Tuleva akateeminen työtön :/

10-15 vuotta sitten oli ihan eri juttu hakea töitä. Mulla oli käytännössä sama tutkinto kuin AP:lla ja työkokemusta tasan sen työharjoittelun verran. Pääsin kevyesti valtiolle oman alan hommiin. Nyt on koko ajan yt-uhka yllä. Ei auta kuin hakea töitä, voi tärpätäkin.

Amiksia dissataan vaikka sieltä saa ammatin ja takuulla töitä ja näitä lukio/yliopisto tyyppejä hehkutetaan vaikka monet ovat työttömiä AKATEEMISIA :D
terv. Toinen akateeminen

Amiksesta takuuvarma duuni? Mitä sä olet vetänyt? :D

Ryhdy kotiäidiksi.

Mistähän saataisiin tänne suomeen joku vapahtaja joka perustaisi tänne uuden nokian... Se nyt vaan on niin, että jos maassa ei ole menestyviä vientiyrityksiä ja hyvinvoivaa yksityistä sektoria, niin ei silloin valtiolla ja kunnillakaan voi olla varaa tehdä mitään muuta kuin säästää ja irtisanoa.

Koittakaa päästä alanne työharjoittelupaikkaan. Siitä saisi sitä niin tärkeää työkokemusta ja sitäkautta jalkaa oven väliin ihan perinteisilläkin työmarkkinoilla. Vaikka palkka onkin todella alhainen/ei palkkaa, harjoittelu voi pistää uran oikein kunnolla alkuun ja tuo lisää kontakteja alalla. Nykyään on lähes pakko olla kontakteja, jotta pääsee uranalkuun. T. AMK-opiskelija

Ap, nyt ihan oikeasti asenne kuntoon! Mulla on suunnilleen samat aineet kuin sulla, pääaine täysin sama, ja aina on duunia riittänyt! 

Ensinnäkin: Valmistumista ei kannata turhaan ihan loputtomasti venyttää. Moniin paikkoihin on paljon todennäköisempi päästä, kun on jo valmist tutkinto. VTM näyttää hyvältä CV:ssä. Joudut joka tapauksessa hakemaan töitä, joten mikset tee sitä työttömyystuella kuin ilman tukia (tai opintotuella, jos sulla on sitä jäljellä). Toisaalta, jos et ole vielä valmis, voit hakea harjoittelupaikkoja. Kannattaa ehdottomasti, koska siinä saa jalkaa oven väliin ja voi saada muuta työtä myöhemmin (tässä kannattaa tietty olla realisti ja hakea harjoitteluun sellaisiin paikkoihin ja isoon organisaatioihin, joissa on paljon työmahdollisuuksia ja joissa ei juuri ole yt:t käynnissä).

Toiseksi: Kai sulla jonkinlaista kokemusta on? Yliopistojen urapalvelut järjestää koulutuksia työnhakuun ym. tapahtumia, osallistu niihin. Niissä pääset miettimään omia hyviä puoliasi, taitojasi ja miten tuoda niitä esiin.

Kolmanneksi: Älä tuijota liikaa koulutukseen. Aika harva toimittaja on opiskellut journalistiikkaa, useimmilla taitaa olla joku ihan muu pääaine/tutkinto. Ala siis kirjoittamaan, tee juttuja, tarjoa niitä vaikka kotipaikkakuntasi paikallislehteen ensin. Mieti mistä asioista tiedät/olet kiinnostunut, ja kirjoita siitä. Tutustu alaan, lue vaikka pari kurssia avoimessa, lue joku journalismin perusoppikirja, mutta älä missään nimessä kuvittele, että sun pitäisi opiskella journalismia jotta voisit olla toimittaja. 

Neljänneksi: Jos et muuta keksi, tee opettajan pedagogiset opinnot. Sulla on tuossa kuitenkin opetettavia aineita, eikä pedagoginen pätevyys ole koskaan turhaa. Näin saisit yhden vuoden lisäaikaa korjata asennettasi ja kehittää työnhakutaitoja sekä itsetuntoasi. 

Mulla myös gradu loppusuoralla (eräs humanistinen ns. hippiaine). Mikä olisi sellainen hyödyllinen ja nopeasti suoritettava amistutkinto, jonka voisi tehdä, jos ei työllisty? Muita kuin lähihoitaja ja siistijä? Sori ap, tungen tähän samaan ketjuun :)

Mä en kyllä käsitä. Oon tänä vuonna valmistunut samasta aineesta kuin ap, ja kaikilla tuntemillani saman vuosikurssin ihmisillä (joista useimmat valmistuneet kolmen viime vuoden sisällä) on hommia. Moni on historianopettajana, sitten on toimittajia, muutama on ammattiliitoissa, joku ministeriössä, tässä nyt ekat joita tulee mieleen. Kenenkään en tiedä olevan työttömänä.

