Lue keskustelun säännöt.
"Työtön, brändää itsesi" - mutta miten?
Työnhakukursseilla olen usein kuullut, että työnhakijan olisi brändättävä itsensä. Kukaan ei kuitenkaan ole kertonut, miten tämä tehdään, tai edes, mitä tämä käytännössä tarkoittaa.
Wikipedian mukaan "brändi on tuote tai tuotemerkki, yritys, henkilö tai muu vastaava, jolle on syntynyt tai esimerkiksi markkinoinnin avulla luotu laaja, yleensä myönteinen, tunnettuus. -- Brändi on tuotteen tai palvelun sisällön tai identiteetin eräänlainen yhteenveto, joka voi luoda tuotteelle lisäarvoa ja vahvistaa käyttäjänsä identiteettiä".
Ymmärrän jotenkuten sen, että työuran aikana itsestään voi tehdä laajalti tunnetun tuotteen, mutta miten kummassa minun, pelkistetyllä lomakehaulla töihin pyrkivän pitkäaikaistyöttömän ja kahdensadantuhannen muun työttömän brändit mahtuvat tähän maahan ja erottuvat toisistaan?
Kommentit (339)
Silloin kun olin vielä työelämässä, niin brändeistä ja brändäyksestä puhuttiin lähinnä yritysten yhteydessä ja taisi olla jotain 2000-luvun alkua. Muutta nyt näyttää tämä termi saavuttaneen jo pääkaupunkiseudun verovaroilla palkatut konsultitikin.. Yhtä hölmöltä se tosin kuulosti 2000-luvun alussakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun olin vielä työelämässä, niin brändeistä ja brändäyksestä puhuttiin lähinnä yritysten yhteydessä ja taisi olla jotain 2000-luvun alkua. Muutta nyt näyttää tämä termi saavuttaneen jo pääkaupunkiseudun verovaroilla palkatut konsultitikin.. Yhtä hölmöltä se tosin kuulosti 2000-luvun alussakin.
Vuosituhannen vaihteessa konsernijohto palkkasi meille toimitusjohtajan tekemään firmasta pääkaupunkiseudun tunnetuimman brändin alallaan. Ei onnistunut yhtään sen paremmin kuin erittäin lyhytaikainen edeltäjänsä, jolla oli kaksi maisterintutkintoa muttei yhtään työkokemusta, tai tämän edeltäjä, joka juoksutti henkilökuntaa NLP-luennoilla ja muissa tuon ajan trendikoulutuksissa. Firmasta ei tullut brändiä, vaan sen liiketoiminta myytiin, ja tuolloin minäkin olin niin nuori, että parissa päivässä oli kykyjenetsijä löytänyt minut uuteen duuniin. Nyt ei ole sellaisesta pelkoa eikä toivoa, vaikka osaan työni parikymmentä vuotta paremmin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Cv on osa brändin mainosta, joten sikäli brändäystä senkin tekeminen. Toki brändäykseen sisältyy paljon muutakin, ei pelkästään ansioluettelon viilausta.
Kaikki pitäs vääntää rautalangasta
No niin, nyt palattiin perikysymykseen. Minä yritän saada selville, onko kyseessä pelkkä sanahelinä eli ovatko konsultit rahansa turvaamiseksi lainanneet vanhoille asioille uusia nimiä, jotta kurssit kuulostaisivat tasoaan paremmilta.
Annapa siis tulla sitä rautalankaa. Kymmenes sivu on menossa, ja yhä on hedelmällisimpänä vastauksena se, että "kirjoita seevee työnantajan tarpeiden mukaiseksi".
Mitä brändääminen tarkoittaa ja miten työtön työnhakija voi brändätä itsensä?
