" Wanhat Konkarit" Huhuu !!!

Täällä ollaan puolivälissä ja olo on edelleen epäuskoinen. Liikkeet ovat tuntuneet jo monta viikkoa, silti aina välillä suorastaan pelästyn potkuja :) Samoin oma mahakas peilikuva hätkäyttää. Vauvaa varten olen kyllä jo tehnyt hankintoja. Hassun ristiriitainen olo, poikasta odotin jotenkin rennommin.

[b]Kiksi[/b]-keltapaidan kuulumisia olen monesti kaipaillut. Tulehan kertomaan, jos olet kuulolla!

Voi [b]Metsis[/b], kohta

suur

perheen äiti! Ajatella, kaikkien rämpimisten jälkeen ollaan tässä :)

[b]Je.Ni[/b]llä alkaa olla jännät hetket käsillä! Eikö olekin hassua tuo, että vaikka sitä vauvaa on jo kova ikävä, niin silti haikeana ajattelee raskauden loppumista?

Kiva lukea muidenkin tuttujen nikkien kuulumisia :)

Voih, masussa koputtelee joku pieni - ja kauhean rakas!

Piti minunkin tulla moikkaamaan, kun näkyi näin paljon vanhoja tuttuja :) Yes, you know me...Nikki oli pakko vaihtaa, kun ei-toivotusti tulin tunnistetuksi. Palstailin aktiivisesti vuosina 2002-2005. Etenkin tuli silloin " haasteltua" Vekaran, Allin, Metsiksen, Lyylin, Tulimeren, JeNin, Mairaan, Jepulin, Auringonkukan, Stregan, Tiipan, Enyan kanssa. Meillä lapsettomuutta kesti syksystä 2001 kevääseen 2005, jolloin vikkeläjalkainen ja vahvatahtoinen pieni miehemme ponkaisi maailmaan kolmannen ivf:n tuloksena. Matkan varrelle, raskauteen ja synnytykseenkin vielä mahtui paljon niitä kuuluisia tuulimyllyjä, mutta loppu hyvin kaikki hyvin :)



Meillä jäi pakkaseen kaksi alkiota. PAS on kenties tässä loppusyksyllä. Halu saada toinen lapsi olisi kova, mutta saapa nähdä, kuinka siinä asiassa käy. Julkisella olisi jäljellä myös vielä yksi ivf. Lääkärini mukaan on lähes 100% varmaa, ettei meille luomuihmettä tule eli hoitojen varassa ollaan. Tietyllä tapaa sitä on varmasti lapseton lopun ikäänsä, vaikka iki-ihanan pikkumiehen onkin saanut. Siis että ne vuodet olivat niin iso kokemus elämässä, että väkisinkin jälkensä jättivät monellakin tapaa; niin hyvässä kuin pahassakin.



Jepulille hurjan valtavan paljon onnea ja enkeleitä! Hienoa, että pikkukakkonen on tulossa! S on varmasti sitten ylpeä isoveikka :)

Ja JeNi, miten ihmeessä sulla voi jo olla noin paljon viikkoja?!! Hieno homma :) Hyviä vointeja ja tsemppiä synnytykseen! Meitin poju tuli helposti maailmaan ja synnytyksen kestokin oli vain reilu 6h; pääsin paaaljon helpommalla kuin olin etukäteen uskonut. Isoja mutkia tuli matkaan vasta, kun poju oli jo turvallisesti maailmassa, mutta niistäkin sitten selvittiin. Mutta tosiaan onnea ponnistukseen :)



Vilkutukset kaikille muillekin vanhoille tutuille ja mukavia syyspäiviä itsekullekin sinne ruutujen ääreen!



halauksin soffis

Niiiisk, näiden raskaushormonien herkistämänä luen ihan tippa linssissä näitä kuulumisia.



Metsis, kiitos onnitteluista! Ja itsellesi samaa!!!!! Ja soffio, tokihan nyt sut tunnistin :o)!!!! Voi hurja sentään!



