Minusta ei ole lasten kanssa kotiin
En ymmärrä miten jotkut jaksavat ja ovat onnellisia. Energiaa riittää monen kilometrin vaunulenkkeihin vauvan ja taaperon kanssa. Kokataan superterveellisiä ruokia. Leikitään taaperon kanssa ja vauvallakin on hyvä olla, kaikki on niin onnellista. Ystäviäkin riittää ja varsinkin niitä kenellä on lapsia. Käydään vauvakahviloissa ja puistoissa ja ties missä.
Mä en jaksa. Olen väsynyt energia tuskin riittää makkarakeiton väsäämiseen. Kaikki tuntuu uuvuttavalle. Seinät kaatuu päälle ja olen yksinäinen. En jaksa käydä ulkona, olen yrittänyt pakotta itseni vaunulenkille, mutta ei siitä tule mitään olen vain väsyneempi sen jälkeen. Kun vauva nukkuu makaan vain sohvalla puoli unessa ja heiluttelen lelua taaperolle. Minulla ei ole ystäviä, joilla on lapsia ja niillä kenellä ei ole paljastuivat etteivät ole ystäviä. Olen myös yrittänyt käydää perhekahviloissa lasten kanssa yksin, mutta sekin vain uuvuttaa. Koko se rumba, että lapset pakataan vaunuihin ja hoitolaukkuun mukaan suurinpiirtein koko elämä, sitten bussilla sinne tänne. Vauvallekin tulee nälkä ja joudun imettämään jossakin julkisella paikalla ja taapero itkee samalla rattaissa, koska ei jaksa odottaa.
Kun mies tulee töistä kotiin ottaa se lapset viihdyttääkseen ja leikittääkseen. Mun ainut aikuinen sosiaalinen kontakti on mieheni ja oma äitini, muuten lässytän päivät pitkät vauva kieltä.
Ei musta ole tälläiseen, palaan töihin heti kun mahdollista!
Miten ihmeessä te teette sen, pärjäätte kotona kertokaa haluan tietää onko se joillekin oikeasti niin helppoa ja ihanaa?
Kommentit (83)
Ja mitä blogi kirjoitteluihin tulee, niin eihän kukaan siellä kehtaa kertoa niistä huonoista hetkistä ilman, että se heti perään mitätöidään jollain positiivisella lauseella.
"Välillä on rankkaa, mutta hetken he ovat pieniä"
"Väsyttää. Vauva 8kk herää kerran tunnissa, on herännyt synnäriltä asti, mutta ei tämä ikuisuutta kestä. On se vaan ihana"
Oikeesti sitä on väsynyt, kiukkuinen, krapulainen olo valvomisesta.
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 21:09"]En voi mitään sille, mutta väkisin tulee mieleen että tässä ne omat halut on aina ensisijalla. Ensin nainen on halunnut lapsen. Nainen saa sen. Nainen haluaa toisen lapsen, ja lyhyellä ikäerolla. Nainen saa toisen lapsen lyhyellä ikäerolla.
Nainen huomaa ettei kahden lapsen saaminen lyhyellä ikäerolla ollutkaan naisen juttu. Nainen haluaa takaisin sen elämänsä, mitä eli ennen kuin sai lapsensa. Nainen ei ollut ajatellutkaan, että se kotona olo olisi lapsen parhaaksi, vaan luuli että se olisi hänen parhaakseen. Kun näin ei ollut nainen lähtee töihin, lapset hoitoon vaikka lapset olisivat vielä tosi pieniä.
Minäminäminäminä. Hirveän käteväähän se on uhkailla, ettei vaan kykene olemaan kotona sen aikaa kun lapset siitä selkeästi hyötyisivät, vaikka jokainen psyykkisesti terve äiti siihen kykenee. Jotenkin musta alkaa tuntua, että siinä uhrautuvassakin äitiydessä oli omat puolensa. Ei menty täysin pois raiteiltaan, jos aikuisesta elämästään vuoden tai pari joutuu olemaan omassa kodissaan omien lastensa kanssa.
