Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Menetin kuukausi sitten isäni ja koirani samalla viikolla ja olen laihtunut siitä saakka 14 kiloa, onko jo niin alhainen paino, että tarvitsisin lääkärin apua? 166cm/39kg
08.10.2021 |
Koiran lähtöä osasin odottaa, sillä oli jo 16-vuotias, mutta isä menehtyi täysin yllättäen sydänkohtaukseen vain 64-vuotiaana, vaikka eli terveellisesti.
Olen tämän jälkeen elänyt suunnilleen viinillä, omenoilla ja jugurttijuomalla. Niitäkin syön väkisin, sillä olen pyörtynyt kaksi kertaa tällä välillä. Mikään ei vaan maistu ja lämmin ruoka tuntuu kuin palana kurkussa, joka pyrkii takaisin ylös. Tunnen ikävän fyysisenä kipuna ja painona rinnassa. En saa nukuttua kun 2-3 tuntia yössä, lopun aikaa kävelen ulkona keräämässä pulloja (säälittävää, tiedän) mutta öisin ahdistus on pahimmillaan ja oli pakko keksiä jotakin toimintaa.
Voisiko lääkäristä olla minulle apua? Paino oli taas 2 kiloa vähemmän kun toissapäivänä.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä42257 kirjoitti:
Ehkä hieman tyly kommentti mutta mielestäni on jotenkin loukkaavaa, että oman isän äkillisen menehtymisen yhteydessä puhutaan samalla viikolla kuolleen lemmikkikoiran aiheuttamasta surusta.
Häh? Jos kaksi rakasta kuolee, toista ei saisi surra? Suru on erilaista, mutta kenelläkään ei ole oikeutta kieltää suremasta molempien menehtymistä.
Niinpä, isän menehtymisen aihettamaan suruun olisi auttanut, kun olisi ollut koira seurana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä42257 kirjoitti:
Ehkä hieman tyly kommentti mutta mielestäni on jotenkin loukkaavaa, että oman isän äkillisen menehtymisen yhteydessä puhutaan samalla viikolla kuolleen lemmikkikoiran aiheuttamasta surusta.
Häh? Jos kaksi rakasta kuolee, toista ei saisi surra? Suru on erilaista, mutta kenelläkään ei ole oikeutta kieltää suremasta molempien menehtymistä.
Isäsuhteita on monenlaisia. Omasta näkövinkkelistä katsottuna jonkun lemmikkikoiran kuolema olisi surun osalta täysin merkityksetön tapahtuma verrattuna oman isän äkilliseen kuolemaan.
Käyttäjä42257 kirjoitti:
Ehkä hieman tyly kommentti mutta mielestäni on jotenkin loukkaavaa, että oman isän äkillisen menehtymisen yhteydessä puhutaan samalla viikolla kuolleen lemmikkikoiran aiheuttamasta surusta.
Koira on monelle ihmiselle se tärkein asia maailmassa. Tietenkin molempien kuolema koskettaa.
En ymmärrä empatia kykysi rajoittuneisuutta.
Voimia ap: lle ja osanottoni molempien johdosta<3.
Laihtumisesi takia, ottaisin yhteyttä lääkäriin.
Tuskin, mutta kokeile privaattia jos tuntuu että pitää saada motivaatiota vielä lisää. Sun pitåä itse motivoitua syömään siitä huolimatta. Letkutukseen pääsee vasta kun on oikea hätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin melko samassa jamassa oman avioeroni jälkeen, ruoka ei maistunut mutta ahdistusta oli pakko yrittää helpottaa liikunnalla. Muutaman kuukauden jaksoin sitä, sitten paloin loppuun ja en jaksanut kävellä edes postilaatikolle. Hae nukahtamislääkkeet lääkäriltä, tarvitset niitä nyt väliaikaisesti. Soita kriisipuhelimeen aina kun on pahin ahdistus päällä, etsi itsellesi joku hoitokontakti (kriisikeskuksen työntekijä, psykiatrinen sairaanhoitaja, psykologi tai terapeutti, joku jolle saat ajan pian). Jos sinulla on perhettä tai läheisiä ystäviä, jotka voisivat auttaa sinua tässä tilanteessa, kerro kaunistelematta että kaipaat apua, et pärjää ahdistuksen kanssa. Joskus auttaa, kun saa vaan olla ja joku on paikalla.