Ap
Koko ajanhan täällä on myös sanottu, että se ei ole brändäämistä, vaan normaalia hakemista. Jossa yllättävän monella on oikeasti ongelmia. Ei ole helppoa tunnistaa omaa osaamista ja sanoittaa sitä järkevästi. Osaaminen saattaa myös olla tosi niché-alalta (esimerkiksi hedgerahasto), mikä ei itsessään sano kellekään alan ulkopuolella juuri mitään, mutta taustalla on kovan luokan osaamista. Se pitää kyetä avaamaan CV:hen, mutta se ei ole brändäämistä.
Brändäämistä on, että tekee itselleen brändin "mä olen Suomen kovimpia salkunhoitajia" ja tätä tukemaan on LinkedIn iskussa, oma blogi, omat kotisivut ammattimaisella ilmeellä jne. jne. jne. Tällaiseen asemaan ei ihan oikeasti kuka vaan voi ryhtyä. Joka toisella on Linkkari, sillä ei erotu. Jos kaikilla on nettisivu, silläkään ei erotu. Sillä, että tekee itselleen nettisivun, ei saa itselleen osaamista. Mutta voi antaa vaikutelman, että minä osaan.
Näitä brändiviritelmiä löydät googlaamalla yhdistelmällä (joku yleinen etunimi) kotisivu. Osalla on vähän enemmän annettavaa ja osalla vähän vähemmän.
Brändi on siis se vaikutelma, jonka työnhakija pyrkii antamaan itsestään erilaisten mainosten avulla? Toisin sanoen brändi on kuin onkin sanahelinää.
Yritin löytää ohjeidesi mukaan itsensä brändännyttä siivoojaa, mutta löytyi vain yritysten kotisivuja. Siksi minä ihmettelenkin sitä, että itsensä brändäämisestä pidetään meteliä ja annetaan ymmärtää, että sillä se työpaikka löytyy ja "kun kaikki muutkin brändää".
Mainitsin ketjun alkupäässä olleeni akateemisten viisikymppisten työnhakukurssilla. Kiva kurssi se olikin, mutta jopa joukossamme ollut markkinointialan konkari huokaili myötähäpeästä, kun yritettiin löytää rajaa, jonka kohdalla omakehu muuttuu valehtelemiseksi. Kummallista oli se, että useimmat olivat kuitenkin ihan valmiita tanssimaan rekrytoijien määräämien askelten mukaan ja esimerkiksi maksamaan vuosimaksua oikeudesta käyttää jotakin tosi tyylikästä ansioluettelopohjaa siinä toivossa, että rekrytoija sattuisi tykkäämään juuri syklaaminvärisestä reunapalkista niin, että hakemus kiinnittäisi huomiota kolmea sekuntia kauemmin.
Kurssilta jäi mieleen elintarvikeyritystä varten räätälöity ansioluettelo, jossa hakija esimerkkisi mukaisesti kertoi suunnilleen olevansa Suomen kovin leikkelejäbä ja maggaraguru. Onko brändääminen oikeasti tarpeen? Eikö rekrytoiminen onnistu enää asiapohjalta ilman swagiä ja ilotulitusta?
Ap
Kuka edes jaksaa lukea näitä omakehuhakemuksia? Luettuani tämän ketjun palkkaisin itse asiassa sen tyypin joka brändää itsensä "suoraviivaiseksi" ilmoittamalla hakemuksessa ainoastaan nimensä ja meilinsä.
Haatainen on sitä mieltä että työttömät hakevat vain heitä kiinnostavia työpaikkoja.
Mutta hyvä Haatainen, onko niitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Brändäystä tämäkin
Luulisi tuostakin artikkelista ymmärrettävän, että työtä ei tosiaan riitä kaikille, kun täytyy mainostaa sillä, että osaa käyttäytyä. Mutta yrittäjähän tuossakin on, ja kiroilemattomuutta hän harjoittaa sivutyönään ja vähän vitsillä. Sivumennen sanoen minun remonttini aikana kotonani ravasi kaikenlaisia putkimiehiä ja sähköasentajia, enkä muista yhdenkään kiroilleen tai muutenkaan käyttäytyneen huonosti minun läsnäollessani.
