Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Menetin kuukausi sitten isäni ja koirani samalla viikolla ja olen laihtunut siitä saakka 14 kiloa, onko jo niin alhainen paino, että tarvitsisin lääkärin apua? 166cm/39kg
08.10.2021 |
Koiran lähtöä osasin odottaa, sillä oli jo 16-vuotias, mutta isä menehtyi täysin yllättäen sydänkohtaukseen vain 64-vuotiaana, vaikka eli terveellisesti.
Olen tämän jälkeen elänyt suunnilleen viinillä, omenoilla ja jugurttijuomalla. Niitäkin syön väkisin, sillä olen pyörtynyt kaksi kertaa tällä välillä. Mikään ei vaan maistu ja lämmin ruoka tuntuu kuin palana kurkussa, joka pyrkii takaisin ylös. Tunnen ikävän fyysisenä kipuna ja painona rinnassa. En saa nukuttua kun 2-3 tuntia yössä, lopun aikaa kävelen ulkona keräämässä pulloja (säälittävää, tiedän) mutta öisin ahdistus on pahimmillaan ja oli pakko keksiä jotakin toimintaa.
Voisiko lääkäristä olla minulle apua? Paino oli taas 2 kiloa vähemmän kun toissapäivänä.
Kommentit (57)
Kyllä tarvitset jo lääkärin apua. Ja voisiko joku ystävä tulla luoksesi asumaan pariksi viikoksi? Usein ihmiset on valmiit laittamaan oman elämänsä tauolle ja auttamaan, kun heiltä vain kysytään. Moni haluaa auttaa, oikeasti. Joku ystävä voisi hellästi muistuttaa syömään, tai täyttää jääkaappia ja pakastinta helposti nieltävillä soseilla tai smoothieilla.
Otan osaa. Ajan kanssa toivottavasti ahdistus hieman hellittää ja saat syötyä taas paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Netin ja puhelimen välityksellä saa myös terapiapalveluja. Yritä ottaa jo tänään yhteyttä psykologiin tai terapeuttiin, jonka kanssa voisit puhua. Puhe voi avata sitä sisäistä ahdistusta edes sen verran, että saisit vähän unta ja syötyä pikkaisen.
Voimia sinulle suuressa ahdistuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua, mene ihmeessä lääkäriin!
Ei pelkästään painon takia, vaan myös tuon ahdistuksen.
Saatko mitään syödyksi?1-2 omenaa ja 2
jugurttijuomaa (niitä 3dl purkkeja) Ennen söin ihan perusruokia, lähinnä keittoja, pastaa, lohta ja perunaa muu sinä tai lohkoperunoina. Yritän juoda litran vettä vaikkei minulle tule enää janon tunnetta paitsi hikiliikunnan jälkeen. Otin vanhan juoksumaton käyttöön ja juoksen sillä kun pahin ahdistus iskee. Siksi ettei minun tarvitsisi ajatella tätä surua ja ahdistusta. Ap
Yritä nyt päästä ainakin tuosta pakkoliikunnasta. Onko mitään muuta millä saisit ajatukset muualle? Käsityöt? musiikki? tv? jokin tietokone/konsolipeli? Kaappien siivoaminen? Piirtäminen?
Onko sulla ystäviä/sukulaisia jotka voisi tulla sun luokse ja tuoda ruokaa? Yhdessä on mukavampi syödä.
Soita tai mene suoraan päivystykseen. Ota perustarvikkeet mukaan, tuossa kunnossa (anteeksi ilmaisu) voit päästä hetkeksi lepäämään osastolle. Saat ehkä lääkettä joka auttaa nukkumaan edes jonkin aikaa. Olet vaarallisen laiha, hoikka olet ollut ennenkin. Mietin vaan tuota kävelyä, juoksua ja punnitsemista, onko aikaisemmin ollut syömishäiriö? Mutta joka tapauksessa, älä jää yksin. Voimia!
