Miten tulkitsette tätä naista? Torjuiko hän minut, vai haluaako parisuhteen?

Jos yöunet menee niin on epäterve obsessio

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siitä sun erosta tekee prosessin? Miksei voi vaan erota?

Mulla on juuri nyt samaan aikaan meneillään yksi toinenkin iso elämänmuutos, ja sovimme keskenämme mieheni kanssa, että annamme tilateen rauhoittua ensin, ennen kuin laitamme asunnon myyntiin ja muutamme eri osoitteisiin. Juuri nyt kumpikaan ei jaksaisi sitä rumbaa samaan aikaan. 

Ja prosessi se on myös sen takia, että Suomessa vaaditaan joka tapauksessa kuusi kuukautta - joko asutaan kuusi kuukautta erillään tai sitten kuuden kuukauden harkinta-aika. 

ap

Jos mies sanoisi mulle noin... Minäkin ajattelisin että hän vedättää eikä ole mitään eroamassa. Maailman vanhin vedätys. Sinä annat itse tuollaiset vedätysvibat ja sitten mulla ihmettelet, että toinen yrittää pitää etäisyyttä. Se nyt vielä, että erosi on olevinaan prosessissa, mutta ettet ole edes muuttanut pois miehesi luota. Tämä on tämä vanha "en ihan juuri nyt voi jättää vaimoani, kun hänen äitinsä on sairaana" sitten onkin koira sairaana ja sitten hän on jäämässä työttömäksi ja.. ja.... Viisi vuotta on mennyt, ja huijattu rakastajatar tajuaa, ettei mies ollut ikinä mihinkään eroamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siitä sun erosta tekee prosessin? Miksei voi vaan erota?

Mulla on juuri nyt samaan aikaan meneillään yksi toinenkin iso elämänmuutos, ja sovimme keskenämme mieheni kanssa, että annamme tilateen rauhoittua ensin, ennen kuin laitamme asunnon myyntiin ja muutamme eri osoitteisiin. Juuri nyt kumpikaan ei jaksaisi sitä rumbaa samaan aikaan. 

Ja prosessi se on myös sen takia, että Suomessa vaaditaan joka tapauksessa kuusi kuukautta - joko asutaan kuusi kuukautta erillään tai sitten kuuden kuukauden harkinta-aika. 

ap

Jos mies sanoisi mulle noin... Minäkin ajattelisin että hän vedättää eikä ole mitään eroamassa. Maailman vanhin vedätys. Sinä annat itse tuollaiset vedätysvibat ja sitten mulla ihmettelet, että toinen yrittää pitää etäisyyttä. Se nyt vielä, että erosi on olevinaan prosessissa, mutta ettet ole edes muuttanut pois miehesi luota. Tämä on tämä vanha "en ihan juuri nyt voi jättää vaimoani, kun hänen äitinsä on sairaana" sitten onkin koira sairaana ja sitten hän on jäämässä työttömäksi ja.. ja.... Viisi vuotta on mennyt, ja huijattu rakastajatar tajuaa, ettei mies ollut ikinä mihinkään eroamassa.

Olet kyllä oikeassa. En minäkään näillä puheilla uskaltaisi luottaa. Kaiken lisäksi nainen on käynyt saman läpi jo kerran ja koska hän elää eri maassa, hänellä on vielä vähemmän tietoa minun elämästäni. Siksikään en voi painostaa häntä nyt mihinkään suuntaan.

Haluaisin kovasti pitää häneen yhteyttä ystävänä, mutta pitää ymmärtää, että se ei ehkä tässä "odotteluaikana" onnistu kovin luontevasti. Hän on huonossa jamassa henkisesti ja minun tilanteeni on epäselvä.

Annoimme mieheni kanssa meille marraskuun "deadlineksi". Aloitin juuri uuden vaativan työn ja muutimme uuteen asuntoon, ja koska olin juuri palannut ulkomailta, ero ja taas uusi asunto tuntui siinä rytäkässä liialta, halusin antaa meille kuukauden aikaa asettua, että kaikki ei tapahdu aivan samaan aikaan.

Olen itse muuttamassa marraskuussa eri osoitteeseen, olen katsellut asuntoja viime viikot. Taidan tehdä niin, että annan naiselle tilaa ja kun oikeasti muutan omilleni, kerron sen hänelle vasta sitten. Hänellä on ollut samalla vähän aikaa toipua. Mutta en lupaile hänelle mitään etukäteen, kuten en ole tähänkään asti hänelle lupaillut. En halua satuttaa häntä. Vaikka minusta tuntuu että satutan nytkin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oletko lapsuudessa tai nuoruudessa jäänyt vaille huolenpitoa ja rakkautta? Se muun muassa voi aiheuttaa tuollaista nälkää ja tarvitsevuutta.

