Kuuluuko parisuhteessa suurituloisemman elättää pienituloisempaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä menee niin, että jos parempituloinen haluaa esim. parempaan hotelliin hän maksaa siitä isomman osan tai paremmessa ravintolassa maksaa isomman osan laskusta.

Teillä on ravintolassa laskurit mukana, että millaisen prosentin kumpikin maksaa? : D Loogista, mutta kiusallista. Miksi ette vain tee niin, että isompituloinen tarjoaa useammin ja pienituloinen harvemmin?

Monet fiksut normaalit ihmiset pystyvät löytämään luontevat ratkaisut ilman mitään tarkkoja prosenttilaskujakin. En ole tuo aikesempi jolle vastasit mutta kyllä meillä menee välillä ihan vain jollain sopivalla fiiliksen mukaisella jaolla (esim. 150e lasku jaetaan 100/50) joka tuntuu silloin sopivalta ja helpolta.

Jos on yhteinen koti niin kuuluu

Ei kuulu sehän olisi huaraamista sen pienempituloisen kannalta. Vaimoni on miljonääri eikä käy töissä, itse olen töissä normaalisti. En todellakaan oleta, että hän elättäisi minut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitossa on elatusvelvollisuus. Ap taisi kysyä vain parisuhteesta, joka voi tietenkin kattaa vaikka minkälaisia suhteita.

Meillä mies hoiti raha-asiat molempien puolesta jo kun oltiin avoliitossa (en kyllä välttämättä suosittele tätä ennen avioliittoa). Nyt ollaan naimisissa ja mies hoitaa vieläkin raha-asiat. En tiedä tarkkaan miehen tuloja, enkä kysele. Omat tuloni menevät yhteiselle tilille, jonne mies laittaa rahaa, jos omani loppuvat. Voin sijoittaa rahojani, jos miehen mielestä taloudellinen tilanne on sellainen, että jää ylimääräistä. Nykyisin usein on, kun lapset ovat lähteneet kotoa. Mies hoitaa laskut ja minä ostan esim. ruuan tuolta yhteiseltä tililtä. En ymmärrä naisia, jotka haluavat käyttää aikansa rahojen tasajakoon ja sen pohtimiseen, kumpi saa mitäkin ja meneekö varmasti tasan. En myöskään ymmärrä miehiä, jotka eivät halua mahdollistaa vaimoilleen asioita. Oma mieheni on sanonut, että se on yksi tärkeimmistä asioista hänen elämässään, mahdollistaa asioita perheelleen.

Minulle taas ei tulisi mieleenkään antaa omien raha-asioideni hoitoa jollekin toiselle! Me emme tiedä kumpikaan toistemme tuloja, henkilökohtaisia menoja, omistuksia, säästöjä tms. Eikä tulisi pieneen mieleenkään, että jompikumpi hoitaisi toisenkin raha-asiat.

Eikä tarvitse pohtia mitä kukin saa ja meneekö tasan, kun molemmat laittavat kerran kuukaudessa saman summan yhteiselle taloustilille asumis-, ruoka- ja autokuluihin.

Kuka teillä maksaa, kun menette esim. ravintolaan? Vai oletko joutunut kehittämään systeemin, jossa "joka toinen kerta maksan minä ja joka toinen kerta mies, paitsi jos ravintoloiden hintataso sattuu olemaan erilainen, jolloin toinen maksaa toiselle kompensaatiota" ja niin edelleen.

Minä tykkään siitä, että mies maksaa. Ei tarvitse koskaan ravintolassa miettiä, kenen vuoro on. Kaikki ravintolassa käynnit ja matkat on myös sellaisia, jotka mies haluaa minulle/meille tarjota ja niistä tulee hänelle aina hyvä mieli. Kuollessa tai eron tullessa rahat kuitenkin lasketaan ja köyhemmälle ositetaan erotus. Paitsi nykyään pitää tietenkin tehdä avioehtosopimus, ettei vain kukaan pääse "hyötymään" kenestäkään. Jotenkin järkyttävää, että ihmisten rahoja kärkkyy verottaja, kaikenmaailman kauppiaat ja huijarit, suoratoistopalvelut ja milloin mitkäkin "elämysmarkkinoijat", mutta palstan mukaan eniten pitää varoa, ettei se puoliso, johon ollaan sitouduttu juridisella sopimuksella lopuksi elämää vaan pääse hyötymään penniäkään. Minä haluan nimenomaan luottaa täysin mieheeni. Mielestäni se on avioliiton idea. Raha-asioissa se luottamus käytännössä näkyy parhaiten. Jos olisin mies, en olisi erityisen mairiteltu siitä, että vaimoni ei missään nimessä antaisi minun hoitaa hänen raha-asioitaan.