Vierailija kirjoitti:
Olet siis kuukauden kärvistellyt noiden menetyksiesi aiheuttamissa mielenterveysongelmissa, ja et saa enää ruokaa suuhun? Töitähän sinulla ei näköjään ollutkaan, vaan haahuilet villasukkajoukkueessa pitkin pihamaata?
Pitäisiköhän sinun keksiä jotain fiksua tekemistä, ettei tarvitse kokoaikaa miettiä niitä kuolleita? Jos vaikka haravoisit puistossa lehtiä kasoihin, jos muuta ei tule mieleen?
Sua ei varmaan sure kukaan kun kuolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei siitä lääkäristä varmaan sen kummempaa hyötyä ole kuin että saat vain masennuslääkkeet.
Masennuslääkkeet nostavat ruokahalua yleensä tuntuvasti, joten tämä voisi toimia.
Voitko pyytää ketään ystävää kylään yöksi? Saisitko paremmin nukuttua kun olisi seuraa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äärimmäinen exhaustio eli uupumus voi ajaa tilaan jossa pää on kuin linnunpönttö. Kuulet vain viserrystä. Psykiatrian päivystyksessä, jos on tuuria, pääset nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua, mene ihmeessä lääkäriin!
Ei pelkästään painon takia, vaan myös tuon ahdistuksen.
Saatko mitään syödyksi?1-2 omenaa ja 2
jugurttijuomaa (niitä 3dl purkkeja) Ennen söin ihan perusruokia, lähinnä keittoja, pastaa, lohta ja perunaa muu sinä tai lohkoperunoina. Yritän juoda litran vettä vaikkei minulle tule enää janon tunnetta paitsi hikiliikunnan jälkeen. Otin vanhan juoksumaton käyttöön ja juoksen sillä kun pahin ahdistus iskee. Siksi ettei minun tarvitsisi ajatella tätä surua ja ahdistusta. Ap
Puran itsekin ahdistusta liialla liikunnalla ja syömättömyydellä. Liikunta on ehdottomasti hyväksi kohtuudella, mutta tuossa tilanteessa se pahentaa oloasi. Jos et ole jo vakavassa ylikunnossa, niin siihen ei mene pitkään ja sit onkin pidempi pakkotauko tiedossa. Sun keho on armottoman kovilla ja jossain vaiheessa se alkaa pettämään.
Myös jos jatkat laihtumista niin painosi tulee pomppaamaan jossain vaiheessa nopealla tahdilla todella paljon. Itse lihoin pitkän itseni näännyttämisen ja alipainon jälkeen kuudessa viikossa 10 kiloa, ja siitä ei sit lähtenytkään yhtään pois yli vuoteen ennenkuin keho oli tasapainossa. Ja mulla oli vain lievä alipaino.
Painosi on hälyttävän alhainen etkä saa lepoa ollenkaan, olet vaarassa.
Varaa aika lääkärille, tarvitset ehdottomasti apua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykiatrinen osastohoito voisi olla tarpeen.
Saisit apua nukkumiseen ja katsoisivat syömistäkin. Sinne on ilmeisen vaikea päästä, mutta mielestäni jo painosi antaa vahvan perusteen sinne pääsemiselle. Tarvitset myös jutteluapua, jota saisit siellä kun tarvitset.
Sulla on tosi kova elämäntilanne ja stressi päällä. Joskus elämä satuttaa niin pirusti, mutta niin vaan me selvitään, kovasti voimia sinulle ❤️
Pikaisesti lääkäriin. Tarvitset apua. ❤️ En ole ammattilainen, mutta silmään pisti, ettet saa mistään suoloja. Samoin pelkkä maitotuote vie vähäisenkin raudan imeytymisen. Tarvitset minipuolista ravitsevaa ruokaa vaikka ihan vähän aluksi.