Nyt on nähty vähäpukeisen siivousesimiehen ja siistisuisen remppayrittäjän brändit. Olisi kiva nähdä myös yli viisikymppisten työttömien työnhakijoiden brändejä.
Ap
Ei ole toimivaa yli viisikymppisen työttömän työnhakijan brändiä.
Jos se toimii, henkilö ei ole enää työnhakija.
Jos se ei toimi, kukaan ei koskaan törmää siihen.
Mitään valmista sapluunaa tähän ei ole.
Yli 50 vuotias kelpaavaan duuneihin, joita kukaan muu ei halua tehdä- siivoojaksi ja hoitajaksi vanhuspuolelle jonnekin perähikiälle.
Kiinnostaa kympillä. Mene itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä tein brändäyskurssilla itsestäni Master Copypaster -brändin, koska olen tehnyt kuolettavan tylsiä copypastetöitä toimistossa. Se on mun vahvuus, koska... noh... muita taitoja en ole työelämässä päässyt kehittämään ja vapaa-ajalla lähinnä lueskelen kirjoja, reenaan salilla ja musisoin. Ei sillä että mä haluisin tollaisia töitä tehdä mut... Gnnnhh.
Ei oikein tullut hyvää palautetta. Valokuvassakin oli liian vakava ilme, nykyään kun pitäs olla megapolitiivinen superekstrovertti häslääjä. Myös niitä tylsiä copypastetöitä haettaessa, joita mainostetaan tietysti monipuolisina näköalapaikkoina dynaamisissa työyhteisöissä.
Tää on kyllä oikeasti erottuva brändi!
...ei vaan silti just sitä naminamihöttöä, mitä brändillä haetaan...
Oletko koettanut hakea tällä töitä? Mä nauraisin tällä hyväntahtoisesti, koska pystyn samaistumaan tähän.
Mikä p........e siinä on ettei normaali haastattelu kelpaa työnhaussa. Turhaa ajan haaskausta keksiä jargonia ja hienoja vierasperäisiä sanoja tekemisestä tai osaamisesta. Ei ole ihme jotta kortisto on täynnä. Ihmisten kyykyttämistä ja aliarvioimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entinen pitkäaikaistyötön täällä hei, sain ensimmäisen vakipaikkani (ja samalla ensimmäisen muutamaa kuukautta pidemmän työsopimukseni) yli kolmikymppisenä. Olen "brändännyt" itseni asiantuntijaksi eräällä toistaiseksi hyvin vähän tutkitulla, mutta nosteessa olevalla aihealueella. Käytännössä ihan googletin alani tutkimuksia, totesin että jaa tuosta ei ole juuri mitään, mutta pitäisi ehkä olla, ja paneuduin siihen pari vuotta intensiivisesti. Eli opiskelin omalla alallani korkeamman tutkinnon (AMK oli pohjakoulutukseni), tein gradunkin aiheesta, ison nipun LinkedIn-postauksia sun muuta asiasta pätemistä ja pöhinää ja ta-daah jossain kohti minusta tuli asiantuntija tällä niche-aihealueella ja aiemmin jatkuvasti alalla pitkään olleille (miespuolisille) hakijoille rekryissä häviäminen muuttuikin sopivan työpaikan valinnaksi.
Vierailija kirjoitti:
Omiapohdintoja kirjoitti:
Itse olen tällä hetkellä viralliselta statukseltani työtön työnhakija. Todellisuudessa en ole työkykyinen ollenkaan vaan minun pitäisi olla työkyvyttömyyseläkkeellä. Työelämästä olen ollut pois jo kohta kymmenen vuotta, mikä tarkoittaa aikamoista aukkoa CV:ssä. Toisin sanoen ei mitään mahdollisuutta työllistyä mihinkään järkevään työhön tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa.
