Päiväkodin opettajan surullinen havainto harrastuksista : lapsi valittaa ettei jaksaisi

"Päivähoito on lapsille todella kuormittavaa. Tarhatädit voisivat keskittyä siihen että miten saavat hoitopaikasta vähemmän kuormittavan.[/quote]

Ei taida tarhatädeillä kuule olla valtuuksia moiseen, sillä tarhatätien täytyy toimia annetun varhaiskasvatus sisällön mukaisesti , minkä toiminta on lain mukaan määritelty? Samoin varhaiskasvatuksen opettajan joka sen pedagogisen toiminta sisällön sille ryhmälleen suunnittelee?

Ei tarhatädit voi sanoa että otetaas muksut rennosti  tämä viikko. Tarhatädit (hoitajat) menevät sen toiminnan viikko-suunnitelman mukaisesti jonka opettaja pitkälti on laatinut?

Korjatkaa jos olen tajunnu homman väärin?

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on, että ne päiväkodin työntekijät ovat aivan älyttömiä kyyliä ja kyttääjiä. Päivittäin täälläkin jotain valittamassa aina.

Samaa mieltä, perusnegatiivista porukkaa voi lapsiparkoja kun joutuvat viettämään tuollaisten tätien kanssa päivät. Jos jotain uskaltaa heille kritisoida niin tietää, että saa takaisin jotenkin kun eivät siedä kritiikkiä. Kuulin jostain, että kun kuntien on pakko työllistää, niin kuntien tehotyöllistettävät työllistyvät juuri esim. päiväkoteihin ja vanhusten yksiköihin ja pääsevät pätemään niissä.  Meillä päiväkodin opettaja oli aina kuin nukkuneen rukous, aina väsyneen oloinen heti aamusta ja sama iltapäivällä. Ketään oikein pirteää en koskaan nähnyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usiempien päiväkotien puolesta todellakin järjestetään päivän aikana vaikka millaista toimintaa, ikä- ja viiteryhmän mukaisesti.

Lapset saavat jopa joissain paikoissa vuorollaan kukin itse toivoa tekemistä oman kiinnostuksensa kohteen mukaisesti.

Eli kun vanhemmat seuraavat vaikkapa viikko-ohjelman sisältöä siitä, mitä kaikkea siellä viikon kuluessa tapahtuu ja tehdään,

voidaan näin varmistaa, ettei se lapsi kuormitu liikaa vielä harrastaessaan useita eri taitoja päiväkotipäivän jälkeen.

Hoitopaikat eivät todellakaan ole enää mitään säilöntäpaikkoja.

Siellä tehdään ja toimitaan aktiivisesti lapsien kanssa, suunnitellen viikon ja päivien toiminta vallitsevien varhaiskasvatuskriiterien mukaisesti.

Toimintaan on aikaa paljon vähemmän kuin ennen kiitos lisääntyneiden paperitöitä ja palaverien sekä vähentyneen henkilökunnan. Lastentarha oli aito kasvatuspaikka siinä missä tämän päivän varhaiskasvatusyksikkö on lähinnä säilömispaikka. Toki siitä säilömisestä tehdään tosi hienot suunnitelmat."

Kyllä.

Osuit asian ytimeen, mistä on juurikin kysymys siinä, että alalta on joukkopako pois muihin ammatteihin.

Laitettu heidät aivan liian lujille työssään siten, että heidän työnkuvaa räjäytetty sellaisiin mittasuhteisiin että heidän on venyttävä aivan älyttömiin työtehtäviin päiväkotipäivän aikana. Osa venyy, osa ei. Osa kai roudaa töitä jopa kotiinsa että pystyy tehdä työnsä kunnolla ja annetun ennakolta suunnitellun aikataulun sisällä?

Tätähän se on kaikissa kunnallisissa töissä. Lääkärit, opettajat, sossut ja sairaanhoitajat ovat kaikki hankehumpan uuvuttamina joukkopaossa kuntasektorilta. Ei se päiväkoti muita ihmeellisempi ole.

Itseni on sanottava, että harrastukset jaksoi ja oikein odotti niitä ja piristyi harrastuksista mutta päiväkoti väsytti. Sanoi, että siellä on tylsää. Saman vaikutelman sain itsekin koko toiminnasta, apaattista ja energitöntä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten tuohon vastataan, että kyllä vanhempi itse tietää mikä on sopiva määrä harrastuksia omalle lapselle.

Vaikka pitäisi siltä lapselta kysyä mikä on sopiva määrä.

