesta, vaan ihan vaan hyvää ja turvallista hoitoa.
Minä EN ole yli-innokas enkä yritä päteä. Yritän vain selviytyä pakollisista työtehtävistäni. En tee mitään ylimääräistä enkä varsinkaan halua antaa vanhemmille vaikutelmaa, että olisin parempi asiantuntija kuin he itse oman lapsensa suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nuo ns.paperityöt on?Tiedän, että on vasut, mutta saisko hommaa mitenkään tehokkaammaksi jos paikalla ois yksi tyyppi joka hoitaa puheluihin vastaamiset ja muut suunnittelut yms
Yksi ihminen suunnittelisi toiminnan päiväkodin kaikille ryhmille? 😂😂😂 Anteeksi nyt vaan, mutta suunnittelun lähtökohtana ovat lasten yksilölliset tarpeet ja mielenkiinnonkohteet. Miten joku ryhmän ulkopuolinen suunnittelijahenkilö voisi tuntea koko päiväkodin kaikki lapset. Lapsia havainnoidaan, ja lasten tulee saada osallistua toiminnan suunnitteluun itsekin.
No ei oo ihme että se suunnittelu viekin sitten kaiken ajan.
Sanos muuta. T. Vaka-ope
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vaan, mutta suunnittelun lähtökohtana ovat lasten yksilölliset tarpeet ja mielenkiinnonkohteet. Miten joku ryhmän ulkopuolinen suunnittelijahenkilö voisi tuntea koko päiväkodin kaikki lapset. Lapsia havainnoidaan, ja lasten tulee saada osallistua toiminnan suunnitteluun itsekin.
Tuon muoti-ideologian mukaan tanssiminen maksaa melkoiset summat ja sitä paitsi vie harhaan, koska pikkulasten lauman huutoäänestys on vallan kehno päätöksentekoelin ja sitä paitsi tuon ikäisillä ei ylipäätään ole paljoakaan tietoa kokonaisuuksia ja siitä mikä on tarpeellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nuo ns.paperityöt on?Tiedän, että on vasut, mutta saisko hommaa mitenkään tehokkaammaksi jos paikalla ois yksi tyyppi joka hoitaa puheluihin vastaamiset ja muut suunnittelut yms
Yksi ihminen suunnittelisi toiminnan päiväkodin kaikille ryhmille? 😂😂😂 Anteeksi nyt vaan, mutta suunnittelun lähtökohtana ovat lasten yksilölliset tarpeet ja mielenkiinnonkohteet. Miten joku ryhmän ulkopuolinen suunnittelijahenkilö voisi tuntea koko päiväkodin kaikki lapset. Lapsia havainnoidaan, ja lasten tulee saada osallistua toiminnan suunnitteluun itsekin.
Ei voi olla noin korkealentoisia tavoitteita jos ei ensin olla huolehdittu siitä että lasten ja henkilökunnankin perustarpeisiin vastataan. Kyllä hoitopaikassa ja työpaikalla täytyy olla siedettävää ja turvallista olla. Ei se ole opettajien eikä hoitajien vika että on suorastaan vaaralliseksi mennyt tuo touhu vaan niiden jotka näistä asioista päättävät.
Mulle opena on ihan sama mikä mun titteli on. Ei mun tarvitse olla ope. Voin olla vaikka pedagoginen hoitaja. Vastuuhoitaja. Tai ihan pelkkä hoitaja, kunhan palkkaa ei lasketa hoitajan tasolle. Ei mulle ole myöskään väliä tuleeko mun koulutus yliopistosta vai ammattikorkeasta, tai ihan vaikka amiksesta.
Enkä ymmärrä tätä skismaa hoitajien ja opejen välillä. Molemmille on paikkansa ja tarvetta. Molempien osaamista tarvitaan, jotta ryhmä saadaan toimivaksi. Minun työhön kuuluu pyllyjenpesu mutta myös paljon muuta (joista osasta luopuisi kyllä mielelläni). Hoitajan hommiin kuuluu pyllyjenpesu ja myös paljon muuta, kuten lapsien havainnointi ja pedagogisten menetelmien käyttö.
Palkankorotusta toivoisin molemmille, varsinkin hoitajien palkka yksityisellä on niin onneton, ettei sillä elä.
Vierailija kirjoitti:
Mulle opena on ihan sama mikä mun titteli on. Ei mun tarvitse olla ope. Voin olla vaikka pedagoginen hoitaja. Vastuuhoitaja. Tai ihan pelkkä hoitaja, kunhan palkkaa ei lasketa hoitajan tasolle. Ei mulle ole myöskään väliä tuleeko mun koulutus yliopistosta vai ammattikorkeasta, tai ihan vaikka amiksesta.
Enkä ymmärrä tätä skismaa hoitajien ja opejen välillä. Molemmille on paikkansa ja tarvetta. Molempien osaamista tarvitaan, jotta ryhmä saadaan toimivaksi. Minun työhön kuuluu pyllyjenpesu mutta myös paljon muuta (joista osasta luopuisi kyllä mielelläni). Hoitajan hommiin kuuluu pyllyjenpesu ja myös paljon muuta, kuten lapsien havainnointi ja pedagogisten menetelmien käyttö.
Palkankorotusta toivoisin molemmille, varsinkin hoitajien palkka yksityisellä on niin onneton, ettei sillä elä.
Kiva lukea tällaistakin näkökulmaa.
https://yle.fi/uutiset/3-12140352
Tuleekohan noita yhteydenottoja muihin liittoihin? Mietin miksi omani ei raportoi mitään, vaihdettava liittoa, vai?!
Yksi iso peräreikä näissä asioissa ja niiden hoitamattomuudessa on se, että alan ihmiset jakaantuneet liian moniin eri liittoihin=munattomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Mulle opena on ihan sama mikä mun titteli on. Ei mun tarvitse olla ope. Voin olla vaikka pedagoginen hoitaja. Vastuuhoitaja. Tai ihan pelkkä hoitaja, kunhan palkkaa ei lasketa hoitajan tasolle. Ei mulle ole myöskään väliä tuleeko mun koulutus yliopistosta vai ammattikorkeasta, tai ihan vaikka amiksesta.
Enkä ymmärrä tätä skismaa hoitajien ja opejen välillä. Molemmille on paikkansa ja tarvetta. Molempien osaamista tarvitaan, jotta ryhmä saadaan toimivaksi. Minun työhön kuuluu pyllyjenpesu mutta myös paljon muuta (joista osasta luopuisi kyllä mielelläni). Hoitajan hommiin kuuluu pyllyjenpesu ja myös paljon muuta, kuten lapsien havainnointi ja pedagogisten menetelmien käyttö.
Palkankorotusta toivoisin molemmille, varsinkin hoitajien palkka yksityisellä on niin onneton, ettei sillä elä.
Vielä parikymmentä vuotta sitten nykyiset varhaiskasvattajat olivat tätejä.
Helsinki poisti kotihoidon kuntalisän, jotta saisi lisää lapsia varhaiskasvatukseen. Sitten ei kuitenkaan ole riittävästi varhaiskasvattajia ja toiminta on hyvin kaukana laadukkaasta.
Aivan h u llun hommaa.
Ymmärrätkö lukemaasi? Kaikilla lapsilla ei ole sisaruksia. Kerhoja on, mutta niissä on lähinnä n. 3v lapsia ja niitä on ainakin Helsingissä vain 2x viikossa parin tunnin verran. Puistotädit vastaavat lähinnä kouluikäisten iltapäiväohjelmasta.