[/quote]
Eli sinusta on parempi, että apee pimahtaa vaikkapa niin kuin Kuopion äiti, koska muuten apee olisi itsekäs?
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 21:34"][quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 11:44"]
Moni täälläkin hehkutta kotiäitiyden ihanuutta, mutta missä te kaikki nyt olette?
[/quote] oon töissä tietenkin, lapseni on 18 vee.
[/quote]
Ja sä kirjoitat kuin 18-vuotias.
5 vuotias lapseni tuli juuri nyt sanomaan että olen paras äiti, että tälläistä äitiä hän olikin toivonut, että rakastastaA. Kysyin että ai vaikka aina tiuskin ja olen usein vihainen, lapsi vastasi että: niin oot aina niissä väleissä kuitenkin ihana. 54
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 22:00"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 21:29"]Miksei vauvakerhossa voi puhua homoliitoista? [/quote] Koska niitä ei kiinnosta puhua kuin Pena-Marjatan kakan väristä ja Kyllikin sormiruokailusta.
[/quote]
Teillä on siis aivan täydellisen ylimitoitetut odotukset perhekerhoista. Perhekerhojen pitäisi siis olla intiimejä ryhmäterapiasessioita, missä tuntemattomalla äidille pitää tilittää parisuhdeongelmat ja vitutukset ja väsymykset, missä pitää olla heti kaikkien paras kaveri, ja missä pitää puhua politiikkaa mutta ei tietenkään vääristä aiheista jne. Kertokaas, missäs tällaisia kokoontumisia on, missä tuntemattomalla ihmisellä on velvollisuus täyttää toisen ihmisen kaikki tarpeet reilun 1,5 tunnin aikana?
Jokainen aikuinen ihminen vastaa itse omista tarpeistaan. Se ei ole toisten vastuulla. Myös äiti voi osallistua kunnallispolitiikkaan ja järjestötoimintaan. Ilmaisia luento-ja keskustelutilaisuuksia on isommilla paikkakunnilla paljon. Mutta joo, tiedetään, ne eivät ole tismalleen sellaisia kuin nirso äityli nyt toivoisi, niissäkin on vääränlaisia ihmisiä puhumassa vääränlaisia asioita. Itsekään ei tietenkään voi perustaa kerhoa jossa voisi puhua näistä häntä kiinnostavista aiheista, koska ei vittu kiinnosta nähdä niin paljon vaivaa muiden ihmisten puolesta.;)
Lopputuloksena olen aina ajatellut, että jotkut ne vaan tykkää valittaa ja kiukutella, saada sillä vähän huomiota. Ehkä sekin on joku tärkeä selviytymiskeino, mistäs minä tiedän.
Minäkään en aio olla kotona. Yritämme lasta ja olen jo valmiiksi kehitellyt A-, B-, C- ja D -vaihtoehdot, mitä aion tehdä että saan pakolliset 9 kk kulumaan... En vain yksinkertaisesti ole hoivaihminen. Toki aion opettaa lasta kuitenkin jo hyvin pienenä.
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 22:00"][quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 21:29"]Miksei vauvakerhossa voi puhua homoliitoista?
[/quote]
Koska niitä ei kiinnosta puhua kuin Pena-Marjatan kakan väristä ja Kyllikin sormiruokailusta.
[/quote]
Ei VIERAIDEN kanssa noin vain homoliitoista puhuta. Et tunne heitä etkä heidän elämää. Eihän kukaan shakkikerhossakaan pari kertaa käyneenä ala puhua homoista tai muista aroista asioista.
AA kerhossa puhutaan alkoholista.
Heppakerhoissa hepoista.
Bänditreeneissä musiikista.
Miksi on niin paha asia puhua vauvakerhossa vauvojen asioista??!! Ja kyllä, kakka kiinnostaa jos siinä on jotain epätavallista ja on hyvä kuulla että muillakin on.
