Miksi sinä pienituloinen teet 4-5 lasta?

Mitä rikkaampi,sen ahneempi. Juuri siksi rikkailla on yleensä 1-2 lasta. He ajattelevat vain omaa napaansa... Meillä jää käteen alle 4000/kk ja ei todellakaan tarvi kituutta! Lapsia 4. Ikäerot 2-3v.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 22:33"]Minun puolestani jokainen saa omilla tuloillaan hankkia vaikka kuinka monta lasta, kunhan nyt ne lapset elättää niillä tuloillaan itse eli eivät saa lapsilisiä kummempia tulonsiirtoja (äitiysraha, vanhempainraha ja kotihoidontuki ok myös).

Köyhän perheen lapsena korostan kuitenkin sitä lapsen näkökulmaa. Meitäkin oli neljä lasta eikä ruoasta ollut puutetta, toimeen tultiin mitenkuten aina, mutta eihän se elämä mitään hehkuttamista olllut. En nyt tarkoita ulkomaanreissuja tai kalliita merkkivaatteita vaan sitä, että kun koko ajan tiesi, miten tiukkaa meillä oli, niin oli jo valmiiksi paha olla synttäreiden tai joulun tullessa. Oli samaan aikaan aivan ihanaa ja aivan kamalaa saada jotain kivaa, kun toisaalta tiesi, että taas syötäisiin perunoita ja kastiketta ja puuroa seuraavat viikot.

Ei tosiaankaan tullut lahjaksi ainuttakana barbia tai kaalimaan kakaraa, ei monchisseja tai muutakaan muotilelua. En saanut harrastaa enkä saanut muotivaatteita, en edes niitä halpoja kopioita vaan pelkästään markettivaatetta alelapuilla. Tulin vaatteistani myös koulukiusatuksi, mikä ei tietenkään ole vanhempieni vika vaan niiden kiusaajien vanhempien vika, mutta eipä se minua siinä lohduttanut. Harmitti myös, kun käytiin luokkaretkellä ja muilla oli rahaa, joilla ostaa tuliaisia, karkkia tms. ja minulla ei koskaan. En päässyt kavereiden kanssa elokuvaretkelle tai viettämään iltapäivää keskustassa. Ei ollut rahaa.

Koulussa luistelin tätini vanhoilla luistimilla 3. luokasta 6. luokkaan. Aluksi oli kaksi villasukkaa ja kuudennella luokalla hampaat irvessä varpaat kippurassa. Sukset olivat sellaiset remmisukset, joille naurettiin niin, että lopetin hiihtämisen kokonaan ala-asteen jälkeen. Polkupyöränä oli isäni tädin pyörä, ihan oikeasti.

Meillä oli perheessä rakkautta ja lämpöä mutta niin oli kavereidenikin kodeissa, ja myönnän, että kadehdin heidän elämäänsä, koska se tuntui niin vaivattomalta omaani verrattuna. VAsta aikuisena tajusin, ettei lapsella pitäisi olla koko ajan paha mieli ja pelko selviytymisestä, nolatuksi odottamisen tunne, kun varusteet eviät ole ajan tasalla.

Miksi meitä oli neljä, kun kahdelle olisi voitu tarjota sellainen elintaso, että esim. nolot tilanteet ja kiusaaminen olisivat poistuneet kokonaan? Tottahan nyt rakastan sisaruksiani mutta arvostelen silti vanhempieni valintaa. Miksi ihmeessä ei mietitty, mihin oikeasti on varaa? Ne lapset eivät ole ikuisesti pieniä, jotka voivat käyttää toistensa vaatteita ja varusteita vaan isompina on oikeasti ihan omiakin tarpeita, joita on turha vähätellä materialistiksi syyttämällä. Jos lapsi on musikaalisesti lahjakas mutta vanhemmilla ei ole varaa tukea tätä lahjakkuutta, on vanhemmuudessa jotain pielessä. On eri asia tuhlata kuin tukea lapsen vahvuuksia ja panostaa näin lapsen tulevaisuuteen.