Meillä yleensä toinen maksaa liput, toinen taksit ja juomat haetaan vuorotellen. Illan jälkeen ei syynätä kuitteja että menikö ihan tasan, ei se kympin tai satasenkaan päälle ole.

Tai jos on jollain omalla reissullaan ja toinen hakee illalla kaupungista, niin ei siitä bensarahoja tai taksimatkan säästöjä tasata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä menee niin, että jos parempituloinen haluaa esim. parempaan hotelliin hän maksaa siitä isomman osan tai paremmessa ravintolassa maksaa isomman osan laskusta.

Teillä on ravintolassa laskurit mukana, että millaisen prosentin kumpikin maksaa? : D Loogista, mutta kiusallista. Miksi ette vain tee niin, että isompituloinen tarjoaa useammin ja pienituloinen harvemmin?

Kai ne nyt osaavat laskea päässä? Ihan ystävienkin kesken saatetaan ottaa erilliset laskut, mutta joku maksaa yksin kuohuviinipullon, jonka halusi tarjota syntymäpäivänsä kunniaksi. 

Hotellissa toinen voi maksaa huoneen ja toinen muut palvelut, joita on käytetty. 

Ihmisen kuuluu elättää itsensä ja omat lapsensa, ei ketään muuta. Tietysti jos haluaa niin saa elättää ketä vain joka elätettäväksi suostuu

Meillä vaimo tienaa neljä tonnia kun verot on pois. Itse tienaan kuukaudesta riippuen sen 800-1200e kk.

Aluksi oli kinaa ja kiistaa. Ei halunut maksaa ja osallistua mun menoihin, kun mulla rahat loppu pelkästään kun osallistuin puoliksi vuokranmaksuun tai lasten menoihin.

Lopulta minut nähtiin rikkaiden alueella lenkkeilemässä risoissa verkkareissa ja lenkkaritta. Aluksi juoksin lenkkareilla joissa oli jesarilla teipattu pohjat kiinni. Vaimo häpesi niin, että antoi reippaasti rahaa.

Tämä toimi meillä.

Ei minua hävetä juosta tai ulkoilla omalla tulotasolla. Niihin aikoihin kasvatin oikein pitkän takkutukankin. Näytin ihan mt-ongelmaiselta, vaikka tosiaan teinkin 8e tuntipalkalla 10h työpäiviä, kun töitä oli.

Kun on pienet tulot nion pienet menot.

Ei kuulu, mutta eukot osaavat olla hyväksikäyttäjiä. Annas olla, kun naikkoset itse ovat suurituloisempia. Kummallakin tyystin omat rahat.  Onneksi meillä on sama koulutustaso ja palkka samansuuruinen ja onneksi tämä näyttää toteutuvat seuraavassakin sukupolvessa. On häpeä kupata toista ihmistä.

Naisilla on niin pitkä historia elämästä elätettävänä, että jos siitä pääsee pois ei pidä antaa miehelle senttiäkään rahaa vaan mies etsikööt omat ansionsa. Ihan sama mikä liitto. N62

Vierailija kirjoitti:

Meillä vaimo tienaa neljä tonnia kun verot on pois. Itse tienaan kuukaudesta riippuen sen 800-1200e kk.

Aluksi oli kinaa ja kiistaa. Ei halunut maksaa ja osallistua mun menoihin, kun mulla rahat loppu pelkästään kun osallistuin puoliksi vuokranmaksuun tai lasten menoihin.

Lopulta minut nähtiin rikkaiden alueella lenkkeilemässä risoissa verkkareissa ja lenkkaritta. Aluksi juoksin lenkkareilla joissa oli jesarilla teipattu pohjat kiinni. Vaimo häpesi niin, että antoi reippaasti rahaa.