Onhan hienoa sanoa että meidän lapsi harrastaa ratsastusta, viulun soittoa ja kuviosukellusta sekä balettia kuin myös jääkiekkoa.

Lasten harrastuksilla koetetaan kohottaa egoa, kun suuri osa on alunperin kotoisin pellon takaa metsän reunasta. Leikitään että kalliista harrastuksista mainitseminen nostaa statusta sosiaalisessa viiteryhmässä. Lasten etu ei todella vaadi sitä. Ei ihme että teinit jo voivat pahoin. Eikö riitäisi että kerrotaan siivoojan käyvän kotona.

Mun kaveri on just tuollainen. Pätee lastensa hienoilla harrastuksilla, asuvat muka-hienolla alueella isossa omakotitalossa, koulut valittu huolella, kaikki tehdään lasten ehdoilla, siivooja käy tietysti ettei lasten vaan tarvitse osallistua kotitöihin. Ovatkin aika vieraantuneita oikeasta elämästä.

Mikä on oikeata elämää?

Esimerkiksi siivoaminen

Eli se joka siivoaa jollain tavalla kotiaan elää mielestäsi oikeanlaista elämää? Väitän että suurinosa työssäkäyvistä vanhemmista ulkoistaisi mielellään osan kodin siivouksesta jos siihen olisi taloudelliset mahdollisuudet ja tekisi siivouksesta vapautuvan ajan jotain ihan muuta. Se että jollain käy siiivooja ei tarkoita sitä että se siivooja on siellä kotona 24/7 ja perheelle ei jää mitään kodin siivoustöitä tehtäväksi eli älä huoli hekin elävät välillä ihan sitä "oikeaa elämää".

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä, miten päiväkoti-ikäisten kanssa edes pystyy pyörittää harrastusrumbaa. Vaikka hakee jo klo 16, niin se ilta on todella lyhyt sisältäen kaiken pakollisen ruuanlaittoineen ja syömisineen. Tuohon kun ymppää vielä jonkun harrastusmenon, niin eihän sen lapsen kanssa jää yhtään sellaista kiireetöntä yhteistä aikaa, mitä pienet (ja toki isommatkin lapset) kaipaa.

Minä en ymmärrä sitäkään, miten kukaan vanhempi jaksaa pyörittää sellaista arkea. Kun ensin tekee tavallisen työpäivän ja hakee lapsen päiväkodista, sitten syödään, niin miten kukaan jaksaa vielä kuljettaa lasta harrastuksiin ja takaisin kotiin illan päätteeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usiempien päiväkotien puolesta todellakin järjestetään päivän aikana vaikka millaista toimintaa, ikä- ja viiteryhmän mukaisesti.

Lapset saavat jopa joissain paikoissa vuorollaan kukin itse toivoa tekemistä oman kiinnostuksensa kohteen mukaisesti.

Eli kun vanhemmat seuraavat vaikkapa viikko-ohjelman sisältöä siitä, mitä kaikkea siellä viikon kuluessa tapahtuu ja tehdään,

voidaan näin varmistaa, ettei se lapsi kuormitu liikaa vielä harrastaessaan useita eri taitoja päiväkotipäivän jälkeen.

Hoitopaikat eivät todellakaan ole enää mitään säilöntäpaikkoja.

Siellä tehdään ja toimitaan aktiivisesti lapsien kanssa, suunnitellen viikon ja päivien toiminta vallitsevien varhaiskasvatuskriiterien mukaisesti.

Toimintaan on aikaa paljon vähemmän kuin ennen kiitos lisääntyneiden paperitöitä ja palaverien sekä vähentyneen henkilökunnan. Lastentarha oli aito kasvatuspaikka siinä missä tämän päivän varhaiskasvatusyksikkö on lähinnä säilömispaikka. Toki siitä säilömisestä tehdään tosi hienot suunnitelmat.

Tää on niin totta. Jos on hankehumppaa koulussa niin on sitä myös jo varhaiskasvatuksen tasolla. Palaveerataan ja pyöritetään papereita, ollaan ties missä työryhmissä joihin kuluu ihan mielettömät määrät työaikaa. Kaikki se on pois olennaisesta, eli ajasta lasten kanssa.

T. Lastenhoitaja

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksen opettaja. Mitään "päiväkodin opettajia" ei ole olemassa.

Kyllä on hienon tittelin tarhantädit itselleen keksineet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä, miten päiväkoti-ikäisten kanssa edes pystyy pyörittää harrastusrumbaa. Vaikka hakee jo klo 16, niin se ilta on todella lyhyt sisältäen kaiken pakollisen ruuanlaittoineen ja syömisineen. Tuohon kun ymppää vielä jonkun harrastusmenon, niin eihän sen lapsen kanssa jää yhtään sellaista kiireetöntä yhteistä aikaa, mitä pienet (ja toki isommatkin lapset) kaipaa.

