Päiväkodin opettajan surullinen havainto harrastuksista : lapsi valittaa ettei jaksaisi
Päiväkodin opettaja on havainnut, että harrastukset kuormittavat osaa lapsista siihen pisteeseen, etteivät päiväkotiajan jälkeen jaksaisi harrastaa, vaan olla rauhassa kotona.
Asiasta Iltalehdessä artikkeli (alla)
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/7ccbadaf-c7d7-4d2d-9ae2-ed76…
Kommentit (55)
" Mikä siinä on, että ne päiväkodin työntekijät ovat aivan älyttömiä kyyliä ja kyttääjiä. Päivittäin täälläkin jotain valittamassa aina."
Niin. Mikä sitten siinä on, että ihan asialliseen keskusteluun aina tupsahtaa tyyppi,
jonka on aivan pakko klikata keskustelulinkkiin,
jonka otsikko jo kättelyssä saa hänet huonolle tuulelle?
Ihan päivittäin käydä sellaisia lukemassa?
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä, miten päiväkoti-ikäisten kanssa edes pystyy pyörittää harrastusrumbaa. Vaikka hakee jo klo 16, niin se ilta on todella lyhyt sisältäen kaiken pakollisen ruuanlaittoineen ja syömisineen. Tuohon kun ymppää vielä jonkun harrastusmenon, niin eihän sen lapsen kanssa jää yhtään sellaista kiireetöntä yhteistä aikaa, mitä pienet (ja toki isommatkin lapset) kaipaa.
Hakee neljältä, vie uimahalliin vaikka uimakouluun viideksi ja kuudelta syöttää uimahallin kahvilassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten tuohon vastataan, että kyllä vanhempi itse tietää mikä on sopiva määrä harrastuksia omalle lapselle.
Vaikka pitäisi siltä lapselta kysyä mikä on sopiva määrä.
Onhan hienoa sanoa että meidän lapsi harrastaa ratsastusta, viulun soittoa ja kuviosukellusta sekä balettia kuin myös jääkiekkoa.
Lasten harrastuksilla koetetaan kohottaa egoa, kun suuri osa on alunperin kotoisin pellon takaa metsän reunasta. Leikitään että kalliista harrastuksista mainitseminen nostaa statusta sosiaalisessa viiteryhmässä. Lasten etu ei todella vaadi sitä. Ei ihme että teinit jo voivat pahoin. Eikö riitäisi että kerrotaan siivoojan käyvän kotona.
Mun kaveri on just tuollainen. Pätee lastensa hienoilla harrastuksilla, asuvat muka-hienolla alueella isossa omakotitalossa, koulut valittu huolella, kaikki tehdään lasten ehdoilla, siivooja käy tietysti ettei lasten vaan tarvitse osallistua kotitöihin. Ovatkin aika vieraantuneita oikeasta elämästä.
Mikä on oikeata elämää?
Ymmärtää, ettei kaikilla ole varaa tuollaiseen elämään. Eikä edes tarvetta, sillä toisilla on arvot ihan jossain muualla kuin pakonomaisessa suorittamisessa ja hienostelussa.
Eli sinä määrität mitkä arvot ovat ns parempia ja oikeita arvoja ja mikä on oikea tapa elää tätä elämää. Minusta sinun ajatusmaailmasi kuulosta ahtaalta ja ymmärtämättömältä, se että joku haluaa elää eri tavalla eläämäänsä tai hänellä on erillaiset arvot kuin sinulla ei tarkoita sitä että ne ovat vääriä vaan ehkä juuri oikeita kyseiselle ihmiselle.