2

Uhkaava työttömyys on surkein syy jatko-opintojen aloittamiseen, ei mitään järkeä. Ohjaan itse 4 väitöskirjaa ja tiedän miten näissä prosesseissa yleensä käy. 

Missään nimessä ei kannata puuhailla jatko-opintoja vain jotain tehdäkseen. Se on totaalista ajan hukkaa, ei auta sinua työllistymisessä kyllä yhtään. Jos sinusta tuntuu, että maisterina olet ylikoulutettu, niin mietipä miltä sinusta tuntuisi tohtorina!

Juuri siksi jatko-opintoihin päästä on tiukennettu, että vain tosissaan olevat olisivat siellä kilpailemassa tutkimusrahoitusesta. Jos työnhaku tuntuu kovalle, niin tutkimusrahoituksen haku on vielä kovempaa. Ja tutkiana jäät palkkakuoppaan.

Lisäksi on hyvä tiedostaa, että myös kymmenen vuotta sitten valmistuvilla oli aikanaan sama paniikki päällä. Nyt ON kovat ajat, mutta tuo pelko, ettei löydy töitä on varmasti ollut melkein kaikilla valmistuisvaiheen ihmisillä. Toki aina on niitä, jotka vain sojahtavat työelämään. 

Suosittelen aktiivisuutta. Mikä tahansa järjestötoiminta, jota kohtaan tunnet intohimoa kartuttaa työkokemusta ja opettaa toimimaan eri tilanteissa. Sitä kautta tulee myös ne suhteet. Sana kiirii, kuka järjestää hyvin tilaisuudet, kuka osaa tiedottaa, keneen voi luottaa talousasioissa jne. Työpaikat tulevat usein jonkun tutun tutun kautta vähän yllättävästikin. 

En myös usko mantraan, että ekan työn pitää olla tosi hyvä. Monilla tutuilla, jotka nyt ovat ns. uraputkessa oli eka työ maisterina aika samanlaista rämpimistä kuin työt opiskeluaikanain, tuntisijaisuuksia koululla, jotain pientä sihteerin hommaa, alipalkattuna lyhyt pätkä jossain järjestössä. Siitä se sitten vähitellen lähti.

Tsemppiä! Ihan varmasti löydät töitä vielä. 

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 17:57"]

Laitanpa tähän oman polkuni työelämään. Yhteiskuntatieteiden puolelta tutkinto myöskin. Opintojen loppusuoralla lukaisin pedagogiset (60 op) - varmuuden vuoksi, kun haut eivät omaan substanssiin tuottaneet mitään tulosta. Pedagogisten avulla pääsin tekemään eripituisia opekeikkoja, joita tein yhteensä n. 4 vuotta. Välillä oli lyhyitä sijaisuuksia, mutta oli myös 2 vuotta yhtäjaksoistakin. Kun työkokemusta oli kertynyt, pääsin omaa työtä sivuavaan kehittämistehtävään. Ja siitä sain niin hyvää meriittiä, että nykyisen vakityöni ovet aukesivat. 

Olihan se "tylsää" joutua tekemään vähän enemmän sen eteen (ne ylimääräiset pedagogiset, mikä sinänsä ei ollut tavoitteena) että pääsi työn syrjään kiinni, mutta tästä katsottuna se todella kannatti! Tällä hetkellä uranäkymäni ovat todella hyvät ja mahdollisuuteni ovat jopa paremmat noiden ylimääräisten opintojeni kautta.

Tsemppiä ap! Sitkeys kannattaa, usko monipuolisiin valintoihisi ja hae apua vaikka liitton urapolkuneuvonnasta, kuinka hyödyntää hauissasi oikealla tavalla taustaasi.

[/quote]

Urapolkusi on ihan vaikuttava, mutta älä nyt ihmeessä suosittele pedagogista tekemään (tai hakemaan, niihin on vaikeaa nykyään päästä) kun kouluverkkoa ollaan koko ajan karsimassa kovalla kädellä. Opettajia on jo nyt aika paljon työttöminä ja tuo aineenopettajan pätevyyden hankkiminen voi olla täysin turhaa. 