Aivan m a h t a v a a miten näillä vanhoilla konkareilla tuntuu menevän lopultakin pääosin aikas mukavasti. On yhtä lasta, kahta ja kohta kolmeakin... Vaikka silloin kaaaaaaaauan sitten tuntui niin musertavalta kun ei MITÄÄN tapahtunut. Mistään ei tullut mitään ja kaikki tuntui niin epätoivoisen tyhjälle. Moni lopetti hoidot ja poistui takavasemmalle -palatakseen ihanien uutisten kanssa takaisin!



Ja täällä sitä kirjoitellaan -kuka ison mahan kanssa, kuka vähän pienemmän ja kuka oman nyytin kanssa. Mä olen niin herkkä nyt, että pistään itkuksi.



Onnea puolestani ihan kaikille! Ja kyllä, meidän S on varmasti huippu isoveli sitten aikanaan. Huippu hän on niin joka tavalla muutenkin. Meidän rakas pieni mies, joka pussailee ja halii ja sanoo, että mopo pappa huhhuh.



Kuulasta syksyn jatkoa ja Je.nille rutkasti tsemppiä lähestyvään koitokseen!!!



Liikuttunut palstakamu Jeppis rv7+6 ja S 1v8kk

Hei kaikille,



Täällä yksi keltapaitainen " vanhus" , ihanan 1,5 v. tytön tyllerön onnellinen äikkä.



Mukavaa syksyn jatkoa kaikille ja Jenille peukkuja synnytykseen.



t. Sipuli2

Minäkin laitan kuulumiseni, piiitkästä aikaa.

Nimimerkkiä vaihdoin, koska haluan pysyä live-tutuiltani piilossa, mutta tokihan toivon vanhojen palstatuttujeni minut tunnistavan.



Je_Nin kanssa olemmekin vaihdelleet kuulumisia pariin otteeseen (anteeksi mykkäkouluni, johtuu saamattomuudestani... Yritän korjata tilanteen pikapikaa!), Soffionkin kanssa on oltu yhteydessä ja muita tuttuja aktiiviuraltani palstailun suhteen oli Metsis, Savoska, Birdland, Cikuriina, Anitra, Taavi, noin muutamia mainitakseni.



Me saimme kolmen vuoden yrittämisen, odottamisen ja tyrmäävien takaiskujen (km + ku-raskaus) jälkeen kokea elämän totaalisen yllätyksellisyyden, kun seuraavaan IVF-hoitoomme valmistautuessamme eli sumutellessani Synarelaa tein positiivisen raskaustestin. Alun epävarmuuden, " tämä ei liene normaali raskaus" -tuomion jälkeen raskaus kuitenkin varmistui täysin normaaliksi ja ihanan, kovin nopeasti menneen odotuksen jälkeen meille syntyi keväällä 2004 kaunis, täydellinen tummatukka, jota kätilö kutsui tempperamenttiseksi jo muutaman minuutin ikäisenä :). Elämä on ollut onnea ja autuutta suloisen sekä hurjan touhukkaan tyttäremme kasvua ja kehitystä seuratessa. Aika rientää, enää ei pieni tyttönen ole niin pieni, vaan osaa ja tekee itse jo kaikenlaista *huokaus*.

Olemme kovasti toivoneen hänelle pikkusisarusta, mutta toive ei ole toteutunut. Raskaus on lähtenyt alulle jo muutamaan otteeseen, mutta mennyt kesken heti kättelyssä, n. kp 28/26. Tälläkin hetkellä mieli on apeana johtuen juuri siitä, että kuukautiset vaan sitkeästi ja ei-toivottuina tulevat. Pohdimme kovasti hoitoihin lähtöä, mutta samalla mietimme, onko meillä aikaa, voimavaroja ja taloudellinen mahdollisuus lähteä jälleen siihen rumbaan. Dilemmoja on useita: kuinka yhdistää taaperon hoito ja punktion jälkeinen olotila? Entä kalliit hoidot ja se, että talouttamme pyöritetään vain isän tuloilla, kotiäidin " tulot" kun on mitä on? Tai tarvitsemmeko ylipäätään hoitoja, olisiko syytä sittenkin tutkia ennemminkin sitä, miksi raskaus ei jatku, vaan menee jo varhain kesken? Väkisinkin on tullut mieleen, oliko juuri tästä kyse silloin, kun yritimme saada esikoista eli olenko ollut vaikka kuinka monesti raskaana ja saanut tietämättäni lukuisia keskenmenoja?