Niin. Välillä tuntuu että olemme outoja, koska lapsilla on vain kaksi harrastusta. Toinen on tavoitteellinen soittoharrastus ja toinen rennompaa liikuntaa. Soittaminen harjoitteluineen ja ryhmäsoittoineen vie jo niin paljon aikaa, ettei olla haluttu enempää kuormitusta, ja pitää lapsille jäädä vapaa-aikaakin. Kauhulla välillä olen kuunnellut muiden vanhempien aikatauluja, kun lapsilla saattaa olla yhdelle illalle parin-kolmen eri harrastusten harkkoja ja vanhemmat kuskaavat paikasta toiseen minuuttiaikataululla.
" Varhaiskasvatuksen opettaja. Mitään "päiväkodin opettajia" ei ole olemassa."
- - -
Varhaiskasvatusta tai varhaiskasvatuksen opetusta ei ole olemassa ilman päiväkotia.
Päiväkodin opettaja on ihan relevantti ilmaisu. Kaikki ymmärtävät mistä on kysymys.
Joutava tittelinkipeys lähinnä ärsyttää. Kaikki arvostavat muutenkin työtänne.
Eli voidaanko,kiitos, keskittyä itse keskuteltuun asiaan kerrankin, ilman tittelin korjaamisista vääntämistä?"
- - -
"Mahdollinen arvostus ei näy palkassa. Johtunee siitä, että ihmiset eivät tiedosta vakaopen osaamista ja työnkuvaa vaan luulevat, että hän on joku hoitotäti."
- - -
Tuo on niin totta!
Harva vanhempi oikeasti tietää kuinka paljon ryhmän opettajan tulee tietää ja tehdä ryhmänsä eteen,
juurikin etsiessään mahdollisen käyttökelpoisia( pedagogisia) kasvatuksellisia ratkaisu- ja toimintamalleja eri tilanteisiin , erilaisten lasten suhteen etsiä yksilöllisiä ratkaisuja jotka toimivat myös koko ryhmää palvellen. Siihen lisäksi jokaisen vanhemman kanssa käytävät kasvatus-sun muut lapseen liittyvät keskustelut , joihin on löydyttävä aikaa ja perehtymistä.
Aivan tajuton työmäärä per viikko !
En ikinä pystyisi tuollaiseen vaikka saisi palkkaa miljoona euroa.
Nostan hattua kyllä opettajille!
" Niin. Välillä tuntuu että olemme outoja, koska lapsilla on vain kaksi harrastusta. Toinen on tavoitteellinen soittoharrastus ja toinen rennompaa liikuntaa. Soittaminen harjoitteluineen ja ryhmäsoittoineen vie jo niin paljon aikaa, ettei olla haluttu enempää kuormitusta, ja pitää lapsille jäädä vapaa-aikaakin. Kauhulla välillä olen kuunnellut muiden vanhempien aikatauluja, kun lapsilla saattaa olla yhdelle illalle parin-kolmen eri harrastusten harkkoja ja vanhemmat kuskaavat paikasta toiseen minuuttiaikataululla."
Mielestäni tuo just hienosti ajateltu, että pitää tärkeänä muistaa huomioida sen, että lapselle täytyy jäädä sitä ihan vain ikiomaa vapaa-aikaakin.
Vierailija kirjoitti:
" Varhaiskasvatuksen opettaja. Mitään "päiväkodin opettajia" ei ole olemassa."
- - -
Varhaiskasvatusta tai varhaiskasvatuksen opetusta ei ole olemassa ilman päiväkotia.
Päiväkodin opettaja on ihan relevantti ilmaisu. Kaikki ymmärtävät mistä on kysymys.
Joutava tittelinkipeys lähinnä ärsyttää. Kaikki arvostavat muutenkin työtänne.
Eli voidaanko,kiitos, keskittyä itse keskuteltuun asiaan kerrankin, ilman tittelin korjaamisista vääntämistä?"
- - -
"Mahdollinen arvostus ei näy palkassa. Johtunee siitä, että ihmiset eivät tiedosta vakaopen osaamista ja työnkuvaa vaan luulevat, että hän on joku hoitotäti."
- - -
Tuo on niin totta!