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 11:18"]
En ymmärrä miten jotkut jaksavat ja ovat onnellisia. Energiaa riittää monen kilometrin vaunulenkkeihin vauvan ja taaperon kanssa. Kokataan superterveellisiä ruokia. Leikitään taaperon kanssa ja vauvallakin on hyvä olla, kaikki on niin onnellista. Ystäviäkin riittää ja varsinkin niitä kenellä on lapsia. Käydään vauvakahviloissa ja puistoissa ja ties missä. Mä en jaksa.
[/quote]
En minäkään tuollaista jaksaisi. Sen sijaan on kiva olla vaan kotona.
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 22:08"]
Minäkään en aio olla kotona. Yritämme lasta ja olen jo valmiiksi kehitellyt A-, B-, C- ja D -vaihtoehdot, mitä aion tehdä että saan pakolliset 9 kk kulumaan... En vain yksinkertaisesti ole hoivaihminen. Toki aion opettaa lasta kuitenkin jo hyvin pienenä.
[/quote]
Nyt täytyy kysyä, miksi haluat lapsen jos et halua hoivata lasta? Teetkö muutkin ratkaisut elämässäsi siltä pohjalta, että jo valmiiksi tiedät ettet niistä nauti?
No, ei mulla helppoa ollut ...masennusta ja hermoomista, väsymystä.
mulla tuki myös oma mies ja äitini.
välilä pihan ja puiston äitejä ja kerhossa käytiin.
Jotenkin se kuitenkin oli sitä mitä halusin. Olla lasteni lähellä. Se on hienoa aikaa kuitenkin. En tiedä valitsisiko nyt samoin...no ehkä juu, mutta yrittäisin ottaa rennommin. Turha stressaamisen ja itsesyyttely veks. Ne oli niitä aiempia traumoja, joita nämä omat vauvat ja sitten omat pikkulapset toi esiin.
vauvakieltä en lässyttänyt. Puhuin ihan normaalisti.
Lauloin jaloin vaivalle.
paremmin voin silloin, kun muistin syödä ja liikkua ja nukkua...olin paremmassa kunnossa.
jäät tai et jää kotiin....Niin muista hoitaa omaa hyvinvointisi. Olet se tärkeä, jonka jaksaminen on tärkeä kaikkien kannalta. VAuva ja lapsi voi hyvin, kun äiti voi hyvin.
Hienoa, että sinulla on miehesi ja äitisi tukena.
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 22:11"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 22:08"]
Minäkään en aio olla kotona. Yritämme lasta ja olen jo valmiiksi kehitellyt A-, B-, C- ja D -vaihtoehdot, mitä aion tehdä että saan pakolliset 9 kk kulumaan... En vain yksinkertaisesti ole hoivaihminen. Toki aion opettaa lasta kuitenkin jo hyvin pienenä.
[/quote]
Nyt täytyy kysyä, miksi haluat lapsen jos et halua hoivata lasta? Teetkö muutkin ratkaisut elämässäsi siltä pohjalta, että jo valmiiksi tiedät ettet niistä nauti?
[/quote]
Mitä ihmettä? Lapset on täysin hoivattavia vain pienen hetken. Heistä kasvaa mahtavia persoonia ja vaikka "hoivaaminen" aina kuuluu jollain tavalla alaikäisten lasten hoitoon, niin en usko että tuo kirjoittaja tarkoitti sitä mitä luulet.
Meillä on kaksi lasta ja haluaisin vielä kolmannenkin, vaikka en ole hoivaaja-tyyppiä enkä edes pidä muiden ihmisten lapsista.
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 22:11"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 22:08"]
Minäkään en aio olla kotona. Yritämme lasta ja olen jo valmiiksi kehitellyt A-, B-, C- ja D -vaihtoehdot, mitä aion tehdä että saan pakolliset 9 kk kulumaan... En vain yksinkertaisesti ole hoivaihminen. Toki aion opettaa lasta kuitenkin jo hyvin pienenä.
[/quote]
Nyt täytyy kysyä, miksi haluat lapsen jos et halua hoivata lasta? Teetkö muutkin ratkaisut elämässäsi siltä pohjalta, että jo valmiiksi tiedät ettet niistä nauti?
