Keskustelukumppanin ”poissaolokohtaukset”.

On, yksi. 

Niin, ne on poissaolokohtauksia... Minulla lyö joskus fimi poikki ja en todellakaan tiedä mitä sillä aikaa on tapahtunut kun olen ollut tajuton. Toiminta saattaa jatkua minulla ihan normaalina, saatan jopa vastailla, mutta ketään ei ole oikeasti kotona. Ei epilepsia kysy koska tajuttomuuskohtaus tulee.

Mä olen semmoinen. Jos toinen puhuu asiasta, mikä ei yhtään kiinnosta, ajatukset lähtee vain omille teilleen ja saatan miettiä ihan mitä tahansa niin että unohdan toisen läsnäolonkin täysin. Tämä ei ole ainoastaan kaveriongelma, vaan ongelma luennoilla ja vähän joka paikassa. Eikä sille voi mitään. Ei se oikein auta milloin puhut, sillä jos aihe ei kiinnosta, ajatus karkaa ihan hetkellä millä hyvänsä. Tämä on jonkin sortin keskittymisongelma. Mulla oli lapsenakin sellaisia juttuja, että luultavasti tänään saisin ADD-diagnoosin. 

Näin toimin ns. puhekoneiden kanssa. Jos joku vetää tunnin monologia ilman mitään vastavuoroisuutta, en jaksa enää kuunnella.

Minä, ADHD. Ole ytimekäs.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen semmoinen. Jos toinen puhuu asiasta, mikä ei yhtään kiinnosta, ajatukset lähtee vain omille teilleen ja saatan miettiä ihan mitä tahansa niin että unohdan toisen läsnäolonkin täysin. Tämä ei ole ainoastaan kaveriongelma, vaan ongelma luennoilla ja vähän joka paikassa. Eikä sille voi mitään. Ei se oikein auta milloin puhut, sillä jos aihe ei kiinnosta, ajatus karkaa ihan hetkellä millä hyvänsä. Tämä on jonkin sortin keskittymisongelma. Mulla oli lapsenakin sellaisia juttuja, että luultavasti tänään saisin ADD-diagnoosin. 

Ja jostain syystä sinua kiinnostavat vain omat puheesi? Eli kun selität jostain tietystä asiasta kaverillesi, ja hän kuuntelee sen, ja kommentoi omasta puolestaan samaa asiaa, niin sepä ei kiinnostakaan. Tällainen nimittäin on kaverini. Kertoo miten istuttaa pihaansa omenapuita, ja raparperia, ja mustikoita ja ja ja, ja sitten pitää oikein pihalle lähteä katselemaan että mihin paikoille hän niitä laittaa. Sitten kun sanot ett äolet itsekin ajatellujt omenapuita, ja päärynää ja porkkanaa laittaa siihen ja tähän kohtaan, niin kaveri on lasittunein silmin omissa haaveissaan kunnes olen lopettanut kertomiseni, jota hän ei ole kuunnellut yhtään, ja jonka jälkeen hän aloittaa taas oman puheensa. Luultavasti puhuu vielä päälle.

ADHD täällä kanssa, sano asiasi napakasti tai poistun henkisesti paikalta viimeistään parin minuutin kuluttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen semmoinen. Jos toinen puhuu asiasta, mikä ei yhtään kiinnosta, ajatukset lähtee vain omille teilleen ja saatan miettiä ihan mitä tahansa niin että unohdan toisen läsnäolonkin täysin. Tämä ei ole ainoastaan kaveriongelma, vaan ongelma luennoilla ja vähän joka paikassa. Eikä sille voi mitään. Ei se oikein auta milloin puhut, sillä jos aihe ei kiinnosta, ajatus karkaa ihan hetkellä millä hyvänsä. Tämä on jonkin sortin keskittymisongelma. Mulla oli lapsenakin sellaisia juttuja, että luultavasti tänään saisin ADD-diagnoosin. 

Ja jostain syystä sinua kiinnostavat vain omat puheesi? Eli kun selität jostain tietystä asiasta kaverillesi, ja hän kuuntelee sen, ja kommentoi omasta puolestaan samaa asiaa, niin sepä ei kiinnostakaan. Tällainen nimittäin on kaverini. Kertoo miten istuttaa pihaansa omenapuita, ja raparperia, ja mustikoita ja ja ja, ja sitten pitää oikein pihalle lähteä katselemaan että mihin paikoille hän niitä laittaa. Sitten kun sanot ett äolet itsekin ajatellujt omenapuita, ja päärynää ja porkkanaa laittaa siihen ja tähän kohtaan, niin kaveri on lasittunein silmin omissa haaveissaan kunnes olen lopettanut kertomiseni, jota hän ei ole kuunnellut yhtään, ja jonka jälkeen hän aloittaa taas oman puheensa. Luultavasti puhuu vielä päälle.