Harva vanhempi oikeasti tietää kuinka paljon ryhmän opettajan tulee tietää ja tehdä ryhmänsä eteen,
juurikin etsiessään mahdollisen käyttökelpoisia( pedagogisia) kasvatuksellisia ratkaisu- ja toimintamalleja eri tilanteisiin , erilaisten lasten suhteen etsiä yksilöllisiä ratkaisuja jotka toimivat myös koko ryhmää palvellen. Siihen lisäksi jokaisen vanhemman kanssa käytävät kasvatus-sun muut lapseen liittyvät keskustelut , joihin on löydyttävä aikaa ja perehtymistä.
Aivan tajuton työmäärä per viikko !
En ikinä pystyisi tuollaiseen vaikka saisi palkkaa miljoona euroa.
Nostan hattua kyllä opettajille!
Tuohan on ihan normaalia työtä lasten kanssa. Sitä ovat lasten kanssa työskennelleet tehneet iät ja ajat.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Välillä tuntuu että olemme outoja, koska lapsilla on vain kaksi harrastusta. Toinen on tavoitteellinen soittoharrastus ja toinen rennompaa liikuntaa. Soittaminen harjoitteluineen ja ryhmäsoittoineen vie jo niin paljon aikaa, ettei olla haluttu enempää kuormitusta, ja pitää lapsille jäädä vapaa-aikaakin. Kauhulla välillä olen kuunnellut muiden vanhempien aikatauluja, kun lapsilla saattaa olla yhdelle illalle parin-kolmen eri harrastusten harkkoja ja vanhemmat kuskaavat paikasta toiseen minuuttiaikataululla.
Kuulostaa kamalalta. Siis tuo minuuttiaikataulu ja useita eri harrastuksia viikossa, saati päivässä. Antakaa lasten elää lapsuuttaan ja nauttia myös kiireettömyydestä ja joutilaisuudesta.
Harrastaminen on keskiluokalla mennyt täysin överiksi.
Harrastusleirejä järjestetään jo alle kouluikäisille. Yksikin tuttu oli menossa tuollaiselle lapsensa kanssa ja ylpeänä kertoi, että se on hänenkin eka lätkäleiri! Hän oli pelannut 10 vuotta jääkiekkoa lapsuudessaan ja nuoruudessaan.
Toisen tutun lapsi sai jo peruskoulussa arkea haittaavia rasitusvammoja luisteluharrastuksen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten tuohon vastataan, että kyllä vanhempi itse tietää mikä on sopiva määrä harrastuksia omalle lapselle.
Vaikka pitäisi siltä lapselta kysyä mikä on sopiva määrä.
Onhan hienoa sanoa että meidän lapsi harrastaa ratsastusta, viulun soittoa ja kuviosukellusta sekä balettia kuin myös jääkiekkoa.
Lasten harrastuksilla koetetaan kohottaa egoa, kun suuri osa on alunperin kotoisin pellon takaa metsän reunasta. Leikitään että kalliista harrastuksista mainitseminen nostaa statusta sosiaalisessa viiteryhmässä. Lasten etu ei todella vaadi sitä. Ei ihme että teinit jo voivat pahoin. Eikö riitäisi että kerrotaan siivoojan käyvän kotona.
Mun kaveri on just tuollainen. Pätee lastensa hienoilla harrastuksilla, asuvat muka-hienolla alueella isossa omakotitalossa, koulut valittu huolella, kaikki tehdään lasten ehdoilla, siivooja käy tietysti ettei lasten vaan tarvitse osallistua kotitöihin. Ovatkin aika vieraantuneita oikeasta elämästä.
Mikä on oikeata elämää?
Hyvä kysymys.
Jokaiselle varmaan se ihan ikioma tapa elää sitä perhe-arkeaan.
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten päiväkoti rasittaa, koska päiväkodin jälkeen ei jaksa?