Miksi vanhemman oikeus toteuttaa mielitekojaan on tärkeämpi kuin sen lapsen oikeus saada keskitasoinen elämä? Kaikkeahan lapsen ei kuulu saada, mutta tietyt perusasiat ovat yllättävän tärkeitä.

Ja älkää menkö kysymään niiltä lapsiltanne, kärsivätkö he teidän köyhäilystänne. En tänä päivänäkään pysty keskustelmaan asiassta vanhempieni kanssa, koska he uskovat vakaasti tarjonneensa minulle parhaan mahdollisen lapsuuden, vaikka omasta mielestäni se oli kyllä aika kurja.
[/quote]

No mutta nuo mainitsemasi asiat ovat sellaisia, jotka koskevat niitä oikeasti köyhiä, tässä on moneen kertaan mainittu että noilla ap:n ihmettelemillä tuloilla ei tarvitse erityisemmin köyhäillä, vaan 4 lasta saa harrastaa, pukeutua jne kuten muutkin. Tämä oli asian vierestä. Moneen kertaan on kysytty että mitä siitä puuttuu jos saa VAATTEITA ( meillä ainakin isot valitsevat itse) HARRASTUKSIA, MATKOJA jne

Koska lapsia ei kasvateta rahalla, vaan rakkaudella ja kärsivällisyydellä - vastaan vaikka onkin vain yksi lapsi ja perheen nettotulot 2800e kuussa, toinen saisi näillä tuloilla tulla millon vaan ja vaikka kolmaskin

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 16:02"]

Jos nettotulot n 3000-4000€/kk niin miksi menit tekemään suurperheen?

[/quote]

Koska en ajatellut kasvattaa lapsiani rahalla vaan rakkaudella. Minusta pienemmilläkin tuloilla lapsi voi elää paljon paremman elämän kuin isoilla tuloilla, itseasiassa se on jopa todennäköisempää. Vanhemmat pienemmillä tuloilla ovat todennäköisemmin perhekeskeisempiä. Meillä esimerkiksi minä äiti olen vapaaehtoisesti osa-aika työssä, että lapsemme voimme hoitaa kotona. Lapset säästyvät tarhalta ja kouluikäisiä odottaa aina joku kotona. Jos lapselta kysyttäisiin, haluaako hän paljon rahaa vai vanhemmat jotka ovat kotona...mitä veikkaat lapsen vastaavan? 

Vasta siinä vaiheessa minusta raha vaikuttaa lastenhankintaan jos vanhemmat eivät pysty itse maksamaan lastensa menoja. Mutta jos lapset on puettu hyvin, syötetty hyvin ja ovat onnellisia, niin silloin rahaa on ihan tarpeeksi siihen, että lapsia saa tehdä juuri niin monta kuin itse kukakin haluaa. 

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 22:33"]

Minun puolestani jokainen saa omilla tuloillaan hankkia vaikka kuinka monta lasta, kunhan nyt ne lapset elättää niillä tuloillaan itse eli eivät saa lapsilisiä kummempia tulonsiirtoja (äitiysraha, vanhempainraha ja kotihoidontuki ok myös).

Köyhän perheen lapsena korostan kuitenkin sitä lapsen näkökulmaa. Meitäkin oli neljä lasta eikä ruoasta ollut puutetta, toimeen tultiin mitenkuten aina, mutta eihän se elämä mitään hehkuttamista olllut. En nyt tarkoita ulkomaanreissuja tai kalliita merkkivaatteita vaan sitä, että kun koko ajan tiesi, miten tiukkaa meillä oli, niin oli jo valmiiksi paha olla synttäreiden tai joulun tullessa. Oli samaan aikaan aivan ihanaa ja aivan kamalaa saada jotain kivaa, kun toisaalta tiesi, että taas syötäisiin perunoita ja kastiketta ja puuroa seuraavat viikot.