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 18:23"]

Kyllähän akateeminen työttömyys on kasvanut, mutta akateemisena kannattaa kuitenkin tsekata tilastot, ennen kuin panikoi.

Työttömiä on yhteensä yli 300 000, niistä vain 13% on akateemisia, eli kyllä koulutus edelleen on paras valtti.

Ja sama trendi näkyy kun vertaillaan noiden 15% korkeakoulutettujen työtönten määrää: heistä alemman korkeakoulututkinnin suorittaneita on 52%, maistereita 40% ja tohtoreita 3%.

Vastavalmistuneita tuosta korkeakoulutettujen kokonaismäärästä oli alle 10% ja heistä 64% alemman korkea-asteen suorittaneita, 34% maistereita ja  2% tohtoreita.

Tilastojen mukaan naisilla työttömyysprosentti on hieman alempi kuin miesten.

Yhteiskuntatieteen maisterien vaara joutua työttömäksi on ihan keskikastia, eli samaa luokkaa kuin ylemmän kk-tutkinnon suorittaneen ekonomin ja pienempi esim. kuin tiettyjen alojen insinöörien yms. Tilanne ei ole siis mitenkään paha.

Mutta jos lähdet tuosta pahimmasta skenaariosta, että työttömyys pitkittyy, mietipä nyt heti alkuun, mikä alasi on, minne voisit sillä työllistyä ja hahmota mitä taitoja sulta puuttuu. Sitten lähdet niitä parantamaan jollain lyhyellä kurssilla tai koulutuksella. Erilaiset atk-taidot, viestintätaidot ja kielitaito ovat aina plussaa.

Yliopistolla kannattaa ennen opintojen loppumista hengata sillä silmällä, että löytyiskö täältä työtä. Onko omalla alallasi jotain järjestöjä, instituutteja yms. Seuraa niitä. Oletko luonut verkostoja tuollaisisiin toimijoihin ja vielä paremmin tutustunut siellä toimiviin ihmisiin?

Sitten työstä sitä omaa osaamistasi, että tiedät mistä pain hakea työtä ja mitä tarjoat heille. Jos olet energinen tyyppi hakeudu erilaisiin alasi yhdistyksiin ja järjestöihin toimihenkilöksi, siellä kuulee hyödyllisiä asioita ja tutustuu alan ihmisiin.

[/quote]

Ikävää murskata harhaluulosi, mutta oletko koskaan kuullut termiä "rakenteellinen työttömyys"? Esim. tietyn tutkintoasteen työllisyys ei välttämättä kerro mitään siitä, mihin alan ihmiset ovat työllistyneet. Tunnen lukuisia tohtoreita, jotka ovat pakon edessä "downgreidanneet" itsensä kun oman alan hommia ei löydy. 

Liekö noista exceleistä ym. Mitään hyötyä kun joku kauppiksen tyyppi osaa ne paremmin jo.

Verkostoidu.

Opettele käytännön taitoja ja osaamista, jolla voi saada jalan oven väliin ja päästä etenemään vaatimattomamman työtehtävän kautta. Esim. Excel-taidot kannattaa kehittää huippuunsa. 

Olen 99% valmis maisteri historiasta, sivuaineina sosiaalitieteitä. Yksi harjoittelu kaupungilla takana.

En kyllä tiedä mistä töitä lähtisi hakemaan???? Museoihin ei oteta, ei museovirastoon, kaupungeilla säästökuurit, valtiolla hyvin harvoin paikkoja auki, ja niihinkin pitää olla kokemusta.

Ehdottakaa jotain minne hakea! 

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 20:51"]

meidän firmassa ei ole tällä hetkellä tarvetta yhtään kenellekään. VTM, YTM ja FM ovat kyllä ihan perustutkintoja täällä, yleisin taitaa olla MMM.

[/quote]

Eli tämän pohjalta, älä ap valmistu!

Mulla poliittinen hissa laajana sivuaineena, Suomen hissa pääaineena, muina sivuaineina sosiaalipolitiikkaa ja henlilöstöhallintoa. Kesätöitä ei löydy millään omalta alalta. Eikä varmaan vakkaritöitä valmistumisen jälkeen. Mistä porukka noita töitä löytää jossei netistä?

Kysynpä vaan, miten olette töitä saanet opiskeluaikana? Kaikki tuttuun ovat vain siivonneet ja olleet kassalla. Ei mitään läheltäkään omaa alaa...