Lue keskustelun säännöt.
Miten tulkitsette tätä naista? Torjuiko hän minut, vai haluaako parisuhteen?
05.10.2021 |
Olen nainen ja rakastuin ulkomailla asuessani syvästi toiseen naiseen. Meillä oli vahva veto toisiimme heti alusta asti. Mitään ei tapahtunut, sillä kumpikin meistä oli tuolloin suhteessa miehen kanssa.
Lopulta tulin hänelle kaapista, jonka jälkeen huomasin kiinnostuksen selvemmin. Tunnustin pitäväni hänestä enemmän kuin ystävänä. Nainen kertoi, ettei vielä tiedä mitä tämä on - hän oli pitänyt itseään heterona ja minä sain hänet kuulemma sekaisin.
Lähtöpäivänä itkimme monta tuntia putkeen ja hän tunnusti rakastavansa minua.
Sen jälkeen viestittely on ollut niukkaa mutta intensiivistä. Hän on kirjoittanut, kuinka yhteinen aika kanssani on parasta, mitä hänelle on tapahtunut, ja miten hän on onnellinen vasta kun tulen hänen luokseen. Joskus tuli vain yöllä ilman kontekstia "ikävä sinua".
Kerran hän jakoi laululyriikat, kertoi niiden saavan hänet ajattelemaan minua. Laulussa lauletaan, kuinka ajattelen joskus vain sinua ja miten näen Hollywood-leffassa vain meidät kaksi - mutta että nyt en voi tehdä sinua onnelliseksi ja pitää päästää irti.
Kerroin lopulta suoraan missä menen. Että haluaisin olla hänen kanssaan, en ole koskaan tuntenut mitään tälkaista. Mutta minulla on eroprosessi kesken enkä voisi koskaan pyytää häntä odottamaan minua, koska tässä kestää, eikä se olisi reilua häntä kohtaan. Ja että sain vaikutelman, että hänkin yrittää päästää irti - ja kunnioitan häntä mitä hän päättääkin tehdä, ja olen aina täällä häntä varten.
Nainen vastasi, että valitsin sanani viisaasti. Mutta kielimuuri aiheuttaa joskus väärinymmärryksiä. Että häntä pelottaa laittaa joskus viestiä, koska hän pelkää meidän satuttavan toisiamme, eikä hän pystyisi elämään ilman minua. Hän kertoi poikaystävänsä jättäneen hänet juuri ilkeästi. Että hän on nöyryytetty, mutta hänen sydämensä ei särkynyt, sillä hän ei rakastanut tätä miestä. Mutta että hän on juuri nyt kaukana itsestään ja vihaa itseään.
Seuraavaksi hän kutsui minut tulemaan talvella luokseen ja sanoi kaipaavansa minua paljon. Että mitä ikinä tapahtuukaan, hän on täällä aina, eikä hän ikinä ajattelisi minusta mitään pahaa, koska hän rakastaa minua todella. Mutta että hänen pitää vain parantua ja minun myös.
Tämän jälkeen hän on heitellyt kaikenlaisia yhteisiä matkasuunnitelmia eri maihin, mitä voisimme tehdä kesällä Suomessa jne. Muuten viestittely on ollut tosi niukkaa. Joskus menee päiviä, ettei kuulu mitään.
Miltä tämä kuulostaa teidän korvaanne, torjuiko hän minut vai onko kiinnostunut suhteesta? Joskushan sanotaan, että "minun pitää parantua" on koodikieltä sille, että torjuu, muttei halua satuttaa.
Kommentit (53)
Olen turvallisessa vakiintuneessa parisuhteessa jo viisi vuotta, jossa asumme lähekkäin samassa kaupungissa. Edes me emme viestittele koko ajan joka päivä.
Ihmisellä on muutakin elämää, niin kuin työ, sukulaiset, ystävät, harrastukset. Nukkuminen ja ruuanlaitto. Lukeminen ja television katselu. Eikö sinulla ole? Roikutko puhelin kädessä koko ajan vahtien, onko hän lukenut wa-viestisi? Miten ahdistavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat vähän ahdistavalta ja ripustautuvalta, kun vaadit häneltä jatkuvaa yhteydenpitoa ja vakuuttelua.