Ei tosiaankaan tullut lahjaksi ainuttakana barbia tai kaalimaan kakaraa, ei monchisseja tai muutakaan muotilelua. En saanut harrastaa enkä saanut muotivaatteita, en edes niitä halpoja kopioita vaan pelkästään markettivaatetta alelapuilla. Tulin vaatteistani myös koulukiusatuksi, mikä ei tietenkään ole vanhempieni vika vaan niiden kiusaajien vanhempien vika, mutta eipä se minua siinä lohduttanut. Harmitti myös, kun käytiin luokkaretkellä ja muilla oli rahaa, joilla ostaa tuliaisia, karkkia tms. ja minulla ei koskaan. En päässyt kavereiden kanssa elokuvaretkelle tai viettämään iltapäivää keskustassa. Ei ollut rahaa.

Koulussa luistelin tätini vanhoilla luistimilla 3. luokasta 6. luokkaan. Aluksi oli kaksi villasukkaa ja kuudennella luokalla hampaat irvessä varpaat kippurassa. Sukset olivat sellaiset remmisukset, joille naurettiin niin, että lopetin hiihtämisen kokonaan ala-asteen jälkeen. Polkupyöränä oli isäni tädin pyörä, ihan oikeasti.

Meillä oli perheessä rakkautta ja lämpöä mutta niin oli kavereidenikin kodeissa, ja myönnän, että kadehdin heidän elämäänsä, koska se tuntui niin vaivattomalta omaani verrattuna. VAsta aikuisena tajusin, ettei lapsella pitäisi olla koko ajan paha mieli ja pelko selviytymisestä, nolatuksi odottamisen tunne, kun varusteet eviät ole ajan tasalla.

Miksi meitä oli neljä, kun kahdelle olisi voitu tarjota sellainen elintaso, että esim. nolot tilanteet ja kiusaaminen olisivat poistuneet kokonaan? Tottahan nyt rakastan sisaruksiani mutta arvostelen silti vanhempieni valintaa. Miksi ihmeessä ei mietitty, mihin oikeasti on varaa? Ne lapset eivät ole ikuisesti pieniä, jotka voivat käyttää toistensa vaatteita ja varusteita vaan isompina on oikeasti ihan omiakin tarpeita, joita on turha vähätellä materialistiksi syyttämällä. Jos lapsi on musikaalisesti lahjakas mutta vanhemmilla ei ole varaa tukea tätä lahjakkuutta, on vanhemmuudessa jotain pielessä. On eri asia tuhlata kuin tukea lapsen vahvuuksia ja panostaa näin lapsen tulevaisuuteen.

Miksi vanhemman oikeus toteuttaa mielitekojaan on tärkeämpi kuin sen lapsen oikeus saada keskitasoinen elämä? Kaikkeahan lapsen ei kuulu saada, mutta tietyt perusasiat ovat yllättävän tärkeitä.

Ja älkää menkö kysymään niiltä lapsiltanne, kärsivätkö he teidän köyhäilystänne. En tänä päivänäkään pysty keskustelmaan asiassta vanhempieni kanssa, koska he uskovat vakaasti tarjonneensa minulle parhaan mahdollisen lapsuuden, vaikka omasta mielestäni se oli kyllä aika kurja.

[/quote]

Voitko sanoa, että lapsuutesi oli kurja? Sinua ei ole pahoinpidelty, ei pidetty nälässä, ei näyryytetty, ei seksuaalisesti hyväksikäytetty.... Sinua on rakastetu ja pdetty hyvänä. Ei ehkä niin hienoilla vaatteilla ja välineillä, mutta pidetty huolta. Minusta lapsuutesi ei ole ollut kurja!