Tuossa yksi päivä mietin, mitä tekisin siinä tilanteessa jos minun jostain syystä olisi ihan pakko palata työelämään. (Tätä yritän välttää, koska en todellakaan ole työkykyinen.) Koska minulla ei tässä tilanteessa ole enää mitään hävittävää, voisin ihan rennosti pelata tilanteen haluamallani tavalla. Tekisin luultavasti seuraavalla tavalla: Miettisin, mihin töihin oikeasti haluaisin. Sen jälkeen tekaisisin tuohon tavoitteeseen pääsemistä tukevan CV:n ja väärentäisin tarvittavat työtodistukset, ehkä jopa palkkaisin suosittelijan valehtelemaan puolestani. Eli brändäisin itseni oikein kunnolla, sillä tavalla sopivasti överisti että varmasti pääsisin haastatteluun asti. CV:n aukon voisin jopa täydentää kohdennetusti haettavan työpaikan mukaan, vain mielikuvitus on rajana tässä.
Sen jälkeen sitten vain pokkana työhaastatteluihin valehtelemaan päin naamaa. Tähän tarkoitukseen minulla on erittäin hyvä pokerinaama, tarpeeksi löyhä moraali, tarvittavat näyttelijänlahjat sekä tarpeeksi nopeat hoksottimet soveltaa jotakin jos näyttää siltä että meinaa mennä pieleen. Eli voisin ihan oikeastikin onnistua tässä, riippuen tietenkin sattumasta ja siitä että kuinka perillä rekrytoija on asioista. Tunnontuskia tai omantunnon soimaamista en tällaisesta itselleni saisi, epätoivo ajaa ihmisiä tekemään kaikkea hölmöä. Jumala kyllä antaa minulle syntini anteeksi, eli hän kyllä ymmärtää.
Tästä valheesta jos jäisin kiinni haastattelussa, voisin ihan rehellisesti myöntää tehneeni tämän epätoivoni takia. Ehkä rekrytoija jopa arvostaisi hyvää yritystäni (ja pystyisin parhaassa tapauksessa jopa tilanteen kääntämään edukseni, kuka sitä etukäteen voi sanoa? Tämähän riippuu ihan rekrytoijasta miten hän reagoisi tilanteessa, vähänkään löyhemmällä moraalilla varustettu rekrytoija voisi olla tästä jopa otettu.)
Sitten vain uutta matoa koukkuun. Tarvittaessa voisi vaihtaa kaupunkia jos siltä näyttäisi että tässä kaupungissa on liian pienet piirit.
Myös mulla on muutaman vuoden aukko CV:ssä ja vaikka olenkin työkykyinen, vieläpä ahkera ja monitaitoinen, ei mua palkata koska olen pitkäaikaistyötön. Olen tosissani alannut harkitsemaan, että lisäisin CV aukkoihin keksityt työpaikat. Pääsisin ehkä haastatteluun ja pystyisin hurmaamaan haastattelijan. Olen normaali ja miellyttäväkäytöksinen ja saanut ennenkin töitä. Ennen pitkäaikaistyöttömyyttäni.
Minä olen tehnyt näin, kaunistellut ansioluetteloa. Kirjasin opiskeluaikaiset harjoittelut ja työkkärin työkokeilut niin kuin olisivat oikeita työpaikkoja, ja kolmen vuoden aukkoon kirjoitin olleeni liikuntarajoitteisen henkilön henkilökohtainen avustaja(oikeasti auttelin liikuntarajoitteista seurustelukumppania), pääsin kesätöihin siloitellulla ansioluettelolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenelle mä brändää itseni?
Oon yli 50v pitkäaikaissairas.
Vierailija kirjoitti:
Kenelle mä brändää itseni?
Oon yli 50v pitkäaikaissairas.
Et kellekään. Eihän toi hölpötys oikeasti toimi kuin niille, jotka työllistyvät muutenkin.
