" Wanhat Konkarit" Huhuu !!!

Tippa tuli linssiin kun luin ketjua. Siis niiiin monta tuttua nimeä siellä pyörii ja yhtä monta erillaista tarinaa.

Meillä tuplat on 2v9kk (tyttö ja poika) Ja ICS:in jälkeen pakkasen kautta aikaan saaneet eli PAS:silaisia ovat. Töihin palasin 1.9. hoitovapaalta ja kotona tuli oltua yli 3v kun jäin saitsulle raskaana ollessa niin hurjan aikaisin (rv 22).

Laitoin kyselyä teille...toivottavasti te KOKENEET ihmiset jotain ehditte kirjoittamaan. Hyvää syksyä ja vointeja jokaiselle omaan tilanteeseen!!!!

Ja tuoreille plussille onnea ja METSIKSELLE tuplaonnea!

t.midwife ja pesue 2v9kk

ja nekin, joita ei kunnolla muista.



Meillä on kohta 1v ivf-poika, joka syntyi 2. ivf:stämme, pas-hoitoja olikin sitten useampi. Ja niitä edeltäviä tuloksettomia iui-hoitoja tietty. Tällä onnekkaalla kerralla sulatettiin 11 alkiota ja tehtiin pitkä viljely. Yksi toisensa jälkeen alkiot luovuttivat, mutta tämä yksi vaan sinnitteli... vaikka muistan, että siirrossa lääkäri sanoi, ettei tämäkään ole mikäään mallikappale, vaan " vähän röpelöreunainen ja hitaasti kehittynyt" ! Olin ihan masentunut, kun tulin siirrosta, ja päätin, että nyt tulee PITKÄ tauko, jos ei vieläkään onnistu.



Mutta kuin ihmeen kaupalla siirto onnistui. En tiedä voiko lapselle ikinä kertoa röpelöreunaisesta taustastaan... ehkä sitten joskus, kun asia on muuten kerrottu ja poika on asian kanssa sinut ja meidän välit on hyvät (ei missään murrosiän kuohussa).



Jännä juttu tässä meidän perhetilanteessa on se, että olen nyt luomusti raskaana n. rv 14 ! Tulin raskaaksi toisesta kierrosta kk:sten alettua kesällä. Oltiin miehen kanssa ihan ällikällä lyötyjä. Ei oltu ehkäisty, kun ajateltiin, että ei se meidän kohdalle satu, ja jos sattuu, niin tervetuloa vaan. Ja nyt on pikkuinen sisarus tulossa 1,5 ikäerolla. On aika ihanaa, että stressaavaa hoitorumbaa ei nyt tarvita, vaikka olisin ollut siihenkin valmis. Pakkaseen meillä jäi vielä 2 alkiota, siellä ovat odottamassa... oon tosin vähän epäileväinen niiden suhteen, kun vain tuo pitkä viljely meillä onnistui, ja siihen tarvitaan isompi satsi pakkasukkoja.



Metsis71, onnea kaksosraskaudesta! Olitteko uudelleen hoidoissa, saanko kysyä?



Lätty, onnea nykyiseen perhetilanteesi.



Toivo67, paljon onnea teille adoptioprosessiin!!!! Ihanaa, että asia ratkesi tuolla tavalla! Mäkin jo ehdin alustavasti haaveilla adoptiosta, kun hoidot näytti negaa.



Je_Nille ja kaikille muillekin onnea raskauteen ja erilaisiin elämäntilanteisiinne!



t. Tikkamasala

Monia tuttuja nimiä palstalla! Enempi taustalla seuraillut, mutta niin monia vinkkejä, neuvoja ja lohdutusta teiltä saanut! Kiitokset siitä!

Meillä 1v5kk vanha pas-poika juuri parhaillaan päiväunilla. Aikaa kuluu tosi nopeaa ja itse olen jo työelämässä ja poika tarhassa. Meillä 9 alkiota pakkasessa, mutta sen verran maailmaa on tuo poika mullistanut, että vielä ei olla tohdittu lähteä uutta pas-vauvaa kokeilemaan.