Hän on selvästi sinuun syvästi rakastunut ja haaveilee teidän yhteisestä tulevaisuudesta, mutta sinä itse tulet tuhoamaan tuon suhteen, ellet työstä tuota epävarmuutta, huonossa itsetuntoa ja tarvitsevuutta itsessäsi.
Hänen viesteissään ei ole mitään epäselvää.
Ainoa ongelma, on se ettet pysty uskomaan niihin koska et itse rakasta ja arvosta itseäsi.
Olet aivan oikeassa. Ja siksi pysyn nyt lujana, enkä vaadi enkä painosta häntä mihinkään suuntaan. Varsinkin kun hän on nyt muutenkin herkässä tilassa. Jos hän suhtautuisi minuun samalla tavalla ja vaatisi jatkuvasti jotain, varsinkin kun itse olen myös vaikeassa avioerotilanteessa, ahdistuisin tosi nopeasti.
Pysyn nyt lujana ja teen töitä oman epävarmuuteni kanssa, annan hänelle tilaa ja hän lähestyy sitten kun hänellä on sellainen olo.
Sanoin siis hänelle vain kerran ääniviestillä, että minulla on taipumus yliajatteluun ja olen saanut käsityksen, että hän ehkä yrittää nyt päästää irti, ja että mitä ikinä tapahtuukaan, kunnioitan häntä ja olen aina täällä häntä varten. Painotin sitten perään myös sitä, että minulla ei ole ikinä ollut olo, että hän ajattelisi minusta mitään kielteistä, ja että ymmärrän hänen pelkonsa tosi hyvin, minuakin pelottaa. Ja että hän on turhaan huolissaan, ja vaikka elämässämme olisikin kausia jolloin ei ole energiaa tai oikeita sanoja, ja vastaaminen viivästyy, meidän yhteytemme ei katoa mihinkään.
Tämä on siis se viesti, jonka kanssa hänet jätin, ja tämän jälkeen en ole viestitellyt muuta kuin ns. ihan normaaleja arkisia juttuja. Ja vaikka kuinka tekisi mieli laittaa enemmän viestiä, minun on vain pakko antaa hänen toipua, vaikka se sitten tarkoittaisi sitä, että hän tarvitsee etäisyyttä minusta, jotta saa selvyyttä tunteisiinsa. Ja minähän en ole kuitenkaan vapaata riistaa vielä moneen kuukauteen. Olisi tosi itsekästä vaatia häntä ripustautumaan minuun.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen turvallisessa vakiintuneessa parisuhteessa jo viisi vuotta, jossa asumme lähekkäin samassa kaupungissa. Edes me emme viestittele koko ajan joka päivä.
Ihmisellä on muutakin elämää, niin kuin työ, sukulaiset, ystävät, harrastukset. Nukkuminen ja ruuanlaitto. Lukeminen ja television katselu. Eikö sinulla ole? Roikutko puhelin kädessä koko ajan vahtien, onko hän lukenut wa-viestisi? Miten ahdistavaa.
En vahtinut viestejä jatkuvasti, vaan tämä ahdistus heräsi silloin kun hän sanoi, että voit tehdä minusta osan päivittäistä elämääsi. Molemmilla oli sinä päivänä selkeästi jotenkin tosi hyvä fiilis. Tuli olo, että nyt vihdoinkin pitkän hiljaisuuden jälkeen uskallamme taas jutella säännöllisesti, kuten aiemmin. Sitten pettymys oli suuri, kun hän lakkasikin vastailemasta. En painostanut häntä, vaan seurasin esimerkkiä ja annoin hänelle tilaa. Ehkäpä häntä alkoi taas pelottaa. Mahdoton sanoa, millainen mielentila hänellä nyt juuri on.
ap
Hengitä syvään sisään. Kaikki menee niin kuin on tarkoitettu. Mailaa puristamalla et saavuta nyt mitään yhvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen turvallisessa vakiintuneessa parisuhteessa jo viisi vuotta, jossa asumme lähekkäin samassa kaupungissa. Edes me emme viestittele koko ajan joka päivä.