Tällaisia aatoksia tällä hetkellä pienessä päässäni pyörittelen.



Onnittelen sydämestäni niitä, joilla odotus on ajankohtainen, oli se sitten ensimmäinen, toinen tai vaikka jo kolmaskin. Ihanaa, että entiset lapsettomat palstakamut saavat kokea kantamisen ihanuuden, saavat aikanansa kaivatut ja odotetut nyytit syliinsä ja pääsevät nauttimaan vanhemmuudesta kaikkine puolineen (toki tämä on enimmäkseen positiivista, vaikka toisinaan ei taaperon kanssa todellakaan tiedä, itkeäkö vai nauraa!).

Lykkyä tuleviin synnytyksiin - etenkin Je_Nille, jolla h-hetki on jo nurkan takana!



Aurinkoista syyspäivää toivottaen,



Nyk. Dipidii, ent... *jokos arvasitte?*

Täällä edelleen yhtenä kappaleena, vaikka tuntuu, jotta tuo pikkuinen tulee masunahkan läpi hetkenä minä hyvänsä :D



[b]Metsis[/b]kin jo noin pitkällä tuplien kanssa...ihanaaa :) Olen monesti tässä miettinyt, että kun tuntuu tuolla yhdelläkin olevan niin ahdasta tuolla masussa....että millasta " älämölöä" siellä lainkaan oliskaan, jos heitä olisikin kaksi?!! On varmaan aikamoista menoa ja meininkiä :)



[b]UH[/b]:lla masu kasvaa, upeeta!!!! Aika menee kyllä tosi nopeesti!! Vastahan sinäkin plussasit ja nyt jo olet noiiin pitkällä...



[b]Sipuli[/b]: Kiva, kun sinäkin tulit meitä moikkailemaan!! Onkos teillä suunnitelmia tulevaisuuden varalle hoitojen suhteen?



[b]Dipidii[/b] Jänskän nimimerkin olet keksinyt ;) Ja totta tosiaan HETI paikalla sut tunnistin..kukaan muu ei voi kirjottaa samalla tavalla!!! Ja ihan yhtä paljon mun täytyy pyytää anteeksi saamattomuuttani meilien suhteen :( Olen ollut ihan hirvittävän laiska meilailemaan, vaikka tuntuu, jotta tässä muuta olekaan kuin aikaa.

Mulla vaan tää hermopinne ranteissa tekee sen, etten pysty pitkään kirjottamaan, kun sormia alkaa jumalattomasti polttamaan ja sattumaan ja sitten en enää tunne edes, että painelen näitä näppäimiä. Monta kertaa olen mielessäni teitä ajatellut ja toivonut parasta!!! Vaikeita kysymyksiä sulla pyörii mielessä, toivottavasti saatte niihin vastauksia ajan mittaan...





[b]Haluan toivottaa teille kaikille ihania syyspäiviä ja pidetään hymy kasvoilla!!!![/b]

Täällä on joitain pieniä oireita masussa ollut ensimmäistä kertaa, mutten pysty varmaksi sanomaan ovatko suppareita..tuskinpa :( Kauaa ei kuitenkaan enää mene tosissaan siihen, että meitä onkin kahden sijaan KOLME ja tuo aika jännittää ja toisaalta taas tuskin maltan odottaa pääseväni VIHDOIN ja VIIMEIN nauttimaan äitinä olosta....joo joo, tiedän, ettei se aina ole ruusuilla tanssimista :D



HALAUKSIA JOKAISELLE!!!



Lähettelee: Je_Ni & Pikku-Isäntä 37+5....;)

Kiitos onnitteluista ja Je.Ni:lle voimia tulevaan koitokseen! =)

Ei aikaakaan, kun kauan kaipaamanne pienokaisenne jo tuhisee tyytyväisenä sylissänne... Ihanaa!! =)

Täällä vielä kasvatellaan massua ja innolla odotetaan ensi viikolla olevaa ultraa...