Tsemppiä teille kaikille elämässänne ja onnea tulevaan!

T. Marlena ja poika

Vieläkö muistat mut, ronjakasperin? Me edelleen ollaan kahdestaan....10 siirtoa takana joista se kymmenes oli tänään, elikkäs kolmannen icsi:n toka pas oli. Topi-alkio oli siirrettäessä 8-soluinen ja kohdun limis oli 10 mm ja risat. Ei jotenki usko enään onnistumiseen mutta pakko yrittää olla positiivinen. Siirrettyjä alkioita on jo 17 muistaakseni. Pakkasessa on vielä kuusi alkiota.

Teillä poju jo puolitoistavuotias, nopeasti menee aika!

Hyvää syksyä sinulle Marlena! Toivottavasti pääsen tälle palstalle parin viikon päästä!

Muistan toki sinut!

Olen aina välillä käynyt näillä palstoilla ja toivonut, että olisit plussannut. On se vaan nyt kumma, kun ei millään meinaa onnistua. Laitetaan nyt kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja toivotaan, että tästä siirrosta onnistuisi!!!!! Meillä oli myös silloin top-luokan alkio ja limis suunnilleen noita samoja lukuja kun plussasin. Toivon tosissaan, että nyt tärppää. Kovasti voimia ja positiivista asennetta. Onneksi teillä jää vielä jotain pakkaseenkin. Laitahan sitten viestiä, miten menee!!!

Ja kohta olet sitten täällä kertomassa plussasta, vai mitä?!!!



Kovasti voimia ja plussaonnea!

T: Marlena

Täällä yksi vanha konkari =)

Meillä mennään h 22 ja risat. Aika menee nopeasti. Pahoinvointi hellitti h16-17 tienoilla ja uudelleen olen opetellut syömään. Vieläkin tulee joinain päivinä syötyä liian vähän, ainakin omasta mielestä =) Paino menee edelleen -2kg. 3kg on nyt tullut takaisin. Liikkeitä olen tuntenut parisen viikkoa.

Hankintoja ei olla kovasti vielä tehty, lähinnä vaatteita. Muistatteko ilmalaivan? Hän ystävällisesti myy minulle äitiyspakkauksen ihan kohtuulliseen hintaan =) Asun ulkomailla ja sitä etuutta minulla siis ei ole. Reiman 270¿ tuntui melko kalliilta, joten mukavasti säästin, kun sain hankittua näin pakkauksen. Mukavaa kun on kilttejä ihmisiä olemassa =)



Oletteko tutustuneet synnytä rentoutuneena CD:n? Minua hieman kiinnostaisi hankkia. Joku on tuolla odotuspuolella myynytkin, yksi meni käsistä =( No ehdin vielä metsästää.



Näin onnelliselta ei ole olo koskaan untunut - tai ainakaan moneeeeeeeeeeeen vuoteen =)))))))) Loistan kuin naantalinaurinko ja pienet vastoinkäymiset eivät tunnut missään. Välillä en vieläkään meinaa uskoa, että tämä on totta. En vieläkään, vaikka mennään jo yli puolenvälin. Jokaisesta päivästä olen nauttinut (tai ainakaan en ole valittanut vaikka huonosti alussa voinkin =) Mies on ollut aivan ihana! Nytkin taikoi juuri hedelmäsalaatin iltapalaksi ja toi juuri tuohon koneen viereen =) EI voi valittaa. Ja on hän kyllä kiitosta minulta saanutkin. Jos lapsetttomuus vahvista ja lähensi niin se on kyllä vaan jatkunut nyt raskauden myötä. Leijun jossain pilvissä usein ja ajattelen, että tämä ei voi olla totta. Mutta kyllä se taitaa olla.