Ihmisellä on muutakin elämää, niin kuin työ, sukulaiset, ystävät, harrastukset. Nukkuminen ja ruuanlaitto. Lukeminen ja television katselu. Eikö sinulla ole? Roikutko puhelin kädessä koko ajan vahtien, onko hän lukenut wa-viestisi? Miten ahdistavaa.
En vahtinut viestejä jatkuvasti, vaan tämä ahdistus heräsi silloin kun hän sanoi, että voit tehdä minusta osan päivittäistä elämääsi. Molemmilla oli sinä päivänä selkeästi jotenkin tosi hyvä fiilis. Tuli olo, että nyt vihdoinkin pitkän hiljaisuuden jälkeen uskallamme taas jutella säännöllisesti, kuten aiemmin. Sitten pettymys oli suuri, kun hän lakkasikin vastailemasta. En painostanut häntä, vaan seurasin esimerkkiä ja annoin hänelle tilaa. Ehkäpä häntä alkoi taas pelottaa. Mahdoton sanoa, millainen mielentila hänellä nyt juuri on.
ap
Entä jos etsisit itsellesi mielentilan, jossa korostetusti vain annat hänelle rakkautta, etkä itse vaadi mitään.
Että viestisi eivät vaatisi mitään vastausta.
"Tulit mieleeni tänään, kiitos että olet olemassa! Maailma on parempi paikka kun sinä olet siinä"
"Saat minut jaksamaan, olen niin onnellinen kun saan tuntea sinut/olen saanut oppia tuntemaan sinut"
Eli älä sano "kaipaan sinua, voisimmepa olla yhdessä, miten voit" koska ne ovat nälkäisiä viestejä ja hänestä voi tuntua, ettei hänellä sillä hetkellä ole voimia antaa sinulle mitä tarvitset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmoitti rivien välistä, että kummankin sietää lopettaa tämä naurettava lesboilu ja sen sijaan ruvetaan himoitsemaan kunnon krpää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen turvallisessa vakiintuneessa parisuhteessa jo viisi vuotta, jossa asumme lähekkäin samassa kaupungissa. Edes me emme viestittele koko ajan joka päivä.
Ihmisellä on muutakin elämää, niin kuin työ, sukulaiset, ystävät, harrastukset. Nukkuminen ja ruuanlaitto. Lukeminen ja television katselu. Eikö sinulla ole? Roikutko puhelin kädessä koko ajan vahtien, onko hän lukenut wa-viestisi? Miten ahdistavaa.
En vahtinut viestejä jatkuvasti, vaan tämä ahdistus heräsi silloin kun hän sanoi, että voit tehdä minusta osan päivittäistä elämääsi. Molemmilla oli sinä päivänä selkeästi jotenkin tosi hyvä fiilis. Tuli olo, että nyt vihdoinkin pitkän hiljaisuuden jälkeen uskallamme taas jutella säännöllisesti, kuten aiemmin. Sitten pettymys oli suuri, kun hän lakkasikin vastailemasta. En painostanut häntä, vaan seurasin esimerkkiä ja annoin hänelle tilaa. Ehkäpä häntä alkoi taas pelottaa. Mahdoton sanoa, millainen mielentila hänellä nyt juuri on.
ap
Entä jos etsisit itsellesi mielentilan, jossa korostetusti vain annat hänelle rakkautta, etkä itse vaadi mitään.
Että viestisi eivät vaatisi mitään vastausta.
"Tulit mieleeni tänään, kiitos että olet olemassa! Maailma on parempi paikka kun sinä olet siinä"
"Saat minut jaksamaan, olen niin onnellinen kun saan tuntea sinut/olen saanut oppia tuntemaan sinut"Eli älä sano "kaipaan sinua, voisimmepa olla yhdessä, miten voit" koska ne ovat nälkäisiä viestejä ja hänestä voi tuntua, ettei hänellä sillä hetkellä ole voimia antaa sinulle mitä tarvitset.
Tämä on tosi hyvä ajatus. Ja auttaisi meitä molempia löytämään sellaisen mielentilan, että olemme kiitollisia siitä, että tunnemme toisemme. Tuli meistä paria tai ei.