[/quote]
Uskon, että tulen kyllä osaksi nauttimaan paljonkin vauva-ajasta. Kyse on lähinnä siitä, että jos minut pakotettaisiin pelkästään olemaan 9 kk vauvan kanssa, turhautuisin. Siksi olen suunnitellut tuolle ajalle kaikenlaista hyödyllistä suunnitelmaa ja varasuunnitelmaa. Olen aika kunnianhimoinen ja tarvitsen asioiden eteenpäin viemistä.
Meitä on monenlaisia ja kaikki ei vaan jaksa. Itse kuulun siihen ryhmään joka juuri bloggaa, tykkää käydä paikoissa lasten kanssa ja laittaa kotia. Töihinkin kyllä olen palaamassa. MUTTA miksi niitä, jotka ovat tyytyväisiä elämäänsä pidetään feikkeinä ja kusipäinä. Vain valittajat ovat niitä oikeita äitejä ja valitus naamioidaan ja toisten arvostelu oikeutetaan sanomalla, että olen realisti! Ja hoetaan että hei reality check, ja vaaleanpunaiset lasit pois päästä. Vauva/lapsiarki voi olla muös ihanaa eilä se tarkoita, etteikö meillä kaikilla ole huonoja päiviä. Tarkoitan vaan että antaa kaikkien kukkien kukkia. Jotkut kokevat arjen raskaaksi jotkut nauttivat siitä. Kaikille siis oma tyyli sallittakoot.
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 22:26"]
Meitä on monenlaisia ja kaikki ei vaan jaksa. Itse kuulun siihen ryhmään joka juuri bloggaa, tykkää käydä paikoissa lasten kanssa ja laittaa kotia. Töihinkin kyllä olen palaamassa. MUTTA miksi niitä, jotka ovat tyytyväisiä elämäänsä pidetään feikkeinä ja kusipäinä. Vain valittajat ovat niitä oikeita äitejä ja valitus naamioidaan ja toisten arvostelu oikeutetaan sanomalla, että olen realisti! Ja hoetaan että hei reality check, ja vaaleanpunaiset lasit pois päästä. Vauva/lapsiarki voi olla muös ihanaa eilä se tarkoita, etteikö meillä kaikilla ole huonoja päiviä. Tarkoitan vaan että antaa kaikkien kukkien kukkia. Jotkut kokevat arjen raskaaksi jotkut nauttivat siitä. Kaikille siis oma tyyli sallittakoot.
[/quote]
Meillä esikoisen vauva-aika meni yhdessä silmänräpäyksessä, nyt jälkeen päin kun asiaa miettii. Esikoinen oli alusta asti helposti ennakoitava ja tyytyväinen vauva, joka kolmikuisesta lähtien on nukkunut täysiä öitä heräämättä edes kipeänä mihinkään.
Minä kävin hänen kanssaan uimassa, lenkillä, kahviloissa, taidenäyttelyissä, kirjastossa, perhekahvilassa... tein samaan aikaan sukututkimusta ja luin monta mielenkiintoista kirjaa. Miehen kanssa meni hyvin, toivuin synnytyksestä hyvin. Kävimme etelässä parin viikon lomalla esikoisen ensimmäisenä jouluna. Ja minä en ole mikään kusipää, enkä näytellyt silloin mitään. KOSKAAN en hieronut meidän hyvää oloa ja arkea ja sitä, että ei väsyttänyt kenenkään naamalle. Ystäviä oli silti vaikea muista äideistä saada, kunnes sitten muutama avarakatseinen avasi oven minullekin :)
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 22:13"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 22:11"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 22:08"]
Minäkään en aio olla kotona. Yritämme lasta ja olen jo valmiiksi kehitellyt A-, B-, C- ja D -vaihtoehdot, mitä aion tehdä että saan pakolliset 9 kk kulumaan... En vain yksinkertaisesti ole hoivaihminen. Toki aion opettaa lasta kuitenkin jo hyvin pienenä.
[/quote]
Nyt täytyy kysyä, miksi haluat lapsen jos et halua hoivata lasta? Teetkö muutkin ratkaisut elämässäsi siltä pohjalta, että jo valmiiksi tiedät ettet niistä nauti?
