Lue keskustelun säännöt.
Mies ilmoitti, ettei osta minulle joululahjaa
05.12.2014 |
Ollaan seurusteltu puoli vuotta. Mies ilmoitti, ettei aio ostaa lahjaa, kun ei osaa eikä pidä joulusta. Ok muuten, mutta olisin halunnut ostaa hänelle lahjan ja nyt tuntuisi nolaamiselta sitten kuitenkin se antaa. Ja vielä pahempaa, kun ystävät kuitenkin kysyy, mitä miesystäväsi antoi joululahjaksi. Valehtelen jotain, koska mun ystävättäret saa miehiltään niin hienoja lahjoja etten halua sanoa, etten saanut mitään.
Lahjoista varmaan ollutkin puhetta täällä, mutta miten te tuollaiseen reagoisitte? Olisiko minun kannattanut sanoa, että oletin kyllä että annamme lahjat toisillemme - vai miten pitäisi suhtautua? Pettynyt olen, mutten näyttänyt sitä.
Kommentit (164)
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 01:19"]
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 00:55"]
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 00:52"]
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 00:44"]
Hei ap: sano miehelle suoraan, että haluat, että annatte lahjat toisillenne. Kerro, miksi se on sinulle tärkeää. Jos hän on fiksu, hän kyllä ymmärtää.
[/quote]
Sehän onkin tosi sydämmestä tultua ja luonnollista kun toinen vaatii että mies ostaa hänelle lahjan? Kyllä tämä av mammojen logiikka alittaa kaikki oletuksen kerta toisensa jälkeen.
[/quote]
Ihan siltä varalta, jos mies ei tajua, että se on puolisolle tärkeää. Turhaa pilata kummankin joulua sillä, että toinen on pettynyt. Jos ap ei kerro asiaa, todennäköisesti sama toistuu joka joulu ja syntymäpäivä. Suhteen alku on hyvä aika keskustella näistä asioista. Ei se mielestäni ole vaatimista kertoa, mitä pitää tärkeänä. Miehille täytyy joskus vääntää asiat rautalangasta.
[/quote]
Miksi edes seurustella ihmisen kanssa jolla ei ole luonnostaan samanlaista ajatusmaailmaa ja elämäntapaa? Eihän siinä ole päätä eikä häntää. Ei ihmistä voi muuttaa ja ruveta vaatimaan miten toisen pitää käyttäytyä. Toisen rakastaminen on sitä että pitää toisesta juuri sellaisena kuin se on
[/quote]
Eiköhän kaikissa suhteissa tehdä kompromisseja, ja toivottavasti niin, että molemmat joskus joustaa. Muuten ei yhteiselo ole mahdollista - vaikka kuinka "rakastaisi toista sellaisena kuin hän on".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 01:02"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 16:33"]
Ei mulle se tavara sinänsä merkkaa, vaan se että nyt joulu olisi ollut hyvä paikka osoittaa vähän tätä suhteen laatuakin, että paljonko toiselle merkitsee. Ystäville on hankala sanoa ettei tullut lahjaa siksi, koska ne on myötäeläneet aiemmat karut kokemukseni ja olleet tukena kun lähdin huonosta suhteesta. Nyt ne on olleet niin onnellisia mun puolesta, kun olen viimein löytänyt hyvän miehen, että haluaisin siis tavallaan tehdä ystäväni tyytyväisiksi tässäkin asiassa. Hölmöä varmaan mutta kai sitä haluaa olla ylpeä kumppanista. Mutta totta se, että pitäisi puhua suoraan asiasta. -ap
[/quote] sillä lahjan arvollako ystäviesi kanssa olisitte mitanneet, paljonko hänelle merkitset? taidatte olla viellä aika nuoria, voi ap. kasva vähän! tuo on lapsellista.