Voihan olla että olet ollut liitossa jossa sinä olet myös jäänyt vaille ja yksin, mutta sellaisia kumppaneita löytävät yleensä sellaiset, joilla on jo valmiiksi ankea lapsuus.

Voisit tehdä töitä tämän asian ja itsesi kanssa, eikä ensimmäisenä odottaa, että joku muu ehjää sinut ja kaiken mitä elämästäsi puuttuu.

Mieti myös, onko niin että löydät aina ihmiset, jotka eivät voi antaa sinulle mitä tarvitset, eli mikä olisi luottava, rakastava ja turvallinen suhde. Vaille jääneet helposti takertuvat ja tyytyvät tällaisiin, eivätkä löydä kumppania jonka kanssa olla turvallisesti ja tasapainoisesti. Siksikin että juuttuvat vääriin.

Jo näistä syistä olisi hyvä olla syöksymättä heti uuteen suhteeseen, vaan tutkia itseään ja missä meni väärin edellinen suhde. Oppia jotain, ettei toista sitä taas ja taas.

Minua rakastettiin kotona, mutta olin pahasti koulukiusattu. Olin "vääränlainen", liian herkkä ja väärät kiinnostuksenkohteet. Kahdesti kävi niin, että parhaaksi ystäväksi luulemani ihminen kääntyikin minua vastaan ja hylkäsi. Pelkään hylkäämistä edelleen aivan hirveästi. Olen kyllä hyvin tietoinen käytöksestäni ja olen käynyt terapiassa vuosia.

Mieheltäni en saa emotionaalista tukea niin paljon kuin ehkä tarvitsisin. Hän ei ole kovin huomaavainen ihminen. On totta, että minulle tekisi hyvää olla sinkkuna hetki. Tämä nainen kyllä on tosi huomaavainen ja huolehtivainen ja herkkä ainakin sen perusteella mitä häntä tunnen. Mutta liian pian eron jälkeen ei ole missään tapauksessa hyvä aloittaa suhdetta liian pian.

Ap

Kannattaa kyllä tehdä oman epävarmuutensa kanssa töitä ja olla kärsivällinen.

Nainen lähestyi minua, hän kertoi, että hänen mielialansa on jo hieman parempi ja kysyi: "Millainen olo sinulla on, oma rakkaani?"

Kerroin hänelle, että hän tekee maailmastani mukavamman paikan vain olemalla olemassa. Hän sanoi, että olen kuin ihme, joka tuli hänen elämäänsä eikä hän ikinä uskonut, että hän voisi kokea tällaista elämässään. 

Vaikuttaa siltä, että tunteet ovat molemmin puolin ihan yhtä voimakkaat. Nyt pitää vain antaa ajan kulua ja jäitä hattuun, hoidan suhdekuvioni Suomessa selviksi ensin. Muuten roikotan sekä omaa puolisoani että tätä naista inhottavassa välikädessä. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kyllä tehdä oman epävarmuutensa kanssa töitä ja olla kärsivällinen.

Nainen lähestyi minua, hän kertoi, että hänen mielialansa on jo hieman parempi ja kysyi: "Millainen olo sinulla on, oma rakkaani?"

Kerroin hänelle, että hän tekee maailmastani mukavamman paikan vain olemalla olemassa. Hän sanoi, että olen kuin ihme, joka tuli hänen elämäänsä eikä hän ikinä uskonut, että hän voisi kokea tällaista elämässään. 

Vaikuttaa siltä, että tunteet ovat molemmin puolin ihan yhtä voimakkaat. Nyt pitää vain antaa ajan kulua ja jäitä hattuun, hoidan suhdekuvioni Suomessa selviksi ensin. Muuten roikotan sekä omaa puolisoani että tätä naista inhottavassa välikädessä. 

ap

miten kaunis viesti. 

molemmilta. 

pohdi onko viestintä johdonmukaista? onko niissä aina sama sävy? jos on vain välillä hiljaa mutta sitten tuleekin jotain tosi latautunutta ja rakastunutta niin sehän kertoo luultavasti vain sitä että hän on ajatellut sinua kyllä mutta ei halua koko ajan pommittaa rakkaudentunnustuksilla. mikä ei ole ihme, ethän ole sinkku. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kyllä tehdä oman epävarmuutensa kanssa töitä ja olla kärsivällinen.

