miksiMiksi käydä paskaduunissa, josta ei jää käteen muuta kuin väsymys ja apatia

Sitten kitistään, kun työnantajat ei muka löydä työntekijöitä ja kitistään lehdissä miten suomelta loppuu pian veronmaksajat. Maksakaa saatana palkkaa, sellaista palkkaa, jolla voi  ELÄÄ.  Tämä maa on niin tuuliajolla.

Esim rakennussiivoojan työ - määräaikainen. Kouluavustaja …

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vuorotella näitä; välillä töissä ja välillä työtön. Saat olla rauhassa, mutta toisaalta välillä on elämässä rytmiä. Yhteiskuntakaan ei pidä ongelmatapauksensa. Itsellä se on suunnilleen 50/50, puolet vuodesta määräaikaisia soppareita, puolet työttömänä. Liitosta rahat työttömyyden ajalta ja työkkäri ei ahdistele kun työllistyn säännöllisesti. Tämä on huomattavan hyvä tapa toimia ja olla, säästää hermoja ja taloudellinen tilannehan on tuilla melkein sama kuin töissä, niin sekään ei ole ongelma.

Rikkaiden kokoomuslaisten kuvitelmissa kaikki työttömät ovat tällaisia. se työttömyysajan raha on kuitenkin vain puolet siitä mitä töistä saa. Ei sillä pärjää kovin hyvin. Jos aloittajalla kaikki rahat menee ja apatia vaivaa niin ehdottamallasi tavalla kumpikon ongelma pahenee. Ratkaisu sopii henkilölle joka elelee vanhempien nurkissa masentuneena, mutta perhettä sillä ei pidetä eikä hankita, eikä juurinpysyvää työpaikkaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Sitten kitistään, kun työnantajat ei muka löydä työntekijöitä ja kitistään lehdissä miten suomelta loppuu pian veronmaksajat. Maksakaa saatana palkkaa, sellaista palkkaa, jolla voi  ELÄÄ.  Tämä maa on niin tuuliajolla.

👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vuorotella näitä; välillä töissä ja välillä työtön. Saat olla rauhassa, mutta toisaalta välillä on elämässä rytmiä. Yhteiskuntakaan ei pidä ongelmatapauksensa. Itsellä se on suunnilleen 50/50, puolet vuodesta määräaikaisia soppareita, puolet työttömänä. Liitosta rahat työttömyyden ajalta ja työkkäri ei ahdistele kun työllistyn säännöllisesti. Tämä on huomattavan hyvä tapa toimia ja olla, säästää hermoja ja taloudellinen tilannehan on tuilla melkein sama kuin töissä, niin sekään ei ole ongelma.

Tuo on hyvä tapa. Vielä kun keksit "kultakaivoksen" ja pääset tähän työhön ilman koulutusta.

Nuorena satuin pääsemään pienellä paikkakunnalla asuessani tällaiseen työhön . En ymmärtänyt sen hyötyjä silloin, mutta ihmettelin, kun vaurastuin ihan vain kesätyöstä. Palasin monena kesänä.

Siellä työskenteli naisia, joilla oli puolet vuodesta töitä ja lisäksi saivat ansiosidonnaiset työttömyyskorvaukset ja  useammasta lapsesta vanhempainetuudet ja elivät näinollen loisteliaasti. Miehet tekivät töitä ympäri vuoden ja heidän vaimonsa saivat hyvät rahat vähemmällä. Ovela työnantaja! Siellä maksettiin  urakkapalkkaa, samaa palkkaa niin miehille kuin naisille.

Kylän muut naiset saivat paljon vähemmän palkkaa tyypillisistä matalapalkka-alan ammateistaan, vaikka heillä oli koulutus ja työssä kävivät ympäri vuoden.

Tällaisia työpaikkoja on harvassa.

Yleensä noista töistä saa 9-10€/tunti, ylitöitä ei voi tehdä ja töissä käyntiin tarvitsee oman auton.