[/quote]
Juuri näin. Tuosta vaan paljastuu että AP haluaa vain kehuskella sillä mitä on saanut lahjaksi. Miehellä tai edes lahjalla ei ole merkitystä vaan sillä miltä se näyttää ulospäin
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 01:12"]
Voi naiset! Minä ostan joka joulu miehelle jotain, sen lisäksi ostan itselleni omat lahjani ja paketoin ne kuusen alle. Mies on tyytyväinen ja vaimo on tyytyväinen ; ) luonnollisesti maksu tapahtuu miehen kortilla. Hyvää joulua meille kaikille ihanille naisille, jotka haluamme helpottaa läheistemme elämää ja tuoda siihen vähän iloa ; )
[/quote]
Eli elät miehesi rahoilla. Tiedätkö minkä se sinusta tekee?
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 01:22"]
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 01:19"]
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 00:55"]
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 00:52"]
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 00:44"]
Hei ap: sano miehelle suoraan, että haluat, että annatte lahjat toisillenne. Kerro, miksi se on sinulle tärkeää. Jos hän on fiksu, hän kyllä ymmärtää.
[/quote]
Sehän onkin tosi sydämmestä tultua ja luonnollista kun toinen vaatii että mies ostaa hänelle lahjan? Kyllä tämä av mammojen logiikka alittaa kaikki oletuksen kerta toisensa jälkeen.
[/quote]
Ihan siltä varalta, jos mies ei tajua, että se on puolisolle tärkeää. Turhaa pilata kummankin joulua sillä, että toinen on pettynyt. Jos ap ei kerro asiaa, todennäköisesti sama toistuu joka joulu ja syntymäpäivä. Suhteen alku on hyvä aika keskustella näistä asioista. Ei se mielestäni ole vaatimista kertoa, mitä pitää tärkeänä. Miehille täytyy joskus vääntää asiat rautalangasta.
[/quote]
Miksi edes seurustella ihmisen kanssa jolla ei ole luonnostaan samanlaista ajatusmaailmaa ja elämäntapaa? Eihän siinä ole päätä eikä häntää. Ei ihmistä voi muuttaa ja ruveta vaatimaan miten toisen pitää käyttäytyä. Toisen rakastaminen on sitä että pitää toisesta juuri sellaisena kuin se on
[/quote]
Eiköhän kaikissa suhteissa tehdä kompromisseja, ja toivottavasti niin, että molemmat joskus joustaa. Muuten ei yhteiselo ole mahdollista - vaikka kuinka "rakastaisi toista sellaisena kuin hän on".
[/quote]
Jousto tapahtuu pienissä asioissa. Ei sellaisissa mitkä koskettaa koko arvomaailmaa. Kuinka moni nainen esim. joustaisi seksissä jos mies vaatisi anaalia mutta itse et sitä haluaisi? Se ei ole sen kummempaa kuin vaatia jotain lahjoja? Jos mies suostuisi aina ostamaan sinulle lahjat niin suostuisitko antamaan sille anaalia kerran viikossa?
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 01:26"]
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 01:22"]
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 01:19"]
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 00:55"]
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 00:52"]
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 00:44"]
Hei ap: sano miehelle suoraan, että haluat, että annatte lahjat toisillenne. Kerro, miksi se on sinulle tärkeää. Jos hän on fiksu, hän kyllä ymmärtää.
[/quote]
Sehän onkin tosi sydämmestä tultua ja luonnollista kun toinen vaatii että mies ostaa hänelle lahjan? Kyllä tämä av mammojen logiikka alittaa kaikki oletuksen kerta toisensa jälkeen.
[/quote]
Ihan siltä varalta, jos mies ei tajua, että se on puolisolle tärkeää. Turhaa pilata kummankin joulua sillä, että toinen on pettynyt. Jos ap ei kerro asiaa, todennäköisesti sama toistuu joka joulu ja syntymäpäivä. Suhteen alku on hyvä aika keskustella näistä asioista. Ei se mielestäni ole vaatimista kertoa, mitä pitää tärkeänä. Miehille täytyy joskus vääntää asiat rautalangasta.