Nainen lähestyi minua, hän kertoi, että hänen mielialansa on jo hieman parempi ja kysyi: "Millainen olo sinulla on, oma rakkaani?"

Kerroin hänelle, että hän tekee maailmastani mukavamman paikan vain olemalla olemassa. Hän sanoi, että olen kuin ihme, joka tuli hänen elämäänsä eikä hän ikinä uskonut, että hän voisi kokea tällaista elämässään. 

Vaikuttaa siltä, että tunteet ovat molemmin puolin ihan yhtä voimakkaat. Nyt pitää vain antaa ajan kulua ja jäitä hattuun, hoidan suhdekuvioni Suomessa selviksi ensin. Muuten roikotan sekä omaa puolisoani että tätä naista inhottavassa välikädessä. 

ap

miten kaunis viesti. 

molemmilta. 

pohdi onko viestintä johdonmukaista? onko niissä aina sama sävy? jos on vain välillä hiljaa mutta sitten tuleekin jotain tosi latautunutta ja rakastunutta niin sehän kertoo luultavasti vain sitä että hän on ajatellut sinua kyllä mutta ei halua koko ajan pommittaa rakkaudentunnustuksilla. mikä ei ole ihme, ethän ole sinkku. 

On hyvin johdonmukaista. Olenhan itsekin varovainen. Ei antaisi kovin luotettavaa kuvaa, jos vuodattaisin varattuna rakkaudentunnustuksia toiselle.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kyllä tehdä oman epävarmuutensa kanssa töitä ja olla kärsivällinen.

Nainen lähestyi minua, hän kertoi, että hänen mielialansa on jo hieman parempi ja kysyi: "Millainen olo sinulla on, oma rakkaani?"

Kerroin hänelle, että hän tekee maailmastani mukavamman paikan vain olemalla olemassa. Hän sanoi, että olen kuin ihme, joka tuli hänen elämäänsä eikä hän ikinä uskonut, että hän voisi kokea tällaista elämässään. 

Vaikuttaa siltä, että tunteet ovat molemmin puolin ihan yhtä voimakkaat. Nyt pitää vain antaa ajan kulua ja jäitä hattuun, hoidan suhdekuvioni Suomessa selviksi ensin. Muuten roikotan sekä omaa puolisoani että tätä naista inhottavassa välikädessä. 

ap

miten kaunis viesti. 

molemmilta. 

pohdi onko viestintä johdonmukaista? onko niissä aina sama sävy? jos on vain välillä hiljaa mutta sitten tuleekin jotain tosi latautunutta ja rakastunutta niin sehän kertoo luultavasti vain sitä että hän on ajatellut sinua kyllä mutta ei halua koko ajan pommittaa rakkaudentunnustuksilla. mikä ei ole ihme, ethän ole sinkku. 

On hyvin johdonmukaista. Olenhan itsekin varovainen. Ei antaisi kovin luotettavaa kuvaa, jos vuodattaisin varattuna rakkaudentunnustuksia toiselle.

Ap

Hienoa että pystyt tiedostamaan käytöksesi ja pysäyttämään itsesi. Kaikki eivät pysty

Nyt meillä tuntuu olevan viimein normaali keskusteluyhteys. Minulla on hankaluuksia pysyä riittävän arkisella tasolla eikä niin, että koko ajan vain toistelen, miten paljon rakastan. Eihän niillekään ihmisille sitä koko ajan toistella, joiden kanssa seurustellaan. Pitää vain luottaa, että tunne on aito, vaikkei sitä koko ajan sanoisikaan ääneen.

Mutta tuntuu ihanalta, kun vihdoin meillä on ns. normaalia kevyttä hyvän mielen jutustelua.

Hän myös sanoi odottavansa kiinnostuneena, että tahtooko hän enää ollenkaan lähteä takaisin kotimaahansa, kun hän käy Suomessa.

Ap

Olen taas epävarma viestien sisällöstä.

Sen jälkeen kun nainen heitti, ettei hän tiedä haluaako Suomen reissun jälkeen enää palata ollenkaan kotimaahansa, minä vastasin, että saa nähdä, ja minulla ei myöskään ole mitään hänen kotimaatansa vastaan. Laitoin sitten kuvia telttareissusta ja heitin, että minä täällä itsekkäästi markkinoin Suomea niin että et koskaan tahdo lähteä pois (ja paholaishymiö perään).