Sadblue, rv11+6

Meillähän saatiin raskaus vihdoin aikaiseksi kolmen tuloksettoman IVF:n/ICSI:n jälkeen pakastetun alkion siirrosta ja 9/04 syntyi ihana poika. Toista päätettiin alkaa yrittämään viime syksynä ja kuinka ollakaan, tärppäsi ekasta PASista eli koko raskauden puhuin yllätysvauvasta :) Nyt meillä on kaksi pojanviikaria!

Kahden rankan raskauden jälkeen ajattelin että ei koskaan enää, mutta nyt olen alkanut haaveilla kolmannesta. Jos meille sellainen onni vielä suotaisiin niin olisi se vaan ihanaa. Mutta näinkin ollaan onnellisia, rankempiin hoitoihin en enää halua. Pakkasessa odottaa vielä muutama pikkuinen joten antanemme niille elämänmahdollisuuden ensi kesänä.

Onnellista odotusta teille kaikille, varsinkin Je_Nille jonka kuulumisia olen säännöllisin väliajoin käynyt täältä etsimässä. Niin suuren vaikutuksen posiitiivisuudellasi teit minuun niiden parin vuoden aikana jotka lapsettomuus-palstalla pyörin.

Terv. Pöppis ja pojat 2v ja 2kk

Ja KAKSI pojanviikaria on teidän perheeseen haikara lennättänyt, voi miten ihanaa <3 <3 Ja toinen vielä noiiiin pienikin, voi että sentään!!!! =)



Ja vielä on pakkasessa pojille sisarusehdokkaita odottelemassa, mahtava tilanne kyllä tosiaankin!!! Kyllähän nuo siellä säilyvät vaikka pidempäänkin.



Oli kyllä aivan MAHTAVA kuulla Susta, muistan niin hyvin miten oltiin molemmat enemmänkin kuin epätoivoisia ja nyt tilanne on tämä....Niin se elämä vaan muuttuu ja ihmeitäkin tapahtuu!!



VOIKAA HYVIN & KAIKKEA HYVÄÄ KOKO PERHEELLENNE!!!



Halauksin: Je_Ni....38+1 -jännityksellä odottelen milloin H-hetki koittaa=)

Minäkin täällä jännityksellä odotan, että milloin sinä " poksahdat?!" On se niin jännää aikaa...onko ollu yhtään supistuksia? Muistan itse kun poitsua odotin viimesilläni...sitä aina mietti et onkohan nää nyt niitä? Vaikee oli tietää...mut kyllä ne supparit sit ties kun todella kipeitä alkoivat olla. Kumpa saisin kokea vielä kerran saman...positiivisella mielellä tässä taaperretaan eteenpäin :) Minun lääkkeellinen tyhjennys onnistui hyvin eli kaavintaan ei tarvinnu mennä. Lääkäri tuumasi, että eikun vaan yrittämään ja toivotaan että tavataan pian. Ei tarttee odotella yhtiäkään menkkoja, ultra on kuulemma sitä varten että nähdään missä mennään, jos heti lykästää. Nyt täs luomuillaan syksy ja jos ei uutta luomuylläriä suoda, niin sitten keväällä haetaan pakkasukko/akka kyytiin :)



Meidän ukkeli tulee huomenna jo 9kk...niin se aika rientää. Vauhtia riittää konttailun merkeissä ja tukea vasten on seisomaankin muutaman kerran noussu. Kohta tekin pääsette seuraamaan oman pikkuisen kehitystä...sittenpä huomaatkin, että vauva-aika on yksi hujaus :) Nauti nyt viime hetket katkeamattomista yöunista ja keräile voimia tulevaan koitokseen!! Olen hengessä mukana :) Ja tulehan sitten heti, kun kynnelle kykenet kertomaan iloiset uutiset!



Tulet huomaamaan, että äitinä oleminen on suunnattoman ihanaa...ei sitä täysin osannu kuvitella mitä kaikkea sisältöä pikkuinen elämään tuo, ennen kuin sen on saanut itse kokea. On se mahtavaa, kun teitäkin elämä yllätti niin ihanalla tavalla...vuosien odotus sittenkin palkitaan :) Kaikkea hyvää sinne!