[/quote]
Miksi edes seurustella ihmisen kanssa jolla ei ole luonnostaan samanlaista ajatusmaailmaa ja elämäntapaa? Eihän siinä ole päätä eikä häntää. Ei ihmistä voi muuttaa ja ruveta vaatimaan miten toisen pitää käyttäytyä. Toisen rakastaminen on sitä että pitää toisesta juuri sellaisena kuin se on
[/quote]
Eiköhän kaikissa suhteissa tehdä kompromisseja, ja toivottavasti niin, että molemmat joskus joustaa. Muuten ei yhteiselo ole mahdollista - vaikka kuinka "rakastaisi toista sellaisena kuin hän on".
[/quote]
Jousto tapahtuu pienissä asioissa. Ei sellaisissa mitkä koskettaa koko arvomaailmaa. Kuinka moni nainen esim. joustaisi seksissä jos mies vaatisi anaalia mutta itse et sitä haluaisi? Se ei ole sen kummempaa kuin vaatia jotain lahjoja? Jos mies suostuisi aina ostamaan sinulle lahjat niin suostuisitko antamaan sille anaalia kerran viikossa?
[/quote]
En ole se, jolta kysyt, mutta mies ostaisi kerran vuodessa lahjan niin olkoon menneeksi. Saisi kerran vuodessa peppuseksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä tapauksessa teidän arvostuksenne kohteet poikkeavat toisistaan ,eikä kommunikaationne niistä taida enää oikein pelata. Sinuna minä sanoisin kyllä hänelle,että haluat nyt kuitenkin mennä jonnekin missä joulua vietetään ja otetaan vastaan ja jonne sinäkin olet tervetullut. (esim. vanhemillesi, siskollesi.veljesi tai vaikka jonkun serkkusi perheeseen. )
Varmasti jonkun sellaisen paikan keksit. Jos teillä on lapsia ,niin toki otat heidät mukaan . Jätä siis miehesi jouluksi yksinään kotiinne viettämään arkeaan.Sanot hänelle yksinkertaisesti,että tätä nyt haluat ja tämä on nyt sinulle tärkeää ja ettet aio siitä miehesi takia luopua ja sillä siisti.
Sitten vain ,että "Ruokaa on pakkasessa ja lämmitä mikrossa kun tekee mieli ,mutta mitään jouluherkkuja en sinne ole viitsinyt sinulle ostaa kun et niitä tarvitse. Lähetä viesti jos on jotain tärkeää asiaa,puhelin on näet aattona äänettömällä, Kyllähän sinä nyt pari päivää yksinäsikin täällä pärjäät. Nyt on jo tilattava taksi, että moi nyt sitten vaan,koita pärjäillä"
Teille, ketkä sanotte ap:ta itsekkääksi ja materialistiksi kysyisin mielipidettänne seuraavasta tapauksesta, joka tapahtui tuttavaperheessäni:
Perheessä oli 3 lasta ja vanhemmat. Äiti oli laittanut joulua pitkään. Siivonnut, laittanut ruokaa, vastannut kaikista joululahjahankinnoista (miehelleen ja lapsille), lähettänyt joulukortit sukulaisille... Kummatkin vanhemmat kävivät töissä, mutta mies ei jouluvalmisteluihin osallistunut. Tuli sitten joulu ja illalla joulupukki. Joulupukki jakoi lahjat, miehelle ja lapsille. Lopuksi tuli kaikille (ennenkaikkea lapsille) kiusaantunut olo kun kaikki tajusivat, että äidille ei ole yhtään pakettia. Lapsista nuorin alkoi itkeä. Hän uskoi joulupukkiin lapsen tavoin ja tivasi pukilta vastausta siihen, miksi äidille ei ole yhtään lahjaa, vaikka hän on ollut kovin kiltti. Lapsi antoi sitten yhden omista pakeistaan (legoja) äidille. Isä tuijotteli seinää ja äiti selitti kiusaantuneena, että "enhän minä mitään tarvitse"...
