Nykyään hoitajat eivät tiedä että (elävää) potilasta EI IKINÄ viedä ovesta jalat edellä!!!

Mihin se perustuu ettei saisi viedä jalat edellä? Johonkin ihme uskomukseen, eikä mihinkään oikeaan syyhyn?

Eikös kaikkien hoitotyön käytäntöjen tulisi perustua tutkimuksiin/tieteelliseen näyttöön eikä mihinkään uskomuksiin?

Itse kyllä haluaisin tulla kärrätyksi jalat edellä. Voisin kuvitella että pää/selkä edellä tulisi huono olo (en tykkää esim. bussissakaan istua selkä menosuuntaan). Jalat edellä on luonnollisempikin; kyllähän ihmiset normaalistikin kulkee jalat ja kasvot menosuuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen on käytännön syyt, miksi nimenomaan viedään.

Ikinä ei saa viedä.

Joudat sitten varmaan itse kävelemään. Kyllä se vaan niin on että joskus esim. saliin tai kuvaushuoneeseen mennään laitteiden takia jalat edellä. Se on ihan sama, mihin taikoihin uskot. Eikä muuten ole hoitajan työuran pituudesta kiinni.

Kai se potilaan pitää jostain pystyä päättelemään, onko hän elävä vai kuollut. Jos ei vaikka huomannut vielä kuolleensa, jalat edellä on merkki josta pitäis viimeistään tajuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jalat edellä näet minne sinua viedään. Paareilla rappusia alas viedessä ei ole mukavaa olla pää alaspäin. Vanha uskomusjuttu. (Vaikka koulussa saatetaan vielä näin opettaa)

Eikö niissä sairaaloissa ole hissejä??

Sairaalassa varmaankin on hissit, mutta jos ambulanssi hakee minut kotoa, niin ei paarit mahdu hissiin, vaan kannaetaan portaita. Olisi tosi ikävvää, jos kannettaisiin pää edellä.

Vierailija kirjoitti:

Onko tähä hölmöilyyn joku lääketieteellinen peruste?

Tämä.

Aika huolestuttavaa jos sairaanhoidossa jokin menettely perustuu täysin perusteettomaan uskomukseen.

Vierailija kirjoitti:

Mihin se perustuu ettei saisi viedä jalat edellä? Johonkin ihme uskomukseen, eikä mihinkään oikeaan syyhyn?

Eikös kaikkien hoitotyön käytäntöjen tulisi perustua tutkimuksiin/tieteelliseen näyttöön eikä mihinkään uskomuksiin?

Itse kyllä haluaisin tulla kärrätyksi jalat edellä. Voisin kuvitella että pää/selkä edellä tulisi huono olo (en tykkää esim. bussissakaan istua selkä menosuuntaan). Jalat edellä on luonnollisempikin; kyllähän ihmiset normaalistikin kulkee jalat ja kasvot menosuuntaan.

Moni on automatkalla kuollut. Johtuu varmaan siitä että kuljetaan jalat edellä.

"Tämä on yksi kaikkein tyhmimpiä sääntöjä."

Varmaan kannattaa lääketieteen sijaan turvautua johonkin pyhiin taikamenoihin, jos haluaa niiden mukaan elää.

Ainoa looginen selitys minkä keksin on, että sängyt ovat yleensä niin, että pää on seinää päin, joten on helpompi napata kiinni sängyn jalkopäästä ja lähteä lykkäämään. Vai monellako teistä on kotona sänky niin että jalat ovat seinää päin ja pää keskilattialle?

Ja toinen mikä tulee mieleen on, että kun hoitaja näkee potilaan kasvot, hän voi paremmin tarkkailla potilaan tilaa.

Jos potilas pyytää kärräämään jalat edellä (esim. koska pää/selkä menosuuntaan tulee huono olo), voiko hoitajat kieltäytyä pelkästään vedoten tuollaiseen uskomukseen?

Vierailija kirjoitti:

Ainoa looginen selitys minkä keksin on, että sängyt ovat yleensä niin, että pää on seinää päin, joten on helpompi napata kiinni sängyn jalkopäästä ja lähteä lykkäämään. Vai monellako teistä on kotona sänky niin että jalat ovat seinää päin ja pää keskilattialle?

Ja toinen mikä tulee mieleen on, että kun hoitaja näkee potilaan kasvot, hän voi paremmin tarkkailla potilaan tilaa.

Nämä olisi kyllä loogiset ja perustellut syyt.

Mutta tuota jalat edellä kärräämistä usein perustellaan vain ja ainoastaan jollain vanhalla uskomuksella.

