Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äiti haluaa murrosikäisen pojan kanssa saunaan?
03.12.2014 |
Muistan kun tulin murrosikään siinä 11-12-vuotiaana, en enää halunnut äitini kanssa saunaan. Isän kanssa toki olin valmis menemään. Tämä kai on ihan luonnollista niin kuin sekin, että vanhemman kanssa ei enää nukuta samassa sängyssä. Äitini ei vain tätä ymmärtänyt vaan oli minulle vihainen siitä. Tuli vaan mieleen nyt kysyä, että miten mammat yleensä suhtautuvat asiaan? Mulle tuo äidin käytös (tuo nyt ei toki ollut ainoa "outo" asia ja oikeastaan sieltä lievästä päästä) kyllä aiheutti erikoisen suhtautumisen omaan kasvuun ja kypsymiseen. Pitkään häpesin sitä ja toivoin että voisin pysyä "lapsena".
Kommentit (63)
Veli kävi saunassa juuri äidin kanssa 18-vuotiaaksi. Vasta opiskelu ja armeija ajoi pois kotoa, mutta kävi silti saunassa yhdessä myöhemminkin, kun opiskelija-asunnossa ei ollut saunaa. Pidin tätä outona ja niin piti avovaimokin ja sen kaverit. Mainitaan nyt vielä, että veli ei 28 ikävuoteen mennessä vielä ole pariutunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmetyttää että eikö vanhemmat ota selvää siitä mitä murrosikä tarkoittaa, jos on oma päässyt jo unohtumaan? Miksi ihmeessä sotkea lapsen mieltä tuollaisella huolimattomalla vanhemmuudella?
Mielestäni on ihan OK mennä yhdessä saunaan jos siihen on totuttu ja se on molemmille ihan luonnollista, ei pakotettua. Itse olin kait n10v kun ilmoitin että en mene enää muiden kanssa saunaan ja mun vanhemmat ei siitä riitaa nostaneet. Sen sijaan serkkuni perheessä asiasta tuli ilmiriita, kun hän ilmoitti ettei muiden kanssa mene. Vanhempien mielestä se oli vain turhaa kiukuttelua.
Äitini saunoo edelleen poikansa kanssa. Siinä äitisuhteessa on kyllä jotain outoa, äiti ei mielestäni halua päästää irti. Itse saunominen ei ole se ongelma, vaan muuten äiti on tosi kiinni pojassaan, ja poika äidissään. Molemmat vaan jatkoi saunomistaan aikuisiällä. Enkä todellakaan puhu mistään epäilyttävyyksistä vaan takertumisesta itsenäistymisongelmista molempien kohdalla..
Kun itse sanoin murrosiässä että haluan saunoa yksin äiti teki siitäkin siitäkin numeron mikä ei todellakaan ollut minusta normaalia. Isä oli ihan okei asian suhteen, ei reagoinut mitenkään ja niin se pitäisi minusta mennäkin. Oma äiti siis sen sijaan alkoi tivaamaan vihaisesti että miksi nyt muka ei samaan saunaan kehtaa enää mennä ja äksyili asiasta. Ihan hullua minusta, miksiköhän ei! Luulisi tajuavan. Tuo kuvastaa hyvin takertuvien äitien käytöstä. He eivät hyväksy sitä että lapset on lainaa vaan.
Itse muistan miten kiusallista oli kun isä kommentoi mua saunassa 11 vuotiaana "Niin se vaan on tuosta tytöstä tulossa nuori nainen". Siihen loppui saunominen yhdessä. Isä ei tarkoittanut mitään kummempaa, on vaan niin simppeli tyyppi ettei osannut olla hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ihan normaalia joillekin on alastomuus ja yhdessä saunominen, MUTTA jos toinen haluaa saunoa rauhassa niin sitä pitää kunnioittaa.
itse tuossa juuri yksi päivä mietin, kun olin poikieni kanssa saunassa, että mitenköhän he sitten murrosiässä käyttäytyvät. Saavat tehdä miten haluavat, kunhan peseytyvät.