Minä en ymmärrä sitäkään, miten kukaan vanhempi jaksaa pyörittää sellaista arkea. Kun ensin tekee tavallisen työpäivän ja hakee lapsen päiväkodista, sitten syödään, niin miten kukaan jaksaa vielä kuljettaa lasta harrastuksiin ja takaisin kotiin illan päätteeksi?

Niin mietippä niitä perheitä joissa on enemmän kuin yksi lapsi ja vanhemmat jaksavat onneksi kuljettaa ne kouluikäiset harrastuksiin eivätkä sano heille että et voi harrastaa kun tämä pienempi sisarus käy vielä päiväkodissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten tuohon vastataan, että kyllä vanhempi itse tietää mikä on sopiva määrä harrastuksia omalle lapselle.

Vaikka pitäisi siltä lapselta kysyä mikä on sopiva määrä.

Onhan hienoa sanoa että meidän lapsi harrastaa ratsastusta, viulun soittoa ja kuviosukellusta sekä balettia kuin myös jääkiekkoa.

Lasten harrastuksilla koetetaan kohottaa egoa, kun suuri osa on alunperin kotoisin pellon takaa metsän reunasta. Leikitään että kalliista harrastuksista mainitseminen nostaa statusta sosiaalisessa viiteryhmässä. Lasten etu ei todella vaadi sitä. Ei ihme että teinit jo voivat pahoin. Eikö riitäisi että kerrotaan siivoojan käyvän kotona.

Mun kaveri on just tuollainen. Pätee lastensa hienoilla harrastuksilla, asuvat muka-hienolla alueella isossa omakotitalossa, koulut valittu huolella, kaikki tehdään lasten ehdoilla, siivooja käy tietysti ettei lasten vaan tarvitse osallistua kotitöihin. Ovatkin aika vieraantuneita oikeasta elämästä.

Mikä on oikeata elämää?

Esimerkiksi siivoaminen

Jos perheessä käy kerran viikossa siivooja niin luuletko ettei itse tarvitse tehdä enää mitään. Nykyään siivojan käyttö on ihan arkipäivää. Itse ainakin haluan käyttää rahani siivojaan ja käyttää vapautuneen ajan johonkin mieluisempaan. Toki se raha on sitten jostain muualta pois, mutta ne on niitä elämän valintoja. Olen nuorena siivonnut ihan työkseni opiskelun ohella ja tykkään, että koti on siisti, joten siivoan edelleen päivittäin. En koe, että hieman vähentynyt siivoustaakka olisi "oikeasta elämästä' pois vaan parantaa elämänlaatua. Myös 75 vuotiaalla äidilläni käy siivoja. Hänellä sairaus joka vaikeuttaa liikkumista, mutta saisi varmaan siivottua oman kotinsa hiljokseen. Siihen menisi kuitenkin hirveästi aikaa ja nyt hän voi tavata sillä ajalla ystäviä tai tehdä muuta mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä, miten päiväkoti-ikäisten kanssa edes pystyy pyörittää harrastusrumbaa. Vaikka hakee jo klo 16, niin se ilta on todella lyhyt sisältäen kaiken pakollisen ruuanlaittoineen ja syömisineen. Tuohon kun ymppää vielä jonkun harrastusmenon, niin eihän sen lapsen kanssa jää yhtään sellaista kiireetöntä yhteistä aikaa, mitä pienet (ja toki isommatkin lapset) kaipaa.

Minä en ymmärrä sitäkään, miten kukaan vanhempi jaksaa pyörittää sellaista arkea. Kun ensin tekee tavallisen työpäivän ja hakee lapsen päiväkodista, sitten syödään, niin miten kukaan jaksaa vielä kuljettaa lasta harrastuksiin ja takaisin kotiin illan päätteeksi?

Niin mietippä niitä perheitä joissa on enemmän kuin yksi lapsi ja vanhemmat jaksavat onneksi kuljettaa ne kouluikäiset harrastuksiin eivätkä sano heille että et voi harrastaa kun tämä pienempi sisarus käy vielä päiväkodissa.