Hän vastasi menevänsä myös kansallispuistoon seuraavana päivänä ja aloittavansa minulle markkinointikampanjan (ja sama paholaishymiö).

Vaihtelimme kuvia ja sanoin, että sinun pitää viedä minut näihin paikkoihisi. Hän vastasi, että minun pitää puolestani viedä hänet omiin paikkoihini.

Lisäsin sitten, että haluan esitellä hänet ystävilleni - mihin hän vastasi, että minun todellakin pitää.

Tähän perään hän lisäsi taas, että hän yrittää meditoida ja "parantua". Että hänellä menee jo paremmin mutta nyt on hänen sielunsa aika parantua ja levätä. Että hän on edelleen masentunut. Minä kerroin eroprosessistani, että se etenee. Hän sanoi että minä olen vahva ja kohta uusi eheämpi versio minusta on täällä.

Tulkitsen tämän niin, että hän miettii edelleen yhteistä tulevaisuutta mutta palaa edelleen muistuttamaan, että hänellä on toipuminen kesken ja minulla myös. Pelottaa, jos hän lopulta sanookin ei, mutta toisaalta luulisi, että hän olisi tässä kohtaa jo jotenkin etäännyttänyt itsensä näistä tulevaisuuden suunnitteluista jos hän ei sitä vakavissaan harkitsisi.

Pelkään yksin jäämistä mutta minun on pakko tehdä eroratkaisu riippumatta siitä, mitä tämän naisen kanssa käy.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen taas epävarma viestien sisällöstä.

Sen jälkeen kun nainen heitti, ettei hän tiedä haluaako Suomen reissun jälkeen enää palata ollenkaan kotimaahansa, minä vastasin, että saa nähdä, ja minulla ei myöskään ole mitään hänen kotimaatansa vastaan. Laitoin sitten kuvia telttareissusta ja heitin, että minä täällä itsekkäästi markkinoin Suomea niin että et koskaan tahdo lähteä pois (ja paholaishymiö perään).

Hän vastasi menevänsä myös kansallispuistoon seuraavana päivänä ja aloittavansa minulle markkinointikampanjan (ja sama paholaishymiö).

Vaihtelimme kuvia ja sanoin, että sinun pitää viedä minut näihin paikkoihisi. Hän vastasi, että minun pitää puolestani viedä hänet omiin paikkoihini.

Lisäsin sitten, että haluan esitellä hänet ystävilleni - mihin hän vastasi, että minun todellakin pitää.

Tähän perään hän lisäsi taas, että hän yrittää meditoida ja "parantua". Että hänellä menee jo paremmin mutta nyt on hänen sielunsa aika parantua ja levätä. Että hän on edelleen masentunut. Minä kerroin eroprosessistani, että se etenee. Hän sanoi että minä olen vahva ja kohta uusi eheämpi versio minusta on täällä.

Tulkitsen tämän niin, että hän miettii edelleen yhteistä tulevaisuutta mutta palaa edelleen muistuttamaan, että hänellä on toipuminen kesken ja minulla myös. Pelottaa, jos hän lopulta sanookin ei, mutta toisaalta luulisi, että hän olisi tässä kohtaa jo jotenkin etäännyttänyt itsensä näistä tulevaisuuden suunnitteluista jos hän ei sitä vakavissaan harkitsisi.

Pelkään yksin jäämistä mutta minun on pakko tehdä eroratkaisu riippumatta siitä, mitä tämän naisen kanssa käy.

Ap

jos hän ei ole tyyppi, jolla on tapana leikkiä tunteillasi, niin kyllä hän on aika vahvasti tuossa tulevaisuuden unelmoinnissa mukana ja lähtee "vitseihisi" mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olen taas epävarma viestien sisällöstä.

Sen jälkeen kun nainen heitti, ettei hän tiedä haluaako Suomen reissun jälkeen enää palata ollenkaan kotimaahansa, minä vastasin, että saa nähdä, ja minulla ei myöskään ole mitään hänen kotimaatansa vastaan. Laitoin sitten kuvia telttareissusta ja heitin, että minä täällä itsekkäästi markkinoin Suomea niin että et koskaan tahdo lähteä pois (ja paholaishymiö perään).

Hän vastasi menevänsä myös kansallispuistoon seuraavana päivänä ja aloittavansa minulle markkinointikampanjan (ja sama paholaishymiö).