Je_Ni oletpas jo pässyt pitkälle =) Jännittääkö? Olet varmaan jo käynyt tutustumassa synnytyssairaalaasi, miltä vaikutti. Paljon onnea sinulle matkaan kun aika koittaa ja käythän sitten kertomassa miten meni ja kumpi tuli =)



Ja vuoro toisille väillä =)



-sykerö + pöppis h22+1

Juu totta kai mä Ilmalaivan muistan (olen hänet tavannutkin nääs..). Tosi hienoa, että sait äippäpakkauksen kohtuuhintaan!!! TOSI hurjalta kuulosti tuo 270¿ :(

Ai sä asut ulkomailla, en tiennytkään..(kautta muistanutkaan..heh).



Ihan samaa voin mä sanoa, että olen elänyt tämän raskausajan ELÄMÄNI ONNELLISINTA ja IHANINTA aikaa!! Itsekin leijun pilvissä (hyvällä tavalla siis...) ja VIELÄKIN on välillä vaikeaa tajuta, että se olen MINÄ, jonka masussa joku myllää niin kovasti ja jonka ISOA masua ihmiset tuijottavat!! :D Aivan mahtavaa aikaa ja jo kaiholla mietin, etten enää kohta olekaan raskaana ja jotenkin hullulla tavalla suren sitä, jos en saa kokea tätä enää koskaan uudestaan ;( (hui, nousi ihan kyyneleet silmiin...). Tosin vakaasti uskon, että kun kerta onnistui nytkin niin miksei onnistuisi toisenkin kerran??!

Mä en kanssa pienistä vaivoista ole valittanut. Aluksi ihan hirviästi pelotti kaikki kohdun venymiskivut ja muut, nyt onneksi pienet kolotukset eivät pelota. Ennemminkin ihmettelen missä ne kaikki kolotukset viipyvät, kun kuitenkin viikkoja on jo näinkin paljon :D En osaa ollenkaan ajatella, että tuolla masussa asustaa lähestulkoon VALMIS pieni ihminen..?! Tuntuu aivan hassulta miten sinne sellanen mahtuukaan:D

Kyllä elämä on ihmeellistä!!



Meillä kans mies on suhtautunut aivan ihanasti ja lapsettomuus on lähentänyt meitäkin. Justiinsa eilen mietin miten eri tavalla hän ehkä olisi ottanut tämän raskauden mikäli se olisi ollut sellanen " tostanoinvaan" -juttu??! Ehkä itsekin (todennäköisimmin) sen olisi kokenut hieman eri tavalla..?!



Synnärillä käytiin tutustumassa rv 33 ja jäi tosi positiivinen mieli. Tosin mulle tuo ei ihan vieras paikka ollutkaan sillä olin 2004 keväällä siskoni toisen lapsen synnytyksessä tukihenkilönä:) Ihana kokemus!

Synnytys ei pelota ollenkaan. Menen avoimin mielin ja katson mitä tuleman pitää. Kipu kuuluu siihen tapahtumaan, sille ei mitään voi, mutta ehkä se on jollain lailla kuitenkin " positiivista" kipua (jos kipu voi olla..), kun jokainen supistus tuo pikkuista lähemmäs. En malta millään odottaa näkeväni häntä.

Me tosiaan tiedämme, että poika sieltä tulossa on-kävimme rv 24 4D ultrassa kurkkimassa pikkuista :) Oli aivan mahtava kokemus!!! Suosittelen lämpimästi kaikille!!



VOI OIKEIN HYVIN!!!!



T. Je_Ni 36+2 (taas päivän pidemmällä...)

missäs väissä sinä olet ihan loppusuoralle kerinnyt? Ihqua! Nyt vaan sitten kaikki vauvavehkeet valmiiksi ja hyvillä mielin odottelemaan synnytystä. Itsellänikään ei ennen synnytyksiä juurikaan ole supistellut, varsinkaan esikoisen aikaan. Eikä silti ollut pitkä synnytys. Eka kesti kaikkineen kolme tuntia, toinen 1h34 min ja tämä viimeisin sitten 39 minuuttia. Että ei sitä etukäteen tiedä, miten pitkä synnytyksestä tulee... :)



Yritähän nauttia ihan loppuun asti raskausajasta, vaikka loppuaika on pitkä monine erilaisineen kavereineen, kuten yövessassa käynnit, suonenveto, liitoskivut, närästys... On siitä sitten ihana palkinto tulossa. Kohta se on se kauan odotettu poju sylissä... Sniif!