Vanhemmat opettakoot lapset itse kulkemaan harrastuksiinsa. Kaikessa näköjään pitää passata; kuskata kouluun ja harrastuksiin, teettää kodin siivoukset ulkopuolisella siivoojalla, auttaa koulutehtävissä, pakata koululaukku lapsen puolesta, tehdä eväät jne. Opettakaa lapsenne vähän omatoimisemmiksi, siitä on heille hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten tuohon vastataan, että kyllä vanhempi itse tietää mikä on sopiva määrä harrastuksia omalle lapselle.

Vaikka pitäisi siltä lapselta kysyä mikä on sopiva määrä.

Onhan hienoa sanoa että meidän lapsi harrastaa ratsastusta, viulun soittoa ja kuviosukellusta sekä balettia kuin myös jääkiekkoa.

Lasten harrastuksilla koetetaan kohottaa egoa, kun suuri osa on alunperin kotoisin pellon takaa metsän reunasta. Leikitään että kalliista harrastuksista mainitseminen nostaa statusta sosiaalisessa viiteryhmässä. Lasten etu ei todella vaadi sitä. Ei ihme että teinit jo voivat pahoin. Eikö riitäisi että kerrotaan siivoojan käyvän kotona.

Pellon takaa tulevillakin saattaa olla muitakin tarpeita kuin nostaa egoa. Että saisi harrastaa ja tehdä kaikkea kivaa. Ne jotka ei halua jäävät metsän reunaan.  Mutta selvä se että lapsi tarvitsee aivojensa kehittymiseen ihan omaa rauhaa.  Fyysisestikin keho tarvitsee lepoa treenien välillä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten tuohon vastataan, että kyllä vanhempi itse tietää mikä on sopiva määrä harrastuksia omalle lapselle.

Vaikka pitäisi siltä lapselta kysyä mikä on sopiva määrä.

Onhan hienoa sanoa että meidän lapsi harrastaa ratsastusta, viulun soittoa ja kuviosukellusta sekä balettia kuin myös jääkiekkoa.

Lasten harrastuksilla koetetaan kohottaa egoa, kun suuri osa on alunperin kotoisin pellon takaa metsän reunasta. Leikitään että kalliista harrastuksista mainitseminen nostaa statusta sosiaalisessa viiteryhmässä. Lasten etu ei todella vaadi sitä. Ei ihme että teinit jo voivat pahoin. Eikö riitäisi että kerrotaan siivoojan käyvän kotona.

Mun kaveri on just tuollainen. Pätee lastensa hienoilla harrastuksilla, asuvat muka-hienolla alueella isossa omakotitalossa, koulut valittu huolella, kaikki tehdään lasten ehdoilla, siivooja käy tietysti ettei lasten vaan tarvitse osallistua kotitöihin. Ovatkin aika vieraantuneita oikeasta elämästä.

Mikä on oikeata elämää?

Esimerkiksi siivoaminen

Jos perheessä käy kerran viikossa siivooja niin luuletko ettei itse tarvitse tehdä enää mitään. Nykyään siivojan käyttö on ihan arkipäivää. Itse ainakin haluan käyttää rahani siivojaan ja käyttää vapautuneen ajan johonkin mieluisempaan. Toki se raha on sitten jostain muualta pois, mutta ne on niitä elämän valintoja. Olen nuorena siivonnut ihan työkseni opiskelun ohella ja tykkään, että koti on siisti, joten siivoan edelleen päivittäin. En koe, että hieman vähentynyt siivoustaakka olisi "oikeasta elämästä' pois vaan parantaa elämänlaatua. Myös 75 vuotiaalla äidilläni käy siivoja. Hänellä sairaus joka vaikeuttaa liikkumista, mutta saisi varmaan siivottua oman kotinsa hiljokseen. Siihen menisi kuitenkin hirveästi aikaa ja nyt hän voi tavata sillä ajalla ystäviä tai tehdä muuta mukavaa.

Ehkä nuo aiemmat kommentit koskevat lähinnä sellaisia, jotka eivät opeta lapsilleen mitään kotitöitä, koska siivooja käy aina siivoamassa heidän jälkensä.

Kertoa voi Opetushallitukseen, jos on jotakin ongelmia.

Lasten sokerin syönnin voi vaihtaa mieluummin rasvaan, ei tarvitse pupeltaa niin usein.

" Tai sitten päiväkoti rasittaa..."

Päiväkotiuupumus. No niin, koskahan raportoidaan ensimmäinen uupuneena syntynyt lapsi."

Joo, onhan siellä se meteli ja vilinä joskus aikamoinen, varsinkin hieman suuremmassa pk-ryhmässä, minkä saattaa siinä eteisessä lapsia hakiessa ite kukin välillä aina todeta.

Kyllä semmonenkin voi viedä voimat ja väsyttää pientä.