Oliko äiti mielestänne itsekäs, kun syvällä sisimmässään toivoi, että mies olisi huolehtinut, että pukin säkissä olisi hänelle ollut edes pieni muistaminen?
Ap:n tapaus on tietysti siinä mielessä erilainen, että lapsia ei ole, mutta jos ei edes alkuhuumassa lahjaa vaivaudu antamaan, niin miten sitten myöhemmin pikkulapsiperheen arjessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 23:56"][quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 16:25"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 16:22"]PUOLI VUOTTA!!!!!! BUHAHHHAAAA ja lahjaa pitäisi ostaa. Älä nyt naurata! [/quote] Milloinkas ajattelit että olis hyvä aika lahjojen ostoon, kultahääpäivä? Senkin pihipetteri.
[/quote]
Sitten kun ollaan naimisissa. Jos sittenkään. Lahjojen ostamisessa ei ole mitään järkeä
[/quote]
Tuolla menolla ei ole pelkoa että naimisiin päädyt uuno. Piheys ja junttius ei enää ole niin kovaa valuuttaa parisuhteessa.
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 01:50"]
Teille, ketkä sanotte ap:ta itsekkääksi ja materialistiksi kysyisin mielipidettänne seuraavasta tapauksesta, joka tapahtui tuttavaperheessäni:
Perheessä oli 3 lasta ja vanhemmat. Äiti oli laittanut joulua pitkään. Siivonnut, laittanut ruokaa, vastannut kaikista joululahjahankinnoista (miehelleen ja lapsille), lähettänyt joulukortit sukulaisille... Kummatkin vanhemmat kävivät töissä, mutta mies ei jouluvalmisteluihin osallistunut. Tuli sitten joulu ja illalla joulupukki. Joulupukki jakoi lahjat, miehelle ja lapsille. Lopuksi tuli kaikille (ennenkaikkea lapsille) kiusaantunut olo kun kaikki tajusivat, että äidille ei ole yhtään pakettia. Lapsista nuorin alkoi itkeä. Hän uskoi joulupukkiin lapsen tavoin ja tivasi pukilta vastausta siihen, miksi äidille ei ole yhtään lahjaa, vaikka hän on ollut kovin kiltti. Lapsi antoi sitten yhden omista pakeistaan (legoja) äidille. Isä tuijotteli seinää ja äiti selitti kiusaantuneena, että "enhän minä mitään tarvitse"...
Oliko äiti mielestänne itsekäs, kun syvällä sisimmässään toivoi, että mies olisi huolehtinut, että pukin säkissä olisi hänelle ollut edes pieni muistaminen?
Ap:n tapaus on tietysti siinä mielessä erilainen, että lapsia ei ole, mutta jos ei edes alkuhuumassa lahjaa vaivaudu antamaan, niin miten sitten myöhemmin pikkulapsiperheen arjessa?
[/quote]
Mulle paras lahja vuoden aikana on se, että lapset hoitavat hyvin koulutyönsä. Kerron sen myös heille. Otan mieluummin kiitoksen vastaan joulun järjestelyistä kuin materiaa, josta en välitä.
En ymmärrä ylipäätään aikuisten lahjoja. Tykkään siitä, että mies aloitusviestissä selkärankaisesti teki saman selväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 00:58"][quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 00:49"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 16:22"]
PUOLI VUOTTA!!!!!! BUHAHHHAAAA ja lahjaa pitäisi ostaa. Älä nyt naurata!
[/quote]
No eikö tuollaiset romanttiset eleet nimenomaan korostu alkuvaiheessa? Jos mies ei niihin ole valmis nyt, niin tuskin myöhemminkään. Tosin 50 vuoden avioliiton jälkeen lahja on myös ihan yhtä tärkeä, jos jompikumpi niin kokee.