Vuotuinen työaikakin voi jäädä alle ansiosidonnaiseen vaadittavan määrän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vuorotella näitä; välillä töissä ja välillä työtön. Saat olla rauhassa, mutta toisaalta välillä on elämässä rytmiä. Yhteiskuntakaan ei pidä ongelmatapauksensa. Itsellä se on suunnilleen 50/50, puolet vuodesta määräaikaisia soppareita, puolet työttömänä. Liitosta rahat työttömyyden ajalta ja työkkäri ei ahdistele kun työllistyn säännöllisesti. Tämä on huomattavan hyvä tapa toimia ja olla, säästää hermoja ja taloudellinen tilannehan on tuilla melkein sama kuin töissä, niin sekään ei ole ongelma.

Rikkaiden kokoomuslaisten kuvitelmissa kaikki työttömät ovat tällaisia. se työttömyysajan raha on kuitenkin vain puolet siitä mitä töistä saa. Ei sillä pärjää kovin hyvin. Jos aloittajalla kaikki rahat menee ja apatia vaivaa niin ehdottamallasi tavalla kumpikon ongelma pahenee. Ratkaisu sopii henkilölle joka elelee vanhempien nurkissa masentuneena, mutta perhettä sillä ei pidetä eikä hankita, eikä juurinpysyvää työpaikkaakaan.

Jos olet ansiosidonnaisella niin voit käydä osa-aikatyössä. Saat osa-päivärahan.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vuorotella näitä; välillä töissä ja välillä työtön. Saat olla rauhassa, mutta toisaalta välillä on elämässä rytmiä. Yhteiskuntakaan ei pidä ongelmatapauksensa. Itsellä se on suunnilleen 50/50, puolet vuodesta määräaikaisia soppareita, puolet työttömänä. Liitosta rahat työttömyyden ajalta ja työkkäri ei ahdistele kun työllistyn säännöllisesti. Tämä on huomattavan hyvä tapa toimia ja olla, säästää hermoja ja taloudellinen tilannehan on tuilla melkein sama kuin töissä, niin sekään ei ole ongelma.

Komppaan. Eihän elämän tarkoitus ole käydä töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vuorotella näitä; välillä töissä ja välillä työtön. Saat olla rauhassa, mutta toisaalta välillä on elämässä rytmiä. Yhteiskuntakaan ei pidä ongelmatapauksensa. Itsellä se on suunnilleen 50/50, puolet vuodesta määräaikaisia soppareita, puolet työttömänä. Liitosta rahat työttömyyden ajalta ja työkkäri ei ahdistele kun työllistyn säännöllisesti. Tämä on huomattavan hyvä tapa toimia ja olla, säästää hermoja ja taloudellinen tilannehan on tuilla melkein sama kuin töissä, niin sekään ei ole ongelma.

Tuo on hyvä tapa. Vielä kun keksit "kultakaivoksen" ja pääset tähän työhön ilman koulutusta.

Nuorena satuin pääsemään pienellä paikkakunnalla asuessani tällaiseen työhön . En ymmärtänyt sen hyötyjä silloin, mutta ihmettelin, kun vaurastuin ihan vain kesätyöstä. Palasin monena kesänä.

Siellä työskenteli naisia, joilla oli puolet vuodesta töitä ja lisäksi saivat ansiosidonnaiset työttömyyskorvaukset ja  useammasta lapsesta vanhempainetuudet ja elivät näinollen loisteliaasti. Miehet tekivät töitä ympäri vuoden ja heidän vaimonsa saivat hyvät rahat vähemmällä. Ovela työnantaja! Siellä maksettiin  urakkapalkkaa, samaa palkkaa niin miehille kuin naisille.

Kylän muut naiset saivat paljon vähemmän palkkaa tyypillisistä matalapalkka-alan ammateistaan, vaikka heillä oli koulutus ja työssä kävivät ympäri vuoden.

Tällaisia työpaikkoja on harvassa.

Yleensä noista töistä saa 9-10€/tunti, ylitöitä ei voi tehdä ja töissä käyntiin tarvitsee oman auton.

Vuotuinen työaikakin voi jäädä alle ansiosidonnaiseen vaadittavan määrän.