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 17:29"]Eihän siinä mitään ongelmaa olekaan silloin, kun molemmat vanhemmat ovat töissä. Aina pitää mielestäni silti miettiä pahan päivän varalle; millä sitten eletään, jos jompi kumpi jää työttömäksi tai sairastuu? Lähes kaikki julkisuudessa omaa vähäosaisuuttaan ja yhteiskunnan epäreiluutta valittavat ovat perheitä, joissa toinen vanhemmista on selkävaivojen tms. takia työkyvytön ja toinen työtön tai matalasti palkattu, lapsia on enemmän kuin autoon mahtuu ja kotieläimet päälle. Silti omissa valinnoissa ei nähdä mitään vikaa, vaan rahojen riittämättömyys on yhteiskunnan syy.
[/quote]
Pienituloisen on helpompi handlata työttömyys, tulot ei tipu suhteessa yhtä
Paljon kun jos joku rikas jää työttömäksi. Nih.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 22:45"]

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 22:33"]Minun puolestani jokainen saa omilla tuloillaan hankkia vaikka kuinka monta lasta, kunhan nyt ne lapset elättää niillä tuloillaan itse eli eivät saa lapsilisiä kummempia tulonsiirtoja (äitiysraha, vanhempainraha ja kotihoidontuki ok myös). Köyhän perheen lapsena korostan kuitenkin sitä lapsen näkökulmaa. Meitäkin oli neljä lasta eikä ruoasta ollut puutetta, toimeen tultiin mitenkuten aina, mutta eihän se elämä mitään hehkuttamista olllut. En nyt tarkoita ulkomaanreissuja tai kalliita merkkivaatteita vaan sitä, että kun koko ajan tiesi, miten tiukkaa meillä oli, niin oli jo valmiiksi paha olla synttäreiden tai joulun tullessa. Oli samaan aikaan aivan ihanaa ja aivan kamalaa saada jotain kivaa, kun toisaalta tiesi, että taas syötäisiin perunoita ja kastiketta ja puuroa seuraavat viikot. Ei tosiaankaan tullut lahjaksi ainuttakana barbia tai kaalimaan kakaraa, ei monchisseja tai muutakaan muotilelua. En saanut harrastaa enkä saanut muotivaatteita, en edes niitä halpoja kopioita vaan pelkästään markettivaatetta alelapuilla. Tulin vaatteistani myös koulukiusatuksi, mikä ei tietenkään ole vanhempieni vika vaan niiden kiusaajien vanhempien vika, mutta eipä se minua siinä lohduttanut. Harmitti myös, kun käytiin luokkaretkellä ja muilla oli rahaa, joilla ostaa tuliaisia, karkkia tms. ja minulla ei koskaan. En päässyt kavereiden kanssa elokuvaretkelle tai viettämään iltapäivää keskustassa. Ei ollut rahaa. Koulussa luistelin tätini vanhoilla luistimilla 3. luokasta 6. luokkaan. Aluksi oli kaksi villasukkaa ja kuudennella luokalla hampaat irvessä varpaat kippurassa. Sukset olivat sellaiset remmisukset, joille naurettiin niin, että lopetin hiihtämisen kokonaan ala-asteen jälkeen. Polkupyöränä oli isäni tädin pyörä, ihan oikeasti. Meillä oli perheessä rakkautta ja lämpöä mutta niin oli kavereidenikin kodeissa, ja myönnän, että kadehdin heidän elämäänsä, koska se tuntui niin vaivattomalta omaani verrattuna. VAsta aikuisena tajusin, ettei lapsella pitäisi olla koko ajan paha mieli ja pelko selviytymisestä, nolatuksi odottamisen tunne, kun varusteet eviät ole ajan tasalla. Miksi meitä oli neljä, kun kahdelle olisi voitu tarjota sellainen elintaso, että esim. nolot tilanteet ja kiusaaminen olisivat poistuneet kokonaan? Tottahan nyt rakastan sisaruksiani mutta arvostelen silti vanhempieni valintaa. Miksi ihmeessä ei mietitty, mihin oikeasti on varaa? Ne lapset eivät ole ikuisesti pieniä, jotka voivat käyttää toistensa vaatteita ja varusteita vaan isompina on oikeasti ihan omiakin tarpeita, joita on turha vähätellä materialistiksi syyttämällä. Jos lapsi on musikaalisesti lahjakas mutta vanhemmilla ei ole varaa tukea tätä lahjakkuutta, on vanhemmuudessa jotain pielessä. On eri asia tuhlata kuin tukea lapsen vahvuuksia ja panostaa näin lapsen tulevaisuuteen. Miksi vanhemman oikeus toteuttaa mielitekojaan on tärkeämpi kuin sen lapsen oikeus saada keskitasoinen elämä? Kaikkeahan lapsen ei kuulu saada, mutta tietyt perusasiat ovat yllättävän tärkeitä. Ja älkää menkö kysymään niiltä lapsiltanne, kärsivätkö he teidän köyhäilystänne. En tänä päivänäkään pysty keskustelmaan asiassta vanhempieni kanssa, koska he uskovat vakaasti tarjonneensa minulle parhaan mahdollisen lapsuuden, vaikka omasta mielestäni se oli kyllä aika kurja. [/quote] No mutta nuo mainitsemasi asiat ovat sellaisia, jotka koskevat niitä oikeasti köyhiä, tässä on moneen kertaan mainittu että noilla ap:n ihmettelemillä tuloilla ei tarvitse erityisemmin köyhäillä, vaan 4 lasta saa harrastaa, pukeutua jne kuten muutkin. Tämä oli asian vierestä. Moneen kertaan on kysytty että mitä siitä puuttuu jos saa VAATTEITA ( meillä ainakin isot valitsevat itse) HARRASTUKSIA, MATKOJA jne