Mainitsit ettet anna ahdistuksen ja surun tulla vaan purat sen pakkoliikuntaan. Joskus se on käsiteltävä. Noin se pakkautuu vaan suuremmaksi köntiksi rintaasi. Huuda, itke, mitä vaan. Anna sen tulla ulos. Suosittelen vahvasti terapiaa. Siellä saa (ja on suositeltavaakin) itkeä ja avautua niistä kipeistäkin jutuista. Siinä ei ole mitään noloa, se terapeutti on nähnyt varmasti satoja ellei tuhansia itku ja siellä. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä42257 kirjoitti:
Ehkä hieman tyly kommentti mutta mielestäni on jotenkin loukkaavaa, että oman isän äkillisen menehtymisen yhteydessä puhutaan samalla viikolla kuolleen lemmikkikoiran aiheuttamasta surusta.
Koira on monelle ihmiselle se tärkein asia maailmassa. Tietenkin molempien kuolema koskettaa.
En ymmärrä empatia kykysi rajoittuneisuutta.
En näe miten tässä on kyse minun empatiakyvyttömyydestä. Mielestäni se kertoo melkoisesta rajoittuneisuudesta luoda ihmissuhteita, että tunneside omaan isään on sellainen, että isän kuollessa koiran kuolema ei traagisuudestaan huolimatta vaivu täysin merkityksettömäksi tapahtumaksi.
Jotenkin tosi nurinkurinen arvomaailma.
Käyttäjä42257 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä42257 kirjoitti:
Ehkä hieman tyly kommentti mutta mielestäni on jotenkin loukkaavaa, että oman isän äkillisen menehtymisen yhteydessä puhutaan samalla viikolla kuolleen lemmikkikoiran aiheuttamasta surusta.
Häh? Jos kaksi rakasta kuolee, toista ei saisi surra? Suru on erilaista, mutta kenelläkään ei ole oikeutta kieltää suremasta molempien menehtymistä.
Isäsuhteita on monenlaisia. Omasta näkövinkkelistä katsottuna jonkun lemmikkikoiran kuolema olisi surun osalta täysin merkityksetön tapahtuma verrattuna oman isän äkilliseen kuolemaan.
Kukaan ei määritä toisen kokemusta. Oma isä oli hyväksikäyttäjä.
AP varmasti myös lenkkeili koiran kanssa, tärkeä rutiini poissa.
On hyvä ymmärtää että ollaan eri yksilöitä ja jokaisella eri tapa reagoida. Ei parempi tai huonompi, vain erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä42257 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä42257 kirjoitti:
Ehkä hieman tyly kommentti mutta mielestäni on jotenkin loukkaavaa, että oman isän äkillisen menehtymisen yhteydessä puhutaan samalla viikolla kuolleen lemmikkikoiran aiheuttamasta surusta.
Häh? Jos kaksi rakasta kuolee, toista ei saisi surra? Suru on erilaista, mutta kenelläkään ei ole oikeutta kieltää suremasta molempien menehtymistä.
Isäsuhteita on monenlaisia. Omasta näkövinkkelistä katsottuna jonkun lemmikkikoiran kuolema olisi surun osalta täysin merkityksetön tapahtuma verrattuna oman isän äkilliseen kuolemaan.
Kukaan ei määritä toisen kokemusta. Oma isä oli hyväksikäyttäjä.
AP varmasti myös lenkkeili koiran kanssa, tärkeä rutiini poissa.
On hyvä ymmärtää että ollaan eri yksilöitä ja jokaisella eri tapa reagoida. Ei parempi tai huonompi, vain erilainen.
Hyvin sanottu, olen samaa mieltä. Yritinkin tuoda esille omaa näkemystäni. Ei ollut tarkoitus syyllistää tai kritisoida kenenkään reagointia vaikka se minusta olisikin kummallista.
Käyttäjä42257 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä42257 kirjoitti:
Ehkä hieman tyly kommentti mutta mielestäni on jotenkin loukkaavaa, että oman isän äkillisen menehtymisen yhteydessä puhutaan samalla viikolla kuolleen lemmikkikoiran aiheuttamasta surusta.
Koira on monelle ihmiselle se tärkein asia maailmassa. Tietenkin molempien kuolema koskettaa.
En ymmärrä empatia kykysi rajoittuneisuutta.
En näe miten tässä on kyse minun empatiakyvyttömyydestä. Mielestäni se kertoo melkoisesta rajoittuneisuudesta luoda ihmissuhteita, että tunneside omaan isään on sellainen, että isän kuollessa koiran kuolema ei traagisuudestaan huolimatta vaivu täysin merkityksettömäksi tapahtumaksi.
Jotenkin tosi nurinkurinen arvomaailma.