Kannattaa ottaa työ missä saa esim 2500 e palkkaa. Ansiosidonnainen 1300 e netto. Siihen päälle osa-aikatyö esim 500-700 kk. Tulot 1800 - 2000 e kk netto.

Työttömäksi voi toki tietoisesti jättäytyä jos ainoa tulevaisuuden näkymänä on pienituloinen elämä hamaan loppuun saakka. Työttömyys kun pitkittyy todella helposti ja ennen kuin huomaatkaan olet erittäin vaikeasti työllistyvä ja hieman syrjäytynyt pitkäaikaistyötön. 

Pienipalkkaisissa ja määräaikaisissa töissähän ei ole itsessään juurikaan järkeä tulotason takia. Mutta ne ovat se portti jonka kautta voi myöhemmin saada sen paremmin palkatun ja vakituisen työn joka sitten nostaakin sen palkkatason kohtuulliseksi. Ne ovat siis onneksi monille vain välivaihe joka pitää vain jaksaa jotta sitten myöhemmin menee paremmin.

Meilläkin kituuteltiin aikanaan todella pienillä tuloilla vuosia (olisimme varmaan saaneet monia tukia jos olisimme tajunneet hakea) ja kokeiltiin kaikkea mahdollista yrittämisestä alkaen. Nyt 20 vuotta myöhemmin meidän yhteiset vuositulot ovat reilusti noin 110.000 euroa.

Vierailija kirjoitti:

Työ pitää mielen ja ruumiin terveenä.

Jep. Eräs sukulaiseni teki ikänsä raskasta fyysistä työtä paskalla palkalla. Nyt vanhana ja köyhänä kärsii jos jonkinmoisesta vaivasta mm selkä paskana ja kulumia siellä täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vuorotella näitä; välillä töissä ja välillä työtön. Saat olla rauhassa, mutta toisaalta välillä on elämässä rytmiä. Yhteiskuntakaan ei pidä ongelmatapauksensa. Itsellä se on suunnilleen 50/50, puolet vuodesta määräaikaisia soppareita, puolet työttömänä. Liitosta rahat työttömyyden ajalta ja työkkäri ei ahdistele kun työllistyn säännöllisesti. Tämä on huomattavan hyvä tapa toimia ja olla, säästää hermoja ja taloudellinen tilannehan on tuilla melkein sama kuin töissä, niin sekään ei ole ongelma.

Tuo on hyvä tapa. Vielä kun keksit "kultakaivoksen" ja pääset tähän työhön ilman koulutusta.

Nuorena satuin pääsemään pienellä paikkakunnalla asuessani tällaiseen työhön . En ymmärtänyt sen hyötyjä silloin, mutta ihmettelin, kun vaurastuin ihan vain kesätyöstä. Palasin monena kesänä.

Siellä työskenteli naisia, joilla oli puolet vuodesta töitä ja lisäksi saivat ansiosidonnaiset työttömyyskorvaukset ja  useammasta lapsesta vanhempainetuudet ja elivät näinollen loisteliaasti. Miehet tekivät töitä ympäri vuoden ja heidän vaimonsa saivat hyvät rahat vähemmällä. Ovela työnantaja! Siellä maksettiin  urakkapalkkaa, samaa palkkaa niin miehille kuin naisille.

Kylän muut naiset saivat paljon vähemmän palkkaa tyypillisistä matalapalkka-alan ammateistaan, vaikka heillä oli koulutus ja työssä kävivät ympäri vuoden.

Tällaisia työpaikkoja on harvassa.

Yleensä noista töistä saa 9-10€/tunti, ylitöitä ei voi tehdä ja töissä käyntiin tarvitsee oman auton.

Vuotuinen työaikakin voi jäädä alle ansiosidonnaiseen vaadittavan määrän.

Kannattaa ottaa työ missä saa esim 2500 e palkkaa. Ansiosidonnainen 1300 e netto. Siihen päälle osa-aikatyö esim 500-700 kk. Tulot 1800 - 2000 e kk netto.

"Kannattaa ottaa..."