En ole lähettänytkään hänelle hirveästi tällaisia viestejä. Enemmän vain puhunut ihan kaikesta muusta. Hän on paljon suoremmin laittanut minulle viestejä "minulla on yksinäinen olo ilman sinua" ja "ikävöin sinua". Lopulta olen itse ollut kuitenkin varovaisempi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen turvallisessa vakiintuneessa parisuhteessa jo viisi vuotta, jossa asumme lähekkäin samassa kaupungissa. Edes me emme viestittele koko ajan joka päivä.
Ihmisellä on muutakin elämää, niin kuin työ, sukulaiset, ystävät, harrastukset. Nukkuminen ja ruuanlaitto. Lukeminen ja television katselu. Eikö sinulla ole? Roikutko puhelin kädessä koko ajan vahtien, onko hän lukenut wa-viestisi? Miten ahdistavaa.
En vahtinut viestejä jatkuvasti, vaan tämä ahdistus heräsi silloin kun hän sanoi, että voit tehdä minusta osan päivittäistä elämääsi. Molemmilla oli sinä päivänä selkeästi jotenkin tosi hyvä fiilis. Tuli olo, että nyt vihdoinkin pitkän hiljaisuuden jälkeen uskallamme taas jutella säännöllisesti, kuten aiemmin. Sitten pettymys oli suuri, kun hän lakkasikin vastailemasta. En painostanut häntä, vaan seurasin esimerkkiä ja annoin hänelle tilaa. Ehkäpä häntä alkoi taas pelottaa. Mahdoton sanoa, millainen mielentila hänellä nyt juuri on.
ap
Entä jos etsisit itsellesi mielentilan, jossa korostetusti vain annat hänelle rakkautta, etkä itse vaadi mitään.
Että viestisi eivät vaatisi mitään vastausta.
"Tulit mieleeni tänään, kiitos että olet olemassa! Maailma on parempi paikka kun sinä olet siinä"
"Saat minut jaksamaan, olen niin onnellinen kun saan tuntea sinut/olen saanut oppia tuntemaan sinut"Eli älä sano "kaipaan sinua, voisimmepa olla yhdessä, miten voit" koska ne ovat nälkäisiä viestejä ja hänestä voi tuntua, ettei hänellä sillä hetkellä ole voimia antaa sinulle mitä tarvitset.
Tämä on tosi hyvä ajatus. Ja auttaisi meitä molempia löytämään sellaisen mielentilan, että olemme kiitollisia siitä, että tunnemme toisemme. Tuli meistä paria tai ei.
En ole lähettänytkään hänelle hirveästi tällaisia viestejä. Enemmän vain puhunut ihan kaikesta muusta. Hän on paljon suoremmin laittanut minulle viestejä "minulla on yksinäinen olo ilman sinua" ja "ikävöin sinua". Lopulta olen itse ollut kuitenkin varovaisempi.
ap
Juuri näin. Ja jos puhut vain kaikesta muusta etkä tunteistasi, hänelle voi jäädä epävarmuus siitä, vieläkö tunnet jotain häntä kohtaan. Kun annat vapaasti ja vastikkeetta hänelle lämpösi vaatimatta vakuutteluja, hänelläkin on turvallinen olo siitä, ettei ole mitään hätää.
"Kävin tänään kävelyllä, täällä on syksy, Tuli mieleen että oli niin ihanaa silloin puistossa piknikillä yhdessä! Rakastan sinua" Tms
Koko rakkaustarina on apn mielikuvitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt hän ei vastaile edes ihan arkisiin viesteihin. Tulee heti mieleen, että jos hän rakastaisi ja haluaisi todella olla kanssani, eikö hän tekisi kaikkensa, että olisimme yhteydessä jatkuvasti? Vai voiko pelko olla todella niin voimakas, ettei hän uskalla?
Aion silti sinnikkäästi ottaa häneen yhteyttä, mutta en pommita viesteillä, vaan odotan muutaman päivän rauhassa ja sitten lähetän jotain muuta, hauskaa, arkista, piristävää. Osoitan hänelle, että voimme jutella myös ihan kevyesti.
On raastavaa, kun hän ensin sanoo, että tee minusta osa päivittäistä elämääsi, ja sitten ei kuulu jopa viikkoon mitään. Mietin hirveästi, että sanoinko nyt itse jotain hassua. Mutta minun on vain pakko olla kärsivällinen ja ymmärtää, että hän on todella hankalassa tilanteessa ja haavoittunut.
ap
Anna hänelle tilaa hengittää. Nyt muutaman päivän tauko viesteihin. Menetät hänet jos tukahdutat hänet viestitulvallasi.