[/quote]
Puoli vuotta seurustelu ei ole edes mikään suhde vielä.
[/quote]
Eli silloin saa hypätä vieraissa kun ei se mikään suhde vielä ole.
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 02:10"][quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 01:50"]
Teille, ketkä sanotte ap:ta itsekkääksi ja materialistiksi kysyisin mielipidettänne seuraavasta tapauksesta, joka tapahtui tuttavaperheessäni:
Perheessä oli 3 lasta ja vanhemmat. Äiti oli laittanut joulua pitkään. Siivonnut, laittanut ruokaa, vastannut kaikista joululahjahankinnoista (miehelleen ja lapsille), lähettänyt joulukortit sukulaisille... Kummatkin vanhemmat kävivät töissä, mutta mies ei jouluvalmisteluihin osallistunut. Tuli sitten joulu ja illalla joulupukki. Joulupukki jakoi lahjat, miehelle ja lapsille. Lopuksi tuli kaikille (ennenkaikkea lapsille) kiusaantunut olo kun kaikki tajusivat, että äidille ei ole yhtään pakettia. Lapsista nuorin alkoi itkeä. Hän uskoi joulupukkiin lapsen tavoin ja tivasi pukilta vastausta siihen, miksi äidille ei ole yhtään lahjaa, vaikka hän on ollut kovin kiltti. Lapsi antoi sitten yhden omista pakeistaan (legoja) äidille. Isä tuijotteli seinää ja äiti selitti kiusaantuneena, että "enhän minä mitään tarvitse"...
Oliko äiti mielestänne itsekäs, kun syvällä sisimmässään toivoi, että mies olisi huolehtinut, että pukin säkissä olisi hänelle ollut edes pieni muistaminen?
Ap:n tapaus on tietysti siinä mielessä erilainen, että lapsia ei ole, mutta jos ei edes alkuhuumassa lahjaa vaivaudu antamaan, niin miten sitten myöhemmin pikkulapsiperheen arjessa?
[/quote]
Mulle paras lahja vuoden aikana on se, että lapset hoitavat hyvin koulutyönsä. Kerron sen myös heille. Otan mieluummin kiitoksen vastaan joulun järjestelyistä kuin materiaa, josta en välitä.
En ymmärrä ylipäätään aikuisten lahjoja. Tykkään siitä, että mies aloitusviestissä selkärankaisesti teki saman selväksi.
[/quote]
Et tykkää lahjoista? Onko jotain traumaa taustalla vai muuten vaan tunnevammaa? Vieston perusteella olet kylläkin aivan tavanomainen marttyyri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 02:10"]
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 01:50"]
Teille, ketkä sanotte ap:ta itsekkääksi ja materialistiksi kysyisin mielipidettänne seuraavasta tapauksesta, joka tapahtui tuttavaperheessäni:
Perheessä oli 3 lasta ja vanhemmat. Äiti oli laittanut joulua pitkään. Siivonnut, laittanut ruokaa, vastannut kaikista joululahjahankinnoista (miehelleen ja lapsille), lähettänyt joulukortit sukulaisille... Kummatkin vanhemmat kävivät töissä, mutta mies ei jouluvalmisteluihin osallistunut. Tuli sitten joulu ja illalla joulupukki. Joulupukki jakoi lahjat, miehelle ja lapsille. Lopuksi tuli kaikille (ennenkaikkea lapsille) kiusaantunut olo kun kaikki tajusivat, että äidille ei ole yhtään pakettia. Lapsista nuorin alkoi itkeä. Hän uskoi joulupukkiin lapsen tavoin ja tivasi pukilta vastausta siihen, miksi äidille ei ole yhtään lahjaa, vaikka hän on ollut kovin kiltti. Lapsi antoi sitten yhden omista pakeistaan (legoja) äidille. Isä tuijotteli seinää ja äiti selitti kiusaantuneena, että "enhän minä mitään tarvitse"...