Päiväkotiuupumus. No niin, koskahan raportoidaan ensimmäinen uupuneena syntynyt lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten tuohon vastataan, että kyllä vanhempi itse tietää mikä on sopiva määrä harrastuksia omalle lapselle.
Vaikka pitäisi siltä lapselta kysyä mikä on sopiva määrä.
Onhan hienoa sanoa että meidän lapsi harrastaa ratsastusta, viulun soittoa ja kuviosukellusta sekä balettia kuin myös jääkiekkoa.
Lasten harrastuksilla koetetaan kohottaa egoa, kun suuri osa on alunperin kotoisin pellon takaa metsän reunasta. Leikitään että kalliista harrastuksista mainitseminen nostaa statusta sosiaalisessa viiteryhmässä. Lasten etu ei todella vaadi sitä. Ei ihme että teinit jo voivat pahoin. Eikö riitäisi että kerrotaan siivoojan käyvän kotona.
Mun kaveri on just tuollainen. Pätee lastensa hienoilla harrastuksilla, asuvat muka-hienolla alueella isossa omakotitalossa, koulut valittu huolella, kaikki tehdään lasten ehdoilla, siivooja käy tietysti ettei lasten vaan tarvitse osallistua kotitöihin. Ovatkin aika vieraantuneita oikeasta elämästä.
Mikä on oikeata elämää?
No ainakin se, ettei olla vieraannuttu ihan tavallisista asioista. Yhdessä ruokailusta päivallisaikaan, kotitöistä, perheen yhteisistä viikonlopuista kotona tai jossain retkellä, lasten leikeistä kotona ja pihalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Varhaiskasvatuksen opettaja. Mitään "päiväkodin opettajia" ei ole olemassa."
- - -
Varhaiskasvatusta tai varhaiskasvatuksen opetusta ei ole olemassa ilman päiväkotia.
Päiväkodin opettaja on ihan relevantti ilmaisu. Kaikki ymmärtävät mistä on kysymys.
Joutava tittelinkipeys lähinnä ärsyttää. Kaikki arvostavat muutenkin työtänne.
Eli voidaanko,kiitos, keskittyä itse keskuteltuun asiaan kerrankin, ilman tittelin korjaamisista vääntämistä?"
- - -
"Mahdollinen arvostus ei näy palkassa. Johtunee siitä, että ihmiset eivät tiedosta vakaopen osaamista ja työnkuvaa vaan luulevat, että hän on joku hoitotäti."
- - -
Tuo on niin totta!
Harva vanhempi oikeasti tietää kuinka paljon ryhmän opettajan tulee tietää ja tehdä ryhmänsä eteen,
juurikin etsiessään mahdollisen käyttökelpoisia( pedagogisia) kasvatuksellisia ratkaisu- ja toimintamalleja eri tilanteisiin , erilaisten lasten suhteen etsiä yksilöllisiä ratkaisuja jotka toimivat myös koko ryhmää palvellen. Siihen lisäksi jokaisen vanhemman kanssa käytävät kasvatus-sun muut lapseen liittyvät keskustelut , joihin on löydyttävä aikaa ja perehtymistä.
Aivan tajuton työmäärä per viikko !
En ikinä pystyisi tuollaiseen vaikka saisi palkkaa miljoona euroa.
Nostan hattua kyllä opettajille!
Tuohan on ihan normaalia työtä lasten kanssa. Sitä ovat lasten kanssa työskennelleet tehneet iät ja ajat.
Mut onhan siinä kyllä suuriakin karkeuseroja noissa päiväkoti-opettajissa,
toiset suunnittelee ihan innoissaan monipuolista aktiviteettia lapsilähtöisesti ryhmässään, toiset about jonku justjust jumppatuokion kerran viikossa.
Eli yksilöllisiä eroja toki on päiväkotipäivien toiminta-sisällöissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten tuohon vastataan, että kyllä vanhempi itse tietää mikä on sopiva määrä harrastuksia omalle lapselle.
