Tapauksia, joissa "suutarin lapsilla ei ole kenkiä"

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 19:27"]Miehen isä on myynyt joulukuusia iät ja ajat joulun alla yhdessä kaupungissa. Meillä on valkoinen muovijoulukuusi.
[/quote]

Alkaako isän nimi H:lla?

Up

En tiedä, liittyykö aiheeseen, mutta itse olen erikoiskahvilassa töissä ja vihaan kahvia yli kaiken...

Näinhän se usein on, että jos jotain tekee jo kokopäiväisesti työkseen (siivoaa, laittaa ruokaa tai hoitaa lapsia), ei niistä asioista välttämättä jaksa innostua enää kotona. Eniten näissä tarinoissa hätkähdyttää nuo etteivät vanhemmat huomaa jotain asioita omassa lapsessaan, vaikka on koulutus ja kokemusta.

Olen arkkitehti ja asun 70-luvulla rakennetussa neukkukuutiossa. Kodin irtaimisto on rumaa yhteensopimatonta roinaa ja helppoja kyhaelmia, tyopoytanakin on pelkka kasittelematon lastulevy kahden tuen varassa. Toissa saan kiistella ihan tarpeeksi muotoseikoista, kotona menen missa aita on matalin :)

Olen sisustusarkkitehti ja meillä ei ole koskaan kotona sisustettu. Ok, ei ole sotkaa mutta muuten on yritetty vaan päästä helpolla ja halvalla.

Olen koulutukseltani kirjanpitäjä ja hoidan työkseni mm. osto- ja myyntireskontraa. Mulla ei ole aavistustakaan paljonko tileilläni on rahaa, omat laskut ovat jatkuvasti myöhässä, onnistun maksamaan vääriä summia väärille tileille väärältä tililtä jne. Tänään viimeksi tuli kasa maksumuistutuksia... 

Olen pankintäti, olen lipumassa velkakierteeseen ja miehellä onkin jo vino pino maksuhäiriömerkintöjä.

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 13:13"]Näinhän se usein on, että jos jotain tekee jo kokopäiväisesti työkseen (siivoaa, laittaa ruokaa tai hoitaa lapsia), ei niistä asioista välttämättä jaksa innostua enää kotona. Eniten näissä tarinoissa hätkähdyttää nuo etteivät vanhemmat huomaa jotain asioita omassa lapsessaan, vaikka on koulutus ja kokemusta.
[/quote]

Omat lapset on liian lähellä ja niitä näkee paljon. Kun töissä näät jotain erikoisempaa käytöstä tms ja kotona samaa niin ei sitä osaa niin objektiivisesti katsoa.

Isäni oli rakennustyön johtaja eikä kotona mikään remonttiin osallistuminen kiinnostanut. Äitini oli lastenhoitaja eikä välittänyt yhdestäkään lapsestaan niitä oli vaan kiva tehdä.

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 01:14"][quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 01:02"]

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 00:45"]

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 23:56"]

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 23:41"]

Äiti vei meidät lapset hoitoon ja hoiti työkseen muita lapsia. Ei siinä, että siinä olisi ollut mitään väärää.

[/quote]

Tunnen muitakin päiväkodin lastenhoitajia ja lastentarhanopettajia, joiden omat lapset ovat vastaavasti muualla hoidossa. Jotenkin hassua silti. :D

[/quote]Mutta olisiko jotenkin vaikeata jos oma lapsi olisi omassa päiväkodissa ja jopa ryhmässä hoidossa?

[/quote]

Tuskin, aika moni perhepäivähoitaja hoitaa omien lasten lisäksi muita lapsia samassa ryhmässä

[/quote]Niin mutta päiväkodissa? Perhepäivähoitaja olen itsekin ja omat lapset olivat aikoinaan myös hoidossani osana ryhmää, mutta tuntuu jotenkin luontevammalta kuin pk:ssa. Opiskeluaikoina olin harjoittelussa päiväkodeissa ja kerran oli johtajan tyttärentytär siellä yksi päiväkotilaisista eikä ollut kovin.. reilua. Nimenomaan sille pienelle tyttärentyttärelle.
[/quote]

Heh, poikani oli aikoinaan lastentarhaopettaja-kummitätinsä ryhmässä päiväkodissa, harjoittelijana ryhmässä oli sisareni, josta myös tuli lto. Hyvin tuli poju hoidettua!

Meidän kylällä asuu hieman yksinkertainen pastorismies, jonka saarnat ovat _todella_ musta-valkoisia (ja lapsellisia). Moraalinvartijana esiintyy ahkeraan ja sen omat teinit on aivan "sokka irti". Juovat, kuksivat kaikkea liikkuvaa, jatkuva kiroilu ja kaikin tasoin voivat selvästi huonosti. Säälittää tilanne.

Perheen äiti töissä kirkossa ja "superuskovainen". Perheen 15-28 vuotiaat lapset heti (vanhimmat) erosivat kirkosta täysi-ikäisinä ja nuorimmatkin ns. "kapinoivat" kirkkoa ja uskoa vastaan.