AP:n tilanteessa todennäköisesti on otettavissa työ, josta saa n. 1400€/butto.

Uudistapa laskelmasi tältä pohjalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työ pitää mielen ja ruumiin terveenä.

Jep. Eräs sukulaiseni teki ikänsä raskasta fyysistä työtä paskalla palkalla. Nyt vanhana ja köyhänä kärsii jos jonkinmoisesta vaivasta mm selkä paskana ja kulumia siellä täällä.

HyViNvOiNtIvAlTiO

50km päässä olisi tarjolla 4kk ajaksi töitä sahalla.

Kympin/tunti maksavat.

Auto alkaa olla hajottamokunnossa, julkisia ei ole.

Pitänee lähteä autokaupoille.

Itse olen miettinyt jossakin vaiheessa työn lopettamista ihan vain sen vuoksi, että työnantaja on p*ska. Koko ajan saa olla miettimässä, onko yt:t nurkan takana. Ylimääräisiä hommia tulee myös tasaiseen tahtiin, kun aina joku jää eläkkeelle, eikä palkata ketään tilalle. Pitäisi koko ajan olla mukana positiivisessa p'skahypetyksessä ja miljoonassa ääliömäisessä hankkeessa ja "uudistustyöryhmässä". Perustöiden lisäksi. Olen siis julkisella puolella. Palkka tietysti reilusti alle Suomen mediaanipalkan, vaikka korkeakoulutusta vaaditaan. Sähköpostiin vastattava illalla, viikonloppuna ja sairaslomalla. Ei enää tietoakaan virka-ajasta.

Olen ajatellut, että voisin hakea jotakin osa-aikaista työtä - ihan vaikka vaan postinjakajan tehtävää. Terveys on hyvä, tykkään liikkumisesta, eikä postin työajat olisi ongelma. Ei tarvitsisi miettiä nykyistä p*skaa työnantajaa ja työyhteisöä. Palkkaa saisi sen verran, että tulot putoaisivat vain vähän, kun samaan aikaan saisin soviteltua päivärahaa - jota riittäisi varsin pitkälle, kun tekisin samalla osa-aikaista työtä.

Työkkärin työnhakuvelvoitetta varten voin hakea kuukausittain muutamaa vakanssia, joihin valituksi tulemisesta ei olisi pelkoa. Vaikka valtion virastojen ylijohtajien tehtäviä, kunnanjohtajan tehtäviä jne.

Vierailija kirjoitti:

Sitten kitistään, kun työnantajat ei muka löydä työntekijöitä ja kitistään lehdissä miten suomelta loppuu pian veronmaksajat. Maksakaa saatana palkkaa, sellaista palkkaa, jolla voi  ELÄÄ.  Tämä maa on niin tuuliajolla.

Esim. siivousala ei löydä tekijöitä, ei ihme niillä palkoilla. Vaivanpalkaksi saat vain säryt ja kolotukset.

Itse olen lähihoitaja ja vuorottelen määräaikaisten soppareiden ja ansiosidonnaisen välillä. Ero ei ole kovin suuri kyllä, jos nostaa vielä asumistuen päälle (töissä ollessa sitä ei saa, mutta liiton rahoilla saa). Kyllähän tässä on selvä kannustinloukku. Mutta näillä mennään.

Vierailija kirjoitti:

Työttömäksi voi toki tietoisesti jättäytyä jos ainoa tulevaisuuden näkymänä on pienituloinen elämä hamaan loppuun saakka. Työttömyys kun pitkittyy todella helposti ja ennen kuin huomaatkaan olet erittäin vaikeasti työllistyvä ja hieman syrjäytynyt pitkäaikaistyötön. 

Pienipalkkaisissa ja määräaikaisissa töissähän ei ole itsessään juurikaan järkeä tulotason takia. Mutta ne ovat se portti jonka kautta voi myöhemmin saada sen paremmin palkatun ja vakituisen työn joka sitten nostaakin sen palkkatason kohtuulliseksi. Ne ovat siis onneksi monille vain välivaihe joka pitää vain jaksaa jotta sitten myöhemmin menee paremmin.