[/quote]

3000-4000 euron nettotulot eivät takaa harrastuksia, matkoja ja hyviä vaatteita, ellei ole taustalla rikkaita isovanhempia. Esim. meidän seudullamme (Uusimaa) neljälle lapselle ja vanhemmille koti maksaa melkoisesti. Vuokrat huitelevat 2000 euron kieppeillä ja sittenkin ollaan julkisesta liikenteestä vähän syrjässä ja vähintäänkin huonolla seudulla. Sähkö, vakuutus, puhelin, netti, bussilippu vanhemmille ja perheen isommille lapsille ja tai autokulut sekä ruoka tekevät nopeasti 1000-1500 euroa ja neljän lapsen vaatettaminen kunnolla, heidän kännykkänsä, tablettinsa, polkupyörät, luistimet, sukset, urheiluvälineet ja harrastukset puhumattakaan kuuden hengen matkailusta mihin tahansa kohteeeseen eivät tipu tuosta vaan. Se, että 3000 euroa ylipäätään riittäisivät keskiluokkaiseen elämään neljän lapsen kanssa on mahdottomuus. Pitää olla sitten perintöä tai rikkaita sukulaisia auttamassa. 4000 euroa voisi riittää pihistellen ja joka senttiä laskien mutta esim. pesukoneen rikkoutuminen olisi näissä tuloissa katastrofi.

Mistäkö tiedän? Meillä tulot ovat 4000 euroa, lapsia on kaksi ja eletään nippanappa keskiluokkaista elämää niin, että rehellisesti pitäisi menoja karsia eikä kumpikaan lapsista ole vielä edes teini. Ei tosiaankaan olisi varaa samaan, jos lapsia olisi vielä kaksi lisää.

No jopa. Asutaan vuokralla 10 km keskustasta (Helsinki) ja vuokra 1200 euroa neliöstä.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 23:02"]

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 22:33"]

Minun puolestani jokainen saa omilla tuloillaan hankkia vaikka kuinka monta lasta, kunhan nyt ne lapset elättää niillä tuloillaan itse eli eivät saa lapsilisiä kummempia tulonsiirtoja (äitiysraha, vanhempainraha ja kotihoidontuki ok myös).