Minusta on ihan normaalia, että lapsi/nuori ottaa etäisyyttä...vaikka sitä näin äidin roolista haluaisi pitää ehkä ne pienet lapset "itsellään" mahdollisimman kauan. Mutta niin ne vaan kehittyy ja kasvaa...eikä siinä ole minulla oikeastaan mitään sanomista.
kyllä aikuinen, joka on "normaali" ymmärtää välimatkan ottamisen ja sali sen. Ehkäpä sellainen, joka ei osaa päästää iri...on ollut itsellä jotain hankalaa siellä omassa lapsuudessa...jotain mitä ei ole päässyt käsittelemään.
Hyvä, että pääset terapiaan. Saat etäisyyttä ja näet asiayhteyksiä ja opit ymmärtämään noita kummallisuuksia edes jollakin tasolla. Ja pysynyt olemaan itsellesi empaattinen.
Minä olen siitä omituinen suomalainen, että en halua saunaan kenenkään kanssa. Mieluiten olen siellä yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän 12-vuotias poika ainakin vielä saunoo äidin kanssa. Itse asiassa olin se, jolle hän ensimmäisenä riemuissaan ilmoitti: Äiti, mulle on tullut pippelikarvoja. Olen ammatiltani lääkäri ja pojan kanssa on käyty monet keskustelut esim. ahtaasta esinahasta ja sen mahdollisesta leikkaustarpeesta, isä ei näitä koskaan ole ottanut puheeksi.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 21:52"]Ihan normaalia, että rupeaa ottamaan etäisyyttä. Epänormaalia olis, jos EI ottais.
[/quote]
Olin siis epänormaali, kun en koskaan kokenut minkäänlaista häpeää saunoessani alasti vanhempien kanssa? Se oli minulle ihan luonnollinen asia, en edes ajatellut sitä, en edes teininä. Kasvoin itseäni kunnioittavaksi naiseksi, joka ei häpeä omaa seksuaalisuuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pienestä pitäen elänyt niin että kaikki saunoivat aina yhdessä ja alasti, nuoret ja vanhat.
Amerikkalainen äidin siskon mies oli ensimmäinen poikkeus, siihen asti olin siis 12 vuotta luulin että kaikki saunovat yhdessä alasti.
Puolisoni tuli ihan toiseltapuolelta maata siellä oli tapa että perheet käyvät erikseen vuorollaan saunassa. Olen miesvaltaisella alalla teknisen koulutuksen saanut ja kyllä silloinkin kaikki saunoivat yhdessä, vaikka naisia niin paljoa ollutkaan. Työelämässä on tullut monia outouksia eri firmojen saunailloista. Aika tavanomainen on että ensin on naisten sauna pikaisesti, kun kaikille ei yhteissauna jostain erilaisista perinteistä johtuen sovi. Miehet juovat tuon ajan olutta.
Sitten alkaa miesten vuoro, joka voi jatkua aina aamuun asti. Yleensä naistenvuorolla käy vain ei teknisen koulutuksen saaneet ja me insinööri naiset saunomme miesten kanssa.
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 02:01"]
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 21:52"]Ihan normaalia, että rupeaa ottamaan etäisyyttä. Epänormaalia olis, jos EI ottais. [/quote] Olin siis epänormaali, kun en koskaan kokenut minkäänlaista häpeää saunoessani alasti vanhempien kanssa? Se oli minulle ihan luonnollinen asia, en edes ajatellut sitä, en edes teininä. Kasvoin itseäni kunnioittavaksi naiseksi, joka ei häpeä omaa seksuaalisuuttaan.
[/quote]
Mitä se mielestäsi pitää sisällään, tuo häpeämättömyys? Onko sinulla hyvät normaalit rajat, vai oletko rajaton ja muita huomioimaton "seksuaalisuudessasi"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini pelotteli näin minua. Hän aina käytti temperamenttiä agressiivisesti jotta tekisin muuta ja että hänen ei pitäisi hoitaa lainkaan minua. Minun murrosikä oli kamala sen osalta. Hän ikään kuin syrji minua liian syvälliseen ajatusmaailmaan huomioimatta lainkaan minua. Hän vain ajatteli muutamalla sanalla ääneen harvoin omaa teini ikää miten hyvä hän oli.