Syksyisin terkuin



Hansuliini

Olen palstaillut samoihin aikoihin tässä pinossa olleiden kanssa, eli lähinnä v. 2003 ja 2004. Lokakuussa 2004 meille syntyi IVF:stä ihana poika, joka nyt on jo kuukauden päästä 2-vuotias. Niin se aika vaan rientää. Tuossa joku taisikin Jenille mainita,että nauti vauva-ajasta, nimittäin se MENEE TOSI NOPEASTI!



Meille jäi v. 2004 Ava-klinikalle pakastukseen 10 kpl alkioita ja tänään olin ns. alku-ultrassa tulevaa PAS hoitoa varten. Status oli normaali, joten reilun viikon kuluttua aloitan Zumenon-kuurin ja ehkä tästä päivästä noin kuukauden kuluttua päästään alkion siirtoon. Minua vain askarruttaa haluammeko siirrettävän yksi vai kaksi alkiota. Kun tuo 2-vuotias on jo ihan tarpeeksi vilkas jne. Nooh... Toisaalta onnistumisprosentti voisi olla pikkasen parempi, jos edes toinen sitten kiinnittyisi. Mutta luulen, että paras on neuvotella lääkärin kanssa asiasta sitten. Kun miehelleni se on aivan sama... Nuo miehet sitten osaa kans päättää...



Tsemppiä kaikille synnyttämään piakkoin lähteville ja uusiin hoitoihin menijöille sekä kaikille muillekin tutuille tällä palstalla!



Syysterkuin, Kerttuli2

En vieläkään sitten päässyt synnyttämään, vaikka joka ilta sitä melkein jo toivoo...(toisaalta " kauhulla" odottaa..heh).



Suppareita EI ole ollut, ainakaan tietääkseni. Alapäässä illalla aivan kamalia " puukoniskuja" ja vauva muljasi aivan kamalasti. Heitti pyllynsä toiselle puolelle eli potki sitten toiseen kylkeen. On siis ollut jo 10 vkoa niin, että pylly/selkä toisella puolella ja potkut tulee enempi toiseen kylkeen, mutta nyt myös tuonne ylös kylkiluihin. Välillä hän sitte päättää kuitenkin viskata koko paketin toisin päin :) Nyt on taas " Normaalissa" asennossa. Se vaan tekee hieman ilkeetä, kun näinkin iso kaveri muljaa oikein kunnolla, auts!



Katkeamattomista öistä en valitettavasti ole saanut nauttia 1.5 kuukauteen:( Mulla on tuo hermopinne ranteissa, joka pitää huolen siitä, että öitä ei niin vaan nukutakaan! Ovat välillä _tosi_katkonaisia ja lyhyitä, kun en PYSTY makaamaan-sattuu NIIN hemmetisti! Sormet polttavat, ovat kankeat ja turvonneet. Silloin on pakko nousta ylös joksikin aikaa, vaikka väsyttäisi kuinka ;( Edellinen yö oli ihan kamala, viime yö hieman taas parempi. Onneks aamulla saan nukkua niin pitkään kuin haluan:)



Mä uskon juu, että se vauva-aika menee tosi nopeesti ja koitan ottaa siitä KAIKEN irti ja yritän elää juuri siinä päivässä missä kulloinkin eletään enkä ajattele asioita eteenpäin :) Maltan tuskin odottaa, että se vauva-arki alkaa kaikkine pienine murheineenkin! Eihän tuo aina varmasti tule niin autuaan ihanaa olemaan, mutta paljon on varmasti myös omasta asenteesta kiinni, veikkaisin?!



Kerttulille hurjan paljon tsemppiä PAS:siin!!! Vaikea päätös varmasti tuo siirtääkö yhden vaiko kaksi alkiota ja ihan nauru tuli, kun luin tuosta miehesi mielipiteestä :D :D Niillä kun tosiaan on aina valmiina sana sanottavana! Meillä on yleensä tuo sama vastaus, kun mieheltä jotain kysyn: " Ei sen väliä" " Ihan sama" ...heh :) Joskus kun ihan oikeasti HALUAISI toisen näkökannan asiaan...Ne miehet, ne miehet...