[/quote]
Mitä ihmettä? Lapset on täysin hoivattavia vain pienen hetken. Heistä kasvaa mahtavia persoonia ja vaikka "hoivaaminen" aina kuuluu jollain tavalla alaikäisten lasten hoitoon, niin en usko että tuo kirjoittaja tarkoitti sitä mitä luulet.
Meillä on kaksi lasta ja haluaisin vielä kolmannenkin, vaikka en ole hoivaaja-tyyppiä enkä edes pidä muiden ihmisten lapsista.
[/quote]
Kuusi alapeukkua? Enkö mahdukaan täydellisten äitien muottiin?
Nautin vauva on niin ihana. :) hyvä tuliverkko, rakastava isä, lapsi kauan odotettu. Mulla on kavereita ja lenkkiseuraa. Kerhoon meen jos muuta en keksi. En ole siivousfriikki. Lenkkeilen, mutta seurassa ja käyn salilla ehkä kerran viikossa. Seksielämä kyllä vähän jäissä ja vauva sais mennä Hiukka aiemmin nukkuu, mutta en valita! Herää kerrna kaks yössä :) 1v kyseessä. Mutta uutta en heti aio tehdä, ainakin 3 vuotta ikäeroa toivon.
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 22:33"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 22:13"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 22:11"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 22:08"]
Minäkään en aio olla kotona. Yritämme lasta ja olen jo valmiiksi kehitellyt A-, B-, C- ja D -vaihtoehdot, mitä aion tehdä että saan pakolliset 9 kk kulumaan... En vain yksinkertaisesti ole hoivaihminen. Toki aion opettaa lasta kuitenkin jo hyvin pienenä.
[/quote]
Nyt täytyy kysyä, miksi haluat lapsen jos et halua hoivata lasta? Teetkö muutkin ratkaisut elämässäsi siltä pohjalta, että jo valmiiksi tiedät ettet niistä nauti?
[/quote]
Mitä ihmettä? Lapset on täysin hoivattavia vain pienen hetken. Heistä kasvaa mahtavia persoonia ja vaikka "hoivaaminen" aina kuuluu jollain tavalla alaikäisten lasten hoitoon, niin en usko että tuo kirjoittaja tarkoitti sitä mitä luulet.
Meillä on kaksi lasta ja haluaisin vielä kolmannenkin, vaikka en ole hoivaaja-tyyppiä enkä edes pidä muiden ihmisten lapsista.
[/quote]
Kuusi alapeukkua? Enkö mahdukaan täydellisten äitien muottiin?
[/quote]
Älä välitä alapeukuista.
Hyvän jakaminen ei ole mielestäni naamaan hieromista. Myös jatkuva oman olon vatvominen on hyvin itsekästä ja yksipuolista "ystävyyttä", jossa toista ihmistä käytetään roskakorina ja viedään energiat mennessään. Ei sekään ole reilua, saati hyvää käytöstä. Lisää hyvän mielen jakajia. Suomalaiset ovat vain niin kateellisia ja ajattelevat aina kaiken itsensä kautta: "toi kehuu vaan, et muita vituttais." ...just...
Elämässä pitää olla muutakin. Oma harrastus, intohimo, omat ystävät ja ehdottomasti oma identiteetti eli lupaus kiinnostavasta työstä.
Olen viihtynyt kotona tietyn ajan, koska ajattelen oikeasti, että se on tärkeintä elämässä. Töissä olen vielä vuosikymmeniä, mutta nyt voin ulkoilla, kahvitella, tavata ystäviä ja haistella vauvaa :)
Vaikutat minustakin AP masentuneelta. Nuku yhdet kunnon yöunet jonkun avulla ja syö hyvin, hoida kuntoasi ja itseäsi. Muuten et jaksa hoitaa lapsiasi ja sinua kaduttaa 15 vuoden päästä.
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 21:29"]Miksei vauvakerhossa voi puhua homoliitoista?
[/quote]
Koska niitä ei kiinnosta puhua kuin Pena-Marjatan kakan väristä ja Kyllikin sormiruokailusta.