Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äiti haluaa murrosikäisen pojan kanssa saunaan?
03.12.2014 |
Muistan kun tulin murrosikään siinä 11-12-vuotiaana, en enää halunnut äitini kanssa saunaan. Isän kanssa toki olin valmis menemään. Tämä kai on ihan luonnollista niin kuin sekin, että vanhemman kanssa ei enää nukuta samassa sängyssä. Äitini ei vain tätä ymmärtänyt vaan oli minulle vihainen siitä. Tuli vaan mieleen nyt kysyä, että miten mammat yleensä suhtautuvat asiaan? Mulle tuo äidin käytös (tuo nyt ei toki ollut ainoa "outo" asia ja oikeastaan sieltä lievästä päästä) kyllä aiheutti erikoisen suhtautumisen omaan kasvuun ja kypsymiseen. Pitkään häpesin sitä ja toivoin että voisin pysyä "lapsena".
Kommentit (63)
Hassua että vasta nyt, kun on itse alkanut saada vähän itsetuntoa, on alkanut todella tajuta miten pimeää touhua äiti on harrastanut. Mä oon aina tuntenu että mussa on jotain vikaa, että olen sisimmässäni paha tai viallinen. Oon luullu että muutun joku päivä pahaksi psykopaatiksi tai joksikin perverssiksi, eläimiinsekaantujaksi tai pedofiiliksi tms. Muistan että luulin varhain (11-vuotiaana) alkaneen murrosiänkin tarkoittaneen, että mussa on jotain pahasti vialla. Todellisuudessa olin liian kiltti ja annoin aina kaikkien jallittaa itseäni.
Äidin oli tietysti helppo jyrätä sellainen mun kaltanen heikko lapsi silloinkin, kun hän aiheutti riitaa välillemme käyttäytymällä itse lapsellisesti. Ainahan se meni mun syyksi. Äiti piti mua epäkypsänä ja näki aina ongelmana mun asenteen. En esim. harrastanut riittävästi eri asioita (treenasin paljon yhtä lajia, mikä ei kuulemma ollut oikea tapa elää). Jos mulla oli paha olla, niin se oli aina mun itseni tai isän syytä. Koskaan ei ollut rehellisyyttä katsoa ihan niitä omia tekojaan. Äiti aina sanoi olevansa kaikilta osin erilainen kuin narsistinen äitinsä. Noh, lähdetään nyt siitä, että hänen äitinsä väitti päivittäin saavansa sydänkohtauksen, jos äitini väitti hänelle vastaan. Äitini kuitenkin itse saattoi lopettaa riidan kanssani toteamalla "nyt mulla ottaa pumpusta, säkö sitten soitat ambulanssin?" Käytännössähän hän tuossa laittoi minut pelkäämään, että tapan hänet jos riitelen ja olen eri mieltä. Tätä tapahtui jo kun olin alle 10-vuotias. Vasta joku aika sitten tajusin, että eihän äidillä oikeasti ole mitään vikaa sydämessä, mutta lapsena uskoin sen täysin. Kuka vittu tuollaisesta nyt valehtelisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Itse asiassa nyt kun olen asiaa muistellut, niin se menikin niinpäin, että olin joskus kokeilemassa vaatteita ja en halunnut ottaa pitkiä kalsareita pois ennen kuin äiti lähtee huoneesta. Kun sanoin tämän äidille, hän tuli todella vihaiseksi. Sen jälkeen hän ei enää lähtenyt saunaan mukaan kun menin isän kanssa. Hän oli pitkään (1-2 vuotta) vihainen ja tympeä, kun hän joutui poistumaan vaatteiden vaihdon ajaksi tai kun menin saunaan isän ja nuorempien sisarusten kanssa.
AP