Nykyään hoitajat eivät tiedä että (elävää) potilasta EI IKINÄ viedä ovesta jalat edellä!!!

Vierailija kirjoitti:

Ainahan pitäisi viedä jalat edellä, että näkee minne on menossa ja pienempi riski törmätä pää edellä ovenpieliin. Tämä taas näitä taikauskoja sairaalapiireissä.

Otetaan uusiksi; kuljetuksen aikaiset pyörien säädöt tehdään sängyn jalkopäästä, jalalla. Kuulostaa piperrykseltä, mutta potilaskuljettaja ei työnnä aikuista potilasta sängyllä minnekään ilman niitä, ainakaan enää toisena työpäivänään. Satunnaiskeikka vielä menee.

Tota, mitä helvetin väliä? Miten se sänky nyt sattuu parhaiten kulkemaan ja on helpointa niin sillee mennään.

Olin lähinnä istuvassa asennossa, tulossa operaatiosta jalat edellä. Oli pelkkä sairaalan aamutakki päällä, ei edes kalsareita. Koko yksikkö oli jossain palaverissä tai syntymäpäiväjuhlassa tms. siinä kerroksen vastaanotossa. Olo oli kuin kuuluisuudella alasti, kun ne jätti minut siihen joksikin aikaa. Olin kuin juhlakalu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jalat edellä näet minne sinua viedään. Paareilla rappusia alas viedessä ei ole mukavaa olla pää alaspäin. Vanha uskomusjuttu. (Vaikka koulussa saatetaan vielä näin opettaa)

Eikö niissä sairaaloissa ole hissejä??

Sut voidaan hakea vaikka kotoa paareilla,hissiin ei mahdu vaikka sellainen olisi.

Ihan tyhmä uskomus, joka joutaisi romukoppaan. Ei muualla Euroopassa ole moista taikauskoa, kuin Suomessa.[/quote]

Ketjussa on monta kertaa selitetty, että kyse ei ole uskomuksesta tai taikauskosta, vaan sekä vanhasta tavasta että helpoimmasta käytännöstä, koska pyörien lukitus on vuoteen jalkopäässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos potilas pyytää kärräämään jalat edellä (esim. koska pää/selkä menosuuntaan tulee huono olo), voiko hoitajat kieltäytyä pelkästään vedoten tuollaiseen uskomukseen?

Kysymys ei ole uskomuksesta, vaan sodanaikaisesta tavasta, joka on jäänyt elämään. Vanhusten ja erityisesti sotaveteraanien kanssa tavan noudattaminen on erittäin tärkeää, mutta totta kai vuodetta voidaan kuljettaa myös toisin päin potilaan toivoessa.

Mihin se sitten liittyy? Nyt ei ole sota tai muukaan katastrofitilanne eikä tuolle "säännölle" ole mitään perusteita. Jalat edellä kärrääminen ei tee ihmisestä kuollutta.

Noudattaako tota "sääntöä" nykyään ennemminkin vanhemmat hoitajat (joilla tämä iskostuneena päähän) vai myös nuoremmat/nykyisin valmistuvat?

Todella outoa että pitäisi viedä pää edellä kun kerta se on potilaalle epämukavaa. Jos kerta hoitotyön tulee olla näyttöön perustuvaa ja potilaan hyvinvointiin tähtäävää jne, luulisi että tosta pää edellä kuljettamisesta luovuttaisiin (paitsi niissä tapauksissa kun se käytännön syistä on välttämätöntä).

Kun vainaja viedään kirkkoon siunattavaksi, arkku kannetaan alttarille pää edellä. Siunauksen jälkeen lähdetään kantamaan hautaan jalat edellä.

Minun lapseni joutui pienenä leikkaukseen. Kyllä todellakin huomautin hoitajalle, joka hänen sänkyään lähti työntämään, että minun lastani ei jalat edellä leikkaussaliin viedä. Tuijotti hetken huuli pyöreänä ja käänsi sitten sen pikkuisen lastensängyn ympäri.

Itse olen ollut leikkauksessa kolmasti. Aina on työnnetty jalat edellä. Eihän se potilas siinä sängyssä maatessaan joka tapauksessa näe eteensä, vietiin miten päin tahansa. Eri asia jos lykätään tuolissa.

Vierailija kirjoitti:

Kun vainaja viedään kirkkoon siunattavaksi, arkku kannetaan alttarille pää edellä. Siunauksen jälkeen lähdetään kantamaan hautaan jalat edellä.

Minun lapseni joutui pienenä leikkaukseen. Kyllä todellakin huomautin hoitajalle, joka hänen sänkyään lähti työntämään, että minun lastani ei jalat edellä leikkaussaliin viedä. Tuijotti hetken huuli pyöreänä ja käänsi sitten sen pikkuisen lastensängyn ympäri.

Itse olen ollut leikkauksessa kolmasti. Aina on työnnetty jalat edellä. Eihän se potilas siinä sängyssä maatessaan joka tapauksessa näe eteensä, vietiin miten päin tahansa. Eri asia jos lykätään tuolissa.

Siis minua ei ole viety jalat vaan PÄÄ edellä. Sori, katson Elämäni biisiä tässä samalla...

Juu ei välitä. Leikkaussalista huoneeseen jalat edellä välittämättä mun tunteista.

Silloin kun mun tosikko syntyi lähdettiin synnytyssalista vauhdilla leikkaussaliin ja joka käänteessä pitivät huolen, että jalat edellä ei menty. Paitsi hissistä ulos ja sitäkin pahoittelivat. Kukaan ei kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos potilas pyytää kärräämään jalat edellä (esim. koska pää/selkä menosuuntaan tulee huono olo), voiko hoitajat kieltäytyä pelkästään vedoten tuollaiseen uskomukseen?

