Tapauksia, joissa "suutarin lapsilla ei ole kenkiä"
Meillä naapurissa lääkärivanhemmat eivät tajunneet viedä oksennustaudissa kuivunutta vauvaansa hoitoon, ennenkuin minä, kauppaopiston käynyt, ehdotin, että jospa vauva tarvitsisi viedä johonkin nesteytettäväksi kun oli jo niin huonossa kunnossa, ettei jaksanut edes itkeä.
Kyllä he sitten jälkikäteen kiittelivät ja selittelivät tyyliin "suutarin lapsilla ei ole kenkiä".
Kommentit (141)
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 17:48"]Mun mies on palomies, eikä meillä ole palovaroittimessa pattereita eikä mitään sammutusvälineitä kotona.
[/quote]
Tää on oikeesti jo aika paha! :D
Armeijassa oli varusmieskaverina yksi säälittävä nössö, jonka isä oli iso herra (eversti muistaakseni) toisessa joukko-osastossa.
No kaipa tämä käy, ainakin monien mielestä. Olen erityisopettaja ja lapselleni on ADHD. Jos siis halutaan ajatella että ADHD on huonon kasvatuksen tulos.
Työskentelen erityislasten kanssa ja en huomannut, että omalla lapsella on asperger. Kai minä olin niin tottunut niihin piirteisiin, että pidin sitä normaalina.
Lapsi sai kyllä sitten diagnoosin teininä.
Olen mielenterveysdiagnoosilla eläkkeellä, toimin toisen vammaisen avustajana. Työhön kuuluu asiakkaan lemmikkien hoito ja kodin siivous, mm. Päivittäinen imurointi ja mattojen ulosvienti. Kotona ei lemmikkejä, kun ei jaksaisi hoitaa, siivous on imurointi kerran kuussa, mattoja ei tampata koskaan.
Minä olen kokki, sunnuntaina tehdään koko tulevaksi viikoksi ruoka. Keittoa tai laatikkoa jota syödään sitten viitenä iltana... Mies on insinööri, tietokone kokoajan takussa ja muutenkin vanhaa tekniikkaa...
Meikkaaja-Kampaaja, en jaksa meikata ja jos meikkaan niin hutasen nopeasti, hiuksiani en jaksa hoitaa ja värjätä, juurikasvu on aina hirveä...
Vanhempani olivat maanviljelijöitä. Minä en ole ikinä lypsänyt lehmää tai tehnyt käytännössä mitään muutakaan maatalon töitä. Olin lapsesta asti allerginen heinälle, lehmille ym. joten minusta tuli aikamoinen maatilan prinsessa :D
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 18:11"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 18:03"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 17:42"][quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 17:40"] :D Täällä myös laitoshuoltaja, jonka koti näyttää enemmänkin kaatopaikalta kuin kodilta [/quote] Miksi nauruhymiö? Säälin lapsiasi ja miestäsi. [/quote] Vai nainen on sun mielestäsi YKSIN vastuussa kodin siisteydestä? Säälin sitä raukkaa joka joutuu elämään tuollaisen ajatusmaailman omaavan ihmisen kanssa.
[/quote]
Sanoinko jossain, että YKSIN vastuussa? Jos ihminen on ammattilainen, kyllä hänen pitäisi osata delegoida. Ja jos ei osaa, se on voi voi.
[/quote]
Olen täysin samaa mieltä 28:n kanssa! Kaiken kukkuraksi olen sinkku ja lapseton, joten ei ne sotkut ole pois keneltäkään muulta kuin itseltäni. Teen tulevaisuuden miehelleni ainakin alusta alkaen selväksi, että kumpikin osallistuu kodin puhtaanapitoon ja muutenkin kotitöihin ihan yhtä lailla, vaikka se ammattini onkin. Sinun logiikallasi pitäisi varmaan myös kaikkien kokkien hoitaa perheen ruuanlaitot kokonaan ja kaikkien taksikuskien ajaa ja kuskata kaikkia aina vapaa-ajallakin koska tekeväthän he niitä työkseenkin, vai?
Terv. se laitoshuoltaja
Miehen isä on myynyt joulukuusia iät ja ajat joulun alla yhdessä kaupungissa. Meillä on valkoinen muovijoulukuusi.
Nuorisokodissa työskentelevän naisen oma lapsi sijoitettiin kiireellisesti muualle.
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 19:23"]
Vanhempani olivat maanviljelijöitä. Minä en ole ikinä lypsänyt lehmää tai tehnyt käytännössä mitään muutakaan maatalon töitä. Olin lapsesta asti allerginen heinälle, lehmille ym. joten minusta tuli aikamoinen maatilan prinsessa :D
[/quote]
Täällä samanlasen menneisyyden omistava! Pienenä silloin tällöin olin navetassa "apuna", mutta aina alkoi joko henkeä ahdistaa tai nousta kutisevaa ihottumaa. Olen todella eläinrakas, joten oli kurjaa kun kotona oli vaikka millaisia otuksia (lehmiä, koiria, kissoja) ja minä en pystynyt niiden kanssa touhuamaan. :( Opiskelin yliopistossa alaa, josta olen päässyt nykyiseen työhöni jossa hoidan maatiloihin liittyviä asioita valtion tasolla. Eli tavallaan teen "maatilatöitä", mutta toimistossa ja ilman omaa farmia :)
Äitini on prostituoitu, minä olen neitsyt.
Olen pianonsoiton opettaja, en ole päivääkään opettanut lapsiani soittamaan mitään.
Lääkärit ei koskaan itse mene lääkäriin eikä vie lapsiaankaan. Tämä on aika yleistä:D Myös todella helppoa hoitaa reseptit kotoa käsin mutta on ollut myös lieviä tapaturmatilanteita, jossa lääkärivanhempi on vähätellyt tilannetta ja antanut verta vuotavan lapsen odotella lääkäriin lähtöä kun "piti hoitaa asioita". Lapsi selvisi kuitenkin, ei huolta.
mies on sähkömies ja edelleen pakastin odottaa omaa pistorasiaa (roikan perässä ollut kohta kaksi vuotta, siitä asti kun tähän uuteen asuntoon muutettiin).
itse olen myös maatilan prinsessa, lapsena jonkin verran hoidin lehmiä kaverina mutta ikinä en moista hommaa rupeaisi töikseni tekemään.
Mun mies on autokorjaaja ja meidän omat autot aina rikki, kun" ei tuo töitä kotiin" :D
Tuttuni on aiemmalta koulutukseltaan ammattikasvattaja ja työskentelee tällä hetkellä lastensuojelussa sossuna. Lapset kulkevat likaisissa vaatteissa, pienissä kengissä ja heidät on melko pieninä jätetty yksin kotiin ja esim. autoon. Äiti ei oikeastaan laita ruokaa, syövät eineksiä, niitäkin yksipuolisesti paria lajia. Koti on sekamelska, selkeitä ruoka-aikoja ei ole ja syödään missä sattuu, esim olohuoneessa.
Äiti ei paljoa tee lasten kanssa. Ei opeta pyöräilemään, uimaan tai vie eri paikkoihin. Televisiota katsellaan, lelujakaan ei tykkää ostella kovin paljoa. Varmasti rakastaa kovasti, mutta en ole voinut olla ihmettelemättä sitä arjen avuttomuutta mikä siinä perheessä vallitsee. Toivottavasti ei vaadi myöskään asiakkailtaan enempää kuin mihin itse pystyy.