Ehkä siihen tähdätäänkin. Tehdään työnhausta niin raskasta, että kukaan ei koskaan enää vaihda työpaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsoin juuri läpi työpaikat koko maan alueelta Valtiolle.fi:stä, Kuntarekrystä, Oikotieltä, Hesarista ja tusinasta muusta paikasta. Muutama haettava löytyi, mutta yhtä lukuun ottamatta kaikki olivat määräaikaisuuksia. Vaikea on lähteä Helsingistä kolmeksi kuukaudeksi muihin maakuntiin. Tuo yksi oli virka, johon olisin pätevä muuten, mutta työnantaja haluaa vähintään viiden vuoden kokemuksen käytännössä itsensä palveluksesta - ei epäilystäkään siitä, etteikö valintaa olisi tehty jo ennen ilmoituksen laatimista.
Välimatkan ohella tuskastutti tieto siitä, että taas pitäisi panna pystyyn kirjallinen ilotulitus siitä, miksi juuri minä olisin paras valinta. Olen jo monta sataa kertaa ollut olematta paras valinta. Ei tämä brändääminen enää oikein maistu.
Vierailija kirjoitti:
Entinen pitkäaikaistyötön täällä hei, sain ensimmäisen vakipaikkani (ja samalla ensimmäisen muutamaa kuukautta pidemmän työsopimukseni) yli kolmikymppisenä. Olen "brändännyt" itseni asiantuntijaksi eräällä toistaiseksi hyvin vähän tutkitulla, mutta nosteessa olevalla aihealueella. Käytännössä ihan googletin alani tutkimuksia, totesin että jaa tuosta ei ole juuri mitään, mutta pitäisi ehkä olla, ja paneuduin siihen pari vuotta intensiivisesti. Eli opiskelin omalla alallani korkeamman tutkinnon (AMK oli pohjakoulutukseni), tein gradunkin aiheesta, ison nipun LinkedIn-postauksia sun muuta asiasta pätemistä ja pöhinää ja ta-daah jossain kohti minusta tuli asiantuntija tällä niche-aihealueella ja aiemmin jatkuvasti alalla pitkään olleille (miespuolisille) hakijoille rekryissä häviäminen muuttuikin sopivan työpaikan valinnaksi.
Eli tämä prosessi kesti vuosia ja vaati suurta panostusta opiskelujen ja tutkimuksen muodossa. Ei taida oikein sopia perustyöttömän poluksi itsensä brändäämiseen. Tarkoitus kun olisi saada niitä töitä mahdollisimman pian ja pystyä hyödyntämään jo olemassa olevaa osaamista ja koulutusta. Ei vain ole mahdollista, että jokaisesta tulee jonkin niche aihealueen erityisasiantuntija eikä sellaiseksi moni haluakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen pitkäaikaistyötön täällä hei, sain ensimmäisen vakipaikkani (ja samalla ensimmäisen muutamaa kuukautta pidemmän työsopimukseni) yli kolmikymppisenä. Olen "brändännyt" itseni asiantuntijaksi eräällä toistaiseksi hyvin vähän tutkitulla, mutta nosteessa olevalla aihealueella. Käytännössä ihan googletin alani tutkimuksia, totesin että jaa tuosta ei ole juuri mitään, mutta pitäisi ehkä olla, ja paneuduin siihen pari vuotta intensiivisesti. Eli opiskelin omalla alallani korkeamman tutkinnon (AMK oli pohjakoulutukseni), tein gradunkin aiheesta, ison nipun LinkedIn-postauksia sun muuta asiasta pätemistä ja pöhinää ja ta-daah jossain kohti minusta tuli asiantuntija tällä niche-aihealueella ja aiemmin jatkuvasti alalla pitkään olleille (miespuolisille) hakijoille rekryissä häviäminen muuttuikin sopivan työpaikan valinnaksi.
Eli tämä prosessi kesti vuosia ja vaati suurta panostusta opiskelujen ja tutkimuksen muodossa. Ei taida oikein sopia perustyöttömän poluksi itsensä brändäämiseen. Tarkoitus kun olisi saada niitä töitä mahdollisimman pian ja pystyä hyödyntämään jo olemassa olevaa osaamista ja koulutusta. Ei vain ole mahdollista, että jokaisesta tulee jonkin niche aihealueen erityisasiantuntija eikä sellaiseksi moni haluakaan.