Köyhän perheen lapsena korostan kuitenkin sitä lapsen näkökulmaa. Meitäkin oli neljä lasta eikä ruoasta ollut puutetta, toimeen tultiin mitenkuten aina, mutta eihän se elämä mitään hehkuttamista olllut. En nyt tarkoita ulkomaanreissuja tai kalliita merkkivaatteita vaan sitä, että kun koko ajan tiesi, miten tiukkaa meillä oli, niin oli jo valmiiksi paha olla synttäreiden tai joulun tullessa. Oli samaan aikaan aivan ihanaa ja aivan kamalaa saada jotain kivaa, kun toisaalta tiesi, että taas syötäisiin perunoita ja kastiketta ja puuroa seuraavat viikot.

Ei tosiaankaan tullut lahjaksi ainuttakana barbia tai kaalimaan kakaraa, ei monchisseja tai muutakaan muotilelua. En saanut harrastaa enkä saanut muotivaatteita, en edes niitä halpoja kopioita vaan pelkästään markettivaatetta alelapuilla. Tulin vaatteistani myös koulukiusatuksi, mikä ei tietenkään ole vanhempieni vika vaan niiden kiusaajien vanhempien vika, mutta eipä se minua siinä lohduttanut. Harmitti myös, kun käytiin luokkaretkellä ja muilla oli rahaa, joilla ostaa tuliaisia, karkkia tms. ja minulla ei koskaan. En päässyt kavereiden kanssa elokuvaretkelle tai viettämään iltapäivää keskustassa. Ei ollut rahaa.

Koulussa luistelin tätini vanhoilla luistimilla 3. luokasta 6. luokkaan. Aluksi oli kaksi villasukkaa ja kuudennella luokalla hampaat irvessä varpaat kippurassa. Sukset olivat sellaiset remmisukset, joille naurettiin niin, että lopetin hiihtämisen kokonaan ala-asteen jälkeen. Polkupyöränä oli isäni tädin pyörä, ihan oikeasti.

Meillä oli perheessä rakkautta ja lämpöä mutta niin oli kavereidenikin kodeissa, ja myönnän, että kadehdin heidän elämäänsä, koska se tuntui niin vaivattomalta omaani verrattuna. VAsta aikuisena tajusin, ettei lapsella pitäisi olla koko ajan paha mieli ja pelko selviytymisestä, nolatuksi odottamisen tunne, kun varusteet eviät ole ajan tasalla.

Miksi meitä oli neljä, kun kahdelle olisi voitu tarjota sellainen elintaso, että esim. nolot tilanteet ja kiusaaminen olisivat poistuneet kokonaan? Tottahan nyt rakastan sisaruksiani mutta arvostelen silti vanhempieni valintaa. Miksi ihmeessä ei mietitty, mihin oikeasti on varaa? Ne lapset eivät ole ikuisesti pieniä, jotka voivat käyttää toistensa vaatteita ja varusteita vaan isompina on oikeasti ihan omiakin tarpeita, joita on turha vähätellä materialistiksi syyttämällä. Jos lapsi on musikaalisesti lahjakas mutta vanhemmilla ei ole varaa tukea tätä lahjakkuutta, on vanhemmuudessa jotain pielessä. On eri asia tuhlata kuin tukea lapsen vahvuuksia ja panostaa näin lapsen tulevaisuuteen.

Miksi vanhemman oikeus toteuttaa mielitekojaan on tärkeämpi kuin sen lapsen oikeus saada keskitasoinen elämä? Kaikkeahan lapsen ei kuulu saada, mutta tietyt perusasiat ovat yllättävän tärkeitä.

Ja älkää menkö kysymään niiltä lapsiltanne, kärsivätkö he teidän köyhäilystänne. En tänä päivänäkään pysty keskustelmaan asiassta vanhempieni kanssa, koska he uskovat vakaasti tarjonneensa minulle parhaan mahdollisen lapsuuden, vaikka omasta mielestäni se oli kyllä aika kurja.

[/quote]

Voitko sanoa, että lapsuutesi oli kurja? Sinua ei ole pahoinpidelty, ei pidetty nälässä, ei näyryytetty, ei seksuaalisesti hyväksikäytetty.... Sinua on rakastetu ja pdetty hyvänä. Ei ehkä niin hienoilla vaatteilla ja välineillä, mutta pidetty huolta. Minusta lapsuutesi ei ole ollut kurja!