Äitinä sydämeen sattuu, että voit noin huonosti. Uskon, että isäsi toivoisi enemmän kuin mitään muuta, että saat apua ja lohtua ja myös iloa takaisin elämääsi. Ymmärrän myös koiran omistajana todella hyvin musertavan surusi koirasta. Suru saa ja sen kuuluukin olla ihan rauhassa vielä seuranasi, mutta tarvitset sen rinnalle lohtua ja elämää. ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene ystävä kallis jo tänään lääkäriin. Sinun ei tarvitse kärsiä eikä isäsikään haluaisi sinun kärsivän tilanteessasi! Päivystyksen lisäksi muistathan että sinua palvelee ympärivuorokautinen kriisipuhelin. Myös kriisitukea on saatavilla jokaisessa isossa kaupungista, samoin seurakunnasta saa keskusteluapua ja tukea suruun. Osanotot suureen suruusi! Olet tärkeä!
Mielenterveysseuran puhelimessa on huonoja vastaajia, saatetaan möläyttää aivan mitä sattuu, saatetaan lyödä luuri korvaan. On hyviä ja huonoja vastaajia vailla koulutusta ja empatiaa.
Suosittelen ilmoittamaan tällaisesta kohtelusta Mielenterveysseuralle. Tarkoituksena on avun antaminen. Ilman palautetta ei muutosta tule.
Aloittajalle. Sinulle on isoja suruja. Älä jää yksin vaan hae apua lääkäristä ja pyydä myös keskusteluapua. Sinua paljon vanhemmatkaan eivät yksin surussa selviä. Ei ole häpeä pyytää apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä hieman tyly kommentti mutta mielestäni on jotenkin loukkaavaa, että oman isän äkillisen menehtymisen yhteydessä puhutaan samalla viikolla kuolleen lemmikkikoiran aiheuttamasta surusta.
En yleensä ole mielialalääkkeiden kannalla kun kyse on tilanteellisesta masennuksesta, mutta tässä tapauksessa joku väsyttävä ja ruokahalua lisäävä lääke voisi auttaa pääsemään pahimman yli. Ehdottomasti kannattaa jutella lääkärin kanssa tilanteesta. Keskusteluapua pitäisi ainakin saada. Hieman ihmettelen miten ennestään hoikka ihminen voi edes laihtua noin paljon kuukaudessa, joten voisi olla aiheellista tutkia myös fyysinen puoli varmuuden vuoksi.
Sulta tippuu kohta hiukset ja hampaat suusta. Mene lääkäriin ja katso mitä apua on saatavilla
Voimia. Ehdottomasti lääkäriin, että saat apua.
Mulla oli muutama vuosi sitten siinä mielessä sama tilanne kun isäni ja koirani kuolivat parin päivän välein. Silloin surin ensin kunnolla isän kuoleman, koira oli työnnettävä taka-alalle. Se onkin oireillut mielessä nyt vuosia myöhemmin.
Nainen on liian kevyt jos sillä voi tehdä sarjana hauiskääntöä. Osanotto ja voimia ystävä
Käyttäjä42257 kirjoitti:
Ehkä hieman tyly kommentti mutta mielestäni on jotenkin loukkaavaa, että oman isän äkillisen menehtymisen yhteydessä puhutaan samalla viikolla kuolleen lemmikkikoiran aiheuttamasta surusta.
Häh? Jos kaksi rakasta kuolee, toista ei saisi surra? Suru on erilaista, mutta kenelläkään ei ole oikeutta kieltää suremasta molempien menehtymistä.
Alue: Aihe vapaa
1-2 omenaa ja 2
jugurttijuomaa (niitä 3dl purkkeja) Ennen söin ihan perusruokia, lähinnä keittoja, pastaa, lohta ja perunaa muu sinä tai lohkoperunoina. Yritän juoda litran vettä vaikkei minulle tule enää janon tunnetta paitsi hikiliikunnan jälkeen. Otin vanhan juoksumaton käyttöön ja juoksen sillä kun pahin ahdistus iskee. Siksi ettei minun tarvitsisi ajatella tätä surua ja ahdistusta. Ap