Aika tuntuu tosiaankin hurahtavan. Keskimmäinen täyttää ensi viikonloppuna 2 vuotta. Isot synttärit siis tiedossa pojalle. Neiti on " jo " 8 kk. Kovasti seisoo tukea vasten ja ottaa muutaman askeleen. Vauva-aika siis on hurahtanut ohi. Vuoden loppuun olen ainakin kotosalla, pitää katsoa, löytyykö töitä sitten tammikuussa, vakipaikkaa kun ei ole mihin palata. Mutta lapset on kerran vaan pieniä. Töitä kerkiää tehdä vielä kolmekymmentä vuotta.



Ilmoitathan heti, kun pikku prinssi syntyy, Je-Ni?



Ja muidenkin " vanhojen" kuulumisia olisi kiva lukea.



Terveisin Mimmu ja lapset (10v., 2v. ja 8 kk)

Täällä totutellaan äitiyslomalla oloon. Äippäloma alkoi eilen ja ihan loppuun asti jaksoin olla töissä, mistä olin aika yllättynyt ja tyytyväinen. No mulla on toimistotyö, joten eipähän tuo liiemmin rasita.



Vauvan kanssa on ollut harmia, onneksi kuitenkin " turhaa" harmia. Olen omien sairauksieni takia päässyt/joutunut ylimääräisiin ultriin. Viikon 30 ultrassa huomattiin vauvan päässä kysta, jonka vuoksi jouduin äippäpolille kontrolliin. Sitten neuvola huomasi vauvan sykkeessä lisälyöntejä, joita kontrolloitiin myös (onneksi samalla käynnillä). Viikolla 32 kysta oli pienentynyt, mutta ei poistunut ja lisälyöntejä näkyi välillä ultrassa. Sydänfilmissä ei näkynyt mitään. Tänään oli taas uusintaultra. Nyt kystat olivat poistuneet ja lisälyöntejäkin oli vähemmän. Molemmat sinällään ovat kuulemma normaaleja, mutta haluavat seurata niitä. 3 viikon päästä on taas ultra ja silloin tehnevät synnytystapa-arvion. Mulla siihen vaikuttaa osittain sekin, että mulla veri hyytyy huonosti (trombosyyttejä vähän) ja olen niiden vuoksi verikoeseurannassa. Nyt tuntuu, että raskaus sekoittaa kaikki verikoearvot, kun maksa-arvot olivat koholla ja kilpirauhasarvot olivat laskeneet. Myös verenpaine oli nousussa. Melkoista säätöä taitaa olla tämä loppuaika...



Muuten mun vointi on ollut ihan hyvä. Painoa on tullut noin 9 kiloa ja vauvan painoarvio oli tänään 2,4 kg, mikä on kuulemma ok. Olen saanut ihan hyvin nukuttua ja vessassakin tarvii käydä korkeintaan kerran yössä, välillä ei lainkaan. Hapen tarve on jotenkin lisääntynyt, joten makuuhuoneen ikkuna on yöt auki. Tukisukkia olen joutunut käyttämään lähes koko raskauden ajan, kun muuten vetää yöllä suonta jalasta. Mulla lienee suonikohjuihin taipumusta, joten olen käyttänyt tukisukkia ehkäistäkseni niitä. Myös alapäähän tuli joskus kuukausi sitten pari suonikohjua, mutta niille ei kuulemma voi mitään. Pari kertaa ne ovat tosin säikäyttäneet, kun ovat alkaneet vuotaa verta alapesun yhteydessä. Onneksi niistä ei ole ollut muuta harmia.