Vaihtelimme kuvia ja sanoin, että sinun pitää viedä minut näihin paikkoihisi. Hän vastasi, että minun pitää puolestani viedä hänet omiin paikkoihini.

Lisäsin sitten, että haluan esitellä hänet ystävilleni - mihin hän vastasi, että minun todellakin pitää.

Tähän perään hän lisäsi taas, että hän yrittää meditoida ja "parantua". Että hänellä menee jo paremmin mutta nyt on hänen sielunsa aika parantua ja levätä. Että hän on edelleen masentunut. Minä kerroin eroprosessistani, että se etenee. Hän sanoi että minä olen vahva ja kohta uusi eheämpi versio minusta on täällä.

Tulkitsen tämän niin, että hän miettii edelleen yhteistä tulevaisuutta mutta palaa edelleen muistuttamaan, että hänellä on toipuminen kesken ja minulla myös. Pelottaa, jos hän lopulta sanookin ei, mutta toisaalta luulisi, että hän olisi tässä kohtaa jo jotenkin etäännyttänyt itsensä näistä tulevaisuuden suunnitteluista jos hän ei sitä vakavissaan harkitsisi.

Pelkään yksin jäämistä mutta minun on pakko tehdä eroratkaisu riippumatta siitä, mitä tämän naisen kanssa käy.

Ap

Miksi saman viestin tarkoitus olisi nyt yhtäkkiä eri? Ja miksi hän korostaisi että hän voi jo paljon paremmin ja samassa lauseessa puhuisi tulevista matkasuunnitelmista, jos hän voisi sen sijaan vain säästää molempien hermoja ja todeta, että ei tästä tule mitään? Hän sanoo epäsuorasti, että tarvitsee vielä lisää aikaa.

Miten te tulkitsette tämän? 

Viikko sitten kerroin naiselle, että etsin parhaillaan itselleni omaa asuntoa. Olemme päättäneet siis muuttaa mieheni kanssa erillemme. Hän vastasi, että olen tosi rohkea, ja että voisipa hän olla luonani auttamassa minua. Ja että voin aina tulla hänen luokseen, hänen asuntonsa on myös minun asuntoni. 

Viikon kuluttua hän lähestyi minua taas, sanoi, että toivottavasti minä olen okei. Kysyin, että miten hän voi. Hän vastasi, ettei hän tiedä. Että hän uskoo, että hän on toipumassa. Että hän miettii paljon edellistä suhdettaan ja miten häntä vieläkin hävettää, miten huonosti hän antoi itseään kohdella. Ja että hän miettii paljon tulevaisuuttaan, toivettaan olla äiti ja seuraavia vuosia ja mitä hän haluaa. Että tässä on paljon mietittävää, mutta edelleen, hänestä tuntuu että hän kyllä toipuu. Että hänestä tuntuu kuin hän olisi muuttumassa uudeksi ihmiseksi. Eikä hän tiedä onko se hyvä vai huono juttu, mutta sen käsittely on vain välillä hänelle tosi rankkaa. 

Vastasin sitten hänelle ihan ystävällisesti ja kannustavasti. Hänestä ei ole pariin päivään kuulunut mitään. Häntä varmaankin taas jännittää.

Hän on aikemminkin puhunut minulle siitä, miten hänen pitää nyt toipua, eli sikäli viesti ei poikennut aikaisemmista. Hän on aiemmin myös sanonut, kuinka hänestä tuntuu, että hänen sisällään on nyt uusi liekki, että hän ei enää halua palata vanhaan elämäänsä, jossa hän ei ollut onnellinen. Että hän pitää enemmän itsestään nyt. Hän on sanonut myös, että minä olen saanut hänet kasvamaan ja muuttanut häntä. Mahtaako tämä uusin viesti sitten olla sitä samaa prosessia, vaikea sanoa.

Nämä isot ja hiukan arvoitukselliset viestit ovat hankalia, koska ne jättävät paljon kysymyksiä avoimeksi. Minä aloin taas tietenkin pohtia, että epäröikö hän. Mutta hänhän vain sanoi, että hän miettii tulevaisuuttaan. Niinhän minäkin mietin. Ei kai tässä jälleen kerran auta mikään muu kuin kärsivällisyys. Mutta tuskin hän viikossa on yhtäkkiä iha täysin muuttanut mielipidettään, kun hän viikko sitten oli tarjoamassa minulle asuntoaan. 

Ap