Mikä siitä sun erosta tekee prosessin? Miksei voi vaan erota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt hän ei vastaile edes ihan arkisiin viesteihin. Tulee heti mieleen, että jos hän rakastaisi ja haluaisi todella olla kanssani, eikö hän tekisi kaikkensa, että olisimme yhteydessä jatkuvasti? Vai voiko pelko olla todella niin voimakas, ettei hän uskalla?
Aion silti sinnikkäästi ottaa häneen yhteyttä, mutta en pommita viesteillä, vaan odotan muutaman päivän rauhassa ja sitten lähetän jotain muuta, hauskaa, arkista, piristävää. Osoitan hänelle, että voimme jutella myös ihan kevyesti.
On raastavaa, kun hän ensin sanoo, että tee minusta osa päivittäistä elämääsi, ja sitten ei kuulu jopa viikkoon mitään. Mietin hirveästi, että sanoinko nyt itse jotain hassua. Mutta minun on vain pakko olla kärsivällinen ja ymmärtää, että hän on todella hankalassa tilanteessa ja haavoittunut.
apAnna hänelle tilaa hengittää. Nyt muutaman päivän tauko viesteihin. Menetät hänet jos tukahdutat hänet viestitulvallasi.
En olekaan pommittanut - vaikka mieli tekisi välillä, koska tunteet ovat niin voimakkaat. Juuri siksi en halua sitä tehdä, etten tukahduta. Muuten ajan hänet vain pois. Olen pitänyt viikonkin taukoja.
Ajattelin, että voisin silti yrittää laittaa aina välillä hänelle jotain kevyttä ja lämmintä, joka ei vaadi välttämättä vastausta. Esimerkiksi eilen kysyin ihan vain, että miten töissä menee, mihin hän ei vastannut. Odotan muutamia päiviä ja viikonloppuna voisin laittaa vaikka kuvan ja näyttää maisemia, joissa vietän vapaa-aikaani. Jotain kivaa. Se antanee riittävästi tilaa hengittää.
Jos hänellä on juuri nyt hirveä olo ja minulle vastaaminen on hänelle vaikeaa, niin en voi sille tehdä juuri nyt mitään. En osaa edes kuvitella, millaista on parantua sellaisesta erosta, että on tullut kumppaninsa nöyryyttämäksi ja sitten hylätyksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mikä siitä sun erosta tekee prosessin? Miksei voi vaan erota?
Mulla on juuri nyt samaan aikaan meneillään yksi toinenkin iso elämänmuutos, ja sovimme keskenämme mieheni kanssa, että annamme tilateen rauhoittua ensin, ennen kuin laitamme asunnon myyntiin ja muutamme eri osoitteisiin. Juuri nyt kumpikaan ei jaksaisi sitä rumbaa samaan aikaan.
Ja prosessi se on myös sen takia, että Suomessa vaaditaan joka tapauksessa kuusi kuukautta - joko asutaan kuusi kuukautta erillään tai sitten kuuden kuukauden harkinta-aika.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea aloitusta.
Tiivistäkää. Kirjallisuuden Nobel on jaettu.
Ette kai te tätä trolli-aloitusta oikeasti niele? Ei kukaan nainen nyt oikeasti mitään silakkaa halua nuolla. Kulli se naisen tiellä pitää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt hän ei vastaile edes ihan arkisiin viesteihin. Tulee heti mieleen, että jos hän rakastaisi ja haluaisi todella olla kanssani, eikö hän tekisi kaikkensa, että olisimme yhteydessä jatkuvasti? Vai voiko pelko olla todella niin voimakas, ettei hän uskalla?
Aion silti sinnikkäästi ottaa häneen yhteyttä, mutta en pommita viesteillä, vaan odotan muutaman päivän rauhassa ja sitten lähetän jotain muuta, hauskaa, arkista, piristävää. Osoitan hänelle, että voimme jutella myös ihan kevyesti.