Oliko äiti mielestänne itsekäs, kun syvällä sisimmässään toivoi, että mies olisi huolehtinut, että pukin säkissä olisi hänelle ollut edes pieni muistaminen?
Ap:n tapaus on tietysti siinä mielessä erilainen, että lapsia ei ole, mutta jos ei edes alkuhuumassa lahjaa vaivaudu antamaan, niin miten sitten myöhemmin pikkulapsiperheen arjessa?
[/quote]
Mulle paras lahja vuoden aikana on se, että lapset hoitavat hyvin koulutyönsä. Kerron sen myös heille. Otan mieluummin kiitoksen vastaan joulun järjestelyistä kuin materiaa, josta en välitä.
En ymmärrä ylipäätään aikuisten lahjoja. Tykkään siitä, että mies aloitusviestissä selkärankaisesti teki saman selväksi.
[/quote]
On täysin järjetöntä lähteä vertaamaan lasten koulunkäyntiä ja äidin joululahjaa toisiinsa. Niillä ei keskenään ole mitään tekemistä. Tottakai jokainen äiti valitsee lasten koulumenestyksen ennen omaa joululahjaansa, mutta miten se tähän liittyy. Yhtä absurdia kuin jos syyllistäisi jotain äitiä siitä, että hän ei saisi olla harmissaan lapsen atooppisesta ihosta, koska perhe on siinä mielessä onnekas, että lapsi ei ole kehitysvammainen.
Kuka sanoo, että lahjan pitäisi olla materiaa? Meidän perheessä ainakin suurin osa lahjoista on aineettomia. Esim. hyvä lahja on yhteinen kylpyläreissu koko perheelle.
Vai onko tarkoitus kiillottaa marttyyriäidin kruunua? Silloin jos perheessä on lapsia, on tuollaiset asiat myös tapakasvatusta lapsille. Miten läheisiä huomioidaan vai onko ihan ok jättää joku perheestä huomiotta.
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 02:16"]
Et tykkää lahjoista? Onko jotain traumaa taustalla vai muuten vaan tunnevammaa? Vieston perusteella olet kylläkin aivan tavanomainen marttyyri.
[/quote]
Joululahjat kuuluvat mielestäni lapsille ja lapsuuteen. Kuten myös tarina joulupukista. Tuntuu naiivilta ajatukselta, että aikuinen pitää lahjaa välittämisen mittarina. Sain kyllä itse lapsena - ainokaisena - ylenmäärin lahjoja ja hyvällä mielellä aikaa muistelen.
Naisten kannattaisi hieman höllätä pantaa lahjojen suhteen. Minä ainakin kömmin tänäkin jouluna miehen kainaloon sohvalle hyvän punaviinin/musiikin kera katsomaan pakettien lapsille tuomaa iloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne, ketkä täällä marttyyrinkruunu kiiltäen korostavat, että lahjatta jääminen on yhtä hieno ja jalo teko kuin Afrikan nälänhädän pelastaminen, täyttävät yleensä tämän palstan myös äitienpäivänä toitottaen: "minä en tarvitse samppanja-aamiaista petiin, minulle riittää, että saan olla äiti ja mieheni rakastaa minua muutenkin". Yhtään ei siis harmita, että "mies ei osaa juhlia äitienpäivää tai viitsi hankkia vaimolleen joululahjaa", mutta jostain syystä kuitenkin on tarve vähätellä muiden juhlapäivien viettoa.
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 16:11"]
Itse antaisin sille paskiaiselle aivan ihanan ja henkilökohtaisen lahjan :D Siinäpähän tuntee häpeää nahoissaan ja oppii.
Mulla on sama tilanne. Aviomies on tuskin edes ajatellut ostaa mulle mitään. Tänä vuonna en vihjaa enkä muituta, vaan ostan itse hänelle erittäin mieleisen lahjan. Enkä nalkuta jos käy ilmi ettei hän ole tosiaan hankkinut mitään, tajuaa se ilmankin.