Liikkumaan pääsen vielä ihan hyvin eli koiraa olen ulkoiluttanut päivittäin, kunhan ei liikaa pidä vauhtia. Jos vauhti on liian kova, maha kovettuu (liekkö supistuksia?). Pari kertaa töistä bussille kävellessä oli kipeitä kouraisuja mahassa, mutta onneksi niitä ei ole ollut enempää. Myös autolla olen voinut liikkua ihan normaalisti. Maha mahtuu vielä oikein hyvin penkin ja ratin väliin :)



Hankinnat on aika hyvin tehtynä. Kivasti löydettin uuden veroisia käytettyjä mm. yhdistelmävaunut ja turvakaukalo. Vaatteita ja sitteri saatiin tuttavilta ja jotain ollaan ostettu uutena tai kirpparilta. Pakkauksen toppapuvun sain vaihdettua käyttämättömään viimevuotiseen, kun en tykännyt siitä nykyisestä vaaleansinisestä :)



Synnytysvalmennuksesta on huomenna viimeinen kerta ja ensi viikolla sitten sairaalaan tutustuminen. Synnytystä en sinällään ole miettinyt, kaitpa siitä selviää aikanaan jotenkin...



Meillä vauva on myös raivotarjonnassa. Jalat ovat vasemmalla ja melko ärhäkästi välillä muksii ja muljahtelee siellä etenkin, jos ahdistetaan ultralla tai mies pitää raskaammin kättä masun päällä. Taitaa luonteessa löytyä, kuten vanhemmillansakin. Sukupuoli on edelleen epävarma, vaikka poikaa onkin useammassa ultrassa veikattu.



Terveisiä ja hyvää vointia kaikille!



Tv. Kamu ja paavoanneli 35+1

Toivottavasti joku teistä muistaa minut -teidän kaikkien nikit ovat kyllä mulle erittäin tuttuja! Aika paljon palstailin vuosien 2002-2004 aikana ja kyllä siis sen jälkeenkin ehtimisen mukaan.



Muita tuttuja nikkejä ovat Ipanapiina (moi jos satut huomaan tämän!), Lätty, syystuuli, metsätähti... onhan noita!



Että moi vaan kaikille!



Olen seurannut Jeni sun taivalta ja olen tosi iloinen puolestasi! Niin se maailma yllättää :o)!



Jos ette muista niin voin muistin virkistämiseksi kertoa, että niin se maailma yllätti minutkin aikanaan. Hoitorupeaman jälkeen tuli ero miehestä ja samantien tulinkin uudelle miehelle raskaaksi! Se se oli pommi jos mikä! Tuo yllätyspommi on nyt 1v8kk ikäinen vauhtiveijari, jota äidin sydän rakastaa niin että kipeää tekee.



Elämä on asettunut uomiinsa, perustimme perheen ja nyt asumme omassa talossa. Ja mikä ihaninta, poikakullastamme on kovaa vauhtia tulossa isoveli! Ehdimme yrittää 12kk tätä pikkukakkosta ja toisesta hoitokierrosta (clomit, menogon, pregnyl) tärppäsi. Olen onnesta soikea, sillä itse en millään jaksanut uskoa hoitojen onnistumiseen kun takana on niin huonoja kokemuksia.



Nyt siis masun kasvamista odotellaan sietämättömän väsymyksen kourissa.



Oikein kuulasta ja ihanaa syksyn jatkoa kaikille tutuille, on hauskaa lukea kuulumisianne!



Terkuin jepuli rv7+2 ja santtu 1v8kk

Hei!



Tulin tänne kurkistelemaan,olen itse vanha konkari.5 vuotta yritetty 4ivf, + 1 luovutetuilla,jotka oli fiasko....keskenmenoja 3,luomusti alkaneita.

Mutta syli on edelleen tyhjä.





On ihana kuulla onnistumistarinoita, sinulla alkaa Je-Ni olla jo looppusuoralla raskaus.Nautinnollisia päiviä sinulle ja kaikille muillekin!



terveisin heetu, luovuttajaa odotellen

Ihanaa lukea, että sinullakin - niin kuin monella muullakin - menee hyvin. Ja että Santusta tulee sitten isoveli. Ihanaa!



Meillähän kanssa tämä Neitokainen on oikea luomuihme. Pojan syntymän jälkeen olimme niin onnellisia, että meille hänet suotiin. Ja kas kummaa... kohtapa olinkin ihan luomusti raskaana. Olihan se paukku - ja mikä ihana sellainen.