Hansuliinille kans HURJAN PALJON ONNEA pikkukakkosen yritykseen!!!! TOivon koko sydämestäni, että pian tärppää ja tällä kertaa menee kaikki hyvin loppuun saakka:) En epäile ollenkaan, etteikö se tapahtuisi hyvinkin nopeasti ;)



Syksyn jatkoa teille ja muillekin ja pitäkäähän nyt peukkuja, jotta tämä pojankoltiainen tajuaisi haluta maailmaan vaikka jo ihan hetikin :D



Terkuin: malttamaton Je_Ni kera Pikku-isännän jo rv 38+2 !!!

olen ihan mielenkiinnosta, koska täällä on niin monta " vuosien takaa" olevaa tyyppiä.Ihanaa kuulla se, että suurin osa on ollut onnekkaita ja saanut oman käärön.



Itse kuulun siihen toiseen ryhmään (kaikki on kohta kokeiltu, tulos nolla.mrrr)



Odotamme itse luovuttajaa.Ajatukset sekalaisen positiivis-negatiiviset...



Hyvää syksyn jatkoa KAIKILLE!





toivottelee heetu

Jeni kyseli hoitojen jatkumisesta; meille jäi muutama alkio pakkaseen ja yksi yritys on käytetty ja siitä alkoi raskaus mutta meni kesken viikolla 7, sen jälkeen pidetty taas muutama kuukausi taukoa, ehkä vielä tässä syksyllä tai alkutalvesta uusi Pas-siirto.



Mukavaa syksyä ja peukutuksia synnytyksiin ja onnistumisiin (Heetulle paljon peukkuja)



t. Sipuli2 ja tyttö 1,5

Tsemppiä JeNille ja onnea kaikille raskautuneille ja lapsen/lapsia saaneille! Kummasti vaan meitä vanhojakin tähän junaan on päässyt.



Meillä on pakkasessa 4 alkiota, ei ole ollut mitään puhetta milloin kokeillaan PAS:ia. Edellisessä hoidossa oli myös 4 alkiota pakkasessa ja silloin ei yksikään selvinnyt joten toiveet eivät sen suhteen ole korkealla. Luomua voisi yrittää jos edes toinen torvista olisi auki :/ No, ei siis ainakaan hetkeen kakkosta tulossa.



Meillä pojan vauva-aika oli yllättävän rankkaa. Poika on ollut aina todella huono syömään (syynä sekä refluksi että allergiat joiden löytämiseen/tajuamiseen meni kauan). Alku oli myös melkoista väsymystä, ensimmäiset 8kk meillä heräiltiin noin tunnin välein (ne allergiat) mutta kun ne helpotti meillä on NUKUTTU!!! :) Ihanaa.



Joka tapauksessa nyt poika on iloinen juokseva taapero joka tosin vieläkin on erittäin pieniruokainen mutta kummasti vaan jaksaa, niin ja nukkuu hyvin :)



Baby ja poika 1v 1kk

Olen lueskellut viestejäsi, ja huomasin että tuttuja vaivoja on sinullakin. Minulla oli tuo TÄYSIN SAMA vaiva raskauden aikana. Se alkoi ensin vasemmasta kädestä tai oikeastaan nimettömästä sormesta ja levisi sitten koko käteen. Samoin kävi oikeallekin kädelle. Rannekanava-ahtauma alkoi minulla joskus kolme kuukautta ennen laskettua aikaa ja se meni ohi n. kaksi kuukautta synnytyksen jälkeen. (Lohduttavaa, vai mitä....) Toivottavasti sinulla menisi se nopeammin ohi. Muistan aina ne kamalat aamut käsien kannalta, kun sormet olivat niin jäykät, että niveliin sattui kun yritti suoristaa sormia. Tai kun föönasin tukaani, peukalo lonksahti joskus paikoiltaan. Minulle ehdotettiin raskauden lopussa että hermopinne voitaisiin aukaista leikkauksella, mutta en suostunut siihen, koska laskettu aika oli niin lähellä, ja toisaalta maalaisjärjellä ajateltuna sehän johtui raskauden aiheuttamasta turvotuksesta. Joillekin se nimittäin tulee ihan rasituksesta ja silloinhan niitä voidaan helpottaa leikkaamalla. Ymmärrän sinua hyvin, sillä tiedän tosiaan miltä se tuntuu. Minua helpotti yöllä jäätyneet kylmäkallet pakastimesta, jotka otin käsiin ja puristin nyrkkiin, kunnes nukahdin. Kylmä vei tuntoa jonkun verran pois vähäksi aikaa.