Vaikka pitäisi siltä lapselta kysyä mikä on sopiva määrä.
Onhan hienoa sanoa että meidän lapsi harrastaa ratsastusta, viulun soittoa ja kuviosukellusta sekä balettia kuin myös jääkiekkoa.
Lasten harrastuksilla koetetaan kohottaa egoa, kun suuri osa on alunperin kotoisin pellon takaa metsän reunasta. Leikitään että kalliista harrastuksista mainitseminen nostaa statusta sosiaalisessa viiteryhmässä. Lasten etu ei todella vaadi sitä. Ei ihme että teinit jo voivat pahoin. Eikö riitäisi että kerrotaan siivoojan käyvän kotona.
Mun kaveri on just tuollainen. Pätee lastensa hienoilla harrastuksilla, asuvat muka-hienolla alueella isossa omakotitalossa, koulut valittu huolella, kaikki tehdään lasten ehdoilla, siivooja käy tietysti ettei lasten vaan tarvitse osallistua kotitöihin. Ovatkin aika vieraantuneita oikeasta elämästä.
Mikä on oikeata elämää?
No ainakin se, ettei olla vieraannuttu ihan tavallisista asioista. Yhdessä ruokailusta päivallisaikaan, kotitöistä, perheen yhteisistä viikonlopuista kotona tai jossain retkellä, lasten leikeistä kotona ja pihalla.
Viisas vastaus.
Juuri noin.
"
Totta tuokin, päiväkodeissa on todellakin paljon kriteereitä nykyään mikä varhaiskasvatuksessa tulee toteutua sisällöllisesti.
On monenlaista taitojen harjoittelua ja puuhaa ja toimintaa päiväkotipäivän sisällä."
Tuossa on tapahtunut iso muutos ihan muutaman vuoden sisällä. Ennen päivähoidon aikaan riitti jos oli silloin tällöin vaikka joku jumppatuokio. Nykyisin taas karkeamotoriset harjoitteet ovat integroitu osa lapsen varhaiskasvatuspäivää."
"---------------------------------------------------------------------------------------------------------
"ON integroitu. OSAKSI. Kannattaa opetella ensin kielioppiasiat kuntoon ennen kuin kommentoi päiväkodin nykyisistä hienouksista."
Integroi sinä siellä pääsi OSAKSI pyllyäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten tuohon vastataan, että kyllä vanhempi itse tietää mikä on sopiva määrä harrastuksia omalle lapselle.
Vaikka pitäisi siltä lapselta kysyä mikä on sopiva määrä.
Onhan hienoa sanoa että meidän lapsi harrastaa ratsastusta, viulun soittoa ja kuviosukellusta sekä balettia kuin myös jääkiekkoa.
Lasten harrastuksilla koetetaan kohottaa egoa, kun suuri osa on alunperin kotoisin pellon takaa metsän reunasta. Leikitään että kalliista harrastuksista mainitseminen nostaa statusta sosiaalisessa viiteryhmässä. Lasten etu ei todella vaadi sitä. Ei ihme että teinit jo voivat pahoin. Eikö riitäisi että kerrotaan siivoojan käyvän kotona.
Mun kaveri on just tuollainen. Pätee lastensa hienoilla harrastuksilla, asuvat muka-hienolla alueella isossa omakotitalossa, koulut valittu huolella, kaikki tehdään lasten ehdoilla, siivooja käy tietysti ettei lasten vaan tarvitse osallistua kotitöihin. Ovatkin aika vieraantuneita oikeasta elämästä.
Mikä on oikeata elämää?
No ainakin se, ettei olla vieraannuttu ihan tavallisista asioista. Yhdessä ruokailusta päivallisaikaan, kotitöistä, perheen yhteisistä viikonlopuista kotona tai jossain retkellä, lasten leikeistä kotona ja pihalla.