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 15:41"]Hassua että vasta nyt, kun on itse alkanut saada vähän itsetuntoa, on alkanut todella tajuta miten pimeää touhua äiti on harrastanut. Mä oon aina tuntenu että mussa on jotain vikaa, että olen sisimmässäni paha tai viallinen. Oon luullu että muutun joku päivä pahaksi psykopaatiksi tai joksikin perverssiksi, eläimiinsekaantujaksi tai pedofiiliksi tms. Muistan että luulin varhain (11-vuotiaana) alkaneen murrosiänkin tarkoittaneen, että mussa on jotain pahasti vialla. Todellisuudessa olin liian kiltti ja annoin aina kaikkien jallittaa itseäni.
Äidin oli tietysti helppo jyrätä sellainen mun kaltanen heikko lapsi silloinkin, kun hän aiheutti riitaa välillemme käyttäytymällä itse lapsellisesti. Ainahan se meni mun syyksi. Äiti piti mua epäkypsänä ja näki aina ongelmana mun asenteen. En esim. harrastanut riittävästi eri asioita (treenasin paljon yhtä lajia, mikä ei kuulemma ollut oikea tapa elää). Jos mulla oli paha olla, niin se oli aina mun itseni tai isän syytä. Koskaan ei ollut rehellisyyttä katsoa ihan niitä omia tekojaan. Äiti aina sanoi olevansa kaikilta osin erilainen kuin narsistinen äitinsä. Noh, lähdetään nyt siitä, että hänen äitinsä väitti päivittäin saavansa sydänkohtauksen, jos äitini väitti hänelle vastaan. Äitini kuitenkin itse saattoi lopettaa riidan kanssani toteamalla "nyt mulla ottaa pumpusta, säkö sitten soitat ambulanssin?" Käytännössähän hän tuossa laittoi minut pelkäämään, että tapan hänet jos riitelen ja olen eri mieltä. Tätä tapahtui jo kun olin alle 10-vuotias. Vasta joku aika sitten tajusin, että eihän äidillä oikeasti ole mitään vikaa sydämessä, mutta lapsena uskoin sen täysin. Kuka vittu tuollaisesta nyt valehtelisi?
[/quote] minun äiti oli täysin samanlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 15:41"]
Hassua että vasta nyt, kun on itse alkanut saada vähän itsetuntoa, on alkanut todella tajuta miten pimeää touhua äiti on harrastanut. Mä oon aina tuntenu että mussa on jotain vikaa, että olen sisimmässäni paha tai viallinen. Oon luullu että muutun joku päivä pahaksi psykopaatiksi tai joksikin perverssiksi, eläimiinsekaantujaksi tai pedofiiliksi tms. Muistan että luulin varhain (11-vuotiaana) alkaneen murrosiänkin tarkoittaneen, että mussa on jotain pahasti vialla. Todellisuudessa olin liian kiltti ja annoin aina kaikkien jallittaa itseäni.
Äidin oli tietysti helppo jyrätä sellainen mun kaltanen heikko lapsi silloinkin, kun hän aiheutti riitaa välillemme käyttäytymällä itse lapsellisesti. Ainahan se meni mun syyksi. Äiti piti mua epäkypsänä ja näki aina ongelmana mun asenteen. En esim. harrastanut riittävästi eri asioita (treenasin paljon yhtä lajia, mikä ei kuulemma ollut oikea tapa elää). Jos mulla oli paha olla, niin se oli aina mun itseni tai isän syytä. Koskaan ei ollut rehellisyyttä katsoa ihan niitä omia tekojaan. Äiti aina sanoi olevansa kaikilta osin erilainen kuin narsistinen äitinsä. Noh, lähdetään nyt siitä, että hänen äitinsä väitti päivittäin saavansa sydänkohtauksen, jos äitini väitti hänelle vastaan. Äitini kuitenkin itse saattoi lopettaa riidan kanssani toteamalla "nyt mulla ottaa pumpusta, säkö sitten soitat ambulanssin?" Käytännössähän hän tuossa laittoi minut pelkäämään, että tapan hänet jos riitelen ja olen eri mieltä. Tätä tapahtui jo kun olin alle 10-vuotias. Vasta joku aika sitten tajusin, että eihän äidillä oikeasti ole mitään vikaa sydämessä, mutta lapsena uskoin sen täysin. Kuka vittu tuollaisesta nyt valehtelisi?