Jos se aiempi osaaminen ja koulutus ei työllistä, niin sitten sitä on päivitettävä. Tässä toimittu esimerkillisen fiksusti. Eri
Vierailija kirjoitti:
Katsoin juuri läpi työpaikat koko maan alueelta Valtiolle.fi:stä, Kuntarekrystä, Oikotieltä, Hesarista ja tusinasta muusta paikasta. Muutama haettava löytyi, mutta yhtä lukuun ottamatta kaikki olivat määräaikaisuuksia. Vaikea on lähteä Helsingistä kolmeksi kuukaudeksi muihin maakuntiin. Tuo yksi oli virka, johon olisin pätevä muuten, mutta työnantaja haluaa vähintään viiden vuoden kokemuksen käytännössä itsensä palveluksesta - ei epäilystäkään siitä, etteikö valintaa olisi tehty jo ennen ilmoituksen laatimista.
Välimatkan ohella tuskastutti tieto siitä, että taas pitäisi panna pystyyn kirjallinen ilotulitus siitä, miksi juuri minä olisin paras valinta. Olen jo monta sataa kertaa ollut olematta paras valinta. Ei tämä brändääminen enää oikein maistu.
Mikäs siinä on niin vaikeaa? Minä olen lähtenyt muualta Suomesta muutamaksi kuukaudeksi Helsinkiin töihin ja yhä hengissä. Liian helppoa työttömänä, jos voi valikoida että mikä on liian epämukavaa. Toiset muuttavat töiden perässä jopa ulkomaille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen pitkäaikaistyötön täällä hei, sain ensimmäisen vakipaikkani (ja samalla ensimmäisen muutamaa kuukautta pidemmän työsopimukseni) yli kolmikymppisenä. Olen "brändännyt" itseni asiantuntijaksi eräällä toistaiseksi hyvin vähän tutkitulla, mutta nosteessa olevalla aihealueella. Käytännössä ihan googletin alani tutkimuksia, totesin että jaa tuosta ei ole juuri mitään, mutta pitäisi ehkä olla, ja paneuduin siihen pari vuotta intensiivisesti. Eli opiskelin omalla alallani korkeamman tutkinnon (AMK oli pohjakoulutukseni), tein gradunkin aiheesta, ison nipun LinkedIn-postauksia sun muuta asiasta pätemistä ja pöhinää ja ta-daah jossain kohti minusta tuli asiantuntija tällä niche-aihealueella ja aiemmin jatkuvasti alalla pitkään olleille (miespuolisille) hakijoille rekryissä häviäminen muuttuikin sopivan työpaikan valinnaksi.
Eli tämä prosessi kesti vuosia ja vaati suurta panostusta opiskelujen ja tutkimuksen muodossa. Ei taida oikein sopia perustyöttömän poluksi itsensä brändäämiseen. Tarkoitus kun olisi saada niitä töitä mahdollisimman pian ja pystyä hyödyntämään jo olemassa olevaa osaamista ja koulutusta. Ei vain ole mahdollista, että jokaisesta tulee jonkin niche aihealueen erityisasiantuntija eikä sellaiseksi moni haluakaan.
Jos se aiempi osaaminen ja koulutus ei työllistä, niin sitten sitä on päivitettävä. Tässä toimittu esimerkillisen fiksusti. Eri
Tarkoitatko vanhan koulutuksen täydentämistä vai kokonaan uudelle alalle kouluttautumista? Jälkimmäinen on nelikymppiselle usein mahdotonta sen vuoksi, että opiskelun rahoitus puuttuu, ja turhaa siinä mielessä, että vastavalmistunut nelikymppinen on vastavalmistuneiden jonon häntäpäässä työnantajan ovella.