Meilläkin kituuteltiin aikanaan todella pienillä tuloilla vuosia (olisimme varmaan saaneet monia tukia jos olisimme tajunneet hakea) ja kokeiltiin kaikkea mahdollista yrittämisestä alkaen. Nyt 20 vuotta myöhemmin meidän yhteiset vuositulot ovat reilusti noin 110.000 euroa.

Itellähän nyt viiden vuoden jälkeen vuositulot 600 000, kultaiset räppärihampaat ja helikopteri. Aloitin lähihoitajana mutta huomasivat potentiaalini ja etenin pääpomoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vuorotella näitä; välillä töissä ja välillä työtön. Saat olla rauhassa, mutta toisaalta välillä on elämässä rytmiä. Yhteiskuntakaan ei pidä ongelmatapauksensa. Itsellä se on suunnilleen 50/50, puolet vuodesta määräaikaisia soppareita, puolet työttömänä. Liitosta rahat työttömyyden ajalta ja työkkäri ei ahdistele kun työllistyn säännöllisesti. Tämä on huomattavan hyvä tapa toimia ja olla, säästää hermoja ja taloudellinen tilannehan on tuilla melkein sama kuin töissä, niin sekään ei ole ongelma.

Tuo on hyvä tapa. Vielä kun keksit "kultakaivoksen" ja pääset tähän työhön ilman koulutusta.

Nuorena satuin pääsemään pienellä paikkakunnalla asuessani tällaiseen työhön . En ymmärtänyt sen hyötyjä silloin, mutta ihmettelin, kun vaurastuin ihan vain kesätyöstä. Palasin monena kesänä.

Siellä työskenteli naisia, joilla oli puolet vuodesta töitä ja lisäksi saivat ansiosidonnaiset työttömyyskorvaukset ja  useammasta lapsesta vanhempainetuudet ja elivät näinollen loisteliaasti. Miehet tekivät töitä ympäri vuoden ja heidän vaimonsa saivat hyvät rahat vähemmällä. Ovela työnantaja! Siellä maksettiin  urakkapalkkaa, samaa palkkaa niin miehille kuin naisille.

Kylän muut naiset saivat paljon vähemmän palkkaa tyypillisistä matalapalkka-alan ammateistaan, vaikka heillä oli koulutus ja työssä kävivät ympäri vuoden.

Miten työnantaja oli tässä ovela? Jos työnantajalla olisi tasainen tarve työvoimalle läpi vuoden, kai se nyt työllistäisi läpi vuoden. Mitä työnantaja nyt oveluudellaan tuosta hyötyi?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen lähihoitaja ja vuorottelen määräaikaisten soppareiden ja ansiosidonnaisen välillä. Ero ei ole kovin suuri kyllä, jos nostaa vielä asumistuen päälle (töissä ollessa sitä ei saa, mutta liiton rahoilla saa). Kyllähän tässä on selvä kannustinloukku. Mutta näillä mennään.

Ei kannustinloukkuja saada koskaan kokonaan pois kun asumiskulut, matkakulut ja lapsiluvut vaihtelevat. Kokkareiden päiväunissa tämä on helposti hoidettu ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vuorotella näitä; välillä töissä ja välillä työtön. Saat olla rauhassa, mutta toisaalta välillä on elämässä rytmiä. Yhteiskuntakaan ei pidä ongelmatapauksensa. Itsellä se on suunnilleen 50/50, puolet vuodesta määräaikaisia soppareita, puolet työttömänä. Liitosta rahat työttömyyden ajalta ja työkkäri ei ahdistele kun työllistyn säännöllisesti. Tämä on huomattavan hyvä tapa toimia ja olla, säästää hermoja ja taloudellinen tilannehan on tuilla melkein sama kuin töissä, niin sekään ei ole ongelma.

Tämä varmaan toimii aloilla joilla työnantajalla ei ole varaa tai tarvetta kyseenalaistaa niitä jatkuvia työttömyysjaksoja. Muilla aloilla saa siirtyä kyllä jonon hännille.