Niin nuo ovat asioita mitä sinä pidät tavallisena ja tärkeänä sinulle ja toteutat niitä arjessasi mutta jollekkin toisella se tavallinen hyvältä tuntuva arki saattaa olla jotain ihan muuta kun metsäretket viikonloppuisin ja perheen yhteinen viikkosiivous.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten tuohon vastataan, että kyllä vanhempi itse tietää mikä on sopiva määrä harrastuksia omalle lapselle.
Vaikka pitäisi siltä lapselta kysyä mikä on sopiva määrä.
Onhan hienoa sanoa että meidän lapsi harrastaa ratsastusta, viulun soittoa ja kuviosukellusta sekä balettia kuin myös jääkiekkoa.
Lasten harrastuksilla koetetaan kohottaa egoa, kun suuri osa on alunperin kotoisin pellon takaa metsän reunasta. Leikitään että kalliista harrastuksista mainitseminen nostaa statusta sosiaalisessa viiteryhmässä. Lasten etu ei todella vaadi sitä. Ei ihme että teinit jo voivat pahoin. Eikö riitäisi että kerrotaan siivoojan käyvän kotona.
Mun kaveri on just tuollainen. Pätee lastensa hienoilla harrastuksilla, asuvat muka-hienolla alueella isossa omakotitalossa, koulut valittu huolella, kaikki tehdään lasten ehdoilla, siivooja käy tietysti ettei lasten vaan tarvitse osallistua kotitöihin. Ovatkin aika vieraantuneita oikeasta elämästä.
Mikä on oikeata elämää?
Esimerkiksi siivoaminen
Päivähoito on lapsille todella kuormittavaa. Tarhatädit voisivat keskittyä siihen että miten saavat hoitopaikasta vähemmän kuormittavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usiempien päiväkotien puolesta todellakin järjestetään päivän aikana vaikka millaista toimintaa, ikä- ja viiteryhmän mukaisesti.
Lapset saavat jopa joissain paikoissa vuorollaan kukin itse toivoa tekemistä oman kiinnostuksensa kohteen mukaisesti.
Eli kun vanhemmat seuraavat vaikkapa viikko-ohjelman sisältöä siitä, mitä kaikkea siellä viikon kuluessa tapahtuu ja tehdään,
voidaan näin varmistaa, ettei se lapsi kuormitu liikaa vielä harrastaessaan useita eri taitoja päiväkotipäivän jälkeen.
Hoitopaikat eivät todellakaan ole enää mitään säilöntäpaikkoja.
Siellä tehdään ja toimitaan aktiivisesti lapsien kanssa, suunnitellen viikon ja päivien toiminta vallitsevien varhaiskasvatuskriiterien mukaisesti.
Toimintaan on aikaa paljon vähemmän kuin ennen kiitos lisääntyneiden paperitöitä ja palaverien sekä vähentyneen henkilökunnan. Lastentarha oli aito kasvatuspaikka siinä missä tämän päivän varhaiskasvatusyksikkö on lähinnä säilömispaikka. Toki siitä säilömisestä tehdään tosi hienot suunnitelmat."
Kyllä.
Osuit asian ytimeen, mistä on juurikin kysymys siinä, että alalta on joukkopako pois muihin ammatteihin.
Laitettu heidät aivan liian lujille työssään siten, että heidän työnkuvaa räjäytetty sellaisiin mittasuhteisiin että heidän on venyttävä aivan älyttömiin työtehtäviin päiväkotipäivän aikana. Osa venyy, osa ei. Osa kai roudaa töitä jopa kotiinsa että pystyy tehdä työnsä kunnolla ja annetun ennakolta suunnitellun aikataulun sisällä?
He hoitavat lapsia vanhempien työpäivan ajan ja keksivät lapsille kivaa ja kehittävää tekemistä. Ihan samaa siis kuin perhepäivähoitajat. Lapsethan siinä ovat pääosassa, ei teidän ”vakaopejen” tittelinkipeys ja pätemisen tarve.