Huhuilempa minäkin vielä muutamia, joiden nikit jääneet mieleen silloisilta palsta-ajoilta ja joiden kuulumisia olisi kiva kuulla (samoihin aikoihin tuossa 2003 vuoden kieppeillä): Metsis, Lätty, Labella vain muutamia mainitakseni.



Mimmu ja lapset



Ja Je_Ni, vieläkö olet yhtenä kappaleena?

Jepulin jostain pinosta aiemmin bongasin, mutten viittiny änkee mukaan just siihen pinoon :) Voi että miten ihana luomuylläri teitäkin on kohdannut ja nyt sitten on tulossa toinen...ONNEA hurjan paljon!!!



heetu: Olen pahoillani, että teillä vielä toistaiseksi syli tyhjä ;( Elämä on kovaa peliä-sen kyllä on huomannut. Koitahan kuitenkin jaksaa uskoa onnistumiseen (mä tosin en ole mikään sanomaan sillä olin täysin luovuttanut toisin kuin mieheni).

Teillä on siis yksi hoito tehty luovutetuilla munasoluilla? Miten se oli täysi fiasko, jos saan udella? Meillä kans tehtiin yksi hoito luovutetuilla munasoluilla, mutta ei onnistunut ei ;( Paljon jaksuja ja ONNEA tulevaan hoitoonne!!!



mimmu.k: Jaahas, että siellä ollaan jo noinkin " lapsellisia" , wau :D Muistan oikein hyvin sut " wanhoilta ajoilta" :) Täällä ollaan vielä hyvinkin yhtenä kappaleena...tänään on ollut pientä menkkamaista juilintaa alamasulla, mutta muuta ei sit oo ollutkaan eli ehkäpä täällä kuitenkin ollaan yhtenä kappaleena vielä pitkäänkin...Toivossa on silti hyvä elää, jos vaikka parin viikon päästä jo pikkuinen syntyisi :)



Noista mainitsemistanne nickeistä Labella on kahden lapsosen äiti; heillä on vanhempi poika ja nuorempi tyttö, joka on myöskin luomuihme.

Metsikselle kävi tuplaonni eli odottaa kaksosia...viikoista en nyt mene sanomaan, mutta jonkun verran tulee meikäläistä perässä :)

Ipanapiinallahan on kaksoset myöskin, isojakin jo...

Urkuhormoni (vaihtoi nickiään eli tuo on uusi...) odottaa myöskin pikkukakkosta...

Olikohan vielä muita....hmmmm.....



Äsken leivoin pari pellillistä sämpylöitä ja pari pellillistä pullaa, on sitten tarjoiltavaa vauvan katsojille aikanaan ;)



VOIKAA HYVIN KAIKKI!!!!



T. Je_Ni 36+4

Voi Je_ni miten ihanan pitkällä raskautesi jo on :) Kohta teillä on oma nyytti kainalossa!! On se raskaus niin ihanaa aikaa, että kohta tulet kaipaamaan vauvamasuasi. Ihan tuli mieleen odotukseni, kun poitsua viimeisilläni odotin...leivoin joulun piirakat viel samana päivänä, kun illalla lähdettiin laitokselle :) Sittenpä huomaatkin, kun vaavi syntyy, että aika menee kuin siivillä ja leipomiset ei oo ihan heti mielessä :)



Tännekin kuuluu hyvää. Keskenmenosta toivuttu...jälkitarkastus on ens viikolla. Täytyy toivoa, et kaik tuli pois ettei kaavintaa tarvittaisi. Mulle on iskeny hirvee kuntoilubuumi...mietinkin jo, että pitäisköhän hengähtää vauva-asian kanssa. Soitin klinikallekin ja kyselin, että kuinka tulisi toimia jos taukoillaan. Suosittelivat kuitenkin yrittämään, jos pikkukakkonen haaveena lähiaikoina ärhäkän endoni takia. Tai sit jos ehdottomasti haluaa taukoa, niin pillereitä pitäs popsia 3-4liuskaa putkeen ettei tuu menkkoja. Ehkä se ei kuitenkaan ihan terveellistä ole, joten tulimme siihen tulokseen et vaavi saa tulla jos on tullakseen. Jotenkin sain sellasen kuvan, että lääkäri oli aika toiveikas mahdollisesta uudesta luomuylläristä jos emme taukoile. Täytyy nyt tää syksy luomuilla ja sit keväällä hakea pakkasukko/ukot (jos selviävät sulatuksesta) kyytiin jos ei mitään ylläreitä tule.