Tämä toimi meillä.

Ei minua hävetä juosta tai ulkoilla omalla tulotasolla. Niihin aikoihin kasvatin oikein pitkän takkutukankin. Näytin ihan mt-ongelmaiselta, vaikka tosiaan teinkin 8e tuntipalkalla 10h työpäiviä, kun töitä oli.

Kun on pienet tulot nion pienet menot.

Vaimosi on kateroitunut ja etsii hyvin tienaavaa kumppania. 

[quwote=Vierailija]

Vierailija kirjoitti:

Meillä menee niin, että jos parempituloinen haluaa esim. parempaan hotelliin hän maksaa siitä isomman osan tai paremmessa ravintolassa maksaa isomman osan laskusta.

Teillä on ravintolassa laskurit mukana, että millaisen prosentin kumpikin maksaa? : D Loogista, mutta kiusallista. Miksi ette vain tee niin, että isompituloinen tarjoaa useammin ja pienituloinen harvemmin?

Missä näit maininnan prosenteista ja laskemisesta? Itse en näe. Ihan kuule osataan lonkalta heittää tyyliin "maksa sää jälkkärit ja juomat, mää maksan muut", ei me mitään senttejä lasketa.

Ei pidä muuttaa yhteen jos ei halua aikuista puolisoaan elättää jos sille puolisolle tulee työttömyyttä tai sairauksia niin kela laskee tienaavan avio-tai avopuolison elättäjäksi, kaikki tulot yhteen. Asumiskulut maksaa kokonaisuudessaan silloin se tienaava jos puoliso vähätuloinen. Työmarkkinatuella tai sairauspäivärahalla elävä työtön maksaa itse vaatteensa, hygienian, ruokansa ja vähäiset sairauskulunsa niistä korvauksista. Niistä ei voi puoliso periä esim. puolia asumiskuluihin jos on joku puolet ja puolet maksu systeemi. Jos puoliso saa isompaa liiton rahaa niin sen toimeentulotuen n. 500 euron ylittävästä osuudesta voi vaatia osallistumista asumiskuluihin. 

Tätä avoliiton aikuisen ihmisen elatusvelvollisuutta en nykyään ihan ymmärrä eikä kuuluisi enää nykyaikaan ja on häpeäpilkku tässä yhteiskunnassa. Avoliitossa ei ole avioliitonkaltaisia etuja puolisoon nähden muuta kuin elatusvelvollisuus ilman mitään etuja jos avokki menehtyisi äkillisesti. Aivan vinoutunut koko yhteiskunta kun suurin osa seurustelevista pareista tarvitsee oman asunnon saadakseen tukia ja asuntosijoittajat tienaavat näillä. Asuntoja vapautuisi liikaa jos avopareja kela ei laskisi elatusvelvollisiksi ja heidän tuloja yhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä muuttaa yhteen jos ei halua aikuista puolisoaan elättää jos sille puolisolle tulee työttömyyttä tai sairauksia niin kela laskee tienaavan avio-tai avopuolison elättäjäksi, kaikki tulot yhteen. Asumiskulut maksaa kokonaisuudessaan silloin se tienaava jos puoliso vähätuloinen. Työmarkkinatuella tai sairauspäivärahalla elävä työtön maksaa itse vaatteensa, hygienian, ruokansa ja vähäiset sairauskulunsa niistä korvauksista. Niistä ei voi puoliso periä esim. puolia asumiskuluihin jos on joku puolet ja puolet maksu systeemi. Jos puoliso saa isompaa liiton rahaa niin sen toimeentulotuen n. 500 euron ylittävästä osuudesta voi vaatia osallistumista asumiskuluihin. 

Tätä avoliiton aikuisen ihmisen elatusvelvollisuutta en nykyään ihan ymmärrä eikä kuuluisi enää nykyaikaan ja on häpeäpilkku tässä yhteiskunnassa. Avoliitossa ei ole avioliitonkaltaisia etuja puolisoon nähden muuta kuin elatusvelvollisuus ilman mitään etuja jos avokki menehtyisi äkillisesti. Aivan vinoutunut koko yhteiskunta kun suurin osa seurustelevista pareista tarvitsee oman asunnon saadakseen tukia ja asuntosijoittajat tienaavat näillä. Asuntoja vapautuisi liikaa jos avopareja kela ei laskisi elatusvelvollisiksi ja heidän tuloja yhteen. 