Kysymys ei ole uskomuksesta, vaan sodanaikaisesta tavasta, joka on jäänyt elämään. Vanhusten ja erityisesti sotaveteraanien kanssa tavan noudattaminen on erittäin tärkeää, mutta totta kai vuodetta voidaan kuljettaa myös toisin päin potilaan toivoessa.

Mihin se sitten liittyy? Nyt ei ole sota tai muukaan katastrofitilanne eikä tuolle "säännölle" ole mitään perusteita. Jalat edellä kärrääminen ei tee ihmisestä kuollutta.

Ei liity sotaan vaan siunaamiseen ja hautauskulkueeseen. Arkku kannetaan hautaan jalat edellä. Se on huono enne, jos samalla tavalla viedään leikkaussaliin.

Kenellä tahansa on pelokas ja hutera olo, kun on puoliksi pöhnässä lääkityksestä ja ollaan viemässä nukutukseen ja leikkaukseen. Selällä maatessa hidasta kävelyvauhtia mennessä ei kunnolla edes tiedä, mihin suuntaan sänky liikkuu. Vaikka se liikkuisi jalatkin edellä.

Kun viedään pää edellä, näkee samalla hoitajan kasvot ja voi rupatella hänen kanssaan. Monia se rauhoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni joutui pienenä leikkaukseen. Kyllä todellakin huomautin hoitajalle, joka hänen sänkyään lähti työntämään, että minun lastani ei jalat edellä leikkaussaliin viedä. Tuijotti hetken huuli pyöreänä ja käänsi sitten sen pikkuisen lastensängyn ympäri.

Liittyykö tuohon (sinulla sekä muilla jotka ei halua että viedään jalat edellä) joku uskomus että jos esim. vietäisiin leikkaussaliin jalat edellä silloin potilas kuolee leikkauksessa?

Sellainen on täysin taikauskoa.

Eli tälle säännölle ei monesti näytä olevaan mitään syytä tai perusteita. Silloin kyse on uskomuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Arkku kannetaan hautaan jalat edellä. Se on huono enne, jos samalla tavalla viedään leikkaussaliin.

Silloin kyse on täysin taikauskosta. Miten sellaista hömppää voidaan toteuttaa sairaanhoidossa? Ja että siitä on tullut niin yleinen käytäntö jota ihan "määrätään" ylläpitämään... Käsittämätöntä.

Selkeästi vainoharhaisten mielensäpahoittajien uskomusjuttu.

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan naiset menee hautajaisiinkin lenkkareissa ja lenggingseissä.

Kesällä hautajaisissa vanhemmalla rouvalla musta hame ja kiinnitin jotenkin huomion ettei ollut kuuman kesäpäivän takia laittanut sukkahousuja hänellä oli lyhyet nilkkasukat jaloissaan. Hän vei kukkatervehdyksen arkun viereen ja kun kumartui niin sivulla istuessani huomasin ettei hänellä ollut alushousuja. Ei tullut kuuma ja ilma vaihtui. Mietin että moniko huomasi saman asian kuin minä. Myöhemmin muistotilaisuudessa samainen rouva istui jalat vähän raollaan ja hame oli noussut ylemmäs niin selvästi näkyi hameen alle. Rouva ei varmaan ajatellut sen kummempia.

Koskaan elävää ei viedä jalat edellä. Ajatelkoot tietämättömät mitä tahansa, mutta näin olen oppinut ja näin toiminut. Vainaja viedään jalat edellä. Hoitoalalla olen ollut 32 vuotta.

Taikauskoista löpinää. Ei kuulu lääketieteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Kun vainaja viedään kirkkoon siunattavaksi, arkku kannetaan alttarille pää edellä. Siunauksen jälkeen lähdetään kantamaan hautaan jalat edellä.

Minun lapseni joutui pienenä leikkaukseen. Kyllä todellakin huomautin hoitajalle, joka hänen sänkyään lähti työntämään, että minun lastani ei jalat edellä leikkaussaliin viedä. Tuijotti hetken huuli pyöreänä ja käänsi sitten sen pikkuisen lastensängyn ympäri.

Itse olen ollut leikkauksessa kolmasti. Aina on työnnetty jalat edellä. Eihän se potilas siinä sängyssä maatessaan joka tapauksessa näe eteensä, vietiin miten päin tahansa. Eri asia jos lykätään tuolissa.

Se, että vainaja kannetaan jalat edellä kirkosta siunauksen jälkeen, johtuu ihan käytännön seikoista, ei uskomuksista ja helpompi kantajille, koska vainaja lasketaan hautaan pää puoli hautakiveen päin ja se taas johtuu, hautarauhasta, kun suurin osa ihmisistä on hautakiveen päin ja kun uusia hautoja kaivetaan vierellä, muiden vainajien luita ei tule esille esim. pääkalloa.

Eli jalat edellä kantaminen kirkosta perustuu puhtaasti käytännön asioihin.

Jos kysymys on pienestä lapsesta, niin yleensä vanhemmat kantavat arkun sylissä ja lapsivainaja tulee kirkosta poikittain.

Aloitus kuuluu samaan sarjaan, kuin ettei pidä kävellä tikapuiden alta tai jos tikka hakkaa seinää, niin silloin joku kuolee jne.

Usein nämä taikauskot, perustuvat ihan järkisyihin esim. tikkaiden alla käveliminen, joka altistaa tapaturmalle, tikka kun hakkaa seinää, seinä vaurioituu jne. Ja pää edellä, perustuu kirkossa ihan järkisyihin ja käytännöllisyyteen.