Nyt oon nauttinu täysin siemauksin olotilastani...olihan tämä lyhyt raskausaika kuitenkin niin voimia vievää kokoaikaisen epätietoisuuden ja melkoisen pahoinvoinnin takia. Sisustusvimmakin on päällä...just sain olohuoneen verhot valmiiksi. Poitsukin oppii koko ajan uutta...on se vaan niin ihanaa seurata oman lapsen kehitystä.



Onnea sinulle loppumetreille ja tietty synnytykseen!!



Hansuliini :)

Hei! Kyselit meidän epäonnisesta luovutetusta munasolusta.Mulla on omat solut ollet ihan " ok" -laatua siirrettäessä. 6-8 soluisia etc etc



Luovuttajalta saatiin 3 munasolua, joista yksi lähti kehittymään vrk:n myöhässä ja sekin vaivalloisesti.Silloin kyllä tuntui todella kamalalta; sitä oli tavallaan ajatellut, ettei nyt syy ole ainakaan minussa (mitään vrs syytä ei ole meistä löytynyt)ja luovutetut ne on varmaakin priimakamaa...

pettymys oli todella suuri.Kyllä lääkärikin oli jotenkin häpeissään.Mutta ei se paljon auta , kun sanotaan, että teillä on ollut erityisen paljon huonoa onnea.Niinpä.







heetu

...mutta samoihin aikoihin 2003-2004 palstailin. Meillä on ICSI-tyttö, nyt 1v 8 kk! Aivan ihana typy, mutta lisää ei kuitenkaan aiota tehdä. Parisuhde on ollut aika kovilla, vaikka niin kovasti vauvaa molemmat toivottiin.



Heetulle tsemppiä!

Hansuliinille edelleen kovat pahoitteluni keskenmenosta(((HALAUS)))!!!! Toivon koko sydämestäni, että piakkoin onnistaa uudelleen ja kuten kirjoitit niin lääkäri vaikuttaa myöskin optimistiselta onnistumisen suhteen eli ei muuta kuin " kovaa yritystä" ! Täällä ainakin on kaikki mahdolliset peukut ja varpaat pystyssä, jotta onni suosii teitä mahdollisimman pian! Kiva kuulla, että olet innostunut kuntoilemaan ja sisustamaan!!! :)



anitra: Muistan kyllä Sinut oikein hyvin:) Taisitkin joku aika sitten laittaa oman ketjun siitä asiasta, ettette enää todennäköisesti aio hankkia lisää lapsia...taisin siihen vastatakin?! Kyllä mä ainakin kunnioitan tuollaista päätöstä eikä sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan:)



heetu: Tosiaan....menipäs tuo teidän hoito päin peetä :( Mä kans olin tosi pettynyt siihen, että saimme vain 5 solua luovuttajalta...vähemmän kuin mitä olin itse " tuottanut" . Odotukset olivat täälläkin tosi korkealla, mutta myös korkealta tiputtiin....noista viidestä kun saatiin vain kaksi alkiota eli ihan sama lopputulos kuin omilla soluilla :(

Lääkäri sanoi, että he ovat pitäneet rajana, että kahdelta eri luovuttajalta voi soluja saada ja sitten on nostettava kädet pystyyn..Mä ensin päätin tuon ekan hoidon jälkeen, että EI ENÄÄ IKINÄ !!!!!! Sitten kuitenkin mietin, että joskos se kaikista viimeisin kuitenkin olisi se, joka onnistuisi..en kuitenkaan ollut millään tavalla valmis uuteen hoitoon vielä pitkään aikaan ja vaikka " uudelleenyrittäjät" eivät jonon hännille joudu niin mä PYYSIN päästä ihan viimeiseksi listalle eli jonotusaika olisi ollut sellaset 2 vuotta...joka tulee täyteen näinä hetkinä. No, meidän ei nyt siihen hoitoon tarvitse lähteä ja hyvä niin!!