Vierailija kirjoitti:

Onko tähä hölmöilyyn joku lääketieteellinen peruste?

Sota-ajan triagé. Jalat edellä kuskattava ei ole enää kiireellinen.

Vierailija kirjoitti:

Jos potilas pyytää kärräämään jalat edellä (esim. koska pää/selkä menosuuntaan tulee huono olo), voiko hoitajat kieltäytyä pelkästään vedoten tuollaiseen uskomukseen?

Olin kesällä leikkauksessa, jonka jälkeen puhekiellossa. Heräämöstä osastolle lähtiessämme viittelöin hoitajalle, että mahdollisimman tasaista ja hidasta kyytiä, etten oksenna. Hoitaja taisi ymmärtää käsimerkkini ja totesi ääneen, että niin, nykyäänhän on sallittua kuljettaa potilasta jalat edellä, niin mennäänpä sitten niin päin. Onneksi ymmärsi, sillä osastolla jouduin kuitenkin pidättelemään oksennusta kolmisen tuntia, kun lääkkeet eivät tehonneet...

Kuolleet menee jalat edellä, totta. Kaikki elävät eivät kuitenkaan halua mennä pää edellä, se tuntuu keljulta. Joskus ei ole ehkä aikaa miettiä, miten päin mennään.

Mutta lähtökohta itsellä työssä on se, että jalat edellä kuljetetaan vain vainajia.

Eikös sellainen sanontakin ole, että lähden vain jalat edellä.

Sairaalassa haluaisin mennä jalat edellä, että näkee mihin mennään. Ja ambulanssissakin mielellään pää edellä autoon että jalat on auton perällä. Jos joku kolaroi lanssin perään, jalat perällä saattaa vielä selvitä hengissä, mutta jos Scanian etupuskuri osuukin päähän, se on varma kuolema.

Keulapuolella korin rusentumisvaraa on enemmän kun lanssin keula ja ohjaamo on siinä välissä puskurina...

Onko tällainen tapa myös muissa maissa vai vaan Suomessa?

Kyllä pitäisi olla ihan perustellut konkreettiset syyt. Ehkä joskus siitä on ollut hyötyä (sota-aikana?) että kuolleet kuljetetaan jalat edellä ja elävät pää edellä (näkee heti onko kyseessä kiireellinen potilas vai vainaja?) En tosiaan tiedä mikä merkitys tällä aiemmin on ollut, mutta ainakaan nykyään ei taida olla mitään merkitystä tuollaisella. Se että kärrätään elävää pää edellä ja kuollutta jalat edellä tai toisinpäin, ei vaikuta mitenkään. Korkeintaan elävän pää edellä kuljettaminen vaikuttaaa haitallisesti koska siitä voi tulla huono olo ja saattaa olla potilaalle myös ahdistavaa.

https://www.kirjastot.fi/kysy/mista-on-lahtoisin-tapa-kuljettaa

Jo 2000-luvun alussa ammattikorkeassa opetettiin, että toi on ihan höpöhöpö legendaa. Meille opetettiin, että nimenomaan on huomaavaisempaa viedä jalat edellä, jolloin potilas näkee mihin mennään. Vähentää pahoinvointiakin kun ei tarvi olla selkä menosuuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa looginen selitys minkä keksin on, että sängyt ovat yleensä niin, että pää on seinää päin, joten on helpompi napata kiinni sängyn jalkopäästä ja lähteä lykkäämään. Vai monellako teistä on kotona sänky niin että jalat ovat seinää päin ja pää keskilattialle?

Ja toinen mikä tulee mieleen on, että kun hoitaja näkee potilaan kasvot, hän voi paremmin tarkkailla potilaan tilaa.

Muutaman kerran olen joutunut tilanpuutteen takia (ei ole mahtunut kääntymään tai ei olisi ollut järkevää jäädä käyttämään aikaa juuri siihen kääntyilemään) lyhyitä matkoja. Käännän kyllä sopivassa kohdassa mahdollisimman nopeasti ja jostain olen itsekin oppinut, että se on paha virhe (en muista onko koulussa se opetettu, tai jossain työpaikassa) kuljettaa jalat edellä. Näissä "pakollisissa" tilanteissa olen pyytänyt anteeksi potilaalta. 

Kotihoidon aikana olen kantanut paareilla asiakasta rappusia neljännestä kerroksesta ja se oli eri tilanne toki.

Sairaalasängyissä on muuten säätö jalkopäässä (jarru/vapaa/suunta - pitää pyörät suorassa kuljetuksen aikana). Säätö tehdään jalalla polkaisemalla. Ne on siis oikein suunniteltu pää edellä kuskaukseen.