[/quote]

Minua koulukiusattiin. Moniko koulukiusattu pitää lapsuuttaan onnellisena? Takuulla ne siellä Afrikassa kärsivät enemmän kuin minä, mutta silti minun kokemuksiani ei saisi mitätöidä. En tiedä, pystytkö ymmärtämään miltä ne remmisukset siellä liikuntatunnilla tuntuivat. Tai tädin vanhat luistimet vuodesta toiseen kuin muilla oli upeita kaunoluistimia. Ehkä et ymmärrä, miltä tuntui kieltäytyä luokan tyttöjen keskustareissuista, kun ei ollut varaa bussiin saatikka elokuviin. Ja ainakaan et tiedä, miltä tuntui odottaa niitä syntymäpäiviä, kun niitä sekä pelkäsi että odotti, toivoi sitä ihanaa kumimtätiä joka muuttaa syntymäpäivät prinsessajuhliksi ja samalla pelkäsi, että saisikin jotain hienoa, kun se tietäisi vaikeuksia perheelle.

En tiedä, olimmeko todella köyhiä. Asuiimme vanhempien töiden takia aika kalliilla seudulla, vaikkakin vuokra-asunnossa. Molemmat vanhempani olivat töissä - vieläpä toimistotöissä. Kun me kaksi vanhinta muutimme pois, helpottui kahden nuoremman elämä ja nuorin siskoni on saanut jopa harrastaa. Vanhempani ovat myös nyt eläkeiässä aloittaneet matkailun ja ostavat lastenlapsilleen kalliita lahjoja. Välillä jopa se tuntuu kurjalta, kun tulee mieleen niitä omia syntymäpäiviä.

Olen törmännyt ennenkin ajatukseen, että pitäisi olla kiitollinen vanhemmille, kun sai ruokaa ja katon pään päälle ja rakkautta. Minusta lapsen tehtävä ei ole olla kiitollinen siitä, että vanhempi on päättänyt heidät saattaa tähän maailmaan. Se on ollut vanhemman valinta ja vanhemman vastuu. Minusta ison perheen perustavat ovat ahneita. Siinä ei oikeasti ajatella lasten tarpeita eikä lasten lähtökohtia vaan ihan omia tuntemuksia siltä pohjalta, että kun minä jotain haluan, niin minä sen saan. Monesti ei suostuta ymmärtämään, miten paljon haittaa vanhempi voi tehdä lapsensa itsetunnolle, kun ei välitetä lapsen tarpeista vaan pelkästään vain omistaan.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 23:16"]

No jopa. Asutaan vuokralla 10 km keskustasta (Helsinki) ja vuokra 1200 euroa neliöstä.

[/quote]

Miten neliöön saa lapsille oman huoneen? Eikö tässä ketjussa todistettu, että noilla 3000-4000 euron nettotuloilla saadaan lapsille omat huoneet?

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 22:52"]

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 16:02"]

Jos nettotulot n 3000-4000€/kk niin miksi menit tekemään suurperheen?

[/quote]

Koska en ajatellut kasvattaa lapsiani rahalla vaan rakkaudella. Minusta pienemmilläkin tuloilla lapsi voi elää paljon paremman elämän kuin isoilla tuloilla, itseasiassa se on jopa todennäköisempää. Vanhemmat pienemmillä tuloilla ovat todennäköisemmin perhekeskeisempiä. Meillä esimerkiksi minä äiti olen vapaaehtoisesti osa-aika työssä, että lapsemme voimme hoitaa kotona. Lapset säästyvät tarhalta ja kouluikäisiä odottaa aina joku kotona. Jos lapselta kysyttäisiin, haluaako hän paljon rahaa vai vanhemmat jotka ovat kotona...mitä veikkaat lapsen vastaavan? 