Kyllä se siitä sitten helpottaa,

ja tsemppiä



Ps. Onko vielä mitään oireilua? Koskahan mahdat lähteä tänne päin synnärille?



T: Kerttuli2

Kaikkea hyvää teidän perheelle ja toivotaan niitä pikkusisaruksia sitten, kun niiden aika on =)



Kerttuli: Kuulostipa _niin_ kerrassaan tutulta=( Mä olen kans noita kylmäkalleja pitänyt välillä käsissä sängyssä-kuulostaa varmaan muista todella hullulta-mutta kun se vie tavallaan tunnon ja silloin saa nukuttua! Ja kun mulla ainakin niitä sormia _POLTTAA_!!!!! Ja oikean käden peukalo on niin " outo" : Päivisin se on ihan " ok" , mutta ei kauaakaan, kun menen makaamaan, se alkaa naksua ja rutista kun sitä ojentelee!!! Ja kun nousen ylös, ei kauaa kun se loppuu!!! Siis hippasen OUTO!!!



Ensinnä vasemmasta kädestä oli nimetön ja keskisormi koko päivän puutunut ja oikeat sormet olivat ihan normaalit. Nyt on jo jonkun aikaa ollut sama juttu oikeissakin sormissa!!



Mulle lääkäri sanoi vaan, että ei voi kuin odotella ja luultavimmin helpottaa sitten synnytyksen jälkeeen!!?? AIVAN!!!! Ja jos ei niin sitte pitää tehdä EMG(??) kuvaus ja mikäli vaiva jatkuu niin leikkaus on sitten edessä. Raskausaikana mulle ei sitä ees ehdotettu. Täältä palstalta luin, että joillekin on annettu kortisonipiikkiä raskausaikana ja vaiva on kadonnut ja rannetukia on myöskin käsketty pitämään.

Mulle niitä Fysioterapiasta EI annettu vaan annettiin NISKAtuki, josta ei ole hevon*piip*kaan hyötyä =( Olen sitten ite vetänyt idealsiteet ranteisiin yöksi, mutta ei vaan sekään tunnu enää auttavan...Särkylääkkeistä ei ole mielestäni apuja..



Voi että miten " lohduttavaa" olikin kuulla, että sulta vaiva poistui 2 KUUKAUDEN päästä synnytyksestä......VOI EI!!!!! =/ Kunpa mä pääsisin hieman aiemmin eroon tästä, on kyllä todella pirullinen vaiva!!



Mulla on onneks joskus öitä, että saan nukuttua ihan jopa kuusikin tuntia putkeen ja se tuntuu ruhtinaalliselta!!!! Mutta esim. viime yö oli kamala=(



Mutta josko tää tästä joskus....=)



Kiva(??) kuulla, etten ole ainoa tämän vaivani kanssa!!!



Terkuin: Je_Ni

Oi kiitos Jeni, kun avasit pinon! Aivan ihana lukea vanhojen palstatuttujen kuulumisia. Niin monella on jo lapsia ja useanmpiakin ja uusia raskauksia. Upeata! Tietysti myös jännityksellä odotan Jenin vauvan syntymistä. Ja onnea, jaksamista ja suuret sympatiat kaikille niille, jotka vielä hoidoissa käyvät tai muuten lasta yrittävät.



Meille syntyi kolmannen IVF-yrityksen jälkeen pieni poika, joka on nyt 1v 7 kk -ikäinen vilkas vipeltäjä. Toista toivoisimme, mutta mahdollisuudet ovat heikot. Yritimme nyt syksyllä IVF:ää, mutta saalis oli laiha eikä siirtoon päästy. Syytä ei löydy, mutta todennäköisesti ikä on tehnyt tehtävänsä ja ne harvat munasoluparat, jotka vielä ovat jäljellä, ovat jo väsähneitä. Tämä jäi viimeiseksi hoidoksi ja perheemme taitaa jäädä pieneksi. Mutta onneksi on tuo ihana pieni kujeilija :)



Mupsi

Kiva lukea muiden kuulumisia... ja kivastihan on " pullat" uunissa jos toisellakin... itse tosin olen jo luovuttanut .. KOKONAAN...