+1
Kun ap:n kommenttiin laittaa sanan "koira" tilalle "minipossu", nähdään kuinka arvomaailmaltaan vääristynyt postaus on. Eli:
"MINIPOSSUN lähtöä osasin odottaa, sillä oli jo 16-vuotias, mutta isä menehtyi täysin yllättäen sydänkohtaukseen vain 64-vuotiaana, vaikka eli terveellisesti." :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä42257 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä42257 kirjoitti:
Ehkä hieman tyly kommentti mutta mielestäni on jotenkin loukkaavaa, että oman isän äkillisen menehtymisen yhteydessä puhutaan samalla viikolla kuolleen lemmikkikoiran aiheuttamasta surusta.
Koira on monelle ihmiselle se tärkein asia maailmassa. Tietenkin molempien kuolema koskettaa.
En ymmärrä empatia kykysi rajoittuneisuutta.
En näe miten tässä on kyse minun empatiakyvyttömyydestä. Mielestäni se kertoo melkoisesta rajoittuneisuudesta luoda ihmissuhteita, että tunneside omaan isään on sellainen, että isän kuollessa koiran kuolema ei traagisuudestaan huolimatta vaivu täysin merkityksettömäksi tapahtumaksi.
Jotenkin tosi nurinkurinen arvomaailma.
+1
Kun ap:n kommenttiin laittaa sanan "koira" tilalle "minipossu", nähdään kuinka arvomaailmaltaan vääristynyt postaus on. Eli:
"MINIPOSSUN lähtöä osasin odottaa, sillä oli jo 16-vuotias, mutta isä menehtyi täysin yllättäen sydänkohtaukseen vain 64-vuotiaana, vaikka eli terveellisesti." :D
Kyllä se minipossu voi olla yhtä rakas kuin koira.
Sinulla ei ilmeisesti ole ollut rakasta lemmikkiä, kun olet noin vähättelevä. Koira on perheenjäsen. Sitä saa surra!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten moni on jo sanonut, tuo valvominen tuossa pahinta on. Tietenkin painosi putoaa, kun et ole saanut syötyä, ja tottakai se on hälyttävän alhainen. Mutta jos saisit nukuttua, tilanne alkaisi pikku hiljaa kyllä korjaantua.
Apteekin nutrijuomat ovat hyvä ensiapu, jos jaksat niitä hakea.
Nyt sinun on tärkeitnä selvitä siihen saakka, että perunkirjoitus on ohi. Tiedän kokemuksesta, että kun kaikki pakolliset on hoidettu, alkaa ahdistus helpottaa. Surun helpottamiseen menee pidempään, mutta sitten saat jo syötyä ja nukuttua omin avuin. Nyt sinun täytyy vaan pysyä hengissä siihen saakka, ja siinä auttaa lääkäri.
Käyttäjä42257 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä42257 kirjoitti:
Ehkä hieman tyly kommentti mutta mielestäni on jotenkin loukkaavaa, että oman isän äkillisen menehtymisen yhteydessä puhutaan samalla viikolla kuolleen lemmikkikoiran aiheuttamasta surusta.
Koira on monelle ihmiselle se tärkein asia maailmassa. Tietenkin molempien kuolema koskettaa.
En ymmärrä empatia kykysi rajoittuneisuutta.
En näe miten tässä on kyse minun empatiakyvyttömyydestä. Mielestäni se kertoo melkoisesta rajoittuneisuudesta luoda ihmissuhteita, että tunneside omaan isään on sellainen, että isän kuollessa koiran kuolema ei traagisuudestaan huolimatta vaivu täysin merkityksettömäksi tapahtumaksi.
Jotenkin tosi nurinkurinen arvomaailma.
Minusta on aika vähättelevää antaa ymmärtää, että olisi lapsen ihmissuhdetaitojen syy, jos suhde omaan isään on jäänyt etäiseksi. Usein se syy on niissä isissä itsessään. Ja vaikka olisi läheinenkin isäsuhde, voi myös suhde lemmikkiin olla hyvin läheinen, vaikka se lemmikittömille ihmisille voi olla vaikea ymmärtää. Minusta on aivan loogista, että lemmikin kuolema tuossa tilanteessa vain lisää surua ja tuskaa - lemmikki olisi ollut iso lohtutekijä, joka myös auttaa pitämään kiinni rutiineissa. Ehkä sinulle se olisi mennyt taka-alalle, mutta ap:lla selvästi on käynyt päinvastoin. Tuntuuu vähän turhanpäiväiseltä tulla tällaiseen ketjuun kertomaan tuollaisia lausuntoja, joista ei ap:lle varmasti tule sen parempi olo. Joskus voisi olla parempi olla vain hiljaa.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistusjuoksu on todella kaltevapinta. Ole kiltti ja anna lääkärin auttaa