Vierailija kirjoitti:
Huokaus! Täällä taas tyypit vetää tämän keskustelun ihan läskiksi. Tässä muutama asiallinen vinkki:
Brändääminen tarkoittaa sitä, että teet itsestäsi jonkun tietyn asian/alan ammattilaisen. Tämä voi alasta riippuen syntyä lukuisalla eri tavalla. Yksi hyvä tapa on avata omat kotisivut, jonne tuottaa omaan alaan ja osaamiseen liittyvää OMAA sisältöä SÄÄNNÖLLISESTI. Brändiä voi myös kehittää osallistumalla AKTIVIISESTI keskusteluihin LinkedInissä omaa ammattialaa sivuavissa ryhmissä. Ideana on tuoda potentiaalisten työnantajien tietoon, mitä osaa ja miksi on siinä hyvä, mitä osaa. Vähentää siis riskiä väärästä rekrytoinnista.
Tähän kommenttina: Ketä v*ttua kiinnostaa keskustella aktiivisesti Linkedinissä 1) yleensä ja 2) "omaa ammattialaa sivuavissa ryhmissä". Systeemi täynnä pyrkyreitä toitottamassa omaa"erinomaisuuttaan" ja haistelemassa toisten samanlaisten pieruja.
Jesses mitä kuraa...
Osallistuin pari vuotta sitten työnhakukurssiin ja siellä nuorehko naiskouluttaja kertoi ihan pokkana, ettei hän yhtään pidä työstään eikä todellakaan haluaisi puhua isolle joukolle tuntemattomia ihmisiä. Sellainen sitten käski työttömiä hakemaan mitä tahansa työtä. Mielestäni se oli epäammattimaista ja täysi vastakohta sille mitä kurssilla opetettiin.
Siilarin Simppa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huokaus! Täällä taas tyypit vetää tämän keskustelun ihan läskiksi. Tässä muutama asiallinen vinkki:
Brändääminen tarkoittaa sitä, että teet itsestäsi jonkun tietyn asian/alan ammattilaisen. Tämä voi alasta riippuen syntyä lukuisalla eri tavalla. Yksi hyvä tapa on avata omat kotisivut, jonne tuottaa omaan alaan ja osaamiseen liittyvää OMAA sisältöä SÄÄNNÖLLISESTI. Brändiä voi myös kehittää osallistumalla AKTIVIISESTI keskusteluihin LinkedInissä omaa ammattialaa sivuavissa ryhmissä. Ideana on tuoda potentiaalisten työnantajien tietoon, mitä osaa ja miksi on siinä hyvä, mitä osaa. Vähentää siis riskiä väärästä rekrytoinnista.Tähän kommenttina: Ketä v*ttua kiinnostaa keskustella aktiivisesti Linkedinissä 1) yleensä ja 2) "omaa ammattialaa sivuavissa ryhmissä". Systeemi täynnä pyrkyreitä toitottamassa omaa"erinomaisuuttaan" ja haistelemassa toisten samanlaisten pieruja.
Jesses mitä kuraa...
Minun LinkedIn-kontakteistani suurin osa vain on olemassa kuten minäkin, mutta joukossa on muutama hyvin aktiivinen tyyppi. Heidän naamansa poukkoilee esille jatkuvasti: yksi kehuu (siis klikkaa) tätä firmaa ja tuota seminaaria, toinen mainostaa (siis klikkaa) toisten toimijoiden tuotteita ja kolmas tuo esille (siis klikkaa) muualla tehtyjä tutkimuksia. Yhteistä näille on tosiaan se, että he vaihtavat työpaikkaa melko usein, mutta minulle on silti epäselvää, miksi rekrytoijat pitävät niin arvossa taitoa klikkailla LinkedInissä.
Koska Auri ei tietoisesti rakentanut sellaista brändiä, se vain tapahtui oman kiinnostuksen sivutuotteena.
Sattumalla on menestyksessä, usein myös epäonnistumisissa, hyvin suuri merkitys. Tätä ei vaan haluta nähdä. Molemmat koetaan yksilön omaksi ansioksi. "Mä menestyn, koska oon näin hyvä. Sä epäonnistut, koska olet noin surkea."