Äitini on adhd piirteinen ja tuo voisi olla ihan kuvaus hänen elämästään. Hän toimii juuri noin. Päässä kun ei ole mikään järjestyksessä ja siellä on fiksaatio yhteen asiaan kerrallaan. Hän pystyy kertomaan juuri sen mitä on itse tehnyt, mutta abstrakti ajattelu, se ei toimi lainkaan. Joten ei keskity, ei ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen semmoinen. Jos toinen puhuu asiasta, mikä ei yhtään kiinnosta, ajatukset lähtee vain omille teilleen ja saatan miettiä ihan mitä tahansa niin että unohdan toisen läsnäolonkin täysin. Tämä ei ole ainoastaan kaveriongelma, vaan ongelma luennoilla ja vähän joka paikassa. Eikä sille voi mitään. Ei se oikein auta milloin puhut, sillä jos aihe ei kiinnosta, ajatus karkaa ihan hetkellä millä hyvänsä. Tämä on jonkin sortin keskittymisongelma. Mulla oli lapsenakin sellaisia juttuja, että luultavasti tänään saisin ADD-diagnoosin. 

Ja jostain syystä sinua kiinnostavat vain omat puheesi? Eli kun selität jostain tietystä asiasta kaverillesi, ja hän kuuntelee sen, ja kommentoi omasta puolestaan samaa asiaa, niin sepä ei kiinnostakaan. Tällainen nimittäin on kaverini. Kertoo miten istuttaa pihaansa omenapuita, ja raparperia, ja mustikoita ja ja ja, ja sitten pitää oikein pihalle lähteä katselemaan että mihin paikoille hän niitä laittaa. Sitten kun sanot ett äolet itsekin ajatellujt omenapuita, ja päärynää ja porkkanaa laittaa siihen ja tähän kohtaan, niin kaveri on lasittunein silmin omissa haaveissaan kunnes olen lopettanut kertomiseni, jota hän ei ole kuunnellut yhtään, ja jonka jälkeen hän aloittaa taas oman puheensa. Luultavasti puhuu vielä päälle.

No ei se mene ihan noin. Yleensä ne, joita ei mun jutut kiinnosta, puhuvat päälle tai eivät anna suunvuoroa ollenkaan. Mutta jos puhutaan samasta asiasta samalla aaltopituudella, jaksan kuunnella loputtomasti. Tuo on eri diagnoosiin kuuluvaa juttua. Just voisin kysellä kaverilta itsekin, että mitä kasveja on tänä vuonna aikeissa laittaa ja silloin kuuntelen kyllä. Mutta vaikka politiikan puhuminen mulle, en jaksa kuunnella, sitä voi lukea uutisista ihan tarpeeksi. Ihmiset vaan toistelee asioita, mitkä voi lukea itsekin, siihen en jaksa keskittyä. 

Älä jaarittele, ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen semmoinen. Jos toinen puhuu asiasta, mikä ei yhtään kiinnosta, ajatukset lähtee vain omille teilleen ja saatan miettiä ihan mitä tahansa niin että unohdan toisen läsnäolonkin täysin. Tämä ei ole ainoastaan kaveriongelma, vaan ongelma luennoilla ja vähän joka paikassa. Eikä sille voi mitään. Ei se oikein auta milloin puhut, sillä jos aihe ei kiinnosta, ajatus karkaa ihan hetkellä millä hyvänsä. Tämä on jonkin sortin keskittymisongelma. Mulla oli lapsenakin sellaisia juttuja, että luultavasti tänään saisin ADD-diagnoosin. 

