miksiMiksi käydä paskaduunissa, josta ei jää käteen muuta kuin väsymys ja apatia
Kaikki raha mikä tulee, menee elämiseen. Mitään omaa elämää ei voi rakentaa.
Aina väsynyt, viikonloput menee palautuessa.
Pidemmän päälle terveys menee tässä hommassa.
Tuilla eläessä n. 30e vähemmän rahaa kuukautta kohden
Ei parempaa näköpiirissä
Miksi ihmeessä en jäisi työttömäksi tukien varaan? En enää osaa huijata itsenäni
Kommentit (44)
Näitä kommentteja lukiessa ei jää kenellekään epäselväksi, miksi Suomi on menossa hyvää vauhtia konkurssiin. Kannustetaan jäämään työttömäksi ja ihan tuosta vain elämään valtion verorahoilla? Siis mitä hlvetin loisia te olette?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa vuorotella näitä; välillä töissä ja välillä työtön. Saat olla rauhassa, mutta toisaalta välillä on elämässä rytmiä. Yhteiskuntakaan ei pidä ongelmatapauksensa. Itsellä se on suunnilleen 50/50, puolet vuodesta määräaikaisia soppareita, puolet työttömänä. Liitosta rahat työttömyyden ajalta ja työkkäri ei ahdistele kun työllistyn säännöllisesti. Tämä on huomattavan hyvä tapa toimia ja olla, säästää hermoja ja taloudellinen tilannehan on tuilla melkein sama kuin töissä, niin sekään ei ole ongelma.
Tuo on hyvä tapa. Vielä kun keksit "kultakaivoksen" ja pääset tähän työhön ilman koulutusta.
Nuorena satuin pääsemään pienellä paikkakunnalla asuessani tällaiseen työhön . En ymmärtänyt sen hyötyjä silloin, mutta ihmettelin, kun vaurastuin ihan vain kesätyöstä. Palasin monena kesänä.
Siellä työskenteli naisia, joilla oli puolet vuodesta töitä ja lisäksi saivat ansiosidonnaiset työttömyyskorvaukset ja useammasta lapsesta vanhempainetuudet ja elivät näinollen loisteliaasti. Miehet tekivät töitä ympäri vuoden ja heidän vaimonsa saivat hyvät rahat vähemmällä. Ovela työnantaja! Siellä maksettiin urakkapalkkaa, samaa palkkaa niin miehille kuin naisille.
Kylän muut naiset saivat paljon vähemmän palkkaa tyypillisistä matalapalkka-alan ammateistaan, vaikka heillä oli koulutus ja työssä kävivät ympäri vuoden.
Tällaisia työpaikkoja on harvassa.
Yleensä noista töistä saa 9-10€/tunti, ylitöitä ei voi tehdä ja töissä käyntiin tarvitsee oman auton.
Vuotuinen työaikakin voi jäädä alle ansiosidonnaiseen vaadittavan määrän.
Kannattaa ottaa työ missä saa esim 2500 e palkkaa. Ansiosidonnainen 1300 e netto. Siihen päälle osa-aikatyö esim 500-700 kk. Tulot 1800 - 2000 e kk netto.
Ei mene ainakaan mulla näin. Mun ansiosidonnainen on jonkun 1600e miinus verot. Ja käyn osa-aikatyössä, jolloin ansiosidonnaista lasketaan niin, että jos saan päivärahaa ja palkkaa, ne ei milloinkaan voi olla enempää yhteensä kuin 1600e (miinus verot). Jos saan palkkaa yli 1600e, en saa senttiäkään ansiosidonnaista. Eli kaikki mitä tienaan, vähennetään ansiosidonnaisesta. 300e voi tienata (miinus verot) niin, ettei vaikuta ansiosidonnaiseen, mutta joka ainoa ylimenevä euro vähentää tuota päivärahaa.
Vierailija kirjoitti:
Näitä kommentteja lukiessa ei jää kenellekään epäselväksi, miksi Suomi on menossa hyvää vauhtia konkurssiin. Kannustetaan jäämään työttömäksi ja ihan tuosta vain elämään valtion verorahoilla? Siis mitä hlvetin loisia te olette?
Tuota konkurssia on hoettu 1990-luvun lamasta lähtien.
Olen matalapalkka-alalla vakituisena. Joskus mietin itsekin, että miksi. Tukien varaan jättäytyessä saisin saman elintason. Sitten kuitenkin on iso liuta asioita joita en olisi työttömänä saavuttanut, enkä pystyisi ylläpitämään. Minulla on kaksi lasta ja puoliso. Asumme omakotitalossa kaupungin laidalla. Asumismuoto ja asuinpaikka on meille unelma. Talo itsessään vanha ja vaatii reipasta ylläpitoa. Kuitenkin ilman vakituista työtä emme olisi saaneet pankista lainaa omaa taloa varten. Olemme molemmat matalasti palkattuja, kunmallakin brutto siellä parin tonnin tuntumassa. Minulle jää palkasta käteen verojen ja muiden maksujen jälkeen 1600€/kk. Mahtavaa elintasoa sillä ei saa mutta pankkilainan erät ja muut asumiskulut on meillä samat omalla tontilla ja omalla talolla kuin vaikka vuokrarivarissa. En myöskään halua laskea elämääni tukien varaan. Se on nöyryyttävää ja epävarmaa.