Olen avoliitosta ihan samaa mieltä. Jos ihmiset haluavat parisuhteestaan perheen, yhden taloudellisen yksikön, he voivat mennä naimisiin.

Avoliiton muuttaminen jonkinlaiseksi "kevytavioliitoksi" tekee tilanteesta ihan älyttömän. Ihmiset joutuvat tekemään sopimuksia, joilla poistavat avoliiton velvollisuuksia, sen sijaan, että avioliiton oikeudet haluavat menisivät naimisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä muuttaa yhteen jos ei halua aikuista puolisoaan elättää jos sille puolisolle tulee työttömyyttä tai sairauksia niin kela laskee tienaavan avio-tai avopuolison elättäjäksi, kaikki tulot yhteen. Asumiskulut maksaa kokonaisuudessaan silloin se tienaava jos puoliso vähätuloinen. Työmarkkinatuella tai sairauspäivärahalla elävä työtön maksaa itse vaatteensa, hygienian, ruokansa ja vähäiset sairauskulunsa niistä korvauksista. Niistä ei voi puoliso periä esim. puolia asumiskuluihin jos on joku puolet ja puolet maksu systeemi. Jos puoliso saa isompaa liiton rahaa niin sen toimeentulotuen n. 500 euron ylittävästä osuudesta voi vaatia osallistumista asumiskuluihin. 

Tätä avoliiton aikuisen ihmisen elatusvelvollisuutta en nykyään ihan ymmärrä eikä kuuluisi enää nykyaikaan ja on häpeäpilkku tässä yhteiskunnassa. Avoliitossa ei ole avioliitonkaltaisia etuja puolisoon nähden muuta kuin elatusvelvollisuus ilman mitään etuja jos avokki menehtyisi äkillisesti. Aivan vinoutunut koko yhteiskunta kun suurin osa seurustelevista pareista tarvitsee oman asunnon saadakseen tukia ja asuntosijoittajat tienaavat näillä. Asuntoja vapautuisi liikaa jos avopareja kela ei laskisi elatusvelvollisiksi ja heidän tuloja yhteen. 

Olen avoliitosta ihan samaa mieltä. Jos ihmiset haluavat parisuhteestaan perheen, yhden taloudellisen yksikön, he voivat mennä naimisiin.

Avoliiton muuttaminen jonkinlaiseksi "kevytavioliitoksi" tekee tilanteesta ihan älyttömän. Ihmiset joutuvat tekemään sopimuksia, joilla poistavat avoliiton velvollisuuksia, sen sijaan, että avioliiton oikeudet haluavat menisivät naimisiin. 

Vanhanajan avioliitto instituutio pitäisi poistaa kokonaan koska suurimmalla osalla se ei kestä, tulevaisuudessa enää entistäkin harvemmilla, mikä entisaikaan avioliitolla oli tarkoitus olla elinikäinen niin ei ole nykyään ja muuttaa koko suhde joksikin määräaikaiseksi "kevytavioliitoksi" tai vain parisuhteeksi. Täydellinen aikuisen puolison elatusvelvollisuus pitäisi poistaa kokonaan. Pienituloinen työkin kannattaisi jos sillä ei tarvitse elättää toista aikuista ihmistä voidakseen asua yhdessä jonkun kanssa eikä niin että kaikki ihmiset asuvat yksin erikseen mikä on epäluonnollista ja johtaa ihmiset masennukseen. 

Ihmiset ja yhteiskunta muuttuu niin täällä vaan pysyy sitkeästi kivikautiset systeemit mitkä eivät toimi millään saralla enää. 

Jos toinen osapuoli on ulosottovelkainen, eikä suurista tuloista huolimatta pysty pitämään raha-asioitaan kunnossa, ei kumppaninkaan kuulu auttaa. Toki on monenlaisia tilanteita...