Ja jostain syystä sinua kiinnostavat vain omat puheesi? Eli kun selität jostain tietystä asiasta kaverillesi, ja hän kuuntelee sen, ja kommentoi omasta puolestaan samaa asiaa, niin sepä ei kiinnostakaan. Tällainen nimittäin on kaverini. Kertoo miten istuttaa pihaansa omenapuita, ja raparperia, ja mustikoita ja ja ja, ja sitten pitää oikein pihalle lähteä katselemaan että mihin paikoille hän niitä laittaa. Sitten kun sanot ett äolet itsekin ajatellujt omenapuita, ja päärynää ja porkkanaa laittaa siihen ja tähän kohtaan, niin kaveri on lasittunein silmin omissa haaveissaan kunnes olen lopettanut kertomiseni, jota hän ei ole kuunnellut yhtään, ja jonka jälkeen hän aloittaa taas oman puheensa. Luultavasti puhuu vielä päälle.

No ei se mene ihan noin. Yleensä ne, joita ei mun jutut kiinnosta, puhuvat päälle tai eivät anna suunvuoroa ollenkaan. Mutta jos puhutaan samasta asiasta samalla aaltopituudella, jaksan kuunnella loputtomasti. Tuo on eri diagnoosiin kuuluvaa juttua. Just voisin kysellä kaverilta itsekin, että mitä kasveja on tänä vuonna aikeissa laittaa ja silloin kuuntelen kyllä. Mutta vaikka politiikan puhuminen mulle, en jaksa kuunnella, sitä voi lukea uutisista ihan tarpeeksi. Ihmiset vaan toistelee asioita, mitkä voi lukea itsekin, siihen en jaksa keskittyä. 

Ei siihen ole mitään diagnoosia, että vain ne omat puhumiset kiinnostavat. Se on ihan vain itsekkyyttä ja mulkeroutta.

Vierailija kirjoitti:

ADHD täällä kanssa, sano asiasi napakasti tai poistun henkisesti paikalta viimeistään parin minuutin kuluttua.

👍 Jos salliit, teen tästä huoneentaulun ja liimaan meidän meidän ilmoitustaululle töissä

Huh tulipa kirjoitusvirheitä

Ap täs taas, joo todellakin on täytynyy olla lyhyt ja ytimekäs puheinen. Toisaalta harjoittaa hyvin päätä tämä, kun puhuu harkiten ja sanoja asetellen niin että sanoma menee perille. Ja nopeasti myös. En ole luonnostani kovin puhelias mutta sekin on joillekin tällaisille liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap täs taas, joo todellakin on täytynyy olla lyhyt ja ytimekäs puheinen. Toisaalta harjoittaa hyvin päätä tämä, kun puhuu harkiten ja sanoja asetellen niin että sanoma menee perille. Ja nopeasti myös. En ole luonnostani kovin puhelias mutta sekin on joillekin tällaisille liikaa.

Olemme erilaisia, ja on hienoa, että aina silloinb tällöin havahtuu huomaamaan, ettei se oma tapa ole ainoa ja etenkään ainoa oikea.

Joo ja pitää olla myös sävyisä ja osata luovuttaa, ei väkisin. Olen kyl aina ollu hyvä kuuntelija. Mut hyvä keskustelu täs, eräskin sanoi ettei sille voi mitään.. voisitte kertoa enemmän niin ymmärtäisin paremmin.

Minulla ei ole mitään adhd:tä tai muutakaan diagnoosia. Yritän keskittyä aina keskustelukumppanini puheeseen, mutta varsinkin nuorempana se oli välillä aika vaikeaa. Mutta huomaan edelleen, että osaan laskea puheet pääni läpi niin, että niistä ei jää mieleeni kovinkaan paljon. Erityisesti hyvä puoli on siinä, että en takerru kenenkään puheisiin enkä "lue rivien väleistä". Ei tule kahnauksia ihmisten kanssa :)

Sellaisen huomion olen tehnyt, että monilla älykkäillä on tapana puhua aivan järjettömän paljon jostakin kiinnostuksensa kohteesta ja vieläpä yksityiskohtaisesti. Ihan oikeasti se on kuulijalle ihan hiton rasittavaa. En ole itsekään ihan tyhmä, mutta omaan sen verran sosiaalista älykkyyttä, että huomaan kyllä jos vastapuoli alkaa kyllästymään. On se aika puuduttavaa kuunnella monologia jostakin allergiasta ja siitä, mikä sen mahdollisesti aiheuttaa ja miksi se ei sitten kuitenkaan tule jostakin mitä syö aamulla, mutta tulee sitten kun sitä syö illalla, ja miksi ihmeessä välillä tulee suun kutinaa ja toisena päivänä paukama varpaaseen... voi kuolema, kun sitä ei jaksaisi vatvoa puolta tuntia kahvi kupin ääressä.