Toivon vieläkin ihan kamalan paljon ONNEA teidän tulevaan!!!!Vastoinkäymiset saisivat jo ruveta riittämään teidän kohdallanne!!



Haliterkuin: Je_Ni & Pikku-Isäntä, joka yrittää tulla masunahkan läpi justiinsa, auts :D

ONNEA kaikille uusille raskautuneille, kuten jepulille :)!!



Harvoin tulee enää palstailtua...tai siis käyn kyllä lukasemassa tuttujen kuulumisia mutta ei tahdo aika riittää istahtaa kirjoittelemaan, esikko pitää siitä huolen :)



Täällä tosiaan tuplat tulossa kuten je.ni mainitsikin :))

rv lienee 18+ jotain...vointi yhä huono aika-ajoin mutta muuten kaikki hyvin ja liikkeetkin tuntuneet jo hyvän aikaa.



Je.ni on jo ihan loppusuoralla, IHANAA :)! Jaksamista vielä viime metreille!!!! Käyn siis kurkkimassa vauva-uutisia palstalla :)



Metsis, poitsu runsas 1.5v ja rv18+ tuplat

Ihanaa huomata tuttuja nimimerkkejä täällä plussanneiden puolella!! =) Onnea kaikille!!! =) Ja voimia sitä tarvitseville!



Minä myös palstailin 2002-2004. Enimmäkseen keskityin lukemiseen, mutta kyllä välillä tuli jotain kirjoteltuakin. Lopetimme hoidot neljän epäonnistuneen inssin jälkeen, kun pettymykset alkoivat kasvaa liian suuriksi. Palstailunkin lopetin kokonaan. Lapsettomuuden käsittely henkisesti kesti vielä pitkään ja tulee olemaan ajatuksissamme jollain tavalla aina. Me ei päätetty, jatkammeko hoitoja joskus ja jos niin milloin. Ainoastaan, että ennen häitä ei ainakaan. Myös adoptio oli mielessämme. Häitämme vietettiin heinäkuussa, joiden jälkeen kuukautisia ei kuulunutkaan. Alitajuisesti tuntui, että kyse voisi olla raskaudesta. Kuitenkin itsesuojeluvaisto sanoi, että kuukautiset ovat vain myöhässä kuten monesti muulloinkin. Testi oli kuitenkin tehtävä. Kun siihen sitten kaksi punaista viivaa tällä kertaa tulikin, ei sitä meinannut uskoa todeksi. Myös muut oireet pian todistivat, että olen oikeasti raskaana. Monta viikkoa olen ollut sairaslomalla ja oksennellut päivittäin. Nyt oksentelu alkaa helpottaa ja työt kutsuvat. Tunne on edelleen välillä epätodellinen, mutta onnellinen!! Samaa onnellisuutta toivon myös kaikille teille!! =)



Iloista odotusta toivottaen,

Sadblue rv11+1

Elämä yllättää joskus myös positiivisesti :) Itsellä on edelleen välillä aika epätodellinen olo siitä, että raskaana ollaan!!!! Tosin fyysisesti se ei tunnu ollenkaan epätodelliselta enää näillä viikoilla :D :D



Itsellä oli ihan sama juttu, että itsesuojeluvaisto esti tekemästä testiä heti, kun menkat olivat myöhässä ja teinkin testin vasta, kun olin rv 8!!!! Ne maagiset kaksi punaista viivaa ovat edelleen tuolla kaapissa olevassa testissä ja melkein päivittäin niitä katson ja muistelen sitä ikimuistoista hetkeä, jota en ikinä uskonut saavani kokea*huokaus*



Oikein ihanaa ja onnellista odotusta sinulle ja miehellesi!!!!!



T. Je_Ni 37+2