[/quote]
Ei toimi. Mies ilahtuu lahjasta eikä tajua hävetä eikä varsinkaan ostaa sulle seuraavalla kerralla lahjaa. Ei miehet tajua mitään tuollaisia vihjailuja.
Mä ja mun mies ollaan seurusteltu 7 vuotta, viime jouluna mies ilmoitti ettei osta mulle tai kenellekään muullekaan mitään koska joulu on hänen mielestään turha juhla.
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 21:00"]
Mä ja mun mies ollaan seurusteltu 7 vuotta, viime jouluna mies ilmoitti ettei osta mulle tai kenellekään muullekaan mitään koska joulu on hänen mielestään turha juhla.
[/quote]
Entä onko se sitä Sinun omasta mielestäsi?
No itselläni kävi niin, että olimme sopineet miesystäväni kanssa, että ostamme lahjat toisillemme, mutta aattona paljastuikin, että hän ei ollut "muistanutkaan" lahjaa ostaa. Itse ostin aika kalliin lahjan hänelle ja olin toki erittäin pettynyt. Pahinta se, että hän antoi aikaisemmin ymmärtää, että lahja oli jo ostettu. Nyt ollaan jo menty yli loppiaisen eikä lahjasta ole kuulunut mitään. Sukulaisilleen hän oli minun avustuksella kuitenkin ostanut lahjat. En tiedä mitä noista pitäisi ajatella. Todella harmi, että se on niin vaikeeta joillekin ihmisille. Mistä lienee johtuu.
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 07:58"]
No itselläni kävi niin, että olimme sopineet miesystäväni kanssa, että ostamme lahjat toisillemme, mutta aattona paljastuikin, että hän ei ollut "muistanutkaan" lahjaa ostaa. Itse ostin aika kalliin lahjan hänelle ja olin toki erittäin pettynyt. Pahinta se, että hän antoi aikaisemmin ymmärtää, että lahja oli jo ostettu. Nyt ollaan jo menty yli loppiaisen eikä lahjasta ole kuulunut mitään. Sukulaisilleen hän oli minun avustuksella kuitenkin ostanut lahjat. En tiedä mitä noista pitäisi ajatella. Todella harmi, että se on niin vaikeeta joillekin ihmisille. Mistä lienee johtuu.
[/quote]
Eikä! Puhutteluun mies ja heti.
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 01:01"]
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 00:59"]
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 00:50"]
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 00:46"]
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 00:35"]
Ymmärrän ap:ta siinä että haluaisi vähän ylpeillä miehellään kavereilleen. Niin ne miehetkin haluaa näyttää kavereilleen miten hyvännäköinen nainen niillä on.
[/quote]
Onko sinulla ja AP:llä itsetunto ongelmia kun pitää päteä kehumalla mitä mies teille osti?
[/quote]
Ei mulla ainakaan ole itsetunto-ongelmaa. Enhän mä itseäni siinä joudu häpeämään, vaan miestä. Varmaan pitkällä aikavälillä alkaa kyllä syödä itsetuntoakin jos ei koskaan huomiointia saa. #64
[/quote]
Se kertoo aika hemmetisti sinun asenteestasi ja mielipiteestäsi mieheesi jos häntä häpeät. Miksi kukaan haluaa sinulle ostaa lahjaa jos sinä häpeät häntä? Sama kun sanoisi että miehesi on idiootti.
[/quote]
Se häpeäminen tapahtuu varmaankin vasta siinä vaiheessa, kun mies ei ole sitä lahjaa ostanut, vaikka näiden ystävättärien miehet on niille ostaneet. Näin ymmärsin.
[/quote]
Mitä hemmetin merkitystä sillä on mitä muiden miehet tekee? Koskaan ei ihmisen pidä hävetä ihmistä jota väittää rakastavansa. Se osoittaa erittäin suurta halveksuntaa toista kohtaan.