Totesin, että aikansa kesti surra lapsettomuutta, ja vieläkin sitä tulee joskus ajateltua, mutta ehkä näin on kuitenkin parempi... ehkei sittenkään ole mun aikani vielä, tuskin koskaan... mutta elämässä on paljon muitakin asioita, jotka olivat jääneet hoitokierteessä huomaamatta.



Pitkään jatkunut työttömyys on ohitse ainakin seuraavan kesäkuun loppuun asti. Eli töitä töitä töitä jopa 6 päivästä viikkoakin tässä painettu menemään yli kuukauden... alkaa tosin olemaan takki jo tyhjenemään päin... mutta sekin helpottaa tällä viikolla ja VIHDOIN JA VIIMEIN ensi viikonloppuna olisi eka koko viikonlopun vapaa =)))))



Tytärpuoli on jo 20 vuotias.. ja asustelee vielläkin mun luona... ukon kanssa erottiin ja hän muutti pois. Yhteiselo likan kanssa sujuu mutkattomasti. Tytön velipuolikin on melkein joka viikonloppu täällä. ja silläkin ikää jo 14 vuotta... NIIN SE AIKA RIENTÄÄ... (poitsu 9 ja likka 15 vuotta... olivat silloin kun likka muutti meille)



Viime äitienpäivänä sain molemmilta kortin ja se vasta lämmitti sydäntä kovasti... ihan itku silloin pääsi.



Tänä viikonloppuna poitsulla koulun kautta köksän kotitehtävä ja teki meille nakkikastiketta ja muusia... oi hitto, kun olikin hyvää... ihan vei kielen mennessään :D Niin ... niin se aika tosiaan menee... ihan siivillä =)))))



Ukon kanssa ollaan " lähennytty" ja palattu yhteenkin, mutta siltikään en ole häntä nähnyt pariin viikkoon, hän töissä eri paikkakunnalla. Ja koko kesän aikana nähty vissiin n 2-3 kertaa... tämä ratkaisu sopii todella hyvin ainakin minulle =))))) eipä tule turhia riitoja.... ja välimatkaa onneksi sen verran, ettei aina tavatessa edes jaksa riidellä =))))).





Elikkä hyvin menee kaikesta huolimatta!!!





Harvakseltaan piipahtelen palstoilla ja lueskelen joidenkin kuulumisia, mutta nyt alkaa aika taas olla vähissä ja mentävä kotihommiin, jotenka Lämpöiset rutistukset kaikille tutuille ja pirteää syksyn odotusta joka iikalle !!!



Terksuin Lätty

Olipa kiva löytää tuttu nimimerkki ja sen alta muitakin lisää. Kovin moni ei varmaan muista minua, koska en ollut ahkera keskusteluun osallistuja, enemmän luin muiden juttuja. Ja ihan alussa taisin käyttää eri nimimerkkejä, olisiko ollut ainakin katinka ja katja-71, siis silloin kun ei tarvinnut rekisteröityä.



Meillä on 2 poikaa, vanhempi 2v2kk ja nuorempi 6kk. Lapset pitävät minut tosi kiireisenä kotona, nuorempi ryömii joka paikkaan ja esikoisen kanssa saa olla silmät selässäkin kun on mustis ja hyppii pikkuveljen päälle ja kääntelee häntä ympäri. Joskus kun pojat sattuvat nukkumaan yhtä aikaa, yritän päästä lukemaan näitä sivuja, mutta enemmän olen liikkunut MSN-yhteisön palstoilla lapsettomuus takana sekä taapero/vauva.



LÄTYLLE suurkiitokset kun aikoinaan lapsettomuus-palstan perustit, sieltä sain todella paljon vastauksia mielessäni pyörineisiin kysymyksiin.



Nyt pitää lopettaa, isä ja esikoinen tulivat kotiin ja vauva kuuluu heräilevän myös...