Mun miehellä on mm. tapahtumien järjestämisestä koulutus (osana ammattikorkeakouluopintoja käyty lyhyempi kurssi), eikä se koskaan järjestä mitään juhlia, edes lasten synttäreitä, kun ei kuulemma osaa :D lisäksi sillä on järjestyksenvalvojan kortti, eikä se osaa yhtään katsoa milloin vaikka lasten leikki alkaa mennä liian rajuksi, ensiapukortti mutta ei silti tajua miten pitäisi reagoida tai miten loukkaantunut saadaan rauhoiteltua ja ehkä estettyä paniikkiin meno, ja hauskin kaikesta: hygieniapassi, ja silti se säilöö viikkoja jääkaapissa mätänevää salaattia tai muuta ruokaa, ei siis välttämättä heitä niitä pois edes kun alkavat haista (miehellä on ihan oma ruokavalionsa ja sitä myöten myös omia ruokiaan, joihin muut perheestä ei koske), tiskejä saan monesti pestä uudestaan hänen jäljiltään eikä mies ymmärrä ollenkaan, että ruuanjämät ja roiskeet pöytäpinnoilla/seinissä on oikeasti bakteereille hyvin otollista kasvualustaa. Työkseen hän hoitaa vanhuksia ja sairaita, muttei edes pese lastensa käsiä/kasvoja syömisen jälkeen, ulkoa tultua tms., vaikka niissä olisi ihan silminnähden likaa. Unohtelee lasten lääkkeen annot ja niin edelleen, vapaapäivinä ja lomilla saattaa olla käymättä ollenkaan suihkussa vaikka 4-8päivää putkeen... Ja töissä joutuu tosissaan huolehtimaan puhtaudesta ja hygieniasta, muistamaan lääkitykset ja ehdottomasti pesemään kätensä joka välissä.

Toisaalta mä en ole patistanut lapsiani urheiluharrastuksiin, vaikka itse kilpailin monta vuotta. Osittain se johtuu juuri siitä, en halua lapsiani työntää mihinkään kilpailemisen pariin elleivät satavarmasti sitä itse hingu. Omalta ammatiltani olen nuorisotyöntekijä, meillä ei varsinaisesti kai ole juurikaan sellaisia saappaita joihin pitäisi mahtua lastenkin... Tai riippuu vähän asiakasryhmästä, lastensuojelun nuorten kanssa työskentelevillä varmaan on, perustyötä tekevillä ei niinkään. Mä työskentelen lähinnä maahanmuuttajien kanssa, enimmäkseen etsin oikeita tahoja tueksi kun siihen on tarve ja lopun ajasta yritetään sopeutua tähän maahan. Omat lapset on vitivalkoisia syntyperäisiä suomalaisia herraties monessako polvessa, joten heillä ei ole ollut ongelmia kielen, kulttuurin tai sopeutumisen kanssa, ainakaan vielä.

Minä olen psykiatrin lapsi ja käyn itse terapiassa, vanhemmat eivät tiedä tästä.

Isä on hammaslääkäri. Minulla on todella huonot hampaat, koska pelkään hammaslääkäreitä yli kaiken.

Mieheni äiti on terveydenhoitaja, tehnyt työuransa lähinnä lastenneuvolassa. Miehen ja sisarustensa rokotukset ovat jääneet ottamatta, koska äiti ei ole muistanut viedä lapsiaan neuvolaan. Eli mistään vakaumuksesta ei ole kyse, anoppi myöntää itse, että ei itse pystynyt rokottamaan omia lapsiaan (säälin takia) eikä sitten tullut vieneeksi lapsia kollegoilleen.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 18:11"]

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 18:03"]

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 17:42"][quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 17:40"] :D Täällä myös laitoshuoltaja, jonka koti näyttää enemmänkin kaatopaikalta kuin kodilta [/quote]   Miksi nauruhymiö? Säälin lapsiasi ja miestäsi. [/quote] Vai nainen on sun mielestäsi YKSIN vastuussa kodin siisteydestä? Säälin sitä raukkaa joka joutuu elämään tuollaisen ajatusmaailman omaavan ihmisen kanssa.

[/quote]

Sanoinko jossain, että YKSIN vastuussa? Jos ihminen on ammattilainen, kyllä hänen pitäisi osata delegoida. Ja jos ei osaa, se on voi voi.

[/quote]

Niin, naisenhan se täytyy kodin siivouskin delegoida miehelle ja lapsille ja muille vajaavaltaisille...

Ketjun toinen uimaopettajan lapsi ilmottautuu! Koulussa vasta opin uimaan enkä todellakaan mitenkään hyvin :D 

Täällä oli useampi mun alan edustaja mainittu.. Mutta oon siis autoasentaja, oma auto on mäsä. Tiedän kaikkia viat, mitä osia tarvisin ja paljonko ne maksaisi, mutta ei vain saa aikaiseksi. Ei kiinnosta viettää vapaa-aikaa työn merkeissä. Olen joskus kuullut sanottavan että autoasentajalta ei kannata ostaa autoa.