On raastavaa, kun hän ensin sanoo, että tee minusta osa päivittäistä elämääsi, ja sitten ei kuulu jopa viikkoon mitään. Mietin hirveästi, että sanoinko nyt itse jotain hassua. Mutta minun on vain pakko olla kärsivällinen ja ymmärtää, että hän on todella hankalassa tilanteessa ja haavoittunut.
apAnna hänelle tilaa hengittää. Nyt muutaman päivän tauko viesteihin. Menetät hänet jos tukahdutat hänet viestitulvallasi.
Viesteissä on myös se huono puoli, että ne eivät välitä tunteita. Ja mieli alkaa täyttää aukkoja. Yritän hirveästi mielessäni koko ajan päättää, mitä hän tarkoittaa milläkin, mutta enhän minä voi mitenkään tietää. Voi olla, ettei syy liity minuun ollenkaan. En edes tiedä, mitä kaikkea hänen arjessaan on meneillään. Ehkä hänellä on hirveä kiire. Yritän mahdollisimman paljon keskittyä nyt vain omaan elämääni. Vaikka se ei helppoa olekaan.
ap
Olen kyllä todella epävarma ihminen! Minulla on ihan sietämätön olo, kun hän ei vastaa. Vaikka hänellä voi ihan oikeasti olla vaan vaikka kiire.
Rakastan häntä, ja pelkään menettäväni hänet, mutta jos uskoisin itseeni enkä olisi näin järkyttävän tarvitseva, niin en valvoisi öitä ja heti ajattelisi että nyt tämä johtuu kaikki minusta ja siitä että tein jotain väärin tai olin vääränlainen tms.
Tämä on tosi vaikea, mutta myös tosi opettavainen kokemus selvästi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä todella epävarma ihminen! Minulla on ihan sietämätön olo, kun hän ei vastaa. Vaikka hänellä voi ihan oikeasti olla vaan vaikka kiire.
Rakastan häntä, ja pelkään menettäväni hänet, mutta jos uskoisin itseeni enkä olisi näin järkyttävän tarvitseva, niin en valvoisi öitä ja heti ajattelisi että nyt tämä johtuu kaikki minusta ja siitä että tein jotain väärin tai olin vääränlainen tms.
Tämä on tosi vaikea, mutta myös tosi opettavainen kokemus selvästi.Ap
Jos hän haluaa olla kanssasi hän tulee luoksesi. Anna hänelle aikaa.
Oletko lapsuudessa tai nuoruudessa jäänyt vaille huolenpitoa ja rakkautta? Se muun muassa voi aiheuttaa tuollaista nälkää ja tarvitsevuutta.
Voihan olla että olet ollut liitossa jossa sinä olet myös jäänyt vaille ja yksin, mutta sellaisia kumppaneita löytävät yleensä sellaiset, joilla on jo valmiiksi ankea lapsuus.
Voisit tehdä töitä tämän asian ja itsesi kanssa, eikä ensimmäisenä odottaa, että joku muu ehjää sinut ja kaiken mitä elämästäsi puuttuu.
Mieti myös, onko niin että löydät aina ihmiset, jotka eivät voi antaa sinulle mitä tarvitset, eli mikä olisi luottava, rakastava ja turvallinen suhde. Vaille jääneet helposti takertuvat ja tyytyvät tällaisiin, eivätkä löydä kumppania jonka kanssa olla turvallisesti ja tasapainoisesti. Siksikin että juuttuvat vääriin.
Jo näistä syistä olisi hyvä olla syöksymättä heti uuteen suhteeseen, vaan tutkia itseään ja missä meni väärin edellinen suhde. Oppia jotain, ettei toista sitä taas ja taas.
Kuulostat vähän ahdistavalta ja ripustautuvalta, kun vaadit häneltä jatkuvaa yhteydenpitoa ja vakuuttelua.
Hän on selvästi sinuun syvästi rakastunut ja haaveilee teidän yhteisestä tulevaisuudesta, mutta sinä itse tulet tuhoamaan tuon suhteen, ellet työstä tuota epävarmuutta, huonossa itsetuntoa ja tarvitsevuutta itsessäsi.
Hänen viesteissään ei ole mitään epäselvää.
Ainoa ongelma, on se ettet pysty uskomaan niihin koska et itse rakasta ja arvosta itseäsi.