[/quote]
Menee jo sellaiseksi avautumiseksi, että tulee mieleen josko terapiasta olisi hyötyä? Nettiin tulee varsinkin yöllä ja jos vähän ottaneena vuodatettua vahingossa tunnistettavaakin tarinaa.
Itellä on kokemus kotityranni-isän kasvattina, kukaan ei uskaltanut koskaan sanoa hänelle vastaan ja koko perhe eli kuin talossa, jossa pitää varoa herättämästä nukkuvaa. Oltiin aina varpaillamme, kuiskuteltiin paljon ja säikyttiin kaikkea. Terapiassa aloin käsitellä tuota traumaa ja ihan normaali(hko) mies minusta kaikesta huolimatta sitten kasvoi kuitenkin. Terapiassa oon käynyt nyt 6 v ajan, heti intin jälkeen aloitin.
Minun murros iän alku aika oli täysin kamala. Äitini ei suostunut tulemaan samaan aikaan saunaan ja hän oli niin välinpitämätön että katsoi minua vain seksuaalisesti minua jotta masentuisin ja ajattelisin harhoja jotta hän voisi manipuloida minua ja kostaa sitä kautta isälleni jotIn mikä ei ole yhtään oleellista mihinkään muuhun asiaan ollut kuin hänen omaan seksuaalisuuteen ja libidon nostamista ja huomion hakua. Hän on aina ollut tälläinen ja on vieläkin sellainen rotta että jos katsot häntä niin hänellä on varmasti taika viitta päällä.
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 02:51"]
Minun murros iän alku aika oli täysin kamala. Äitini ei suostunut tulemaan samaan aikaan saunaan ja hän oli niin välinpitämätön että katsoi minua vain seksuaalisesti minua jotta masentuisin ja ajattelisin harhoja jotta hän voisi manipuloida minua ja kostaa sitä kautta isälleni jotIn mikä ei ole yhtään oleellista mihinkään muuhun asiaan ollut kuin hänen omaan seksuaalisuuteen ja libidon nostamista ja huomion hakua. Hän on aina ollut tälläinen ja on vieläkin sellainen rotta että jos katsot häntä niin hänellä on varmasti taika viitta päällä.
[/quote]
Melko tyylipuhdasta skitsofrenikon tajunnanvirtaa.
Kyllä murrosikäisen kanssa pitää saunoa. Koko perhe saunoo aina. Minun äiti haluaa vaikuttaa kaikkien elämään koska ilman tuollaista vaikuttamista hänellä ei olisi motiivia vaikuttaa ja hänellä on motiivi koska hän haluaa salata ja peittää että hän on pettänyt rutkasti iskääni kuin he vielä olivat yhdessä. Sen takia minäkin olen niin yksinäinen ja syjitetty.
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 02:56"][quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 02:51"]
Minun murros iän alku aika oli täysin kamala. Äitini ei suostunut tulemaan samaan aikaan saunaan ja hän oli niin välinpitämätön että katsoi minua vain seksuaalisesti minua jotta masentuisin ja ajattelisin harhoja jotta hän voisi manipuloida minua ja kostaa sitä kautta isälleni jotIn mikä ei ole yhtään oleellista mihinkään muuhun asiaan ollut kuin hänen omaan seksuaalisuuteen ja libidon nostamista ja huomion hakua. Hän on aina ollut tälläinen ja on vieläkin sellainen rotta että jos katsot häntä niin hänellä on varmasti taika viitta päällä.
[/quote]
Melko tyylipuhdasta skitsofrenikon tajunnanvirtaa.
[/quote] oletko äitini? Tuntuisi siltä... Että näsäviisastelet viellä kuin jokin äidin huora.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 18:21"]
Itse muistan miten kiusallista oli kun isä kommentoi mua saunassa 11 vuotiaana "Niin se vaan on tuosta tytöstä tulossa nuori nainen". Siihen loppui saunominen yhdessä. Isä ei tarkoittanut mitään kummempaa, on vaan niin simppeli tyyppi ettei osannut olla hiljaa.
[/quote]
Ärsyttää että toisen luonnolliseen kasvuun ei voida suhtautua aikuisen kypsyydellä, vaan tuolla tavalla letkautellen. Mun äiti heitti joskus ruokapöydässä kun olin joku 14, että "Sulla on viikset". Joo, niin on. Onko se väärin vai mistä kiikastaa?
AP