Vasta siinä vaiheessa minusta raha vaikuttaa lastenhankintaan jos vanhemmat eivät pysty itse maksamaan lastensa menoja. Mutta jos lapset on puettu hyvin, syötetty hyvin ja ovat onnellisia, niin silloin rahaa on ihan tarpeeksi siihen, että lapsia saa tehdä juuri niin monta kuin itse kukakin haluaa. 

[/quote]

Toisaalta, tutkimusten mukaan äidin koulutuksen ja työssäkäynnin merkitys lapsen koulutustasolle on tärkeä. Ehkäpä varsinkin tyttölapsille voisi antaa muita esikuvia kuin palkkakuopassa olevan osa-aikatyöläisäidin, joka sitten saa sinnitellä vielä pienellä eläkkeellä vanhuutensa? Naisen euro (eli naisten valinnat työelämässä) kun näyttävät periytyvän sinne seuraavankin sukupuolen kukkaroon. 

Mutta teillähän varmaan mies on mukana kotihommissa, ja pitää osansa vanhempainvapaista. Vai onko niin että sen suuripalkkaisen (=mies) pitää olla töissä jotta lapset "säästyvät" tarhalta? 

[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 17:45"]Katsos! Kun yläpää ei toimi, mutta alapää toimii. Sinä ei lapset kiitä vanhempiaan, kun pian tulee meillekin lukukaisimaksut kouluun. Rupusakkisuus perityy sukupolvesta toiseen.
[/quote]

Newsflash: Pienituloisuus vaivaa myös korkeakoulutettuja. Hesarissa oli juuri juttu työttömistä tohtoreista (et ehkä huomannut jos luet pelkkää Seiskaa).
Meidän perheessä kaksi korkeakoulutettua ja pienet tulot (joidenkin mielestä) koska olemme valinneet tehdä lyhennettyä työaikaa ja panostaa perheeseen.
Toivon, että lapset perivät perhekeskeisen asenteen eivätkä ajattele pelkällä lompakollaan.

Aikanaan kun aloin haluamaan lasta niin olin työtön. En ajatellut yhtään miten sitä elää. Oli mieskin ja töissä. Nyt olen ollut vuosia töissä, yh, en saa asumistukea enkä sossusta, ei silti en oo vaillakaan. 

No koska haluan. Meillä nettotulot tuon vajaa 4000 ja lapsilisät päälle, eikä ole ollut pulaa misään. Ok-talo on, vähän lainaa. Remppoihin säästetään, lainaakin saatais, mutta mielummin näinpäin. Lyhennys n. 430e kuussa, sähkö keskimäärin 180/kk.

Whoooot.. Netto 1800€\kk ja neljäs tulossa.

Tarkoitatko oikeasti netto vai mahdollisesti bruttotuloja? Vain äidin vai koko perheen tulot?

Samaa ihmetellyt. Olen pienituloinen yhden lapsen äiti ja lisää en tee ellen rikastu!

Onko aloittajalla syy-seuraussuhde hakusessa? Jos tekee ne 4-5 lasta, ei välttämättä ole ehtinyt opiskelemaan, luoda uraa ja tienata kiljoonia. Tätähän ei lapsettomuusklinikalla itkevä tohtorisnaikkonen välttämättä tajua. Kitisee vaan siitä, että miten vaan se tyhmä rupusakki lisääntyy.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 16:04"]

Tarkoitatko oikeasti netto vai mahdollisesti bruttotuloja? Vain äidin vai koko perheen tulot?

[/quote]

Netto ja koko perheen tuloja. ap

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 16:04"]

Whoooot.. Netto 1800€\kk ja neljäs tulossa.

[/quote]

Jos kyseessä on perheen nettotulot niin miten olit ajatellut kasvattaa 4 lasta aikuisiksi? Vaatteet, harrastukset, jonkinasteinen matkustaminen ja tekeminen taitaa maksaa aika paljon ennemmän neljälle lapselle kun teidän tulot? Jossainhsn on asuttava ja ruokaakin syötävä.