Vierailija kirjoitti:

Tuntuisi kurjalta elää perheenä, mutta kahta eri elintasoa. Yhteisen elämän kuuluisi olla tasa-arvoista kaikin tavoin. Varakkaammalla voi sitten vaikka olla kalliimpia harrastuksia ja säästöjäkin saa kerryttää, ei kaikkea ole pakko puolisoon tuhlata. 

Epäreilulta tuntuu, jos toinen käy hienolla kuntosalilla ja toinen samaan aikaan ulkoliikuntapaikoilla treenaamassa, kun ei ole varaa kuntosaliin. Tai jos on erilliset ruuat. Tai köyhempi joutuu elämään toimeentulonsa äärirajoilla maksaakseen yhteisiä kuluja. 

Mulla oli tämmöinen avoliitto vuosia sitten. Onneksi on entinen. Mies syyllisti mua siitä, että mä haluan käyttää häntä hyväksi. Rakkaudesta ei ollut tietoakaan, käyttäytyi mua kohtaan monella tavoin väkivaltaisesti ja ilmeisesti nautti kun sai alistaa niin henkisesti kuin taloudellisesti.

Tämmöisessä kahden elintason perheessä ei kukaan jaksa jos se suurempi tuloinen on sairaan saita. Meillä mieheni pitää huolen että minulle jää tarpeeksi harraste rahaa pienempi tuloisena ja minun hyvinvointini on hänenkin onni. Ei ole koskaan 35 vuoteen ollut riitoja rahasta eikä centtien vääntöä, nuppineulan halkomista kumpi maksaa mitäkin. Miehelläni on kalliimmat harrastukset eikä se ole minua haitannut yhtään. En ole edes kaivannut kalliita harrastuksia. Kun on ollut isompia tavoitteita niin yhdessä vedetty rahakukkaron nöyrejä tiukemmalle saadakseen tavoitteet toteutettua. Velat kun on maksettu niin sen jälkeen ruoka, hygienia ja perus tarvikkeiden kaupassa ei tarvitse hintoja katsella mutta katselen vieläkin vanhasta tottumuksesta, mutta jos hinta on korkea ja se syötävä on herkkua niin voin sen ostaa pihtailematta. Mieheni herkuttelee öky kalleilla lihoilla ja minua ei taas kiinnosta liha vaan vähän kalliimmat juustot ja jos on herkkua niin en katso hintaa. 

Meitä ei ole erot köyhdyttänyt ja yhteen hiileen lähdetty puhaltamaan alusta asti. Kaikki muut läheiset ovat eroissa köyhtyneet ja vaihtelevissa suhdesotkuissa kun pitää koko ajan vaihtaa ja olla hekumaa alkuhuumaa ja sitten huuman jälkeen tultu pilvilinnoista alas kovaa kyytiä vaihtaen taas toiseen. Kaikilla läheisriippuvuus niin että heti humahtaa vailla mitään järkeä ja järki kadoksissa koko ajan. Ei yhtään jalat maassa vaan sekoaa kuin seinäkello tunteitaan halliten ei tippaakaan. Näitä sanon tuuliviiri ihmisiksi niin että eilen sitä ja tänään tätä. Kukaan ei perusta niiden kanssa koskaan mitään pysyvää eikä niihin voi luottaa. 

Ihan käsittämätön kysymys. Onko niin kusipäisiä ihmisiä että rahat ei ole yhteisiä jos on perhe?

Meillä on perhe ja sillä yhteiset rahat tienasi ne kuka tahansa. Ei ole ollut riitoja, vaikka on puolin ja toisin oltu kotona pienillä tuloilla mm. kotihoidontuella, opiskelemassa, työttömänä. Myös omaisuus on kaikki puoliksi. En ymmärrä mitään muita järjestelyjä ellei toinen osapuoli ole rahanhallintakelvoton esim päihdeongelman vuoksi.

Mitä tarkoittaa elättäminen?

Voihan sitä osallistua enemmän asumis- ym.peruskuluihin, jos toisella on jokin taloudellisesti vaikeampi jakso meneillään elämässä.

Sitten taas jos puhutaan sellaisesta elättämisestä että köyhempi osapuoli saa käyttää toisen kortteja vapaasti ja shoppailla niillä ym. niin siihen ei tarvitse kenenkään suostua.